Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Keksi 58vrk ja oman lauman kuulumiset

Ei ole tullut sitten joulukuun alun päiviteltyä oman lauman kuulumisia. Aikalailla hiljaiseloa ollaan eletty, hyvin kuormittavana jatkuneet työt ovat vieneet kaikki mehut. Lempin agilityn alkeiskurssi jaksoi pitää treeneissä kiinni joulukuun alkuun. Viimeisiksi jääneissä treeneissä Lempi liukastui putkessa, ja aloin entistä enemmän kiinnittää sen liikkeessä huomiota siinä vallinneeseen epätasapainoon. Ei siis mitään selkeää ontumista tai epäpuhtauttakaan, mutta etenkin takapään liike ei näyttänyt olevan balanssissa. Kaiperlan Maaria oli tulossa Jyväskylään hoitamaan koiria joulukuun puolivälissä, ja onnistuin saamaan hoitopäivälle ajan – itse kun en hieromalla saanut pahimpia jumeja auki.

49853260_1388143341328127_1727470231959371776_n

Lempistä löytyi paljon hoidettavaa, isoimpana ongelmana oli oikea takajalka, jossa oli vanha trauma, joka oli lähtenyt kerryttämään muutakin hoidettavaa. Niskan nikamissa oli myös rotaatiota, samaa vaivaa on joskus hoidettu Lempillä aiemminkin. Ajattelen yhä treenaavani Lempiä aika säästeliäästi ja kiinnittäväni huomiota lämmittelyyn, jäähdyttelyyn sekä lihashuoltoon, mutta Maarelta sain paljon vahvistusta ajatukselle, että vaikka koira on kasvanut mittoihinsa, niin keho on vielä hyvin keskeneräinen. Lempi vastasi hoitoon hyvin, mutta Maaren kehotuksesta jäätiin treenitauolle, joka jatkunee Keksin pentuprojektin yli.

51389234_2185341451782433_2881270611429031936_nVähän jännitti, miten Lempi treenilomaan reagoi, mutta toistaiseksi se on vaikuttanut varsin tyytyväiseltä, kun pääsee pitkille palautteleville lenkeille ja saa möhniä kainalossa. Pieniä aktivointijuttuja ollaan välillä tehty, mutta pääasiassa ollaan otettu kyllä ihan levon kannalta. Tammikuun 11.pvä Lempi aloitti viimein toisen juoksunsakin. Maarelle pitkää juoksuväliä ihmettelin hoidon yhteydessä, ja Maare epäili, että takajalan trauma on voinut häiritä juoksun tuloa.

50877551_245413769716901_4418383816905719808_n

Rinin kuulumisten kerronta täytyy aloittaa joulusta, sillä mummukoira sai nauttia jouluherkuista ihan spesiaalilla tavalla! Vietettiin joulua Ainon ja Ellin sekä koiralauman kanssa yhdessä, ja kyllähän koiralauman vanhin ansaitsee oman jouluaterian. Mielessäni mietin, miten Neveä taatusti harmitti, kun jäi näistä herkuista paitsi, mielelläni olisin sillekin tämän kattauksen tarjonnut.

Kuten kuvista näkee, niin aika talvisissa maisemissa on lenkkeilty ja paljon. Joulun olin perinteisesti töissä, mutta pitkillä vapailla lähdettiin Joensuuhun sukuloimaan. Vuodenvaihde sujui rennosti molempien osalta, kumpikaan ei paukkeesta välittänyt. Rini ja Lempi ovat varsin sopuisa pari, ja Rini on itse asiassa alkanut leikkiä Lempin kanssa huomattavasti enemmän. Mummulla ei ikä tunnu tassuja kovasti painavan, se vetää välillä hurjia hepuleita ja on varsin hyväntuulinen ❤ Loppuvuodesta tasapainoiltiin vähän vatsaongelmien kanssa, mutta nyt mummu syö ihan säännöllisesti ruoan lisänä Inupektia, ja sillä vatsa on pysynyt hyvänä.

50574141_1629142880565580_2420743799677386752_nMummu osaa ottaa ilon irti myös lepopäivistä ❤

Kauhean hiljaiselta elämä kahden koiran kanssa edelleen tuntuu. Toisaalta arki on aika mutkatonta ja rauhallista, mutta kyllä yhä huomaan välillä lenkillä huutelevani Neveä ihan vahingossa. Ikävä kouraisee hetkittäin kauhean kovasti. Jollain tapaa hieman lohduttaa tietää, että Hildalla ja Nevellä on kuitenkin toisensa siellä jossain, mutta ikävää se ei helpota.

50728540_611855002584154_4916695435940200448_nSiskoni Elisan piirtämä ihana muistokuva Nevestä, sain tämän joululahjaksi ❤

Keksin muutto meille toi hieman jotain normaalin arjen tuntua. Kai olen elänyt niin pitkään kolmen koiran taloutta, että vain se tuntuu normaalilta. Vaikka Keksin vatsa ei jätä paljon arvailun varaan, niin en ihan vielä oikein ole päässyt pentujen odotuksen huumaan. Edellisestä pentueesta on niin kauan, ja sekin aika meni hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa. Mutta ehkäpä pentuhurma iskee viimein sitten, kun synnytys on ohi, ja pentuja pääsee konkreettisesti näkemään ja paijaamaan!

v0000024Tuorein vatsakuva takin kanssa. Onneksi ollaan jo tiineyden loppusuoralla – takista loppuu säätövara!

v0000027

Vrk 58 menossa

Keksi on selkeästi jo hetkittäin aika tuskainen vatsansa kanssa. Lenkillä se jaksaa hyvin, mutta olen nyt jo toppuutellut sitä ottamasta hillittömiä spurtteja Lempin perässä. Lämpöjä on mitattu 2-3 kertaa päivässä, niissä on pientä heilahtelua, mikä tiineyden tässä vaiheessa kuuluu asiaan. Tässä tuskin enää kovin monta päivää menee, että pennut tulevat, ja hyvä niin – josko Keksinkin olo helpottuisi, kun saa pennut ulkoistettua.

50666092_303361350319092_5297141251018063872_nKeksi ei aina koe takkia yhtä tarpeelliseksi kuin ihmisolento

f5becee7-fed8-4a3a-8ac1-51935628fbc4f94db0d4-6a8b-4819-b923-37c793993517Loppuun vielä Lindan lähettämät sanoinkuvaamattoman kauniit kuvaterveiset Nadalta (Hazelmoor Empress Empathica)!

Mainokset


1 kommentti

Iso pentue tulossa

Keksin kanssa käväistiin tänään klinikalla röntgenkuvauksessa kurkistamassa, millainen joukkio ensi viikolla liittyy seuraan. Ennen kuvausta käväistiin puntarilla. Keksin normaalipaino on noin 19kg, nyt vaaka näytti 26,2kg. Painoa on tullut 7kg lisää, huh!

50663763_756614384707106_8125866425093980160_n

Tuleva mammakoira oli hyvin helppo kuvattava – eikun kyljelleen ja kuvaa ottamaan 😀 Kyllähän me jo tiedettiin, että vatsassa on tungosta, mutta on eri asia nähdä se konkreettisesti tietokoneen ruudulta.

50813463_10156902999797808_6834972227134291968_n

Eläinlääkärin kanssa laskettiin, että ainakin 8 pentua siellä näkyy. Tästä puhelinlaatuisesta kuvasta on vaikea pentuja laskea, vaihdan kuvan parempaan, kunhan klinikalta lähettävät sen mulle sähköpostiin.

Keksi lähti klinikalta mun matkaan ja muutti nyt meille tulevaa urakkaa varten. Rini ja Lempi ottivat Keksin riemukkaasti vastaan. Pentulaatikko on kasattu, Keksi käynyt sen toteamassa kelvolliseksi ja tänään aloitellaan lämpöjen mittailu. Ensi viikolla alkaa sitten kuumeinen odotus, milloin pennut alkavat ilmoitella tulostaan 🙂

Kovasta pakkasesta huolimatta käväistiin iltapäivällä pienellä lenkillä. Keksi jaksoi lenkin hyvin, mutta vauhti on kyllä merkittävästi hidastunut ja rauhoittunut. Muutamat spurtit Keksi otti vielä Lempin kanssa, mutta pääasiassa meno oli aika rauhallista. Ruoka on jaettu kahteen osaan, meinasin huomisesta alkaen jakaa kolmeen.


1 kommentti

Keksin vatsa kasvaa

v0000007

Tuleva mammakoira voi paksusti. Se on soma, miten kuviin ei ikinä saa ikuistettua vatsan todellisia mittasuhteita – se on niin paljon suurempi kuin miltä se kuvassa näyttää! Vrk 49 menossa.

Keksi jaksaa lenkillä vielä hyvin, vaikka Aino raportoikin, että vauhti alkaa vähän hidastua. Nälkä tuntuu vaivaavan jatkuvasti ruoka-annoksen suurentamisesta huolimatta. Tänään tuntui hentoja potkuja kättä vasten, ihanaa ❤

v0000012Varasin Keksille tiineysröntgeniin ajan ensi viikon torstaille.


Jätä kommentti

Keksin mahapäivitys ja valiokello tikittää

Kameran muistikortti joutui uusittavaksi, joten hirveästi ei ole tullut kameraa ulkoilutettua. Tänään kävin moikkaamassa tulevaa mammakoiraa kameran ja tuliterän muistikortin kera, ja viimeiset valonsäteet riittivät täpärästi kuvien ottamiseen.

dsc_0018

42vrk tänään ensimmäisestä astutuksesta

Keksi voi paksusti, luonnossa vatsa on vielä isompi kuin yhdessäkään kuvassa, mitä on saatu otettua. Vatsa ei ainakaan vielä ole näyttänyt olevan tiellä, mutta tässä hiljalleen lähestytään tiineyden paisumisvaihetta. Keksin ruokahalu on kasvanut entisestään, ruokaakin on kyllä lisätty, mutta Keksin mielestä ei likimainkaan riittävästi 😀 Seuraavaksi aloitellaan matolääkekuuri. Täytyy tiineyden loppuvaiheessa arvioida, käydäänkö röntgenissä katsomassa, monta matkustajaa kyydissä onkaan.

dsc_0039

Viime viikonloppuna saatiin loistavia uutisia Eurajoelta, jossa kasvattini Rufus (E. Wishmaster) oli agilitykisoissa tehnyt pari nollarataa ja tempaissut toiselta ensimmäisen SERT-A:n! Valiokello alkoi siis tikittää 🙂 Mielettömän suuret onnittelut Reijalle ja lainaohjaajalle, huippua!

49948357_282777809075693_4187471892443037696_n


Jätä kommentti

Pentujaaaaaaa! <3

Muistan yhä, kuinka kaksi vuotta sitten ajattelin, etten ehkä kasvata enää ikinä. Olin niin rikki Hildan menettämisestä, etten jaksanut ajatella kuin hetken eteenpäin tuskaisen oloni kanssa. Koko viime vuosi oli kauheaa tunteiden vuoristorataa. Tämä vuosi on ollut parempi – olen haparoinut takaisin jaloilleni, pystyn iloitsemaan ja toivomaan, että tulevaisuudella voi olla hyviäkin asioita mukanaan. Ja niin siinä kuitenkin kävi, että kaksi vuotta edellisen pentueen jälkeen seuraava Emppupentue on tuloillaan ❤

DSC_0686

Pentueen emänä on oma kasvattini Keksi, BH TK1 RTK1 RTK2 RTK3 AD Empathica’s Naroona. Tittelirivin lisäksi Keksillä on tokossa avoimesta luokasta yksi 1-tulos. Se on suorittanut mh-luonnekuvauksen (laukaukset 1) sekä luonnetestin pistein +170 ja on laukausvarma. Näyttelyistä Keksillä on H, laatuarviossa isoimpana moitteena ei-rodunomaiset korvat.

DSC_0732

Pentueen isäksi valikoitui lopulta huikean hieno Pubi, Ardiente Cinco Jotas. Pubi täyttää ensi vuonna 10 vuotta, ja sillä on ennestään neljä pentuetta. Pubissa ja sen sisaruksissa minua viehättää tasapainoinen luonne sekä rodunomainen työmoottori – kaikki tehdään täysillä. Pubi on Keksin tapaan avoin, sosiaalinen ja ystävällinen koira, tasapainoinen ja mukava koira arjessa. Pubin kanssa on harrastettu ja kisattu agilityssä (3-luokka) edelleen harvakseltaan, lisäksi Pubilla on tokossa 1-tuloksia alokas- ja avoimesta luokasta sekä yksi hyväksytty tulos rallytokon alokasluokasta. Pubi on suorittanut luonnetestin pistein +167 ja oli testissä arvioitu laukauskokemattomaksi, arjessa sillä ei ole äänien kanssa minkäänlaisia ongelmia. Pubilla on näyttelyistä tuloksena kaksi EH:ta.

 

Molemmilla vanhemmilla on A/A lonkat, 0/0 kyynärät, Keksin selkä on kuvattu virallisesti LTV1, SP0, VA0. Pubin selkä on epävirallisesti terve, lisäksi sillä on useampia virallisesti terveselkäisiä jälkeläisiä. Molempien vanhempien silmät on peilattu puhtaiksi tänä vuonna.

Pentueesta on odotettavissa terveitä, sosiaalisia, aktiivisia ja monipuoliseen harrastamiseen soveltuvia pentuja, jotka tarvitsevat ehdottomasti harrastavat kodit. Vanhempien perusteella odotan rodunomaisia sopusuhtaisesti rakentuneita pentuja, mutta näyttelytähtiä ei tästä pentueesta ole odotettavissa. Kyselyitä on pentueesta tullut jo mukavasti etenkin narttupentujen suhteen, mutta jos yhdistelmä kiinnostaa ja sinulla olisi tarjota aktiivinen koti pennulle, niin viestiä saa laittaa!

49213450_10156838660927808_1595683262175379456_n

Aino kirjoitti vielä oman kuvauksensa Keksistä, liitän sen tähän perään:

”Kun ajatus Keksistä sai alkunsa, niin toivoin, että saisin monipuolisen harrastuskoiran, joka olisi avoin, sosiaalinen ja tasapainoinen, ja jota voisi eri harrastusten lisäksi luotettavasti pitää mukana myös töissäni lastensuojelulaitoksessa. Neve-äiti toteutti toiveeni kyllä parhaansa mukaan.

Keksi on hyvin reipas ja vauhdikas koira – se nauttii fyysisestä tekemisestä, juoksemisesta, vetolajeista ja pyöräilystä. Keksi liikkuu paikasta toiseen melko vilkkaan temperamenttinsä sanelemalla vauhdilla ja on utelias kiipeämään ja tutkimaan oudompiakin maastoja ja alustoja. Se on hyvin alustavarma. Myöskään äänien suhteen Keksi on hyvin varma, se ei pelkää ampumista, raketteja eikä ukkosta.

Ylipäätään Keksi suhtautuu uusiin asioihin, ihmisiin, eläimiin ja tapahtumiin uteliaan innostuneesti, ja sillä on hyvä itseluottamus. Keksi suhtautuu vieraisiin ihmisiin ystävällisen uteliaasti, tervehtii, hakee rapsutukset, mutta jos sen jälkeen ei namuja ole tarjolla, niin jatkaa omia touhujaan. Keksi on erittäin kiltti lapsia ja nuoria kohtaan ja hyvin vieraidenkin käsiteltävissä. Keksi ei ole erityisen vahtiviettinen, toisten koirien vahtiessa se haukahtelee vähän näön vuoksi mukana, mutta lopettaa pyynnöstä. Keksi asuu yhdessä kahden vanhemman nartun kanssa, ja kotona lelut ja luut saavat olla lattialla, eikä niistä riidellä. Jos toiset koirat ovat kiinnostuneita vaikka luusta, jota Keksi on syömässä, Keksi ei anna niiden sitä ottaa, vaan saattaa murahtaa ilmoitukseksi, että tähän ei ole asiaa, tai sitten vaan siirtyy aarteineen kauemmaksi.

Vaikka luonnetestin mukaan Keksi on hieman pehmeä, niin arjessa se ei jää muistelemaan negatiivia asioita, eikä sen pehmeys tule esiin. Esimerkiksi eläinlääkärit ovat Keksin mielestä aivan mahtavia paikkoja jonne sännätään karmit kaulassa, vaikka Keksin elämän alkuvaiheessa eläinlääkärikeikkoihin liittyi varmasti myös kipua murtuneen polven tutkimuksien, leikkausten, leikkausten kontrollien jne. suhteen.

Toisien koirien kanssa Keksi tulee hyvin toimeen. Se ei ole yltiöpäisen kiinnostunut, mutta ehdottoman ystävällinen. Keksi on luottokoira esimerkiksi hieman arkojen pentujen kanssa.  Alistuva tai mielistelevä suhteessa muihin koiriin Keksi ei kuitenkaan ole, eikä itseään anna kyykytettävän, mutta sen kynnys aggressioon on korkea. Keksi ei ole koskaan räyhännyt hihnassa, ja vastaantulevien koirien tunteenpurkauksiin se suhtautuu täysin välinpitämättömästi. Australianpaimenkoiran rotumääritelmän kuvaus ”harvoin riidanhaluinen” kuvaa Keksiä erittäin osuvasti.

Tapaamiinsa kissoihin ja kissanpentuihin Keksi suhtautuu ystävällisesti ja rauhallisesti. Keksillä ei ole varsinaista riistaviettiä, mutta nenän edestä lähtevä pupu tai peura jahdataan kyllä huudon säestyksellä kunnes häviää näköpiiristä. Jos ehtii Keksille kiekaista ennen kuin se saa jahtivauhdin päälle, niin se kääntyy takaisin ja luopuu pupujahdeista.

Keksi on kiltti ja ystävällinen koira, mutta ei erityisen nöyrä. Ajattelen että näin itsenäinen, vauhdikas ja utelias koira, joka on hetkessä halutessaan kymmenien metrien päässä, voisi aiheuttaa päänvaivaa ja harmaita hiuksia, jollei se olisi koulutettu ja jollei sen hallintaan olisi panostettu.
Harrastuksissa Keksiä palkkaan ruualla ja taisteluleikeillä. Keksi on ahne, ja palkkautuu hyvin ruualla. Taisteluleikeistä Keksi pitää, vaikka ensimmäisen vuoden aikana en päässyt paljon leikkimistä Keksin kanssa vahvistamaan. Heitettyyn leluun Keksi kyllästyy melko nopeasti.
Keksin vilkkaus ja aussiemaiset hoksottimet vaativat vähän keskittymistä treenatessa ja uusia asioita opetellessa, sillä se yhdistelee asioita nopeasti ja vääräaikainen palkka voi aiheuttaa sen, että koira oppikin jotain muuta kuin mitä oli tarkoitus. Osittain kyse on myös vähän malttamattomuudesta, ja Keksin kanssa täytyy muistaa rauhallinen ohjaaminen ja keskittymisen vaatiminen, muuten tuloksena on aussiepomppuja ja pam-temppuja ennen kuin ohjajaa ehtii edes kertoa mitä ollaan tekemässä. Liian kovassa vireessä myös alkaa tulla sitten ääntämistä, mikä ei etenkään tokossa ja rallyssa ole toivottavaa. Tähän asti kuitenkin esim. koetilanteissa ääntelyä ei ole esiintynyt. Keksi käyttää hyvin nenäänsä niin noseworkissä, kuin viesti- ja hakumetsässäkin. Metsälajeissa Keksin itsevarmuus ja uteliaisuus tekee siitä hauskan treenikaverin. Koetavoitteita näissä lajeissa ei meillä ole Keksin polven vuoksi. Vetolajeista Keksi nauttii todella paljon, ja sillä on luontainen halu juosta kovaa ja eteenpäin – näihin hommiin tyyppiä ei ole tarvinnut kummemmin sytytellä.

Keksi on ollut tapaturmia lukuunottamatta hyvin terve. Se ei ole sairastanut kennelyskiä, hotspotteja, eikä sillä ole ollut kutinoita tai silmätulehduksia. Maha sillä on löysällä erittäin harvoin, ja sille voi huoletta syöttää erimerkkisiä ruokia, antaa ruuantähteitä ja erilaisia namuja. Keksin polvi murtui tapaturmaisesti Keksin ollessa 4,5 kk vanha, ja polvi on jouduttu operoimaan kahdesti ennen kuin Keksi ehti täyttää vuoden. Murtuman yhteydessä Keksin vasemman takajalan eturistiside irtosi kiinnikkeineen. Kahden leikkauksen jälkeen Keksi voi hyvin ja elää aikalailla normaalia aussie-elämää. Keksi käy säännöllisesti hoidettavana osteopaatilla ja leikatun polven vuoksi agility ja pk-esteet eivät kuulu meidän harrastuksiimme. Sekä leikanneiden lääkäreiden että virallisen polvitutkimuksen mukaan Keksin polvien rakenteessa ei ole sellaisia viitteitä, että murtuma olisi johtunut jostain rakenteellisesta virheestä.

Ajattelen että Keksi on todella mukava ja tasapainoinen koira, jonka kanssa arki on helppoa ja harrastushommat mielekkäitä. Toivon että Keksi periyttää ystävällistä ja itsevarmaa luonnettaan myös pennuilleen.”


2 kommenttia

Toiveissa pentuja alkuvuoteen!

DSC_0732

Toiveikkaita uutisia ensi vuoden alun osalta – meille on toivottavasti tulossa pentuja liki kahden vuoden tauon jälkeen! Universumilla tuntui olevan jotain vihjattavaa, kun Keksi (E. Naroona) aloitti juoksun tasan kuukausi Neven kuoleman jälkeen. Viime viikonloppuna käytiin moikkaamassa sulhoa onnistuneesti, joten nyt odotellaan, tuottivatko treffit hedelmää.

Yhdistelmästä lisää julkisemmin ultran jälkeen, mutta jos kasvatustyöni ja Emppupentu kiinnostaa, niin sähköpostilla voi kysyä lisää. Narttupennuista on kysyntää jo etukäteen valtavasti, mutta jos sinulla olisi tarjota aktiivinen ja harrastava koti pojalle, niin jokusen nimen voisin ottaa pennuista kiinnostuneiden listalle lisää. Näyttelytähtiä pennuista ei ole odotettavissa, mutta tilauksessa on monipuolisia harrastuskoiria 🙂


1 kommentti

Pennut ovat täällä!

Lyylin lämmöt laskivat eilen varhain iltapäivällä alle 37 asteen, mistä tiedettiin ryhtyä synnytyksen alkua odottamaan vuorokauden sisällä. Illalla se vähän läähätteli ja yritti petailla hetkittäin, mutta muuten tilanne oli hyvin rauhallinen. Kävin hakemassa Tiian asemalta vähän ennen yhdeksää, ja Lyyli ilahtui kovasti jälleennäkemisestä, lopun ajan se viettikin liimautuneena Tiian iholle.

Yhden aikaan yöllä ei ollut vieläkään merkkejä synnytyksen alkamisesta, joten yritettiin vähän nukkua. Minä heräsin muutaman kerran yön aikana tilannetta tarkistamaan, Tiia ei tainnut malttaa nukkua juurikaan. Vähän ennen seitsemää aamulla Tiia herätti – Lyyliltä oli tullut vedet. Melko pian sen jälkeen Lyyli alkoi ponnistella.

Ponnistelua jatkui tuloksetta lähemmäs yhdeksään asti. Ensimmäinen pentu kävi muutaman kerran tyrkyllä kurkistamassa, mutta tuli imaistuksi takaisin. Tiia ei saanut otetta pennusta, jotta olisi voinut auttaa, ja minä en päässyt oikein yrittämäänkään. Ensimmäiseltä klinikalta neuvottiin odottamaan vielä jonkin aikaa, jos ei tule mitään erikoisen väristä nestettä. Minä olin siinä vaiheessa jo kärsimätön – olimme seuranneet Lyylin ponnisteluja jo kaksi tuntia tuloksetta, joten olin aika varma, että ensimmäinen pentu ei sieltä ilman avustusta ulos tule. Olin tässä kohtaa jo aika skeptinen senkin suhteen, että pentu olisi enää hengissä. Soitin toiselle klinikalle, josta kehotettiin tulemaan heti. Niinpä pakattiin Lyyli autoon ja ajeltiin varsin synkin mielin klinikkaa kohti.

Klinikalla eläinlääkäri yritti vielä saada pentua autettua ulos, mutta totesi synnytyskanavan ahtaaksi ja kireäksi. Röntgenkuvassa näimme neljä pentua, joista yksi oli tulollaan perätilassa. Lyyli sai kalkkia pistoksena ja sovittiin, että yritetään vähän aikaa vielä auttaa pentua ulos, mutta jos se ei kohta tule luonnollista reittiä, niin sitten ei jää muita vaihtoehtoja kuin sektio.

Leiriydyimme Tiian ja Lyylin kanssa röntgenhuoneeseen lattialle. Lyyli alkoi taas ponnistella, ja pennun toinen takajalka tuli tassua myöten näkyville. Sain jonkinlaisen otteen, odoteltiin seuraavaa ponnistusta ja yritettiin aina vähän hivuttaa pentua ulospäin. Monta kertaa meinasi epätoivo iskeä, kun ote tassusta lipsui, ja pelkäsin koko ajan vain hetkeä, kun tunnen pennun hentojen luiden murskaantuvan sormieni välissä. Sitten jossain kohtaa sisuunnuin ja ajattelin, että nyt on vaan pakko vielä yrittää. 10 minuutin äherryksen tuloksena saatiin pentu autettua ulos! Uskomattominta kuitenkin oli, että pentu kiljaisi heti ulos päästyään, olin ollut ihan varma, että se on menetetty tapaus.

10.25 syntyi siis musta poika, painoa 275g, ja me oltiin Tiian kanssa niin onnellisia ja huojentuneita, että itku ei ollut kaukana! Työnimeksi se sai ensin Tulppa, mutta annettiin kaikkien pentujen synnyttyä sille nimeksi Musta Pekka, jotta nimi sopii samaan sarjaan.

10.42 syntyi musta tyttö, jolla oli painoa 380g. Ensimmäiseen verrattuna tämä tuli maailmaan sukeltaen 🙂 Tyttö sai työnimeksi Minni.

11.35 saatiin joukkoon toinen musta poika, painoa 370g. Tämäkin tuli perätilassa, mutta saatiin auteltua ulos melko vaivattomasti. Työnimeksi poitsulle Hessu.

11.55 syntyi toinen musta tyttö, pentueen isoin, painoa 410g. Pentu oli saanut hengitysteihinsä vähän limaa, mutta virkosi onneksi nopeasti. Tästä tytöstä tuli Iines.

Viimeisen pennun synnyttyä lähdettiin hyvillä mielin kotia kohti, Lyylikin selvästi rauhoittui viimeisen pennun synnyttyä. Lyyli ja pennut voivat hyvin, kaikki pennut ovat tosi terhakoita ja virkeitä, hyvin elinvoimaisia ❤

Tässä ensimmäiset puhelinlaatuiset kuvat pennuista, vielä en raaski Lyyliä kiusata pitemmällä valokuvaussessiolla. Tytöillä on niskassa selkeät valkoiset merkit, pojat on tummempia.