Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Vielä hetki lomatunnelmissa

Reissuväsymystä ilmassa

Loma alkaa olla ohi ja karu paluu arkeen edessä. Ensimmäinen varsinainen lomaviikko lomailtiin Joensuussa, joka oli kuin pätsi – kuumimpana päivänä +33 astetta. Porukat olivat onneksi hankkineet aittaan ilmastointilaitteen, se oli ihan pelastus! Ei haitannut hellekelit, kun sisällä oli koirien viileä olla ja saatiin yöt hyvin nukuttua. Joensuussa ei paljon lyhyitä kävelyitä pidempiä lenkkejä tehty, mutta uitiin päivittäin.

Moiran uimakouluharjoitukset ovat jatkuneet, Joensuussa alkoi näyttää jo vallan hyvältä!

Joensuun turneella oli luvassa yhdet kisatkin – siellä oli sopivasti rallytokon iltakisat! Kun samana iltana oli tarjolla sekä voittaja- että alokasluokan radat, niin minä tuumasin, että eiköhän maksimoida hyöty ja lähdetä kahdella koiralla. Lempin kanssa tehtiin tosi hyvä voittajaluokan rata, jonka ainoaksi isoksi virheeksi jäi mun selän takana tehty ylimääräinen istuminen, mitä en tietty voinut korjata, kun en sitä nähnyt. Pistepottiin jäi kuitenkin 88 pistettä, joten ihan asiallinen tulos 🙂 Tämä oli Lempin toinen hyväksytty tulos voittajaluokasta.

Sara sai loman aikana jo toisen kisakirjan ja kisadebyytin rallytokon alokasluokassa. En ole sanan varsinaisessa merkityksessä tehnyt Saran kanssa rallya ihan hirveästi, mutta sen seuraaminen on niin vahvaa, että uskalsin lähteä kokeilemaan. Ainoa meille epävarma tehtävä on askeltehtävä, missä koiran pitää seisoa, istua ja mennä maahan – ja siinäkin vain seisominen tuottaa haasteita vähäisten toistojen vuoksi. No siellähän se kylttitehtävä kisaradalla oli, ja päätin jo ennen ratasuoritusta, että kerran voin sen kokeilla uusia, mutta jos ei onnistu, niin en jää hinkkaamaan. Seisominen ei radan osana vielä tällä kertaa onnistunut, mutta se ei pahemmin harmittanut – Sara teki muuten tosi hyvän radan! 86 pistettä ja ensimmäinen hyväksytty tulos alokasluokasta! Saran radan sain videollekin, se tässä alla.

Joensuusta tultiin kotiin kaksi viikkoa sitten maanantaina, keskimmäinen lomaviikko oli onneksi sen verran viileämpi, että päästiin maanantaina Saran agitreeneihin. Sara teki 12 keppiä tauon jälkeen suorilla oikein, ihan mahtavaa! Muuten tehtiin paria pientä ratapätkää, oli vähän haasteellinen rata, mutta Sara teki hommia hyvin. Viikolla meillä kävi pari rotuuntutustujaa ja pennunkyselijää vierailulla, torstaina Tiina tuli Mörkön ja Vipsin (E. Salacia) kanssa meille. Perjantaina oli edessä Tampereen keikka Katriinan luo koiria hoidattamaan.

Tampereella tavattiin Marja-Leenaa, Jaria, Mindyä ja Taikaa (E. Eyes On Me) ohimennen, mustikkitytöt kävivät Katriinalla myös hoidossa. Taikalla oli ollut takapäässä hoidettavaa. Taika oli ihana oma symppis itsensä, se tervehti hillityn innokkaasti ja olisi viihtynyt rapsuteltavana varmaan koko loppupäivän. Heidän seurueensa lähti jatkamaan matkaa, ja minä pääsin seuraamaan Vipsin hoitoa. Vips oli koko porukasta parhaassa kunnossa.

Rini on ollut minusta hoidon tarpeessa jo kuukausi sitten, kolmen kuukauden hoitoväli alkaa olla sille liian pitkä. Rinillä oli niskassa joku isompi jumi, mikä häiritsi nestekiertoa ja kaikkea muutakin niskasta eteenpäin. Rini vastasi hoitoon ihan superhyvin, kerta toisensa jälkeen sitä hämmästellään. Itse uskon taustalla olevan, että Riniä on hoidettu niin säännöllisesti viimeiset 7 vuotta, enkä usko, että Rini olisi elänyt näin vanhaksi ilman säännöllistä hoitoa. Mummu on hoidon jälkeen liikkunut taas paremmin ja ollut muutenkin levollisempi. Olen varannut syksylle muutamia hoitoaikoja, että on mahdollisuus käyttää mummua tarvittaessa useammin. Alla heinäkuun alussa otettuja posetuskuvia, Stiina kuvasi!

Sara oli tosi paljon parempi kuin viimeksi, jotain pientä hoidettiin lantiosta, mutta muuten mun salamanterilla menee oikein mukavasti. Saran käytöksestä hoidon aikana voi päätellä tosi paljon, missä kunnossa se on – jos se on ihan vänkyrällä, sen on tosi hankala asettua hoidettavaksi, ja jos se on hyvässä kunnossa, se nukkuu koko hoidon ajan.

Lempikin oli ihan hyvässä iskussa, sillä oli jonkin verran kalvokireyttä. Olen itse sitä hoitaessani huomannut, että nyt, kun on uitu paljon eikä treenattu mitään kovin raskasta, Lempi on pysynyt paremmassa kunnossa. Uiminen olisi etenkin Lempille tosi hyvä kombo agilityn treenaamisen kanssa, täytyy katsoa, saisiko jostain kerättyä pennoset kasaan, että käyttäisi sitä talvella koirauimalassa vähän säännöllisemmin uimassa. Sara hyötyisi uimisesta varmasti myös.

Lauantaina 24.7. oli Ainon koulutus JATilla, olin ilmoittautunut sinne sekä Lempin että Saran kanssa. Kisaaville ja mölleille oli eri radat, mikä toi kartturille vähän haasteita. Oli tosi kivat ja hyödylliset treenit, sopivassa suhteessa tekniikkaa, irtoamista ja vauhdin hurmaa. Saralle setti oli hieman pitkä, toisella kierroksella se alkoi selvästi jo väsyä, ja sen seurauksena estefokus vähän rakoili. Lempistä en väsymistä niinkään huomannut, se tykitti hyvin, mitä nyt joistain takaakierroista vähän väännettiin. Saran treeneistä on näköjään kaikki parhaat palat videolla, Lempin treeneistä vain jälkimmäinen kierros, video alla. Mun jalka on ollut kesän ajan pääosin tosi hyvä, mutta lauantaina koulutuksessa juoksemista tuli sen verran enemmän, että se vähän kipuili.

Koulutuksen jälkeen tulin pyörähtämään kotona, suihkun ja pikapakkausten jälkeen suunnattiin Ainon luo, ja pakkauduttiin kahdeksan koiran kanssa Ainon tilaihmeeseen. Matka kohti Vantaata alkoi! Ihana Mari tarjosi meidän valtavalle laumalle yösijan, lämmin kiitos vielä tätäkin kautta! ❤ Samalla moikattiin Noaa (E. Norris) ja Nuppua (Titangus Daracha).

Sunnuntaina 25.7. suunnattiin heti aamusta Ojankoon, jossa odottivat ASCA-agilitykisat! Olin ilmoittanut Lempin kaikille kuudelle radalle. Aloitettiin aamu korkkaamalla elite jumpers. Ensimmäisellä radalla Lempi veti nenälleen ensimmäisellä hypyllä, ja mulla meni siitä pasmat niin sekaisin, että rata oli vähän räpiköimistä. Radan lopussa Lempi vielä karkasi putkeen. Toinen rata oli jo parempi, siinä harmillisesti yksi rima tuli alas, kun sijoituin itse huonosti koiran eteen, muuten ihan kivaa menoa. Video tässä alla.

Jumpersien jälkeen vuorossa olivat gamblers-radat. Ensimmäinen gamblers-rata oli meidän paras rata koko päivänä, sieltä saatiinkin Q, voitettiin ja Lempi sai uuden tittelin GS-N! 🙂 Video alla:

Toinen gamblers-rata tehtiin löysin rantein, koska ei ollut tulospaineita. Päivän viimeisenä oli regulars-radat, joista toinen näytti profiililtaan sellaiselta, että sieltä olisi voinut olla tulos ihan tehtävissäkin. Lempillä tuli tosin jo ensimmäisellä radalla joku ihme juttu, se alkoi kieltäytyä kontakteista, juoksi vain niiden ohi. Ensimmäisellä radalla yritin sitä kannustaa tuloksetta, jätettiin rata kesken. Toinen rata oli melkein heti perään, joten osasin ennakoida, että ei tule kontaktit onnistumaan toisellakaan radalla. Olin oikeassa. Radan alussa ihan hyvä juttu ainakin se, että Lempi teki kepit toisella yrityksellä.

Regulars-radoista ja vähän muillakin radoilla tulleista virheistä jäi tosi paha mieli, ei ollut Lempille yhtään tyypillisiä juttuja. Yksi kisatyöntekijöistä tuli perässä välittämään tuomarilta terveiset, että voin käydä tekemässä radan uudelleen palkan kanssa, kunhan kisat ovat ohi. Halusin hyödyntää mahdollisuuden, mutta totesin, että koko radan sijaan hyödyn enemmän siitä, että saadaan Lempi vaan suorittamaan kontaktit. Aino tuli kaveriksi palkkaamaan, ja saatiin Lempi tekemään sekä puomi että A-este palkan kanssa. Ihana tuomari, kun huomioi tällaisen asian kisoissa vielä kokemattoman koiran kanssa! Mullekin tuli parempi mieli, kun saatiin koiralle päivän päätteeksi onnistumiset ja vähän luottoa, että yhdessä selvitään.

Lempi, törsäkkeet, tituliruusuke ja palkintopöllöröinen

Kotimatkalle päästiin puoli kahdeksan aikaan illalla, oltiin kotona klo 23.30 varsin väsyneinä. Jalka oli sattuneesta syystä aika kipeä viimeisen lomaviikon alun, maanantaina käytiin vaan lyhyillä kävelyillä ja uimassa, tiistaina käytiin aamusta noin tunnin lenkki, keskiviikkonakin se vielä jomotteli levossa. Eipä se ihan näin kovalla käytöllä ole tainnut ollakaan kevään jälkeen.

Saran vesitanssivideot ovat herättäneet sen verran ihastusta ja iloa Facebookissa, että tein Saralle oman sivun faceen, löytyy sieltä nimellä Aussie Sara, instagramissa myös tili nimellä Saratheaussie.

Viimeisen lomaviikon tiistaina näin pitkästä aikaa tulevaa mammakoiraa Freyaa. Freya sai heti lempinimen lihapullapallokala – vatsa oli paisunut valtavasti viime näkemästä! Tiineyttä kuvissa takana 50vrk.

Torstaina ajeltiin iltapuhteiksi Kangasalalle, siellä oli tarjolla tokon iltakisat. Sara pääsi loman päätteeksi korkkaamaan vielä kolmannen kisakirjan. Alokasluokan koiria oli ihan valtavasti – yhteensä 20! Meidän suoritusvuoro oli ihan lopussa, joten kerettiin paikkisten jälkeen käydä kävelemässä pieni iltalenkki.

Sara teki kisasuorituksen aikana ihan mielettömän hyvin töitä! En nähnyt pisteitä kovinkaan monen liikkeen kohdalla, mutta kun suoritus oli ohi ja tiesin Saran saaneen kaikista liikkeistä pisteitä, uskalsin ajatella, että eiköhän sieltä 1-tulos tullut. Parasta koko suorituksessa oli, että me oltiin siellä yhdessä ja Sara teki ihan mielettömän hyvällä asenteella hommia. Varsinaiset pisteet kuulin vasta palkintojenjaossa – 196/200 pistettä, kunniapalkinto ja jaettu kolmas sija! Mun timantti! ❤ Ei haitannut yhtään, että kotimatka meni yökyöpelöinniksi, oli kannattava reissu.

Viikonlopuksi lähdettiin me puolestamme Raaheen Tiinan ja koirien luo treeniviikonloppua viettämään. Perjantaina oltiin perillä sen verran myöhään, että käytiin vain iltalenkillä. Lauantaina suunnattiin päivällä kentälle treenaamaan tokoa ja rallya. Saran kanssa tein kolme settiä tokoa, palauteltiin sitä vähän kisasuorituksen jälkeen ja lähdettiin pohjustamaan avoimen luokan liikkeitä.

Iltalenkiltä otettu kuva

Lempin ja Moiran kanssa tein rallytokoa, suunnittelin niille muutaman kylttitehtävän sarjoja. Lempin kanssa muistuteltiin putkea, peruuttamista, puolenvaihtoja ja houkutusta. Houkutus tuottaa edelleen satunnaisesti vähän haasteita, mutta niistähän ei selviä kuin treenaamalla. Moira teki töitä ihan täpinöissään, sillä oli korjattavaa oikeastaan vain peruutuksissa, jonka ongelmat pohjautuvat mielestäni takapään jumeihin. Käytän Moiran Katriinalla hoidettavana ensi viikolla, niin eiköhän ne taas sillä helpotu.

Treenieuforia

Mummukoira Rini pääsi myös kentälle, sekin oli niin tohkeissaan ❤ Otettiin Rinin treeneistä pätkiä videolle, puuhasteluhetket mummun kanssa tuntuvat niin tärkeiltä, haluaisin tallettaa niistä jokaisen syvälle sydämeen.

Pikaisen ruokatauon jälkeen suunnattiin pellolle tekemään pitkästä aikaa peltojälkeä. Sara kaahotti oman jälkensä kauhealla kiireellä, Lempi teki töitä rauhallisemmin ja keskittyneesti. Moira ja Rini saivat tehdä namuruudut, lauantain aikataulu oli vähän tiukka, sillä pellolta piti ennättää vielä hieromaan pari koiraa. Hierontakeikan jälkeen käytiin iltalenkillä, yöllä uni maistui kaikille.

IIoinen peltojälkiporukka

Sunnuntaiaamuna suunnattiin takaisin pellolle kunnianhimoisin tavoittein – kaksi 200 askeleen jälkeä sekä Lempille että Saralle ja Rinille ja Moiralle myös omat lyhyet jäljet. Ei kuulosta askeleiden puolesta äkkiseltään pahalta, mutta kun jokaisen askeleen namittaa, niin se käy urakkatyöstä. Lempille tein ensimmäiselle jäljelle 3-5 askeleen tyhjiä pätkiä, toiselle tein uhkarohkeasti pari 5-10 askeleen tyhjää pätkää.

Saralle kokeiltiin vauhdin suitsimiseksi jäljen ajamista kahdella liinalla pitkän jäljen lisäksi. Ensimmäinen 50 askelta meni kaahottaessa ja rytmiä hakiessa, mutta sitten tahti rauhoittui ja Sara teki tosi hienosti töitä! Toisella jäljellä Sara oli alusta asti rauhallisempi, varmaan alkoi jo vähän väsymyskin painaa. Saran työskentelyyn olin tosi tyytyväinen! Itse saan vielä hakea varmuutta ja selkeyttä liinan käyttöön ja antaa rohkeammin koiran miettiä hankalissa paikoissa sen sijaan, että alan itse ohjata.

Lempi teki myös hyvin töitä, se ei pahemmin järkyttynyt tyhjistä pätkistä. Paikoitellen se yritti pyörähtää takaisin tulosuuntaan, mitä se on satunnaisesti kokeillut ennenkin. Ensimmäisellä jäljellä Lempi myös hetkittäin otti pelkät toisen jalan askeleet, mun täytyy siis olla vähän tarkempi ohjaksissa. Kokonaisuutena kuitenkin tosi hyvää työtä Lempiltä, iso osa sen jutuista on varmasti rutiinin puutetta.

Rini innostui valtavasti, kun puin sille jälkivaljaat päälle! Alkunamikasan syötyään sille iski pieni seniilihetki, jolloin se pyörähti ihan väärään suuntaan, mutta kun rauhallisesti ohjastin sitä oikeaan suuntaan, alkoi mummun nenä käydä. Se ajoi hienosti oman jälkensä loppuun ❤ Myöhemmin käytin Riniä pienellä jaloittelutuokiolla, mummu oli vielä työmoodissa ja oli omasta mielestään lähdössä jäljelle. Pitäisi käydä Rinin kanssa jäljellä useammin, kun se niin nauttii! Moira teki myös lyhyen jäljen, pikkumusta oli oikein pätevä ensimmäisellä peltojäljellään!

Ruokatauon jälkeen oli meidän aika suunnata kotimatkalle. Kotopuolessa kävin hakemassa Freyan meille kotiutumaan ennen synnytystä. Ensimmäisenä iltana Freya oli vähän ihmeissään, se oli tuulikaapissa ulkona käymisen jälkeen aina tekemässä uukkaria ilmeisesti aikeinaan palata takaisin kotiin. Sunnuntain ja maanantain välinen yö nukuttiin huonosti, Rinillä meni maha sekaisin luultavasti jäljellä olleista nameista, joten vuoroin juostiin ulkona ja luututtiin lattioita.

Maanantaiaamuna oli jännitettävää – olin varannut Freyalle tiineysröntgeniin ajan. Tuntui, että matto vedettiin alta – meille on tulossa vain yksi pentu. Tuntuu ihan käsittämättömältä, vatsa on näyttänyt tosi isolta ja olisin voinut vannoa, että pentuja on siellä useita. Edelleen surettaa ja harmittaa ihan vietävästi, niin pennunkyselijöiden kuin omastakin puolesta. Lisäksi nyt huolettaa aika tavalla, miten synnytys menee. Ei ole mun kasvatusuran huippuvuosi tämäkään.

Eilen tiistaina oli aika palauttaa Moira omaan kotiin. Yhteinen aika meni tosi nopeasti, ja Moiran lähdön jälkeen illalla tuli useamman kerran vaistomaisesti haettua Moiraa, kunnes muistan, että sehän tosiaan ei enää olekaan täällä. Vähän on ikäväkin! Onneksi ensi viikolla nähdään taas.

Me aletaan täällä valmistautua ainokaisen tuloa odottamaan. Pennulla oli melkoinen vimma tänään aamulla päällä ainakin potkuista päätellen. Sain eilen raivattua pentulaatikolle paikan pentuhuoneeseen, ja tänään koottua laatikon, vielä pitäisi laittaa sinne aluset. Kaupastakin on synnärieväät käyty jo hakemassa, joten voidaan loppuviikko rauhoittaa odottamiselle. Pitäkäähän peukkuja, että kaikki menisi hyvin!


Jätä kommentti

Loma alkoi!

Keskiviikkoaamuna yövuoron päätyttyä työavaimet saivat jäädä naulaan ja työmurheet osaston ovien sisäpuolelle – nyt ollaan lomalla! Muutaman tunnin unien jälkeen käväistiin pienellä kävelyllä koirien kanssa, kovin pitkiä lenkkejä ei ole näiden helteiden aikana tullut käytyä. Rini, Lempi ja Moira saivat jäädä kotiin, kun lähdettin Saran kanssa ajelemaan kohti Uuraista – meille oli siellä luvassa lomanaloituskisat!

Koomapäivän tunnelmat yhteen kuvaan tiivistettynä

Arpaonni toi meille suoritusnumeron 2, joten meidän ensimmäinen osuus oli nopeasti taputeltu. Olen ollut elämäni aikana nyt viidessä BH-kokeessa, ja tälläkin kertaa aloitin koiran kanssa paikkamakuusta 😀 Saralla ei ollut paikkiksessa mitään moitittavaa, siitä erinomainen. Seuraaminen sekä hihnassa että vapaana oli pääpiirteissään tosi hyvää, Sara teki hyvin töitä, oli innokas ja halukas tekemään. Pitkällä suoralla se otti hetkellisesti vähän sivusuunnassa etäisyyttä, mutta korjasi itse. Täyskäännökset se teki joo, mutta ei samanaikaisesti mun kanssa. Silti molemmista seuraamisista tuomari antoi erinomaiset. Liikkeestä istuminen oli hyvä, siitäkin erinomainen. Maahanmeno onnistui hyvin, ja luoksetulo oli nopea, mutta koska Sara tuli suoraan sivulle, niin siitä ei erinomaista herunut, koska osa liikkeestä jäi kokonaan tekemättä. Tottelevaisuusosuus kuitenkin kirkkaasti läpi, ja sehän oli meille tärkeintä!

Pätevä tottiskoira

Tuntui tosi mukavalta ja hyvältä, kun sekä tuomari että monet kanssakilpailijat kävivät meidän suorituksen jälkeen ihastelemassa meidän yhteistyötä ja koiran työskentelyä ❤ Olin kyllä ihan supertyytyväinen Saran tekemiseen – hellettä oli +30 astetta ja kentälle paistoi aurinko, mutta ei pahemmin Saran työskentelyssä näkynyt.

Kaupunkiosuus tehtiin Uuraisten suurcityn keskustassa, käytännössä Uuraisten Salen pihassa. Osio oli todella nopea, ohi varmaan neljässä minuutissa. Sara kulki luontevasti ihmisjoukon, juoksijoiden, pyöräilijöiden, autoilijoiden ja häiriökoiran seassa, eipä sillä niiden kanssa ole ollut ongelmia arjessakaan. Niinpä Sara sai nimensä eteen uuden tittelin ❤

BH Empathica’s Soraya

Kisojen jälkeen ajeltiin kotiin, pakkasin muutkin koirat kyytiin ja lähdettiin iltauinnille. Moira on vähän edistynyt uimakoulussa, mutta vielä on matkaa siihen, että se nauttisi uimisesta. Edelleen se useammin jää rannalle ruikuttamaan tai ulvomaan meidän perään.

Torstai olisi ensimmäisenä vapaapäivänä voinut olla paljon parempikin. Rini oli aamusta tosi jäykkä ja kankea eikä suostunut syömään. Olin varannut sille muutenkin ajan eläinlääkäriin, koska edellispäivänä suureksi riemukseni selvisi, että lähiklinikka, josta olen hakenut Rinin Carthropen-pistokset, olikin suljettu heinäkuun loppuun saakka. Käytiin näytillä, mutta eipä Rinin voinnista mitään sellaista selvinnyt, mikä ei jo olisi ollut tiedossa. Se sai pistoksen klinikalla, saatiin kipulääkettä kotiin mukaan. Iltapäivällä se suostui syömään vähän, sen jälkeen vointi alkoi pikkuhiljaa kohentua ja ruoka maistua. Eilen se oli onneksi jo oma itsensä, kovin paljon pitempään en olisi voinut sen huonoa vointia katsella. Toivotaan, että yhteistä aikaa olisi vielä.

Paras mummu ❤

Eilen nähtiin Stiinaa ja tulevaa mammakoira Freyaa, otettiin ensimmäiset posetuskuvat vatsan kasvun seurantaa varten. Freyan solakka uuma oli jo kadonnut 🙂 Mammakoira on voinut hyvin, mutta ruokahalu on kuulemma aivan valtava, on yritetty viedä sushit lautaselta ja kaverin ruokakupilta käydään myös hakemassa osingot. Tuntuu niin hassulta, kun nyt puhutaan koirasta, joka normaalisti nirsoilee ruoan kanssa 😀

32vrk

Illalla käväisin Saran kanssa tokovalmennuksessa Motivaatiolla. Treenattiin seuraamista, ruutua, tehtiin paikkis ja kaukokäskyjä häiriössä. Seuraamisessa mun tartteisi hiljalleen päästä eroon liiallisesta auttamisesta ja varmistelusta, Sara osaa jo tosi paljon. Ruutuun täytyy pitkän tauon jälkeen tehdä vauhtia ja motivaatiota. Paikkamakuussa ei ollut moitittavaa. Kaukokäskyt tehtiin niin, että valkkukaveri teki kaukoja pienen matkan päässä vieressä, ja se oli Saran mielestä niin kummallista, että sehän ei noussut millään istumaan. Oona kannusti lisäämään häiriöitä ja haasteita kaukoihin sekä jatkamaan kotona aamuruokaharjoituksia: ennen syömään päästämistä yksi istumaannousu.

Huomenna taas treenaillaan, Elli pitää pienelle Emppuporukalle koulutuspäivän! Aloitellaan treenit aikaisin aamusta, toivotaan, että lämpötila olisi jotakuinkin inhimillinen.

Sain nyt loppuviikosta kovasti odottamiani treenikuvia Jenna Caloanderin agitreeneistä viime kuulta! Näitä kannatti kyllä odottaa, nää on aivan ihania! ❤ Kaikki kuvat on ottanut huipputaitava Maiju Livio! Lopussa pari kuvaa myös Helmin (E. Neytiri) ja Oodin (Red’n Ready Make It Double) treeneistä.


Jätä kommentti

Pentuja!

Yövuoron päälle nukkumisesta ei tullut mitään, kun jännitti niin kovasti, mitä ultrassa tänään näkyy! Kannatti jännittää – meille on viimein tulossa tälle vuodelle pentuja! ❤

Tuleva pentue on yhdistelmästä Hazelmoor Zipper ”Koda” ❤ Empathica’s Listen To My Story ”Freya” ❤

Kuten tavallista, uroksen etsintä alkoi jo hyvissä ajoin. Sitä sopivaa piti etsiä pitkään ja hartaasti, kävin useampaa vaihtoehtoa katsomassa livenäkin. Freyassa (kuten myös sisaruksissaan) on tulta ja tappuraa, vilkkautta ja draivia, joten etsinnässä oli uros, joka vähän tasapainottaisi näitä ominaisuuksia. Mietin hyvin erityyppisiä uroksia työlinjaisista sekalinjaisiin, jossain kohtaa mietin sitäkin, että näyttelylinjaisempi uros ei välttämättä olisi huono vaihtoehto sekään. Viestittelin Minnan kanssa jo viime syksynä, olisiko hänellä jotain huoletonta, tasapainoista, avointa ja sosiaalista Hazelhönöä, kun mietin toiselle nartulle urosvaihtoehtoja. Palasin tähän meidän viestittelyyn, ja siitä se sitten lähti. Kyselin Kodasta ja sen pentueveljestä omistajiltaan lisää ja vakuutuin, että niillä on juuri niitä ominaisuuksia, joita olen hakemassa. Kodaan päädyttiin oikeastaan siitä syystä, että olin sen nähnyt joitakin kertoja livenä vuosia sitten Hazelleireillä.

Ajeltiin Stiinan ja Freyan kanssa kaksi kertaa Kausalaan ”hukkareissuja”, pariskunnalla oli hyvää yritystä, mutta treffit eivät edenneet maaliin asti. Ihana Annika luotti Kodan mulle hoitoon, että saatiin jatkaa yrityksiä kotinurkilla. Jos mulla oli kovat odotukset olleet Kodasta ihan jo Annikan kertoman mukaan, niin se vei sekä minulta että Stiinalta jalat alta, kun päästiin siihen tutustumaan paremmin! Koda tuli ihan vieraaseen paikkaan, käytännössä vieraan akan ja koiralauman sekaan, ja tyyppi kävi ensimmäisenä iltana vaan haistelemassa paikat läpi, totesi, että jaa, nyt ollaan täällä – ja kävi nukkumaan! Se sujahti mun tyttöjen sekaan kuin kokenut konkari, oli tyttöjä kohtaan erittäin kohtelias ja ystävällinen, samalla ihanalla avoimuudella ja sosiaalisuudella se kohtasi kaikki ihmiset ja vieraat koirat. Tällä pojalla on arjessa ihan mielettömät lehmänhermot! Myös omistajansa nosti Kodan suurimpana vahvuutena esille sen erinomaisen kyvyn sopeutua. Mietin jo ekana iltana Kodan ollessa meillä, että mua harmittaa niin kovasti, jos tää yhdistelmä ei toteudu!

Meidän kärsivällisyys onneksi palkittiin – saatiin kahtena seuraavana päivänä onnistuneet treffit! Koda sai kyllä tehdä duunia ja kosiskella Freikkua kaikilla treffeillä, Freikku otti kaiken ilon irti eikä päästänyt kosijaansa ihan helpolla. Aika monet naurut tämä parivaljakko meille tarjosi 😀

Koda on 8-vuotias pitkähäntäinen ja aika pieni uros, se on ollut perusterve. Sillä on A/A lonkat, 0/0 kyynärät, silmät peilattu terveiksi ennen astutusta. Kodan selkää ei ole kuvattu, mutta se ei ole selkävaivoja omistajansa mukaan koskaan potenut. Koda on suorittanut mh-luonnekuvauksen, laukauksista 2, arjessa se ei koviin ääniin ole reagoinut. Kodan kanssa on harrastettu aiempina vuosina vesipelastusta, josta se on nauttinut kovasti. Nykyään Koda elelee vilkasta lapsiperhearkea, se on arjessa hyvin toimiva, tasapainoinen, avoin, sosiaalinen ja helppo koira. Harrastuskoirana Koda on miellyttämishaluinen ja erittäin ahne, taistelutahtoa sillä voisi olla hieman enemmän (ei esim. mh-luonnekuvauksessa lähtenyt leikkimään). Kodan kanssa on käyty nuorempana myös näyttelyissä, sillä on näyttelykehistä kaksi varasertiä. Olen nähnyt Kodan lähisukulaisia useita livenä ja myös omistanut itse niitä vuosien varrella useamman, suvusta löytyy paljon terveitä ja hyviä harrastuskoiria, joilla on arjen palikat kohdallaan.

Freya on 4,5-vuotias mustavalkoinen pitkähäntäinen ja pienehkö narttu, sekin on ollut perusterve. Freyalla on A/A lonkat, 0/0 kyynärät, Freyan selkä on virallisesti kuvattu terveeksi LTV0 ja VA0 ja silmät peilattu terveiksi ennen astutusta. Freyalta on geenitestattu MDR1 sekä DM, molempien suhteen se on terve. Freya on mh-luonnekuvattu, silläkin laukauksista 2, eikä arjessa reagoi koviin ääniin. Freya on käynyt luonnetestissä pistein +174 ja on laukausvarma. Freyan kanssa on harrastettu hakua, tokoa ja rallytokoa, rallytokossa se on aloittanut kilpailemisen tänä keväänä ja sai hiljattain ensimmäisen koulutustunnuksen RTK1. Freyalla on ihan mieletön taistelutahto, lelupalkka on sille paras, se ei niinkään palkkaudu nameilla.

Pentueesta on odotettavissa terveitä, hyväluonteisia, aktiivisia, sosiaalisia ja monipuoliseen harrastamiseen soveltuvia pentuja, joille etsitään aktiivisesti harrastavia koteja. Narttupennuista on tällä hetkellä jo runsaasti kysyntää, mutta jos olet kiinnostunut urospennusta, niin ota yhteyttä ja kerro, millaista koiraa olet etsimässä ja millainen koti sinulla olisi tarjota 🙂 Pentuja odotellaan syntyväksi viikolla 31. Yhdistelmän sukutaulu löytyy täältä, lisätiedot ja pentukyselyt ensisijaisesti sähköpostitse.


Jätä kommentti

29h 55min ennen lomaa

Ei sillä, että laskisin, mutta… 😀 Täällä odotellaan lomalle pääsyä todella kuumeisesti, kuluneet työviikot ovat vieneet viimeisetkin mehut. Koko ajan on kauhea kiire, osasto tupaten täynnä (lue: ylipaikoilla), ja kävipä töissä juhannuksena sellainenkin väkivaltatilanne, jonka seurauksena kirjurin käsi on ihan mustelmilla. Ei hyvä.

Mummukoira ottaa lepiä ❤

Hellekelit ovat jatkuneet, joten oikeaa lenkkeilyä on voinut harrastaa vain harkiten. Pääasiassa ollaan koirien kanssa vaan uitu, ei nyt ihan joka päivä, mutta monta kertaa viikossa. Onneksi koirat nauttivat uimisesta, se on ollut ihan pelastus! Sara keksi tänä kesänä varsin omintakeisen vesibaletin, joka on herättänyt paljon huomiota, keskustelua ja iloa tuolla somessa, joten jaan pari videota tänne blogiinkin 😀 Oli tarkoitus laittaa tämä jo edelliseen postaukseen, mutta se unohtui.

Juhannusiltana käytiin töiden jälkeen koirien kanssa uimassa, sieltäkin tallentui juhannustansseista pätkä 😀

Tällä viikolla tätä riemua on sitten riittänyt kahden edestä – tässä todiste mallioppimisesta 😀

Juhannusviikolla jätettiin koirien kanssa treenit väliin, kun oli niin kuuma. Tällä viikolla päästiin treenaamaan, vaikka lämmintä oli edelleen. Saran kanssa tehtiin pientä ratapätkää ja pitkästä aikaa keppejä. Keppitreeneissä on tullut pitkä tauko, ja vähän pelkäsin, että saadaan aloittaa alusta. Mitä vielä, Sara teki muutamat tosi hyvät toistot kokonaisilla kepeillä! Täytyy nyt panostaa toistojen sijaan laatuun, ennemmin pari tosi hyvää toistoa megapalkalla.

Lempin treeneissä oli ohjelmassa myös rataa, vähän haasteellisia kiemuroita meille. Treeneistä lähdettiin kuitenkin superhyvin mielin, sillä Lempi teki keppejä radan osana ihan virheettä! Uskottava se on, että kepeillä tapahtui oikeasti joku ratkaiseva nytkähdys eteenpäin. Katselin jo vähän kisakalenteriakin, mutta toistaiseksi se jäi vielä katseluasteelle.

Sara pääsi tuuraamaan mamaansa perjantaina tokovalmennukseen, kun Aino lähti koirineen reissuun. Saatiinkin nauttia Ellin yksäristä, sillä tokovalkkuun ei tullut muita. Tehtiin bh-kokeen tottisosuutta, sieltä oikeastaan ainoa nootti, että Sara lähti paikkamakuusta, kun Elli kutsui mielikuvituskoiraansa luokse. Tehtiin siihen vähän täsmätreeniä, ja Sara alkoi pysyä nätisti paikallaan. Muut liikkeet menivät tosi kivasti! Tehtiin lopuksi kapulan pitoa, Elli haastoi meidät tekemään myös noutoa. Sara juoksi hyvin kapulalle, nosti sen suuhun, mutta jäi vähän ihmettelemään, että mitä tässä seuraavaksi kuuluu tehdä. Otettiin muutamat toistot niin, että lähdin juoksemaan karkuun koiran napatessa kapulaan kiinni, se vaikutti toimivalta tavalta edetä. Elli käski päättämätöntä ohjaajaa myös päättää, palauttaako koira kapulan mulle edessä vai sivulla istuen. Näytettiin myös Saran kaukoja Ellille, treenilistalle takapalkan harjoittelua.

Tällä viikolla laumamme kasvoi joksikin aikaa, kun Moira (Color Runs Ready for Success) tuli meille hoitoon. Vaikka edellisestä hoitokeikasta on melkoisesti aikaa, pikku-Moikku sujahti laumaan tosi kivasti ja on ollut kuin kotonaan. Saralla ja Moiralla synkkasi heti, ja ne ovatkin juoksuttaneet ja leikittäneet toisiaan vuorotellen lenkeillä Lempin häärätessä taustalla kolmantena pyöränä. Moiran kanssa meillä onkin kesälomalle projekti – se on sitä mieltä, että vesi ja eritoten uiminen on ällöä! Se on parina edellispäivänä ruikuttanut ja parhaimmillaan ulvonut rannalla meidän perään, kun ollaan käyty uimassa, eikä se ole suostunut kuin käymään kastelemassa varpaansa. Tänään mulla sitten välähti, että otanpa namuja mukaan – niiden avulla tehdyillä parilla treenillä päästiin jo tähän pisteeseen:

Lomaprojekti on siis selvillä – meillä on luvassa Moiran uimakoulu! Ensi kerralla otan enemmän namuja ja Moiralle Neven vanhat uimaliivit mukaan, vielä me siitä vesipeto leivotaan!

Sain muuten Oodin (Red’n Ready Make It Double) uudet posetuskuvat viime kuun reissupäivältä, laitan ne tähän alle näytille! Odotellaan vielä kuumeisesti treenikuvia 😀

Kaikki kuvat (c) Maiju Livio. Sisaruskuvassa vasemmalla Oodi, keskellä Hiisi-veli ja oikealla Riimi-sisko ❤

Kivoja tulosuutisia on tullut tasaiseen tahtiin, niitä tähän alle taas listattuna:

  • 19.6. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) suorittivat hyväksytysti ja erinomaisin arvioin BH-kokeen!
  • 23.6. Tampereen rallytokon iltakisoissa kisauransa korkkasi Leo (E. Maybe I’m A Lion) lainaohjaaja-Hannan kanssa superhienosti 96 pisteellä!
  • 23.6. Linda ja Bree (E. Sweetheart) harjoittelivat tulevaa näyttelyä varten mätsärissä Jyväskylässä, Bree oli BIS1!
  • 3.7. Linda ja Bree puolestaan korkkasivat tokokisauransa helteisissä olosuhteissa – kaukokäskyjen nollasta huolimatta 1-tulos 167 pisteellä ja 3. palkintosija!
  • 3.7. Stiina ja Freya (E. Listen To My Story) kisasivat viimeistä kertaa rallytokon alokasluokassa 97 pisteellä ja saivat koularin RTK1!
  • Saila ja Moira (Color Runs Ready for Success) ovat korkanneet agilityn kuninkuusluokan kesäkuussa, parhaana tuloksena 0 harmillisella muutaman sekunnin sadasosan yliajalla!
  • Saila on kisannut agia 3-luokassa myös Messin (E. Naldo) kanssa touko-kesäkuussa, tulosten joukossa muutama 0-rata!

Valtavasti onnea jälleen kaikille hienoista tuloksista! ❤

Pian alkavan loman suurin suunnitelma on ottaa rennosti. Alkava viikko huilataan kotona, kunhan yövuoroista selvitään, viikonloppuna Elli pitää pienelle Emppuporukalle koulutuspäivän. Seuraavaksi viikoksi suunnataan lomailemaan Joensuuhun, toivottavasti helle hieman hellittäisi, että pystyisi tekemäänkin jotain koirien kanssa. Loman aikana on luvassa ainakin yksi agilityvalmennus, toivottavasti päästään viimein paimentamaan, koirien huoltokeikka Tampereella ja katsotaan, josko mekin saataisiin kisatiliä tälle vuodelle viimein auki.


Jätä kommentti

Kiireinen alkukesä

Ja taas on hurahtanut kuukausi edellisestä päivityksestä. Kiirettä on pitänyt, niin töissä kuin vapaa-ajalla, ja piti ihan tarkistaa sosiaalisen median puolelta, että mitä oikein ollaan tehty edellisen päivityksen jälkeen 😀

Meidän agilityn normiviikkotreeneistä on nostettava esille merkittävä virstanpylväs – Lempin kepit alkavat loksahtaa kohdalleen!!! Se on tehnyt kotihallilla useammassa treenissä kepit ihan virheettömästi! Työtä riittää vielä itsenäisyyden ja vauhdin vahvistamisessa, mutta hiivatti, että on tuntunut mahtavalta!

Toukokuun viimeisellä täydellä viikolla käytettiin Oodia (Red’n Ready Make It Double) uudelleen Katriinalla tsekkauksessa. Omituinen ärsytystila, joka Oodilla oli edellisessä hoidossa, oli poistunut, mutta hoidettavaa löytyi edelleen – selkäydinnesteen kierto oli blokissa jostain syystä ihan kokonaan, ja Katriina sai tehdä aika kovasti töitä tilanteen korjaamisessa. Olen kyllä itseäni kiitellyt aika monesti, että sain älynväläyksen Oodin käyttämiseen Katriinalla keväällä. Katriina sanoi hoidon jälkeen uusintahoidon olevan edelleen tarpeellinen, joten heinäkuun loppupuolella mennään taas.

La 29.5. meillä oli Emppujen agilitypäivä täällä Jyväskylässä, Aino veti meidän porukalle ison kentän treenit Jattilassa. Treenipäivään osallistui Mari & Nuppu (Titangus Daracha), Ari & Haba (E. Saros) ja vesikoirapojat Jeti ja Lenni, Hanna & Mera (E. Moonheart), Hanne & Ohmi (E. Lionheart), Eve & Eemeli & Sokka (Tillyhills Svart På Vitt) ja minä Lempin ja Saran kanssa. Sen verran piti kiirettä kahden koiran treenaamisessa, etten ehtinyt edes ottaa kuvia tai videoita koulutuksesta! Meillä kaikilla oli tosi kiva päivä, koirat teki töitä hyvin ja Aino oli suunnitellut meille tosi kivat treenit! Treenien päätteeksi käytiin vielä syömässä porukalla. Tästä jäi niin hyvä mieli, että syksylle suunnitellaan seuraavaa settiä 😀

Su 30.5. olin taas Jattilassa treenaamassa agilityä, kun Vuorelan Lotta tuli pitämään meidän aksaryhmälle yksärikoulutuksen. Hehei, olin jo toista kertaa agilityurani aikana ulkopuolisella kouluttajalla! Sunnuntain settiin osallistuin vain Lempin kanssa. Treeni oli tosi hyvä – todettiin, että Lempi on tauon aikana unohtanut innarit, treenilistalle saatiin myös koiran etenemisen harjoittelua suoran putken jälkeen. Mun ohjauksessa hiottiin persjättöjä ja ajoitusta. Tunnelma treeneissä oli sopivan rento, kun oli tuttu treeniryhmä vain paikalla, niin ei ahdistanut ihan niin kauheasti mennä ulkopuolisen silmien alle sekoilemaan. Muistan silloin joskus vuonna 2014 tai 2015 viimeksi ulkopuolisen valmennuksessa Hildan kanssa käydessäni viettäneeni noin viikon unettomia öitä ennen koulutusta, kun jännitti ja ahdisti niin paljon 😀 Alla videomateriaalia! Jalkavamma näkyy omassa liikkumisessa edelleen, ja tässä treenissä jalka oli kipeämpikin, kun oli jo edellispäivän agilityt alla.

Videon alussa heti mun uusi hieno ohjauskuvio – tanalainen kiinninappaus! Saa käyttää, muttei kannata 😀

Agilityviikonlopun jälkeen olikin edessä kiireinen viikko: parin yövuoron jälkeen suunnattiin koirien kanssa Joensuuhun valmistelemaan viikonlopun juhlia. Nuorin siskoni Eveliina sai päähänsä valkolakin la 5.6. ❤ Juhlia edeltäneet päivät olivat aika toiminnantäyteisiä, helleviikko piti myös huolen, että koirien kanssa lenkkeiltiin vasta illemmalla. Hyvät kelit innostivat kuljettamaan pitkästä aikaa kameraa lenkeillä mukana, postauksen kuvat ovat pääasiassa Joensuun reissulta. Kotiin suunnattiin sunnuntaina aamupäivällä, ja siitä alkoi seuraava kiireinen viikko, jonka agendana oli laittaa tilaukseen seuraava Emppusukupolvi. Näistä suunnitelmista pääsen toivottavasti kertomaan lisää heinäkuun alkupuolella!

Perjantaina 4.6. Hearts-pentue vietti 1-vuotissynttäreitä, ja sain pitkin päivää katsella ihania kuvia synttärisankareista! Miten hauskoja tyyppejä heistä onkaan kasvanut! Nadan luonne tuntuu periytyneen pennuille aika dominoivasti – ei tarttee kyllä näiden menoa pitkään katsoa, kun tietää, että taitavat olla aika läheistä sukua keskenään 😀 Onnelliset ja iloiset Hazelhönö-jälkeläiset ❤ Valtavasti onnea Bree, Kromi, Mera, Nelli, Ohmi ja Zeke, ja valtavasti kiitoksia ihanille omistajille ihan parhaista kodeista näille menopeleille! ❤ Luustokuviin ei kiirehditä ihan vielä, sillä näistä kasvoi kaikista Nadan tapaan melko kookkaita, joten annetaan heille vielä hetki aikaa kasvaa mittoihinsa. Luustokuvaukset ovat suunnitteilla loppuvuoteen. Breen, Nellin, Ohmin ja Zeken kuvat ovat omistajiensa ottamat, Meran kuvan on ottanut Titta Brunfeld ja Kromin kuvat Elisa Ahokas.

Viikko sitten sunnuntai-iltana pääsin pitkästä aikaa meidän omatoimitoko- ja rallyryhmän treeneihin. Saran kanssa tein bh-koehenkisen setin pitkän paikkamakuun, pitkän seuraamisen ja jäävien harjoittelulla. Sara teki ihan mielettömän hyvän treenin! Otettiin loppuun myös vähän kapulanpitoa, sekin oli hyvin muistissa. Lempin kanssa alettiin harjoitella mestariluokkaa silmällä pitäen pysähtymistä suoran putken päähän, se toimi targetilla tosi hyvin. Putkitreenin lisäksi tehtiin tehtäviä putkea ennen, aloin myös työstää peruutusta edessä. Sitä on työstetty kotona aiemminkin, mutta ongelmana on ollut, että Lempi peruuttaa teputtamalla muutaman askeleen kerrallaan, pysähtyy välissä ja jatkaa sitten peruuttamista. Alustalle peruuttaminen näytti aika toimivalta, joten jatketaan sillä jonkin aikaa. Oli siis tosi hyvät treenit myös Lempin kanssa!

Ma 14.6. oli taas aika liitää. Aamu alkoi pienellä Emppuporukalla rallytokotreenien merkeissä. Lempin kanssa ratatreeni tuli tosiaan tarpeeseen, näitä täytyisi saada jokunen lisää ennen kisoihin suuntaamista. Rini sai myös tehdä rataa namuttamalla ja ilman istumisia, mummukoira oli ihan liekeissä ❤ Rallytreeneistä pakkauduttiin Pipsan sekä Helmin (E. Neytiri) ja Oodin kanssa samaan autoon ja lähdettiin ajelemaan Espooseen. Espoossa meitä odotteli Oodin kasvattajan järjestämä puuhapäivä – ensin meillä oli Jenna Caloanderin agilitykoulutus ja sen perään vielä paimennusta Seutulassa.

Hehei, rasti seinään – olin taas ulkopuolisella agilitykouluttajalla, tällä kertaa nostettiin panoksia ja olin siellä sekä Lempin että Saran kanssa! 😀 Lempin kanssa osallistuminen oli selviö alusta asti, mutta Saraa mietin pitkään, kun jotenkin on tuntunut, että ei me oikein osata vielä mitään niin hyvin, että kehtaisi mennä ulkopuolisen eteen itseään häpäisemään. Naureskeltiin Pipsan kanssa pitkin ajomatkaa, että ottaakohan Shanti meiltä Oodin huostaan, kun näkee, miten onnettomia ohjaajia me ollaan agilityssä 😀 Noh, Sara pääsi osallistumaan vähän sillä verukkeella, kun tulijoita koulutukseen ei ollut riittävästi. Koulutusta edeltävänä iltana katsoin koulutuksen ratapiirrosta ja huokaisin, että Tananen saa seuraavana päivänä ihan urakalla pistää jalkaa toisen eteen.

Aloitin treenit Lempin kanssa. Kerroin lyhyesti, että ei olla kisattu vielä, mutta kisaaminen olisi haaveissa aloitella tämän vuoden aikana. Tehtiin suunnitelma, että tehdään pätkissä, mutta aika pian niistä pätkistä tuli pitempiä ja pitempiä. Rata oli hauska, koirat pääsivät siinä kunnolla vauhdin makuun, ja ohjaajalla ei ollut aikaa jäädä ihastelemaan koiransa tekemistä, jos mieli ehtiä seuraavaan paikkaan ohjaamaan ajoissa. Lempin osaamisessa nousi treeneistä puutteena vain leikkausten harjoittelu, se jää varmistelemaan minulta ohjeita, ja sen seurauksena siltä tulee ylimääräinen kieppi ennen leikkaukseen lähtemistä. Jenna kehui koiraa vuolaasti, minäkin sain niin paljon kehuja omasta liikkumisesta ja ohjaamisesta, että olin ihan päästäni pyörällä! Lempi teki toisella setillä onnistuneet kepit myös vieraalla kentällä. Alkuun tuli jokunen virhe, mutta kun antoi sen vaan yrittää ja minä annoin rauhan suorittaa, niin hyvä lopulta tuli!

Pienen huokaisutauon jälkeen oli Saran vuoro. Sara aloitti juoksun juuri koulutusta edeltävänä päivänä, mutta se ei onneksi ollut este osallistumiselle. Kerroin treenien alussa, että tässä on mun juniori, ja jos aiempi koiranikin on keskeneräinen, niin tämä se vasta keskeneräinen onkin. Olin ihan varma, että Saran kanssa saadaan säätää, joudun saattelemaan sitä pitemmälle ja saadaan vaan pitkä luettelo kaikista asioista, joita me ei vielä osata. Voi hiivatti sentään, meinasin alkaa itkeä kesken radan, kun Sara teki niin hienosti! Se oli parempi kuin Lempi! Se teki niitä leikkauksiakin, jotka Lempille olivat vaikeita, kuin se olisi tehnyt niitä enemmänkin! Sara sai ihan valtavasti kehuja, sillä on ihan mieletön itseluottamus, hyvä draivi ja hyvät pohjat – ohjaajan pitäisi vaan lakata turhaan varmistelemasta sen tekemisiä! Saran kanssa kokeiltiin myös keppejä vieraalla kentällä, mutta ne eivät onnistuneet (eivät onnistu vielä kotihallillakaan). Jenna kommentoi keppejä, että Saralla ei ole niissä vielä samaa itseluottamusta kuin muuten radalla – kunhan saadaan varmuutta ja itseluottamusta lisää, niin niistä tulee makeet!

Jäi ihan mielettömän ihana fiilis tästä koulutuksesta, ei vitsi, miten ihanan positiivinen ja kannustava kouluttaja! Olin tosi tyytyväinen molempien koirien tekemiseen, mutta Sarasta olin erityisen ylpeä ❤ Kun on treenannut koko ajan samassa ryhmässä ja verrannut Saran osaamista vain Maarun ja Haban tekemiseen, niin olen tainnut syyllistyä siihen, etten oikeasti ole nähnyt koirani osaamistasoa ihan realistisessa valossa. Tämä oli hyvä hetki rikkoa kupla ja katsella Saraa ihan itsenään vertaamatta niin paljon muihin. Mun timantti ❤

Agilitytreenien päätteeksi käytiin Pipsan kanssa rauhassa jäähdyttelemässä koiria. Kentän läheltä löytyi puro, joka tarjosi koirille viilennysmahdollisuuden lämpimänä päivänä. Jäähdyttelyn jälkeen suunnattiin Seutulaan paimennusta varten, siellä nähtiin myös Oodin pentuesisarukset! Kovasti oli triossa samoja piirteitä, ja Oodi ja Riimi-sisko ovat edelleen ihan kaksoset! Pääsin seuraamaan kaikkien kolmen paimennusta, kaikki tekivät niin hienosti hommia!

Saran kanssa käväisin lampailla tekemässä pienen setin, kun piti siirtää kolmen lampaan joukko isosta aitauksesta pyöröön. Saralla pitkä tauko kuului äänenä, piti aika topakasti sille sanoa, että työskentelyn voisi tehdä ihan hiljaa. Kun ääntelystä päästiin yli, niin Sara teki hommia oikein kivasti.

Lempin kanssa paimensin vähän pitemmän setin. Alkuun kuljetuksessa Lempi ajautui turhan lähelle lampaita, siitä täytyi sitä alkuun ohjata vähän kauemmas. Harjoiteltiin laidunnusta muutamassa eri paikassa, ensimmäinen paikka oli turhan avoin, ja vaikka ensimmäiset lampaat alkoivat syödä, ne lähtivät liukkaasti hatkaan heti, kun pääsin koiran taakse. Haettiin lampaat, saatiin autenttinen ihmisryhmän ohitus lampaiden kanssa, kun Oodia vietiin treenaamaan pyörölle. Lempi nousi luontaisesti tosi hyvin kuljettamaan lampaiden ja ihmisjoukon väliin, ja kun oli kävelty ihmisten ohi, se palasi takaisin lampaiden taakse jatkamaan kuljetusta. Toinen laidunnusyritys tehtiin aitauksen nurkassa, se oli parempi paikka ja lampaat pysyivät paikallaan. Laidunnuksen jälkeen tein vielä pienen kuljetuksen ja lopuksi palautettiin lampaat aitaukseen.

Oodin ja sisarusten ollessa sisaruskuvissa kävin omien tyttöjen kanssa vähän jaloittelemassa läheisellä polulla. Pienen iltakiepin jälkeen kello olikin jo 21.30, joten oli korkea aika suunnata kotimatkalle. Kyydissä oli kovin hiljaisia ja tyytyväisiä koiria, ja täytyy sanoa, että väsy painoi ihmisiäkin pitkän päivän jälkeen. Olin kotona vähän ennen yhtä yöllä, nukkumisesta ei meinannut tulla mitään ennen aamun varhaisia tunteja, kun oli ajomatkalla pakko vetää kahvia naamariin, että jaksoi sinnitellä hereillä. Seuraava päivä olikin aika koomainen, kun piti jaksaa tehdä ilta töitä, mutta onneksi hyvä mieli kantoi koko päivän halki. Kovasti odotellaan vielä, osuiko Maijun kameraan kuvia päivän treeneistä, Oodista sisaruksineen otettiin myös uudet edustuskuvat!

Loppuviikko otettiinkin aika rennosti, käytiin koirien kanssa vain tekemässä pitempiä lenkkejä palautteluna, kun keli viimein vähän viileni. Torstaina vietettiin ansaittua vapaapäivää, kartturille iski sopivasti migreeni varmaan alkuviikon huonojen yöunien seurauksena, joten Lempin agitreenit jäivät väliin.

Rini on voinut viimeisen kuukauden aikana hyvin etenkin silloin, kun keli on ollut viileämpi. Ensi viikolle on luvattu taas tukalan helteistä keliä, joten muutetaan todennäköisesti koirien kanssa järveen asumaan. Kesä on ihan kiva vuodenaika, mutta en tykkää helteistä yhtään. Rinin puolesta harmittaa nämä tukalat keliolosuhteet eniten, sitä helteet koettelevat. Onneksi se tykkää edelleen uida, se ihanan rauhallisesti porskuttaa meidän perässä. Aloiteltiin luonnonvesissä uiminen aika varovasti, mutta kuivattelukieppien tasajalkaloikista päätellen uiminen on ollut tosi mielekästä liikuntaa mummukoiralle 🙂 Tänään 21.6. Rini täyttää 14v9kk! Sen kunniaksi oli taas uuden videokollaasin aika, se tässä alla!

Meillä odotellaan jo kovasti kesälomaa, vielä pitäisi kolme viikkoa jaksaa painaa töitä. Lomalle ei ole isompia suunnitelmia, Joensuussa lähdetään käymään loman alussa ja yritetään vaan ottaa rennosti. Kisakalenteriakin vähän selailin. Katsellaan, mitä kaikkea kivaa lomalle oikein keksitään!

Olen tasaiseen tahtiin saanut viikonloppuisin kivoja kuulumisia kasvatinomistajilta kisatulosten merkeissä! Tässä taas pieni kokoelma tuloksia:

  • 22.5. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) jatkoivat hienosti alkanutta rallytokouraansa – ensimmäiseltä kisaradalta täydet 100p, luokkavoitto ja ensimmäinen koulari RTK1! Toisella radalla kaksikko korkkasi avoimen luokan jatkaen tulosvarmaa työskentelyä 99 pisteellä ja sijoittuivat kolmanneksi!
  • Kesäkuun alussa kotiseura JAT järjesti agilityn iltakisat. Aino ja Maaru (E. Shaula) tekivät hienon radan 5vp:llä!
  • Samaisissa agilityn iltakisoissa Ari ja Haba (E. Saros) korkkasivat agilityuransa hienosti 10vp:n ja 5vp:n radoilla!
  • 12.-13.6. viikonloppuna Aino ja Maaru (E. Shaula) kisasivat molempina päivinä paimennuksessa. Lauantaina Maarulle PAIM1 EH/85, sunnuntaina PAIM1 EH/81!
  • 12.6. Ari ja Haba (E. Saros) jatkoivat agilitykisoissa, hyppäriltä tuli voitto 5vp:n radalla!
  • 12.6. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) kisasivat toista kertaa rallytokon avoimessa luokassa, tuloksena jälleen komeat 99 pistettä ja tällä kertaa 2. palkintosija!
  • 12.6. Stiina ja Freya (E. Listen To My Story) kisasivat toista kertaa rallytokon alokasluokassa hienolla 90 pisteen radalla!
  • 19.6. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) suorittivat hyväksytysti BH-kokeen kokonaisuutena erinomaisella tottiksella ja sujuvalla kaupunkiosuudella!
  • Saija ja Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma) saivat rallykisojen mestariluokasta hiljattain kolmannen tuloksen ja sitä myötä koularin RTK4!

Valtavasti onnea kaikille, kasvistäti pakahtuu täällä ylpeydestä! ❤


Jätä kommentti

Jalkasaikkua ja hiljaiseloa

Onpas ollut pitkä radiohiljaisuus blogin puolella! Aloittelin tätä päivitystä yövuoroissa jo viime kuun loppupuolella, mutta puhelimen videonkäsittelyohjelma takkuili, minkä seurauksena en saanut ladattua yhtä videota blogiin, ja siihen tyssäsi koko päivityksen tekeminen. Jospa tämän taistelisi nyt viimein julkaisuun asti.

Omat tytöt ❤

Meillä on elelty vähän hiljaiseloa, mun jalkavaivasta tulikin isompi ja pitempi riesa kuin miltä alun perin vaikutti. Kävin muutamaan otteeseen testaamassa työntekoa, mutta niin paljon joutuu hoitajan työssä olemaan jaloillaan ja kävelemään, että jalka kipeytyi ihan auttamatta. Olin sairaslomalla maaliskuun loppupuolelta melkein huhtikuun puoliväliin saakka, siitä varovaisesti aloittelin työntekoa, ja taas jalka kipeytyi uudelleen. Lumien sulamisen jälkeen vaihdoin lenkkarit paljasjalkakenkiin lenkeille, ja kas kummaa, kun jalan kuntoutusprosessi alkoi viimein edistyä.

Onni onnettomuudessa on ollut, että koirien kanssa pystyttiin koko ajan lenkkeilemään melko normaalisti – toki jalan ollessa kipeämpi lenkit oli lyhyempiä ja sitten vaan puuhasteltiin kotona vähän enemmän. Saran kanssa käytiin agilitytreeneissä muutamaa väliviikkoa lukuun ottamatta koko ajan, joskin treenit suunniteltiin niin, ettei mun tarvinnut juurikaan liikkua. Saran keppityöskentely levisi ”sopivasti” kokonaan, joten kuluneina viikkoina ollaan työstetty aika paljon niitä. Ongelmana on ollut, että Sara tekee kuudella kepillä kepit pääosin tosi hyvin ja hyvällä intensiteetillä, mutta 12 keppiä tuottaa lähinnä virheitä, jotka alkoivat näkyä jo koiran itseluottamuksessa ja suoritushalukkuudessakin.

Näissä treeneissä muuten naurettiin porukalla, kun juoksaria treenaavat koirat teki vaan pysäreitä kontaktille, ja mun koirat, joille teen puomille pysäriä, teki ihan hienoja juoksareita 😀

Lähdettiin ratkomaan keppiongelmaa niin, että palattiin neljään keppiin, ja työstettiin niitä palkan irrotuksen kautta – tällä yritetään vahvistaa ajatusta keppien suorittamisesta ja palkasta luopumista. Sarallahan on ollut vähän palkasta luopumisen haasteita, joten kotitreeneissäkin on keskitytty erilaisiin luopumistreeneihin. Treeneissä edettiin järjestelmällisesti tekemällä palkasta irrottamistreenit ensin neljälle, sitten kuudelle ja kahdeksalle kepille. Siirtymä kuudesta kahdeksaan keppiin oli haastavin, Sara muodostaa niin helposti ja nopeasti rutiineja, eikä se kovin helpolla luovu niistä. Pari treeniä tehtiin kahdeksalla kepillä, sitten kokeiltiin kokonaisilla. Treeni tuotti hyvin tulosta siinä mielessä, että Sara ei enää lopettanut pujottelua kesken, nyt haasteena on, että se ei meinaa millään taittaa itseään kakkosväliin vaan oikaisee seuraavaan. Otettiin sitä korjaamaan yksi plörö ohjuri (kiinni vain toisesta päästä), se toimii aika hyvin. Tuossa yllä olevan videon lopussa näkyy pätkä neljän kepin treeniä, video on huhtikuun lopulta, jolloin käväistiin treeniporukalla tekemässä keppi- ja kontaktitreeniä hallilla.

Tässä alla taas treenivideot viikon takaa ja tämän viikon maanantailta, meidän ensimmäiset radantyngät mun jalkasaikun jälkeen! Ensimmäisen videon lopussa 8 kepin sarjaa, alkaa näyttää hyvältä 🙂 Yhdessä klipissä näkyy hyvin taittovirhe, jota korjaamaan laitettiin se ohjuri.

Lempiä on myös kaiveltu vähän tauon jälkeen agin pariin. Tauko ei onneksi Lempin tekemisessä juurikaan näkynyt, se ei meinaa pysyä pöksyissään, kun tajuaa pääsevänsä agihallille 😀 Treenasin joitakin viikkoja sitten ensimmäistä kertaa hallilla namimaatin kanssa, Lempille tein kokonaisia keppejä myös samalla palkasta irrottamisen ajatuksella. Lempi katseli keppejä tehdessään yllättävän paljon namimaattia, joten taitaa tuo Saralle räätälöity treenimalli olla ihan omiaan myös Lempparille. Saatiin muutamat hyvät toistot kokonaisille kepeille, niiden parissa jatketaan työtä. Sain uudelle jaksolle Lempille oman ryhmäpaikan taas agiin, joten päästään vähän säännöllisemmin treenailemaan.

Lempi kävi viime viikolla päivittämässä rokotukset ajan tasalle, samalla tehtiin terveystarkastus. Saukilla on kaikki niin kuin pitääkin! Painoa oli 18,6kg. Klinikan väki ihasteli kovasti Saukkimon avointa ja sosiaalista luonnetta 🙂

Tänne blogiin on jäänyt päivittämättä tärkeä merkkipäivä – Rini täytti 21.3. 14,5 vuotta! Paras mummu ❤ Rini järjesti juhlaviikolla yllätyksen! Olin yövuorojen loputtua koomapäivänä käyttämässä sitä Aquabarksilla lämminvesialtaalla uimassa sarjakortin viimeisellä kerralla. Kun uiminen aloitettiin alkuvuodesta, Rinin takajalkojen liike tapahtui uidessa vatsan alla, ojennus puuttui siis kokonaan. Piti hieroa silmiä aika monta kertaa ja mietin, että nyt taitaa koomapäivä tehdä tepposet – Rini uidessaan ojensi takajalkoja! Seuraavina päivinä seurasin lenkillä Rinin liikettä tarkemmin, ja ilokseni huomasin, että myös liikkeessä ojennus on palautunut, ei tietenkään ihan samalle tasolle kuin nuorena tyttönä, mutta kuitenkin. Jos joku olisi alkuvuodesta uintien alkaessa sanonut, että viiden uintikerran jälkeen tilanne olisi tämä, en olisi kyllä uskonut 😀 Rini sai yllättäen merkkipäivän kunniaksi uuden sarjakortin lämminvesialtaaseen, siitä on tullut meidän ihanaa ja tärkeää yhteistä laatuaikaa!

Olen tässä pitkin talvea ottanut Rinistä videoklippejä puhelimella muistoksi itselleni. Kokosin videot vähän pitemmäksi kollaasiksi, jaan videon tänne blogiinkin näytille! Täytyy seuraavaksi tehdä kevätvideokollaasi!

Mummun vointi on ollut aaltoilevaa, hyviä päiviä on ollut etenkin näin kelien lämmetessä enemmän, mutta välillä on niitä vähän heikompiakin. Huonommat päivät minusta aika selvästi ajoittuvat vajaa viikko ennen Carthropen-pistoksen uusimista, kosteankylmät kelit ovat myös hankalia. Lyhennettiin Carthropenin pistosväliä kuukaudesta kolmeen viikkoon, se on minusta toiminut paremmin. Toukokuun alkupuolelle sattuneet äkilliset hellepäivät olivat Rinille rankkoja, vaikka lyhensin saksilla ja lopulta trimmerilläkin karvoja lyhyemmäksi.

Huhtikuun loppupuolella meillä oli osteopaattireissu Katriinalle Tampereelle. Omien koirien lisäksi kyytiin hyppäsivät Pipsa Helmin (E. Neytiri) ja Oodin (Red’n Ready Make It Double) kanssa sekä Ainon Karkki-karjis. Rini hoidettiin ensin. Rini oli pitkästä aikaa vähän enemmän jumissa, niskassa oli oikealla puolella jumi, joka blokkasi selkäydinnesteen kierron. Mummu nautti hoidosta ihan täysillä, se nukahti patjalle eikä herännyt edes hoidon päättymiseen 😀 Olo oli selvästi parempi hoidon jälkeen – hengitys on ollut rauhallisempaa, liike näyttää tosi hyvältä ja hoidon jälkeisenä aamuna Rini oli ihan sokka irti. Se meinasi alkaa riehuttaa nuorisoa yläkerrassa heti herättyään, alakerrassa se leikki röhköpossulla hyvän tovin ja lenkillä se juoksi pitkiä spurtteja alamäkeen.

Mummu päiväunilla Katriinan luona ❤

Lempillä oli juoksu maalis-huhtikuun vaihteessa, se kerkesi sopivasti loppua ennen hoitoreissua. Lempi oli aika hyvässä iskussa, niskassa oli oikealla puolella vähän jumia, mutta muuten ei mitään isompaa. Hyvä juttu, kun Lempi on aika vähällä käytöllä tässä alkuvuoden ollutkin. Vähän kyllä Katriinankin kanssa ihmeteltiin, mikä Lempillä vetää niskan jumiin, sieltä löytyy aina jotain.

Sara sitten puolestaan oli ihan vänkyrässä, se oli mun koirista huonoimmassa jamassa. Sen elämäntyylillä en toisaalta kyllä ihmettele, sata lasissa vaan eteenpäin, ja jos välillä vähän kolisee, niin mitä pienistä. Onneksi Sara vastasi hoitoon yhtä hyvin kuin ennenkin, sen liike näytti myös tosi paljon paremmalta ja rennommalta hoidon jälkeen.

Helmissä ei ollut mitään isompaa hoidettavaa, vähän niskassa ja lantiossa. Onneksi Oodikin tuli hoitoon, sillä oli kehossa joku omituinen ärsytystila. Oodi sai allergisen reaktion noin kuukausi ennen hoitoa luultavasti syötyään tassurasvaa, sille piti antaa kahteen otteeseen kyytabletit, että oireet menivät ohi. Katriina epäili, että keho saattoi tuntua kummalliselta kortisonin vuoksi. Oodille varattiin uusi hoitoaika jo toukokuun loppupuolelle, varmistellaan, että ärsytystila kehosta poistuu.

Huhtikuun lopussa saatiin avattua ulkotreenikausi Emppuporukalla! Käytiin Vesangassa treenaamassa pienellä porukalla tokoa ja rallytokoa, saatiin hyvää häiriötreeniä, kun useampi treenasi koiriaan samaan aikaan. Saran kanssa tein tokoa – seuraamista, kaukoja, kapulan pitoa, luoksetuloa ja otettiin porukalla myös rivipaikkis. Sara otti alkuun aika paljon häiriötä, mutta siedättyi sille aika hyvin treenisettien aikana, tosin Maaru ja Keksi meinasivat olla ylivaikea häiriö! Lempin kanssa tehtiin rallya, Lempille vaikeinta oli tehdä tehtäviä ihmisten lähellä – olisi pitänyt päästä seurustelemaan kaikkien ihanien ihmisten kanssa! Oli tosi hyvät ja tarpeelliset treenit!

”Anna sitä nakkia!”

Äitienpäivänä käytiin toisissa treeneissä Emppupoppoolla, tällä kertaa Palokassa Touruvuoressa. Saran kanssa tehtiin hyppyä, seuraamista, liikkeestä maahanmenoa ja kaukoja, lopuksi Sara oli vielä rivipaikkamakuussa. Edellinen treeni näkyi, vaikka oli 2 viikkoa välissä – Sara teki tosi paljon paremmin hommia häiriöstä huolimatta. Lempin kanssa jatkettiin rallya, mutta tehtiin myös tokoa ja merkin kiertoa sekä keppejä Ainon omilla 6 kepin sarjalla. Joku palanen on loksahtanut Lempin kepeissä kohdalleen, edistystä tapahtuu! Rini teki molemmilla treenikerroilla mielenvirkistystreeniä. Meillä on suunnitelmissa treenata kesän aikana Emppuporukalla vähän säännöllisemmin 🙂

Toukokuun alussa käytin Stiinan kanssa Katriinalla hoidettavana vielä Puhtin ja Freyan. Puhti oli tosi hyvässä kunnossa, me kaikki läsnäolijat melkein nukahdettiin hoidon aikana, kun Puhti jakoi meille rauhallista olotilaansa hoidon aikana! Freyassa oli hoidettavaa Puhtia enemmän, mutta sekään ei ollut niin pahassa jumissa kuin viime vuonna viimeksi hoidossa käydessään.

Kuvaterveisiä tuli keväällä myös Hannalta ja Meralta (E. Moonheart)! Nämä kuvat on ottanut Sylvi Kangaspeska.

Lindalta tuli myös uusia kuvia kuvankauniista Breestä (E. Sweetheart)!

Kisat olivat pitkään tauolla koronatilanteen vuoksi, mutta toukokuun alusta niitä on taas ollut. Kasvatinomistajat ovat pitäneet Emppuperheen lippua korkealla:

  • Keksi (E. Naroona) ja Maaru (E. Shaula) kävivät maaliskuun lopussa virallisessa sydänkuuntelussa, molemmilla tulos normaali eli ei sivuääniä ja oireettomiakin ovat molemmat olleet. Maarulta tutkittiin myös polvet terveiksi 0/0.
  • Vips (E. Salacia) kävi myös virallisessa sydänkuuntelussa tervein paperein, ei sivuääniä eikä oireita, polvet myös 0/0.
  • Maaru (E. Shaula) korkkasi virallisen agilityuransa pääsiäisenä Joensuussa tuloksella 5vp! Myös jokunen hylly on kertynyt plakkariin, nuorella koiralla menee hetki totutella uusiin kisatilanteisiin. Hienoja ratoja ja pätkiä on jo nähty, joten jatkoa odotellessa!
  • Toukokuun alussa Linda ja 11-kuinen Bree (E. Sweetheart) kisasivat rallytokon alokasluokassa loistavalla 97 pisteen tuloksella, jolla irtosi myös luokkavoitto!
  • Toukokuun alussa Tiina ja Vips (E. Salacia) korkkasivat virallisen tokouransa upean 193/200 pisteen kera!
  • Viime viikonloppuna Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) korkkasivat rallytokouransa – lauantaina Vilpulle täydet 100 pistettä, luokkavoitto ja alokasluokan seuramestaruus, sunnuntaina 99 pistettä ja 2. sija!
  • Myös Stiina ja Freya (E. Listen Too My Story) korkkasivat rallytokouransa viime viikonloppuna, tuloksena velipojan kanssa identtiset upeat 99 pistettä!

Valtavasti onnea kaikille, kasvattaja pakahtuu ylpeydestä! ❤


Jätä kommentti

Emppujen paimennusviikonloppu 13.-14.3.

Koronakriisin keskellä on ollut ihan valtavan kova ikävä meidän kennelporukan kimppakokoontumisia, monia tapaamisia on suunniteltu, mutta ei olla uskallettu pitää. Tämänkin järjestämistä mietittiin pitkään ja hartaasti, loppuun asti arvoin, että otetaanko turhan suuri riski. Onneksi Jyväskylässä koronatilanne hieman rauhoittui, joten uskaltauduttiin pitämään.

Treenien jälkeen hymyilyttää

Torstaina mun olisi pitänyt mennä töihin, mutta aamulenkillä lähimetsän epätasaisessa maastossa kaaduin koko painolla nilkkani päälle. Lääkärireissu oli edessä, jalka kuvattiin ja huokaistiin helpotuksesta – nilkka vain revähti. Hain apuvälinekeskuksesta nilkkatuen ja mietin harmistuksissani, että taisi jäädä omien koirien paimennukset paimentamatta. Torstai vain levättiin. Perjantaina oli pakko olla vähän jalkeilla, laittaa koti valmiiksi ja tehdä eväitä viikonlopun yövieraille. Nilkkatuen kanssa liikkuminen tuntui ihan hyvältä. Iltapäivällä meille saapuivat pitkästä aikaa Reija ja Rufus (E. Wishmaster) sekä Hanna Meran (E. Moonheart) kanssa. Lyhyen kahvittelun jälkeen lähdettiin Sääksjärven jäälle pienelle lenkille juoksuttamaan koiria. Sara ja Mera löysivät odotetusti toisensa nopeasti, ja Rufus rakastui Saraan. Lenkki ei ollut pitkä, mutta sen aikana etenkin nuoremmista saatiin enimmät virrat purettua.

Lauantaina oli aika suunnata Petäjävedelle paimentamaan! Lauantaina paimentamassa olivat Reija & Rufus, Hanna & Mera, Aino & Maaru (E. Shaula), Ari & Haba (E. Saros), Hanne & Ohmi (E. Lionheart), Henry & Tesla (Bywater Thasha), ja kun nilkka tuntui ihan kohtuulliselta, minä osallistuin Saran (E. Soraya) kanssa. Aloittelijat tekivät sytyttelytreeniä liinassa kuljettaen laumaa, kokeneemmat tekivät ratapätkiä ja/tai muita yksittäisiä pienempiä tehtäviä.

Yllä muutama kuva Meran treeneistä, alla Maarun.

Mua harmitti alkuun kauheasti, ettei olla päästy paimentamaan kertaakaan Usvanummen viikonlopun jälkeen. Saran kanssa ensimmäisellä kierroksella tehtiin peruskuljetusta, jossa piti vähän puuttua siihen, että Sara paikoitellen ajautui turhan lähelle lampaita. Se vastasi aika hyvin siihen, että menin estämään sen pääsyn lampaille ja rauhallisesti käskin menemään pois eli kauemmas, ja annoin sen jatkaa vasta, kun se tarjosi pysähtymisen ja malttoi pysyä siinä. Kokeiltiin myös saada lampaat avohäkkiin, jonka jälkeen koira jäi vartioimaan lampaita siksi aikaa, että ohjaaja kävi avaamassa portin häkin toiselta puolelta. Sitten koiran tehtävä oli työntää lampaat ulos. Saran kanssa saatiin yhtä lammasta lukuun ottamatta lampaat heti häkkiin, sitä yhtä piti koiraa lähettämällä, pysäyttämällä ja luokse kutsumalla paimentaa muiden lampaiden joukkoon. Oli hyvä hermorakenteen testaustehtävä ohjaajalle, vaati aika paljon aikaa ja kärsivällisyyttä 😀 Sara teki hienosti hommia ja oli hyvin kuulolla, se oli selvästi miettinyt Usvanummen viikonlopun maltti- ja pysähtymisasioita tauon aikana. Kun lopulta saatiin viimeinenkin lammas häkkiin, Sara jäi kiltisti vartioimaan lampaita siksi aikaa, että kävin avaamassa portin toiselta puolelta. Sara ymmärsi hienosti ja rauhallisesti työntää lampaat kujasta läpi. Työntö oli niin hieno, että lopetettiin ensimmäinen kierros siihen.

Alla Ohmin treeneistä pari valittua palaa.

Rufuksen treenikuvia lauantailta alla.

Toisella kierroksella Saran kanssa halusin ottaa uutena asiana ajoneuvon ohitusta, lisäksi treenattiin pysäytyksiä. Sara oli vähän kovemmilla kierroksilla, lähtöääniä kuultiin taas. Muutaman kerran annoin Saran juosta lauman ympäri molempiin suuntiin, sitten tehtiin lähetyksiä pysähdysten kanssa. Saralla on sen verran vauhtia, että pysäytyskäskyn täytyy tulla aika aikaisin, että se ehtii reagoida siihen. Se malttoi kiltisti odottaa siihen saakka, kunnes annoin luvan jatkaa, eikä se yrittänyt ennakoida lampaiden hakemista, vaikka kävelin sen vierelle. Malttitreenit myös arjessa ovat mielestäni tuottaneet tulosta. Ajoneuvon ohitus ei uutena asiana ollut Saralle vaikea – sillä on niin suuri tarve hallita laumaa, että se ei päästä lampaita mihinkään mun läheltä. Olin tosi tyytyväinen Saran treeneihin, se on kyllä niin kiva paimenkaveri ❤ Alla vielä jokunen kuva Saran toiselta kierrokselta.

Alla vielä Haban treeneistä muutama kuva.

Treenien jälkeen ajeltiin Reijan ja Hannan kanssa meille, otettiin vähän välipalaa ja jaksettiin reippaina lähteä vielä kiertämään sama Sääksjärven jäälenkki kuin edellispäivänä. Koirat olivat aika paljon rauhallisempia kuin edellispäivänä, niillä oli selvästi ollut mietittävää päivän aikana. Ilta otettiin rennosti, tilattiin pizzaa ja syötiin muutenkin hyvin. Aika meni ihan siivillä, pian olikin jo aika suunnata yöunille.

Sunnuntaina harjoitukset jatkuivat, treeniporukka vähän vaihtui. Ainon & Maarun sekä Arin & Haban tilalle tulivat Terhi & Puhti (E. Sirius), Hanna & Nelli (E. Ravenheart) sekä Pipsa Helmin (E. Neytiri) ja Oodin (Red’n Ready Make It Double) kanssa. Minäkin vaihdoin koiraa, sillä oli kova into treenata myös Lempin (Two Coasts’ Rala) kanssa.

Valittuja paloja Puhtin treeneistä.

Nelli esitteli hienoja ajatuksia ja luontaista etäisyyden säätelyä lampaisiin!

Lempin kanssa ensimmäisellä kierroksella otettiin tuntumaa lampaisiin peruskuljetuksella, tehtiin pari porttia, lisäksi halusin sen kanssa myös kokeilla avohäkkiä. Ensimmäinen portti meni plörinäksi, kun en lukenut lampaita ja odottanut, että ne rauhoittuvat, joten lampaat karkasivat, mutta sain vielä koiran lähettämällä lampaat takaisin. Toisella yrityksellä pyöräytin Lempin kerran lampaiden ympäri, odotin hetken – ja kas kummaa, kun oli portti helpommin suoritettu 😀 Ensimmäisellä avohäkkiyrityksellä Lempin kanssa kävi samoin kuin Saran kanssa edellispäivänä, eli yksi lammas ei mennyt häkkiin. Saatiin lammas muiden joukkoon autettua vähän vähemmällä työllä kuin edellispäivänä. Lempille vartioimaan jääminen oli vaikeampaa, se on vähän epävarma omasta kyvystään pitää lampaat paikallaan. Se kuitenkin jäi paikalleen, työntämään lähteminen oli sille myös vähän vaikeaa. Rauhallisilla kannustuksilla se lähti kuitenkin liikkeelle, ja lampaat tulivat hienosti kujasta läpi. Se oli oikein hyvä aloituskierros!

Pikkuinen Oodi on nuoresta iästään huolimatta jo hirmuisen innokas paimenen alku!

Helmi esitteli kaunista ja rauhallista työskentelyä.

Toisella kierroksella Lempin kanssa tehtiin rataa: ensin peruskuljetuksella mentiin portista, kuljettiin kujan läpi ja ulos aitauksesta. Aitauksen jälkeen tiukka kurvi vasemmalle, sillä lampailla oli kova veto oikealle lampolaan. Pienen kuljetuspätkän päässä oli hevoskoppi, jonka nurkalla koira laitettiin vartiointitehtäviin siksi aikaa, että ohjaaja otti yhdeltä lampaalta kaulasta merkin pois ja laittoi sen jollekin toiselle lampaalle. Sitten lyhyt laidunnus, jonka aikana ohjaaja teki keppijumppaa. Laidunnuksen jälkeen kierrettiin hevoskopin ympäri lampaiden kanssa, paluusuoralla tuli ihmisen ohitus ja piti taktikoida, miten lampaat saadaan takaisin aitaukseen eikä vetopisteenä olevan lampolan ovelle. Aitauksessa kuljettiin vielä kujalle, josta ohjaaja kulkeissaan pisti portin kiinni ja lopuksi tehtiin avohäkitys.

Portti sujui hyvin, kujassa pieni kauneusvirhe – kaksi lammasta ei tullut kujan läpi, mutta päätin, etten jää hinkkaamaan. Aitauksen ulkopuolella otin kyllä tiukan kurvin vasemmalle, mutta Lempi oli viimeisten lampaiden kanssa vielä aitauksessa, enkä saanut sitä kutsuttua blokkaamaan lampaiden pääsyä oikealle. Ne lähtivät liukkaasti lampolan ovelle 😀 Annettiin niiden mennä, otin Lempin avuksi ja lähetin sen lumihangen kautta kiertämään lampaat, se toimi hyvin ja päästiin jatkamaan matkaa. Hevoskopin kulmalla sekä vartiointi ja laidunnus sujuivat hyvin, Lempi pysyi hyvin paikallaan. Paluumatkalla ihmisen ohitusta enemmän mietin, miten saan pidettyä lampaat hallussa, etteivät ne karkaa uudestaan. Lähetin Lempin vasemman kautta lampaiden eteen, se kulki jarruna edessä risteykseen saakka, jonka jälkeen suuntakäskyillä sain sen pysäytettyä blokiksi lampolan eteen. Tämä oli hyvin taktikoitu, ei ollut mitään ongelmia saada lampaita takaisin aitaukseen! Loppuspektaakkeli oli edessä aitauksessa. Portin sulkemisen jälkeen olin jo kaartamassa avohäkille, mutta totesin, että tilaa on vähän naftisti, joten päätin tehdä ylimääräisen kierroksen ennen uutta lähestymistä. Se kannatti – saatiin ensimmäisellä yrityksellä koko lammaslauma avohäkkiin sisään! Lempi tarvitsi vähän tukea jäädäkseen lampaita vahtimaan, mutta kun annoin sille vähän aikaa ja kannustin jäämään, niin se jäi pitämään lampaat paikallaan. Avasin portin, Lempillä ei ihan kantti riittänyt lähteä puskemaan lampaita läpi. Lähetin sen kaarelle antamaan lampaille vähän liikettä, ja kun ensimmäiset tahmatassut saatiin eteenpäin, loputkin valuivat sieltä hyvin. Olipa voittajafiilis – rata sujui kokonaisuutena tosi hyvin! Sain koutsilta vielä palautetta, että ohjasin hyvin ja vaikeissa paikoissa autoin koiraa. Lemppari on mennyt paimennuksessa eteenpäin, se työskentelee tosi hyvin nyt, kun en turhilla suullisilla käskyillä sotke sen tekemistä.

Päivän päätteeksi käytiin porukalla silittelemässä lampaita lampolassa, se oli ihana päätös ihanalle viikonlopulle ❤ Viikonlopusta ainakin kuulosti kaikille jääneen tosi hyvä mieli, kaikki koirat työskentelivät hienosti ja menivät eteenpäin viikonlopun aikana. On tämä paimennuskin vaan koukuttava laji, jo tekisi kovasti mieli takaisin harjoittelemaan!

Paimennusten ohessa päivitettiin myös muutamat posetuskuvat, tällä kertaa ei ihan kaikista, kun halusin nähdä mahdollisimman paljon koirien työskentelyä lampailla.

Rufus (Empathica’s Wishmaster) 7,5v

Nelli (Empathica’s Ravenheart) 9kk

Ohmi (Empathica’s Lionheart) 9kk

Mera (Empathica’s Moonheart) 9kk

Oli ihan huippuihana viikonloppu! Tästä intoutuneena suunnitelmissa on parit kenneltapahtumat tälle vuodelle, koronan salliessa tietenkin. Näistä saa niin valtavasti hyvää ja positiivista energiaa, joka auttaa jaksamaan arjen paineiden kanssa!

Maanantaina pidettiin koirien kanssa lepopäivä, oltiin kaikki aika väsyneitä viikonlopun jäljiltä. Iltapäivällä lääkäri soitti ja kertoi, että toisen radiologin mielestä nilkassa saattaakin olla murtuma, joten loppuviikosta on uusintakuvat luvassa. Yllättävän hyvin nilkka kesti viikonlopun riennot, mutta alkuviikosta se on ollut taas kipeämpi. Nyt otetaan rauhallisesti (siinä määrin, missä se on mahdollista). Maanantain agitreenitkin jäivät Saran kanssa käymättä, toivottavasti ei jalan takia tule pitempää taukoa. Aino kokosi meidän edellisviikon treeneistä videon, tätä on tullut puhelimelta katsottua monesti apuna pahimpiin vieroitusoireisiin.


Jätä kommentti

Lomaviikkojen kuulumiset

Helmikuun 8.pv oli alkuvuoden yksi odotetuimmista päivistä – mulla alkoi kahden viikon loma! Loma tuli kovasti tarpeeseen, loppu- ja alkuvuosi töissä, muutto uuteen sairaala Novaan sekä pitkään jatkuneet uniongelmat veivät mehut. Lomalla sai panostettua lepäämiseen ja olemiseen, ja sopivasti oli myös mukavaa ohjelmaa.

Loma aloitettiin suuntaamalla Etelä-Suomeen vierailemaan pitkästä aikaa ystäväni Lotan sekä Yolan (Hazelmoor Yade Yolanda) luona! Reissu oli siinä suhteessa mun ja Lotan mittapuulla perinteinen, että asiat ei ihan menneet niin kuin suunniteltiin 😀 Käytiin kivalla metsälenkillä purkamassa koirien energiaa, ja sitten suunnattiin koirauimala PetBrossille koiria uittamaan. Koirilla oli hauskaa, ja puolen tunnin yhteinen uintiaika hurahti tosi nopeasti.

Tiistaina tultiin reissusta jo kotiin, sillä keskiviikkona suunnattiin puolestaan Joensuuhun kotopuoleen. Joensuussa kävin hieromassa pari koiraa, käytiin lenkillä Marjutin ja Kirin (Mi Sombra Mr Mistoffelees) kanssa, seuraavana päivänä Venlan ja Vilpun (E. You Are Not Alone) sekä Lenni-tollerin kanssa. Muuten otettiin lunkisti, käytiin mummon luona ja ihan vaan rentouduttiin. Marjut otti lenkiltä ihania kuvia, laitan niitä tähän muutaman näytille – Kirillä ja tytöillä oli ihan superhauskaa keskenään! Rini ei ollut tällä lenkillä mukana, se sai lenkin ajan nauttia porukoiden herkunsyöntihoidosta.

Joensuusta tultiin kotiin seuraavan viikon maanantaina, sopivasti Saran agilitytreenejä varten. Tehtiin keppejä sekä pientä radantynkää, pienen tauon sekä Saran hoidon jälkeen rata tuntui kulkevan kivasti. Keppitreenitkin menivät hyvin, edellisen kerran olin käynyt itsenäisesti niitä treenaamassa, ja silloin tuntui, ettei koiralla ollut kepeistä ajatustakaan. Sara on selvästi jo ketjuttanut, että keppien päässä on ryhmätreeneissä iso palkka (ja sosiaalinen lisä), joten ehkäpä itsenäisissä treeneissä palkka ei ollut riittävä.

Toinen lomaviikko vietettiin aika pitkälti kotosalla keräten voimia. Yksi juhlapäivä sille viikolle kuitenkin osui, nimittäin 16.2. – se on sekä N-pentueen että Lempparin syntymäpäivä! N-pentue täytti jo 6 vuotta, ja Lempi juhlisti 4-vuotissynttäreitä! Valtavasti onnea Morris, Noa, Messi, Helmi, Keksi sekä oma Lempparini ❤

N-pentue ihan pieninä ❤

Lempille olin ostanut synttärilahjan jo ennakkoon samalla, kun käytiin Saran kanssa synttärilahjaostoksilla. Lempillä on ollut tämän saman lelusarjan pari muuta lelua, ja ne ovat olleet hittejä – niin on ollut tämäkin 😀 Kotona ei juuri hiljaisia hetkiä ole ollut sen koommin, mutta mitäpä ihminen ei kärsisi onnellisen koiran vuoksi!

Viimeiselle lomaviikonlopulle oli ohjelmanumero – jo viime vuoden loppupuolella paimennuskouluttajamme Mirva kertoi järjestävänsä paimennuskoulutusviikonlopun Usvanummen tilalle Nummi-Pusulaan. Sinne olivat ilmoittautuneet meidän lisäksi myös Aino Maarun (E. Shaula) ja Ari Haban (E. Saros) kanssa. Lauantaiaamuna lähdettiin kauheassa lumipyryssä ajelemaan kohti etelää, onneksi keli vähän koheni matkalla!

Lauantaina päätin keskittyä Saran kanssa työskentelyyn, tarkoitus oli ensin ottaa tuntumaa uuteen paikkaan ja lampaisiin sekä keskittyä pysähtymisiin – ne eivät kisoissa ole kertaakaan onnistuneet ensimmäisellä yrityksellä. Ennen varsinaisten treenien alkamista päästiin oikeisiin töihin, kun meidän piti siirtää uudet lampaat pyöröön. Sara toimi aika kivasti ja rohkeasti oikeassa työtehtävässä ja kuunteli hyvin ohjausta. Saralla oli pitkän tauon jälkeen aika paljon vauhtia, jouduin aluksi sille muistuttelemaan, että se voisi vähän antaa lampaille ja mulle tilaa. Siirryttiin lampaiden kanssa pyöröstä pihalle tekemään pitemmän matkan peruskuljetusta, ja lopuksi tehtiin pysähdystä. Sara pysähtyi käskystä kyllä, mutta hitaasti – kouluttaja Mervi ehdotti, että lähdettäisiin paneutumaan pysäytyksiin tarjoamisen kautta, mikä kuulosti mun korvaan oikein hyvältä ajatukselta. Sara alkoi aika nopeasti tarjota pysähtymistä jääden seisomaan. Muutaman onnistuneen toiston jälkeen lisättiin haastetta ja päätettiin jäädä odottamaan, että Sara tarjoaa istumista. Sitä muuten saatiinkin odottaa! Sara minusta ihan selvästi tiesi, mitä siltä haluttiin, mutta pieni junttapulla ei halunnut nöyrtyä – se esitteli närkästyskorvat, nyrpisteli nenää, katsoi mua välillä kuin halpaa makkaraa, katseli maisemia… Ehkä noin 10min odottamisen jälkeen se lopulta antoi periksi, käveli minusta poispäin pari metriä ja kävi istumaan. Siitä seurasi hillittömät kehut ja se sai palkaksi kuljettaa lampaita pienen pätkän. Tunsin heti eron koiran mielentilassa sekä lampaissa – kuljetus oli rauhallisempaa ja soljuvampaa.

Toisella kierroksella lähdettiin samasta tilanteesta – odotettiin istumisen tarjoamista. Sara ei edelleenkään halunnut nöyrtyä, varmaan 15min henkisen kamppailun jälkeen avustin sen istumaan tulemalla ensin vähitellen lähemmäs ja antamalla sitten käsiavun. Silläpä ei ollutkaan samaa vaikutusta kuin aiemmalla kierroksella, Sara selvästi koki voittaneensa henkisen kamppailun. Kouluttaja kehui Saran sinnikkyyttä ja lujaa tahtoa – siitä tulee huikea kaveri, kun saadaan Saran tahdonvoima valjastettua yhteistyöhön!

Yötä oltiin Tarjan ja Mikon luona Raaseporissa, Rinille sanoin jo pihalla, että nyt ei sitten järjestetä mitään hatkareissua. Yö nukuttiin hyvin, ja aamulla suunnattiin takaisin paimennustreeneihin. Sunnuntaina ohjelmassa oli ratatreenit. Olin jo etukäteen suunnitellut, että sunnuntaina treenaan Lempin kanssa, mutta mietin pitkään, hyödynkö sen kanssa enemmän ratatreenistä vai jonkin palasen treenaamisesta. Muiden ratoja seuratessa päätin, että kokeilen rataa Lempin kanssa, autan sitä tarvittaessa ja harjoitellaan.

Lempin mielentila tuntui aika hyvältä, pyörössä lampaisiin tuntumaa ottaessa jouduin pari kertaa Lempille kertomaan, että sen pitää antaa enemmän tilaa. Pyöröstä radalle lähtiessä Lempi teki hyvin hommia, joskin istu-käskyllä se kävi aina maahan. Nämä kiltit lampaat eivät yrittäneet kävellä pienten saukkokoirien yli, niin se ei haitannut. Lempi teki tosi hienon tiepysäytyksen, minä karkuutin lampaat, kun jäin liian pitkäksi aikaa risteyksessä miettimään suuntaa, ja lampailla oli kova veto lampolan suuntaan. Käytiin hakemassa lampaat ja jatkettiin rataa. Pujottelussa Lempi teki aika hyvin töitä tehden välillä mulle eteen tilaa, että pääsin liikkumaan, ja antamalla välillä lampaille painetta liikkua eteenpäin. Laidunnus sujui myös kivasti, vaikka siinä meillä on ollut aiemmin paljon haasteita. Kaikkinensa Lempi teki töitä todella hyvin! Kouluttaja antoi paljon kehuja koiran kyvystä lukea lampaita ja tilanteita, minun pitäisi vain luottaa siihen enemmän. Kun saadaan meidän keskinäinen yhteistyö ja luottamus kuntoon, niin meistä tulee hyviä 🙂 Olin tosi tyytyväinen Lempin työskentelyyn, ja ensimmäinen ratasuoritus oli jo niin onnistunut, etten nähnyt tarvetta lähteä uusimaan rataa Lempin kanssa. Siispä Sara pääsi vielä sunnuntaina tekemään ratatreenin.

Saran radalle päätin ottaa saman tavoitteen kuin Lempin kanssa – en käskytä tai puhu turhia, pyrin pitämään oman pääni kasassa ja auttamaan koiraa tarvittaessa. Sen verran edellispäivän treeniväsymys Sarassa vähän näkyi, että se välillä kuljetuksen aikana kävi haukahduksen omaisesti kiljaisemassa lampaille vauhtia. Kuljetuksissa Sara piti sunnuntaina hyvin etäisyyttä, mun oli helppo kulkea. Tiepysäytys oli yksi meidän parhaimmista, vähän jouduin koiraa siirtämään, kun huomasin yrittäessäni irrota lampailta, että ne pyrkivät mun perään. Saralta en karkuuttanut lampaita, kun muistin, että risteyksessä pitää kävellä eikä jäädä seisoskelemaan. Pujottelu oli melko ok, paikoitellen oli hankala kävellä. Laidunnuksessa Sara alkoi vähän väsyä, mun piti vähän vääntää pysähtymisestä ja paikalla pysymisestä sen kanssa. Kertaalleen juuri ennen laidunnusajan loppua Sara vähän varasti lampaille, mutta saatiin tilanne korjattua ilman, että lampaat karkasivat. Otin lyhyen laidunnuksen uudestaan ennen kuin jatkettiin rata loppuun.

Olin Saran rataan myös tosi tyytyväinen, se teki pääosin tosi hyvin töitä! Kouluttaja kehotti Saran kanssa keskittymään treeneissä pysähtymisiin ja paikallaoloihin, koittaa rauhassa rakentaa sen kanssa malttia. Saralla on suuri tarve koittaa hallita laumaa, mikä näkyy sen tekemisessä, mutta siinä on paljon potentiaalia. Mun hieno nuori paimen ❤ Ihana Aino oli ottanut parit kuvat meidän treeneistä mun kameralla, kiva saada itsellekin kuvia omista treeneistä muistoksi!

Oli tosi opettavainen viikonloppu, ja oli kiva päästä seuraamaan myös muiden treenejä sekä ratoja. Myös Maaru ja Haba tekivät hienosti töitä koko viikonlopun, laitan pari kuvaa tähän näytille. Tässä alla Arin ja Haban treeneistä jokunen valittu pala:

Ja tässä alla Ainon ja Maarun treeneistä jokunen kuva:

Kotimatka oli ikävällä tavalla ikimuistoinen – Ainon autosta hajosi sisätilan tuuletin, koko päivän oli satanut vettä, joten ikkunat olivat ihan huurussa. Tiet olivat nollakelin jälkeen peilijäässä. Päätettiin olla ajamatta Tampereen kautta kotiin, koska sinne oli luvattu ihan karseaa keliä, joten lähdettiin yrittämään Hämeenlinnan kautta. Vähän ennen Hämeenlinnaa alkoi sataa jäistä tihkua, joka jäätyi saman tien tuulilasiin. Selvittiin Tuulosen kauppakeskukseen asti, ajettiin lämpimään parkkihalliin autoa sulattelemaan ja miettimään, mitä tehdään. Auto onneksi suli lämpimässä ja keli vaihtui pakkasen puolelle, joten päätettiin lähteä yrittämään kotiin. Kotimatkaan meni melkein 5h, niin varovasti oli ajettava, mutta onneksi selvittiin kotiin asti ja vielä hengissäkin.

Tällä viikolla mulla piti alkaa työt jo tiistaina, mutta sunnuntain vesisateen ja kylmän kotimatkan päätteeksi vilustuin, pääsin koronatikun alle ja olin niin kipeä, että töihin ei ollut asiaa. Alkuviikko otettiin hyvin rauhallisesti. Rinille kaksi päivää auton kyydissä oli liikaa, näin siitä jo sunnuntaina kotiin tullessa, että se on aika jäykkä ja kipeä. Onneksi kipulääke ja pienet kävelylenkit vetreyttivät mummun, tiistaina se jo loikki hepuleissaan lenkillä. Perjantaina olo oli jo sen verran hyvä, että päästiin käväisemään päiväreissu Tampereella, käytin Moiran Katriinalla hoidettavana ja Rini sai samalla pienen ekstrahoidon ❤

Oodi tekemässä tuttavuutta mun koiriin

Tänään (eli eilen) yövuorojen välissä pääsin ihanaan pentukuplaan, kun Pipsa toi Oodin (Red’n Ready Make It Double) mulle päivähoitoon! Nukkumaan en päivän aikana juurikaan kerennyt enkä malttanut, suunnattiin päivällä lenkille Vesalaan koko lauman kanssa. Vesalassa päästiinkin kelkkareittejä pitkin kävelemään ihan mukava lenkki, ja kun samalla ulkoilutin kameraa, niin koirat saivat ulkoilla ihan kunnolla. Oodi on kasvanut ihan hirmuisesti, vaikka onkin mun kasvatteihin verrattuna ikäisekseen paljon pienempi. Niin ihana pentu, tää vierailu ei helpottanut mun pentukuumetta yhtään! Oli ihana päivä!

Lenkillä mentiin lujaa!

Lopuksi kerrottakoon terveystulosuutinen: Freya (E. Listen To My Story) kävi torstaina silmäpeilauksessa, silmät olivat odotetusti terveet 🙂 Paljon onnea Stiina ja kiitos tutkimisesta!


Jätä kommentti

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Apua, liki kolme kuukautta edellisestä pitemmästä postauksesta! Koronan takia ei kyllä kovin isoja uutisia ole jaettavaksi asti, mutta kertoillaan Empputiimin arkisempia kuulumisia kuitenkin.

Oma lauma tammikuussa

Joulu ja vuodenvaihde menivät niin kuin aina – joulu töissä ja uusi vuosi vapaalla. Joulun pyhien jälkeen käväistiin Joensuussa parin päivän reissu, muuten otettiin ihan levon kannalta, mutta päästiin yhtenä päivänä lenkille Venlan sekä Vilpun (E. You Are Not Alone) ja Lennin kanssa. Reissuun kuului olennaisesti myös useampi vierailu mummoni luona, joka odottaa aina meitä (ja etenkin koiria) käymään. Rini on koko suvun suosikki – vanhana, viisaana ja mun koirista ensimmäisenä. Uudenvuodenaattona ajeltiin yötä vasten takaisin kotiin, kotona raketit vielä paukkuivat, mutta koirat eivät onneksi tänäkään vuonna olleet paukkeesta moksiskaan.

Ihana Viva, (c) PM Lehikoinen

Järjestin Ellin koulutuspäivän heti tammikuun alussa, koronan vuoksi ei voitu pitää porukkakokoontumista treenien äärelle, joten toteutettiin treenit lajeittain pienryhmissä. En päässyt näkemään muiden treenejä, mutta ehdin nähdä syksyllä meillä uutta kotia etsineen Vivan (Hazelmoor Yoko Ono)! Vivalla menee uudessa kodissa tosi hyvin, ja se oli ihan eri koira kuin syksyllä ❤ Se oli ehtinyt jo muodostaa hyvän suhteen Elenan kanssa, rauhoittunut ja rentoutunut ihan valtavasti, ja yksinolotkin kuulemma sujuvat jo oikein mallikkaasti! Viva on päässyt takaisin harrastamisen makuun, mikä varmasti on myös tärkeässä osassa uuden arjen opettelua. Uudessa kodissa on tehty Vivan kanssa valtavan hyvää työtä, lämmin kiitos siitä!

Sara

Omien koirien treeneissä Saran kanssa työstettiin seuraamista sekä tunnarin alkeita. Seuraamisessa kiinnitettiin huomiota Saran ylimääräiseen sähläämiseen seuraamisen aikana sekä perusasennossa olon aikana. Sara meinasi koulutuksessa painua lysyyn, mikä vaikutti seuraamisen yleisilmeeseen huonontavasti, joten ryhdyttiin opettamaan sille käsitelakkaa oikean pään asennon vahvistamiseksi. Tunnarin alkeissa siirryttiin heti itse etsimiseen, piiloteltiin hajuttomia kapuloita sekä mun käsissä pyörittelemä kapula erilaisten tavaroiden sekaan, hajuttomat kapulat olivat ”koiran saavuttamattomissa”. No eivät olleet Saran saavuttamattomissa – vaikka vein oikean kapulan näköapujen kanssa piiloon, Sara silti pyrki tuomaan ensin näkemänsä kapulan. Jäätiin pohdiskelemaan, että täytyy pohjustaa nenätyöskentelyä vähän alle ja kokeilla sitten uudestaan.

Lempi

Lempparin kanssa työstettiin hyppyjen välissä tarkkuutta vaativia asioita sekä takapään käyttöä oikealla. Toivoin, että Lempi olisi voimakkaammin esitellyt Kuopion kisoissa ilmennyttä katseen kiinni jäämistä edessä olevaan hyppyyn, mutta ei. Se välillä vilkaisi hyppyä, kun seuruutin sitä ohi, muttei esitellyt pieniäkään aikeita pyrkiä hypylle. Saatiin kyllä hyvää treeniä, välillä tehtiin kolme hyppyä sarjahyppynä, välillä yksi, välissä joku muu tehtävä, sitten taas hyppy, sitten samat jutut toisella puolella seuraten. Takapään käyttötreeneissä kävi ilmi, että Lempillä on kyllä hyvä ajatus takapään käytöstä, mutta sille täytyy tarkentaa paikkaa, se jäi kovin kauas ohjaajasta. Tehtiin toistoja alustan päällä, jonne Lempin piti takapäätä käyttäen hakeutua, sillä saatiin hyviä suorituksia, ja sen jälkeen kotitreeneissäkin Lempi on hakeutunut lähemmäs.

Rini ❤

Rinillekin oli Ellin koulutuspäivään varattu maksullinen viihdytystuokio. Viljeltiin halliin paljon tuoleja, merkkikartioita ja kaikkea muuta tavaraa, ja niiden päälle paljon nameja, joita mummu sai nuuskutella ja etsiä. Rini innostui hommasta niinkin paljon, että puolikiipeili tuolien päälle, se kävikin jumpasta… Rinillä oli kovin villit unet treenin päätteeksi, se näki kovasti unia – oli selvästi ollut kiva päivä!

Riniä on hemmoteltu muutenkin, se sai joululahjaksi sarjakortin Aquabarksin lämminvesialtaaseen uimaan! Tammikuussa käytiin kerran kokeilemassa, miten uinti kulkee ja miten mummun keho reagoi lämpimään veteen. Rini tykkäsi kovasti ja tiesi heti, mitä uimahalliin oltiin tultu tekemään. Oikea puoli oli heikompi, niin kuin se on jonkin aikaa jo ollutkin, mutta ihanasti lämmin vesi näytti kehoa vetreyttävän. Sovittiin, että käydään alkuun noin kahden viikon välein, tällä viikolla Rini pääsee toisen kerran uimaan.

Tammikuussa meillä oli myös ajat osteopaatti-Katriinalle Tampereelle! Taas pakattiin Tanasen auto täyteen koiria, kun mukaan lähti omien koirien lisäksi Ainon Seela-karjismummu sekä Saran velipojat Haba (E. Saros) ja Puhti (E. Sirius). Mummukoirat saivat ihanaa erityiskohtelua, otin niille pentuaitauksen sisälle, niin niiden ei tarvinnut olla autossa pienessä tilassa pitkää päivää. Seela ei ole aiemmin käynyt Katriinalla, niin se sai ensin pentuaitauksesta katsella, kun Riniä hoidettiin.

Rinillä pääasiallisesti hoidettavaa oli enemmän oikealla puolella sekä niskassa. Keho kuulemma edelleen hienosti vastaa hoitoon ja elinvoimaa on ikään nähden valtavasti. Rini nautti hoidosta koko rahan edestä, se on aika ihana hoidettava. Seelalla hoidettavaa oli jonkin verran, mutta hienosti sekin antoi hoitaa, vaikka Aino ei päässyt mukaan. Seela palkitsi Katriinan jopa suukolla hoidon päätteeksi, mikä lienee karjikselle aika harvinaista 😀

Haballa ja Puhtilla pyyhki molemmilla aika hyvin, Haballa siellä täällä pientä hoidettavaa, muttei mitään isompaa. Puhti oli ihan eri koira kuin viimeksi, huomasin jo aamulla Terhin tuodessa sen meille, että sen karvahan kiiltää! Edellisen hoidon jälkeen vatsa oli rauhoittunut, ja selvästi ruoasta ravintoaineet imeytyvät nyt hyvin. Puhti esitteli hienot pitkät venytykset hoidon jälkeen.

Lempi oli aika hyvässä kunnossa, vaikka itse sen pari kertaa hieroessani olen saanut availla sen niskaa. Niskassa oli pientä hoidettavaa, mutta muuten ei mitään isompaa. Päivän pisimmän vikalistan haltija oli Sara, se putosi agitreeneissä noin 1,5vkoa ennen hoitoa pahasti keinulta, minkä seurauksena se oli kierossa kuin korkkiruuvi. Katriina totesi, että ”siltähän on käytännössä pää irti”. Aika päätöntä menoa meillä oli kyllä sen keinulta putoamisen jälkeen ollutkin. Pari päivää hoidon jälkeen Sara oli vielä aika ylivirittynyt, mutta sen jälkeen se on tasoittunut takaisin normaaliin.

Tammikuun lopussa käväistiin taas pohjoisen turneella ”Tanasen kuntoutusleirillä” Tiinan, Vipsin (E. Salacia) ja Mörkön luona. Reissun pääasiallinen tarkoitus oli hoitaa pohjoisen hieronta-asiakkaat, mutta käytiin me siinä ohessa paljon lenkkeilemässäkin ja koitettiin rentoutua. Pohjoisessa piisasi lunta, ja jo tulopäivänä perjantaina Tiinan viedessä meidät umpihankilenkille olin ihan kauhuissani, miten Rini-rukka selviää tästä reissusta. Ihan hyvin se onneksi selvisi, vaikka aika raskasta on lenkkeily näillä ikävuosilla noin raskaissa olosuhteissa. Nuoriso veti hangessa rallia ihan ongelmitta. Jälleen kerran kamera oli mukana reissussa, mutta yhtään kuvaa sillä ei tullut otettua.

Tammikuussa juhlittiin myös kolmen pentueen synttäreitä!

Synttärikimaran aloitti FF-pentue, joka täytti 12.1. jo 4 vuotta! Paljon onnea Leo, Vilppu, Taika ja Freya! ❤
20.1. ensimmäinen pentueeni eli Hazel-pentue täytti 9 vuotta! Paljon onnea kultapojistani ensimmäinen Nekku! ❤ Lentosuukkoja rakkaalle Hildalleni, mulla on ihan hirveä ikävä vieläkin.
30.1. S-pentue täytti 2 vuotta! Valtavasti onnea Haba, Vips, Fila, Maaru, Puhti ja ikioma Sara! ❤ Lentosuukkoja ja kaihoisat terveiset rakkaille Nukalle ja Nemille pilvilinnoihin, olette molemmat ajatuksissa edelleen päivittäin.

Kisoja ei nyt alkuvuodesta ole, joten jatketaan treenien parissa. Lempille en ottanut ryhmäpaikkaa agilityyn tälle jaksolle, sillä meillä on muita suunnitelmia, itsenäisesti käydään kyllä treenailemassa. Lempin kepit nytkähtivät eteenpäin takaperin ketjuttamisen myötä, toivottavasti suunta jatkuisi hyvänä. Lempin treenit painottuvat enemmän rallyyn ja suunnitelmissa olisi tänä vuonna panostaa enemmän myös noseworkkiin. Sara jatkaa agilityä, tälle vuodelle mulla ei ole vielä kisatavoitteita, rakennetaan rauhassa pohjia. Saran kanssa olisi tarkoitus yrittää kasata tokon alokasluokan liikkeitä, ne alkavat olla ihan hyvällä mallilla. Molempien kanssa toiveissa olisi myös päästä paimennuskisoihin tänä vuonna. Paimentamaan ei olla vielä päästy tälle vuodelle, mutta toivottavasti pian päästään! Emppuporukalle on varattu ensimmäinen paimennusviikonloppu maaliskuulle.

Sara 2v ❤

Eilen Viivi kävi näytillä pari päivää vaille 8kk ikäisen Kromin (E. Fireheart) kanssa! Koronan takia ei olla päästy pitämään pentuetreffejä eikä näkemään kunnolla, tuntuu ihan kamalalta, kun ei pääse näkemään kasvattien kasvua ja kehitystä. Onneksi meillä on Facebookissa aktiivinen ryhmä, jonka kautta ollaan pidetty yhteyttä kaikkien pennunomistajien kanssa. Kromista on kasvanut hieno ja komea nuori lepakkokorvainen pojankloppi. Olen tässä parin kuukauden sisään nähnyt nyt Kromin lisäksi Breen (E. Sweetheart), Nellin (E. Ravenheart) ja Ohmin (E. Lionheart), ja kyllä näissä Nadan ja Areksen herttalapsissa aika paljon samoja piirteitä on – kaikki ovat kovin iloisia, ihmisille avoimia ja sosiaalisia isohkoja pusukoneita 😀 Kromista otettiin edustuskuvat, tosin ennen kuvien ottamista käväistiin pieni kieppi meidän lähimetsässä, ja hauskanpito Saran kanssa jätti jälkensä näihinkin kuviin.


Jätä kommentti

Vuosi 2020

Hyvää uutta vuotta kaikille blogin seuraajille!

Ainon ja mun koirien laumat alkuvuodesta 2020

Mulla on ollut vuodenvaihteen aikaan tapana tehdä kooste Emppuperheen kuluneen vuoden riennoista. Korona vaikutti paljon harrastamiseen ja kisaamiseen, mutta aika pitkä lista tuloksia eri lajeista tuli siitä huolimatta!

TERVEYS

  • Empathica’s Salacia “Vips” lonkat B/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0, olat terveet (Incoc), polvet 0/0
  • Empathica’s Saros “Haba” lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV1, VA0
  • Empathica’s Shaula “Maaru” lonkat C/B, kyynärät 0/0, selkä LTV1
  • Empathica’s Sinope “Fila” lonkat B/B, kyynärät 0/0, selkä LTV1, VA0
  • Empathica’s Soraya “Sara” lonkat A/B, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0
  • Empathica’s Naldo “Messi” silmät peilattu puhtaiksi
  • Empathica’s Wishmaster “Rufus” silmät peilattu puhtaiksi, geenitestattu CEA (kantaja) ja DM (terve)
  • Hazelmoor Empress Empathica “Nada” silmät peilattu puhtaiksi, geenitestattu prcd-PRA (terve), DM (terve) ja MDR1 (terve)
  • Two Coasts’ Rala “Lempi” selkä SP0, olat terveet (Incoc), MyDogDNA-testattu

RALLYTOKO

  • Empathica’s Naldo “Messi” MES80
  • Empathica’s Naroona “Keksi” MES76
  • Empathica’s Neville “Morris” AVO96, AVO98
  • Empathica’s Norris “Noa” MES78
  • Color Runs Ready for Success “Moira” RTK4
  • Titangus Daracha “Nuppu” RTK1
  • Two Coasts’ Rala “Lempi” RTK1, RTK2, VOI96

TOKO

  • Empathica’s Wishmaster “Rufus” TK1
  • Empathica’s Eyes On Me “Taika” ALO1
  • Color Runs Ready for Success “Moira” ALO1, TK2
  • Titangus Daracha “Nuppu” ALO1

AGILITY

  • Empathica’s Naldo “Messi” 2x 0-tulosta 3-luokasta, 1x SERT-H
  • Empathica’s Neytiri “Helmi” 4x LUVA 2-luokasta, 2x 0-tulos 3-luokasta
  • Color Runs Ready for Success “Moira” 2x LUVA 2-luokasta, 7x 0-tulosta 2-luokasta
  • Hazelmoor Empress Empathica “Nada” 1x LUVA 1-luokasta, 1x LUVA 2-luokasta

PAIMENNUS

  • Empathica’s Salacia “Vips” PAIM-T H
  • Empathica’s Saros “Haba” PAIM-T H
  • Empathica’s Shaula “Maaru” PAIM-T ERI, PAIM-E ERI, PAIM1 EH
  • Empathica’s Sinope “Fila” PAIM-T H
  • Empathica’s Sirius “Puhti” PAIM-T ERI
  • Empathica’s Soraya “Sara” PAIM-T ERI, PAIM-E ERI, PAIM1 EH
  • Titangus Daracha “Nuppu” PAIM-E EH, PAIM1 ERI

LUONNETESTI

  • Empathica’s Eyes On Me “Taika” +99 laukauskokematon
  • Empathica’s Listen To My Story “Freya” +174 laukausvarma
  • Empathica’s Maybe I’m A Lion “Leo” +174 laukausvarma
  • Empathica’s You Are Not Alone “Vilppu” +157 laukausvarma
  • Color Runs Ready for Success “Moira” +190 laukausvarma

MH-LUONNEKUVAUS

  • Two Coasts’ Rala “Lempi” kuvaus suoritettu, laukaukset 4

NÄYTTELYT

  • Empathica’s Salacia “Vips” NUO-T
  • Empathica’s Saros “Haba” NUO-H
  • Empathica’s Shaula “Maaru” NUO-T

VALJAKKOHIIHTO

  • Hazelmoor Empress Empathica ”Nada” luokka C, sm-kulta VKM-20
Hearts-pentue kesällä, (c) Hanna Lehmusvuori

Emppuperhe kasvoi kesäkuun alussa kuudella pennulla, kun Nadan (Hazelmoor Empress Empathica) ja Areksen (Highbuzz’s Artaxerxes) Hearts-pentue syntyi. Pennuista on kasvanut hauskanoloisia, iloisia ja vauhdikkaita nuoria aussieita, joista tuntuu paukkuja hyvin löytyvän harrastuskenttien haasteisiin yhdistettynä tasapainoiseen luonteeseen arjessa. Joukkoon liittyi loppuvuodesta vahvistuksena myös yhteisomistustyttö Oodi, Red’n Ready Make It Double.

Oodi, (c) Maiju Livio

Korona hankaloitti yhteisten tapaamisten järjestämistä melkoisesti, mutta saatiin vuoden aikana pidettyä kaksi paimennuskoulutusviikonloppua sekä yksi paimennuspäivä, yhdistelmäkoulutuspäivä noseworkin, rallytokon ja tokon merkeissä ja vuoden lopussa yksi ryhmäuinti Aquabarksilla. Ensi vuonna toivon mukaan tapaamisiakin pystyy aktiivisemmin järjestämään!

Vuoden jokaisena päivänä olen niin ylpeä ja kiitollinen tästä toisesta perheestäni – miten mahtavia ihmisiä olen elämääni saanut ja miten iloinen olen osaavista kodeista, joihin minulla on ollut ilo antaa pentu! Kaikki tulokset eivät kirjaudu KoiraNettiin, tärkeimmät merkkipaalut ovat arjessa ja jokapäiväisessä elämässä. Niin ihanaa kuin onkin saada kasvateille näkyvyyttä kisa- ja harrastuskentillä, kaikkein tärkeintä on kuitenkin, että koirista pidetään hyvää huolta ja niillä on terve ympäristö, jossa olla ja elää. Ensi vuodelle toivotaan terveyttä niin omistajille kuin koirillekin, toivottavasti harrastusvuosi olisi myös edeltäjäänsä ehjempi! Ensi vuodelle on suunnitteilla lisäystä Emppuperheeseen, suunnitelmista lisää sitten lähempänä 🙂

Rini 14v! ❤ (c) PM Lehikoinen