Empathica's Blogi


Jätä kommentti

5 viikkoa!

FB1167C9-3E42-4B8D-949F-467D4512D097

Pennut täyttivät torstaina jo viisi viikkoa. Muutto alakertaan on tehty, ja pennut ovat viihtyneet isommissa tiloissa oikein hyvin. Ulkoilua harjoitellaan monta kertaa päivässä, ja välillä pennut osaavat pyytääkin ulos. Ihmeellisiä pentuja, en muista aiempien pentueideni osanneen vielä tässä vaiheessa ulos kysellä. Toki tässä on helpottanut, kun on ollut kotona, niin on ollut mahdollisuus pentuja päästää säännöllisin väliajoin pihalle. Kasvis on myös ollut kiitollinen parista edellisyöstä, kun on saatu jopa 8h yöunet! Jossain kohtaa yötä alhaalta on kuulunut, että joku pennuista on hereillä, mutta hyvin ne ovat malttaneet jatkaa unia aloittamatta riehumista.

D3C0FEBB-551F-45D5-B95F-586E74A6AD62Tämä kuvaa ainakin kasvattajan vireystilaa aika osuvasti 😀

Keskiviikkona käväistiin pentujen kanssa päiväretkellä Lindan perheen kotona. Menomatka oli hyvin äänekäs, etenkin Maisa rääkyi korvan juuressa niin kovaa, että korviin sattui. Sää oli aluksi mukavan aurinkoinen, ja Linda otti pennuista aivan ihania kuvia pihalla. Kaikki postauksen kuvat ovat Lindan ottamia. Pennut kohtasivat samalla uusia koiria – Lindan bortsut Rolfin ja Filon sekä Lindan siskon 4kk ikäisen saksanseisojapennun Heddan. Pennut tekivät rauhallisesti tuttavuutta. Sade pääsi sitten kesken kaiken yllättämään, joten siirryttiin pentujen kanssa sisälle. Pennut olivat tosi reippaita uudessa paikassa, kaikki lähtivät ulkona heti tutustumaan uuteen ympäristöön ja ihmisiin, sama juttu sisällä. Sen verran uudessa kokemuksessa riitti pennuilla kuitenkin ihmeteltävää, että ne nukkuivat loppuillan hyvin tyytyväisinä. Jopa automatka kotiin sujui täydessä hiljaisuudessa, mistä kuski oli erittäin kiitollinen 😀 Pennut nukkuivat eilenkin valtaosan päivästä, illasta pennuilla kävi vieraita, silloin oltiin onneksi virkeitä.

Pienet poseerasivat hienosti ❤

Pennuille on nyt varattu eläinlääkärin tarkastukseen ja silmäpeilaukseen aika. Ei muuten ollut ihan helppo homma saada aikaa, kun näin kesällä kaikki ovat lomalla tai juuri jäämässä lomalle. Tällä kertaa suunnataan pentujen kanssa Tampereelle eläinlääkärin tapaamiseen, siellä ei olla vielä käytykään 😀

Nada edelleen imettää pentuja, vaikka niiden hampaat tuntuvat varmasti jo aika ikäviltä. Pennut ovat jonkin verran alkaneet maistella vieraitakin, sormissa ja varpaissa on nopeasti jo pieni piraija kiinni 😀 Pikkuhiljaa täytyy alkaa kertoa pennuille, että ihmisen puremista ei tarvitse harrastaa. Toisiaan ne leikkien lomassa purevat kyllä, sillä seurauksella, että aina jollakin on leikin päätteeksi itku.

Pennuista on tullut jokusessa päivässä melkoisia pärrääjiä, välillä meno kuulostaa ihan oikealta tappelulta, johon tulee jo vähän halu mennä väliinkin. Aika hurjia pieniä. Seurataan, onko tämä joku kehitysvaihe vai ovatko pennut oikeasti näin täpäköitä ja vahvoja persoonia. Nyt tuntuu, että pennut ovat vähän sellaisessa iässä, etteivät ne pelkää oikein mitään.

Nämä omat aikuiset koirat ovat olleet paljon pentujen kanssa tekemisissä. Sara hoitaa pääasiassa pentujen leikityksen, Lempi viihtyy pentujen kanssa lähinnä siinä vaiheessa, kun pennut alkavat asettua unille. Nada lähinnä seurailee pentujen touhuja, se menee pentujen leikkien väliin, jos meteli käy hurjaksi tai vauhti kiihtyy liikaa. Rini pitää pennuille kuria ja järjestystä – ainakin jos ne yrittävät tulla haastamaan tai kävelemään Rinin yli. Rini on hyvä opettaja pennuille, se antaa palautteen, mutta sillä on hyvä tilannetaju ja se on reilu. Hyvä, kun pennut oppivat jo täällä meillä vähän koiranlukutaitoa. Nyt pari päivää enemmän Rinin kanssa tekemisissä oltuaan pennut osaavat jo aika hyvin sitä varoa, ja jos Rini irvistää varoituksena, pennut useimmiten jo ymmärtävät väistää. Välillä ne vielä kokeilevat onneaan yleensä huonolla menestyksellä.

106923972_291341408677756_5348149627753079469_nMummukoira ei pahemmin pentujen seuraa tai läheisyyttä arvosta, ja sitten kuitenkin… ❤

Viikon kääntyessä kohti loppua tein sellaisen havainnon, että loma on kohta ohi. Jos tässä pentuarjessa jotain positiivista on, niin ei ole ainakaan ollut pahemmin aikaa miettiä työasioita. Laskeskelin eilen iltalenkillä, että tässä kahden lomaviikon aikana pennuilla on ollut noin 60 vierasta – jos ei muuta, niin ainakin ihmiskontakteja pennut ovat tässä saaneet! Huomenna sunnuntaina meinasin pitää vapaapäivän viimeisen lomapäivän kunniaksi 😀 Joskopa keksittäisiin pentujen kanssa joku kiva päiväretkikohde.

974790FF-E8CA-4DC8-BE2A-FCD288CD5896Ihana perhepotretti ❤


1 kommentti

Pennut melkein 5vkoa

Aika rientää ja vuorokaudesta loppuu tunnit! Päivät ovat olleet ihan täynnä ohjelmaa, ei tässä ehdi kuin miettiä, missähän välissä ehtisi bloggaamaan.

Pennuilla on käynyt vieraita tasaiseen tahtiin. Perjantaina kävi kasvatinomistajia, Tiina ja Vips (E. Salacia) saatiin viikonlopuksi yökylään. Vips oli tosi kivasti pentujen kanssa, paljon oli samoja elkeitä kuin Saralla. Lauantaina pennut saivat olla pitkälle päivään ihan rauhakseen, kun me ihmiset jännitimme FF-pentueen luonnetestejä (siitä enemmän edellisessä postauksessa). Illalla pennut saivat huomiota runsain määrin, kun ystäviä (pääasiassa kasvatinomistajia) tuli meille pentuja katsomaan. Menin jossain kohtaa laskuissa sekaisin, mutta laskeskelin, että yli kymmenen ihmistä meillä kävi illan aikana. Tosi kiva ilta, juttua olisi riittänyt kaikkien kanssa enemmänkin 🙂

Sunnuntaina pennuilla kävi kahdet vieraat ja Linda, kyllä nää aika kovia ovat jo seurustelemaan ihmisten kanssa. Tällä viikollakin vieraita tulee vielä, mutta vähän viime viikkoa maltillisemmin.

4,5-viikkoisotokset

Pentujen kanssa on ulkoiltu takapihalla useita kertoja päivässä, ja aika hyvin tarpeetkin ovat tulleet sinne. Kolme ensimmäistä päivää pennut lähinnä kiljuivat ulkona ja pyrkivät sisälle, mutta nyt ulkoilu sujuu jo mukavammin. Pissoja tulee sisälle väkisinkin, pitäisi olla haukkana kyttäämässä, jos joku pennuista herää. Maisa oli tänään ihana – se pyysi päästä ulos ja meni suorinta tietä nurmikolle tarpeilleen! Ihan uskomatonta, miten nopeasti nämä oppivat, kun oppimiselle antaa mahdollisuuden. Keskenään pennut eivät ulkona ainakaan vielä juuri viihdy, ihmisen pitää olla seuraneitinä. Alla jokuset videot ensimmäisiltä ulkoiluilta. Viime päivinä olen ollut liian koomassa ottaakseni videokuvaa, mutta yritän ryhdistäytyä!

Pentujen kehitys on mennyt ison harppauksen taas eteenpäin, mutta se on valitettavasti tietänyt myös loppua pitkille yöunille. Selviän iltatouhuilta nukkumaan yleensä puolenyön aikaan, ja pennut ovat perjantaista alkaen herättäneet viimeistään kuudelta. Huomenna yritän saada pennut muutettua alakertaan – päivät ne ovat alhaalla jo viettäneet, mutta yöksi olen kantanut ne vielä yläkertaan.

Eilen pennuilla oli ensimmäinen kunnollinen automatka, sillä meidät kutsuttiin Tianan mökille Lievestuoreelle! Valtaosa pennuista kiljui vain alkumatkan – Maisa ulvoi melkein perille asti. Perillä viriteltiin pennuille aitaus pihalle, reippaasti kaikki lähtivät tutkimaan uutta ympäristöä ja seurustelemaan ihmisten kanssa. Kamera oli matkassa, mutta kuvattua tuli vähän vähemmän, tässä alla reissun onnistuneimpia otoksia. Paluumatka sujui vähän hiljaisemmissa merkeissä, Maisa ulvoi edelleen, mutta uuvahti n. 10min huudettuaan.

Hiljalleen olisi tarkoitus aloitella autoilun ja ulkoilun harjoittelua myös muualla enemmänkin. Huomiselle on suunnitteilla päiväretki Lindan ja perheen luo, suunnitelmissa on käyttää pennut myös ainakin yhdessä treenihallissa. Katsotaan, mitä kaikkea muuta kivaa keksitään ja ehditään 🙂 Eläinlääkärin tarkastukseenkin täytyy vielä varata aika – saa nähdä, minne sen saa varattua, kun tuntuu, että kaikki ovat lomalla. Terveystarkastuksen pystyy tekemään melkeinpä missä vaan, mutta toivoisin silmäpeilauksen järjestyvän samalle keikalle.

Meemi melkein 5vkoa. Meemi on kovin leikkisä, sosiaalinen ja reipas pentu. Siitä löytyi yllättävän äänekäs puoli, kun pennut ulkoilivat ensimmäisiä kertoja – tuntui, että huusi ulkoilujen alusta loppuun asti ihan tauotta. Se käyttää kehoaan aika tehokkaan näköisesti ulkona. Esittelin tänään pennuille imurin, Meemi oli ainoa, joka ei paennut nojatuolin taakse vaan jäi lähettyville seuraamaan tilannetta.

Mahti melkein 5vkoa. Kiroileva siili on pysynyt kiroilevana siilinä – on se täpäkkä! Se pärrää kauhean tosissaan (ainakin omasta mielestään), kun aikuiset lempeästi ohjaavat sitä tai leikkivät sen kanssa. Mahti antaa itsestään itsenäisimmän vaikutelman. Sisaruksiensa kanssa leikkiessään leikeistä ei yleensä puutu ääntä. Mahti rauhoittuu aika kivasti, se taitaa edelleen nukkua pennuista eniten. Se harvemmin protestoi äänellään mitään, vaikka ei kyllä ole jäänyt epäselväksi, etteikö ääntä tarvittaessa löytyisi.

Maisa melkein 5vkoa. Ehdin jo melkein huolestua, kun Maisa ei ole erottunut joukosta enää äänekkäimpänä, että mitä sille oikein on tapahtunut. No onneksi se autoilureissu paljasti huolen olleen turha 😀 Maisa tutkiskelee ulkona aika reippaasti uusia paikkoja, tarttuu leikeissä pitkähäntäisiä sisaruksiaan hännästä ja viihtyy ihmisten sylissä. Maisa on ensimmäisten joukossa aina lähdössä ulos, ja yleensä viimeinen, joka täytyy käydä ihan hakemassa sisälle.

Molly melkein 5vkoa. Molly jää pennuista helposti ehkä jopa huomaamatta – se ei ole kauhean äänekäs, kauhean vauhdikas. Mollylla on paljon omia bisneksiä, joiden parissa se viihtyy, vaikka tykkää kyllä myös leikkiä sisarusten kanssa. Se on pennuista ehkä rauhallisin. Minusta sen kehitys tulee vähän omalla kaarellaan hieman muita jäljessä. Molly on tytöistä yleensä ensimmäinen, joka rauhoittuu nukkumaan, se saattaa myös makoilla ja seurata rauhassa muiden puuhia. Hyvin varhaiskypsän oloinen pentu tavallaan!

Mega melkein 5vkoa. Jos joku katsoo syvälle silmiin ja näkee sydämeen asti, niin se on tämä! Megan häntä on yleensä asennossa, jonka voitte havaita alimmasta kuvasta – ihan samalla tavalla Nada kantoi häntäänsä pienenä 😀 Megassa on paljon äitiään! Se on pennuista kontaktinhaluisin, kutsuttaessa se on yleensä ensimmäisenä ihmisen luona ja se myös hyvin viihtyy ihmisen läheisyydessä. Se on ollut pennuista Mollyn kanssa tasaisimman oloinen.

Metku melkein 5vkoa. Metkusta on tullut nimensä veroinen – viikonloppuna tuli testattua, että sen sitkeys kantaa aika pitkälle – se huusi liki pari tuntia, kun se olisi halunnut seuraa yläkertaan muista kuin sisaruksistaan. Ei ole kovin nöyrän tai herkän oloinen tämä äijä, mutta on se aika symppis tyyppi iloisen ja heiluvan häntänsä kanssa silloin, kun se ei huuda 😀 Leikeissään se on metkuilija, aina se saa napattua jotakuta kiinni niin, että toiselle tulee huutoitku. Tämän tyypin touhujen perään pitää siis vähän katsella, nuoriherra on ehtinyt maistaa johtoa ja nahkaista nojatuoliakin. Rysän päältä kiinni jäädessään se katsoo viattoman näköisenä silmiin: ”olen melko varma, että se en ollut minä!”

Hauska on seurata, miten pennuista alkaa hiljalleen erottua omia persoonia! On nää aika ihania tyyppejä!

Tulosuutisissa kerrottakoon, että Nuppu (Titangus Daracha) ja Mari kisasivat viime viikonloppuna paimennuksessa! Lauantaina Nuppu tienasi itselleen esikokeesta 88 pistettä ja hienon tittelin PAIM-E! Sunnuntaina parivaljakko jatkoi kisaamista 1-luokassa, sieltä tuloksena 94p ERI ja toinen titteli PAIM1, sijoitus 1. Ihan mielettömän hienoa, paljon onnea taitaville paimentajille! ❤


Jätä kommentti

FF-pentueen luonnetestit 4.7.2020

Keväällä otin puheeksi FF-pentueen omistajien kanssa, että olisipa kiva saada porukka samaan luonnetestiin. Suhteellisen nuoriahan nämä vielä ovat, mutta ajatus sai heti kannatusta ja testiä alettiin katsella kesälle. Sopivasti Korpilahdelle oli tulossa suuressa arvossa pitämäni, todella kokenut ja entuudestaan hyväksi havaittu tuomarikaksikko Jorma Kerkkä & Reijo Hynynen yhtenä viikonloppuna joka kuukausi keväästä syksyyn saakka. Heille tiesin heti haluavani tämän pentueen viedä. Vielä parempi – kasvattajat saivat etukäteen varata paikkoja kasvateilleen! Aika pitkälle saatiin kuitenkin jännittää, saadaanko pitää meille varatut testipaikat, kevään testit kun jouduttiin perumaan koronan takia, ja järjestäjillä oli varmasti iso työ sijoitella kevään testeihin ilmoittautuneet koirat uudelleen. Vielä sen jälkeen jännitettiin, pääseekö testejä katsomaan.

Eilen sitten jännitettiin – luonnetestien lisäksi Leon kotiin unohtuneita rekisteri- ja rokotustodistuksia. Ihanat järjestäjät joustivat sen verran, että aamupäivän koirat järjesteltiin uudelleen, ja Leo pääsi testattavaksi, kun Tianan veli ja puoliso toivat paperit Tampereelta testipaikalle. Onneksi näin, kiitos tätäkin kautta kaikille ❤

Ensimmäisenä testiin pääsi Vilppu (Empathica’s You Are Not Alone):

  • Toimintakyky +1b kohtuullisen pieni
  • Terävyys +1 pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  • Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
  • Taisteluhalu +2 kohtuullinen
  • Hermorakenne +1a hieman rauhaton
  • Temperamentti +3 vilkas
  • Kovuus +1 hieman pehmeä
  • Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
  • Laukausvarma

Tuloksena +157 pistettä! Videot testistä alla:

Loppuarviossa pisteet ovat laskuvirheen vuoksi väärin, tämä oikaistiin toimistossa heti virheen havaitsemisen jälkeen 🙂

Vilpun jälkeen testattavaksi meni Taika (Empathica’s Eyes On Me):

  • Toimintakyky -1 pieni
  • Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  • Puolustushalu ++3 kohtuullinen, hillitty
  • Taisteluhalu -1 pieni
  • Hermorakenne +1b hermostunein pyrkimyksin
  • Temperamentti +3 vilkas
  • Kovuus +1 hieman pehmeä
  • Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
  • Laukauskokematon

Taikan tuloksena +99 pistettä! Taikalla loppui ihan hiljattain juoksu, mahdotonta sanoa, vaikuttiko se koiran toimintaan testissä. Kotona ja treeneissä Taika tykkää leikkiä leluilla, testissä se ei innostunut leikkimään ollenkaan. Onneksi tämä on kuitenkin vain yhden päivän ja hetken arvio, tämäkään ei kerro koirasta koko totuutta. Videot Taikan testistä alla:

Kolmantena testattavaksi pääsi Freya (Empathica’s Listen To My Story):

  • Toimintakyky +1 kohtuullinen
  • Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  • Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
  • Taisteluhalu  +2 kohtuullinen
  • Hermorakenne +1a hieman rauhaton
  • Temperamentti +3 vilkas
  • Kovuus +1 hieman pehmeä
  • Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
  • Laukausvarma

Tuloksena +174 pistettä! Videot Freyan testistä:

Porukasta viimeisenä testiin pääsi lopulta Leo (Empathica’s Maybe I’m a Lion):

  • Toimintakyky +1 kohtuullinen
  • Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  • Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
  • Taisteluhalu +2 kohtuullinen
  • Hermorakenne +1a hieman rauhaton
  • Temperamentti +3 vilkas
  • Kovuus +1 hieman pehmeä
  • Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
  • Laukausvarma

Myös Leolle +174 pistettä! Vaikka pisteet ja profiili ovat identtiset Freyan kanssa, niin koirien olemukset ja käytös ovat hyvinkin erilaiset, kuten videoilta voi havaita:

Lämmin kiitos ja valtavasti onnea Venlalle, Stiinalle, Tianalle ja Marja-Leenalle! ❤ Oli ihan mielettömän hienoa saada koko pentue samaan testiin! Rotujärjestön aloitteesta testejä ei enää arvioida hyväksytyksi tai hylätyksi, mutta jos vanhoilla säännöillä vielä mentäisiin, niin olisi neljä hyväksytysti luonnetestattua aussieta omissa kasvateissa lisää 🙂


Jätä kommentti

Pennut 4 viikkoa!

Pennut täyttivät tänään jo 4 viikkoa, ollaan yhteiselon puolivälissä! Pienet muistuttavat päivä päivältä yhä enemmän koiria. Ketteryys on lisääntynyt, pennut kulkevat jo aika sujuvasti muillakin pinnoilla kuin maton päällä. Täällä on siirrytty jo vähän vauhdikkaampien liikkumismuotojen harjoitteluun – pennut ottavat välillä spurtteja ja kiipeilevät mielellään. Pennut leikkivät jo paljonkin keskenään sekä Nadan että Saran kanssa, haastavat leikkiin myös Riniä ja Lempiä vaihtelevalla menestyksellä. Pennut ovat kovia käyttämään tassujaan.

Kaikki pennut mahtuvat periaatteessa vielä riviin maitobaariin 😀 Tunnelma on tiivis.

Tämän viikon teemana on ollut sosiaalistaminen ihmisiin, ja sitä on kyllä riittänyt. Maanantaina kävi kahdet vieraat, tiistaina yhdet, eilen keskiviikkona kolmet, tänään kävi mun omaa perhettä Joensuusta ja illemmalla tulee vieraita lisää, huomenna tulee kahdet vieraat, lauantaina on talo täynnä mun aiempien kasvattien omistajia ja sunnuntaina tulee vieraita lisää. Tässä alkaa itsellä pää olla melkoisen pyörällä 😀 Vieraiden avustuksella ollaan tosin saatu paljon aikaiseksi – pennut ovat ”avautuneet” vieraille ihanasti, hakeutuvat kaikki vuorollaan syliin, hännät heiluvat ja pennut välillä oikein kilpailevat, kenen vuoro on seurustella ihmisten kanssa. Vieraita on tavattu vuoroin yläkerran pentuhuoneessa ja välillä olen ottanut pennut alakertaan.

Sara tykkää pennuista ihan superpaljon! Vaikka kuvissa meno näyttää aika hurjalta, niin todellisuudessa Sara on tosi varovainen ja hellä pentujen kanssa toimiessaan.

Tänään kävin aamulla laittamassa takapihan aidan kuntoon, sillä loppuviikon aikana olisi kelien salliessa tarkoitus viedä pentuja jo vähän ulos. Ensi viikon alussa on suunnitelmissa muuttaa pennut yläkerrasta alas ihan pysyvästi, tästä on helpompi harjoitella sisäsiisteyden alkeita. Nada on alkanut ilmoitella, että siivouksen päävastuu voisi siirtyä minulle, yleensähän se näihin aikoihin tapahtuukin, kun pennut alkavat syödä myös kiinteää ruokaa. Viikonloppuna meille tulee vielä yövieraita – aikuisten koirien kannalta on helpompi, että pennut ovat sen ajan vielä yläkerrassa, muuten ne olisivat voineet muuttaa alas jo aiemminkin.

Pentujen kuvaaminen yksin alkaa olla sen verran haastavaa, että nyt ei otettu virallisia posekuvia vaan kuvasin tässä alhaalla pentujen touhuja. Jahka saan apukäsiä kuvaamiseen, niin sitten taas virallisempia potretteja – ensimmäiset seisomakuvatkin olisi pennuista kiva saada!

DSC_0104Meemi 4vkoa. Meemi on ollut kovasti edukseen vieraiden käydessä – se on yleensä ensimmäisenä tai ainakin ensimmäisten joukossa syliin kiipeämässä ja pusuttelemassa. Se ei ole kovin äänekäs. Meemi ottaa kivasti kontaktia myös muihin aikuisiin koiriin, Saran olen bongannut aika usein Meemiä leikittämästä. Meemi malttaa ihanasti makoilla sylissä, kun sen syliin ottaa, se on aika ihana rentoregina!

DSC_0101Mahti 4vkoa. Mahtissa aiemmin aika voimakkaasti näkynyt temperamentti on tasoittunut aika mukavasti. Se on leikkiessään edelleen aika topakka, leikeissä varsinkin siitä lähtee ääntä, muuten se on aika hiljainen. Mahtin kanssa ei ole tarvinnut vääntää hoitotoimenpiteistä, se on mukavasti suhtautunut niihin, ja malttaa useimmiten myös makoilla kiltisti sylissä.

DSC_0054Maisa 4vkoa. Maisa vaikutti vielä viikko sitten liian kiireiseltä seurustelemaan ihmisten kanssa, mutta nyt se on ollut aika kova kilpakumppani Meemille ensimmäisen syliinkiipeäjän tittelistä. Meemiin verrattuna Maisa on temperamentiltaan hieman vilkkaamman oloinen, se ainakin liikkuu tosi paljon ja vikkelästi siinä missä Meemi on liikkeissään aika paljon rauhallisempi. Maisa harrastaa kirputtamista, se saattaa ihan varoittamatta alkaa kirputtaa kädestä (kerran pääsi kirputtamaan mua myös kyljestä, auts!) tai kintereestä. Maisa pennuista kitisee eniten milloin mitäkin, volyymi ei onneksi ainakaan vielä ole kovasti lisääntynyt.

DSC_0017Molly 4vkoa. Molly on tytöistä ja ehkä koko pentueesta rauhallisin, se ei turhia hötkyile. Sillä ei ole kiire sylistä pois. Vierailujen alkaessa kiinnitin huomiota, ettei se vaikuttanut kovin kiinnostuneelta ihmisistä, mutta viikon aikana se on ihanasti alkanut ottaa kontaktia ihmisiin. Mollysta olen lähtötilanteeseen nähden kuullut vähän enemmän ääntä, mutta se lukeutuu edelleen pentueen hiljaisimpiin. Sen kehitys tuntuu menevän vähän eri tahdissa muiden kanssa, Molly nukkuu aika paljon.

DSC_0037Mega 4vkoa. Megasta en saanut tältä kuvaussetiltä enempää kuvia, se vetäytyi nojatuolin taakse nukkumaan jo alkutekijöissä. Mega on jatkanut kehitystään lupaavaan suuntaan, se on tosi seurallinen ja hakeutuu ihanasti ihmisten luo. Pojista Mega ja Mahti taitavat nukkua eniten, Mega tosin välillä on valveilla pitkiäkin aikoja muiden nukkuessa. Mega tassuttelee ympäriinsä reippaasti, asennehäntä tötteröllä 😀

DSC_0057Keisari Metku 4vkoa. Metku on ottanut ison harppauksen eteenpäin ihan viime päivinä – se spurttailee hillitöntä kyytiä (etenkin kokoonsa nähden), heiluttelee häntäänsä ja tekee kaikkensa ollakseen valloittava. Jossain vaiheessa se vaikutti aika itsenäiseltä, ja on edelleen sitä muihin verrattuna, muttei niin voimakkaasti korostuen. Metku yllätti edellisellä kynsienleikkuusessiolla, kun sille ei tällainen juttu enää passannutkaan. Kynnet saatiin leikattua, mutta poitsun oma mielipide vahvisti aavistustani, että tällä pojalla on omaa tahtoa melkoisesti.

Videokuvaa on tullut otettua viime päivinä vähän laiskasti, sen verran on väsyttänyt päivän vierailuiden päätyttyä. Tässä alla jokunen video kuitenkin:

Pennut ovat antaneet öisin nukkua – toisaalta kyllä tuntuu, että olen ollut niin väsynyt päivän tohinoiden jälkeen, etten heräisi, vaikka pommi räjähtäisi vieressä. Ja onhan tässä vierailijoiden tulvassa ollut varmasti pennuillakin ihmeteltävää 🙂 Kiva, kun päästään pian kunnolla ulkoilemaan ja avartamaan pentujen maailmaa ihan urakalla!


Jätä kommentti

Melkein 4-viikkoiset pennut ja toisen lomapätkän aloittelua

Kiirettä pitää! Olin viime viikonlopun vielä töissä, ja kauhea helle pakotti suunnittelemaan päivärytmin uusiksi. Käytännössä se tarkoitti sitä, että aikuisten kanssa oli lähdettävä työvuorosta riippuen aamulenkille klo 5.30-7 välillä, päivällä ei käyty kuin pikaisesti ulkona tai korkeintaan uimassa, illalla taas vähän pitempi ulkoilu ja usein myös iltauinti lämpötilan viilennyttyä. Helle oli koirille aika raskas, etenkin Rinille. Mutta siitäkin selvittiin, nyt ulkona on jo ihan inhimillistä lenkkeillä kellonajasta riippumatta.

Pennut ovat ihanassa iässä – ne ovat jo oikeita pieniä koiria, mutta eivät vielä kauheita riiviöitä. Ihanasti ne reagoivat jo ääneen, kun pentujen luo menee, leikit yltyvät ja suuri maailma alkaa avautua. Vieraat ovat tuoneet pennuille leluja, joista pennut ovat olleet hyvin kiinnostuneita ja leikkineetkin niillä. Hämmästyn joka kerta, miten nopeasti tämä vaihe tuleekaan.

Sara on hurahtanut pennunhoitoon. Se esitteli merkkejä innostuksesta jo aiemmin, mutta en ihan uskonut, että uutuudenviehätys kantaisi kovin pitkälle. Mitä vielä, se käy pesemässä kaikilta pennuilta korvat aina pentujen luo mentäessä, ihan kuin se ottaisi lukua, että kaikki ovat vielä tallella. Sara pesee pentuja ja yrittää kovasti saada niiden kanssa leikkiä aikaiseksi. Se on aika liikuttava, arvostan tosi paljon sen luontaista rauhaa ja varovaisuutta pentujen kanssa toimiessa. Ei ole ihan itsestäänselvyys, että vähän yli vuoden ikäinen teini osaa toimia näin fiksusti pienempien kanssa.

Lempi ja Rini ovat myös saaneet enemmän olla pentujen kanssa tekemisissä. Lempiäkin pennut kiinnostavat kovasti, mutta se ei ole yhtä intohimoinen pentujen hoitotäti kuin Sara. Lempi näyttää enemmän bongailevan pentujen joukosta vuoroin Megaa, Mahtia, Metkua ja Meemiä, joita se vähän kirputtelee ja välillä painaa lempeästi tassulla alas. Jotkut sanovat, että aikuiset koirat pyrkivät vähän alistamaan pentueen vahvaluonteisimpia pentuja. En osaa sanoa, onko kyse siitä, mutta samankaltaiseen ilmiöön olen törmännyt aiemmissakin pentueissani. Seurailen tilanteen kehittymistä mielenkiinnolla. Lempillä alkoi hieman yllättäen juoksu viime viikon lopulla, odottelin sitä vasta syksylle, sekin voi vaikuttaa asiaan. Riniä pennut eivät pahemmin enää kiinnosta, mutta olen päästänyt sen tervehtimään pentuja, jos se on tullut mukaan pentujen luo sen näköisenä, että se haluaa osallistua.

Nada on liikuttava pentujensa kanssa. Jos pentujen leikit menevät rajuksi ja alkaa kuulua rähinä-ääniä, Nada menee nopeasti ja hyvin vähäeleisesti erottamaan riitapukarit toisistaan. Linda kertoi Nadan tekevän samaa perheen kissojen kanssa, jos niillä tulee riitaa keskenään.

Ovia on tässä availtu vieraita varten, tämä viikko meneekin aika pitkälti vieraita kestittäessä. Pennut sekä Nada ovat ottaneet tähän mennessä käyneet vieraat mukavasti vastaan. Aika paljon viretila vaikuttaa pentujen käytökseen: virkeät pennut ottavat reippaasti ja uteliaasti kontaktia vieraisiin. Jos väsy painaa, niin pennut eivät niin hanakasti hakeudu luokse. Lindan perhettä kävi lauantaina pentuja katsomassa. Olin tuonut pennut ensimmäistä kertaa alakertaan ennen vierailua, ja mulla tulikin pieni arviointivirhe – pennut tietysti väsyttivät itsensä tutustuessaan uuteen ympäristöön. Porukka oli aika unista vieraiden saapuessa. Katseltiin siinä jonkin aikaa nukkuvia pentuja, käytiin välillä kahvipöydän ääressä ja palattiin sitten pentujen luo. Unien jälkeen pennut jaksoivat jo vähän taas touhuta ja seurustella.

Yllä olevat videot otin ennen vieraiden saapumista heti tuotuani pennut alakertaan ensimmäisen kerran. Kaikilla tuli ainakin jonkin verran ääntä vieraassa paikassa, mutta kaikki lähtivät nopeasti tutustumaan uuteen ympäristöön.

Tänään vieraiden käydessä pennut pääsivät alakertaan toistamiseen, paikka todettiin nopeasti tutuksi ja päästiin suoraan seurustelemaan vieraiden kanssa. Tänään pennut saivat myös ensimmäistä kertaa maistella kiinteää ruokaa: jauheliha ja raejuusto katosi parempiin suihin melkoista kyytiä! Pöytätavatkin näyttivat ihmeen sivistyneeltä, yleensä vähintään pari pentua ui ruoan seassa, mutta nämä keskittyivät syömiseen ihan tosissaan.

Uusimmat posetuskuvat otin sunnuntaina ennen töihinlähtöä, mutta ei toivoakaan, että olisin ehtinyt niitä tänne eilen päivitellä. Kertonee omaa kieltään, miten kiirusta tämä loman aloitus on pitänyt. Mutta tässäpä tuoreimmat kuvat pennuista kameralta!

Meemi 3,5vkoa. Meemi on jatkanut kansan ihastuttamista, se on ollut ensimmäisenä vieraisiin tutustumassa. Se innostui leikkimään leluillakin heti, kun niitä pennuille esiteltiin. Aika makeen oloinen pentu se on, itseäni puhuttelee kovasti sen tasapainoisuus ja sosiaalisuus.

Mahti 3,5vkoa. Pieni mutta pippurinen, töpöhäntä on topakasti pystyssä maailmanomistajan elkein, meni tämä penska sitten minne hyvänsä. Mahtissa on päällikköainesta 😀 Aika heti kovanaaman alla on sitten kuitenkin tosi symppis pieni pusupoika. Temperamentti, joka Mahtista on näkynyt koko ajan, näkyy edelleen, mutta se ei ole lähtenyt ainakaan vielä voimistumaan tai korostumaan enempää.

Maisa 3,5vkoa. Maisa ilmoittelee maailman epäkohdista äänellään entiseen tapaan. Maisuliini oli jossain kohtaa liian kiireinen sylittelemään, mutta se on aika kivanoloisesti auennut ihmiseen päin, se hakeutuu usein itse syliin. Se on yleensä viimeisiä, jotka pennuista nukahtavat, sillä menee oma aikansa löytää laatukriteerit täyttävä nukkumapaikka ja paras mahdollinen asento.

Molly 3,5vkoa. Yllätyin ihan, kun Molly tuli alakertaan ensimmäistä kertaa – siitä lähti ääntä! Muihin verrattuna mielestäni vähemmän, mutta ääntä kuitenkin. Molly on mielenkiintoinen tyyppi, se on pennuista ehkä vähiten hereillä – se syö, seurustelee tai leikkii hetken ja nukahtaa ensimmäisten joukossa. Sitä saa edelleen pyöritellä ja sylitellä, se on tyytyväinen siinä, missä se sattuu juuri sillä hetkellä olemaan.

Mega 3,5vkoa. Mega tallustaa menemään häntä tötteröllä, alakertaan ensimmäistä kertaa tullessa se laski hetkeksi alemmas, mutta ei kovin pitkäksi aikaa. Mega on myös aika paljon hereillä, sekin saattaa välillä kävellä ja touhuta pitkään ennen kuin se nukahtaa. Mega on aika leikkisän oloinen, lelut kiinnostavat kovasti. Mukavasti sitä on myös alkanut kiinnostaa ihmiset.

Metku 3,5voa. Metkulla menojalka on viime päivinä viipottanut kovasti, raasu yrittää loikkia mm. lattialla istuvan ihmisen jalan yli ja tehdä nopeita spurtteja, mutta onhan se pentueen isoimpana hieman kömpelö 😀 Häntä on usein tötteröllä ja heilahtelee iloisesti puolelta toiselle. Metkun touhuja katsellessa saa aina hyvät naurut – niin kuin tietysti muidenkin seuraamisesta. Metku on pentueen huumorintajuisimman oloinen tyyppi.

Videolla vielä pentujen puuhia tältä illalta. Tämän viikon suunnitelmat pentujen kanssa on jatkaa kiinteän ruoan syömisen harjoittelua, vieraisiin sosiaalistamista ja toiveissa olisi päästä myös ensimmäisiä kertoja ulos! Huomiselle on luvattu vesisadetta, mutta kunhan sää ja viikon kiireet sallii, täytyy käydä virittelemässä takapihan verkkoaita pennunpitäväksi.


Jätä kommentti

Pennut jo 3 viikkoa!

Näen itseni jo vetistelemässä pentujen lähdettyä maailmaa valloittamaan – sellaista vauhtia aika tuntuu menevän! Pennuille tuli tänään ikää jo kolme viikkoa, kohta ollaan yhteisen taipaleen puolivälissä.

Pentujen kehitysvauhti on nyt huipussaan, tuntuu, että pennut ottavat yhdet unet ja unien aikana tapahtuu jo valtava muutos eteenpäin. Olen yrittänyt videoida pentujen touhuja nyt ahkerasti. Katselin tuossa parin päivän takaisia videoita valikoidessani, mitä lataan Youtubeen ja sieltä tänne näytille, ja ihan hämmästyin, miten suuri muutos pennuissa, niiden liikkumisessa, eleissä ja käytöksessä on tapahtunut vain parissa hassussa päivässä. Miten tästä voikin yllättyä joka kerta, jokaisen pentueen kohdalla!

Pentujen liikkuminen on parantunut huomattavasti, ne enää harvemmin menevät kesken kävelyn nurin. Nyt liikkumiseen on otettu mukaan juoksuaskelia, melko usein spurtti tosin loppuu lyhyeen pentujen törmätessä johonkin. Ihan ei vielä hienomotoriikka pelaa yksiin vauhdin kanssa 😀 Muutamia loikkia olen nähnyt pentujen jo ottavan, näky ei tosin ole kovin hallittu. Mutta selväksi tässä on tullut, että pennuilla menohaluja on, ja kohta niitä ei pidättele enää mikään!

Ensimmäinen känkkäränkkä 😀

Elekielessä on myös tapahtunut paljon kehitystä. Täällä kuuluu välillä niin hurjia ääniä, että ihan miettii, uskaltaako tuonne pentulaan mennäkään. Siellä muristaan, haukutaan, huudetaan, kiljutaan, joskus (onneksi harvemmin) ulvotaankin. Laajasta äänimaailmasta huolimatta koko poppoo on varsin hiljainen, valtaosan päivistä ei tiedä kotona pentuja olevankaan. Leikkeihin on myös tullut isojen koirien elkeitä: pennut heiluttelevat häntää, huitovat toisiaan välillä tassuilla, hetkittäin pentujen naamalla voi nähdä myös irvistelyn alkeita. Ulkomuodoltaan pennut muistuttavat yhä marsun ja koiran risteytystä, mutta muilta osin pennut ovat jo ihan pieniä koiria.

Pentujen vatsat ovat olleet kunnossa, tuntui, että Nadan ruoan vaihtaminen antoi loppusilauksen. Annan pennuille viikonloppuna vielä yhden kuurin Axiluria, että jos niillä nyt on sattunut olemaan matoja, niin ne on varmuudella saatu häädettyä pois. Sitten pidetään parin viikon tauko matolääkityksissä ja jatketaan suositusten mukaan.

Sara ja Lempi ovat tehneet intoa puhkuen tuttavuutta pentujen kanssa, Sara käyttää kaikki mahdollisuudet hyväkseen päästäkseen pentujen luo. Se on kyllä varsin liikuttava pentujen kanssa, kun se kiertää pennun luota toiselle, nuolaisee niitä hellästi pari kertaa ja jatkaa sitten matkaa. Saralla tuntuisi kovasti olevan haluja jo leikkiä pentujen kanssa, mutta pennut eivät ihan vielä aikuisten leikkien päälle ymmärrä. Lempi on vähän maltillisempi pentujen kanssa, mutta yhtä lailla kiinnostunut pennuista. Rini on käväissyt pentujen luona myös muutaman kerran, mutta sen makuun pennut ovat jo vähän turhan isoja ollakseen kiinnostavia.

Tällä viikolla on ollut hellettä, nytkin mittari näyttää yli 30 astetta. Huoletti alkuviikosta aika paljonkin, miten pentulan saisi pidettyä inhimillisessä lämpötilassa. Kivitalon etuja onneksi on, että se ei ihan hetkessä lämpene sisältä, jos yöllä on yhtään viileämpää. Verhot on pidetty päivisin ikkunoiden edessä, ja yöllä on mahdollisuuksien mukaan pidetty parvekkeen ovi auki. Pennut ovat edelleen nukkuneet levällään pitkin ja poikin pentuhuonetta, joten kylmästä ne eivät ole kärsineet. Nyt pennuilla onneksi on ikääkin jo sen verran, että lämmönsäätely toimii paremmin.

Ensi viikolla aloittelen toisen lomapätkän – se meneekin aika tehokkaasti pentuvieraiden parissa. Pennut saavat sosiaalistua ja totutella monen uuden ihmisen käsittelyyn ihan urakalla, mikä on kyllä hyvä juttu tulevaisuutta ajatellen. Jos ensi viikolla helle vähän hellittää, niin suunnitteilla on myös käydä tutustumassa ulkoilmaan. Täytyy vielä urakoida sitä ennen takapihan aitauksen kanssa, että saadaan siitä pennunpitävä.

DSC_0227

3-viikkoismerkkipäivä tiesi tietysti uutta kuvaussettiä. Pennut olivat sopivasti vähän uneliaita kuvauksen aikana, joten nämä onnistuivat vielä melko kivuttomasti. Suunnittelin ensin ottavani koriin kaksi pentua kerrallaan, mutta hupsista – pennut ovat jo niin isoja, että ei koriin mahdu kuin yksi pentu!

Meemi 3vkoa. Meemi on kyllä hauska tyyppi heiluvine häntineen, se on yleensä ensimmäisenä kiipeämässä syliin ja hakemassa ihmiseen kontaktia. Se on tosi lunki ja rauhallinen tyyppi, saattaa kellahtaa kesken kaiken selälleen ja olla kuin maailmassa ei olisi minkäänlaisia huolia. Mitäpä huolia pienellä koiranpennulla voisi ollakaan, jos vaan ruoka tulee ajallaan! Meemi on jatkanut ihastuksen herättämistä niin somessa kuin livenäkin, enkä kyllä ihmettele – se on todella hellyttävä pentu!

Mahti 3vkoa. Tykkään tästä poitsusta aika kovasti! Sillä on temperamenttia ja vahvaa tahtoa, muttei liiallisesti kuitenkaan. Jos Mahtia voi johonkin aiempaan meillä syntyneeseen pentuun verrata, niin Maaruun edellisestä pentueestani – heissä on vähän samankaltaista kiroilevaa siiliä. Mahti on vähän tasaisemman oloinen, se antaa helpommin periksi. Jos kehitys jatkuu samaan suuntaan, niin Mahtista uskoisin tulevan aika säpäkkä peli harrastuskentille!

Maisa 3vkoa. Maisa on alkanut esitellä sosiaalisempaa puolta itsestään, ensimmäisten vieraiden kanssa se taisi viimeisenä mennä tuttavuutta tekemään, nyt mennään jo aiemmin ja kiivetään syliinkin. Sylissä Maisa ei tosin yleensä viihdy kovin pitkää, kun on jo kiire päästä eteenpäin. Maisan ääntely on pysynyt ennallaan. Maisa on hassussa kehitysvaiheessa – sillä on hieman pitkät jalat, suuri ja pyöreä keskivartalo ja muihin mittasuhteisiin nähden vähän pienehkö pää. Söpöhän se on kuin mikä!

Molly 3vkoa, sitä nukutti kovasti kuvauksen aikana. Mollyn sosiaalisuus on myös noussut tässä viime päivinä, se ei aiemmin ole kovin hanakasti hakeutunut uusien ihmisten luo. Nyt se tulee reippaammin tuttavuutta tekemään, heiluttelee liikuttavasti häntää ja viihtyy sylissä pitkään, sillä ei ole kiire eteenpäin. Mollya ei edelleenkään harmita olla käsiteltävänä, oli asento mikä hyvänsä.

Mega 3vkoa. Aiemmin Mahti oli pennuista se, joka ehti kiertää pentuhuoneen päästä päähän ja takaisin uskomattoman nopeassa ajassa. Nyt Mega on ottanut tämän tehtävän itselleen, se liikkuu pitkiä matkoja tosi ketterästi ja päämäärätietoisesti. Siinä välissä ehditään seurustella vähän ihmisten kanssa, vähän pusutella ja heilutella häntää. Olen aivan rakastunut sen väriin, se on todella kauniin punainen! Mega näyttää kuvissa siltä, ettei se voisi ikinä sortua tekemään mitään kiellettyä…

Metku 3vkoa. Metkun vahva oma tahto on korostunut viime päivinä, ihan aina ei passaakaan enää mikä vaan. Sekin on lähtenyt kunnolla liikkeelle ja tutkistelee ympäristöä laajalla alueella, ja jos matkan varrelle sattuu ihmisiä, niin seurustelu käy ainakin useimmiten. Metkussa on pennuista ehkä tässä vaiheessa eniten itsenäisyyttä ja voimaa, mielenkiintoista seurata, mihin suuntaan kehitys jatkuu.

DSC_0228

Leikkasin pennuilta kynnet taas tänään, tytöiltä sujui kesken unien ihan ongelmitta, pojat havahtuivat hereille nostaessani niitä syliin, joten niitä piti vähän rauhoitella ja fiilistellä, millä mielellä ne syliin jäävät hoitotoimenpidettä varten. Mahti rauhoittui unille nopeasti uudelleen, joten siltä sain pojista helpoiten napsuteltua kynnet. Sekä Mega että Metku pyrkivät sylistä pois, ja koska en halua kynsienleikkuuseen tehdä pennuille huonoa mielentilaa, niin mieluummin yritän hetken kuluttua uudestaan kuin lähden vääntämään pennun kanssa rauhoittumisesta ja paikallaan olemisesta. Hetken päästä molemmat pojat suhtautuivat hommaan jo vähän lunkimmin, sain ne rauhoiteltua syliin, ja muuta ei tarvittukaan.


Jätä kommentti

2,5-viikkoiset juhannuksen jälkimainingeissa

Juhannuksen pyhät olivat ja menivät – kirjurilla pääosin töissä. Pentujen silmät aukesivat kunnolla pyhien aikana, ja samalla otettiin valtava harppaus kehityksessä eteenpäin. Pennut ovat lähteneet toden teolla harjoittelemaan kävelemistä, pennut ovat alkaneet vähän leikkiä keskenään ja mikä ihaninta – ne hakeutuvat seurustelemaan! ❤ Lauantaina oli BioSensor-ohjelman viimeinen päivä, viikonloppuna pennut ja Nada saivat myös uuden kuurin Axiluria. Vaikka edelleenkään en nähnyt viitteitä madoista, niin pelataan nyt varman päälle. Pentujen vatsat ovat vaikuttaneet olevan ihan kunnossa, lauantaina pentulaatikon alunen oli vähän tavallista sotkuisempi, mutta toki se voi johtua Axiluristakin. Tilasin Nadalle toisen ruoan kokeiluun, jotta sekin tulee nyt samalla testattua.

Viikonloppuna tuli otettua videokuvaa pentujen touhuista vähän enemmän, sillä nyt pikkuhiljaa niissä alkaa olla enemmän katseltavaa. Perjantaina oli myös nostettava pentulaatikon laitaa, sillä – ei varmaan yllätä ketään – Metku oli ensimmäisenä tullut omatoimisesti ulos pentulaatikosta. Yllättävän pitkään tähän meni, muistelen edelleen N-pentueeni Messiä, joka tuli ensimmäisen kerran laatikosta omin avuin reippaasti alle 2-viikkoisena, vaikka silmätkään eivät olleet vielä auki.

Eilen sunnuntaina uurastin illalla töiden jälkeen pentuhuoneessa: purin pentulaatikosta kaksi seinää, virittelin suojat lattialle ja päällystin lattian matoilla ja pyyhkeillä. Nyt on pennuilla tilaa harjoitella kävelemistä ja leikkiä. Pennut nukkuivat laatikossa sikeästi, vaikka kolistelin etenkin pentulaatikon seinien kanssa ihan urakalla. Eilisillan aikana pennut eivät tainneet juuri laajentunutta elintilaansa edes huomata, mutta aamuun mennessä pennut olivat levittäytyneet koko tilaan. Täytyy hakea varastosta pari mattoa lisää, kosteutta pitävän pahvin pinta on kävelyä harjoitteleville pennuille vielä hieman liukas. Matolla ja pyyhkeen päällä pennut kävelevät jo varsin sujuvasti.

Juhannuksen pyhinä tuli mieleen, että pentujen 2-viikkoissynttärikuvat olisi voinut ottaa juhannuskukkien keskellä. Totesin, ettei vieläkään ole liian myöhäistä, joten 2,5-viikkoiskuvia varten poimin aikuisia lenkittäessäni jokuset lupiinit matkaan lenkkireitin varrelta. Pennut olivat aika kivassa viretilassa valokuvausta varten, vaikka piti näiden onnistuneiden kuvien eteen useampi otos ottaa ennen kuin tarkennus osui kohdalleen.

Meemi 2,5vkoa. Meemi on porukan kovin pusuttelija – ainakin tässä vaiheessa. Se edelleen on pennuista useimmiten se, joka kiipeää itse syliin. Se on jotenkin herttaisen ja ihanan oloinen, edelleen aika tasaisen kuvan itsestään antava. Meemi on kova kiipeilemään, milloin maman päällä, syliin, muiden päällä jne.

Mahti 2,5vkoa. Mahti on porukan ketterin liikkuja, edelleen luultavasti näppärän kokonsa puolesta. Se liikkuu pennuista myös tässä vaiheessa nopeiten ja kävelee pisimpiä matkoja. Mahtin temperamentti on viime päivinä tasoittunut paljon, enää matolääkkeen annostelu ei ollut tappelemista. Mahti lähtee sylissä ollessaan helposti kiipeämään ylöspäin mahdollisimman korkealle, menohaluja siis riittää! Se oli pennuista kiinnostunein kuvausrekvisiittana olleista kukista, se haisteli niitä aika pitkään ja tarkasti.

Maisa 2,5vkoa. Noh, Maisa on edelleen äänekkäin, mutta kyllä sen äänenkäyttö on paljon tasoittunut. Maisa oli porukan helpoin lääkittävä viikonloppuna, se ei protestoinut eikä pistänyt vastaan, se otti lääkkeen kiltisti ja jatkoi sitten menoaan. Maisa hakeutuu mielellään nukkumaan niin, että sen pää on joko mun kädellä tai jalalla. Maisa taitaa olla pentueen toiseksi isoin tällä hetkellä, se on keskittynyt keskivartalon vahvistamiseen ihan urakalla.

Molly 2,5vkoa, ja se heiluttelee häntää ❤ Molly on tytöistä itsenäisimmän oloinen, se tykkää olla sylissä, mutta se hakeutuu omaan rauhaan nukkumaan. Ehkä tässä vaiheessa Molly on mietiskeleväisin pennuista. BioSensorissa se kiinnitti huomioni, että jo aika varhain ohjelman alettua se rentoutui kaikissa asennoissa. Se on rauhallisin tytöistä tässä vaiheessa, se liikkuu yhtä hyvin kuin muutkin, mutta siirtymät hoidetaan tasaisen varmaan tahtiin.

Mega 2,5vkoa. Myös Megan temperamentti on tasoittunut viime päivien aikana, se on yllättävän samankaltainen Mahtin kanssa. Mega on liikkeissään vähän Mahtia rauhallisempi, mutta se voi johtua kokoerostakin. Megassa oli vähän jotain tiukan ja periksiantamattoman oloista viime viikolla, mutta se on tuntunut etenkin tässä viikonlopun aikana pehmenevän paljonkin. En tosin yhtään epäile, etteikö tällä poitsulla omaa tahtoa löytyisi ihan riittävästi 😀

Metku 2,5vkoa, se on porukan itsenäisin – sen osoitti jo yksistään, että se ainoana ehti kiivetä pentulaatikosta ulos omin avuin. Se pentueen toisena kiinnitti BioSensorissa huomioni, että se oli kaikissa asennoissa rento ja luottavainen. Metku tuntuu aika sopeutuvaiselta. Viikonloppuna lääkkeen annostelu Metkulle oli helppoa, se vaan maiskutteli menemään, vaikkei se varsinaisesti näyttänyt pitävän lääkettä hyvänmakuisena.

Tänään koitti Saran kauan odottama päivä – nyt se on päässyt kunnolla pentuja moikkaamaan. Sara on päässyt pari kertaa käväisemään pentujen luona aiemminkin, mutta nyt se on saanut ihan rauhassa tehdä pikkuisiin tuttavuutta. Sara on todella liikuttava pentujen kanssa, se kiersi tasapuolisesti monta kertaa jokaisen luona seurustelemassa. Muutama pennuista sai Saralta suukonkin, mikä on Saralle aika harvinaista. Tällaisen videon sain Sarasta pentuihin tuttavuutta tekemässä:

Lempi ja Rini eivät ole vielä näin perusteellisesti päässeet pentuihin tuttavuutta tekemään. Nada ei ole pentuja ihmeemmin vahtinut tai puolustanut missään vaiheessa, mutta halusin aloittaa omien koirien tutustuttamisen Sarasta, sillä se on iältään nuorin – ja ehkä Nadan helpoin siksi hyväksyä pentujen luo. Monesti tässä n. 3 viikon iässä, kun pentujen silmät ovat auenneet ja pennut alkavat liikkua enemmän, emot eivät enää niin hanakasti niitä vahdi muilta koirilta. Tehdään tuttavuutta pikkuhiljaa, rauhassa, sekä Nadan että pentujen ehdoilla. Olen kyllä hyvilläni, kun kotoa löytyy useampi turvallinen ensituttavuus pennuille emon lisäksi, ja lähipiiristä löytyy lisääkin sitten, kun se on ajankohtaista.

DSC_0054Mahti

Pennuista Metkulla tuntui jo hampaiden alut suussa, muut eivät ole tähän mennessä olleet niin hanakoita ottamaan sormea suuhun, että olisin voinut todeta tilanteen. Näihin aikoihin hampaiden pitäisi kuitenkin alkaa ilmaantua, sillä piakkoin voidaan ryhtyä harjoittelemaan kiinteän ruoan syömistä. Voisipa ajan pysäyttää, pennut tuntuvat kehittyvän nyt niin hillitöntä tahtia, ettei tässä meinaa perässä pysyä!

Mamakoira Nada voi hyvin. Se on kulkenut lenkeillä mukana, ja se nauttii kovasti päästessään vähän tuulettumaan pentujen luota. Se viihtyy meillä kotona ollessaankin jo aika paljon pois pentujen luota, mutta huolehtii tunnollisesti pentujen ruokinnasta ja siivouspalvelusta. Vuotoa kesti synnytyksen jälkeen vähän yli viikon, samoihin aikoihin loppuivat jälkipoltotkin (Nada petasi välillä pentuhuoneessa mattoja ja pentulaatikon alusia, mistä päättelin jälkisupistuksia olevan jonkin verran). Ruoka maistuu hyvin, ja muihin koiriin verrattuna Nada syö valtavia annoksia.


Jätä kommentti

2 viikkoa mittarissa!

Nadan pennut täyttivät tänään jo kaksi viikkoa! Kylläpä aika rientää, pentujen syntyessä tuntuu niin kaukaiselta ajatella aikaa eteenpäin, vaikka kokemuksesta jo tietää, että kahdeksan viikkoa menee hujauksessa, kahdesta puhumattakaan. Pennuista ainoastaan Mahti painaa enää alle kilon, ja sekin rikkonee kilon rajan vielä tänään eli lähellä ollaan! En ole enää ihan orjallisesti pentuja punninnut kahta kertaa päivässä, mutta vähintään joka toinen päivä vielä kuitenkin. Kunhan kaikki pennut ovat päässeet tukevasti kilon rajan yli, niin eiköhän punnituksista uskalla hiljalleen luopua. Tällä hetkellä mielenkiintoisinta on tietenkin tutkia, missä vaiheessa pentujen silmien avautuminen on. Kaikilla pennuilla on vähintään viirut, Metkulla jo vähän enemmänkin. Eiköhän tässä juhannuksen pyhien aikana kaikilla silmät aukea ihan kunnolla.

Nada ja Maisa söpöilivät yhdessä tiistai-iltana ❤

Pentujen kehitys on jatkunut hurjana, nyt jaksetaan jo syönnin päälle olla hetki valveilla ennen kuin uni taas voittaa. Kävelyharjoitukset ovat jatkuneet, Mahti on pennuista varmaan ketterin kävelijä, se on kyllä malliltaan vähän eri sarjaa muiden kanssa muutenkin. Pienenä, jäntevänä ja sopivan linjakkaana keskivartalo ei heti vedä nurin – toisin kuin sisaruksilla. Joka päivä tapahtuu edistystä, ei tässä mene kauaakaan, kun pennut kävelevät jo sujuvasti. Pennut ovat hauskasti alkaneet myös nostaa päätä ylös, ja istumistakin on harjoiltu. Pienet alkavat toisin sanoen jo kovasti muistuttaa pieniä koiria!

Merkkipäivän kunniaksi otettiin taas kuvia. Pentujen kuvaaminen alkaa olla hikistä hommaa, ulkona vallitseva hiostava helle saa nopeasti hien pintaan, kun pentuja liikuttelee ja yrittää saada edes hetken pysymään paikallaan. Ei olla kaukana pisteestä, kun alan tarvita apukäsiä. Tällä kertaa kuvissa rekvisiittana leluja pian lähestyvien leikkien tunnelmaa tuomaan!

Meemi 2vkoa. Meemissä tuntuu olevan aika mukavassa suhteessa rauhaa ja temperamenttia ainakin tässä vaiheessa. Se ääntelee enemmän kuin Molly, muttei niin paljon kuin Maisa. Meemi ottaa edelleen pennuista eniten kontaktia ihmiseen jo tässä vaiheessa, muiden puolesta en vielä ole kovin huolissani – ovathan pennut vielä tosi pieniä. Meemi nukkuu mielellään selällään, oli se sitten sylissä tai laatikossa muiden kanssa, selälleen kääntäminen ei BioSensorissakaan ole tuottanut hankaluuksia.

Mahti 2vkoa. Poseeraaminen ei ole Mahtin suurin vahvuus 😀 Se on pojista temperamenttisimman vaikutelman antava edelleen, omaa tahtoa on, ja jos joku ei mielen mukaan mene, niin se aivan varmasti kertoo sen. Asiat tehdään Mahtin tahtiin tai ei ollenkaan. Mahti yllätti avaamalla silmät viirulleen samana päivänä kuin Metku, se näyttää tosiaan aikovan ottaa muut kehityksessä kiinni. Ketterin liikkuja tässä vaiheessa.

Maisa 2vkoa. Maisaa nukutti kauheasti kuvauksen aikana, sen ansiosta se oli yksi päivän helpoimpia kuvattavia yksilökuvissa. Maisa jatkaa porukan äänekkäimpänä, mutta sitten taas isommassa kuvassa se ei mahdottoman äänekäs ole – mulla on ollut pahempiakin kiljukauloja. Maisa on tällä viikolla söpistellyt kovasti äitinsä kanssa, tietää ainakin, kuka on Maisan idoli 🙂 Maisa viihtyy aiempaa paremmin sylissä, vatsatilanteen koheneminen lienee vaikuttanut asiaan positiivisesti.

Molly 2vkoa, sekin oli kuvauksissa kovin uninen. Molly on tytöistä edelleen rauhallisin, yhtenä iltana BioSensorissa ihan yllätyin, kun siitä lähtikin ääntä – oli vissiin vähän kiire maitobaariin. Muuten en kyllä kovin usein tästä tyttösestä ääntä ole vieläkään kuullut. Tätä on saanut käännellä, pyöritellä, liikutella ja nostella syliin, eikä Mollya pahemmin haittaa tai häiritse. Jos sama tahti jatkuu, niin siinä ei mummoani lainatakseni ole kuin hyvyys vikana 😀

Mega 2vkoa. Mega ja Mahti kuuluvat samaan sarjaan eikä vaan värin puolesta – pojat ovat tuntuneet aika temperamenttisilta tapauksilta molemmat. Megan kanssa on vähän pitänyt katsoa sopivaa hetkeä asioiden tekemiseen, sillä jos ei juuri sillä hetkellä käy, se pistää hanttiin aika tehokkaasti. Jos on mahdollisuus odottaa hetki, se monesti toisella kierroksella on vähän maltillisempi tyyppi. Megakin raottelee jo silmiään, ja siitä on tullut todella makeen värinen! Kun Nada menee pentujen luo laatikkoon, Mega saa siitä yleensä ensimmäisenä vainun, ja sitten tulee kiire – syömään tietysti.

Metku 2vkoa, sillä on silmät eniten auki. Porukan nuorin ja isoin, toinen mustikkiduosta, jolle passaa mikä vaan ja milloin vaan. Metku ei kääntelyistä, pyörittelyistä, nosteluista tai sylitteilyistä mieltään pahoita, sekään ei kovin usein pidä ääntä. Yhtenä iltana seurasin, kun se ei meinannut mahtua muiden sekaan syömään, sitkeästi se yritti vaikka mistä suunnasta ja vaikka kuinka monta kertaa. Vasta aika monen yrityksen jälkeen se pari kertaa inahti, että perhana kun harmittaa!

Pennut nukkuvat vielä paljon, varmasti tämä helle verottaa niitäkin. Sen verran on ollut lämmintä, että pennut eivät pahemmin ole nukkuneet läjässä, vaan jokainen omillaan. Sen ansiosta olen uskaltautunut pitämään ikkunaa ja välillä pentuhuoneen parvekkeen oveakin auki, eipä tuolla ulkona kylmä ainakaan ole.

Urakoin yksilökuvien lisäksi vielä pennuista muutamat ryhmäpotretit nyt, kun se ”vielä on helppoa”. Haasteensa tässäkin oli, aina on joukossa joku sillä hetkellä vilkas ja liikkuvainen sielu, joka ei malta olla hetkeäkään paikallaan.

Tytöt ❤ Maisa heräsi sopivasti kuvaustuokioon, ettei kuvaaja pääsisi liian helpolla.

Mustanpuhuvat, vasemmalla Molly, keskellä Maisa ja oikealla Metku.

DSC_0145Arvatkaa, oliko tämä musta kaksikko helpoin kuvattava 😀

Punaiset pojat, Mega ja Mahti. Mahti olisi mielellään kuvia varten kääntänyt päänsä poispäin, lopuksi sain sen aseteltua niin, että siitä näkyi muutakin kuin päälaki.

Punaiset, Mahti pitää kuvissa niin söpösti tassua Meemin pään päällä ❤

Pojat eivät olleet kimpassa oikein kuvaustuulella.

Merletytöt

Joitakin hyvin lyhyen hetken alkeellisia leikkiyrityksiä on pennuilta jo nähty, niitä varmasti tulee lisää, kunhan kaikki saavat silmät kunnolla auki. Samalla tulee varmasti myös tarve purkaa pentulaatikosta pari seinää, että pennut saavat lisää liikkumatilaa. Piakkoin pennut alkavat myös olla sen ikäisiä, että voidaan ottaa vierailijoita enemmänkin vastaan. Myös mun omat koirat – etenkin Sara ja Lempi – odottavat malttamattomina, että pääsevät tekemään enemmän tuttavuutta pentuihin. Kaikki ovat päässeet pentuja jo pari kertaa tervehtimään, Rini ei pennuista ensihaistelun jälkeen pahemmin kiinnostunut, Lempi oli ihmeissään, kun pennut inisivät ja möngersivät, ja Saralla on miljoona kysymysmerkkiä pään päällä – mitä ihmettä nämä oikein ovat ja mistä ne ovat meille tulleet!


Jätä kommentti

Pennelit 1,5vkoa

Viime viikon perjantaina käväistiin eläinlääkärissä pentujen kanssa töpötodistusten hakemista varten. Ensimmäinen automatka sujui tosi lunkisti, pennut nukkuivat tyytyväisen oloisina pahvilaatikossa, johon olin ne matkaa varten pakannut. Klinikalla pennut nukkuivat, vähän heräsivät, kun eläinlääkäri tarkisti jokaisen pennun yksi kerrallaan. Olin vähän etukäteen miettinyt, että kuinkahan paljon klinikalla esitellään äänentoistoa, mutta pennut olivat kovin vieraskoreita.

Otin eläinlääkärin kanssa puheeksi pentujen vatsavaivat käynnin yhteydessä, kun maha oli edelleen useammalla pennulla sekaisin. Saatiin ensiavuksi klinikalta mukaan Promax-tahnaa ja ohjeistus aloittaa matolääke, jos Promax-kuurin jälkeen mahat edelleen ovat sekaisin. Annoin kotona pennuille lääkkeen saman tien, alkuiltaan mennessä ei mitään muutosta tilanteessa. Siinä kohtaa sitten totesin, että en jää odottamaan enää vaan aloitan matolääkekuurin kaikille samaan syssyyn. Pennut eivät tästä ideasta olleet lainkaan yhtä viehättyneitä – etenkin Mahti ja Mega pistivät kyllä kampoihin lääkettä annettaessa. Olin odottanut, että eniten kampoihin pistäisi Maisa, mutta mitä vielä, Maisa oli ehdottomasti yksi helpoimmista hoidettavista 😀

Perjantai toi tullessaan myös paluun töihin. Ihana Linda kävi joka ilta meillä vielä töihin lähdettyäni käyttämässä aikuiset koirat ulkona, antamassa Nadalle iltaruoan ja seurustelemassa pentujen kanssa. Olipa ihanan rauhallinen olo itsellä töissä, kun tiesin, että koko koiralauma on meillä hyvissä ja osaavissa käsissä, ja ettei niillä tule niin kovin pitkä aika olla keskenään. Matolääkekuurin vaikutukset alkoivat näkyä viimein sunnuntaina – sotkua ei tullut kuin pieni murto-osa aiempaan verrattuna. Tänään pentujen tuotokset ovat olleet kiinteytymään päin ja normaalin väristä. Eiköhän tämä tästä 🙂 Madoista tai niiden munista en ole nähnyt merkkejä, ja Nada sai kyllä ennen astutusta ja tiineysaikana sellaiset hevoskuurit matolääkettä, että niiden todennäköisyys pitäisi olla verrattain pieni. Mutta mene ja tiedä, pääasia, että pennut voivat paremmin.

Videolta näkyy hyvin, että täällä harjoitellaan kovasti jo kävelemistä! Meno ei ole vielä kovin vakuuttavaa – suunnilleen puolikkaan askeleen jälkeen keskivartalon paino vetää  katon kautta kyljelleen 😀 Täällä odotellaan jo innolla pentujen silmien aukeamista, siitä kehitys lähteekin harppauksin eteenpäin! Pennut alkavat hiljalleen muistuttaa pieniä koiria marsujen sijasta.

Eilen olisi ollut virallinen 1,5-viikkoissynttäripäivä, mutta yövuorojen välissä hyvin huonoilla unilla totesin, että otan kuvat vasta tänään. Turhankin lämmin kesäinen sää innosti hakemaan kuvausrekvisiitassa vähän rantatunnelmaa!

Jos ikinä mietitte, millaista koiranpentujen kuvaaminen on, niin se on 99,9%:sesti tätä – jollakin on selkä kameraa päin, toisella tulee itku kesken kuvausten, kamera ei tarkenna toivottuun kohtaan, pentu karkaa kuvauspaikalta, pennulla menee hermot, kuvaajalla lähtee järki ja sitä rataa 😀 On näitä oikeasti aika hauska kuvata, kuvista tulee korvaamattomia muistoja pentujen alkuvaiheista ❤

Meemi 1,5vkoa. Meemi on jatkanut varsin tasaisen vaikutelman antamista itsestään – se eroaa muista tähän mennessä siinä, että se on oma-aloitteisesti hakeutunut pari kertaa syliin ❤ Meemi on ruoka-aikaan ollut paikalla, se meni painossa useammasta sisaruksesta ohi nyt loppuviikosta, sen ruumiinmuotokin on tällä hetkellä varsin pyöreä. En voi sille mitään: red merle on aina Hildan jälkeen ollut mun heikko kohta, ja Meemiä katsellessa näen vaaleanpunaista. Niin tuntuu näkevän moni muukin – sen verran monta fania se on ympäri Suomenniemeä itselleen jo haalinut 🙂 Meemi ylittää ihan näillä näppäimillä kilon painorajan!

Mahti 1,5vkoa. Mahti on kasvussa kirinyt muita kiinni – se on pienin edelleen, mutta päällisin puolin se ei enää näytä muiden rinnalla niin ruipelolta. Se on kyllä hyvin erimallinen muihin verrattuna ainakin tässä vaiheessa, hauska seurata, millainen siitä tulee, kun pennut kasvavat vielä. Mahti on pojista temperamenttisimman oloinen, se on aika päättäväinen ja periksiantamaton, tuli huomattua matolääkekuuria antaessa. Mutta milläpä muulla pentueen pienin voisi isompien joukossa menestyä kuin sisulla? Mahti painaa nyt n. 800g.

Maisa 1,5vkoa. Maisa on kovasti luonteeltaan tasoittunut viime viikosta, sen vatsa taisi olla vähän kipeä. Se on ehkä pentueen äänekkäin tässä vaiheessa, mutta ei enää läheskään niin räikeän selkeästi kuin viime viikolla. Ruokaan Maisa suhtautuu edelleen hyvin intohimoisesti, nälkähädän yllättäessä ääntä edelleen lähtee. Maisa on suhtautunut hoitotoimenpiteisiin aika iisisti ja kiltisti, vähän se mielipahaa tuo esille, muttei pistä pahemmin hanttiin ainakaan vielä tässä vaiheessa. Maisa painaa himpun päälle 900g.

Molly 1,5vkoa. Mollysta tulee edelleen aika kivat vibat, se on tosi tasaisen oloinen. Hoitotoimenpiteiden yhteydessä Molly antoi vähän vihiä, että sillä on omaa tahtoakin, mutta ei nyt mitenkään hanakasti lähtenyt pistämään kampoihin. Molly on tosi hiljainen, sen suusta ei kovin usein ääntä ole vielä kuulunut. Mollyn paino alkaa myös lähestyä kilon rajapyykkiä, tällä hetkellä mennään 950g tuntumassa.

Mega 1,5vkoa. Megamies on tuonut tässä viime päivien aikana esille, että siitäkin löytyy temperamenttia ja omaa tahtoa – ei ihan yhtä paljon kuin Mahtilla, mutta melkein. Megalla maha on tosin tainnut myös olla vähän kipeä, joten ennen suurempien johtopäätösten tekemistä on syytä katsoa, millaisen kuvan poitsu itsestään antaa vatsatilanteen rauhoituttua. Mega on pentueesta ehkä kovin vaeltaja, se siirtää itsensä pentulaatikossa paikasta toiseen tosi ketterästi ja nopeasti. Megan paino on myös 900g tuntumassa.

Metku 1,5vkoa. Metku – tai Läskimarsu, kuten Elli kauniisti sitä kutsui 😀 – on porukan äijä ihan jo kokonsa puolesta, se meni porukasta odotetusti ensimmäisenä kilon painorajan yli. Luonne vaikuttaa edelleen tosi lupaavalta, kovin on lauhkea, tasainen ja varma ainakin tässä vaiheessa. En kyllä yhtään epäile, etteikö Metkulta luonnetta löytyisi, kunhan se kasvaa. Metku ei toistaiseksi ole isommin protestoinut hoitotoimenpiteitä.

Pentula on toistaiseksi rauhoitettu tutumpienkin ihmisten vierailuilta pentujen vatsavaivojen vuoksi, mutta toivotaan, ettei tulisi enää mitään takapakkeja. Kovasti pennuista kiinnostuneet ovat kyselleet, milloin pentuja pääsee katsomaan. Kunhan silmät ja korvat aukeavat, kävely alkaa paremmin luonnistua ja pennut esitellä ensimmäisiä orastavia leikkiyrityksiä, pennuissa alkaa hiljalleen olla myös enemmän nähtävää. Aika lumoutuneena näitä kyllä katselee päivästä toiseen edelleen, vaikka pienet vielä pääasiassa vain syövät ja nukkuvat.

DSC_0192

Nada hoitaa pennut edelleen ihan superhienosti, se on kyllä aivan loistava emä. Lämpöjen mittailusta ollaan pääasiassa luovuttu, Nada on pirteä ja hyvävointinen, ruoka ja juoma maistuvat. Nada on saanut lenkeillä kulkea mukana, ne piristävät mamakoiraa kovasti. Lenkin jälkeen se tulee mielellään pentulaatikkoon pentuja hoitamaan ja yleensä nukahtaa sikeään uneen pentujen viereen nukkumaan ❤

Loppuun vielä viikonlopun tuloshehkutuksia! Mari ja Nuppu (Titangus Daracha) korkkasivat tokouransa komeasti alokasluokan 1-tuloksella pistein 173,5 ja pisteet riittivät toiseen palkintosijaankin! Pipsa ja Helmi (E. Neytiri) kisasivat puolestaan agilityä 2-luokassa, sieltä tuloksena yksi 0-rata ja OIVA ja toiselta radalta 5vp, molemmilla radoilla sijoitus 2. Terveysuutisia saatiin Moirasta (Color Runs Ready for Success), jonka selkä kuvattiin alkuviikosta, aiempia lausuntoja täydentämään saatiin virallinen spondyloosilausunto, joka oli odotetusti kuvien perusteella SP0 🙂 Paljon onnea kaikille! ❤

Kuvissa Helmi vasemmalla ja Nuppu oikealla 🙂


Jätä kommentti

Viikon ikäiset

Ensimmäinen elinviikko pentujen elämässä on taputeltu! Päivät ovat hurahtaneet nopeasti pentulaatikon äärellä. Pentuja voisi katsella loputtomiin, vaikka ne eivät tässä vaiheessa vielä juuri muuta tee kuin syö ja nuku. Kasvutahti on kyllä hillitön, välillä tuntuu, että pennut kasvavat ihan silmissä.

Kasvu on jatkunut tasaiseen tahtiin – onneksi, sillä pennuilla on ollut vähän vatsavaivoja. Mietin jopa, että voisivatko ne syödä vähän liikaa, ne nostavat painoa sellaista tahtia, että ihan pitää silmiä hieraista punnituksilla. Huomenna käväistään eläinlääkärissä hakemassa töpöhännille töpötodistukset. Pentujen ensimmäinen automatka!

Nada voi hyvin, lämmöt ovat pysyneet normaalin rajoissa, ja nyt olen lämpöä mitannut enää harvakseltaan. Vuoto on vähentynyt jo lähes olemattomiin. Nada ilmoitteli jo alkuviikosta, että lenkille olisi mukava lähteä muiden kanssa, muutaman päivän sitä toppuuttelin ja otin mukaan vain lähimetsään pienille kierroksille. Parina päivänä pennut on tankattu hyvin ja olen ottanut Nadan mukaan lenkille. Kovin pitkällä lenkillä ei olla käyty, ei pentuja vielä voi kovin pitkäksi aikaa jättää, mutta mamakoira nauttii päästessään kunnolla jaloittelemaan.

Tänään 1-viikkoissynttäreiden kunniaksi pennut saivat ensimmäisen manikyyrin, kynsille oli ehtinytkin kasvaa jo vähän mittaa. Kunniamaininnan ensimmäisestä kynsienleikkuusta saavat Metku ja Mahti, jotka eivät olleet huomaavinaankaan. Tytöt ja Mega olivat syönnin päälle vähän liian virkeässä mielentilassa kynsienleikkuuta varten, mutta saatiin kuitenkin hoitotoimenpide tehtyä. Kukaan pennuista ei ihan saanut tuplattua painoaan 1-viikkoissynttäreille, osasyynä voi olla vatsavaivat, mutta kovin paljosta se ei kenelläkään jäänyt kiinni!

Synttäreiden kunniaksi otettiin myös uusia kuvia! Otin pikaiset kuvat pennuista samassa korissa, jossa otettiin kuvia edellisestä pentueestakin. Pennut olivat vähän turhan eläväisiä tähänkin hommaan, vaikka olivat juuri syöneet hyvin. Jokohan seuraavaa kuvausta varten kuvausajankohta olisi optimaalinen 😀

Meemi 1vko, painoa aamulla 710g. Meemi on tässä vaiheessa aika tasaisen ja rauhallisen oloinen, se viihtyy aika hyvin sylissä. Meemi osaa suunnata parhaiden maitohanojen ääreen lähes poikkeuksetta, mikä sinänsä on hyväkin, sillä se oli pentueen toiseksi pienin pentu. Meemi ei ole ainakaan toistaiseksi ollut erityisen äänekäs, värinsä puolesta se erottuu joukosta, ja Meemi on kuulostanut saaneen paljon faneja ympäri Suomen 🙂

Mahti 1vko, aamun paino 585g. Mahtista saatu kuvasaalis jäi tällä kertaa vähän laihaksi. Mahti on edelleen pentueen pienin, reppana jää vähän isompien mörssäreiden armoille. Sisua sillä tuntuu kyllä olevan, mikä auttaa pysymään isompien perässä. Mahti on antanut myös aika tasaisen kuvan itsestään tähän saakka, se ei pahemmin hötkyile tai ääntele. Liekö väristä ja hännästä johtuvaa, mutta Mahtista mulle tulee kovasti pentujen isä Ares mieleen ❤

Maisa 1vko, painoa aamulla 760g. Maisa on tässä viikon aikana kyllä tehnyt olemassaolonsa tiettäväksi, siitä lähtee ääntä milloin mistäkin syystä. Yleensä ääntelyn syynä on kaamee nälkä, kaamee ähky, äiti on liian kaukana, ruokaamullehetinyt! Varsinainen ruokaraivotar 😀 Kun vatsa on täynnä, Maisa viihtyy sylissä, mutta jos vatsassa on vähänkään vajetta, niin kiitos ja näkemiin. Maisa on antanut tähän mennessä aika temperamenttisen kuvan itsestään, hauska nähdä, mihin suuntaan kehitys vie.

Molly 1vko, painoa 720g. Mollysta tulee aika kivat vibat tällä hetkellä – se on tosi tasaisen ja lauhkean oloinen, ei paljon hetkauta hoitotoimenpiteet tai mikään muukaan, mitä maailmassa tapahtuu. En ole kovin usein kuullut sen pitävän itsestään meteliäkään. Syliin ottaessa Molly asettuu siihen kuin mihin tahansa muuallekin. Jos tätä rataa kehitys jatkuu, niin se on oikein bueno!

Mega 1vko, painoa 705g. Mega on myös tosi tasaisen oloinen, se osaa hienosti käyttää jo nenää ja suunnata Nadan luo, kun haistaa Nadan tulleen pentulaatikkoon. Kovin paljon en Megan ääntä myöskään ole kuullut, ainoastaan BioSensorin kääntely-osiossa se vähän äänellään on protestoinut, samoin kuin eilen vatsavaivojen ollessa päällä. Toivon mukaan vatsavaivat helpottavat pian!

Metku 1vko, painoa 860g. Viikko ikää ja huomatkaa – ihan musta nenä! Metkun kasvua odotan ihan haltioissani, johtuneeko väristä, koosta vai mistä, mutta niin vahvat Messi-vibat tulee tästä pennusta, että ei mitään rajaa! Tähän mennessä ehdottomasti pentueen tasaisin, rauhallisin ja tyynin tyyppi, kaikki hoitotoimenpiteet menee ilman mutinoita, ei pahemmin pidä ääntä ja on sylissä kuin kotonaan. Ei paineita Metku, ei paineita 😀

Kuten luonnekuvauksistakin voi päätellä, aika tasaista sakkia koko kuusikko on vielä tällä hetkellä. Jännityksellä odotetaan, mitä tulevat viikot tuovat tullessaan. Pennuilla kävi ensimmäinen vieras, kun Aino käväisi meillä maanantaina. Nada suhtautui innokkaan ystävällisesti, toki Aino on Nadalle entuudestaan tuttu, niin en odottanutkaan ilmenevän ongelmia. Nyt pentujen ollessa pieniä rajoitan vierailuja Nadalle tuttuihin ihmisiin, pentujen kasvaessa vähän isommiksi ehditään kyllä ottaa vastaan sitten muitakin.

Loma tässä jossain välissä ehti hujahtaa ohi, huomenna pitäisi mennä takaisin töihin. Viihtyisin kyllä oikein hyvin vielä kotona 😀 Onneksi seuraavaan lomapätkään ei ole kovin pitkä aika.