Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Pennut 7vkoa ja viralliset nimet!

Viime viikolla olleiden yövuorojen välit menivät jotakuinkin juuri niin kuin odotin – pennut oletettavasti hyvin nukutun yön päätteeksi olivat ihan täynnä virtaa ja jaksoivat leikkiä ja riekkua hyvän tovin. Jokainen voi arvata, miten hyvin tällainen valmiiksi uniongelmainen sitten nukkui 😀 Tiistaina pennut saivat viihtyä keskenään kotioloissa, kävin jokusen tunnin pätkissä nukuttuani seurustelemassa pentujen kanssa, samoin vielä ennen päiväunille menoa käytyäni aikuisten kanssa lenkillä. Nämä ovat kyllä niin sosiaalisia, jokainen kilpailee kovasti, että saisivat oman osansa huomiosta ❤

Keskiviikkoaamun rallin jälkeen oli todettava, että pennuille on keksittävä jotain puuhaa. Ulkona oli pakkasta liki 10 astetta, mikä tuntui vähän turhan kylmältä pennuille, mutta totesin sitten kuitenkin, että lähdetään porukalla pienelle lenkille niin pennut saavat samalla taas harjoitusta autoiluun. Automatka menikin koko porukalla mukavasti, pari inahdusta lähtiessä, muuten nukkuivat koko lyhyen matkan. Ajeltiin taas Vesalaan. Pennut olivat tosi reippaita, siellä ne vipelsivät aikuisten perässä ja pysyivät tosi hienosti menossa mukana. Mulla oli kamerakin mukana uusien kuvien toivossa, niitäkin saatiin muutamia. Kameran putki vihotteli eikä halunnut tarkentaa, joten kuvasaalis jäi vähän toivottua vähäisemmäksi.

Käveltiin pentujen kanssa noin 30min lenkki, aika rauhalliseen tahtiin mentiin, ja pennut jaksoivat tosi hyvin. Ne alkoivat osoittaa väsymisen merkkejä vasta vähän ennen kuin oltiin takaisin autolla, eli oli varmaan aika sopivasti mitoitettu lenkki. Jätin pennut autoon nukkumaan ja kävin vielä aikuisten kanssa kävelemässä vähän lisää – niiden mielestä ulkoilu oli vasta hädin tuskin alkanut. Pennut nukkuivat autossa vielä meidän tullessa lenkiltä, eikä paluumatkallakaan kuulunut takapenkiltä kuin tyytyväistä unituhinaa.

Torstaina pennut saivat pitää taas lepopäivän tynkää, ne ulkoilivat kyllä useaan otteeseen takapihalla lyhyitä pätkiä ja minä seurustelin yövuorojen loputtua pentujen kanssa koko illan. Olisin ottanut pennut mukaan agilityhallille, mutta torstaina oli niin kova pakkanen, ettei menty treeneihin.

Perjantaina oli edessä aikainen herätys, sillä ennen klo 8 piti olla jo pentujen ja Taikan kanssa pakkautuneena autoon ja matkalla Tampereelle. Voin sanoa, että huonosti nukuttujen yövuorojen välien jälkeen itkin aika katkeria kyyneleitä herätyskellon soidessa. Selvittiin kuitenkin liikenteeseen ajallaan, kerran pysähdyttiin Längelmäen jälkeen, kun pennut alkoivat kitistä. Arvaus meni oikein, lyhyen pissatustauon jälkeen pennut jatkoivat taas tyytyväisinä unia Tampereelle saakka. Käytin pennut vielä uudestaan pihalla kaksi pentua kerrallaan ennen kuin päästiin Katriinan vastaanotolle. Pentuaitauksen keksinyt ihminen ansaitsisi Nobelin palkinnon – se on kyllä maailman kätevin kapistus pentujen kanssa! Pennut saivat oman leirin sisätiloihin ja hoidossa oleva hoitorauhan ainakin fyysisiltä häiriötekijöiltä.

Tämä ei ollut lähtöasetelma 😀

Hyvin nukutun automatkan jälkeen pennuilla riitti virtaa ja ääntä. Yritettiin aloittaa hoidot Noiturista, mutta se ei mitenkään asettunut aloilleen. Vaihdettiin se sitten Taikaan. Taikallakin oli vähän hankaluuksia rauhoittua aloilleen, se onnistui pyörittämään meitä melkein 360 astetta kylkimyyryämällä lattialla. Taika oli palautunut synnytyksestä todella hyvin, lantiosta ei löytynyt mitään hoidettavaa. Vasemmalta puolelta löytyi kallosta jostain syvemmältä jokin jumi, se oli oikeastaan ainoa hoidettava juttu. Katriinakin hämmästeli, että harvemmin tulee tässä kunnossa olevia mammakoiria vastaanotolle.

Katriina ja Manaaja ❤

Uudella yrityksellä Noiturin hoitokin saatiin tehtyä. Sillä oli pientä jumia päässä, mikä on aika tyypillistä etenkin ensimmäisenä syntyneelle pennulle. Noidalla oli niskassa hoidettavaa, etenkin vasemmalla puolella, ja niskan jumi vaikutti lantioon saakka. Hoito meni hyvin läpi, joten tilanne saatiin korjattua. Shamaanilla oli niska kasassa ja jähmeän tuntuinen, mitä en yhtään ihmetellyt, kun muistelen, miltä sen keho omiin käsiin tuntui syntymän jälkeen. Sekin korjaantui onneksi hyvin. Maagi oli porukasta ainoa, jolla ei ollut mitään mainittavaa hoidettavaa, se oli siis tosi hyvässä kunnossa. Welholla oli päässä ja niskassa pientä jumia, Manaajalla taas jähmeyttä rinta-lannerangan liitoskohdassa. Pyysin Katriinaa vielä tarkistamaan Manaajan leuan maanantaisen pentuaitaukseen kiinnijäämisen vuoksi, mutta sieltä ei löytynyt mitään, keho oli siis korjannut itse itsensä.

Olipa hauska nähdä, kuinka ihan hetken kestänyt hoito väsytti pennut – yksitellen pentu toisensa jälkeen pennut hiljenivät, ja pian kuului vaan kuorsausta 😀 Pennut nukkuivat lähes koko kotimatkan Jyväskylään, vaikka pysähdyin muutaman kerran matkalla. Vähän kotona syötyään pennut jatkoivat unia. Alkuillasta meillä kävi vielä pennunkatsojia, siihen mennessä pennut olivat kyllä jo hyvinkin virkistyneet.

Lauantaina meillä oli täysi päivä pentuvieraiden kanssa, aika meni tosi rattoisasti! Illalla valmistelin sunnuntain reissua pakkailemalla tavaroita. Aamulla kello soi taas aikaisin, ja vähän ennen kahdeksaa oltiin jo tien päällä matkalla Joensuuhun. Pieksämäellä pidettiin pieni jaloittelutauko, muuten koko matka meni pennuilla tosi hienosti. Welho ulvoi loppumatkasta pienen tovin, sillä taisi olla kuuma, sillä heti laitettuani viilennystä sekin nukahti uudelleen. Perillä pennut saivat leikkiä pihalla ja tutustua uuteen ympäristöön. Pennut tervehtivät iloisesti meitä pihalle vastaan tulleen äitini, ja aika pian äiti esitti nykyisen vakiokysymyksensä ”miksi näistä yksikään ei jää kotiin?” Enpä olisi uskonut 16 vuotta sitten tätä kokevani – silloin tapeltiin aika monta kertaa kahden ensimmäisen koiran tulosta 😀

Joensuussa pennuille oli uudenlaisia kokemuksia taas tarjolla. Tehtiin porukalla tuttavuutta pikkusiskoni Even tuoreimpaan perheenjäseneen – tässä on Jaakko! Jaakko oli oikein hupaisa tuttavuus, se oli varsin hämillään jouduttuaan aussiepentujen keskelle. Alkuhämmennyksen jälkeen näiden leikit menivät aika kivasti yksiin, kunnes väsymyksen iskiessä Jaakosta löytyi vähän pomottavia piirteitä. Hieman yllättäen meidän Maagi vastasi Jaakolle ihan samalla mitalla takaisin, se piti aika topakasti puoliaan pitkäkoipiselle luppakorvalle.

Minulla oli edessä sunnuntaina raskas ilta ja yö – olin luvannut Shamaanin yölomalle tulevaan kotiinsa! Yhdenkin pennun puuttuminen näkyy ja tuntuu, kun se on oma silmäterä. Shamaani oli ollut ihan hurjan reipas ja kiltti, ei ollut ikävöinyt meitä yhtään. Kuulostaa siltä, että se selviää tulevasta erostamme paljon minua paremmin!

Sara otti reissun lomailun kannalta 😀

Muiden pentujen kanssa vietettiin paljon aikaa ulkona, ja uudet kuviot väsyttivät pennut aika tehokkaasti. Yö nukuttiin aika hyvin, pennut herättivät tosin aamulla hieman ennen klo 5. Käytiin ulkona ja istuskelin pentujen seurana puolisen tuntia, sen jälkeen ne antoivat minun nukkua vielä vajaan pari tuntia. Maanantaina ulkoiltiin taas aamun aikana pihalla useampaan otteeseen, kävin aikuisten koirien kanssa lenkillä ja pikaisesti vierailulla mummon luona.

Iltapäivästä päästiin reissun varsinaiseen jännittävään osuuteen – pennuilla oli eläinlääkärin tarkastus, sirutus ja silmäpeilaus! Ihana Venla tuli apukäsipariksi klinikalle, se olikin tarpeen näinkin ison porukan kanssa. Silmäpeilauksessa Noidalta löytyi oikeasta silmästä pieni sikiöaikainen verisuonijäänne, mikä on harmiton löydös ja saattaa kadota vielä itsestään, muuten kaikilla puhtaat paperit! Sirutus pentuja vähän itketti, Maagi oli ainoa, joka ei sanonut sirutuksesta mitään. Eläinlääkärin tarkastuksesta kaikki saivat terveen paperit – koko porukka siis tervettä sakkia, ihan parasta! ❤ Pennut kävivät myös puntarilla: Noituri (tai Norsu, kuten eläinlääkäri sitä kutsui) painoi tasan 5kg, Noita 4,2kg, Shamaani 3,6kg, Maagi 4,2kg, Welho 4,1kg ja Manaaja 4,4kg – mun pennuiksi siis varsin sopuisan kokoisia! Nyt täytyy lakata parjaamasta Noituria sen koosta, sekin on mun pennuksi vielä verrattain pieni 😀

Kotimatkalle lähdettiin suoraan eläinlääkäristä, toiveissa oli ehtiä Saran agitreeneihin, mutta eläinlääkärissä meni sen verran pitkään, ettei ollut mitään mahdollisuuksia ennättää Jyväskylään ajoissa. Sattuipa tien päällä vähän pelottava tilannekin. Edessäni ajaneesta tai vastaantulleesta rekasta lensi tielle ihan valtava jäinen lumipallo. Ehdin hieman väistää, mutten kokonaan – kuului kauhea pamaus, ja minä mietin, että hajoaako auto alle. Auto jatkoi kulkua, ei syttynyt vikavaloja ja kaikki tuntui toimivan ihan normaalisti, joten köröteltiin tovi eteenpäin ennen kuin Varkaudessa pysähdyin tarkistamaan auton. Täytyy olla kiitollinen, että selvittiin näinkin vähällä…

Loppumatka sujui onneksi ilman ylimääräisiä jännitysmomentteja. Pennuilla oli kotona virtaa hyvin nukutun matkan jälkeen, en ihan saanut parhaita riehupätkiä videolle, mutta osan totuudesta kuitenkin. Takapihalle oli kasautunut lunta niin paljon aidan viereen, että osa pennuista otti hatkat meidän pihalta naapurin puolelle! Onneksi palasivat kutsuttaessa takaisin 😀 Kävin eilen lapioimassa lunta aitauksen reunoilta siinä toivossa, että pennut eivät enää lähde karkuretkille, mutta saa nähdä, onko lumenluonnille tarvetta vielä enemmänkin.

Maanantaisen eläinlääkärikeikan yhteydessä pennut saivat sirut, ja rekisteröinti on laitettu vireille, joten lienee korkea aika paljastaa pentujen viralliset nimet! Olen haaveillut pitkään jatkavani Final Fantasy -teemaa, ja tähän pentueeseen se tuntui niin monella tapaa sopivan – pennut syntyivät Hildan kuoleman vuosipäivänä, Taika-emä on ensimmäisestä FF-pentueestani, kasvatusuraa on takana 10 vuotta… Jokaisen pentueen jälkeen olen tähän saakka tainnut sanoa, että tämä voi olla viimeinen pentueeni – kukapa meistä tietää, mitä huominen tuo tullessaan! Final Fantasy -roolipelisarja näytteli hyvin isoa osaa elämässäni angstisina teinivuosina ja kulkee mukana edelleen, joskaan ei enää ihan yhtä aktiivisesti. FF-pelien maailmat ovat täynnä taikuutta, yliluonnollista, hyvän ja pahan välistä taistelua, ja kun taikuus kulki niin vahvasti pentujen työnimissä mukana, halusin jatkaa sitä myös virallisissa nimissä. Siispä esittelen teille Empathica’s FF2-pentueen eli Eidolonit! Eidolonit (pelistä riippuen tunnetaan myös mm. nimillä Aeon, Esper, Summon, Guardian Force) ovat eräänlaisia jumalolentoja, joita pelihahmot voivat taistelussa kutsua avukseen. Alla 7-viikkoisten seisomakuvat kera pelisarjasta tuttujen esikuviensa!

Noiturista tulee Empathica’s Gilgamesh! Gilgamesh on tunnettu voimastaan ja taidoistaan – monissa peleistä se esitellään hahmona, joka on yksin voittanut armeijoita. Pelisarjassa Gilgamesh etsii yleensä jotain voimakasta asetta kokoelmiinsa, ja vähän pelistä riippuen se on joko yksi pelattavista hahmoista tai jumalolennoista. Gilgamesh valikoitui Noiturin nimeksi, koska tässä pennussa on myös paljon voimaa ja omaa tahtoa! Ja onhan se myös porukan isoin – ilmiselvä johtohahmo!

Noidasta tulee Empathica’s Phoenix! Tarulintu Feeniks esiintyy myös FF-pelisarjassa. Se herättää henkiin taistelussa koomaantuneet pelihahmot ja tarjoilee samalla vihollisille tukalat oltavat heittämällä niiden niskaan tulilieskat. Noidan punainen väri oli yksi innoittaja tälle nimelle, toivottavasti se tuo iloisella ja kaikkia rakastavalla elämänasenteellaan myös iloa ja eloa tuleville ihmisilleen!

Shamaani tunnetaan virallisesti nimellä Empathica’s Leviathan! Merikäärme Leviathan on merten valtias, useimmiten se kuvataan peleissä voimakkaana, armottomana ja arvaamattomana kuin meri. Shamaanissa on myös voimaa, omaa tahtoa, kärsivällisyyttä, vaihtelevasti tyyneyttä ja periksiantamattomuutta. Sen kaunis väri ja siniset silmät olivat myös yksi inspiraationlähde tämän nimen valinnassa.

Maagi sai nimekseen Empathica’s Siren! Tätä nimeä mietin pitkään toisena vaihtoehtona Noidalle, kun sen punainen väri tuntui seireenin laulun tavoin ihastuttavan ihmisiä 😀 Nimi päätyi kuitenkin
Maagille, jolla on ihan omanlaistaan viehätysvoimaa houkutella ihmiset taipumaan tahtoonsa. Siren on pelisarjassa harppua soittava naishahmo, joka soitollaan mykistää viholliset ja estää niitä käyttämästä taikaa pelihahmoja vastaan. Tämä tyttö on niin lumoava, että ainakin minä ihan mykistyn! Mainittakoon myös, että Nightwishin Siren-biisi on yksi mun kaikkien aikojen lempparikappaleista, sekin toimi pienenä kimmokkeena tämän nimen valinnassa.

Welhosta tulee Empathica’s Fenrir! Fenrir on skandinaavisesta mytologiasta tuttu suuri susihahmo, joka on mukana tuhoamassa maailmaa. FF-pelisarjassa se on kuvattu hieman kesympänä yksilönä, joskin pelihahmojen viholliset saavat tuta sen voimasta, kun Fenrir kutsutaan apuun. Welhossa on vähän samaa näköä kuin pentujen Odin-serkussa, joten virallista nimeäkin oli kiva johdatella samaan suuntaan, kun FF-pelisarjakin sen mahdollisti!

Manaajasta tulee Empathica’s Bahamut! Bahamut on musta lohikäärme, taivaiden valtias, joka useammassa FF-pelisarjan pelissä täytyy ensin voittaa taistelussa, jotta se suostuu auttamaan pelaajaa. Musta väri innoitti valitsemaan tämän nimen Manaajalle, ja tämän nimen päätin ihan ensimmäisenä, se oli niin selkeä! Välillä luulen tähän pentuun lipsahtaneen lohikäärmettä sekaan, sen verran kovaa se puree…

Pentujen tulevat kodit on päätetty, ja tällä kertaa pennut lentävätkin ihan ympäri Suomea. Nämä ovat olleet niin ihanat ja hyvänmielen pennut, etten tiedä, kuinka selviän tulevasta viikonlopusta! Tälle viimeiselle viikolle on kehitelty kaikenlaista kivaa puuhaa vielä yhdessä. Eilen käytiin päivällä pentujen kanssa hallilla, mutta taidan siitä päivitellä lisää ensi yönä, ettei tästä postauksesta tule kilometrin mittaista.


Jätä kommentti

6 viikkoa Vispuloita!

Viime lauantaina pennut täyttivät jo 6 viikkoa, vähiin käy yhteinen aika ennen kuin loppuu!

Loppuviikko sujui melko rauhallisissa merkeissä. Tiistaisen Vesalan reissun jälkeen pidettiin keskiviikkona lepopäivä, kun ajattelin edellispäivän retken olleen pennuille vähän rankka. Keskiviikko-iltana pennuilla olikin sellaiset kreisibailut illalla että oksat pois 😀 Torstaina päätin yrittää maksimoida rauhallisen illan ja yön todennäköisyyden, joten otin pennut mukaan hallille agitreeneihin. Automatkailu sujui valtavan hienosti – kotoa lähtiessä pari piippausta ja sitten unille. Treenikaverit olivat jostain syystä hyvin innokkaita kuullessaan, että mulla on pieniä mukana, joten sain ilman suurempia maanitteluja pentujen pissatusapua ennen hallilletuloa.

Pennut olivat hallilla ihan valtavan reippaita ja iloisia! Niillä riitti treenien ajan ihastelijoita ja seuralaisia. Meidän halli on melko iso, joten siellä kaikui ja kuului mm. keinun pauketta viereisiltä kentiltä, mutta pennut eivät mitenkään isommin uusiin ääniin ja ylipäätään uuteen ympäristöön reagoineet. Tällä kertaa pennut viettivät koko ajan pentuaitauksessa, mutta ehkäpä ensi kerralla pääsevät tutustumaan halliin vähän laajemmin, jos vaan kelit mahdollistavat pentujen kuljettamisen mukana.

Pennut näkivät muutamia treenikavereiden koiria ja tekivät reippaasti tuttavuutta aitauksen läpi. Kiinnostuneina ne seurailivat muiden treenejä omien leikkiensä ohessa!

Treenikaverit antoivat pennuille muutamia leluja testattavaksi, pennut viihtyivät niiden kanssa aika mukavasti! Loppuviikon aikana koitin vähän tehostetusti leikittää pentuja tulevaa pentutestiäkin ajatellen.

Treenien lopussa pennut alkoivat olla aika raukeassa tilassa, joten pienen ulkoilun jälkeen lastattiin pennut autoon. Siellä ne nukkuivat ihan sikeästi, kun tulin jäähkälenkiltä aikuisten koirien kanssa. Ajattelin loppuillan olevan aika hiljainen, mutta kotiin päästyään pennut varmaan purkivat päivän kokemuksia leikkimällä noin tunnin. Yöllä ei kuulunut pentulasta kyllä pihaustakaan 😀

Perjantaina pennuilla kävi vieraita parissa porukassa. Illemmalla meille tuli Aino sekä Marjut, jolla oli mukanaan myös aussiepojat Kiri 3v ja Vinha 7kk. Marjutin pojat ovat luotettavia ja pentuturvallisia, joten tehtyään ensin tuttavuutta pentuaitauksen läpi pojat pääsivät moikkaamaan pentuja myös aidan toiselle puolelle. Marjut sai aika kivoja videoklippejä vierailulta, sain luvan nämä jakaa täällä blogissakin, kun itsellä jäi kuvaaminen kokonaan jälleen kerran.

Taika on aikalailla siirtänyt siivousvastuun jo mun harteille, joten moppaaminen on tullut tässä viime päivinä hyvin tutuksi. Yleensä homma hoituu nopeiten ja vaivattomammin pentujen ollessa pihalla, koska muuten mopissa on kiinni aika monta lisäosaa (ellei moppaaja ole kokenut ja hyvin ripeä liikkeissään) 😀

Viime viikon loppupuolella kelien ollessa leudompia kävi jo jokusen kerran niin kuin osasin odottaakin, että pennuilla oli ulkona sen verran lystiä, ettei niitä huvittanut tulla sisälle ollenkaan. Viikonlopun myrskyn aikaan pentuja ei taas oikein millään meinannut saada ulos kuin kääntymään. Sisäsiisteyden opettelu on kuitenkin saatu ihan kohtuulliselle mallille, useimmiten ainakin osa tarpeista tulee pennuilla ulos. Pennut tosin syövät ulkoa kaikenlaista, liekö johtunut siitä vai jostain muusta, mutta Maagilla oli maha sekaisin pari päivää sitten ja tänään huomasin Manaajalla samoja oireita. Molemmat ovat onneksi olleet muuten hyvävointisia ja syöneet hyvin, joten on uskallettu mennä seurantalinjalla.

Sellainen erikoisuus näillä tyypeillä on etenkin viimeisen viikon aikana ollut, että aamulla päästettyäni pennut pihalle ja siivottuani pentujen oleskelutilat saan pennut takaisin sisälle otettuani tarkistaa aina ensimmäisenä, kuinka moni on kylvyn tarpeessa. Nämä eivät leikkien tohinassa katso yhtään, missä pyörivät, joten aika usein jollakulla on kakkaa kyljissä, niskassa, korvassa ja milloin missäkin. Noh, tämän ”ansiosta” pennut ovat jo aika kokeneita käsienpesualtaassa paikallaan seisomisessa eivätkä juurikaan protestoi suihkuttelua. Tämän viikon uusi lempinimi pennuille onkin ollut kakkakierijäiset 😀 Aiempien pentujen kanssa olen yleensä selvinnyt yhdellä isommalla pesulla luovutuksen kynnyksellä, mutta näitä on saanut pestä ihan työkseen.

Tänään (eli eilen) maanantaina meillä olikin jännä päivä, kun pennuilla oli pentutestit Motivaation hallilla täällä Jyväskylässä. Automatka hallille sujui taas valtavan hienosti – pari piippausta ja pennut kävivät unille. Testaajana toimi Elli, joka on pennut kyllä nähnyt aiemmin, mutta viimeksi aika pieninä silloin, kun niillä oli vasta auennut silmät. Pentutesti oli aika erilainen verrattuna aiempiin, joilla mun pentuja on testattu, mutta kyllä siitä olennaisimmat jutut tulivat hyvinkin esille. Lyhykäisyydessään testi aloitettiin uudesta tilasta, jossa katsottiin, miten rohkeasti ja reippaasti pentu lähti tutustumaan uuteen paikkaan, ja lopuksi katsottiin, miten pentu ottaa kontaktia passiiviseen testaajaan. Seuraavaksi toisessa huoneessa oli erilaisia alustoja, joiden yli pentujen piti mennä päästäkseen testaajan luo. Kolmannessa vieraassa tilassa katsottiin jälleen, miten pentu lähtee tutustumaan uuteen tilaan, ja miten pentu suhtautuu yllättäen tulevaan ääneen (kolisevia tölkkejä ja purkkeja). Testin lopuksi oli ”bileosio”, jossa testaaja ensin leikitti pentuja ja sitten selviteltiin pentujen orientaatiota ruokaan.

Shamaani on hyvin Marianne-karkkiorientoitunut

Pentutestissä havainnollistui hyvin, miten valtavan iso merkitys pennun viretilalla on testissä toimimisen kannalta. Noita ja Welho olivat ainoat, jotka olivat aika optimaalisessa vireessä testissä, ja molemmat toimivat loistavasti ja olivat hyvinkin edukseen testin kaikissa osioissa. Maagi, Noituri ja Manaaja olivat hieman unisia omien testiensä aikana: Maagi turvautui aika paljon ihmiseen (minuun), Noituri puksutti aika tasaisesti koko testin läpi, muttei minusta esitellyt itseään ihan omalla tasollaan. Manaajalla kävi aamulla ennen testiä haaveri – se onnistui jotenkin saamaan yläleukansa pentuaitauksen kalterien väliin jumiin. Sain sen aika helposti irti, ja ajattelin, että ei käynyt kuinkaan, mutta testissä se ei ottanut isoon leluun kiinni (ero oli ihan huomattava, koska se on meillä kotona ollut yksi parhaista leikkijöistä lelulla kuin lelulla) ja pyrki pureskelemaan jauhelihaa vain toisella suun puoliskolla. Tarkistin suun, eikä siellä näkynyt mitään vaurioita, mutta täytyy nyt seurata, miten suu lähtee paranemaan. Onneksi on osteopaattiajat perjantaina. Shamaani taas oli yllättävän äänekäs, mikä hieman ihmetytti, kun se on ollut muuten tosi hiljainen. Se oli kyllä tosi nälkäinen, mikä saattoi äänenkäyttöön myötävaikuttaa.

Ylläolevasta selonteosta voisi päätellä meillä olleen hyvin värikästä porukkaa, mutta siis näin kasvattajan näkökulmasta pentue oli minusta kokonaisuutena kuitenkin aika tasainen. Kaikki leikkivät hyvin (Manaajakin, kun testaaja vaihtoi pienempään leluun), kaikki olivat ahneita, pennut ovat tosi sosiaalisia ja hakevat ihmiseltä tukea epävarmassa tilanteessa. Noituri oli ainoa, josta testaaja sanoi, että vaikka se selvästi tykkää ja on kiinnostunut ihmisistä, niin se on sen verran hillitympi, että siitä saattaa kehittyä hieman pidättyväinen. Nämä toki olivat yhden päivän ja testaushetkeen sattuneen vireystilan arvioita, luotettavamman arvion saisi, jos testi uusittaisiin muutaman kerran. Olen itsekin havainnut vuosien varrella, että myös testausiällä on iso merkitys – 7-viikkoiset ovat testissä usein tosi paljon rohkeampia ja itsenäisempiä kuin 6-viikkoiset. Tämä oli kuitenkin hyvä kokemus pennuille ja toisaalta myös hyvää informaatiota minulle kasvattajana, että tietää testissä ilmenneitä juttuja silmäillä ja seurata vielä tulevina viikkoina. Osaa sitten antaa yksilöllisemmät ja paremmat käyttöohjeet tuleville omistajille 🙂

Pennut olivat testin päälle aika väsyneitä. Mun oli tarkoitus mennä iltapäivästä vielä paimentamaan Saran ja Lempin kanssa ja ottaa pennut mukaan tutustumaan lampolaan, mutta testeissä menikin niin kauan, etten ehtinyt koko paimennustreeneihin. Täytyy yrittää ensi viikolle saada vielä pennuille lampolareissu sovittua, se on jäänyt niin ihanana ja hauskana kokemuksena Odinin kanssa mieleen!

Tämä viikko menee vähän rauhallisemmissa merkeissä kirjurin yövuorojen vuoksi. Jos kelit olisivat jotakuinkin inhimilliset, meinasin ottaa pentuja mukaan autoilemaan ja ulkoilemaan tässä yövuorojen välissä. Torstaina suunnittelin yövuorojen loputtua ottavani pennut taas mukaan agihallille, jos ei ole kova pakkanen. Perjantaina käväistään Tampereella osteopaatilla ja viikonloppuna suunnataan Joensuuhun parin päivän minilomalle. Parit vieraat on pennuille myös loppuviikosta luvassa. Hiljalleen pitäisi alkaa myös miettiä tulevia koteja. Tyttöjen kodit alkavat olla selvillä, mutta poikien kotiasiat ovatkin vähän epäselvemmät – niissä tosin on selkeämpiä luonne-eroja havaittavissa.


Jätä kommentti

S-pennut 3 vuotta!

Keksi ja vastasyntyneet S-pennut vuonna 2019

Ihana S-pentue viettää 3-vuotissynttäreitä! Paljon onnea rakkaat Haba, Vips, Fila, Maaru, Puhti ja ikioma Sara! ❤ Lentosuukkoja rakkaille Nukalle ja Nemille, ihan kauhea ikävä näitä kahta!

S-pentujen 1-vuotissynttärikuvat, kuvassa mukana myös adoptioveljet Sokka ja Sipsi ❤


Jätä kommentti

Emppujen Jubileum-juhlat ja pentujen ensimmäiset retket isossa maailmassa!

Meillä on ollut täällä varsinaista hulinaa, minuuttiaikataulu ja miljoona juttua tehtävänä, joten aikaa bloggailulle ei ole meinannut löytyä. Torstaina aamuvuoron jälkeen kävin aikuisten koirien kanssa lenkillä, seurusteltiin pentujen kanssa, illalla käväisin Lempin agitreeneissä, joissa Sara pääsi tekemään myös keppejä. Se oli hieno päivä – kasvatusuraa takana 10 vuotta ja samaisena päivänä Sara teki ensimmäistä kertaa 12 keppiä ilman yhtään ohjuria! Juhlan paikka 🙂

Perjantaina oli ensimmäinen kovasti kaivattu vapaapäivä, mutta ei täällä pahemmin lepäilemään ennätetty. Aamutouhujen jälkeen kävin hieromassa yhden koirahieronta-asiakkaan, sen jälkeen oli ryhdyttävä kakunpaistoon ja ruoanlaittoon. Stiina kävi tuomassa mulle kotiin ison rullan muovimattoa, jonka olin tilannut alakertaan pentujen muuttoa varten, samalla tietty moikattiin pentuja. Yritin siinä ohessa vähän siivoillakin, sillä illalla meille saapui pitkästä aikaa vierailulle Lotta sekä Yola (Hazelmoor Yade Yolanda) ja Lotan tuorein perheenjäsen 5kk ikäinen pampai Pindy. Käytiin porukalla pienellä iltalenkillä, että koirat saivat rauhassa tutustua, syötiin iltapalaa ja tehtiin aikataulusuunnitelmaa seuraavalle päivälle. Kello oli yli puolenyön ennen kuin selvittiin yöpuulle.

Lauantaiaamuna herättiin aikaisin ja lähdettiin melkeinpä suorintein pienelle lenkille koirien kanssa. Aamupalan ja suihkun jälkeen pakkailtiin tavaroita, minä kuorrutin kakkua, kävin vähän väliä lukemassa muistilistaa, etten vain unohda mitään. Puolenpäivän jälkeen alettiin pakata aikuisia koiria autoon, otettiin pennut alakertaan takapihalle harjoittelemaan tarpeiden tekoa ulos ja sen jälkeen kannettiin pennut kyytiin. Karavaanin pakkauduttua otettiin suunta kohti Längelmäkeä ja Kana-Areenaa, josta olin varannut tokohallin Emppujen Jubileum-juhlia varten! Automatka sujui pennuilta aika mukavasti, Maagi ja joku toinen pennuista kitisivät vähän muita pitempään, mutta Maagikin rauhoittui aika nopeasti sitten kuitenkin.

Längelmäellä olikin meidän porukkaa jo mukavasti meidän saapuessamme perille, joten sain helposti apukäsiä pentujen pissatusta ja tavarapaljouteni siirtämistä autosta halliin varten. Mulla oli pennuille mukana pentuaitaus, aikuisille yksi iso metallihäkki, onneksi hallilta löytyi kompostikehikkoa, joista sain viriteltyä Taikalle oman tilan, niin aikuiset saivat olla vähän väljemmin. Etukäteen vähän jännitti, miten meidän iso porukka saadaan mahtumaan halliin – ja jääkö meille treenitilaa sen jälkeen yhtään – mutta halli olikin varsin tilava, hyvin siis mahduttiin!

Peräti tämmöisen videon löysin puhelimelta, ei siis ihan kokonaan jäänyt eka hallikokemus kuvaamatta!

Mutta voi ei, millainen yllätys minulle olikaan järjestetty! Oli niin ihana ensimmäistä kertaa sitten koronan tulon nähdä niinkin isolla porukalla, se oli jo itsessään suuri lahja! Mutta kasvatinomistajat ja pari läheistä ystävää olivat porukalla halunneet muistaa 10-vuotista kasvatusuraani valtavan ihanalla taululla, johon on koottu kuvat kaikista kasvateistani, yhteisomistuskoiristani ja läheisesti kasvatustyöhöni liittyvistä koirista! Sen lisäksi sain turkoosin Sporttirakin Pro-pakin, jonka päädyssä on Rinin silhuetti, ja sisältä löytyi pari uutta treenilelua. Sain myös aivan ihanan ovikyltin, jossa on kennelnimeni ja Rinin silhuetti. Lisäksi he olivat vielä halunneet tukea meidän paimennusharrastusta lahjakortilla. Olen vieläkin ihan sanaton ja niin liikuttunut!

Meidän tapaamisissa on aina ollut isossa osassa syöminen (koska eihän me minnekään voida mennä nälkää näkemään), joten tarjolla oli kaikenlaista herkkua ja suolaista syötävää. Siinä aika menikin tosi mukavasti ja nopeaan, kun syötiin, juteltiin, vaihdettiin kuulumisia ja palluteltiin pentuja. Päästiin vähän treenaamaankin – toin tullessani hallille rallytokon kylttitelineet ja kyltit, ja Venla oli valmiiksi etsinyt meille treeniradat. Taikan kanssa kävin tekemässä alokasluokan radan, se oli aivan innoissaan, kun tarjolla oli kerrankin jotain järkevää tekemistä! Taikalla olisi jo hyvät pohjat ihan rallyssa kisaamiseen, sille pitäisi vaan opettaa ohjaajan selän takaa sivulle kiertäminen.

Saran kanssa kävin tekemässä sekä alokasluokan radan että myöhemmin vielä avoimen luokan radan. Sarsu oli ihan superpätevä, jopa seisominen onnistui radan osana, vaikkei sitä ihan hirveästi olla ehditty treenata tässä pentuprojektin keskellä. Lempin kanssa tein avoimen luokan radan oikealla puolella seuraten, ja Lempikin oli viimein päässyt yli valeraskaushuuruistaan, se teki tosi kivalla vireellä ja keskittyneesti töitä. Meillä oli siis tosi hyvät treenit! Tehtiin myös vähän hallintatreeniä häiriössä, Saralla teetätin myös tokon kaukokäskyjä ja pari jäävää liikettä. Hallin pohja oli sen verran liukas, etten uskaltanut mitään vauhdikkaampia liikkeitä kokeilla.

Halli oli varattu meille neljäksi tunniksi, mikä tuntui varausta tehdessä tosi pitkältä ajalta, mutta kyllä me oltaisiin siellä saatu aika kulumaan pitempäänkin! Mulla oli mukana kamera ja videokamerakin, mutta ne olivat ja pysyivät kassin pohjalla, en kerennyt kuvata juuri mitään! Harmi, olisi ollut kiva saada vähän kuva- ja videomuistoja ihanasta päivästä, jonka talletin sydämeeni ❤ Paikalla olivat Helianna ja Nekku (E. Hazelnuts), Lotta, Yola ja Pindy, Saija ja Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma), Mari ja Noa (E. Norris) ja Nuppu (Titangus Daracha) sekä Nemo-shiba, Aino ja Keksi (E. Naroona), Maaru (E. Shaula) ja Karkki-karjis, Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone), Stiina ja Freya (E. Listen To My Story), Sirpa, Ari ja Haba (E. Saros) ja Axel-perro, Hanna ja Mera (E. Moonheart), Viivi ja Kromi (E. Fireheart), Katja, Asko ja Zeke (E. Braveheart), muutama tuleva Empputiimiläinen ja mun matkassa tietty omat koirat, Taika ja pennut! Valtavan suuret ja lämpimät kiitokset kaikille osallistuneille ihanasta päivästä! Päällimmäisenä mielessä on syvä kiitollisuus ❤

Lauantaina 5 viikkoa täyttäneillä pennuilla oli tosiaan ensimmäinen isompi seikkailu kodin ulkopuolella automatkoineen. Pennut olivat hallilla tosi reippaita, odotin ehkä näkeväni niissä isompiakin eroja kuin mitä ne loppupelissä hallilla sitten esittelivät. Erityisesti mieleeni jäi, kuinka Welho oli edukseen – se on tässä kotona näyttänyt vähän jäävän isompiensa jalkoihin, kun kaikki tuntuvat sitä aina kurmuuttavan. Welho oli tosi reipas tutkimaan ympäristöä, se irtosi aika jänniinkin paikkoihin katsomaan, mitä sieltä oikein löytyy. Kaikki pennut olivat tosi sosiaalisia ja avoimia tekemään tuttavuutta vieraisiin ihmisiin. Majava-Manaaja ei huutanut yhtään! Sen verran rankka reissu pennuille kuitenkin oli, että kotimatka sujui täydessä hiljaisuudessa, pennut nukkuivat koko loppuillan. Pennut nukkuivat ihan sikeästi, kun vein niille iltaruoan pentuhuoneeseen, eivätkä oikein jaksaneet nousta syömäänkään. Vielä yönkin ne vetelivät sikeitä, aamulla sen sijaan virtaa oli sitten taas vaikka muille jakaa. Tämä reissu teki pennuille tosi hyvää!

Lauantai-iltana Aino tuli meille vielä syömään pizzaa, ja siinä me kolmestaan parannettiin maailmaa. Jossain kohtaa Aino sitten sai päähänpiston, että nyt ryhdytään urakoimaan muovimattoa olohuoneen lattialle. Siitä tulikin sitten aikamoinen projekti, kun piti siirrellä huonekaluja edestakaisin ja pähkäillä välillä, miten päin aletaan mattoa vetää, että päästään helpommalla. Parituntinen siinä vierähti, mutta olen kyllä kiitollinen saamastani avusta – olisi tuo ollut aika homma tehdä yksinään!

Sunnuntaina käväistiin aamusta taas koirien kanssa pienellä lenkillä, syötiin aamupalaa ja sitten olikin jo niin myöhä, että mun piti lähteä iltavuoroon töihin. Voin kyllä sanoa, että olin töissä vain muiden tiellä – en jaksanut väsymykseltä tehdä juuri muuta kuin ihan välttämättömimmän. Josko ensi kerralla armahtaisi itsensä suunnittelemalla vaikka vähän pitemmän vapaan…

Työpäivän jälkeen oli aika muuttaa pennut alakertaan. Pennut ilahtuivat suuremmista oleskelutiloista ja jaksoivat seurustella ja puuhastella pitkälle alkuyöhön. Maanantaina kävin lapioimassa takapihalle hankeen pennuille pienen ralliympyrän, joten nyt on päästy kunnolla harjoittelemaan ulkoiluja ja tarpeiden tekemistä ulos. Alkuun pennut eivät oikein innostuneet ulos menemisestä, mutta nyt ne jo yleensä jonkun aikuisen perässä juoksevat sinne kilpaa ja leikkivät terassilla. Pian tämä kääntynee taas siihen, ettei pentuja meinaa saada ulkoa enää takaisin sisälle.

Tänään käytiin pentujen kanssa toisella automatkalla ja seikkailulla, kun suunnattiin Vesalaan. Muistin vasta sinne ajaessani, että talvisin ei aurata tietä hiekkakuopille, jossa yleensä olen pentujen kanssa paljon liikkunut. Ajoin sitten yhden kelkkareitin nurkalle ja lähdettiin pentujen ja aikuisten kanssa siitä kävelemään kelkkauraa pitkin. Meni hetki saada koko jengi mukaan, mutta kun liikkeelle vaan päästiin, niin pennut tulivat tosi reippaasti mukana! Käveltiin hiekkakuoppien reunalle (ehkä joku 200m suuntaansa), otettiin uudet kuvat kaikista ja käveltiin takaisin. Pennuilla ennätti tulla vähän kylmä, ja liikkeelle lähtö oli pienen tauon jälkeen taas hieman kankeaa. Kerkesin jo hetken miettiä, että joudunko kantamaan koko porukan takaisin autoon, mutta onneksi taas liikkeelle pääsemisen jälkeen loppumatka sujui mukavasti. Autoon ei reissulaisia tarvinnut paljon houkutella, ja kotimatkan kaikki nukkuivat taas sikeästi. Iltapäivän ajan täällä on ollut tosi rauhallista, mutta nyt taas illalla Saran tokovalmennuksesta kotiuduttuani täällä on riittänyt menoa ja meininkiä.

5-viikkoinen Noituri on kyllä jotenkin tosi lunki jätkä, se menee reippaasti uusiin paikkoihin ja tilanteisiin, eikä se tunnu kovin vähästä hätkähtävän. Tykkään tän pennun rauhallisen oloisesta temperamentista! Tässä pennussa on edelleen mielestäni aistittavissa sellaista hyvää voimaa, jota fiilistelin siitä jo aika pienenä. Noituri on siitä hauska tyyppi, että se ei edelleenkään oikeastaan hauku tai kilju, se vaan myhäilee. Kynsien leikkaus onnistui tälläkin viikolla yhdellä kertaa, samaa ei voi sanoa muista 😀

Noidan vauhdikkuus on minusta viimeisen viikon aikana vähän tasoittunut ja säheltäminen vähentynyt. Aino tosin eilen meillä käydessään katseli hetken Lempin ja Noidan yhteisiä puuhia ja risti molemmat punaisiksi idiooteiksi – kaikella rakkaudella tietenkin 😀 Noita ratkoo tilanteita tosi paljon sosiaalisuutensa ja avoimuutensa kautta, mistä tykkään siinä tosi paljon. Se on vähän herkän ja pehmeän oloinen, muttei kuitenkaan liiallisesti. Yksi ahkerimmista hännänvispaajista!

Järjen ääni päässäni alkaa vaimentua, kun puhun Shamaanista – miten joku pentu voi mennä näin ihon alle! Se on jotenkin kauhean järkevän ja pikkuvanhan oloinen, tomera ja päättäväinen. Se on sosiaalinen, mutta siitä löytyy itsenäisyyttä, se usein nykyään nukkuu muista erillään. Shamaanilla on ollut vähän raskas paripäiväinen, kun Sara eilen vähän ojensi sitä, ja tänään ulkona joku aikuisista vähän kopsautti sitä ohi juostessaan – se surkeasti itki molemmilla kerroilla. Tosi nopeasti se kuitenkin palautui näistä tilanteista, eikä se jäänyt pahalla muistelemaan.

Maagi on minusta söpöin koko porukasta – katsokaa nyt tuota naamaa! Maagi on tytöistä minusta vauhdikkain, se tarjoaa päivittäin monet naurut juostessaan paikasta toiseen ja tehdessään tosi näyttäviä loikkia syliin rynnätessään. Tää on oikea hyvänmielen pentu! Maagi ei ole minusta erityisen äänekäs, mutta tytöistä se on minusta äänekkäin. Se on kyllä aina ensimmäisten joukossa paikalla, kun kuulee, että joku ihminen on tulossa, sillä on niin kiire seurustelemaan. Maagi on myös hieman pehmeän ja herkän oloinen, muttei tämäkään pentu minusta liiallisesti.

Welho on väläytellyt ihan oikean koiran piirteitä tässä viime päivinä – se jäi tosiaan mieleeni erittäin positiivisesti olemalla niin reipas pieni tutkimusmatkailija vieraassa hallissa! Marja-Leenan kanssa oli puhetta, muistuttaako nämä pennut joitakin mun aiemmista pentueista. Vastasin, että minusta ei kovin paljon, mutta nyt tarkemmin mietittyäni Welhossa on vähän jotain samaa kuin pentujen Leo-enossa (E. Maybe I’m a Lion). Se antaa itsestään jotenkin sellaisen aika huomaamattoman vaikutelman, mutta sitten se yllättää mm. murtautumalla ulos pentuaitauksesta. Soma ulkomuoto siis hämää! Welho on tämän porukan mittakaavassa kova poika huutamaan, jos joku ei sitä satu miellyttämään.

Majava on kehittynyt minusta näiden meidän retkien myötä tosi hyvään suuntaan! Tuodessani pentuja ensimmäisiä kertoja alakertaan ja takapihalle Manaaja lähinnä vain huusi, se oli minusta vähän epävarman oloinen. Hallilla se ei tosiaan huutanut yhtään, ja samoin tänään ulkoiluretkellä se oli tosi reipas! Tämä vahvisti ajatuksiani, että kun vain pentuja sosiaalistaessa tukee niitä epävarmempia vähän enemmän alkuun, niin siitä ne reipastuvat kuin itsestään. Majava on tosi hauska tyyppi vispaavan häntänsä kanssa, ja sekin kyllä vauhdikkuutensa ansiosta ennättää moneen paikkaan ja tilanteeseen.

Loppuviikosta luvassa on jälleen pennuille lisää vieraita, ja maanantaina vasta jännän äärellä ollaankin, kun käydään pentutestissä! Aika tasaisen oloista porukkaa tämä pentue on minun mielestäni ollut tähän saakka, mielenkiintoista kuitenkin nähdä, saako testaaja näistä isompia eroja esille.

Taika vieläkin kiltisti toimii siivousapuna, mitä en ole pistänyt yhtään pahakseni – tiedossa on, että se ei jatku loputtomiin. Lempi viihtyy vähemmän pentujen seurassa nykyään, mutta sillä on edelleen omat juttunsa pääasiassa punaisten pentujen kanssa. Sarakin on ottanut enemmän koulutuksellisen näkökulman pentujen kaitsemiseen, alkavathan nämä olla jo aika isoja pentuja. Aika menee ihan tolkuttoman nopeasti!

Nyt täytyykin suunnata tästä antamaan koirille iltaruoat, että selviää joskus taas yöpuulle! Mistähän saisi vuorokauteen lisää tunteja?


2 kommenttia

Hazel-pentue 10 vuotta eli vuosikymmenen verran Emppuja!

Tasan 10 vuotta sitten syntyivät ihan ensimmäiset Emput – haave, josta olin uskaltanut unelmoida vasta verrattain lyhyen aikaa. Rinin tullessa minulle vuoden 2006 lopussa en olisi ikinä uskonut, että koskaan kasvattaisin itse. Kasvatusurani alkoi hyvin eri tavalla kuin mihin koskaan olin pahimmissa painajaisissanikaan osannut etukäteen varautua tai kuvitella, se oli hyppy syvään päätyyn ilman pelastusliivejä tai uimataitoa. Se oli taistelu, jota ei voitettu ilman tappioita, mutta siitä kuitenkin selvittiin. Seitsemästä pennusta vain kaksi selvisi, ja vieläkin kylmää, kun muistelen pentujen ensimmäisiä päiviä ja viikkoja. Miten ilon sijaan läsnä oli koko ajan pelko niiden kahden viimeisenkin pennun menettämisestä.

Yllä olevat kuvat (c) Emmi Seppänen. Hazel-pentue kesällä 2012 kera Rinin ja Neven.

Tietyllä tapaa taistelu, josta ei ilman tappioita selvitty, mutta siitä kuitenkin selvittiin, kiteyttää koko kasvatusurani ensimmäisen kymmenyksen. Harvoin mikään on mennyt niin kuin etukäteen olen ajatellut tai toivonut. Lukemattomat kerrat olen kokenut pettymyksiä, itkenyt sydämeni rikki ja päättänyt luovuttaa – jättää kasvattamisen niille, jotka sen paremmin osaavat ja kestävät. Kuitenkin yhtä monta kertaa olen aikani surtuani haparoinut taas jaloilleni ja yrittänyt uudestaan. 

Rufus, Empathica’s Wishmaster vuoden 2013 lopussa

Niillä lukemattomilla pettymyksillä ja kyynelillä olen lunastanut itselleni toisen perheen, jota en vaihtaisi mihinkään, ja oppinut rakastamastani rodusta paljon sellaista, mitä voi oppia vain elämällä, kokemalla ja kasvattamalla. Kasvatinomistajista on tullut ystäviä, joiden kanssa on hyvä olla, saa olla oma itsensä juuri sellaisena kuin on. He ovat minulle perhe, jonka olen valinnut. Tästä kaikesta on kiittäminen heitä, jotka ovat uskoneet tekemääni työhön silloinkin, kun minun itseni on ollut vaikea siihen löytää uskoa. Ilman kasvatinomistajiani ei olisi Emppuja. 

N-pentue keväällä 2015

10 vuoden aikana meillä on syntynyt 8 Emppupentuetta ja yksi sijoituspentue Hazelmoor-kennelin nimen alle. Tuloksena hyvin maltilliset 33 pentua, jotka raakileina olen uusille omistajilleen luovuttanut, ja he hioneet koiristaan oman elämänsä timantteja. Kaikki vastoinkäymiset ovat tehneet näistä 33 pennusta minulle ihan korvaamattoman tärkeitä, rakkaita ja merkityksellisiä. Kaikki heistä eivät enää ole täällä, mutta jokaista joukostamme poistunutta kannan sydämessäni ihan niin kuin niitäkin, jotka täällä vuoroin ihastuttavat ja vihastuttavat elämäämme. 

Final Fantasy -pentue alkuvuodesta 2017

Seuraava vuosikymmen tuo tullessaan varmasti lisää hetkiä, jotka muistan ikuisesti – iloja, suruja, pettymyksiä, toivottavasti joitakin onnistumisia myös. Kuka tietää, jatkuuko Emppujen tarina vielä 10 vuoden päästä. Edessä on lisää oman polun raivaamista, uuden oppimista ja itsensä haastamista. Näiden kuluneiden 10 vuoden aikana olen löytänyt kasvatustyössä ”oman juttuni” sekä itsestäni ominaisuuksia, joiden olemassaolosta en tiennyt, ja ne ovat vuoroin auttaneet ja haitanneet matkantekoa. En tiennyt olevani näin sitkeä, kärsivällinen, rohkea ja itsepäinen. Ja kai tässä täytyy jotain toivoa olla myös mukana, että kerta toisensa jälkeen uskaltaa lähteä yrittämään uudestaan.

Empathica’s S-pentue pieninä alkuvuodesta 2019

Siis paljon onnea tämän päivän sankarit – ihana Rinin esikoispoika Nekku sekä ikiunta nukkuva rakas oma Hilda! Miten paljon Hibe kaipaankaan sinua! Paljon onnea kaikki Emput, minun ylpeyteni aiheet! Paljon onnea minä! En tällaista vuoristorataa osannut odottaa, mutta kyydissä on vielä pysytty, vaikka hyvin nöyränä se on pitänyt. Jokaisen aallonhuipun ja -pohjan olen tuntenut täysillä sydämelläni, ja siitä pidän kiinni jatkossakin. Kiitos kaikille, jotka ovat kulkeneet rinnalla, niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Ihan erityissuuri kiitos Minnalle, joka on ollut aivan korvaamaton apu, tuki ja ystävä tällä matkalla!

Hearts-pentue kesällä 2020. (c) Hanna Lehmusvuori

Odin, Empathica’s Grimnir syksyllä 2021

Empathica’sin kuopukset, loppuvuodesta 2021 syntyneet Taikan ja Menon pennut. Viralliset nimet on jo, mutta paljastan ne vasta myöhemmin!

Täältä blogista löytyy kirjanpito koko kasvatusurani alkuajoista lähtien! Vaikka välillä tuntuu, että päivittely on työn ja tuskan takana, niin olen kyllä hyvilläni, että tätä on tullut pidettyä. En edes tiedä, lukeeko tätä juuri kukaan muu kuin minä itse, mutta itseäni varten minä tätä ensisijaisesti olen pitänytkin.


Jätä kommentti

4,5-viikkoiset pienpedot

Päivät ovat sen verran täynnä ohjelmaa, etteivät tunnit meinaa vuorokaudessa riittää kaikkeen, mihin pitäisi. Valoisa aika on sen verran lyhyt, että pentujen kuvaaminen meinaa jäädä kokonaan, jos ei satu olemaan töistä vapaalla. Jos tovi sitten ihmettelin tyhjää kalenteriani, niin nyt tilanne on kääntynyt sen pohtimiseen, missä välissä ennätän tehdä kaiken, mitä pitäisi. Voiko työnantajalle ilmoittaa, ettei nyt ennätä tulla töihin, kun on muuta (ja parempaa) tekemistä?

Pennuilla on valtavan vauhdikas kehitysvaihe menossa, heistä on ihan parissa päivässä kehittynyt oikeita koiria. Muutamat jopa purevat jo sen verran kovaa naskalihampaillaan, että siihen on pitänyt alkaa vähän puuttua. Vauhtia alkaa olla enemmän, ja tällä viikolla pennut ovat leikkineet enemmän keskenään, välillä kuuluu aika hurjaa pärräämistä. Olen ollut onnellinen vielä siinä mielessä, että pennut nukkuvat edelleen aika paljon, joten muutenkin vähäiset nukkumiseen käytettävät tunnit eivät ole vähentyneet entisestään.

Pennut ovat saaneet kiinteää ruokaa useamman kerran päivässä. Lauantaina tarjosin niille ensimmäisen kerran lihan ohessa turvotettua nappulaa, ja pennut huitelivat kaiken tarjolla olleen ruoan huiveliin. Seuraavalla kerralla tarjosin tietysti lisää ja vähän enemmän, että jos tyypit ovat noin nälkäisiä, niin pitäähän niille evästä antaa enemmän. Kuivaruoka kuitenkin pitää nälkää vähän pitempään, sillä kertaa jäi valtaosa puolestaan syömättä. Nyt ollaankin tässä saatu hakea sopivaa annoskokoa porukalle. Noiturilla huomasin vatsan olevan taas vähän löysällä, mutta se on kyllä sellainen ahmatti, että johtunee ihan ylensyönnistä. Seurailen tässä toki tilannetta koko ajan.

Noituri on tosiaan pennuista aina ruoka-aikaan paikalla. Se on myös edelleen meidän Vaahteramäen Eemeli kujeiluineen. Eilisiltana se nappasi Majavaa leikin tuoksinnassa korvasta ja jatkoi sen repimistä, vaikka toinen uikutti surkeana, että tekee kipeää. Selvästi myös aikuiset koirat ovat tässä parin viime päivän aikana noteeranneet, että Noiturissa on erityisen kaitsimisen tarvetta. Sara pitää sille välillä kuria pitkän kaavan mukaan, ihan paras opettaja on tuollainen lempeä ja kärsivällinen aikuinen koira, jonka arviointikykyyn uskaltaa huoletta luottaa. Vaikka Noiturissa selvästi on poweria, niin siitä löytyy myös liikuttava syliinkiipeäjä ja pusuttelija, oikea seuramies.

Noita on tässä viimeisen viikon sisään karistellut itsestään rauhallisuutta pois, siitä on tullut aikamoinen viipottaja, vähän jopa säheltäjä. Siinä on vähän mielistelijän vikaa, sen verran aktiivisesti se lupsuttelee aikuisia koiria. Todella sosiaalisen oloinen pentu! Noita on tosi hupaisa, yksi porukan iloisimmista hännänvispaajista. Jonkin verran olen Noidassa nähnyt herkkyyteen viittaavia merkkejä, se on joiltakin osin vähän äitinsä oloinen olemukseltaan.

Pikkuinen Shamaani on niin soma! Se on ihanasti ”auennut” kuluneen viikon aikana, se hakeutuu syliin ja pusuttelee. Shamaani on minusta edelleen pennuista rauhallisimman oloinen tällä hetkellä, se ei turhia hötkyile eikä sähellä. Edelleen pisteet myös helposta kuvattavuudesta! Tämä tytteli yrittää kovasti uida kasvistädin liiveihin, jotenkin tunnistan niin paljon tuttuja piirteitä. Kaikki pennut ovat tosi ihania, mutta tällä hetkellä fanitan ihan erityisesti Shamaania ❤

Maagi – voi hyväntähden, miten pentu voi olla syötävän suloinen! Maagi ei minusta ole kauhean säheltäjän oloinen, mutta hyvin aktiivinen liikkumisen suhteen – se saattaa viipottaa omaksi ilokseen pitkin pentuhuonetta edestakaisin useamman kerran. Maagi ei ole viime päivinä ennättänyt sylitellä, sillä on niin kova meno päällä. Mutta kun menee tarjoamaan sille kontaktia, niin Maagi on mitä ihastuttavin pieni pusutyttö ❤ Maagi muistuttaa ihan valtavasti edelleen Neveä.

Welho on myös porukan rauhallisempaa kastia, se on jotenkin tosi huvittava, kun sillä on selvästi vähän pitkät piuhat. Häntää se kuitenkin heiluttelee onnellisen hömelönä, tietääköhän aina itsekään, mille häntää heiluttelee 😀 Welho on kivasti innostunut leluista, se myös hakee välillä sisaruksiaan leikkimään. Welho tulee minusta edelleen kehityksessä hieman muita jäljessä, mutta pääasia tietysti, että kehitystä tapahtuu. Kokoero muihin on myös tasoittunut, Shamaanin kanssa ovat edelleen porukan pienimmät.

Manaajasta on tullut vähän urputtaja, se kitisee minusta pennuista eniten tällä hetkellä. Eilen ja tänäänkin se istui vieressäni lattialla ja urputti oikein ulvomalla, ihan en saanut kiinni, mikä elämässä juuri sillä hetkellä eniten mätti 😀 Manaaja on kova poika viipottamaan, se ottaa näyttäviä spurtteja pitkin pentuhuonetta häntää iloisesti samaan aikaan vispaten. Majava on minusta myös porukan sosiaalisimpia tyyppejä, vaikka sosiaalisuuden suhteen ei kyllä erot ole isoja. Tää tyyppi on kova käyttämään hampaitaan!

Pentujen meno alkaa olla sellaista, että videot palvelevat kuvia paremmin – niitä onkin tullut otettua ihan kiitettävästi. Tällä viikolla olisi tarkoitus käydä ensimmäisiä pyrähdyksiä ulkona, viikonlopulle on jo luvassa pitempää automatkaa ja ensimmäinen sosiaalistumisretki! Toivotaan siis, että kelit pysyisi inhimillisinä.

Taika imettää pentuja edelleen, mutta useimmiten kaipaa seuraneitiä ja henkistä tukea – pentujen neulanterävät hampaat tuntuvat varmasti jo aika ikävältä. Taikaa alkaa selvästi jo kiinnostaa enemmän muut asiat kuin pentujen hoito, vaikka edelleen on kyllä pentunsa hoitanut minusta ihan tunnollisesti. Ollaan painiskeltu Taikan ruokinta-asioiden kanssa – se on ollut koko ajan vähän kuivassa kunnossa. Tilanne oli lähtökohtaisesti aika haastava, kun ylimääräistä ei kylkien päällä ollut tiineysaikana, synnytyksen jälkeen tuli pitkittynyt ripuli ja noh, kuusi pentua imee kyllä näillä spekseillä emän aika kuiviin. Taika syö tällä hetkellä 9dl pentunappulaa, 250-500g tosi rasvaista lihaa, siihen päälle öljyt, raejuustot ja piimät. Yritin eilen vähän nostaa taas ruoka-annosta sillä seurauksella, että tänään maha oli tosi löysällä. Onneksi oli kaoliini-pektiiniä valmiina kaapissa, annoin sitä tänään, joten josko tällä kertaa saataisiin maha kuntoon nopeammin. Jossain kohtaa toki tulee raja vastaan, minkä määrän maha pystyy ruokaa käsittelemään.

Viime viikolla pennuilla kävi taas vieraita, mukavasti jaksoivat vieraita viihdyttää. Perjantaina Aino oli mulla koiranvahtina, kun itse kävin viiden koiran kanssa Katriinalla hoidettavana Tampereella. Mukana oli tällä kertaa Keksi (E. Naroona), Maaru (E. Shaula), Puhti (E. Sirius), Ohmi (E. Lionheart) ja Lempi. Keksillä tilanne oli melko hyvä, takapäästä hoidettiin jumeja pois, mutta tilanne on merkittävästi parempi kuin loppukesästä. Katriinakin ihanasti totesi, että Keksi oli tällä kertaa oma pöljä itsensä 😀 Maarulla sen sijaan oli hoidettavaa, se putosi liki pari viikkoa sitten pahasti puomilta, selkään oli tullut tiskirättikierto. Hyvin vastasi hoitoon onneksi, ja Aino raportoi, että liike näytti hoidon jälkeen jo paremmalta.

Puhti kastroitiin kolme viikkoa sitten, joten se tuli tsekkaukseen. Sillä oli pientä hoidettavaa takapäässä myös, mutta hoito oli hyvästä nimenomaan henkisen puolen kannalta. Puhti oli aluksi vähän epäileväinen koko hoitotilannetta kohtaan, mutta sain sen nameilla houkuteltua makuulle, ja hoidon alettua Puhti rentoutui ja otti ihan torkut. Ohmilla taas oli lantio ihan kunnolla kierossa ja ollut pitkän aikaa, sen kanssa piti vähän keskustella, että saatiin se pysymään hoidon ajan aloillaan. Ohmikin onneksi vastasi hoitoon hyvin, mutta täytyy jossain kohtaa käyttää se uudestaan tsekkauksessa. Lempillä oli lanneselässä ja niskassa jumia, mutta sekin vastasi hoitoon hyvin. Edelleen huonoimmassa jamassa taisi olla ihmisosapuoli.

Perjantai-iltana Tampereelta kotiutuessani Terhi, Hanne sekä Henkka kävivät pentuja moikkaamassa samalla, kun hakivat reissulaiset takaisin koteihinsa. Ilta menikin sujuvasti siinä seurustellessa. Lauantaina meillä kävi myös pennuilla vieraita, joten pentujen kanssa on tullut istuttua aika tehokkaasti. Sunnuntaina tosin piti aloittaa taas työputki, ja vähäisen vapaa-ajan huomaa kyllä.

Tällä viikolla työt pitävät huolen, että elellään aika paljon rauhallisemmin. Perjantaina pennuille on tulossa taas vieraita, ja lauantaina tosiaan vähän reissataan päiväseltään, siitä lisää sitten myöhemmin! Ensi viikolla on suunnitelmissa muuttaa pennut alakertaan. Tilasin tällä viikolla kauan suunnittelemaani muovimattoa parketin suojaksi alakertaan, saa nähdä, millainen homma se on sinne askarrella paikalleen. Kesällä on tarkoitus remontoida alakerran lattiat ihan kunnolla, mutta väliaikaisratkaisuna tämä on varmasti vanhaa pahvisysteemiä kätevämpi ja helpommin puhtaana pidettävä ratkaisu.


Jätä kommentti

Vispulat = hännän vispaajat 3,5vkoa!

Rakkailla lapsilla on monta nimeä, joten heidät tunnetaan hännän vispaajina eli Vispuloina! Vispulat in action tässä alla:

Tiistaina viimeisen yövuoron jälkeen päiväunilta herättyäni menin pentujen kanssa seurustelemaan, ja ihan hämmästyin – vitsi, miten paljon pennut olivat kehittyneet yövuorojen aikana! Meno alkoi olla jo sellaista, että pentulaatikon reunat kävivät liian ahtaiksi, joten oli korkea aika laajentaa pentujen oleskelutiloja. Niinpä aikuiset lenkitettyäni puuhastelin iltapäivän pentuhuoneessa viritellen pahvit lattialle suojaamaan kovin epäkäytännöllistä laminaattia, peittelin pahvit pienillä matoilla ja pennuille sopivilla alusilla. Pahvi on pennuille vielä tässä vaiheessa turhan liukas pohja, joten pitävämpi alusta tukee motorista kehittymistä huomattavasti paremmin. Lopuksi purin pentulaatikosta kaksi seinää ja oli aika esitellä aikaansaannokset pennuille. Pennut ottivat nopeasti tilan haltuun, aluksi tilanpaljous vähän ihmetytti, pennut kulkiessaan vähän piippailivat. Alla pari videota pennuista tutustumassa laajennettuihin tiloihin.

Kuten videoiltakin näkyy, Lempi ja Sara ovat saaneet nyt pari päivää osallistua pentujen hoitamiseen ihan täysipäiväisesti. Sara leikittää pentuja kärsivällisesti ja Lempi tekee tuttavuutta lähinnä punaisten pentujen (erityisesti Noidan) kanssa, mokoma värirasisti 😀 Lempi antaa huomiota muillekin pennuille, mutta ihan selvästi se suosii ”omanvärisiään”. Olen tässä saanut ihastella kolmen aikuisen yhteishuoltajuutta pennuista – Taika hoitaa imetyksen ja Lempi ja Sara pentujen putsauksen.

Pentulan laajentumisen myötä vein pennuille ylös ensimmäisiä lelujakin – pennut kiinnostuivat niistä jo kovasti! Täällä on esitelty tomeria tapporavistuksen alkeita, leluja otetaan rohkeasti suuhun ja niillä koitetaan kovasti leikkiä. Leikkihetket ovat vielä sen verran lyhyitä, että yleensä olen auttamatta myöhässä kamerani kanssa, mutta tällainen hetki oli sattunut puhelimen kameraan.

Uudet kokemukset ovat väsyttäneet pentuja jonkin verran, joten tovin puuhasteltuaan ne nukkuvat hyvät unet ennen seuraavaa puuhasteluhetkeä. Joka päivä tuntuu, että hereilläoloaika pitenee tovin, osa nukahtaa nopeasti ja osa sinnittelee hereillä. Ihanan seurallisia pentuja – ne hakeutuvat mielellään ihmisten tai aikuisten koirien luo puuhastelemaan.

Pennut ovat alkaneet hakea myös toisiaan leikkiin, aika usein tosin toisella osapuolella leikkiinhaku menee vielä vähän ohi, ja leikki jää hieman yksipuoliseksi. Sitä tuskin kestää enää kovin kauaa, kohta näitä ei pitele mikään! Kovasti pennut harjoittelevat jo leikkiin kuuluvia ääniä – murinaa ja haukkumista.

Eilen meillä kävi taas muutamia pennunkatsojia. Oli hauska nähdä, kuinka iloisesti pennut ottavat ihan vieraatkin vastaan – hännät heiluvat iloisesti ja pennuista innokkaimmat koittavat kiivetä syliin. Yleensä sylissä ensimmäisenä ovat Noita, Noituri, Maagi ja Manaaja, Welho ja Shamaani sitten vasta vähän myöhemmin. Welho vaikuttaa temperamentin puolesta rauhallisemmalta, joten se tulee tilanteisiin vähän myöhässä; Shamaani minusta taas selkeästi on itsenäisempi eikä näe niin tarvetta tehdä itseään tykö. Sekin tosin on temperamentiltaan minusta rauhallisempi, joten oma osansa on varmasti silläkin. Avoimen oloisia kaikki pennut edelleen ovat, jos mitään on pääteltävissä vispaavista hännistä ja pusuista, joita osa pennuista jakelee hyvinkin innokaasti.

Nämä pennut ovat kyllä kertakaikkiaan niin suloisia, etten kestä – välillä viimeinenkin järjenhiven meinaa kadota ja ajattelen, että jätän kaikki kotiin 😀 Olen kyllä ihan varma, että parin viikon päästä vauhdin kiihtyessä ja pentujen alkaessa esitellä enemmän riiviöpuoliaan olen jo tullut taas järkiini. Mutta nyt nautin kyllä ihan täysillä, kun saa katsella pentujen touhuja ja nukkuvia pentuja. Kynnetkin leikattiin taas alkuviikosta, kaikki olivat sylissä tosi rauhallisesti kynsienleikkuun ajan. Pennut eivät enää suhtaudu selälleen kääntämiseenkään niin kielteisesti kuin ensimmäisinä viikkoina, sitä on harjoiteltu vähitellen ja pentujen tahtiin ilmeisen hyvin tuloksin.

Noituri on soma nukkuessaan, mutta hereillä ollessaan se on kyllä melkoinen Vaahteramäen Eemeli! Milloin se pyörittelee peittoja ja mattoja, juoksee nukkuvien sisarustensa yli, ja kun huomaa jonkun nukkuvan, puree sitä nenästä! Ehtiväinen kaveri siis. Noituri viihtyy hyvin sylissä, välillä on sen kanssa seurusteltu (tai keskusteltu pahanteosta) hyvät tovit. Sen ääntely on taas vähentynyt, edelleen narisemalla se pääasiassa ilmoittaa, jos on johonkin asianlaitaan tyytymätön (erityisesti vajareihin).

Noita on tällä viikolla todellakin kertonut olevansa koira! Eilisillan se vieraiden ollessa meillä vain juoksi ympäriinsä häntää heilutellen, murisi ja haukahteli ja sen jälkeen jatkoi juoksemista 😀 Tämä tyttö näyttäisi myös perineen suvussa kulkevan lurpomisgeenin – sen verran kova tyttö on pusuttelemaan. Tällä viikolla Noita ei ole esitellyt kovin seesteistä ja rauhallista kuvaa itsestään, enemmänkin menohaluja. Noita on tosi sosiaalisen oloinen niin koirille kuin ihmisille, se on aina ensimmäisten joukossa seurustelemassa.

Shamaani on oman tiensä kulkija, se viipottaa monesti ihan eri puolella pentuhuonetta samaan aikaan, kun muut ovat läjässä jossain muualla. Se hakeutuu seurustelemaan kyllä, mutta tekee sen omassa tahdissaan. Shamaani on minusta rauhallisin pennuista ainakin tällä hetkellä, se on myös tosi hiljainen. Shamaanin askelluksessa on jotain tosi itsevarmaa, rauhallista ja hillittyä, odottelen jo malttamattomana, millaisia spurtteja tästä tytöstä lähtee, kunhan rallileikit alkaa!

Maagi söpönaama muistuttaa päivä päivältä enemmän isomummuaan Neveä, sen alati heiluva häntä ja syliin kiipeäminen ovat jotain niin liikuttavaa! Maagi oli ihan ensimmäisiä pennuista, joka innostui leluista ja on niillä enemmän leikkinytkin. Maagilla on välillä vähän oma rytmi – se ei aina mene syömään samaan aikaan muiden kanssa, ja muiden nukahdettua se saattaa tepastella vielä hyvän tovin ennen kuin nukahtaa. Tämäkin tyttö on niin valloittava, etten kestä!

Welho on tosi rauhallinen, se on seesteisin ja tasaisin pojista ihan heittämällä. Se tulee raasu aina vähän muita jäljellä kaikkialle, tosi rauhalliselta vaikuttava temperamentti pitää huolen, ettei tämä poju kiirehdi mihinkään päätä pahkaa. Welho piippaa lähinnä silloin, kun äiti on hukassa, on kauhea nälkä ja kaverit varmasti on syöneet jo ihan kaiken! Welho on aika seurallisen oloinen, se kiipeilee sylissä ja nukahtaa mielellään joko jonkun aikuisen tai sisarustensa viereen.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä meidän Majava-Manaaja, joka on ihan huikee tyyppi! Pojista kovin pusuttelemaan ja seurustelemaan, meidän ultimate-hännänvispaaja! Jos muut ovat hännänvispaajia, Majava on sitä potenssiin kaksi. Majava piippaili pennuista pisimpään, kun pennut pääsivät valloittamaan laajennettua pentulaa, mutta unien jälkeen piippailu väheni ihan merkittävästi. Majava on tosi menevä tyyppi, kuten tuolla ylempänä olleesta videostakin näki – en edes saanut parhaita spurtteja videolle!

Näissä kuvissa pennut näyttävät tosi paljon isommilta kuin mitä ne luonnossa ovat. Pieniähän nämä mun pennuiksi ovat ikäisikseen, ilmanko viipottavat menemään niin ketterästi! Vielä mahtuvat kaikki vierekkäin syömään, mutta eivät enää pitkään.

Tänään pennut saivat maistella ensimmäistä kertaa jauhelihaa! Se oli pentujen mielestä tosi hyvää, täytyi ihan pitää huoli, että kaikki saivat syödäkseen, kun isoimmat kyynärpäätaktiikalla valtasivat ison alan lautaselta. Welho ja Manaaja saivat kuitenkin osansa myös. Tätä herkkua on luvassa pennuille kyllä jatkossakin, nyt aloiteltiin pelkällä jauhelihalla, mutta piakkoin täytyy esitellä myös pentunappula, piimä ja raejuusto.

Lempi ei ole kuullut henkilökohtaisesta tilasta

Aikuisille koirillekin kuuluu ihan hyvää. Saran kanssa jäi maanantaina agitreenit väliin kovan pakkasen takia, mutta tiistaina käytiin Motivaatiolla tokovalmennuksessa. Lempi on edelleen ihan valeraskaushuuruissaan, se viihtyy vähän liiankin hyvin pentujen kanssa, kuten yllä olevasta kuvastakin näkee. Taika on ihanan kärsivällinen virkaintoisten ystäviensä suhteen. Taika voi hyvin, mutta monen asian summana se on päässyt aika hoikkaan kuntoon. Kävin hakemassa Taikalle rasvaisempaa lihaa ja nappulanvaihto on menossa, joten toivottavasti saadaan vähän lihaa luiden päälle.


Jätä kommentti

Pennut 3vkoa!

Kiireinen viikko alkaa kääntyä loppupuolelle, ei toivoakaan, että olisi ehtinyt tässä bloggailemaan. Viikon aikana on pentulassa tapahtunut paljon, joten jonkinlaisen koosteentyngän yritän tässä yövuoron kuluksi naputella.

Maanantaina jäin vapaalle, ja sen verran viime viikon ripulishow ja valvotut yöt painoivat, että jätin vielä Saran kanssa agitreenit väliin. Aino tuli illasta käymään ja pentuja katsomaan, pennut saivat olla vähän pitemmän ajan laatikon ulkopuolella, puuhastella ja syödä. Kovin pitkään pennut eivät vielä syönnin päälle jaksa valvoa, mutta hetki pitenee kyllä päivä päivältä. Yritän vielä nauttia näistä hetkistä, kun pennut nukkuvat paljon – kohta se luksus on ohi!

Olen yleensä antanut pennuille ensimmäisen matolääkekuurin jo aika pian pentujen täytettyä 2 viikkoa. Kun pentujen masut viimein rauhoittuivat ja palautuivat normaaliksi, en kuitenkaan millään raaskinut heti pistää niitä uudelle koetukselle matolääkekuurin myötä. Siispä tämän viikon on annettu masujen palautua, ja aloitin matolääkekuurin vasta tänään. Kaikki ottivat ensimmäiset satsit isommin vastustelematta, vaikka pahaa selvästi oli.

Tällä viikolla myös Lempi ja Sara ovat viimein päässeet pentuja moikkaamaan, Taika on suhtautunut rennosti mun koirien vierailuihin pentujen luona. Sara on ollut onnensa kukkuloilla pentujen keskellä, ja selvästi sitä närkästyttää, kun se ei vielä ihan joka kerta pääse pentujen luo mukaan. Lempi on ollut myös erittäin kiinnostunut pennuista, mikä on sille hieman epätavallista. Lempi on hivenen raskas tällä hetkellä – sillä on nyt loppuvuoden juoksujen jälkeen valeraskaus pahimmillaan, ja selvästi jotain pesäntekoajatuksia on ilmoilla. Se oikein kitisee, jos se kuulee pentujen pitävän ääntä, eikä se pääse pentujen luo. Uusi piirre Lempissä, mutta eipä meillä toisaalta ole tainnut olla aiemmin pentuja samaan aikaan valeraskauden kanssa. Luulen kyllä, että pentujen viehätys menee ohi, jahka niillä alkaa olla vauhtia ja isommat hampaat 😀

Tiistaina pidettiin ansaittua lepopäivää, kävin vain aikuisten koirien kanssa lenkillä ja istuin pentujen touhuja seuraamassa. Keskiviikkonakin olin vapaalla, mutta ohjelmaa oli enemmän – kävin lenkillä entisen työkaverini Satun ja Saran staffikaveri Masan kanssa. Sara sai viimein kovasti kaipaamaansa vauhdikasta seuraa, myös Lempi juoksi nuorison mukana. Iltapäivästä meille saapui yllätysvieraina Marjut Kirin (Mi Sombra Mr Mistoffelees) ja Vinhan (Pähkähullun Vuoripuro On Mi Sombra) kanssa, joten tytöt pääsivät vielä toiselle lenkille juoksemaan poikien kanssa. Sara ja 7kk ikäinen Vinha löysivät leikeissä yhteisen sävelen nopeasti, lumi vaan pöllysi näiden perässä.

Marjutin vierailun myötä alettiin varovaisesti raottaa pentulan ovia vieraille. Tuli jälleen kerran todistettua, että kyllä aussie aussienomistajan tunnistaa, Taika suhtautui lunkisti, vaikkei ole tavannut Marjutia ennen. Ilta meni meillä oikein mukavasti pentujen touhuja katsellessa, ja juttua olisi varmasti riittänyt pitempäänkin.

Loppiaisena eli torstaina oli taas työpäivä, joten aamulenkin jälkeen koirat jäivät työvuoron ajaksi keskenään. Iltapäivällä töistä päästyäni kävin pienen lenkin aikuisten kanssa, pian sen jälkeen meille saapui etenkin Taikalle mieluisia vieraita, kun kotiväki Oulusta tuli kylään. Taika oli ihan innoissaan ja niin hyvillään! Ihanasti se esitteli hienoja äitikoiran ominaisuuksiaan kotiväelleen. Perjantai sujui samalla kaavalla kuin torstai – aamuvuoro töissä ja iltapäivästä Taikan kotiväki kävi meillä Taikaa ja pentuja ihailemassa. Vähän etukäteen jännitin, että jääköhän Taika kovasti ikävöimään omien ihmistensä perään, mutta kiltisti se jäi meille – olin toki etukäteen sille kertonut, että ihan vielä ei voi kotiin lähteä, pennut eivät pärjää ilman äitiä.

Tänään lauantaina kestittiin jälleen vieraita, kun mun oma kotiväki tuli Joensuusta pentuja katsomaan. Porukoiden piti tulla jo viime viikolla, mutta jouduttiin tosiaan siirtämään vierailua, kun pennut olivat kipeitä. Aamulla käytiin ennen vieraiden saapumista jäällä lenkillä, vieraiden lähdettyä otettiin iltapäivä rennosti ja valmistauduttiin mun yövuorojen alkamiseen. Vierailu sujui ihan mukavasti, Taika selvästi hakee minusta tukea, jos se on epävarma, miten jossain tilanteessa toimia. Nyt näki kyllä, että viime päivinä on vieraita käynyt tiiviisti, joten on hyvä pitää jokunen päivä taukoa.

Tänään ennätin viimein ottaa pennuista muitakin kuin puhelinkuvia! Alkuviikon vapailla oli tarkoitus ottaa taas kuvat pennuista paremmalla kameralla, mutta lumisateiden myötä taivas oli niin pilvessä, ettei luonnonvalo riittänyt kuvaamiseen. Tänään onneksi taivas oli hieman kirkkaampi, joten saatiin uudet passikuvat otettua. Pennut ovat näissä hieman pöllämystyneen näköisiä – kasvistäti päästeli niin kummallisia ääniä, että sai pennut pysymään hetken paikallaan ja katsomaan kameraan.

Noituri on tällä hetkellä pojista minusta säpäkimmän ja touhukkaimman oloinen – se on koostaan huolimatta tiiviisti menossa ja jotain puuhastelemassa, temperamentti vaikuttaa kuitenkin vielä melko rauhalliselta. Sen ääntely on jonkin verran lisääntynyt, se ei varsinaisesti piippaa eikä hauku, mutta pitää sellaista omintakeista narinaa. Yleensä se narisee etenkin ruokailun jälkeen vähän sen oloisena, että vajarit tuli överien sijasta. Noituri on tällä hetkellä taas pentueen isoin, painoa oli tänään päivällä 1310g.

Noita on esitellyt tässä viikolla pirskahteluja tasaisen ja seesteisen olemuksen sekaan – siltä tulee välillä hyvin topakka HAU! Noita kiinnitti huomioni Lempin ja Saran ensimmäisellä vierailulla pentujen luona – se otti häntä vispaten kontaktia heti. Noita on ihanasti lähtenyt seurustelemaan vieraiden kanssa tällä viikolla, joten se on ainakin tähän mennessä antanut aika sosiaalisenoloisen kuvan itsestään. Noita on pirskahteluistaan huolimatta minusta edelleen aika tasaisen oloinen, hauska nyt nähdä, mihin suuntaan se lähtee kehittymään. Noita painoi tänään 1290g eli tulee tiukasti Noiturin perässä.

Shamaanista on tullut tämän viikon aikana varsin kesyn oloinen, se oli niin tulisen temperamenttisen oloinen syntymän jälkeen. Luulen, että sain jotain auki sen niskaa hoitaessani, sillä kokovartalokipsin tuntu pennun kehosta on kadonnut, ja tulisuus on lievittynyt. Shamaani huutaa sydäntäsärkevästi, jos se säikähtää tai siihen sattuu, voi pieni kulta! Lohtusyliä on tarjoiltu paljon tällaisen tilanteen tullessa eteen. Shamaani on edelleen helpoin hoitotoimenpiteissä ja kuvauksissa, se pysyy jopa hetken paikallaan eikä ole ainakaan toistaiseksi pistänyt pahemmin hanttiin. Se nukahti perjantaina Taikan kotiväen ollessa vierailulla syliini ja nukkui siinä selällään pitkän pätkän ❤ Shamaanikin painaa jo yli kilon, 1020g! Shamaani tuli muuten aamulla porukasta ensimmäisenä laatikosta omin avuin yli, joten reunan korottaminen tuli ajankohtaiseksi.

Maagista tulee todella paljon mieleen pentujen isomummu Neve (Hazelmoor Nefertiti Nia) – häntä heiluu hirveästi ja se ottaa todella ihanasti kontaktia vieraisiin! Maagi on aika menevän oloinen tapaus, se tutkii reippaan oloisena ympäristöä. Kuvan saaminen oli kyllä työn ja tuskan takana, se ei olisi millään meinannut olla paikallaan edes lyhyttä hetkeä. Maagi on tytöistä ehkä äänekkäin, ei nyt mikään turhanhuutaja tai -kitisijä kuitenkaan. Tämä tyyppi on edelleen kova kiipeämään, kaikki pitää tutkia! Maagi painoi tänään päivällä 1240g.

Lellikkilapsi (jos nyt ketään voi sellaiseksi erikseen nimetä, kaikkihan nämä ovat) Welho on pennuista rauhallisin ja hiljaisin, se on tosin myös loppuviikkoa kohti alkanut esitellä pirskahduksia, että kyllä hänessäkin asuu pikkuinen koira! Welho on kirinyt kasvussa muita kiinni, sekin pentueen pienimpänä painoi tasan kilon. Welho on hyväntuulinen pieni hännänvispaaja, myös helpoimmasta päästä kuvattavia, kun se ei salaman lailla sinkoile paikasta toiseen. Welholle näyttäisi olevan tulossa tan-merkit!

Meidän musta poika Manaaja-Majava oli tänään haasteellisin kuvattava, sillä oli kauhea kiire kaikkialle muualle paitsi kameran eteen, ja se protestoi kuvattavana oloa surkeasti huutamalla. Kuvilla oli tosin suuri viihdearvo 😀 Majava on iloinen ja hyväntuulinen, aivan ihana hännänvispaaja, se on myös kiinnittänyt huomioni varsin sosiaalisen oloisena tyyppinä. Manaaja on kova poika pusuttelemaan, ja pusupennuilla on aina iso paikka kasvistädin sydämessä ❤ Majava painoi tänään 1140g.

Ensi viikolla suunnitteilla on laajentaa pentujen oleskelutilaa koko pentuhuoneen alueelle, niin pennut mahtuvat paremmin liikkumaan. Tänään 3-viikkoissynttäreiden kunniaksi olisi voitu myös aloitella kiinteän ruoan maistelemista, mutta päädyin nyt kuitenkin siihen, että hoidetaan matolääkekuuri ensin pois alta ja maistellaan kiinteää sitten sen jälkeen. Pennuilla on jo pienet hampaanalut, ne ovat vielä pääosin ikenen alla, mutta kulmahampaat ovat puhjenneet. Ikeniä selvästi kutittaa, sillä loppuviikkoa kohti pennut ovat innokkaammin käyttäneet suutaan.

Sain varattua tällä viikolla pennuille ajan eläinlääkärin tarkastukseen, sirutukseen ja silmäpeilaukseen helmikuun alkuun. Kauhean nopeasti aika tuntuu menevän – tuntuu, että pennut vasta syntyivät, nyt ne ovat 3-viikkoisia ja ihan kohta lentävät jo maailmalle. Toivotaan, että ei tulisi kauhean kovia pakkasia, niin päästäisiin viikon päästä aloittelemaan ulkoilun harjoittelua. Kiva olisi saada otettua pentuja myös mukaan hallille treeneihin, kunhan vähän vielä kasvavat.


Jätä kommentti

Pennut 2vkoa!

Pennut täyttivät eilen 2 viikkoa, onpa pariviikkoinen mennyt tosi nopeasti! Jotenkin tosi varhaiskypsää porukkaa – pennut harjoittelevat kovasti kävelemistä ja leikkimistä, vaikka vasta pari päivää sitten silmät aukesivat. Kuvat eivät oikeastaan tee enää oikeutta näiden menojen ikuistamiselle, joten olen koittanut olla puhelimen kanssa herkillä ja ottaa videokuvaa. Noituri huvitti meitä uudenvuodenaattona leikkiyrityksillään:

Vuodenvaihde sujui meillä hyvin rauhallisissa merkeissä. Käytiin aikuisten kanssa päivällä lenkillä, alkuillasta kiirehdin puoli kuuden aikoihin ulos vielä ennen kuin pauke alkaa – vain kuullakseni, että kiireisimmät olivat jo paukuttelun aloittaneet. Lempi ja Sara eivät paukuttelua noteeranneet, Taika noteerasi muutaman ensimmäisen, mutta sillä ei liittynyt ääniin minkäänlaista tunnereaktiota, rauhassa saatiin kävellä aiottua lyhyemmäksi jäänyt kieppi. Minulla itselläni paukkujen kuuleminen aiheutti kyllä välittömästi kiehahtamisreaktion, en jaksa käsittää, miten ihmisten voi olla niin vaikeaa noudattaa kellonaikoja. Meilläpäin raketteja paukkui kyllä jo aiemmin viikollakin.

Noituri on ollut kovin virkeänä tässä viime päivinä, se on kovasti osoittanut jo leikkielkeitä sisaruksilleen. Se on tyytyväisen oloinen lunki poika edelleen, se on hauska, kun se ei juurikaan hauku tai valita, ilmaisee tyytymättömyyttään lähinnä hymähtelemällä. Noituri on edelleen pentueen toisiksi isoin, pian mennään kilon rajan yli. Noituri heilutteli mulle häntää ensimmäisten pentujen joukossa ❤

Noita-voipalleroinen oli aamun punnituksessa ensimmäisenä ylittänyt kilon painon. Sen väri on ihanan syvän tummanpunainen. Noita on myös aika tyytyväisen oloinen, sekään ei kovin usein valita mistään. Noita on yksi pentueen ensimmäisistä pennuista, joka on pentulaatikossa seikkaillessaan ottanut minuun oma-aloitteisesti kontaktia. Noita on aika rauhallisen oloinen pentu, mutta saa nähdä, mikä on asioiden laita, kunhan jalat kasvavat kunnolla alle!

Shamaani on nykyään pentueen kilteimmästä päästä – helpoin tyyppi kuvata ja tehdä hoitotoimenpiteitä! Huutaminenkin on minusta vähentynyt aika paljon viime päivien aikana, ääntä kyllä tarvittaessa lähtee edelleen. Tämä tyttö yrittää selkeästi uida kasvattajan liiveihin 😀

Maagi on käynyt kovasti seurustelemassa kasvattajan kanssa, se heiluttelee häntää ja yrittää vähän purra tai nuoleskella, en oo ihan varma, kummasta on kyse 😀 Melko isoksi tytöksi Maagi liikkuu yllättävän näppärästi. Sekin on yrittänyt jo vähän hakea leikkikaveria sisarusten joukosta, kohta mennään lujaa!

Mun lellikkilapsi Welho on kasvanut viime päivinä ihan hyvin, kohta painoa on jo 700g! Se on pienin porukasta edelleen, mutta onneksi hyvin elinvoimainen. Sekin on pentueen helpoimmasta päästä, mitä tulee hoitotoimenpiteisiin ja kuvauksiin, vaikuttaa aika rauhalliselta pennulta.

Majava-Manaaja esitteli aika vauhdikkaita piirteitä loppuviikosta, mutta nyt se on vähän rauhoittunut – hauska siis nähdä, kuinka vauhdikas tästä tyypistä sitten loppupelissä tulee! Majava oli porukasta ensimmäinen, joka heilutteli mulle iloisesti häntää, sehän sai tietysti kasvistädin sydämen läikähtämään. Manaaja on sylissä usein aika vauhdikas, mutta muuten melko rauhallisen ja tyytyväisen oloinen poika.

Kynsiä on pennuilta leikattu pariinkin otteeseen. Nämä ovat siinä mielessä erilaisia aiempiin pentueisiini nähden, että selällään nämä eivät viihdy sylissä lainkaan, heti alkaa kauhea kääntyily ja rimpuilu. On sitten leikattu kynnet kasvattajan kannalta hankalammassa asennossa, mutta pääasia, että saadaan hoitotoimenpiteet tehtyä. Biosensorissa on näkynyt tämä sama, että eivät oikein meinaa rentoutua selälleen, muissa asennoissa ovat lunkimmin.

Innolla odotellaan tulevia viikkoja ja pentujen kehitystä. Ensi viikolla tulee varmasti jo tarpeen suurentaa pentujen liikkumatilaa, kun pennut alkavat olla enemmän hereillä. Nyt pennut jaksavat hetken puuhastella ruokailun päälle ennen kuin uni taas voittaa. Täytyy koittaa itsekin vielä nauttia näistä hiljaisista ja rauhallisista päivistä, pian ne ovat luetut!