Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Nada 57vrk

Loppuviikko hurahti töiden parissa. Perjantai- ja lauantaiaamuina Nada herätti aamulla hyvissä ajoin, että ulos olisi tarpeen päästä, joten molempina aamuina aloiteltiin päivä pienellä aamukävelyllä. Välissä käväistiin kotona huokaisemassa hetki, sitten suunnattiin päivän pitemmälle ulkoilulle. Nadalla vähän vaihtelee, mikä boogie aamulenkillä on – välillä se on tosi pirteä ja jaksaa reippaasti, välillä meno on vähän tahmeampaa. Mitään superpitkiä lenkkejä ei olla käyty, ettei mama ihan uuvahda. Lenkin varrella tulee taskusta syötettyä herkkuja tiiviisti, sillä aamulla ja päivällä ruoka ei edelleenkään kupista meinaa maistua. Sekä perjantaina että lauantaina iltavuoron päälle kotiin tultuani käytiin pienellä iltakävelyllä, ja molempina iltoina ruoka katosi ihan mukisematta kupista. Annoin ruokaa vähän reilummin, kun mammakoira oli nälkäisen oloinen.

86011452-6A4F-4235-8D0E-94DE00A92EE2Lepotauko ilta-auringossa

Tänään ennen aamuvuoroon menoa käväistiin vajaa tunnin lenkki. Nada oli vähän ihmeissään niin aikaisesta herätyksestä, ja meno oli lenkillä aika rauhallista. Töiden jälkeen käväistiin pieni lenkki ja kaaduttiin sohvalle ottamaan tunnin välikuolema ennen illan aktiviteettiosuutta. Ajelin ensin Jattilalle, jonne olin Ainon kanssa sopinut treenit. Nada olisi ollut omasta mielestään heti valmis agitreeneihin, mutta tuolla vatsalla ei agilityä juosta, joten mama joutui tyytymään seuraneitinä oloon 😀 Lempillä oli ihan kohtuulliset treenit, kepeillä epävarmuus edelleen paistaa, mutta saatiin ihan onnistuneitakin toistoja. Saran kanssa tehtiin pientä ratapätkää, se oli ekalla kierroksella enemmän käsissä kiinni kuin viimeksi, mutta tauon aikana pohdiskeli asioita. Toisella kierroksella se teki ihan törkeän hienon viiden esteen pätkän, harmi, ettei sitä saatu videolle! Treenisetin päälle kävin pienen jäähdyttelylenkin nelikon ja Ainon Maarun kanssa. Viisikko meni mukavasti kimpassa.

Agitreeneistä matka jatkui peltojälkitreeneihin, jotka olin sopinut Lindan kanssa. Nada oli onnesta soikeana Lindan nähdessään, ja ilo yltyi entisestään, kun muukin perhe tuli sitä pellolle moikkaamaan ❤ Nada nautti täysillä, kun sai olla huomion keskipisteenä ja pusutella kaikki vuorollaan. Se on kyllä luonteeltaan niin ihana ja lempeä koira, etten yhtään ihmettele, että kotijoukoillaan on sitä ikävä!

Peltojälkitreenit sujuivat ihan mukavasti. Lempi ja Sara ajoivat kaksi jälkeä, Lempi teki kaksi mutkittelevaa jälkeä, Sara yhden suoran ja mutkittelevan. Sara parantaa joka kerralla, se tekee töitä tarkasti ja vauhtipätkät vähenevät koko ajan. Lempin kanssa haetaan toisiamme nyt vähän joka lajissa. Lempi tekee pääosin tosi tarkkaa työtä, mutta sillä tulee välillä ihmeellisiä päähänpistoja. Ensimmäisellä mutkajäljellä sillä meni pasmat sekaisin, kun jälki ei mennytkään suoraan, joten se kaahotti hetken, loppujälki sujui onneksi aika rauhassa. Toinen jälki oli parempi, siinäkin pari kaahotusvaihetta.

EA1679AE-37EA-4E4F-ACEA-39C3F15E095ERini sai Nadan kanssa etsiä namuja pellolta, se tosin taisi mennä niin, että Rini söi namuista n. 3/4 ja Nada ehkä sen 1/4… Nadan mielestä oli yliarvostettua joutua itse etsimään nameja, se olisi oikein mielellään ottanut niitä suoraan taskusta 😀 Rinin tehdessä töitä Linda otti aivan ihania kuvia Nadasta – kaikista kuvista suuret kiitokset Lindalle! Näissä on ihanan kesäinen tunnelma, ja Nadan vatsakin alkaa kuvissa näyttää joltakin 😀

0D30DE3D-8F90-401D-A53C-A676193F1711Nada 57vrk

IMG_5423

Huomenna on ensimmäinen virallinen lomapäivä! Aamusta suunnataan nuorison kanssa paimentamaan, mutta seuraneidit pääsevät mukaan reissuun. Sen jälkeen laitetaan yläkerran pentuhuone siihen kuosiin, että sinne kelpaa hakeutua sitten h-hetken äärellä. Lämpöjen mittailu aloitellaan vielä tänään illalla.

Nyt aion korkata kylmän heimojuomatölkillisen (ketkä eivät tiedä, niin Pepsi Maxista on kyse) loman alkamisen kunniaksi ja siirtyä sohvalle lepoasentoon! Illan aktiviteettien jälkeen talo on täynnä tyytyväisen oloisia koiria.


Jätä kommentti

Pallokala rantautui pentulaan

Eilen Nada muutti vatsoineen tulevaan pentulaan! Sitä ennen aamulla röntgenkuva kertoi meidän odottelevan 8-9 pennun lisäystä Empputiimiin ensi viikolla ❤ Itse laskin kuvasta 9 kalloa, mutta saa nyt sitten nähdä, monta sieltä todellisuudessa tulee. Riittävästi hoidettavaa meille joka tapauksessa 😀

Röntgenin jälkeen suunnattiin Lindan kanssa lenkille, lenkin jälkeen otettiin taas parit kuvat vatsankasvattelukuvasarjaa täydentämään.

DSC_0002

53vrk

DSC_0012Todettiin jälleen kerran, että ei näihin kuviin vaan saa todellisuutta vangittua mitenkään. Ihan kuin mammakoira vetäisi vatsan sisään, kun näkee, että joku on kameran kanssa ikuistamassa linjoja (tämä on pätenyt kyllä jokaiseen aiempaankin pentueeseen) 😀

Tuleva mammakoira asettui meille kuin kotiinsa, se sujahti tähän mun omaan laumaan yhtä kivuttomasti kuin aina ennenkin. Ruoka maistuu vähän kehnosti etenkin aamuisin, myös aamulenkillä meno oli vähän laiskanpulskeaa, mutta onneksi iltapäivän pitemmällä lenkillä mentiin reippaalla askeleella namuja välillä kerjäten. Nadasta näkee, että vatsan kanssa oleminen alkaa olla jo melko tukalaa. Onneksi tässä ollaan jo voiton puolella, vaikka useampi tukala päivä on tietysti vielä edessä.

Mutta onpa ihana tuntea taas pentujen liikkeet, oikein tarkkaan katsoen ne näkyvät myös päällepäin ❤ Muutama työpäivä täytyisi vielä kärvistellä ennen lomaa. Loman alkajaisiksi pääseekin laittamaan pentuhuoneen kuntoon pentuja varten. Toivotaan, että kaikki menee hyvin loppuun asti!


Jätä kommentti

49vrk

Käytiin tänään Lindan kanssa treenaamassa, ja samalla treffattiin tulevaa mammakoiraa. Linda sanoi, että tällä viikolla vatsa ei ole kauheasti paisunut lisää, mutta olen eri mieltä 😀 Sain kameraan tällaisen ei-niin-edustavan kuvan, jossa kuitenkin vatsan koosta saa vähän paremmin käsitystä.

DSC_0009Mammakoira voi paksuun oloonsa nähden hyvin, se on vielä lenkillä ihan pirteä ja jaksaa kävellä pitempiäkin lenkkejä. Juoksuaskeleet alkavat olla aika koomisen näköisiä ja ketteryys on liikkeistä kaukana. Nada syö 3-4 kertaa päivässä pieniä annoksia, kerralla sille ei kovin isot annokset maistu ja aamuisin huonommin, iltaa kohti ruokahalu vähän paranee.

Seisomakuvissa muhkea vatsa katoaa jonnekin, ylimpään kuvaan verrattuna ei uskoisi, että kuvissa on sama koira vatsansa kera 😀

Pentujen syntymän lähestyminen alkaa hiljalleen konkretisoitua – ensi viikolla Nada muuttaa jo meille. Ensi viikolla käväistään myös kurkistamassa, kuinka iso joukko salamatkustajia on kyydissä.

DSC_0047

Pikkuhiljaa alkaa jännittää, en tässä oikeasti ole käsittänyt, että pentujen syntymään ei ole enää kauaa. Luulen, että ensi viikolla viimeistään Nadan tullessa meille ja pentulaatikkoa kasatessa kaikki alkaa tuntua todellisemmalta. Ensi viikon jälkeen jään lomallekin, joten on hyvin kotona aikaa päivystää pentujen tuloa.

Tänään oli ihanan kesäinen päivä – aurinko paistoi ja oli lämmintä. Käytiin koirien kanssa lenkillä ja tehtiin jälkeä. Ihan huomaamatta lenkki- ja treenireissulla meni melkein 6h, nyt on tyytyväisiä koiria kotona.

Laitan tähän alle vielä muutamat videot Nadasta 🙂


Jätä kommentti

Treenejä ja pentujen odotusta

Kuluneet viikot ovat olleet toiminnantäyteisiä, päivät ovat täyttyneet töistä, treeneistä, lenkeistä… Ei sinänsä paljoakaan uutiskynnystä ylittäviä juttuja, ja sitten toisaalta paljonkin 😀

97584823_200618420906478_6695765035626528768_n

Huhtikuu oli ja meni. Edellisen tilannekatsauspostaukseni jälkeen ollaan koirien kanssa jumpattu, Lempi ja Sara aloittivat peltojälkikurssin, ollaan treenailtu tokoa ja vähän rallyakin. Jumppatreeneissä ollaan harjoiteltu tasapainotyynyillä niin etu- ja takapään kuin keskivartalonkin treenaamista kukin omalla tasollaan. Rinillä takapään hallinta on selkeästi heikentynyt, mutta pienissä erissä treenattuna huomaa, että hallinta paranee jumpalla. Jumppaaminen on ollut kivaa kotona puuhasteltavaa, joka haastaa koiria myös miettimään ja oivaltamaan, sitä on tarkoitus jatkaa, vaikka tässä muidenkin lajien treenit vievät oman aikansa.

Tokotreeneissä ollaan muistuteltu irtoavia liikkeitä, merkin kiertoa, noutoa, seuraamista sekä oikealla että vasemmalla. Sara on ihan törkeän kiva tokokoira, tykkään aivan valtavasti sen luontaisesta moottorista ja halusta työskennellä. Lempillekin rally on tehnyt tokoa ajatellen hyvää – vire kestää paremmin ja se on tehnyt hienoja seuraamispätkiä. Toko on silleen kyllä jäänyt Lempin kanssa vähän unohduksiin, että esimerkiksi kaukokäskyistä sillä ei ollut enää minkäänlaista mielikuvaa. Nopeasti ne varmasti palaisivat mieleen, kun vähän treenaisi.

98072874_2946809412023586_7038583307944067072_n

Peltojälkikurssi alkoi tässä hiljattain, takana on kahdet ohjatut valmennustreenit sekä useammat omat. Lempillä luontainen temperamentti on peltojäljelle hyvä – se tekee tarkkaa työtä rauhallisesti. Nyt useamman jäljen jälkeen sillä meinaa tulla vauhtia lisää, mutta herkkänä koirana se ei kestä ihan niin voimakasta korjaamista tai tarkkuuden vaatimista kuin Sara, joten täytyy vielä vähän hakea sopivaa palautetta. Lempillä päästiin myös treeneissä etenemään lisäämällä jäljelle kulmia, Sara ajelee vielä pelkästään suoria jälkiä opetellen oikeaa tekniikkaa. Saran kanssa jäljen ajaminen oli alkuun kuin olisin yrittänyt juosta lännen pikajunan perässä – kaahotettiin kauhealla kiireellä eteenpäin vailla tolkun hiventä. Olin pari omatoimijälkeä ajettuani jo vähällä luovuttaa, kunnes lähdettiin Lindan kanssa Vesangan pelloille (ihan luvallisesti) treenaamaan viikko sitten. Silloin saatiin Saran kanssa ensimmäiset jäljet, joissa oli jotain tolkkua mukana – vauhtia oli edelleen vähän liikaa, mutta se oikeasti haisteli tarkkaan ja söi valtaosan nameista. Tällä viikolla käytiin toisella ohjatulla valmennuksella, jossa kiinnitettiin vielä huomiota mun liinankäyttöön ja selvennettiin jäljestyksen sääntöjä – ja kuinka ollakaan, nyt ollaan ajettu pari jälkeä pääosin liina löysällä! Sara edistyy ihan hillitöntä kyytiä, ja mä maltan tuskin odottaa seuraavia treenejä.

98000003_562749604650987_3391126222086864896_n

Meidän agihalli aukesi viime viikolla itsenäiselle treenaamiselle – ihanaa! Ainon kanssa sännättiin heti alkuviikosta koirien kanssa treenaamaan, Lempin kanssa muistuteltiin mieleen rataa ja keppejä. Kepit palautuivat Lempin mieleen aika nopeasti ja radallakin se kulki kivasti. Saran kanssa tehtiin myös pientä ratapätkää takaperin ketjuttamalla, ja se oli mennyt tauosta huolimatta ihan hurjasti eteenpäin! Jos se ennen tauolle jäämistä oli ollut käsissäni kiinni, niin nyt en ehtinyt kissaa sanoa, kun sininen salama oli sinkaissut putkeen 😀 Aino totesi, että tauon aikana on panostettu oikeisiin asioihin.

97989412_1089148221442192_7474481119363072000_nLempillä oli muikea hymy agitreenien jälkeen 😀

Huhtikuun puolivälissä suunnattiin Tampereelle osteopaattikeikalle, kyytiin lastattuna viisi aussieta – omien lisäksi mukana oli Keksi sekä Maaru. Koko viisikolle saatiin hyviä uutisia, kukaan ei ollut huonossa kunnossa. Parhaat uutiset sai Rini, joka oli porukasta parhaassa iskussa, mutta ei muillakaan mitään sellaista löytynyt, mistä tarvitsisi olla huolissaan. Koko poppoon kanssa saa rauhassa jatkaa harrastuksia 🙂

97936389_232267214739739_6284322828120489984_nSara on päässyt harjoittelemaan leikkitädin virkaa työkaverin tuoreen staffilisäyksen ansiosta. Pikkuinen Masa ystävystyi Saran kanssa nopeasti, ja Sara on ollut kiva leikkitäti. Ensimmäisillä lenkeillä piti vähän isompaa osapuolta hetkittäin rauhoitella, etteivät leikit mene pienen kanssa liian vauhdikkaiksi, mutta nykyään sujuu jo oikein hyvin.

Huhtikuun loppupuolella Helianna käväisi kylässä laumoineen. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa! Käväistiin porukkalenkillä isommalla porukalla ja vielä treenaamassakin, treeneistä tosin ei tullut otettua juurikaan todistusaineistoa. Tässä kuitenkin kuvia yhteislenkiltä!

Sitten lopuksi vielä Nadan kuulumisia!

Nada juhlisti 4-vuotissynttäreitä 25.4.! Nämä hauskat synttärikuvat on ottanut Linda, kiitos! ❤

Nada voi tällä hetkellä erittäin paksusti. Ollaan nähty kerran pari viikossa, ja joka kerta kauhistelen vatsan kokoa – miten se voi paisua tällaista tahtia! Nada on saanut jo lisänimiä, mm. Valaskala ja Pallokala 😀 Tänään naurettiin Lindan kanssa, että Nadan lantiokin on levinnyt – koko koira on keskivartalosta pyöristynyt pötkylä!

Ylemmässä kuvassa tiineysvuorokausia takana 36vrk, alemmassa 43vrk. Kuvat eivät tee oikeutta vatsan koolle, joten ollaan yritetty saada todistusaineistoa vangittua myös videokuvaan. Vatsa ei kyllä niissäkään pääse todellisiin mittasuhteisiinsa. Odotusaikaa on jäljellä kolme viikkoa, joten Nadalla lienee edessä vielä tukalat oltavat. Mammakoira on jo kovasti rauhoittunut, sain tänään treeneissä jo aika laimeat tervehdykset – vielä viikko sitten riemu repesi 😀

36vrk

43vrk


Jätä kommentti

Kesäpentuja!

Iloisia uutisia klinikalta – meille on tulossa ensimmäiset kesäpennut!

DSC_0047

Sijoitustyttö Nadan (Hazelmoor Empress Empathica) pentueen suunnittelu alkoi jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella, mutta mitä useamman pentueen kasvattaa, niin sen haastavammaksi uroksen etsintä näköjään menee. Alun perin meidän oli tarkoitus lähteä astutusreissulle ulkomaille, mutta ensin korona rantautui Suomeen ja sitten Nadan juoksujen aloitus viivästyi. Kun ensimmäisiä uhkakuvia rajojen kiinni menemisestä alettiin maalailla, oli pakko alkaa katsella toista urosta siltä varalta, että rajat todella menisivät kiinni. No meniväthän ne, ja samalla tuli oikeasti paine etsiä urosta Suomesta, koska halusin pitää kiinni kriteeristä, että pennut saatettaisiin alulle luonnollisesti.

Kuin ihmeen kaupalla löysin kuin löysinkin Suomesta Nadalle sopivan uroksen – vieläpä etenkin isänsä puolelta suvusta, jota olen haaveillut omaan kasvatustyöhöni jo pitkään! Laitoin omistajille viestiä, saatiin vihreää valoa ja pari tuntia myöhemmin Lindalta tuli viesti, että Nadan juoksu on alkanut. Vielä jännitettiin viikon verran, ennättääkö yksi kiireisenä tilattu geenitestitulos saapua ennen tärppipäiviä, mutta onni oli meidän puolella tällä kertaa!

DSC_0009

Nadan sulhoksi valikoitui lopulta 11-vuotias upea Ares (Highbuzz’s Artaxerxes) ❤

Ihastuin Arekseen jo kysellessäni siitä omistajiltaan lisää – sen sosiaalisuus, tasapainoisuus, varmuus ja luonteenlujuus olivat juuri niitä ominaisuuksia, joita arvostin myös Nadassa ja halusin jatkossakin painottaa. Arekselta löytyy hyvä taistelutahto ja valtavasti miellyttämishalua, joita toivoin hieman Nadaan lisää. Ares on kokonsa puolesta Nadalle myös sopiva, se on maltillisen kokoinen uros, ja rakenteeltaan kohtuullinen. Tämä pappakoira vei palan sydämestäni treffiviikonloppuna, kun sain siihen tutustua paremmin, ja jo silloin tuli vahva fiilis, että aika makeita pentuja laitettiin tilaukseen ❤ Molemmat vanhemmat ovat arjessa tasapainoisia, ystävällisiä, sosiaalisia ja mukavia koiria, jotka osaavat ottaa rennosti, kun töitä ei ole tarjolla, mutta ovat heti valmiita hommiin, kun niitä on luvassa.

DSC_0024

Molemmilla vanhemmilla on A/A lonkat, 0/0 kyynärät ja silmät peilattu terveiksi alkuvuodesta. Nadan selkä on tutkittu virallisesti terveeksi LTV0 ja VA0, Areksen selkä on epävirallisesti terve (2010). Ares kantaa prcd-PRA:ta, Nada on tämän geenivirheen osalta tutkittu terveeksi. Molemmat vanhemmat ovat perusterveitä koiria, niillä ei ole allergioita eikä yliherkkyyksiä.

DSC_0083

Areksen kanssa on harrastettu ja kisattu agilityä (kisasi 3-luokassa ennen eläköitymistä), rallytokoa (RTK3, kilpailuoikeus mestariluokassa) ja lisäksi sen kanssa on paimennettu. Ares on suorittanut luonnetestin hyväksytysti pistein +172 ja on laukausvarma. Nada puolestaan on monipuolinen harrastuskoira: sen kanssa on kisattu agilityssä (2 nollatulosta 1-luokasta), tokossa (2 ykköstulosta alokasluokasta), rallytokossa (RTK1 ja RTK2), vetolajeissa (canicrossin junnusarjan sm-kultaa 2017, C-sarjan sprinttien sm-kultaa 2020), koiratanssissa (yksi KUMA alokasluokasta). Nada on suorittanut luonnetestin hyväksytysti pistein +157 ja on laukausvarma. Molemmat vanhemmat ovat käyneet näyttelyissä: Areksen parhaana saavutuksena AVO-ERI, Nadalla on kaksi H:ta, isoimpana moitteena keskeneräisyys ja hieman niukasti kulmautunut takaosa.

Pentueesta on odotettavissa terveitä, sosiaalisia, aktiivisia ja monipuoliseen harrastamiseen soveltuvia pentuja. Areksella on luonnontöpö häntä, joten kaikenmittaisia häntiäkin voi pentueeseen tupsahtaa. Vanhempien perusteella odotan pennuista sopusuhtaisesti rakentuneita pentuja, mutta näyttelytähtiä ei pentueesta ole kovin suurella todennäköisyydellä odotettavissa. Pentuja odotellaan syntyväksi viikon 23 loppupuolella, ja pennut myydään vain aktiivisiin ja harrastaviin koteihin. Kyselyitä etenkin narttupennuista on tullut jo runsaasti, mutta jos sinulla olisi tarjota harrastava koti, niin laita rohkeasti viestiä!


Jätä kommentti

Keksi 58vrk ja oman lauman kuulumiset

Ei ole tullut sitten joulukuun alun päiviteltyä oman lauman kuulumisia. Aikalailla hiljaiseloa ollaan eletty, hyvin kuormittavana jatkuneet työt ovat vieneet kaikki mehut. Lempin agilityn alkeiskurssi jaksoi pitää treeneissä kiinni joulukuun alkuun. Viimeisiksi jääneissä treeneissä Lempi liukastui putkessa, ja aloin entistä enemmän kiinnittää sen liikkeessä huomiota siinä vallinneeseen epätasapainoon. Ei siis mitään selkeää ontumista tai epäpuhtauttakaan, mutta etenkin takapään liike ei näyttänyt olevan balanssissa. Kaiperlan Maaria oli tulossa Jyväskylään hoitamaan koiria joulukuun puolivälissä, ja onnistuin saamaan hoitopäivälle ajan – itse kun en hieromalla saanut pahimpia jumeja auki.

49853260_1388143341328127_1727470231959371776_n

Lempistä löytyi paljon hoidettavaa, isoimpana ongelmana oli oikea takajalka, jossa oli vanha trauma, joka oli lähtenyt kerryttämään muutakin hoidettavaa. Niskan nikamissa oli myös rotaatiota, samaa vaivaa on joskus hoidettu Lempillä aiemminkin. Ajattelen yhä treenaavani Lempiä aika säästeliäästi ja kiinnittäväni huomiota lämmittelyyn, jäähdyttelyyn sekä lihashuoltoon, mutta Maarelta sain paljon vahvistusta ajatukselle, että vaikka koira on kasvanut mittoihinsa, niin keho on vielä hyvin keskeneräinen. Lempi vastasi hoitoon hyvin, mutta Maaren kehotuksesta jäätiin treenitauolle, joka jatkunee Keksin pentuprojektin yli.

51389234_2185341451782433_2881270611429031936_nVähän jännitti, miten Lempi treenilomaan reagoi, mutta toistaiseksi se on vaikuttanut varsin tyytyväiseltä, kun pääsee pitkille palautteleville lenkeille ja saa möhniä kainalossa. Pieniä aktivointijuttuja ollaan välillä tehty, mutta pääasiassa ollaan otettu kyllä ihan levon kannalta. Tammikuun 11.pvä Lempi aloitti viimein toisen juoksunsakin. Maarelle pitkää juoksuväliä ihmettelin hoidon yhteydessä, ja Maare epäili, että takajalan trauma on voinut häiritä juoksun tuloa.

50877551_245413769716901_4418383816905719808_n

Rinin kuulumisten kerronta täytyy aloittaa joulusta, sillä mummukoira sai nauttia jouluherkuista ihan spesiaalilla tavalla! Vietettiin joulua Ainon ja Ellin sekä koiralauman kanssa yhdessä, ja kyllähän koiralauman vanhin ansaitsee oman jouluaterian. Mielessäni mietin, miten Neveä taatusti harmitti, kun jäi näistä herkuista paitsi, mielelläni olisin sillekin tämän kattauksen tarjonnut.

Kuten kuvista näkee, niin aika talvisissa maisemissa on lenkkeilty ja paljon. Joulun olin perinteisesti töissä, mutta pitkillä vapailla lähdettiin Joensuuhun sukuloimaan. Vuodenvaihde sujui rennosti molempien osalta, kumpikaan ei paukkeesta välittänyt. Rini ja Lempi ovat varsin sopuisa pari, ja Rini on itse asiassa alkanut leikkiä Lempin kanssa huomattavasti enemmän. Mummulla ei ikä tunnu tassuja kovasti painavan, se vetää välillä hurjia hepuleita ja on varsin hyväntuulinen ❤ Loppuvuodesta tasapainoiltiin vähän vatsaongelmien kanssa, mutta nyt mummu syö ihan säännöllisesti ruoan lisänä Inupektia, ja sillä vatsa on pysynyt hyvänä.

50574141_1629142880565580_2420743799677386752_nMummu osaa ottaa ilon irti myös lepopäivistä ❤

Kauhean hiljaiselta elämä kahden koiran kanssa edelleen tuntuu. Toisaalta arki on aika mutkatonta ja rauhallista, mutta kyllä yhä huomaan välillä lenkillä huutelevani Neveä ihan vahingossa. Ikävä kouraisee hetkittäin kauhean kovasti. Jollain tapaa hieman lohduttaa tietää, että Hildalla ja Nevellä on kuitenkin toisensa siellä jossain, mutta ikävää se ei helpota.

50728540_611855002584154_4916695435940200448_nSiskoni Elisan piirtämä ihana muistokuva Nevestä, sain tämän joululahjaksi ❤

Keksin muutto meille toi hieman jotain normaalin arjen tuntua. Kai olen elänyt niin pitkään kolmen koiran taloutta, että vain se tuntuu normaalilta. Vaikka Keksin vatsa ei jätä paljon arvailun varaan, niin en ihan vielä oikein ole päässyt pentujen odotuksen huumaan. Edellisestä pentueesta on niin kauan, ja sekin aika meni hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa. Mutta ehkäpä pentuhurma iskee viimein sitten, kun synnytys on ohi, ja pentuja pääsee konkreettisesti näkemään ja paijaamaan!

v0000024Tuorein vatsakuva takin kanssa. Onneksi ollaan jo tiineyden loppusuoralla – takista loppuu säätövara!

v0000027

Vrk 58 menossa

Keksi on selkeästi jo hetkittäin aika tuskainen vatsansa kanssa. Lenkillä se jaksaa hyvin, mutta olen nyt jo toppuutellut sitä ottamasta hillittömiä spurtteja Lempin perässä. Lämpöjä on mitattu 2-3 kertaa päivässä, niissä on pientä heilahtelua, mikä tiineyden tässä vaiheessa kuuluu asiaan. Tässä tuskin enää kovin monta päivää menee, että pennut tulevat, ja hyvä niin – josko Keksinkin olo helpottuisi, kun saa pennut ulkoistettua.

50666092_303361350319092_5297141251018063872_nKeksi ei aina koe takkia yhtä tarpeelliseksi kuin ihmisolento

f5becee7-fed8-4a3a-8ac1-51935628fbc4f94db0d4-6a8b-4819-b923-37c793993517Loppuun vielä Lindan lähettämät sanoinkuvaamattoman kauniit kuvaterveiset Nadalta (Hazelmoor Empress Empathica)!


1 kommentti

Iso pentue tulossa

Keksin kanssa käväistiin tänään klinikalla röntgenkuvauksessa kurkistamassa, millainen joukkio ensi viikolla liittyy seuraan. Ennen kuvausta käväistiin puntarilla. Keksin normaalipaino on noin 19kg, nyt vaaka näytti 26,2kg. Painoa on tullut 7kg lisää, huh!

50663763_756614384707106_8125866425093980160_n

Tuleva mammakoira oli hyvin helppo kuvattava – eikun kyljelleen ja kuvaa ottamaan 😀 Kyllähän me jo tiedettiin, että vatsassa on tungosta, mutta on eri asia nähdä se konkreettisesti tietokoneen ruudulta.

50813463_10156902999797808_6834972227134291968_n

Eläinlääkärin kanssa laskettiin, että ainakin 8 pentua siellä näkyy. Tästä puhelinlaatuisesta kuvasta on vaikea pentuja laskea, vaihdan kuvan parempaan, kunhan klinikalta lähettävät sen mulle sähköpostiin.

Keksi lähti klinikalta mun matkaan ja muutti nyt meille tulevaa urakkaa varten. Rini ja Lempi ottivat Keksin riemukkaasti vastaan. Pentulaatikko on kasattu, Keksi käynyt sen toteamassa kelvolliseksi ja tänään aloitellaan lämpöjen mittailu. Ensi viikolla alkaa sitten kuumeinen odotus, milloin pennut alkavat ilmoitella tulostaan 🙂

Kovasta pakkasesta huolimatta käväistiin iltapäivällä pienellä lenkillä. Keksi jaksoi lenkin hyvin, mutta vauhti on kyllä merkittävästi hidastunut ja rauhoittunut. Muutamat spurtit Keksi otti vielä Lempin kanssa, mutta pääasiassa meno oli aika rauhallista. Ruoka on jaettu kahteen osaan, meinasin huomisesta alkaen jakaa kolmeen.


1 kommentti

Keksin vatsa kasvaa

v0000007

Tuleva mammakoira voi paksusti. Se on soma, miten kuviin ei ikinä saa ikuistettua vatsan todellisia mittasuhteita – se on niin paljon suurempi kuin miltä se kuvassa näyttää! Vrk 49 menossa.

Keksi jaksaa lenkillä vielä hyvin, vaikka Aino raportoikin, että vauhti alkaa vähän hidastua. Nälkä tuntuu vaivaavan jatkuvasti ruoka-annoksen suurentamisesta huolimatta. Tänään tuntui hentoja potkuja kättä vasten, ihanaa ❤

v0000012Varasin Keksille tiineysröntgeniin ajan ensi viikon torstaille.


Jätä kommentti

Keksin mahapäivitys ja valiokello tikittää

Kameran muistikortti joutui uusittavaksi, joten hirveästi ei ole tullut kameraa ulkoilutettua. Tänään kävin moikkaamassa tulevaa mammakoiraa kameran ja tuliterän muistikortin kera, ja viimeiset valonsäteet riittivät täpärästi kuvien ottamiseen.

dsc_0018

42vrk tänään ensimmäisestä astutuksesta

Keksi voi paksusti, luonnossa vatsa on vielä isompi kuin yhdessäkään kuvassa, mitä on saatu otettua. Vatsa ei ainakaan vielä ole näyttänyt olevan tiellä, mutta tässä hiljalleen lähestytään tiineyden paisumisvaihetta. Keksin ruokahalu on kasvanut entisestään, ruokaakin on kyllä lisätty, mutta Keksin mielestä ei likimainkaan riittävästi 😀 Seuraavaksi aloitellaan matolääkekuuri. Täytyy tiineyden loppuvaiheessa arvioida, käydäänkö röntgenissä katsomassa, monta matkustajaa kyydissä onkaan.

dsc_0039

Viime viikonloppuna saatiin loistavia uutisia Eurajoelta, jossa kasvattini Rufus (E. Wishmaster) oli agilitykisoissa tehnyt pari nollarataa ja tempaissut toiselta ensimmäisen SERT-A:n! Valiokello alkoi siis tikittää 🙂 Mielettömän suuret onnittelut Reijalle ja lainaohjaajalle, huippua!

49948357_282777809075693_4187471892443037696_n


Jätä kommentti

Pentujaaaaaaa! <3

Muistan yhä, kuinka kaksi vuotta sitten ajattelin, etten ehkä kasvata enää ikinä. Olin niin rikki Hildan menettämisestä, etten jaksanut ajatella kuin hetken eteenpäin tuskaisen oloni kanssa. Koko viime vuosi oli kauheaa tunteiden vuoristorataa. Tämä vuosi on ollut parempi – olen haparoinut takaisin jaloilleni, pystyn iloitsemaan ja toivomaan, että tulevaisuudella voi olla hyviäkin asioita mukanaan. Ja niin siinä kuitenkin kävi, että kaksi vuotta edellisen pentueen jälkeen seuraava Emppupentue on tuloillaan ❤

DSC_0686

Pentueen emänä on oma kasvattini Keksi, BH TK1 RTK1 RTK2 RTK3 AD Empathica’s Naroona. Tittelirivin lisäksi Keksillä on tokossa avoimesta luokasta yksi 1-tulos. Se on suorittanut mh-luonnekuvauksen (laukaukset 1) sekä luonnetestin pistein +170 ja on laukausvarma. Näyttelyistä Keksillä on H, laatuarviossa isoimpana moitteena ei-rodunomaiset korvat.

DSC_0732

Pentueen isäksi valikoitui lopulta huikean hieno Pubi, Ardiente Cinco Jotas. Pubi täyttää ensi vuonna 10 vuotta, ja sillä on ennestään neljä pentuetta. Pubissa ja sen sisaruksissa minua viehättää tasapainoinen luonne sekä rodunomainen työmoottori – kaikki tehdään täysillä. Pubi on Keksin tapaan avoin, sosiaalinen ja ystävällinen koira, tasapainoinen ja mukava koira arjessa. Pubin kanssa on harrastettu ja kisattu agilityssä (3-luokka) edelleen harvakseltaan, lisäksi Pubilla on tokossa 1-tuloksia alokas- ja avoimesta luokasta sekä yksi hyväksytty tulos rallytokon alokasluokasta. Pubi on suorittanut luonnetestin pistein +167 ja oli testissä arvioitu laukauskokemattomaksi, arjessa sillä ei ole äänien kanssa minkäänlaisia ongelmia. Pubilla on näyttelyistä tuloksena kaksi EH:ta.

 

Molemmilla vanhemmilla on A/A lonkat, 0/0 kyynärät, Keksin selkä on kuvattu virallisesti LTV1, SP0, VA0. Pubin selkä on epävirallisesti terve, lisäksi sillä on useampia virallisesti terveselkäisiä jälkeläisiä. Molempien vanhempien silmät on peilattu puhtaiksi tänä vuonna.

Pentueesta on odotettavissa terveitä, sosiaalisia, aktiivisia ja monipuoliseen harrastamiseen soveltuvia pentuja, jotka tarvitsevat ehdottomasti harrastavat kodit. Vanhempien perusteella odotan rodunomaisia sopusuhtaisesti rakentuneita pentuja, mutta näyttelytähtiä ei tästä pentueesta ole odotettavissa. Kyselyitä on pentueesta tullut jo mukavasti etenkin narttupentujen suhteen, mutta jos yhdistelmä kiinnostaa ja sinulla olisi tarjota aktiivinen koti pennulle, niin viestiä saa laittaa!

49213450_10156838660927808_1595683262175379456_n

Aino kirjoitti vielä oman kuvauksensa Keksistä, liitän sen tähän perään:

”Kun ajatus Keksistä sai alkunsa, niin toivoin, että saisin monipuolisen harrastuskoiran, joka olisi avoin, sosiaalinen ja tasapainoinen, ja jota voisi eri harrastusten lisäksi luotettavasti pitää mukana myös töissäni lastensuojelulaitoksessa. Neve-äiti toteutti toiveeni kyllä parhaansa mukaan.

Keksi on hyvin reipas ja vauhdikas koira – se nauttii fyysisestä tekemisestä, juoksemisesta, vetolajeista ja pyöräilystä. Keksi liikkuu paikasta toiseen melko vilkkaan temperamenttinsä sanelemalla vauhdilla ja on utelias kiipeämään ja tutkimaan oudompiakin maastoja ja alustoja. Se on hyvin alustavarma. Myöskään äänien suhteen Keksi on hyvin varma, se ei pelkää ampumista, raketteja eikä ukkosta.

Ylipäätään Keksi suhtautuu uusiin asioihin, ihmisiin, eläimiin ja tapahtumiin uteliaan innostuneesti, ja sillä on hyvä itseluottamus. Keksi suhtautuu vieraisiin ihmisiin ystävällisen uteliaasti, tervehtii, hakee rapsutukset, mutta jos sen jälkeen ei namuja ole tarjolla, niin jatkaa omia touhujaan. Keksi on erittäin kiltti lapsia ja nuoria kohtaan ja hyvin vieraidenkin käsiteltävissä. Keksi ei ole erityisen vahtiviettinen, toisten koirien vahtiessa se haukahtelee vähän näön vuoksi mukana, mutta lopettaa pyynnöstä. Keksi asuu yhdessä kahden vanhemman nartun kanssa, ja kotona lelut ja luut saavat olla lattialla, eikä niistä riidellä. Jos toiset koirat ovat kiinnostuneita vaikka luusta, jota Keksi on syömässä, Keksi ei anna niiden sitä ottaa, vaan saattaa murahtaa ilmoitukseksi, että tähän ei ole asiaa, tai sitten vaan siirtyy aarteineen kauemmaksi.

Vaikka luonnetestin mukaan Keksi on hieman pehmeä, niin arjessa se ei jää muistelemaan negatiivia asioita, eikä sen pehmeys tule esiin. Esimerkiksi eläinlääkärit ovat Keksin mielestä aivan mahtavia paikkoja jonne sännätään karmit kaulassa, vaikka Keksin elämän alkuvaiheessa eläinlääkärikeikkoihin liittyi varmasti myös kipua murtuneen polven tutkimuksien, leikkausten, leikkausten kontrollien jne. suhteen.

Toisien koirien kanssa Keksi tulee hyvin toimeen. Se ei ole yltiöpäisen kiinnostunut, mutta ehdottoman ystävällinen. Keksi on luottokoira esimerkiksi hieman arkojen pentujen kanssa.  Alistuva tai mielistelevä suhteessa muihin koiriin Keksi ei kuitenkaan ole, eikä itseään anna kyykytettävän, mutta sen kynnys aggressioon on korkea. Keksi ei ole koskaan räyhännyt hihnassa, ja vastaantulevien koirien tunteenpurkauksiin se suhtautuu täysin välinpitämättömästi. Australianpaimenkoiran rotumääritelmän kuvaus ”harvoin riidanhaluinen” kuvaa Keksiä erittäin osuvasti.

Tapaamiinsa kissoihin ja kissanpentuihin Keksi suhtautuu ystävällisesti ja rauhallisesti. Keksillä ei ole varsinaista riistaviettiä, mutta nenän edestä lähtevä pupu tai peura jahdataan kyllä huudon säestyksellä kunnes häviää näköpiiristä. Jos ehtii Keksille kiekaista ennen kuin se saa jahtivauhdin päälle, niin se kääntyy takaisin ja luopuu pupujahdeista.

Keksi on kiltti ja ystävällinen koira, mutta ei erityisen nöyrä. Ajattelen että näin itsenäinen, vauhdikas ja utelias koira, joka on hetkessä halutessaan kymmenien metrien päässä, voisi aiheuttaa päänvaivaa ja harmaita hiuksia, jollei se olisi koulutettu ja jollei sen hallintaan olisi panostettu.
Harrastuksissa Keksiä palkkaan ruualla ja taisteluleikeillä. Keksi on ahne, ja palkkautuu hyvin ruualla. Taisteluleikeistä Keksi pitää, vaikka ensimmäisen vuoden aikana en päässyt paljon leikkimistä Keksin kanssa vahvistamaan. Heitettyyn leluun Keksi kyllästyy melko nopeasti.
Keksin vilkkaus ja aussiemaiset hoksottimet vaativat vähän keskittymistä treenatessa ja uusia asioita opetellessa, sillä se yhdistelee asioita nopeasti ja vääräaikainen palkka voi aiheuttaa sen, että koira oppikin jotain muuta kuin mitä oli tarkoitus. Osittain kyse on myös vähän malttamattomuudesta, ja Keksin kanssa täytyy muistaa rauhallinen ohjaaminen ja keskittymisen vaatiminen, muuten tuloksena on aussiepomppuja ja pam-temppuja ennen kuin ohjajaa ehtii edes kertoa mitä ollaan tekemässä. Liian kovassa vireessä myös alkaa tulla sitten ääntämistä, mikä ei etenkään tokossa ja rallyssa ole toivottavaa. Tähän asti kuitenkin esim. koetilanteissa ääntelyä ei ole esiintynyt. Keksi käyttää hyvin nenäänsä niin noseworkissä, kuin viesti- ja hakumetsässäkin. Metsälajeissa Keksin itsevarmuus ja uteliaisuus tekee siitä hauskan treenikaverin. Koetavoitteita näissä lajeissa ei meillä ole Keksin polven vuoksi. Vetolajeista Keksi nauttii todella paljon, ja sillä on luontainen halu juosta kovaa ja eteenpäin – näihin hommiin tyyppiä ei ole tarvinnut kummemmin sytytellä.Keksi on ollut tapaturmia lukuunottamatta hyvin terve. Se ei ole sairastanut kennelyskiä, hotspotteja, eikä sillä ole ollut kutinoita tai silmätulehduksia. Maha sillä on löysällä erittäin harvoin, ja sille voi huoletta syöttää erimerkkisiä ruokia, antaa ruuantähteitä ja erilaisia namuja. Keksin polvi murtui tapaturmaisesti Keksin ollessa 4,5 kk vanha, ja polvi on jouduttu operoimaan kahdesti ennen kuin Keksi ehti täyttää vuoden. Murtuman yhteydessä Keksin vasemman takajalan eturistiside irtosi kiinnikkeineen. Kahden leikkauksen jälkeen Keksi voi hyvin ja elää aikalailla normaalia aussie-elämää. Keksi käy säännöllisesti hoidettavana osteopaatilla ja leikatun polven vuoksi agility ja pk-esteet eivät kuulu meidän harrastuksiimme. Sekä leikanneiden lääkäreiden että virallisen polvitutkimuksen mukaan Keksin polvien rakenteessa ei ole sellaisia viitteitä, että murtuma olisi johtunut jostain rakenteellisesta virheestä.

Ajattelen että Keksi on todella mukava ja tasapainoinen koira, jonka kanssa arki on helppoa ja harrastushommat mielekkäitä. Toivon että Keksi periyttää ystävällistä ja itsevarmaa luonnettaan myös pennuilleen.”