Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Taas erilainen synnytystarina

Loppuviikosta aloitettiin lämpöjen tiivis seuranta, perjantaina ei tosin tullut vielä mitään synnytykseen viittaavaa. Lauantaina aamulla tilanne oli sama, joten käytiin päivällä lenkillä. Illasta mittarin lukema näytti alimmillaan 37,2, joten päättelin, että jännitysmomentti alkaa lähestyä. Hälytin Stiinan meille odottelemaan, jos vaikka sunnuntaiaamuna alkaisikin yllättäen tapahtua.

Sunnuntaina lämmöt olivat taas 38 paikkeilla. Aamu-ulkoilu meni mukavasti ja aamuruoka katosi nopeasti kupista. Päivällä kiinnitettiin huomiota, että Freya hengitteli kiihtyneemmin ja läähätteli enemmän. Käväistiin iltapäivän puolella pienellä kävelyllä, jonka jälkeen lähdettiin tekemään tuttavuutta pentulaatikkoon. Freya petaili jonkin verran, mutta rauhoittui torkkumaan. Istuttiin alkuiltaan asti odottavaisina, mutta lopulta todettiin, että ehkä aika ei vaan vielä ole kypsä, joten siirryttiin istumaan alakertaan vähän mukavammin. Klo 23 aikoihin tilanteessa ei ollut tapahtunut juurikaan muutosta, joten annettiin koirille iltaruoat, käytettiin iltakiepillä ja suunnitelmissa oli yrittää vähän nukkua.

Menin hetkeksi istumaan Freyan kanssa vielä pentulaatikkoon. Se läähätteli ja petaili vähän enemmän. Stiinan kanssa vähän naureskeltiin, että jos ei iltapäivällä aiemmin oltaisi nähty samankaltaista esitystä, voisi luulla, että jotain on tapahtumassa. Tovi myöhemmin näytti siltä kuin Freyalta olisi tullut vedet. Totesin, että jos niin kävi, niin kohta pitäisi alkaa tulla ponnistuksia. Ei kauaakaan, kun Freya alkoi ponnistella.

Ponnistuksia tuli ja tuli, Freya petasi välillä ja ponnisteli lisää, mutta pentua ei kuulunut. Muutaman kerran tunsin pennun pään synnytyskanavassa, mutta se oli niin kaukana, etten saanut siitä otetta. Käytiin kävelylläkin ulkona kokeilemassa, jos siitä olisi apua, mutta ei. Puolisen tuntia odoteltiin vielä ulkoilun jälkeen, sitten oli kulunut suunnilleen 2h ponnistusten alkamisesta. Ei vieläkään pentua. Oli aika soittaa päivystävälle eläinlääkärille, Freya alkoi olla vähän tuskainen. Meitä kehotettiin tulemaan näytille.

Ajettiin klinikalle, Freya yritti vielä odotusaulassakin ponnistaa kovasti, mutta tuloksetta. Eläinlääkäri kokeili synnytyskanavan, se kuulemma tuntui olevan auki, mutta vähän ehkä tiukka, jos pentu on kovin isokokoinen. Ultralla tarkistettiin pennun sykkeet, ne olivat kunnossa – vielä. Mietittiin hetki, yritetäänkö ensin oksitosiinilla ja kalkilla vai lähdetäänkö suoraan sektioon. Vaikea tilanne – mieluiten aina välttäisi leikkausta, jos mahdollista, mutta kuinka pitkän aikaa uskaltaa venyttää, ettei pennun selviytyminen vaarannu. Eläinlääkäri kokeili uudestaan, saisiko pennusta otetta, mutta pentu sahasi edestakaisin kanavassa, olisi tarvittu pitkiä ponnistuksia, että pentu tulisi eteenpäin. Eläinlääkäri päätti, että kokeillaan ensin lääkkeellisillä keinoilla, ja jos niistä ei ole apua, niin sitten sektioon.

Jäätiin odottamaan, kun hoitaja ja eläinlääkäri lähtivät hakemaan lääkkeitä. Freyalla tuli useamman ponnistuksen sarja. Epäuskoisena kokeilin ties kuinka monetta kertaa takapäätä, tuntuuko kanavassa pentua. Epäuskoisena tajusin, että pennun pää tuntui ihan lähellä, paljon lähempänä kuin kertaakaan aiemmin. Yritin saada pennun päästä otetta, mutta pää oli niin iso, etteivät sormet mahtuneet samaan aikaan synnytyskanavaan. Seuraavalla ponnistuksella pennun naama (tai lähinnä kieli) tuli ulos. Tiimityöllä Freyan ponnistusten ja mun apukäsien kanssa pennun pää saatiin pikkuhiljaa hivuttamalla ulos. Pennun naama oli harmaa, se oli ollut puristuksissa ja ilman happea jonkin aikaa. Juuri, kun valmistauduin seuraavalla ponnistuksella ottamaan pennun päästä kiinni ja vetämään ulos, Freya ponnisti oikein kovasti ja pentu mätkähti aluselle kuin ammus.

Voi mikä huojennus! Kuivattiin ja virvoiteltiin pentua hetki, onneksi apu oli lähellä. Pentu sai lisähappea, kunnes naaman väri normalisoitui, ja imaistiin hengitysteistä limat pois. Pentu virkosi, joten annettiin se Freyan hoidettavaksi ja päästettiin kokeilemaan, joko syöminen onnistuisi. Freya hoiti pentua liikuttavalla antaumuksella, pientä aarrettaan ❤ Pentukin osasi hakeutua hyvin maitobaarin äärelle.

Meille syntyi siis noin klo 3.15 tosi hauskanvärinen blue merle poika. Kotimatkalla puhuttiin, että jätkässä on viikinkiainesta – on niin hienon värinenkin! Pentu sai työnimeksi Odin ❤

Kotona laitettiin pentulaatikko ojennukseen, ja otettiin pennusta paino – se oli 367g. Isohko pentu, joskaan ei mun pentulaatikon asukkaista kuitenkaan suurimmasta päästä. Käytin omat koirat korttelikierroksella ja käytiin viimein ansaituille yöunille klo 4.45. Muutaman tunnin unien jälkeen oltiin jo aamutouhujen parissa. Odin painoi aamulla 384g, se on ainakin tällä hetkellä ollut todella rauhallinen, hiljainen ja tyytyväinen pieni poika. Harmi, kun sille ei saatu sisaruksia leikkikavereiksi, mutta ollaan ikionnellisia, että meillä on näin hieno pieni aussienalku! Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin!

Nämä alla olevat kuvat ovat Stiinan ottamia. Rakas pieni punanenä ❤


Jätä kommentti

Vielä hetki lomatunnelmissa

Reissuväsymystä ilmassa

Loma alkaa olla ohi ja karu paluu arkeen edessä. Ensimmäinen varsinainen lomaviikko lomailtiin Joensuussa, joka oli kuin pätsi – kuumimpana päivänä +33 astetta. Porukat olivat onneksi hankkineet aittaan ilmastointilaitteen, se oli ihan pelastus! Ei haitannut hellekelit, kun sisällä oli koirien viileä olla ja saatiin yöt hyvin nukuttua. Joensuussa ei paljon lyhyitä kävelyitä pidempiä lenkkejä tehty, mutta uitiin päivittäin.

Moiran uimakouluharjoitukset ovat jatkuneet, Joensuussa alkoi näyttää jo vallan hyvältä!

Joensuun turneella oli luvassa yhdet kisatkin – siellä oli sopivasti rallytokon iltakisat! Kun samana iltana oli tarjolla sekä voittaja- että alokasluokan radat, niin minä tuumasin, että eiköhän maksimoida hyöty ja lähdetä kahdella koiralla. Lempin kanssa tehtiin tosi hyvä voittajaluokan rata, jonka ainoaksi isoksi virheeksi jäi mun selän takana tehty ylimääräinen istuminen, mitä en tietty voinut korjata, kun en sitä nähnyt. Pistepottiin jäi kuitenkin 88 pistettä, joten ihan asiallinen tulos 🙂 Tämä oli Lempin toinen hyväksytty tulos voittajaluokasta.

Sara sai loman aikana jo toisen kisakirjan ja kisadebyytin rallytokon alokasluokassa. En ole sanan varsinaisessa merkityksessä tehnyt Saran kanssa rallya ihan hirveästi, mutta sen seuraaminen on niin vahvaa, että uskalsin lähteä kokeilemaan. Ainoa meille epävarma tehtävä on askeltehtävä, missä koiran pitää seisoa, istua ja mennä maahan – ja siinäkin vain seisominen tuottaa haasteita vähäisten toistojen vuoksi. No siellähän se kylttitehtävä kisaradalla oli, ja päätin jo ennen ratasuoritusta, että kerran voin sen kokeilla uusia, mutta jos ei onnistu, niin en jää hinkkaamaan. Seisominen ei radan osana vielä tällä kertaa onnistunut, mutta se ei pahemmin harmittanut – Sara teki muuten tosi hyvän radan! 86 pistettä ja ensimmäinen hyväksytty tulos alokasluokasta! Saran radan sain videollekin, se tässä alla.

Joensuusta tultiin kotiin kaksi viikkoa sitten maanantaina, keskimmäinen lomaviikko oli onneksi sen verran viileämpi, että päästiin maanantaina Saran agitreeneihin. Sara teki 12 keppiä tauon jälkeen suorilla oikein, ihan mahtavaa! Muuten tehtiin paria pientä ratapätkää, oli vähän haasteellinen rata, mutta Sara teki hommia hyvin. Viikolla meillä kävi pari rotuuntutustujaa ja pennunkyselijää vierailulla, torstaina Tiina tuli Mörkön ja Vipsin (E. Salacia) kanssa meille. Perjantaina oli edessä Tampereen keikka Katriinan luo koiria hoidattamaan.

Tampereella tavattiin Marja-Leenaa, Jaria, Mindyä ja Taikaa (E. Eyes On Me) ohimennen, mustikkitytöt kävivät Katriinalla myös hoidossa. Taikalla oli ollut takapäässä hoidettavaa. Taika oli ihana oma symppis itsensä, se tervehti hillityn innokkaasti ja olisi viihtynyt rapsuteltavana varmaan koko loppupäivän. Heidän seurueensa lähti jatkamaan matkaa, ja minä pääsin seuraamaan Vipsin hoitoa. Vips oli koko porukasta parhaassa kunnossa.

Rini on ollut minusta hoidon tarpeessa jo kuukausi sitten, kolmen kuukauden hoitoväli alkaa olla sille liian pitkä. Rinillä oli niskassa joku isompi jumi, mikä häiritsi nestekiertoa ja kaikkea muutakin niskasta eteenpäin. Rini vastasi hoitoon ihan superhyvin, kerta toisensa jälkeen sitä hämmästellään. Itse uskon taustalla olevan, että Riniä on hoidettu niin säännöllisesti viimeiset 7 vuotta, enkä usko, että Rini olisi elänyt näin vanhaksi ilman säännöllistä hoitoa. Mummu on hoidon jälkeen liikkunut taas paremmin ja ollut muutenkin levollisempi. Olen varannut syksylle muutamia hoitoaikoja, että on mahdollisuus käyttää mummua tarvittaessa useammin. Alla heinäkuun alussa otettuja posetuskuvia, Stiina kuvasi!

Sara oli tosi paljon parempi kuin viimeksi, jotain pientä hoidettiin lantiosta, mutta muuten mun salamanterilla menee oikein mukavasti. Saran käytöksestä hoidon aikana voi päätellä tosi paljon, missä kunnossa se on – jos se on ihan vänkyrällä, sen on tosi hankala asettua hoidettavaksi, ja jos se on hyvässä kunnossa, se nukkuu koko hoidon ajan.

Lempikin oli ihan hyvässä iskussa, sillä oli jonkin verran kalvokireyttä. Olen itse sitä hoitaessani huomannut, että nyt, kun on uitu paljon eikä treenattu mitään kovin raskasta, Lempi on pysynyt paremmassa kunnossa. Uiminen olisi etenkin Lempille tosi hyvä kombo agilityn treenaamisen kanssa, täytyy katsoa, saisiko jostain kerättyä pennoset kasaan, että käyttäisi sitä talvella koirauimalassa vähän säännöllisemmin uimassa. Sara hyötyisi uimisesta varmasti myös.

Lauantaina 24.7. oli Ainon koulutus JATilla, olin ilmoittautunut sinne sekä Lempin että Saran kanssa. Kisaaville ja mölleille oli eri radat, mikä toi kartturille vähän haasteita. Oli tosi kivat ja hyödylliset treenit, sopivassa suhteessa tekniikkaa, irtoamista ja vauhdin hurmaa. Saralle setti oli hieman pitkä, toisella kierroksella se alkoi selvästi jo väsyä, ja sen seurauksena estefokus vähän rakoili. Lempistä en väsymistä niinkään huomannut, se tykitti hyvin, mitä nyt joistain takaakierroista vähän väännettiin. Saran treeneistä on näköjään kaikki parhaat palat videolla, Lempin treeneistä vain jälkimmäinen kierros, video alla. Mun jalka on ollut kesän ajan pääosin tosi hyvä, mutta lauantaina koulutuksessa juoksemista tuli sen verran enemmän, että se vähän kipuili.

Koulutuksen jälkeen tulin pyörähtämään kotona, suihkun ja pikapakkausten jälkeen suunnattiin Ainon luo, ja pakkauduttiin kahdeksan koiran kanssa Ainon tilaihmeeseen. Matka kohti Vantaata alkoi! Ihana Mari tarjosi meidän valtavalle laumalle yösijan, lämmin kiitos vielä tätäkin kautta! ❤ Samalla moikattiin Noaa (E. Norris) ja Nuppua (Titangus Daracha).

Sunnuntaina 25.7. suunnattiin heti aamusta Ojankoon, jossa odottivat ASCA-agilitykisat! Olin ilmoittanut Lempin kaikille kuudelle radalle. Aloitettiin aamu korkkaamalla elite jumpers. Ensimmäisellä radalla Lempi veti nenälleen ensimmäisellä hypyllä, ja mulla meni siitä pasmat niin sekaisin, että rata oli vähän räpiköimistä. Radan lopussa Lempi vielä karkasi putkeen. Toinen rata oli jo parempi, siinä harmillisesti yksi rima tuli alas, kun sijoituin itse huonosti koiran eteen, muuten ihan kivaa menoa. Video tässä alla.

Jumpersien jälkeen vuorossa olivat gamblers-radat. Ensimmäinen gamblers-rata oli meidän paras rata koko päivänä, sieltä saatiinkin Q, voitettiin ja Lempi sai uuden tittelin GS-N! 🙂 Video alla:

Toinen gamblers-rata tehtiin löysin rantein, koska ei ollut tulospaineita. Päivän viimeisenä oli regulars-radat, joista toinen näytti profiililtaan sellaiselta, että sieltä olisi voinut olla tulos ihan tehtävissäkin. Lempillä tuli tosin jo ensimmäisellä radalla joku ihme juttu, se alkoi kieltäytyä kontakteista, juoksi vain niiden ohi. Ensimmäisellä radalla yritin sitä kannustaa tuloksetta, jätettiin rata kesken. Toinen rata oli melkein heti perään, joten osasin ennakoida, että ei tule kontaktit onnistumaan toisellakaan radalla. Olin oikeassa. Radan alussa ihan hyvä juttu ainakin se, että Lempi teki kepit toisella yrityksellä.

Regulars-radoista ja vähän muillakin radoilla tulleista virheistä jäi tosi paha mieli, ei ollut Lempille yhtään tyypillisiä juttuja. Yksi kisatyöntekijöistä tuli perässä välittämään tuomarilta terveiset, että voin käydä tekemässä radan uudelleen palkan kanssa, kunhan kisat ovat ohi. Halusin hyödyntää mahdollisuuden, mutta totesin, että koko radan sijaan hyödyn enemmän siitä, että saadaan Lempi vaan suorittamaan kontaktit. Aino tuli kaveriksi palkkaamaan, ja saatiin Lempi tekemään sekä puomi että A-este palkan kanssa. Ihana tuomari, kun huomioi tällaisen asian kisoissa vielä kokemattoman koiran kanssa! Mullekin tuli parempi mieli, kun saatiin koiralle päivän päätteeksi onnistumiset ja vähän luottoa, että yhdessä selvitään.

Lempi, törsäkkeet, tituliruusuke ja palkintopöllöröinen

Kotimatkalle päästiin puoli kahdeksan aikaan illalla, oltiin kotona klo 23.30 varsin väsyneinä. Jalka oli sattuneesta syystä aika kipeä viimeisen lomaviikon alun, maanantaina käytiin vaan lyhyillä kävelyillä ja uimassa, tiistaina käytiin aamusta noin tunnin lenkki, keskiviikkonakin se vielä jomotteli levossa. Eipä se ihan näin kovalla käytöllä ole tainnut ollakaan kevään jälkeen.

Saran vesitanssivideot ovat herättäneet sen verran ihastusta ja iloa Facebookissa, että tein Saralle oman sivun faceen, löytyy sieltä nimellä Aussie Sara, instagramissa myös tili nimellä Saratheaussie.

Viimeisen lomaviikon tiistaina näin pitkästä aikaa tulevaa mammakoiraa Freyaa. Freya sai heti lempinimen lihapullapallokala – vatsa oli paisunut valtavasti viime näkemästä! Tiineyttä kuvissa takana 50vrk.

Torstaina ajeltiin iltapuhteiksi Kangasalalle, siellä oli tarjolla tokon iltakisat. Sara pääsi loman päätteeksi korkkaamaan vielä kolmannen kisakirjan. Alokasluokan koiria oli ihan valtavasti – yhteensä 20! Meidän suoritusvuoro oli ihan lopussa, joten kerettiin paikkisten jälkeen käydä kävelemässä pieni iltalenkki.

Sara teki kisasuorituksen aikana ihan mielettömän hyvin töitä! En nähnyt pisteitä kovinkaan monen liikkeen kohdalla, mutta kun suoritus oli ohi ja tiesin Saran saaneen kaikista liikkeistä pisteitä, uskalsin ajatella, että eiköhän sieltä 1-tulos tullut. Parasta koko suorituksessa oli, että me oltiin siellä yhdessä ja Sara teki ihan mielettömän hyvällä asenteella hommia. Varsinaiset pisteet kuulin vasta palkintojenjaossa – 196/200 pistettä, kunniapalkinto ja jaettu kolmas sija! Mun timantti! ❤ Ei haitannut yhtään, että kotimatka meni yökyöpelöinniksi, oli kannattava reissu.

Viikonlopuksi lähdettiin me puolestamme Raaheen Tiinan ja koirien luo treeniviikonloppua viettämään. Perjantaina oltiin perillä sen verran myöhään, että käytiin vain iltalenkillä. Lauantaina suunnattiin päivällä kentälle treenaamaan tokoa ja rallya. Saran kanssa tein kolme settiä tokoa, palauteltiin sitä vähän kisasuorituksen jälkeen ja lähdettiin pohjustamaan avoimen luokan liikkeitä.

Iltalenkiltä otettu kuva

Lempin ja Moiran kanssa tein rallytokoa, suunnittelin niille muutaman kylttitehtävän sarjoja. Lempin kanssa muistuteltiin putkea, peruuttamista, puolenvaihtoja ja houkutusta. Houkutus tuottaa edelleen satunnaisesti vähän haasteita, mutta niistähän ei selviä kuin treenaamalla. Moira teki töitä ihan täpinöissään, sillä oli korjattavaa oikeastaan vain peruutuksissa, jonka ongelmat pohjautuvat mielestäni takapään jumeihin. Käytän Moiran Katriinalla hoidettavana ensi viikolla, niin eiköhän ne taas sillä helpotu.

Treenieuforia

Mummukoira Rini pääsi myös kentälle, sekin oli niin tohkeissaan ❤ Otettiin Rinin treeneistä pätkiä videolle, puuhasteluhetket mummun kanssa tuntuvat niin tärkeiltä, haluaisin tallettaa niistä jokaisen syvälle sydämeen.

Pikaisen ruokatauon jälkeen suunnattiin pellolle tekemään pitkästä aikaa peltojälkeä. Sara kaahotti oman jälkensä kauhealla kiireellä, Lempi teki töitä rauhallisemmin ja keskittyneesti. Moira ja Rini saivat tehdä namuruudut, lauantain aikataulu oli vähän tiukka, sillä pellolta piti ennättää vielä hieromaan pari koiraa. Hierontakeikan jälkeen käytiin iltalenkillä, yöllä uni maistui kaikille.

IIoinen peltojälkiporukka

Sunnuntaiaamuna suunnattiin takaisin pellolle kunnianhimoisin tavoittein – kaksi 200 askeleen jälkeä sekä Lempille että Saralle ja Rinille ja Moiralle myös omat lyhyet jäljet. Ei kuulosta askeleiden puolesta äkkiseltään pahalta, mutta kun jokaisen askeleen namittaa, niin se käy urakkatyöstä. Lempille tein ensimmäiselle jäljelle 3-5 askeleen tyhjiä pätkiä, toiselle tein uhkarohkeasti pari 5-10 askeleen tyhjää pätkää.

Saralle kokeiltiin vauhdin suitsimiseksi jäljen ajamista kahdella liinalla pitkän jäljen lisäksi. Ensimmäinen 50 askelta meni kaahottaessa ja rytmiä hakiessa, mutta sitten tahti rauhoittui ja Sara teki tosi hienosti töitä! Toisella jäljellä Sara oli alusta asti rauhallisempi, varmaan alkoi jo vähän väsymyskin painaa. Saran työskentelyyn olin tosi tyytyväinen! Itse saan vielä hakea varmuutta ja selkeyttä liinan käyttöön ja antaa rohkeammin koiran miettiä hankalissa paikoissa sen sijaan, että alan itse ohjata.

Lempi teki myös hyvin töitä, se ei pahemmin järkyttynyt tyhjistä pätkistä. Paikoitellen se yritti pyörähtää takaisin tulosuuntaan, mitä se on satunnaisesti kokeillut ennenkin. Ensimmäisellä jäljellä Lempi myös hetkittäin otti pelkät toisen jalan askeleet, mun täytyy siis olla vähän tarkempi ohjaksissa. Kokonaisuutena kuitenkin tosi hyvää työtä Lempiltä, iso osa sen jutuista on varmasti rutiinin puutetta.

Rini innostui valtavasti, kun puin sille jälkivaljaat päälle! Alkunamikasan syötyään sille iski pieni seniilihetki, jolloin se pyörähti ihan väärään suuntaan, mutta kun rauhallisesti ohjastin sitä oikeaan suuntaan, alkoi mummun nenä käydä. Se ajoi hienosti oman jälkensä loppuun ❤ Myöhemmin käytin Riniä pienellä jaloittelutuokiolla, mummu oli vielä työmoodissa ja oli omasta mielestään lähdössä jäljelle. Pitäisi käydä Rinin kanssa jäljellä useammin, kun se niin nauttii! Moira teki myös lyhyen jäljen, pikkumusta oli oikein pätevä ensimmäisellä peltojäljellään!

Ruokatauon jälkeen oli meidän aika suunnata kotimatkalle. Kotopuolessa kävin hakemassa Freyan meille kotiutumaan ennen synnytystä. Ensimmäisenä iltana Freya oli vähän ihmeissään, se oli tuulikaapissa ulkona käymisen jälkeen aina tekemässä uukkaria ilmeisesti aikeinaan palata takaisin kotiin. Sunnuntain ja maanantain välinen yö nukuttiin huonosti, Rinillä meni maha sekaisin luultavasti jäljellä olleista nameista, joten vuoroin juostiin ulkona ja luututtiin lattioita.

Maanantaiaamuna oli jännitettävää – olin varannut Freyalle tiineysröntgeniin ajan. Tuntui, että matto vedettiin alta – meille on tulossa vain yksi pentu. Tuntuu ihan käsittämättömältä, vatsa on näyttänyt tosi isolta ja olisin voinut vannoa, että pentuja on siellä useita. Edelleen surettaa ja harmittaa ihan vietävästi, niin pennunkyselijöiden kuin omastakin puolesta. Lisäksi nyt huolettaa aika tavalla, miten synnytys menee. Ei ole mun kasvatusuran huippuvuosi tämäkään.

Eilen tiistaina oli aika palauttaa Moira omaan kotiin. Yhteinen aika meni tosi nopeasti, ja Moiran lähdön jälkeen illalla tuli useamman kerran vaistomaisesti haettua Moiraa, kunnes muistan, että sehän tosiaan ei enää olekaan täällä. Vähän on ikäväkin! Onneksi ensi viikolla nähdään taas.

Me aletaan täällä valmistautua ainokaisen tuloa odottamaan. Pennulla oli melkoinen vimma tänään aamulla päällä ainakin potkuista päätellen. Sain eilen raivattua pentulaatikolle paikan pentuhuoneeseen, ja tänään koottua laatikon, vielä pitäisi laittaa sinne aluset. Kaupastakin on synnärieväät käyty jo hakemassa, joten voidaan loppuviikko rauhoittaa odottamiselle. Pitäkäähän peukkuja, että kaikki menisi hyvin!


Jätä kommentti

Loma alkoi!

Keskiviikkoaamuna yövuoron päätyttyä työavaimet saivat jäädä naulaan ja työmurheet osaston ovien sisäpuolelle – nyt ollaan lomalla! Muutaman tunnin unien jälkeen käväistiin pienellä kävelyllä koirien kanssa, kovin pitkiä lenkkejä ei ole näiden helteiden aikana tullut käytyä. Rini, Lempi ja Moira saivat jäädä kotiin, kun lähdettin Saran kanssa ajelemaan kohti Uuraista – meille oli siellä luvassa lomanaloituskisat!

Koomapäivän tunnelmat yhteen kuvaan tiivistettynä

Arpaonni toi meille suoritusnumeron 2, joten meidän ensimmäinen osuus oli nopeasti taputeltu. Olen ollut elämäni aikana nyt viidessä BH-kokeessa, ja tälläkin kertaa aloitin koiran kanssa paikkamakuusta 😀 Saralla ei ollut paikkiksessa mitään moitittavaa, siitä erinomainen. Seuraaminen sekä hihnassa että vapaana oli pääpiirteissään tosi hyvää, Sara teki hyvin töitä, oli innokas ja halukas tekemään. Pitkällä suoralla se otti hetkellisesti vähän sivusuunnassa etäisyyttä, mutta korjasi itse. Täyskäännökset se teki joo, mutta ei samanaikaisesti mun kanssa. Silti molemmista seuraamisista tuomari antoi erinomaiset. Liikkeestä istuminen oli hyvä, siitäkin erinomainen. Maahanmeno onnistui hyvin, ja luoksetulo oli nopea, mutta koska Sara tuli suoraan sivulle, niin siitä ei erinomaista herunut, koska osa liikkeestä jäi kokonaan tekemättä. Tottelevaisuusosuus kuitenkin kirkkaasti läpi, ja sehän oli meille tärkeintä!

Pätevä tottiskoira

Tuntui tosi mukavalta ja hyvältä, kun sekä tuomari että monet kanssakilpailijat kävivät meidän suorituksen jälkeen ihastelemassa meidän yhteistyötä ja koiran työskentelyä ❤ Olin kyllä ihan supertyytyväinen Saran tekemiseen – hellettä oli +30 astetta ja kentälle paistoi aurinko, mutta ei pahemmin Saran työskentelyssä näkynyt.

Kaupunkiosuus tehtiin Uuraisten suurcityn keskustassa, käytännössä Uuraisten Salen pihassa. Osio oli todella nopea, ohi varmaan neljässä minuutissa. Sara kulki luontevasti ihmisjoukon, juoksijoiden, pyöräilijöiden, autoilijoiden ja häiriökoiran seassa, eipä sillä niiden kanssa ole ollut ongelmia arjessakaan. Niinpä Sara sai nimensä eteen uuden tittelin ❤

BH Empathica’s Soraya

Kisojen jälkeen ajeltiin kotiin, pakkasin muutkin koirat kyytiin ja lähdettiin iltauinnille. Moira on vähän edistynyt uimakoulussa, mutta vielä on matkaa siihen, että se nauttisi uimisesta. Edelleen se useammin jää rannalle ruikuttamaan tai ulvomaan meidän perään.

Torstai olisi ensimmäisenä vapaapäivänä voinut olla paljon parempikin. Rini oli aamusta tosi jäykkä ja kankea eikä suostunut syömään. Olin varannut sille muutenkin ajan eläinlääkäriin, koska edellispäivänä suureksi riemukseni selvisi, että lähiklinikka, josta olen hakenut Rinin Carthropen-pistokset, olikin suljettu heinäkuun loppuun saakka. Käytiin näytillä, mutta eipä Rinin voinnista mitään sellaista selvinnyt, mikä ei jo olisi ollut tiedossa. Se sai pistoksen klinikalla, saatiin kipulääkettä kotiin mukaan. Iltapäivällä se suostui syömään vähän, sen jälkeen vointi alkoi pikkuhiljaa kohentua ja ruoka maistua. Eilen se oli onneksi jo oma itsensä, kovin paljon pitempään en olisi voinut sen huonoa vointia katsella. Toivotaan, että yhteistä aikaa olisi vielä.

Paras mummu ❤

Eilen nähtiin Stiinaa ja tulevaa mammakoira Freyaa, otettiin ensimmäiset posetuskuvat vatsan kasvun seurantaa varten. Freyan solakka uuma oli jo kadonnut 🙂 Mammakoira on voinut hyvin, mutta ruokahalu on kuulemma aivan valtava, on yritetty viedä sushit lautaselta ja kaverin ruokakupilta käydään myös hakemassa osingot. Tuntuu niin hassulta, kun nyt puhutaan koirasta, joka normaalisti nirsoilee ruoan kanssa 😀

32vrk

Illalla käväisin Saran kanssa tokovalmennuksessa Motivaatiolla. Treenattiin seuraamista, ruutua, tehtiin paikkis ja kaukokäskyjä häiriössä. Seuraamisessa mun tartteisi hiljalleen päästä eroon liiallisesta auttamisesta ja varmistelusta, Sara osaa jo tosi paljon. Ruutuun täytyy pitkän tauon jälkeen tehdä vauhtia ja motivaatiota. Paikkamakuussa ei ollut moitittavaa. Kaukokäskyt tehtiin niin, että valkkukaveri teki kaukoja pienen matkan päässä vieressä, ja se oli Saran mielestä niin kummallista, että sehän ei noussut millään istumaan. Oona kannusti lisäämään häiriöitä ja haasteita kaukoihin sekä jatkamaan kotona aamuruokaharjoituksia: ennen syömään päästämistä yksi istumaannousu.

Huomenna taas treenaillaan, Elli pitää pienelle Emppuporukalle koulutuspäivän! Aloitellaan treenit aikaisin aamusta, toivotaan, että lämpötila olisi jotakuinkin inhimillinen.

Sain nyt loppuviikosta kovasti odottamiani treenikuvia Jenna Caloanderin agitreeneistä viime kuulta! Näitä kannatti kyllä odottaa, nää on aivan ihania! ❤ Kaikki kuvat on ottanut huipputaitava Maiju Livio! Lopussa pari kuvaa myös Helmin (E. Neytiri) ja Oodin (Red’n Ready Make It Double) treeneistä.


Jätä kommentti

Pentuja!

Yövuoron päälle nukkumisesta ei tullut mitään, kun jännitti niin kovasti, mitä ultrassa tänään näkyy! Kannatti jännittää – meille on viimein tulossa tälle vuodelle pentuja! ❤

Tuleva pentue on yhdistelmästä Hazelmoor Zipper ”Koda” ❤ Empathica’s Listen To My Story ”Freya” ❤

Kuten tavallista, uroksen etsintä alkoi jo hyvissä ajoin. Sitä sopivaa piti etsiä pitkään ja hartaasti, kävin useampaa vaihtoehtoa katsomassa livenäkin. Freyassa (kuten myös sisaruksissaan) on tulta ja tappuraa, vilkkautta ja draivia, joten etsinnässä oli uros, joka vähän tasapainottaisi näitä ominaisuuksia. Mietin hyvin erityyppisiä uroksia työlinjaisista sekalinjaisiin, jossain kohtaa mietin sitäkin, että näyttelylinjaisempi uros ei välttämättä olisi huono vaihtoehto sekään. Viestittelin Minnan kanssa jo viime syksynä, olisiko hänellä jotain huoletonta, tasapainoista, avointa ja sosiaalista Hazelhönöä, kun mietin toiselle nartulle urosvaihtoehtoja. Palasin tähän meidän viestittelyyn, ja siitä se sitten lähti. Kyselin Kodasta ja sen pentueveljestä omistajiltaan lisää ja vakuutuin, että niillä on juuri niitä ominaisuuksia, joita olen hakemassa. Kodaan päädyttiin oikeastaan siitä syystä, että olin sen nähnyt joitakin kertoja livenä vuosia sitten Hazelleireillä.

Ajeltiin Stiinan ja Freyan kanssa kaksi kertaa Kausalaan ”hukkareissuja”, pariskunnalla oli hyvää yritystä, mutta treffit eivät edenneet maaliin asti. Ihana Annika luotti Kodan mulle hoitoon, että saatiin jatkaa yrityksiä kotinurkilla. Jos mulla oli kovat odotukset olleet Kodasta ihan jo Annikan kertoman mukaan, niin se vei sekä minulta että Stiinalta jalat alta, kun päästiin siihen tutustumaan paremmin! Koda tuli ihan vieraaseen paikkaan, käytännössä vieraan akan ja koiralauman sekaan, ja tyyppi kävi ensimmäisenä iltana vaan haistelemassa paikat läpi, totesi, että jaa, nyt ollaan täällä – ja kävi nukkumaan! Se sujahti mun tyttöjen sekaan kuin kokenut konkari, oli tyttöjä kohtaan erittäin kohtelias ja ystävällinen, samalla ihanalla avoimuudella ja sosiaalisuudella se kohtasi kaikki ihmiset ja vieraat koirat. Tällä pojalla on arjessa ihan mielettömät lehmänhermot! Myös omistajansa nosti Kodan suurimpana vahvuutena esille sen erinomaisen kyvyn sopeutua. Mietin jo ekana iltana Kodan ollessa meillä, että mua harmittaa niin kovasti, jos tää yhdistelmä ei toteudu!

Meidän kärsivällisyys onneksi palkittiin – saatiin kahtena seuraavana päivänä onnistuneet treffit! Koda sai kyllä tehdä duunia ja kosiskella Freikkua kaikilla treffeillä, Freikku otti kaiken ilon irti eikä päästänyt kosijaansa ihan helpolla. Aika monet naurut tämä parivaljakko meille tarjosi 😀

Koda on 8-vuotias pitkähäntäinen ja aika pieni uros, se on ollut perusterve. Sillä on A/A lonkat, 0/0 kyynärät, silmät peilattu terveiksi ennen astutusta. Kodan selkää ei ole kuvattu, mutta se ei ole selkävaivoja omistajansa mukaan koskaan potenut. Koda on suorittanut mh-luonnekuvauksen, laukauksista 2, arjessa se ei koviin ääniin ole reagoinut. Kodan kanssa on harrastettu aiempina vuosina vesipelastusta, josta se on nauttinut kovasti. Nykyään Koda elelee vilkasta lapsiperhearkea, se on arjessa hyvin toimiva, tasapainoinen, avoin, sosiaalinen ja helppo koira. Harrastuskoirana Koda on miellyttämishaluinen ja erittäin ahne, taistelutahtoa sillä voisi olla hieman enemmän (ei esim. mh-luonnekuvauksessa lähtenyt leikkimään). Kodan kanssa on käyty nuorempana myös näyttelyissä, sillä on näyttelykehistä kaksi varasertiä. Olen nähnyt Kodan lähisukulaisia useita livenä ja myös omistanut itse niitä vuosien varrella useamman, suvusta löytyy paljon terveitä ja hyviä harrastuskoiria, joilla on arjen palikat kohdallaan.

Freya on 4,5-vuotias mustavalkoinen pitkähäntäinen ja pienehkö narttu, sekin on ollut perusterve. Freyalla on A/A lonkat, 0/0 kyynärät, Freyan selkä on virallisesti kuvattu terveeksi LTV0 ja VA0 ja silmät peilattu terveiksi ennen astutusta. Freyalta on geenitestattu MDR1 sekä DM, molempien suhteen se on terve. Freya on mh-luonnekuvattu, silläkin laukauksista 2, eikä arjessa reagoi koviin ääniin. Freya on käynyt luonnetestissä pistein +174 ja on laukausvarma. Freyan kanssa on harrastettu hakua, tokoa ja rallytokoa, rallytokossa se on aloittanut kilpailemisen tänä keväänä ja sai hiljattain ensimmäisen koulutustunnuksen RTK1. Freyalla on ihan mieletön taistelutahto, lelupalkka on sille paras, se ei niinkään palkkaudu nameilla.

Pentueesta on odotettavissa terveitä, hyväluonteisia, aktiivisia, sosiaalisia ja monipuoliseen harrastamiseen soveltuvia pentuja, joille etsitään aktiivisesti harrastavia koteja. Narttupennuista on tällä hetkellä jo runsaasti kysyntää, mutta jos olet kiinnostunut urospennusta, niin ota yhteyttä ja kerro, millaista koiraa olet etsimässä ja millainen koti sinulla olisi tarjota 🙂 Pentuja odotellaan syntyväksi viikolla 31. Yhdistelmän sukutaulu löytyy täältä, lisätiedot ja pentukyselyt ensisijaisesti sähköpostitse.


Jätä kommentti

Nada 57vrk

Loppuviikko hurahti töiden parissa. Perjantai- ja lauantaiaamuina Nada herätti aamulla hyvissä ajoin, että ulos olisi tarpeen päästä, joten molempina aamuina aloiteltiin päivä pienellä aamukävelyllä. Välissä käväistiin kotona huokaisemassa hetki, sitten suunnattiin päivän pitemmälle ulkoilulle. Nadalla vähän vaihtelee, mikä boogie aamulenkillä on – välillä se on tosi pirteä ja jaksaa reippaasti, välillä meno on vähän tahmeampaa. Mitään superpitkiä lenkkejä ei olla käyty, ettei mama ihan uuvahda. Lenkin varrella tulee taskusta syötettyä herkkuja tiiviisti, sillä aamulla ja päivällä ruoka ei edelleenkään kupista meinaa maistua. Sekä perjantaina että lauantaina iltavuoron päälle kotiin tultuani käytiin pienellä iltakävelyllä, ja molempina iltoina ruoka katosi ihan mukisematta kupista. Annoin ruokaa vähän reilummin, kun mammakoira oli nälkäisen oloinen.

86011452-6A4F-4235-8D0E-94DE00A92EE2Lepotauko ilta-auringossa

Tänään ennen aamuvuoroon menoa käväistiin vajaa tunnin lenkki. Nada oli vähän ihmeissään niin aikaisesta herätyksestä, ja meno oli lenkillä aika rauhallista. Töiden jälkeen käväistiin pieni lenkki ja kaaduttiin sohvalle ottamaan tunnin välikuolema ennen illan aktiviteettiosuutta. Ajelin ensin Jattilalle, jonne olin Ainon kanssa sopinut treenit. Nada olisi ollut omasta mielestään heti valmis agitreeneihin, mutta tuolla vatsalla ei agilityä juosta, joten mama joutui tyytymään seuraneitinä oloon 😀 Lempillä oli ihan kohtuulliset treenit, kepeillä epävarmuus edelleen paistaa, mutta saatiin ihan onnistuneitakin toistoja. Saran kanssa tehtiin pientä ratapätkää, se oli ekalla kierroksella enemmän käsissä kiinni kuin viimeksi, mutta tauon aikana pohdiskeli asioita. Toisella kierroksella se teki ihan törkeän hienon viiden esteen pätkän, harmi, ettei sitä saatu videolle! Treenisetin päälle kävin pienen jäähdyttelylenkin nelikon ja Ainon Maarun kanssa. Viisikko meni mukavasti kimpassa.

Agitreeneistä matka jatkui peltojälkitreeneihin, jotka olin sopinut Lindan kanssa. Nada oli onnesta soikeana Lindan nähdessään, ja ilo yltyi entisestään, kun muukin perhe tuli sitä pellolle moikkaamaan ❤ Nada nautti täysillä, kun sai olla huomion keskipisteenä ja pusutella kaikki vuorollaan. Se on kyllä luonteeltaan niin ihana ja lempeä koira, etten yhtään ihmettele, että kotijoukoillaan on sitä ikävä!

Peltojälkitreenit sujuivat ihan mukavasti. Lempi ja Sara ajoivat kaksi jälkeä, Lempi teki kaksi mutkittelevaa jälkeä, Sara yhden suoran ja mutkittelevan. Sara parantaa joka kerralla, se tekee töitä tarkasti ja vauhtipätkät vähenevät koko ajan. Lempin kanssa haetaan toisiamme nyt vähän joka lajissa. Lempi tekee pääosin tosi tarkkaa työtä, mutta sillä tulee välillä ihmeellisiä päähänpistoja. Ensimmäisellä mutkajäljellä sillä meni pasmat sekaisin, kun jälki ei mennytkään suoraan, joten se kaahotti hetken, loppujälki sujui onneksi aika rauhassa. Toinen jälki oli parempi, siinäkin pari kaahotusvaihetta.

EA1679AE-37EA-4E4F-ACEA-39C3F15E095ERini sai Nadan kanssa etsiä namuja pellolta, se tosin taisi mennä niin, että Rini söi namuista n. 3/4 ja Nada ehkä sen 1/4… Nadan mielestä oli yliarvostettua joutua itse etsimään nameja, se olisi oikein mielellään ottanut niitä suoraan taskusta 😀 Rinin tehdessä töitä Linda otti aivan ihania kuvia Nadasta – kaikista kuvista suuret kiitokset Lindalle! Näissä on ihanan kesäinen tunnelma, ja Nadan vatsakin alkaa kuvissa näyttää joltakin 😀

0D30DE3D-8F90-401D-A53C-A676193F1711Nada 57vrk

IMG_5423

Huomenna on ensimmäinen virallinen lomapäivä! Aamusta suunnataan nuorison kanssa paimentamaan, mutta seuraneidit pääsevät mukaan reissuun. Sen jälkeen laitetaan yläkerran pentuhuone siihen kuosiin, että sinne kelpaa hakeutua sitten h-hetken äärellä. Lämpöjen mittailu aloitellaan vielä tänään illalla.

Nyt aion korkata kylmän heimojuomatölkillisen (ketkä eivät tiedä, niin Pepsi Maxista on kyse) loman alkamisen kunniaksi ja siirtyä sohvalle lepoasentoon! Illan aktiviteettien jälkeen talo on täynnä tyytyväisen oloisia koiria.


Jätä kommentti

Pallokala rantautui pentulaan

Eilen Nada muutti vatsoineen tulevaan pentulaan! Sitä ennen aamulla röntgenkuva kertoi meidän odottelevan 8-9 pennun lisäystä Empputiimiin ensi viikolla ❤ Itse laskin kuvasta 9 kalloa, mutta saa nyt sitten nähdä, monta sieltä todellisuudessa tulee. Riittävästi hoidettavaa meille joka tapauksessa 😀

Röntgenin jälkeen suunnattiin Lindan kanssa lenkille, lenkin jälkeen otettiin taas parit kuvat vatsankasvattelukuvasarjaa täydentämään.

DSC_0002

53vrk

DSC_0012Todettiin jälleen kerran, että ei näihin kuviin vaan saa todellisuutta vangittua mitenkään. Ihan kuin mammakoira vetäisi vatsan sisään, kun näkee, että joku on kameran kanssa ikuistamassa linjoja (tämä on pätenyt kyllä jokaiseen aiempaankin pentueeseen) 😀

Tuleva mammakoira asettui meille kuin kotiinsa, se sujahti tähän mun omaan laumaan yhtä kivuttomasti kuin aina ennenkin. Ruoka maistuu vähän kehnosti etenkin aamuisin, myös aamulenkillä meno oli vähän laiskanpulskeaa, mutta onneksi iltapäivän pitemmällä lenkillä mentiin reippaalla askeleella namuja välillä kerjäten. Nadasta näkee, että vatsan kanssa oleminen alkaa olla jo melko tukalaa. Onneksi tässä ollaan jo voiton puolella, vaikka useampi tukala päivä on tietysti vielä edessä.

Mutta onpa ihana tuntea taas pentujen liikkeet, oikein tarkkaan katsoen ne näkyvät myös päällepäin ❤ Muutama työpäivä täytyisi vielä kärvistellä ennen lomaa. Loman alkajaisiksi pääseekin laittamaan pentuhuoneen kuntoon pentuja varten. Toivotaan, että kaikki menee hyvin loppuun asti!


Jätä kommentti

49vrk

Käytiin tänään Lindan kanssa treenaamassa, ja samalla treffattiin tulevaa mammakoiraa. Linda sanoi, että tällä viikolla vatsa ei ole kauheasti paisunut lisää, mutta olen eri mieltä 😀 Sain kameraan tällaisen ei-niin-edustavan kuvan, jossa kuitenkin vatsan koosta saa vähän paremmin käsitystä.

DSC_0009Mammakoira voi paksuun oloonsa nähden hyvin, se on vielä lenkillä ihan pirteä ja jaksaa kävellä pitempiäkin lenkkejä. Juoksuaskeleet alkavat olla aika koomisen näköisiä ja ketteryys on liikkeistä kaukana. Nada syö 3-4 kertaa päivässä pieniä annoksia, kerralla sille ei kovin isot annokset maistu ja aamuisin huonommin, iltaa kohti ruokahalu vähän paranee.

Seisomakuvissa muhkea vatsa katoaa jonnekin, ylimpään kuvaan verrattuna ei uskoisi, että kuvissa on sama koira vatsansa kera 😀

Pentujen syntymän lähestyminen alkaa hiljalleen konkretisoitua – ensi viikolla Nada muuttaa jo meille. Ensi viikolla käväistään myös kurkistamassa, kuinka iso joukko salamatkustajia on kyydissä.

DSC_0047

Pikkuhiljaa alkaa jännittää, en tässä oikeasti ole käsittänyt, että pentujen syntymään ei ole enää kauaa. Luulen, että ensi viikolla viimeistään Nadan tullessa meille ja pentulaatikkoa kasatessa kaikki alkaa tuntua todellisemmalta. Ensi viikon jälkeen jään lomallekin, joten on hyvin kotona aikaa päivystää pentujen tuloa.

Tänään oli ihanan kesäinen päivä – aurinko paistoi ja oli lämmintä. Käytiin koirien kanssa lenkillä ja tehtiin jälkeä. Ihan huomaamatta lenkki- ja treenireissulla meni melkein 6h, nyt on tyytyväisiä koiria kotona.

Laitan tähän alle vielä muutamat videot Nadasta 🙂


Jätä kommentti

Treenejä ja pentujen odotusta

Kuluneet viikot ovat olleet toiminnantäyteisiä, päivät ovat täyttyneet töistä, treeneistä, lenkeistä… Ei sinänsä paljoakaan uutiskynnystä ylittäviä juttuja, ja sitten toisaalta paljonkin 😀

97584823_200618420906478_6695765035626528768_n

Huhtikuu oli ja meni. Edellisen tilannekatsauspostaukseni jälkeen ollaan koirien kanssa jumpattu, Lempi ja Sara aloittivat peltojälkikurssin, ollaan treenailtu tokoa ja vähän rallyakin. Jumppatreeneissä ollaan harjoiteltu tasapainotyynyillä niin etu- ja takapään kuin keskivartalonkin treenaamista kukin omalla tasollaan. Rinillä takapään hallinta on selkeästi heikentynyt, mutta pienissä erissä treenattuna huomaa, että hallinta paranee jumpalla. Jumppaaminen on ollut kivaa kotona puuhasteltavaa, joka haastaa koiria myös miettimään ja oivaltamaan, sitä on tarkoitus jatkaa, vaikka tässä muidenkin lajien treenit vievät oman aikansa.

Tokotreeneissä ollaan muistuteltu irtoavia liikkeitä, merkin kiertoa, noutoa, seuraamista sekä oikealla että vasemmalla. Sara on ihan törkeän kiva tokokoira, tykkään aivan valtavasti sen luontaisesta moottorista ja halusta työskennellä. Lempillekin rally on tehnyt tokoa ajatellen hyvää – vire kestää paremmin ja se on tehnyt hienoja seuraamispätkiä. Toko on silleen kyllä jäänyt Lempin kanssa vähän unohduksiin, että esimerkiksi kaukokäskyistä sillä ei ollut enää minkäänlaista mielikuvaa. Nopeasti ne varmasti palaisivat mieleen, kun vähän treenaisi.

98072874_2946809412023586_7038583307944067072_n

Peltojälkikurssi alkoi tässä hiljattain, takana on kahdet ohjatut valmennustreenit sekä useammat omat. Lempillä luontainen temperamentti on peltojäljelle hyvä – se tekee tarkkaa työtä rauhallisesti. Nyt useamman jäljen jälkeen sillä meinaa tulla vauhtia lisää, mutta herkkänä koirana se ei kestä ihan niin voimakasta korjaamista tai tarkkuuden vaatimista kuin Sara, joten täytyy vielä vähän hakea sopivaa palautetta. Lempillä päästiin myös treeneissä etenemään lisäämällä jäljelle kulmia, Sara ajelee vielä pelkästään suoria jälkiä opetellen oikeaa tekniikkaa. Saran kanssa jäljen ajaminen oli alkuun kuin olisin yrittänyt juosta lännen pikajunan perässä – kaahotettiin kauhealla kiireellä eteenpäin vailla tolkun hiventä. Olin pari omatoimijälkeä ajettuani jo vähällä luovuttaa, kunnes lähdettiin Lindan kanssa Vesangan pelloille (ihan luvallisesti) treenaamaan viikko sitten. Silloin saatiin Saran kanssa ensimmäiset jäljet, joissa oli jotain tolkkua mukana – vauhtia oli edelleen vähän liikaa, mutta se oikeasti haisteli tarkkaan ja söi valtaosan nameista. Tällä viikolla käytiin toisella ohjatulla valmennuksella, jossa kiinnitettiin vielä huomiota mun liinankäyttöön ja selvennettiin jäljestyksen sääntöjä – ja kuinka ollakaan, nyt ollaan ajettu pari jälkeä pääosin liina löysällä! Sara edistyy ihan hillitöntä kyytiä, ja mä maltan tuskin odottaa seuraavia treenejä.

98000003_562749604650987_3391126222086864896_n

Meidän agihalli aukesi viime viikolla itsenäiselle treenaamiselle – ihanaa! Ainon kanssa sännättiin heti alkuviikosta koirien kanssa treenaamaan, Lempin kanssa muistuteltiin mieleen rataa ja keppejä. Kepit palautuivat Lempin mieleen aika nopeasti ja radallakin se kulki kivasti. Saran kanssa tehtiin myös pientä ratapätkää takaperin ketjuttamalla, ja se oli mennyt tauosta huolimatta ihan hurjasti eteenpäin! Jos se ennen tauolle jäämistä oli ollut käsissäni kiinni, niin nyt en ehtinyt kissaa sanoa, kun sininen salama oli sinkaissut putkeen 😀 Aino totesi, että tauon aikana on panostettu oikeisiin asioihin.

97989412_1089148221442192_7474481119363072000_nLempillä oli muikea hymy agitreenien jälkeen 😀

Huhtikuun puolivälissä suunnattiin Tampereelle osteopaattikeikalle, kyytiin lastattuna viisi aussieta – omien lisäksi mukana oli Keksi sekä Maaru. Koko viisikolle saatiin hyviä uutisia, kukaan ei ollut huonossa kunnossa. Parhaat uutiset sai Rini, joka oli porukasta parhaassa iskussa, mutta ei muillakaan mitään sellaista löytynyt, mistä tarvitsisi olla huolissaan. Koko poppoon kanssa saa rauhassa jatkaa harrastuksia 🙂

97936389_232267214739739_6284322828120489984_nSara on päässyt harjoittelemaan leikkitädin virkaa työkaverin tuoreen staffilisäyksen ansiosta. Pikkuinen Masa ystävystyi Saran kanssa nopeasti, ja Sara on ollut kiva leikkitäti. Ensimmäisillä lenkeillä piti vähän isompaa osapuolta hetkittäin rauhoitella, etteivät leikit mene pienen kanssa liian vauhdikkaiksi, mutta nykyään sujuu jo oikein hyvin.

Huhtikuun loppupuolella Helianna käväisi kylässä laumoineen. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa! Käväistiin porukkalenkillä isommalla porukalla ja vielä treenaamassakin, treeneistä tosin ei tullut otettua juurikaan todistusaineistoa. Tässä kuitenkin kuvia yhteislenkiltä!

Sitten lopuksi vielä Nadan kuulumisia!

Nada juhlisti 4-vuotissynttäreitä 25.4.! Nämä hauskat synttärikuvat on ottanut Linda, kiitos! ❤

Nada voi tällä hetkellä erittäin paksusti. Ollaan nähty kerran pari viikossa, ja joka kerta kauhistelen vatsan kokoa – miten se voi paisua tällaista tahtia! Nada on saanut jo lisänimiä, mm. Valaskala ja Pallokala 😀 Tänään naurettiin Lindan kanssa, että Nadan lantiokin on levinnyt – koko koira on keskivartalosta pyöristynyt pötkylä!

Ylemmässä kuvassa tiineysvuorokausia takana 36vrk, alemmassa 43vrk. Kuvat eivät tee oikeutta vatsan koolle, joten ollaan yritetty saada todistusaineistoa vangittua myös videokuvaan. Vatsa ei kyllä niissäkään pääse todellisiin mittasuhteisiinsa. Odotusaikaa on jäljellä kolme viikkoa, joten Nadalla lienee edessä vielä tukalat oltavat. Mammakoira on jo kovasti rauhoittunut, sain tänään treeneissä jo aika laimeat tervehdykset – vielä viikko sitten riemu repesi 😀

36vrk

43vrk


Jätä kommentti

Kesäpentuja!

Iloisia uutisia klinikalta – meille on tulossa ensimmäiset kesäpennut!

DSC_0047

Sijoitustyttö Nadan (Hazelmoor Empress Empathica) pentueen suunnittelu alkoi jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella, mutta mitä useamman pentueen kasvattaa, niin sen haastavammaksi uroksen etsintä näköjään menee. Alun perin meidän oli tarkoitus lähteä astutusreissulle ulkomaille, mutta ensin korona rantautui Suomeen ja sitten Nadan juoksujen aloitus viivästyi. Kun ensimmäisiä uhkakuvia rajojen kiinni menemisestä alettiin maalailla, oli pakko alkaa katsella toista urosta siltä varalta, että rajat todella menisivät kiinni. No meniväthän ne, ja samalla tuli oikeasti paine etsiä urosta Suomesta, koska halusin pitää kiinni kriteeristä, että pennut saatettaisiin alulle luonnollisesti.

Kuin ihmeen kaupalla löysin kuin löysinkin Suomesta Nadalle sopivan uroksen – vieläpä etenkin isänsä puolelta suvusta, jota olen haaveillut omaan kasvatustyöhöni jo pitkään! Laitoin omistajille viestiä, saatiin vihreää valoa ja pari tuntia myöhemmin Lindalta tuli viesti, että Nadan juoksu on alkanut. Vielä jännitettiin viikon verran, ennättääkö yksi kiireisenä tilattu geenitestitulos saapua ennen tärppipäiviä, mutta onni oli meidän puolella tällä kertaa!

DSC_0009

Nadan sulhoksi valikoitui lopulta 11-vuotias upea Ares (Highbuzz’s Artaxerxes) ❤

Ihastuin Arekseen jo kysellessäni siitä omistajiltaan lisää – sen sosiaalisuus, tasapainoisuus, varmuus ja luonteenlujuus olivat juuri niitä ominaisuuksia, joita arvostin myös Nadassa ja halusin jatkossakin painottaa. Arekselta löytyy hyvä taistelutahto ja valtavasti miellyttämishalua, joita toivoin hieman Nadaan lisää. Ares on kokonsa puolesta Nadalle myös sopiva, se on maltillisen kokoinen uros, ja rakenteeltaan kohtuullinen. Tämä pappakoira vei palan sydämestäni treffiviikonloppuna, kun sain siihen tutustua paremmin, ja jo silloin tuli vahva fiilis, että aika makeita pentuja laitettiin tilaukseen ❤ Molemmat vanhemmat ovat arjessa tasapainoisia, ystävällisiä, sosiaalisia ja mukavia koiria, jotka osaavat ottaa rennosti, kun töitä ei ole tarjolla, mutta ovat heti valmiita hommiin, kun niitä on luvassa.

DSC_0024

Molemmilla vanhemmilla on A/A lonkat, 0/0 kyynärät ja silmät peilattu terveiksi alkuvuodesta. Nadan selkä on tutkittu virallisesti terveeksi LTV0 ja VA0, Areksen selkä on epävirallisesti terve (2010). Ares kantaa prcd-PRA:ta, Nada on tämän geenivirheen osalta tutkittu terveeksi. Molemmat vanhemmat ovat perusterveitä koiria, niillä ei ole allergioita eikä yliherkkyyksiä.

DSC_0083

Areksen kanssa on harrastettu ja kisattu agilityä (kisasi 3-luokassa ennen eläköitymistä), rallytokoa (RTK3, kilpailuoikeus mestariluokassa) ja lisäksi sen kanssa on paimennettu. Ares on suorittanut luonnetestin hyväksytysti pistein +172 ja on laukausvarma. Nada puolestaan on monipuolinen harrastuskoira: sen kanssa on kisattu agilityssä (2 nollatulosta 1-luokasta), tokossa (2 ykköstulosta alokasluokasta), rallytokossa (RTK1 ja RTK2), vetolajeissa (canicrossin junnusarjan sm-kultaa 2017, C-sarjan sprinttien sm-kultaa 2020), koiratanssissa (yksi KUMA alokasluokasta). Nada on suorittanut luonnetestin hyväksytysti pistein +157 ja on laukausvarma. Molemmat vanhemmat ovat käyneet näyttelyissä: Areksen parhaana saavutuksena AVO-ERI, Nadalla on kaksi H:ta, isoimpana moitteena keskeneräisyys ja hieman niukasti kulmautunut takaosa.

Pentueesta on odotettavissa terveitä, sosiaalisia, aktiivisia ja monipuoliseen harrastamiseen soveltuvia pentuja. Areksella on luonnontöpö häntä, joten kaikenmittaisia häntiäkin voi pentueeseen tupsahtaa. Vanhempien perusteella odotan pennuista sopusuhtaisesti rakentuneita pentuja, mutta näyttelytähtiä ei pentueesta ole kovin suurella todennäköisyydellä odotettavissa. Pentuja odotellaan syntyväksi viikon 23 loppupuolella, ja pennut myydään vain aktiivisiin ja harrastaviin koteihin. Kyselyitä etenkin narttupennuista on tullut jo runsaasti, mutta jos sinulla olisi tarjota harrastava koti, niin laita rohkeasti viestiä!


Jätä kommentti

Keksi 58vrk ja oman lauman kuulumiset

Ei ole tullut sitten joulukuun alun päiviteltyä oman lauman kuulumisia. Aikalailla hiljaiseloa ollaan eletty, hyvin kuormittavana jatkuneet työt ovat vieneet kaikki mehut. Lempin agilityn alkeiskurssi jaksoi pitää treeneissä kiinni joulukuun alkuun. Viimeisiksi jääneissä treeneissä Lempi liukastui putkessa, ja aloin entistä enemmän kiinnittää sen liikkeessä huomiota siinä vallinneeseen epätasapainoon. Ei siis mitään selkeää ontumista tai epäpuhtauttakaan, mutta etenkin takapään liike ei näyttänyt olevan balanssissa. Kaiperlan Maaria oli tulossa Jyväskylään hoitamaan koiria joulukuun puolivälissä, ja onnistuin saamaan hoitopäivälle ajan – itse kun en hieromalla saanut pahimpia jumeja auki.

49853260_1388143341328127_1727470231959371776_n

Lempistä löytyi paljon hoidettavaa, isoimpana ongelmana oli oikea takajalka, jossa oli vanha trauma, joka oli lähtenyt kerryttämään muutakin hoidettavaa. Niskan nikamissa oli myös rotaatiota, samaa vaivaa on joskus hoidettu Lempillä aiemminkin. Ajattelen yhä treenaavani Lempiä aika säästeliäästi ja kiinnittäväni huomiota lämmittelyyn, jäähdyttelyyn sekä lihashuoltoon, mutta Maarelta sain paljon vahvistusta ajatukselle, että vaikka koira on kasvanut mittoihinsa, niin keho on vielä hyvin keskeneräinen. Lempi vastasi hoitoon hyvin, mutta Maaren kehotuksesta jäätiin treenitauolle, joka jatkunee Keksin pentuprojektin yli.

51389234_2185341451782433_2881270611429031936_nVähän jännitti, miten Lempi treenilomaan reagoi, mutta toistaiseksi se on vaikuttanut varsin tyytyväiseltä, kun pääsee pitkille palautteleville lenkeille ja saa möhniä kainalossa. Pieniä aktivointijuttuja ollaan välillä tehty, mutta pääasiassa ollaan otettu kyllä ihan levon kannalta. Tammikuun 11.pvä Lempi aloitti viimein toisen juoksunsakin. Maarelle pitkää juoksuväliä ihmettelin hoidon yhteydessä, ja Maare epäili, että takajalan trauma on voinut häiritä juoksun tuloa.

50877551_245413769716901_4418383816905719808_n

Rinin kuulumisten kerronta täytyy aloittaa joulusta, sillä mummukoira sai nauttia jouluherkuista ihan spesiaalilla tavalla! Vietettiin joulua Ainon ja Ellin sekä koiralauman kanssa yhdessä, ja kyllähän koiralauman vanhin ansaitsee oman jouluaterian. Mielessäni mietin, miten Neveä taatusti harmitti, kun jäi näistä herkuista paitsi, mielelläni olisin sillekin tämän kattauksen tarjonnut.

Kuten kuvista näkee, niin aika talvisissa maisemissa on lenkkeilty ja paljon. Joulun olin perinteisesti töissä, mutta pitkillä vapailla lähdettiin Joensuuhun sukuloimaan. Vuodenvaihde sujui rennosti molempien osalta, kumpikaan ei paukkeesta välittänyt. Rini ja Lempi ovat varsin sopuisa pari, ja Rini on itse asiassa alkanut leikkiä Lempin kanssa huomattavasti enemmän. Mummulla ei ikä tunnu tassuja kovasti painavan, se vetää välillä hurjia hepuleita ja on varsin hyväntuulinen ❤ Loppuvuodesta tasapainoiltiin vähän vatsaongelmien kanssa, mutta nyt mummu syö ihan säännöllisesti ruoan lisänä Inupektia, ja sillä vatsa on pysynyt hyvänä.

50574141_1629142880565580_2420743799677386752_nMummu osaa ottaa ilon irti myös lepopäivistä ❤

Kauhean hiljaiselta elämä kahden koiran kanssa edelleen tuntuu. Toisaalta arki on aika mutkatonta ja rauhallista, mutta kyllä yhä huomaan välillä lenkillä huutelevani Neveä ihan vahingossa. Ikävä kouraisee hetkittäin kauhean kovasti. Jollain tapaa hieman lohduttaa tietää, että Hildalla ja Nevellä on kuitenkin toisensa siellä jossain, mutta ikävää se ei helpota.

50728540_611855002584154_4916695435940200448_nSiskoni Elisan piirtämä ihana muistokuva Nevestä, sain tämän joululahjaksi ❤

Keksin muutto meille toi hieman jotain normaalin arjen tuntua. Kai olen elänyt niin pitkään kolmen koiran taloutta, että vain se tuntuu normaalilta. Vaikka Keksin vatsa ei jätä paljon arvailun varaan, niin en ihan vielä oikein ole päässyt pentujen odotuksen huumaan. Edellisestä pentueesta on niin kauan, ja sekin aika meni hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa. Mutta ehkäpä pentuhurma iskee viimein sitten, kun synnytys on ohi, ja pentuja pääsee konkreettisesti näkemään ja paijaamaan!

v0000024Tuorein vatsakuva takin kanssa. Onneksi ollaan jo tiineyden loppusuoralla – takista loppuu säätövara!

v0000027

Vrk 58 menossa

Keksi on selkeästi jo hetkittäin aika tuskainen vatsansa kanssa. Lenkillä se jaksaa hyvin, mutta olen nyt jo toppuutellut sitä ottamasta hillittömiä spurtteja Lempin perässä. Lämpöjä on mitattu 2-3 kertaa päivässä, niissä on pientä heilahtelua, mikä tiineyden tässä vaiheessa kuuluu asiaan. Tässä tuskin enää kovin monta päivää menee, että pennut tulevat, ja hyvä niin – josko Keksinkin olo helpottuisi, kun saa pennut ulkoistettua.

50666092_303361350319092_5297141251018063872_nKeksi ei aina koe takkia yhtä tarpeelliseksi kuin ihmisolento

f5becee7-fed8-4a3a-8ac1-51935628fbc4f94db0d4-6a8b-4819-b923-37c793993517Loppuun vielä Lindan lähettämät sanoinkuvaamattoman kauniit kuvaterveiset Nadalta (Hazelmoor Empress Empathica)!