Empathica's Blogi

6 viikkoa Vispuloita!

Jätä kommentti

Viime lauantaina pennut täyttivät jo 6 viikkoa, vähiin käy yhteinen aika ennen kuin loppuu!

Loppuviikko sujui melko rauhallisissa merkeissä. Tiistaisen Vesalan reissun jälkeen pidettiin keskiviikkona lepopäivä, kun ajattelin edellispäivän retken olleen pennuille vähän rankka. Keskiviikko-iltana pennuilla olikin sellaiset kreisibailut illalla että oksat pois 😀 Torstaina päätin yrittää maksimoida rauhallisen illan ja yön todennäköisyyden, joten otin pennut mukaan hallille agitreeneihin. Automatkailu sujui valtavan hienosti – kotoa lähtiessä pari piippausta ja sitten unille. Treenikaverit olivat jostain syystä hyvin innokkaita kuullessaan, että mulla on pieniä mukana, joten sain ilman suurempia maanitteluja pentujen pissatusapua ennen hallilletuloa.

Pennut olivat hallilla ihan valtavan reippaita ja iloisia! Niillä riitti treenien ajan ihastelijoita ja seuralaisia. Meidän halli on melko iso, joten siellä kaikui ja kuului mm. keinun pauketta viereisiltä kentiltä, mutta pennut eivät mitenkään isommin uusiin ääniin ja ylipäätään uuteen ympäristöön reagoineet. Tällä kertaa pennut viettivät koko ajan pentuaitauksessa, mutta ehkäpä ensi kerralla pääsevät tutustumaan halliin vähän laajemmin, jos vaan kelit mahdollistavat pentujen kuljettamisen mukana.

Pennut näkivät muutamia treenikavereiden koiria ja tekivät reippaasti tuttavuutta aitauksen läpi. Kiinnostuneina ne seurailivat muiden treenejä omien leikkiensä ohessa!

Treenikaverit antoivat pennuille muutamia leluja testattavaksi, pennut viihtyivät niiden kanssa aika mukavasti! Loppuviikon aikana koitin vähän tehostetusti leikittää pentuja tulevaa pentutestiäkin ajatellen.

Treenien lopussa pennut alkoivat olla aika raukeassa tilassa, joten pienen ulkoilun jälkeen lastattiin pennut autoon. Siellä ne nukkuivat ihan sikeästi, kun tulin jäähkälenkiltä aikuisten koirien kanssa. Ajattelin loppuillan olevan aika hiljainen, mutta kotiin päästyään pennut varmaan purkivat päivän kokemuksia leikkimällä noin tunnin. Yöllä ei kuulunut pentulasta kyllä pihaustakaan 😀

Perjantaina pennuilla kävi vieraita parissa porukassa. Illemmalla meille tuli Aino sekä Marjut, jolla oli mukanaan myös aussiepojat Kiri 3v ja Vinha 7kk. Marjutin pojat ovat luotettavia ja pentuturvallisia, joten tehtyään ensin tuttavuutta pentuaitauksen läpi pojat pääsivät moikkaamaan pentuja myös aidan toiselle puolelle. Marjut sai aika kivoja videoklippejä vierailulta, sain luvan nämä jakaa täällä blogissakin, kun itsellä jäi kuvaaminen kokonaan jälleen kerran.

Taika on aikalailla siirtänyt siivousvastuun jo mun harteille, joten moppaaminen on tullut tässä viime päivinä hyvin tutuksi. Yleensä homma hoituu nopeiten ja vaivattomammin pentujen ollessa pihalla, koska muuten mopissa on kiinni aika monta lisäosaa (ellei moppaaja ole kokenut ja hyvin ripeä liikkeissään) 😀

Viime viikon loppupuolella kelien ollessa leudompia kävi jo jokusen kerran niin kuin osasin odottaakin, että pennuilla oli ulkona sen verran lystiä, ettei niitä huvittanut tulla sisälle ollenkaan. Viikonlopun myrskyn aikaan pentuja ei taas oikein millään meinannut saada ulos kuin kääntymään. Sisäsiisteyden opettelu on kuitenkin saatu ihan kohtuulliselle mallille, useimmiten ainakin osa tarpeista tulee pennuilla ulos. Pennut tosin syövät ulkoa kaikenlaista, liekö johtunut siitä vai jostain muusta, mutta Maagilla oli maha sekaisin pari päivää sitten ja tänään huomasin Manaajalla samoja oireita. Molemmat ovat onneksi olleet muuten hyvävointisia ja syöneet hyvin, joten on uskallettu mennä seurantalinjalla.

Sellainen erikoisuus näillä tyypeillä on etenkin viimeisen viikon aikana ollut, että aamulla päästettyäni pennut pihalle ja siivottuani pentujen oleskelutilat saan pennut takaisin sisälle otettuani tarkistaa aina ensimmäisenä, kuinka moni on kylvyn tarpeessa. Nämä eivät leikkien tohinassa katso yhtään, missä pyörivät, joten aika usein jollakulla on kakkaa kyljissä, niskassa, korvassa ja milloin missäkin. Noh, tämän ”ansiosta” pennut ovat jo aika kokeneita käsienpesualtaassa paikallaan seisomisessa eivätkä juurikaan protestoi suihkuttelua. Tämän viikon uusi lempinimi pennuille onkin ollut kakkakierijäiset 😀 Aiempien pentujen kanssa olen yleensä selvinnyt yhdellä isommalla pesulla luovutuksen kynnyksellä, mutta näitä on saanut pestä ihan työkseen.

Tänään (eli eilen) maanantaina meillä olikin jännä päivä, kun pennuilla oli pentutestit Motivaation hallilla täällä Jyväskylässä. Automatka hallille sujui taas valtavan hienosti – pari piippausta ja pennut kävivät unille. Testaajana toimi Elli, joka on pennut kyllä nähnyt aiemmin, mutta viimeksi aika pieninä silloin, kun niillä oli vasta auennut silmät. Pentutesti oli aika erilainen verrattuna aiempiin, joilla mun pentuja on testattu, mutta kyllä siitä olennaisimmat jutut tulivat hyvinkin esille. Lyhykäisyydessään testi aloitettiin uudesta tilasta, jossa katsottiin, miten rohkeasti ja reippaasti pentu lähti tutustumaan uuteen paikkaan, ja lopuksi katsottiin, miten pentu ottaa kontaktia passiiviseen testaajaan. Seuraavaksi toisessa huoneessa oli erilaisia alustoja, joiden yli pentujen piti mennä päästäkseen testaajan luo. Kolmannessa vieraassa tilassa katsottiin jälleen, miten pentu lähtee tutustumaan uuteen tilaan, ja miten pentu suhtautuu yllättäen tulevaan ääneen (kolisevia tölkkejä ja purkkeja). Testin lopuksi oli ”bileosio”, jossa testaaja ensin leikitti pentuja ja sitten selviteltiin pentujen orientaatiota ruokaan.

Shamaani on hyvin Marianne-karkkiorientoitunut

Pentutestissä havainnollistui hyvin, miten valtavan iso merkitys pennun viretilalla on testissä toimimisen kannalta. Noita ja Welho olivat ainoat, jotka olivat aika optimaalisessa vireessä testissä, ja molemmat toimivat loistavasti ja olivat hyvinkin edukseen testin kaikissa osioissa. Maagi, Noituri ja Manaaja olivat hieman unisia omien testiensä aikana: Maagi turvautui aika paljon ihmiseen (minuun), Noituri puksutti aika tasaisesti koko testin läpi, muttei minusta esitellyt itseään ihan omalla tasollaan. Manaajalla kävi aamulla ennen testiä haaveri – se onnistui jotenkin saamaan yläleukansa pentuaitauksen kalterien väliin jumiin. Sain sen aika helposti irti, ja ajattelin, että ei käynyt kuinkaan, mutta testissä se ei ottanut isoon leluun kiinni (ero oli ihan huomattava, koska se on meillä kotona ollut yksi parhaista leikkijöistä lelulla kuin lelulla) ja pyrki pureskelemaan jauhelihaa vain toisella suun puoliskolla. Tarkistin suun, eikä siellä näkynyt mitään vaurioita, mutta täytyy nyt seurata, miten suu lähtee paranemaan. Onneksi on osteopaattiajat perjantaina. Shamaani taas oli yllättävän äänekäs, mikä hieman ihmetytti, kun se on ollut muuten tosi hiljainen. Se oli kyllä tosi nälkäinen, mikä saattoi äänenkäyttöön myötävaikuttaa.

Ylläolevasta selonteosta voisi päätellä meillä olleen hyvin värikästä porukkaa, mutta siis näin kasvattajan näkökulmasta pentue oli minusta kokonaisuutena kuitenkin aika tasainen. Kaikki leikkivät hyvin (Manaajakin, kun testaaja vaihtoi pienempään leluun), kaikki olivat ahneita, pennut ovat tosi sosiaalisia ja hakevat ihmiseltä tukea epävarmassa tilanteessa. Noituri oli ainoa, josta testaaja sanoi, että vaikka se selvästi tykkää ja on kiinnostunut ihmisistä, niin se on sen verran hillitympi, että siitä saattaa kehittyä hieman pidättyväinen. Nämä toki olivat yhden päivän ja testaushetkeen sattuneen vireystilan arvioita, luotettavamman arvion saisi, jos testi uusittaisiin muutaman kerran. Olen itsekin havainnut vuosien varrella, että myös testausiällä on iso merkitys – 7-viikkoiset ovat testissä usein tosi paljon rohkeampia ja itsenäisempiä kuin 6-viikkoiset. Tämä oli kuitenkin hyvä kokemus pennuille ja toisaalta myös hyvää informaatiota minulle kasvattajana, että tietää testissä ilmenneitä juttuja silmäillä ja seurata vielä tulevina viikkoina. Osaa sitten antaa yksilöllisemmät ja paremmat käyttöohjeet tuleville omistajille 🙂

Pennut olivat testin päälle aika väsyneitä. Mun oli tarkoitus mennä iltapäivästä vielä paimentamaan Saran ja Lempin kanssa ja ottaa pennut mukaan tutustumaan lampolaan, mutta testeissä menikin niin kauan, etten ehtinyt koko paimennustreeneihin. Täytyy yrittää ensi viikolle saada vielä pennuille lampolareissu sovittua, se on jäänyt niin ihanana ja hauskana kokemuksena Odinin kanssa mieleen!

Tämä viikko menee vähän rauhallisemmissa merkeissä kirjurin yövuorojen vuoksi. Jos kelit olisivat jotakuinkin inhimilliset, meinasin ottaa pentuja mukaan autoilemaan ja ulkoilemaan tässä yövuorojen välissä. Torstaina suunnittelin yövuorojen loputtua ottavani pennut taas mukaan agihallille, jos ei ole kova pakkanen. Perjantaina käväistään Tampereella osteopaatilla ja viikonloppuna suunnataan Joensuuhun parin päivän minilomalle. Parit vieraat on pennuille myös loppuviikosta luvassa. Hiljalleen pitäisi alkaa myös miettiä tulevia koteja. Tyttöjen kodit alkavat olla selvillä, mutta poikien kotiasiat ovatkin vähän epäselvemmät – niissä tosin on selkeämpiä luonne-eroja havaittavissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s