Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Rakas Lyyli

Rakas, kultainen, ihana pikkumusta. Painoit lempeän pienen tassunjälkesi niin moneen sydämeen, myös minun.

Hazelmoor Yelly Bean ”Lyyli” 11.9.2012-27.8.2018

Voimia Tiialle sydäntäsärkevään suruun ja ikävään

14996360_10154623277877808_604821455_n

Mainokset


Jätä kommentti

Empputreffit 2018

Viime viikonloppuna oli Emppuporukan perinteeksi muodostuneet kenneltreffit täällä Jyväskylässä. Tällä kertaa treffailtiin vähän pienemmällä porukalla, mutta mukavaa oli ja tekemistä riitti!

DSC_0395Vasemmalta oikealle Vilppu (E. You Are Not Alone), Lempi (Two Coasts’ Rala), Nada (Hazelmoor Empress Empathica), Rini (Hazelmoor Natty Napkin), Neve (Hazelmoor Nefertiti Nia), Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma), Keksi (E. Naroona), Noa (E. Norris), Nuppu (Titangus Daracha) ja Yola (Hazelmoor Yade Yolanda)

Lauantaina aloitettiin maastotreeneillä Palokan takametsissä. Osa porukasta teki hakua, osa jälkeä ja ehtiväisimmät molempia 😀 Maastoon en tullut ottaneeksi edes kameraa mukaan, mutta en kyllä olisi kerennyt kuvatakaan. Itse olin hakuporukan matkassa treenaamassa sekä Keksiä että Lempiä. Keksi aloitti treenit työskentelemällä ihan huikean hyvin – tuntuu vieläkin niin käsittämättömältä, että koira voi toimia niin hyvin, vaikka Keksin kanssa ei hakua ihan hirveän monta kertaa ole treenattu. Keksillä (ja näkemäni perusteella N-pentueella muutenkin) on maastolajeja ajatellen kyllä ominaisuudet enemmän kuin kunnossa!

Keksi treenasi ruutua sunnuntain brunssitreeneissä

Lempin kanssa tehtiin motivaation nostatustreeniä neljän pakenevan maalimiehen voimin. Lähetykset tökkivät edelleen, viimeiselle ukolle lähti ensimmäisellä lähetyksellä. Luulen, että nyt otetaan Lempille ennalta määrittelemättömän mittainen kausi motivaatiota nostattavia treenejä. Otin Lempille loppupalkaksi Tiinan lahjoittaman valtavan ison pehmopallon, ja se sekosi siitä ikihyviksi. Täytyy ensi kerralla kokeilla antaa pehmopallo maalimiehen matkaan!

Mun Wendy-silakka ❤

Mari ja Lotta olivat ystävällisesti tallanneet mummukoirille jäljet sillä aikaa, kun olin hakuilemassa. Jäljellä tuuli jonkin verran, mikä painoi koiria vähän jäljen sivuun, ja Neven kanssa piti välillä tovikin odottaa, että se sai nostettua jäljen uudestaan siltä vähän harhauduttuaan. Kärsivällisyys palkittiin, molemmat saivat jälkensä ajettua ja löysivät kaikki namurasiansa. Ehtisipä tässä syksyllä vielä ajella jälkiä jokusen, mummut niin nauttivat! Minäkin nautin niin kauan, kunnes päähän alkoi oikein ropista hirvikärpäsiä…

DSC_0420Neve ja treffeille osallistunut jälkikasvunsa. Ruuti (H. Yoiku Yemma) vasemmalla, vieressä Keksi (E. Naroona), Neve keskellä, Noa (E. Norris) ja Yola (H. Yade Yolanda) oikealla

Maastotreenien jälkeen käytiin viemässä koirat siksi aikaa kotiin, että lähdettiin porukalla syömään kaupunkiin. Hyvässä seurassa ruoka maistui ja juttu luisti!

Vilppu ja Nuppu nenähommissa

Iltapäivälle olin tilannut Elliltä nosework-valmennuksen meidän porukalle, pidettiin se Haukkuvaarassa. Aloittelevat treenasivat alkeita hajuerotteluradalla, sitten ”romuradalla”, edistyneemmät tekivät kukin tasonsa mukaisia harjoituksia joko laatikko- tai huone-etsinnöissä.

Freyan (E. Listen To My Story) ensikosketus noseworkkiin

Keksin kanssa tehtiin alkeita. Nakki oli liian hyvä ja kiihdyttävä palkka ja kieli pyrki turhan innokkaasti purkkiin, joten namit vaihtuivat pienempiin ja kuivempiin, ja purkin päältä palkkaamisen sijaan palkka tuli hyvin rauhallisesti lattialle. Muutos koiran vireeseen oli aika huikea! Keksille saatiin hyviä toistoja.

DSC_0061

Rini ja Lempi tekivät ”romuradan” lämmittelytreeninä, ja molemmat suoriutuivat siitä hyvin – molemmilta tuli hajuun selkeä reaktio. Muistaakseni Rinin palkkaamisessa olin vähän turhan hätäinen ja Lempin palkkaamisessa turhan hidas. Rini teki huone-etsinnän huolellisesti ja kärsivällisesti, olisin voinut ohjata sitä enemmänkin. Lempi teki laatikkoetsinnän. Haju löytyi lopulta, mutta mun pitää olla varovainen rintamasuuntani kanssa – saan sillä koiran ilmaisemaan vääränkin laatikon.

Neven kanssa tehtiin lähetystä etsintään kaukaa vauhdin saamiseksi. Mummulla oli ensin haasteita irrota, joten helpotettiin hieman välimatkaa. Haju löytyi ja mummu oli niin tomerana 🙂

DSC_0114

Muut jäivät vielä jatkamaan treenejä, kun itse jouduin lähtemään kotiin, sillä yövuoro odotti tekijäänsä. Tulipahan valvottua yli vuorokausi putkeen, vaan onneksi sujui yllättävän helposti! Aamulla en kyllä nukkumaan päästessäni tiennyt maailmasta mitään Lotan lähtiessä meiltä koirien kanssa Ainon koutsaamaan agilityharkkaan.

DSC_0286

Agilitytreenit olivat kuulemani mukaan sujuneet mukavasti kaikilta! Itse liityin joukon jatkeeksi brunssitokoon ja -rallyyn muutaman tunnin nukkumisen jälkeen. Lempin kanssa tehtiin alokasluokan rata, jossa oli oikein hyviä pätkiä! Lempi teki myös ruutuun räjähtäviä lähtöjä, luoksetuloa ja noutoa, lisäksi rellestettiin leikillä. Lemppari oli oikein hyvässä iskussa, treeneistä jäi hyvä mieli. Purin myös harmistustani ja epätoivon fiiliksiä Lempin viime aikaisista treeneistä Ainolle. Aino lohdutti sanomalla, että vaikka Lempi olisi miten huono, niin se on silti kaikkien aikojen parhaiten koulutettu saukko! Tällä aion leijua hetken! 😀

Perinteisiin kuului myös potrettikuvat, niitä otin treenien ohessa.

Hazelmoor Empress Empathica ”Nada” 2v

DSC_0698Empathica’s Naroona ”Keksi” 3,5v

Empathica’s Norris ”Noa” 3,5v

Titangus Daracha ”Nuppu” 5kk

Empathica’s You Are Not Alone ”Vilppu” 1,5v

Hazelmoor Neat Naomi ”Naomi” kohta 12v

DSC_0473Hazelmoor N-mummut ❤

Parit sisaruskuvat: vasemmalla Keksi ja Noa, oikealla Ruuti ja Yola

Treenit ja treffit kaikkinensa sujuivat tosi mukavasti. Lämmin kiitos kaikille osallistuneille, olipa ihanaa viettää viikonloppu hyvällä porukalla! Kyllä kasvattajan mieli lepää ja sydän pakahtuu, kun saa seurata hienosti koulutettuja ja toimivia harrastuskoiria upeine omistajineen ❤ Lauantaina meidän treenejä kävi seuraamassa ja avustamassa muutama toivottavasti tuleva Emppuporukan jäsen, kiitos käynnistä!

DSC_0898Treffien päätteeksi käytiin Ainon ja Saijan laumojen kanssa vielä lyhyellä kävelyllä. Ihana kuva yhdeksiköstä, tässä porukassa on aika monta veteraania ❤

Sunnuntaina saimme myös upeita uutisia Englannista – Saila on Mimmi-karjiksen kanssa voittanut para-agilityn 6-luokassa mm-kultaa! Myös Messillä (E. Naldo) meni upeasti: tuloksena kaksi 0-rataa ja yksi 5vp rata! Paljon, paljon onnea Saila, olemme teistä niin ylpeitä! ❤

40133654_467276343776008_5443761938330812416_nSaila lähetti kuvaterveisiä reissun päältä ❤


Jätä kommentti

Kasvattien menestystä, Suomea itään, etelään ja pohjoiseen ja Läpy-eläimen mielen oikkuja

Kasvatteilla on omistajineen niin kova tahti päällä, että eihän näissä päivityksissä meinaa pysyä perässä ollenkaan!

Nekku (Empathica’s Hazelnuts) osallistui Kuopion kolmipäiväisiin näyttelyihin elokuun alussa. Perjantaina 3.8. aussiet tuomaroi ruotsalainen Svante Frisk, jolta tuloksena AVO-EH1 seuraavalla arvostelulla:

”Bra kropp, kraftfullt huvud. Lite förframträdande ögon. Saxbett. Kunde ha lite mer självsäkert i blicken. Bra hals och rygg, goda vinklar, bra benstomme. Kunde vara stabilare bak i hasen. Bra steg från sidan, lite ängslig i sitt sätt i rörelse. Bra färg.”

Lauantaina NORD-näyttelyssä 4.8. aussiet tuomaroi Paula Heikkinen-Lehkonen, joka piti Nekusta kovasti – tuloksena AVO-ERI1, SA, SERT, NORD-SERT ja VSP! Arvostelu:

”Vankka uros, oikeat mittasuhteet. Hyvä rakenne, täyteläinen kuono. Hieman pyöreä kallo, hieman kevyet korvat. Hyvin täyttynyt eturinta ja tilava rintakehä, vahva takaosa. Yhdensuuntaiset vakaat liikkeet. Täysimittainen häntä. Hyvä karvanlaatu.”

nekku1ROP Mystic Highlands Destined to Fame, VSP Empathica’s Hazelnuts

Sunnuntaina 5.8. KV-näyttelyssä tuomaroi puolestaan Demetriou Panos Kyprokselta, jonka makuun Nekku ei sitten niinkään ollut, tuloksena AVO-H. Sitähän sanotaan, että jokaisella kunnon näyttelykoiralla vähintään yksi sellainen pitää olla, joten sekin on nyt plakkarissa! 😀

”A bit short muzzle and broad. Large rounded eyes. Very prominent stop. Good neck. Correct topline. Nice rear angulations. Moves well.”

Suuret kiitokset Pilville kuvista! Nekku näyttää upealta ❤

4.8. Pietarsaaressa kisattiin para-agilityn suomenmestaruuksista, ja siellä Saila ja Messi (Empathica’s Naldo) voittivat 6-luokassa sm-pronssia! Wau!

39916228_673333813035164_5617929171490570240_nAino ja Keksi (Empathica’s Naroona) korkkasivat 22.8. tokossa avoimen luokan komeasti 1-tuloksella ja 268 pisteellä! Yksi liike nollaantui ja yhdestä 6, riviin mahtui monenmonta kymppiä (mm. kokonaisvaikutelmasta) ❤

Tänään 25.8. Nada (Hazelmoor Empress Empathica) ja Linda korkkasivat koiratanssikisat, joista freestylessa heti tuloksena KUMA ja siirto alokasluokasta avoimeen luokkaan ❤

40098654_2016428358408070_2468798999046389760_n

Saija ja Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma) kisasivat taas agilityssä piirinmestaruuskisoissa voittaen pronssia ja joukkuekultaa!

40067172_10212132535445058_6912392697726631936_n

Eihän tässä voi kuin todeta, että huikean paljon onnea kaikille tuloksia tahkonneille! Kyllä tällaisia uutisia kelpaa päivitellä 🙂

Meidän elokuu on ollut kiireinen. Ollaan treenattu, lenkkeilty (kun helleputki viimein antoi periksi), hierottu liuta koiria, tuomaroitu ensimmäiset rallytokomöllit Sailan ja koirien mm-kisareissun tukitapahtumassa, käväisty Joensuussa, juhlittu ystävän syntymäpäiviä etelässä, käyty tietysti kaiken riemun ohessa töissä… eikä siinä vielä kaikki!

Lempin kanssa käväistiin hallittavuustestissä JAT:n agilityn alkeiskurssia varten. Testi sujui hyvin, joten meistä tulee agiharrastajia syyskuun alussa! Ohjaaja ei taatusti osaa enää yhtään mitään parin vuoden tauon jälkeen, ja nähtäväksi jää, mitä Lemppari agilitystä tykkää.

Pienellä Läpy-eläimellä on menossa taas joku vaihe elämässä. Normiarjessa silmiinpistävin muutos on tullut vahtimisessa, jossa tulee hetkittäin pieniä ylilyöntejä. Esimerkiksi koputus oveen saa aikaan saksalaisen version Hazelhuudosta potenssiin kaksi. Lenkillä hallittavuus meinasi muuttua hallitsemattomuudeksi, kun pieni saksalainen kuvitteli olevansa urheampi kuin oikeastaan onkaan (tiedättehän, miten ärsyttävää on, kun koira sinkoaa vastaantulijoita kohti eikä lotkauta korvaansakaan luoksetulokutsuille?) Lempi ei kenellekään tee mitään, mutta korvattomuus on rasittava ominaisuus väliaikaisenakin. Tämä vaihe on onneksi jo helpottunut – teinikoira suvaitsee kyllä tulla luokse, jos häntä kutsutaan ystävällisesti, kunnioittavasti, lempeästi ja kaikin puolin rakastavasti ääni vailla ärtymyksen, suuttumuksen tai sarkasmin häivää.

DSC_0399Olen ihan viisas! t: Lempi

Teinikoira on myös ollut kovin herkkis. Lempi ei koskaan ole mikään kova koira ollutkaan, eikä siitä sellaista ole odotettavissa, mutta jotenkin on tuntunut, että teini on ottanut itseensä tavallista herkemmin. Muistelen sillä tulleen vastaavan herkkyyskauden vuoden alussa suunnilleen juoksukierron samoihin aikoihin.

Tällä viikolla suuntasimme maanantaina työputken päätteeksi reissuun pohjoiseen. Ajomatka oli pitkä, mutta sen väärti – vietimme mukavat pari päivää Raahessa Tiinan, FF-pentueen isän Vegan (Ghosteye’s Elboron Eternal) ja Mörkön (Ghosteye’s Ice Spook) luona. Tiistaina treenattiin ahkeasti: aamun toko/rallytreeneissä Lempi teki tokon alokasluokan kokeenomaisena parilla välipalkalla, Rinin ja Neven kanssa tehtiin rallyrataa. Lempillä on hyvä käsitys alokasluokan liikkeistä, mutta yleisilmeeseen pitäisi saada intoa ja tarmoa lisää. Lempi otti myös yllättävän paljon häiriötä kentälle häiriöksi jätetyistä ylimääräisistä tötteröistä. Liikkeiden välisiä siirtymiä pitää treenata. Rini ja Neve tekivät iloiset ja omannäköisensä suoritukset rallyradalla. Ohjaaja kuulemma sääti jotain ylimääräistä ja tarpeetonta tuon tuosta – ei voi olla!

Illasta pääsimme kuokkimaan hakutreeneihin Lempin kanssa. Lempi oli ensimmäistä kertaa ihan vieraassa paikassa ja vierailla maalimiehillä treenaamassa, ja minä sorruin vanhaan vitsaukseeni eli halusin jatkaa treenaamista siitä, mihin oman ryhmän treeneissä viimeksi jäin. Suomeksi sanottuna olin idiootti torvelo. Lempi teki aluksi pari ihan hyvää pistoa, mutta joko nenä ei ollut auki tai se väisti maalimiestä. Jouduttiin hakemaan hajuapua aika läheltä, että ensimmäinen ukko löytyi. Lempi säikähti vierasta maalimiestä, mutta onneksi se on pohjimmiltaan sosiaalinen ja ahneudella pääsee yli vaikeistakin tilanteista, joten pian se oli syömässä namuja. Toisen maalimiehen Lempi nosti reippaammin, kolmannelle ja neljännelle lähetys takkusi. Minä sain sapiskaa lähetyksistä. Näistä treeneistä jäi epäonnistunut fiilis – Lempi ei näyttänyt parasta osaamistaan, ohjaaja on avuton idiootti – voinko siirtyä harrastamaan vaikka kultakaloja?

Keskiviikkona käväisimme meren rannalla ottamassa kuvia. Lempi haluaa oman merenrannan – se veti käsittämätöntä hepulia pitkin rantaviivaa Mörkön kanssa. Myös mummut riemuitsivat retkestä rannalle! Rantaseikkailun jälkeen mentiin takaisin metsään jälkitreeneihin, Lempin kanssa tehtiin palauttava treeni ja ilmaisuharjoitus. Se sentään onnistui hyvin, ja tuntui, että olin oman Lempparini kanssa metsässä. Mummujen jäljestyksessä näkyi pitkä tauko, mutta kaikki jäljelle jätetyt esineet ja namurasiat löytyivät, ja mummut olivat onnellisia päästessään töihin.

DSC_0288DSC_0285DSC_0283

Posetusta meren rannalla

FF-pentueen isä Vega 10v ❤

Rinin mielestä rannasta voi nauttia viisaasti ja rauhallisesti. Neve taantui nuorison tasolle.

DSC_0805Ennen kotimatkalle suuntaamista kävimme vielä Oulussa tapaamassa Taikaa perheineen. Taikasta on kasvanut hurmaava, ihastuttava ja kaunis nuori aussieneiti! ❤ Kuvassa Taika ja tätinsä Mindy (Ghosteye’s Evermind Flower)

Taika (Empathica’s Eyes On Me) 1,5v ❤


2 kommenttia

Kesähellettä ja kasvattien tuloskuulumisia

Helteet ja aurinko löysivät odotetusti tiensä Suomeen heti loman loputtua. En pahemmin ole koskaan ollut helteen ystävä, joten en tästä mieltäni pahoittanut. Surkeaa viime kesää muistellen päätin jo varhain, etten valita auringosta ja lämmöstä kestivät ne miten pitkään tahansa. Pitäisi varoa päätöksiään, sillä voi olla kauaskantoisia seurauksia!

Koirien kanssa ei ole tarvinnut harkitakaan lenkkeilyä näillä keleillä. Päivisin käydään lyhyitä kävelyitä, ja päivän varsinainen lenkki on tehty järvessä uiden. Onneksi tämä liikuntamuoto on sopinut koirille vallan mainiosti, ja onhan se itsellekin mukavaa, kun on edes yksi viilentävä ja virkistävä hetki päivässä, jolloin ei tarvitse hikoilla. Mummukoirille piti käydä ostamassa uimaliivit uimisen tueksi, mutta kyllä niiden nyt kelpaa polskutella!

Treenaamiset ovat jääneet helteen vuoksi myös vähemmälle. Tiistaina oltiin pitkästä aikaa Haukkuvaaralla rallyvalmennuksissa. Kesä on ollut kovin kiireinen, joten valmennuksia on jäänyt paljon välistä. Työstämisen alla oli lähtöharjoituksia, sosiaalinen palkka, Keksin kanssa luopumistreeniä, Rinin kanssa ylivaikeaa oikean puolen seuraamista ja Lempi pääsi harjoittelemaan rallyhyppyä. Nosework-treeniä ollaan tehty vähän kotona.

Kesän hoitolaisia

Alkavalle elokuulle on paljon suunnitelmia. Olisi tarkoitus vähän reissata, tietenkin treenata, Lempin kanssa siirrytään toiseen tokovalmennukseen ja toiveissa olisi päästä agilityn alkeiskurssille. Loppukuun huipennuksena pidetään Empputreffit. Paljon kaikkea kivaa luvassa siis!

Tuloskuulumisiakin on taas paljon päivitettävänä!

Nekku (Empathica’s Hazelnuts) on ryhtynyt oikeaksi kehäketuksi, sillä kesän aikana se on ollut Pilvin mukana useammassa näyttelyssä ja varsin mukavin tuloksin! Forssassa 9.6. Nekku oli portugalilaisen Rui Oliveiran kehässä upeasti PU2 kera vara-sertin!

”Good head. Nice shape. Good front and quarters. Would prefer lower tail carriage. Nice topline and front.”

34880768_10213852414837402_8039633540603707392_n

Seuraavana päivänä 10.6. Nekku oli Tuurissa Tarja Löfmanin kehässä, jälleen PU2 kera vara-sertin! Tästä mulla ei ole arvostelua. Heinäkuun puolella Nekku on kerennyt Porvoon näyttelyyn 28.7. Nina Jangerin kehään, josta tuloksena ERI2.

6v, mittasuhteiltaan oikea. Riittävän vahva uroksen pää. Hyvä otsapenger. Hieman ilmavat korvat. Pyöreät silmät. Hyvä ylälinja ja raajaluusto. Hyvä lantio. Hyvin kiinnittynyt häntä. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu riittävällä sivuaskeleella. Hyvä karvapeitteen laatu.

29.7. Nekku oli Mikkelin KV:ssä, jossa aussiet tuomaroi Lena Danker-Höglund, ja yllätti kasvattajan olemalla jälleen PU2 kera vara-sertin ja CACIBin!

6-vuotias uros, jolla hyvät mittasuhteet. Hyvät päänlinjat. Kaunis ilme. Purenta ok. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä eturinta ja rintakehä. Hyvä selkä ja lantio. Sopiva luusto. Hieman painuneet ranteet. Liikkuu hyvällä työnnöllä tasapainoisesti. Miellyttävä luonne.

Tälle kesälle Nekulle on luvassa kuulemma vielä jokunen näyttely lisää, peukut pystyssä, että vara-sertit muuttuisivat jossain kohtaa oikeiksi 🙂 Paljon onnea hienoista tuloksista, Nekku on komea poika ❤

Keksin (Empathica’s Naroona) kanssa on kisattu rallytokoa. Loman lopuksi käytiin Ylöjärven kisoissa 7.7. joissa tuomaroi Tytti Lintenhofer ja tuomariharjoittelijana Maria Riski. Radalle sattui työtapaturmina kaksi -10 virhettä sekä pari pienempää, joten tulos jäi tiukille, mutta jäljelle jäi kuitenkin 76 pistettä, tällä tuloksella sijoituttiin vielä kolmanneksi.

Haettiin Keksin kanssa Pop Dog ry:n piirinmestaruusjoukkueeseen, mutta meitä ei huolittu mukaan. Tästä suivaantuneina (:D) ajelin kotikisojen sijaan 22.7. Orimattilaan (jonka piti olla melkein naapurissa, mutta eihän se ollutkaan), jossa kisoja tuomaroi Pia Heikkinen. Kisapäivälle sattui kova helle, joka joidenkin voittajaluokan koirien suorituksessakin näkyi, mutta Keku pisteli parastaan kuumuudesta huolimatta! Viimein saatiin kisoissa kaunis, ehjä suoritus, ja tuloksena 96 pistettä, luokkavoitto ja koulari RTK3 ❤ Kumpaakaan näistä kisasuorituksista ei ole videolla, mutta Keku teki töitä hyvin 🙂 Jatkossa sitten kuninkuusluokan haasteita kohti, hui!

38177013_10156470835372808_8990664197587075072_nKisamenestyshuuruissa shoppaillessa törmäsin tähän ihanaan pantaan, ja pakkohan se oli Keksille ostaa. Kettutytöllä pitää olla kettupanta 🙂

No niissä piirinmestaruuskisoissa 28.7. Jyväskylässä kisauransa korkkasi komeasti pikkuinen Moira (Color Runs Ready for Success), joka nimensä mukaisesti oli valmis menestymään – tuloksena alokasluokasta täydet 100 pojoa ja sillä sijoitus 2. Wau, paljon onnea Saila! ❤

37790622_10211931778786267_4751442755295641600_nVielä on kesää jäljellä


Jätä kommentti

Hazel-leiri 2018

Viime viikonloppu vietettiin helteisessä Hauhossa, Koiraurheilukeskus Hauhovissa Hazel-leiri 2018 merkeissä! Kenneltreffit ovat olleet kesän mukavimpia tapahtumia, kun saa viettää viikonlopun mukavassa seurassa koirien kanssa puuhastellen.

37565402_10217811447584036_9112863129624117248_oVaihtelevan laskutavan mukaan mukana oli viikonlopun aikana 30 koiraa ja viikonloppuun osallistui 17 ihmistä

Leirinalusviikko alkoi vähän kurjissa merkeissä. Ensin oli edessä paluu takaisin töihin kesäloman jälkeen, joka nyt ei toisaalta tuntunut ihan niin kurjalta kuin yleensä. Loma oli antoisa ja tuntui, että kerkesi ainakin viime kesään verrattuna nollata itsensä huomattavasti paremmin. Maanantaina työillan päätteeksi aloin ihmetellä, kun Neve maiskutteli aika tavalla ja selvästi aristi laittaa leuat yhteen. Suuhun katsoessani havaitsin alahampaan painavan ikävästi yläkulmurin viereen ikeneen. Eikun heti tiistaiaamuna eläinlääkärille soittamaan. Käytiin näytillä, eläinlääkäri suositteli hammasröntgeniä ja sen tuoman tiedon valossa arvioimaan hampaiden poiston tarvetta. Saatiin aika seuraavalle päivälle.

Minnan ottamat kuvat Nevestä

Keskiviikkoaamuna mentiin Neven kanssa klinikalle. Nukutuksen aikana otettiin röntgenkuvat hampaista ja poistettiin kaksi hammasta – ikeneen painanut alahammas, jossa oli paha kiillevaurio, sekä poskihammas, jonka juureen oli ilmaantunut hammasjuuripaise. Eläinlääkäri arveli paiseen aiheuttaneen akuutin kivun, ja näin varmaan olikin, sillä maiskuttelu ja suun aristelu jäivät pois. Mummu oli tarvinnut lääkkeellistä apua nukutuksen aikana sykkeitä nostamaan, sen verran ikä alkaa painaa. Keskiviikosta selvittyämme toipuminen on onneksi lähtenyt hyvin käyntiin, torstaina mummukoira oli jo oma reipas itsensä. Hammasremontille olisi tarvetta vieläkin, mutta ensin pidetään pitempi tauko nukutuksesta, ja syksymmällä arvioidaan, miten edetään. Sykkeiden laskun vuoksi jatkossa riskit nukutusten osalta ovat suuremmat.

37191158_10156427801822808_5019488417243725824_n

Perjantaiaamuna loppuivat yövuorot. Muutaman tunnin yöunilla pakkauduttiin Saijan, neljän koiran ja tavarapaljouden kera mun tilaihmeeseen ja lähdettiin ajelemaan kohti Hauhoa. Kahden yötyöläisen jutut olivat varsin hysteerisiä, joten matka taittui mukavasti ja nopeasti. Perjantaina istuttiin vaan iltaa, naurettiin ja parannettiin maailmaa, Lotta oli meidän lisäksi ainoa, joka tuli yöksi jo perjantaina. Minna kävi illan pitämässä meille seuraa. Sen verran valvotut yöt painoivat, että kovin myöhään ei jaksettu valvoa. Koirat asettuivat leiripaikkaan tosi rennosti – myös Lempi, jolle tämä oli ensimmäinen leirielämys – eivätkä edes vahtineet.

37223564_10156427801937808_4014709289682731008_nLeiriselhvieee!

Lauantaina unta olisi riittänyt vielä herätyskellon soidessa, mutta liikkeelle oli lähdettävä. Leiripaikalle alkoi hiljalleen tulla meille lisää seuraa, syötiin pikainen aamupala (mulla oli järkyttävän huono olo, joten jäi aika onnettomaksi) ja suunnattiin Ellin tokokoulutukseen. Jo aamusta oli tosi lämmin, joten viritettiin nurmikentän reunalle suojelupiiloista vähän varjoa. Lempin kanssa tehtiin tokossa seuraamista. Se on tällä hetkellä tosi hyvällä mallilla, Ellin sanoja lainatakseni nyt pitää vaan varjella, etten mene ja pilaa sitä 😀 Ryhdyttiin työstämään Lempille nopeita perusasentoja, se sujui aika kivasti. Toisella kierroksella tehtiin tunnariin alkeita, se vaikuttaa aika lupaavalta.

Minna kuvasi nämä ihanat hupsuttelukuvat ja meidän perhepotretit

Lounasaikaan mennessä pahin olo oli mennyt jo ohi, joten ruoka maistui. Lounaan jälkeen oli Ellin rallytokokoulutus, jossa treenasin Rinin kanssa rataa. Mummu oli ihan liekeissä, se on raasu jäänyt tässä keväällä vähän paitsioon, kun olen käyttänyt valkkuajat pääasiassa Keksin valmisteluun voittajaluokan kisoja varten. Rata meni tosi hyvin, sieltä ei noussut mitään isompaa yksittäistä työstettävää. Huomio keskittyi lähinnä mun höpöttämiseen koiralle, joten testattiin toisella kierroksella, miten koiran tekemiseen vaikuttaa, jos pidän suun kiinni muulloin paitsi napakoita käskyjä antaessani. Ero ei ollut kovin paljon suuri, mutta ehkä Rini oli hieman skarpimpi.

Iltapäivällä päivällisen jälkeen meillä oli vielä nosework-treenit. Lempi ja Neve tekivät sisäetsintöjä, Lempi alakerran isossa ruokailutilassa, yläkerran aulassa ja yhdessä pienessä majoitushuoneessa; Neve teki yläkerrassa useamman pienen majoitushuone-etsinnän ja toisella kierroksella yläkerran aulan. Molempien treenit menivät huisin hyvin, Neve etenkin oli tosi hyvässä vedossa ja Lempikin teki tosi hienosti töitä! Summa summarum – lauantain treenit menivät tosi kivasti ja yli odotusten. Treenien jälkeen vaan otettiin lunkisti, käytiin kävelemässä, saunottiin, grillattiin ja istuttiin iltaa. Unta ei illalla tarvinnut pitkään odotella.

37361162_10217811441343880_8708538851158654976_oMissä mun pentuni on??? Lempi 1v5kk

Sunnuntaina oli Lotta Vuorelan agilitykoulutus, johon en itse osallistunut, mutta olin rakentamassa rataa ja ottamassa kuvia. Omat koirat huilasivat varjossa, kävin niitä välillä kävelyttämässä ja lounaan jälkeen käytiin vielä vähän poseeraamassa Minnan kameralle. Siivouksien jälkeen olikin aika suunnata jo kotimatkalle. Miten nämä viikonloput hujahtavatkin niin nopeasti!

Rinistä saatiin Minnan sanojen mukaan parhaat seisomakuvat evör. Ei huono kohta 12-vuotiaalta 🙂

Emppuperhettäkin oli leirillä aika mukavasti edustettuna, meidän lisäksi Helianna ja Nekku (Empathica’s Hazelnuts), Mari ja Noa (Empathica’s Norris) sekä Nuppu (Titangus Daracha), Tiia ja Lyyli (Hazelmoor Yelly Bean) sekä Leo (Empathica’s Maybe I’m A Lion). Neven ensimmäisestä pentueesta leirillä oli Lyylin lisäksi Saijan Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma) sekä Lotan Yola (Hazelmoor Yade Yolanda). Ihana oli nähdä teitä kaikkia!

Kiitos kaikille tosi kivasta viikonlopusta! Ensi vuoden leiriä jo kovasti suunnitellaan ja odotellaan 🙂


Jätä kommentti

PAIM-E Two Coasts’ Rala

Huh, ne on ohi – sekä koiran että ohjaajan ihan ensimmäiset paimennuskisat! Huh!

Kisojenalusviikolla nukuin vielä ihan hyvin, mutta vatsassa alkoi muljahdella ikävästi. Koesääntöjen lukeminen sai aikaan ahdistuksen. Kenraalitreenit menivät ihan kivasti, tehtiin peruskuljetusta ja poispäin ajoa. Ne tuntuvat niin pieneltä osalta kokonaisuutta, vaikka toki muodostavat aika olennaisen osan.

Torstaina ajettiin Joensuuhun, jotta saadaan perjantaina vielä rauhoittua (lue: panikoida) rauhassa. Käytiin pitkällä lenkillä ja minä päätin, ettei koesääntöjen lukeminen enää tässä kohtaa vaikuta lopputulokseen. Nukuin kisoja edeltävänä yönä alle 5 tuntia, ja aamulla herätessäni mietin miljoonaa syytä olla menemättä. Kisapaikalla jännitti niin kamalasti, että oksetti. Siitä on aikaa, kun olen viimeksi jännittänyt mitään näin paljon!

Aus2Kumpi lie tiukempana tässä kuvassa – ohjaaja vai koira? (c) Riika Kivirinta

Kisapaikalla arvottiin suoritusjärjestys, ja pelkäsin pettämättömän arpaonneni tekevän mulle tepposet jälleen kerran. No tuli todettua, että ystävälläni Marilla arpaonni on vielä huonompi 😀 Me saimme Lempin kanssa suoritusvuoron 3, mikä oli oikeastaan aika optimaalinen. Rataan tutustuminen helpotti hetkellisesti oloa, mutta jännitti, osataanko me kaikkea samassa maksetussa harjoituksessa. Sain rauhassa katsoa ja kuvata Marin ja Lystin suorituksen, kerkesin seuraavan koiran aikana kävelyttää vielä Lempiä ja valmistautua tulevaan suoritukseen. Se oma vuoro koitti vaan niin kovin pian.

Mietin vielä portilla, jonka avaamisesta suoritus alkaisi ja kello lähtisi käyntiin, että käännynkö takaisin. Olin jännityksestä ihan kipsissä. Avasin portin, mutten osannut päättää, menenkö sisään vai lähdenkö ulos, joten suoritus alkoi vähän kankeasti, kun meinasin jäädä jumiin Lempin haettua lampaat mulle. Lempi oli hyvin innokas, se kokosi lampaat ympärilleni niin tiiviisti, että mun oli tosi vaikea kävellä, ja ensimmäisiin minuutteihin en jännitykseltäni saanut edes käskysanoja suustani.

IMGP4330(c) Merja Tiainen

Selvittiin isolle laitumelle kahden portin ohi, ja aloin hiljalleen päästä irti kipsistä. Siihen mennessä meidän pysäytykset olivat olleet aika huonoja, Lempi tietysti aisti, että ohjaaja ei ole ihan kartalla ja tilanteen tasalla. Lempi on paimennuksessa aika vahva. Radalla tuli vastaan kuvitteellinen tien risteys, ja koiran piti pysäyttää lauma. Sain käskytettyä Lempin lauman eteen ja pysäytettyä sen kerrasta, aloin ilmeisesti löytää taas ääneni. Sen verran aikaisin olin ennakoinut pysäytystä, että tästä meni pistemenetys, mutta Lempi sai pidettyä lampaat paikallaan sillä aikaa, kun kävin katsomassa, ettei ”tiellä” tullut rekkoja, ja matka jatkui. Laidunnuksessa Lempi sai taas pidettyä lampaat, vaikka vähän jännitti, pääsenkö lampailta pois. Näillä lampailla oli voimakas veto ihmiseen, joten niiden luota lähteminen ei ollut ihan helppoa.

Aus3Lempi pitää lampaat paikallaan ohjaajan tarkistaessa, ettei tiellä kulje rekkoja 😀 (c) Riika Kivirinta

Paluumatka sujui vähän jouhevammin, porteilla oli vähän ahdasta paikoitellen, mutta Lempi työskenteli ihan hyvin. Loppujen lopuksi saatiin rata käveltyä loppuun, jätettyä lampaat aitaukseen. Me selvittiin hengissä! Aitaukselta pois kävellessä minusta tuntui, että pyörryn ihan justiinsa, niin huojentuneelta olo tuntui suorituksen jälkeen.

IMGP4323Laidunnus (c) Merja Tiainen

Pistemenetyksiä tuli eniten lampaiden otossa häkistä ja uudelleenhäkityksestä, lisäksi Lempin ”ylityöskentely” ja mun käskytys veivät pisteitä. Pottiin jäi kuitenkin suorituksen jälkeen 79/100 pistettä, se riitti hyvään arvosanaan ja PAIM-E-koulutustunnukseen! Olin tosi ylpeä meistä – meidän ekat kisat ja saatiin kuitenkin tulos! Aina on varaa parantaa, mutta kokonaisuutena näin nuorelta koiralta ja kokemattomalta ohjaajalta ihan kelpo suoritus!

Sunnuntaina kisattiin sitten jo 1-luokassa. Meidän tavoitteet oli oikeastaan jo saavutettu, kun esikoe oli mennyt läpi, joten mua ei jännittänyt läheskään niin paljon. Suoritusvuoroarvonnassa saatiin päivän viimeisen suorittajan osa. Rata oli profiililtaan sama kuin lauantaina muutamaa portin muutosta lukuun ottamatta.

aus4Teinarilla on kuljetuksessa vauhtia (c) Riika Kivirinta

Myös sunnuntaina meidän isoimmat haasteet olivat häkistä otto ja uudelleenhäkitys. Lempi kuljetti paremmin, kun olin itse paremmin tilanteen tasalla ja kartalla. Radan alun ja lopun välissä olevaan työskentelyyn olen tosi tyytyväinen! Tein itse porteilla varmasti aloittelijan virheitä vääränlaisella sijoittumisella enkä saanut koiraa aina ihan sinne, minne itse olin ajatellut. Laidunnuksessa tulin jättäneeksi koiran niin lähelle lampaita, että lampaat valuivat hetken laidunnettuaan koiran ohi luokseni. Kerran Lempi myös lähti vartiointitehtävästä hakemaan lampaat mulle. Loppuhäkityksessä tuli pieni härdelli, kun kolme lammasta karkasi portin välistä porttia sulkiessani. Laidunnuksesta ja tuosta lampaiden karkuuttamisesta tuli meidän isoimmat pistemenetykset.

IMGP4332Kuljetusta (c) Merja Tiainen

Me saatiin 1-luokasta tulos kuitenkin! Pisteitä jäi 45/75, joka riitti hyvään arvosanaan, mutta sillä ei saa koulutustunnusta, eli 1-luokan kisat kutsuvat vielä. Mutta olin taas tosi tyytyväinen Lempiin ja itseeni, treenin ja kokemuksen myötä saadaan varmasti 1-luokka joskus selvitettyä! Tuomarin kommenttina oli, että nuori koira tarvitsee vielä lisää malttia ja keskittymiskykyä, mutta työskentely oli sunnuntaina parempaa kuin lauantaina. Kokeneempi ohjaaja olisi varmaan saanut paremman tuloksenkin, mutta jostain on aloitettava 🙂 Saatiin ainakin roppakaupalla kokemusta, opittiin ihan valtavasti uutta ja treenattavien asioiden lista sai aika paljon lisäystä.

IMGP4331(c) Merja Tiainen

Lempi oli kisojen nuorin osallistuja. Kisoja seuranneella viikolla Facebookin muistot paljastivat meidän olleen ensimmäisissä paimennustreeneissämme vuosi aiemmin. Siihen nähden ollaan edistytty aika huimasti, en vielä vuosi sitten tainnut ihan vakavissani ajatella paimennuksessa kisaamista. Vuosi on ollut antoisa ja opettavainen. Itselle oli tosi opettavaista katsella muiden suorituksia ja toisaalta nähdä myös, että kokeneemmatkaan ohjaajat eivät aina onnistu – ihan sama juttu lajissa kuin lajissa. Koirillakin on erilaisia päiviä, niin hyviä kuin huonoja. Tärkeintä on osallistua, yrittää ja antaa itselleen ja koiralleen mahdollisuus onnistua.

IMGP4335Varmasti jäi töitä tekemättä, tuumaa Lempi. (c) Merja Tiainen


Jätä kommentti

Kesäloman ensimmäinen puolisko

Kesän odotetuin kohokohta – kesäloma – on täällä! Sen pitäisi olla levon, rauhoittumisen ja rentoutumisen aikaa, mutta koiraharrastajan kesäloma täyttyy treeneistä, koulutuksista ja kisoista jo kuukausia ennen loman alkua. Unohda lepo ja pitkät yöunet – on taas se harvinainen aika vuodesta, jolloin työt eivät haittaa harrastuksia!

Kesäloma alkoi Joensuun reissulla ja Australianpaimenkoirat ry:n järjestämässä paimennuskoulutuksessa Kerimäellä. Olipa pitkästä aikaa jännittävää, pelottavaa ja kauhistuttavaa mennä koulutukseen! Vaikka ollaan Lempin kanssa treenattu paimennusta enemmän ja vähemmän säännöllisesti, koen etenkin itse olevani vielä keltanokka tämän lajin parissa. Jennin luona ollaan saatu pääasiassa treenata ihan omalla porukalla, yleisöä harvemmin on ollut paikalla. Nyt sitä yleisöä sitten riitti!

Lempi ja Lysti (Wirneen Lystikäs Lipsuttaja)

Lauantaina jättäydyin kierroksen viimeiseksi treenaajaksi ihan vaan siksi, että ahdisti mennä tötöilemään uusien ihmisten eteen. Valtaosa koulutukseen osallistujista oli ihan vasta-alkajia tai muutamia kertoja treenanneita, minun lisäkseni paikalla oli kaksi enemmän treenannutta. Oli tosi kivaa, mielenkiintoista ja opettavaista nähdä etenkin 2-luokassa kisanneen koiran työskentelyä – oli aika huikeaa katsottavaa!

Kai koulutukseen mennessäni vähän pelkäsin, millainen Lempi minulla tällä kertaa on mukana treenaamassa. Olin henkisesti varautunut pienen ilman jarruja toimivan kahjopään ilmiintymiseen, etenkin, kun omistaja on jännityksestä kipsissä. Turhaan jännitin tai pelkäsin – Lempi oli aivan valtavan hieno ja pätevä pieni paimen ❤ Keskityimme koko viikonlopun ajan ratatreenien tekemiseen, koska siitä ohjaajalla ei kokemusta ole juurikaan, ja treenit sujuivat yli odotusten. Lempi sai valtavasti kehuja työskentelystään. Minäkin sain kehuja (mutta huomattavasti vähemmän kuin Lempi), meidän yhteistyötä kuvattiin helpon ja sujuvan näköiseksi.

Kaksi päivää helteessä, neljä pitkähköä ratatreeniä ja isompien lammaslaumojen paimentaminen veivät mehut niin koirasta kuin ohjaajastakin. Mutta olipa kiva tavata uusia ihmisiä ja koiria ja oppia paimennuksesta paljon lisää! Lämpimät kiitokset Marille ja Merville mun ja Lempin treenien kuvaamisesta!

Mummukoirat viettivät viikonlopun mökillä porukoiden kanssa. Syömistä niillä ainakin oli riittänyt, samoin ulkoilua, joten niillä oli varmasti tosi paljon mukavampaa mökillä kuin könöttää autossa monta tuntia päivässä. Vaan olivat mummut riemuissaan, kun tultiin Lempin kanssa aina päivän päätteeksi kotiin!

Muutamat kännykkäräpsyt mökiltä

Paimennusviikonlopun jälkeen huilattiin eli koirat huilasivat ja omistaja hoiti kahden päivän aikana Joensuun koirahieronta-asiakkaita 😀 Aino oli Joensuussa samaan aikaan koirien kanssa, ja Keksi jäi maanantaina meille pienelle treenilomalle Ainon suunnatessa takaisin Jyväskylään. Keskiviikkona käytiin vielä paimentamassa koko porukan kanssa.

36177210_10156378038682808_4798925890790621184_nJuhannuksen kynnyksellä käväistiin taas mökillä. Koirat nauttivat, kun saivat uida, riekkua ja rellestää ihan ajan kanssa. Erityisesti uiminen oli koirien mielestä pop!

Juhannusaattona ajeltiin koirien kanssa takaisin kotiin, sillä viikonlopulle oli ohjelmaa. Lauantaina käväistiin Marin, Noan (E. Norris) ja Nupun (Titangus Daracha) kanssa lenkillä porukalla. Ison lauman lenkki sujui ongelmitta hyvässä sovussa, ja Nuppu oli kasvanut taas 🙂

Sunnuntaina oltiin tiukan paikan edessä, sillä olin ilmoittanut Keksin ensimmäisiin voittajaluokan rallytokokisoihin Laukaaseen. Keksi hoiti homman kotiin hienosti 85:llä pisteellä ❤ Yksi -10 pisteen menetys peruutuskylttitehtävältä, jossa varmuus ei vielä kisatilanteessa riitä, joten autoin koiraa reilusti, muuten varsin sujuva ja kivannäköinen rata. Tykkään ihan älyttömästi Keksin kanssa treenaamisesta ja kisaamisesta, se on jotenkin niin luotettava.

Myös Linda ja Nada (Hazelmoor Empress Empathica) kisasivat rallytokossa, tällä kertaa viimeistä kertaa alokasluokassa, sillä tuloksena 99 pistettä ja koulari RTK1! Paljon onnea! 🙂

Saila ja Messi (E. Naldo) kisasivat puolestaan juhannusaattona Liedossa agilityä! Hienoja ratoja, joiden joukossa yksi LUVAn arvoinen puhdas 0-rata, paljon onnea! 🙂

Kesälomaa on jäljellä vielä parisen viikkoa ja kaikkea jännittävää on luvassa, siitä lisää sitten myöhemmin!

DSC_0307