Empathica's Blogi


2 kommenttia

Toiveissa pentuja alkuvuoteen!

DSC_0732

Toiveikkaita uutisia ensi vuoden alun osalta – meille on toivottavasti tulossa pentuja liki kahden vuoden tauon jälkeen! Universumilla tuntui olevan jotain vihjattavaa, kun Keksi (E. Naroona) aloitti juoksun tasan kuukausi Neven kuoleman jälkeen. Viime viikonloppuna käytiin moikkaamassa sulhoa onnistuneesti, joten nyt odotellaan, tuottivatko treffit hedelmää.

Yhdistelmästä lisää julkisemmin ultran jälkeen, mutta jos kasvatustyöni ja Emppupentu kiinnostaa, niin sähköpostilla voi kysyä lisää. Narttupennuista on kysyntää jo etukäteen valtavasti, mutta jos sinulla olisi tarjota aktiivinen ja harrastava koti pojalle, niin jokusen nimen voisin ottaa pennuista kiinnostuneiden listalle lisää. Näyttelytähtiä pennuista ei ole odotettavissa, mutta tilauksessa on monipuolisia harrastuskoiria 🙂

Mainokset


1 kommentti

Pennut ovat täällä!

Lyylin lämmöt laskivat eilen varhain iltapäivällä alle 37 asteen, mistä tiedettiin ryhtyä synnytyksen alkua odottamaan vuorokauden sisällä. Illalla se vähän läähätteli ja yritti petailla hetkittäin, mutta muuten tilanne oli hyvin rauhallinen. Kävin hakemassa Tiian asemalta vähän ennen yhdeksää, ja Lyyli ilahtui kovasti jälleennäkemisestä, lopun ajan se viettikin liimautuneena Tiian iholle.

Yhden aikaan yöllä ei ollut vieläkään merkkejä synnytyksen alkamisesta, joten yritettiin vähän nukkua. Minä heräsin muutaman kerran yön aikana tilannetta tarkistamaan, Tiia ei tainnut malttaa nukkua juurikaan. Vähän ennen seitsemää aamulla Tiia herätti – Lyyliltä oli tullut vedet. Melko pian sen jälkeen Lyyli alkoi ponnistella.

Ponnistelua jatkui tuloksetta lähemmäs yhdeksään asti. Ensimmäinen pentu kävi muutaman kerran tyrkyllä kurkistamassa, mutta tuli imaistuksi takaisin. Tiia ei saanut otetta pennusta, jotta olisi voinut auttaa, ja minä en päässyt oikein yrittämäänkään. Ensimmäiseltä klinikalta neuvottiin odottamaan vielä jonkin aikaa, jos ei tule mitään erikoisen väristä nestettä. Minä olin siinä vaiheessa jo kärsimätön – olimme seuranneet Lyylin ponnisteluja jo kaksi tuntia tuloksetta, joten olin aika varma, että ensimmäinen pentu ei sieltä ilman avustusta ulos tule. Olin tässä kohtaa jo aika skeptinen senkin suhteen, että pentu olisi enää hengissä. Soitin toiselle klinikalle, josta kehotettiin tulemaan heti. Niinpä pakattiin Lyyli autoon ja ajeltiin varsin synkin mielin klinikkaa kohti.

Klinikalla eläinlääkäri yritti vielä saada pentua autettua ulos, mutta totesi synnytyskanavan ahtaaksi ja kireäksi. Röntgenkuvassa näimme neljä pentua, joista yksi oli tulollaan perätilassa. Lyyli sai kalkkia pistoksena ja sovittiin, että yritetään vähän aikaa vielä auttaa pentua ulos, mutta jos se ei kohta tule luonnollista reittiä, niin sitten ei jää muita vaihtoehtoja kuin sektio.

Leiriydyimme Tiian ja Lyylin kanssa röntgenhuoneeseen lattialle. Lyyli alkoi taas ponnistella, ja pennun toinen takajalka tuli tassua myöten näkyville. Sain jonkinlaisen otteen, odoteltiin seuraavaa ponnistusta ja yritettiin aina vähän hivuttaa pentua ulospäin. Monta kertaa meinasi epätoivo iskeä, kun ote tassusta lipsui, ja pelkäsin koko ajan vain hetkeä, kun tunnen pennun hentojen luiden murskaantuvan sormieni välissä. Sitten jossain kohtaa sisuunnuin ja ajattelin, että nyt on vaan pakko vielä yrittää. 10 minuutin äherryksen tuloksena saatiin pentu autettua ulos! Uskomattominta kuitenkin oli, että pentu kiljaisi heti ulos päästyään, olin ollut ihan varma, että se on menetetty tapaus.

10.25 syntyi siis musta poika, painoa 275g, ja me oltiin Tiian kanssa niin onnellisia ja huojentuneita, että itku ei ollut kaukana! Työnimeksi se sai ensin Tulppa, mutta annettiin kaikkien pentujen synnyttyä sille nimeksi Musta Pekka, jotta nimi sopii samaan sarjaan.

10.42 syntyi musta tyttö, jolla oli painoa 380g. Ensimmäiseen verrattuna tämä tuli maailmaan sukeltaen 🙂 Tyttö sai työnimeksi Minni.

11.35 saatiin joukkoon toinen musta poika, painoa 370g. Tämäkin tuli perätilassa, mutta saatiin auteltua ulos melko vaivattomasti. Työnimeksi poitsulle Hessu.

11.55 syntyi toinen musta tyttö, pentueen isoin, painoa 410g. Pentu oli saanut hengitysteihinsä vähän limaa, mutta virkosi onneksi nopeasti. Tästä tytöstä tuli Iines.

Viimeisen pennun synnyttyä lähdettiin hyvillä mielin kotia kohti, Lyylikin selvästi rauhoittui viimeisen pennun synnyttyä. Lyyli ja pennut voivat hyvin, kaikki pennut ovat tosi terhakoita ja virkeitä, hyvin elinvoimaisia ❤

Tässä ensimmäiset puhelinlaatuiset kuvat pennuista, vielä en raaski Lyyliä kiusata pitemmällä valokuvaussessiolla. Tytöillä on niskassa selkeät valkoiset merkit, pojat on tummempia.


Jätä kommentti

Odotetaan vielä hetki…

Useamman päivän jatkuneen ”tuloksettoman” lämmönmittauksen jälkeen mietin eilen, että onkohan mun mittari rikki. No ei se ollut, synnytyksen alkamisen odottaminen ei vaan ole kärsimättömien puuhaa.

Tänään saatiin puolenpäivän jälkeen viimein odotettuja lukemia, eli synnytyksen käynnistymisen alkua voidaan alkaa todenteolla odottaa. Vuorokauden sisällä pentujen pitäisi olla täällä!

img_1039


Jätä kommentti

Pentuhuone odottaa asukkaitaan

Lyyli on vielä yhtenä kappaleena, ja hyvä niin – tehtiin sopimus, että pentujen toimitus voi alkaa aikaisintaan huomenna, kun jään vapaalle töistä. Lämpöjä mitattiin tänään ahkerasti, ne ovat edelleen tasaiset, joskin käväisevät välillä lähellä 37 rajaa.

Tänään laitettiin päiväpuhteena yövuorojen välissä pentuhuone loppuun, eli saatiin suojat laminaatin päälle, koottiin pentulaatikko ja laitettiin sinne alustat pehmikkeeksi. Alustat tosin saanevat vielä kyytiä, kunhan pentujen toimitusaika alkaa olla käsillä. Lyyli kävi laatikon toteamassa kelvolliseksi heti sen kokoamisen jälkeen. Nyt sitten vaan odotellaan.

img_1028

Eilen laitettiin pakkaslenkille Lyylille vielä takki mahan suojaksi, tänään sää oli jo sen verran lauhempi, että ulkoiltiin ilman vaatetusta. Lenkkiporukka tuntuu niin vajaalta…


Jätä kommentti

Tyhjyys

img_1006

En oikein tiedä, mitä kirjoittaisin.

Joulu ja vuodenvaihde menivät ikävän ja surun kourissa. Tuntuu kuin jäljellä olisi vain tyhjyys ja ikävä, joka kouraisee kipeästi lukemattomia kertoja päivässä. En pysty laskemaan päiviä taaksepäin tai ajattelemaan niitä eteenpäin, se tuntuu sietämättömältä ja kestämättömältä. Nyt yritän vain sinnitellä hetken kerrallaan. Olen niin kiitollinen Rinistä ja Nevestä, ne ovat vaikeimpina hetkinä ainoa syy, minkä vuoksi jaksan yrittää sinnitellä oloni kanssa. Nekin ovat reagoineet voimakkaasti Hildan poissaoloon. Koti tuntuu autiolta ja ahdistavalta paikalta, mutta ei ole parempi olla missään muuallakaan. Kaikki ympärilläni tuntuu vain huutavan, kuinka pieni, niin rakas ja kultainen tulisieluni ei ole täällä.

Tiedän, että elämä jatkuu, oli se kuinka sietämätöntä ja karua hyvänsä. Tiedän, että ennemmin tai myöhemmin ikävä vähitellen helpottaa. Nyt en ehkä haluakaan päästää siitä irti, niin pahalta kuin se tuntuukin. Mutta mitä antaisinkaan, että joku herättäisi minut tästä painajaisesta, ja saisin vielä herätä Hilda viereltäni.

En tiedä, miten olisin menneistä päivistä selvinnyt ilman läheisteni tukea, kiitos kaikille siitä.

Uuden vuoden ensimmäiset kisat olivat eilen, ja ennen kuin painajainen alkoi, olin lupautunut ohjaamaan Messiä (Empathica’s Naldo) radalla. En rehellisesti sanottuna tiedä, miten päivästä oikein selvisinkään, jälkikäteen kaikki tuntuu sumuiselta. Messi kuitenkin kisasi viimeistä kertaa rallytokon alokasluokassa, sillä saatiin radalta täydet 100 pistettä, koulari RTK1 ja Messi oli vielä luokkavoittajakin. Uskomaton suoritus olosuhteisiin nähden etenkin ohjaajalta, Mestarin osaamiseen luottoa oli kyllä. Onnea Saila, olet tehnyt ihan huikean hyvän pohjatyön, tällaista koiraa on helppo viedä radalla!

img_1017

Samoissa kisoissa Pipsa ja Helmi (Empathica’s Neytiri) korkkasivat rallytokon voittajaluokan 75 pisteellä, onnea! Helmi oli ollut töhötysvireessä, mikä vähän oli syönyt tarkkuutta suorituksesta, mutta tulos tuli kumminkin, mikä toki on hienointa. Pipsa on myös tehnyt hienoa työtä Helmin kanssa, 2-vuotissynttärit kuitenkin vasta häämöttää edessäpäin.

Reija ja Rufus (Empathica’s Wishmaster) kävivät hakemassa eilen Porin agilitykisoista pari hylkyä, mutta meno näytti siitä huolimatta hienolta. Tsemppiä jatkoon, hyvältä näyttää!

Eilen meille kotiutui tuleva mammakoira Lyyli vatsoineen. Maha on kasvanut selvästi, muttei ole valtavan suuri, joten varmaan tähän elämäntilanteeseen ihan sopivan kokoinen pentue on odotettavissa. 4-5 pennun liikkeet olin ainakin löytävinäni vatsaa palpoidessani, joskaan helppoa se ei ollut. Kovin ovat meneväisen oloista sakkia, pennut pitävät melkoisia bileitä potkuista päätellen, niillä alkaa varmasti tila vähitellen käydä ahtaaksi. En jotenkin ole ennen Lyylin tuloa osannut jännittää tulevaa synnytystä ja pentujen tuloa, kun suru on niin lähellä, mutta varmaan tämä projekti osaltaan tuo mukanaan iloa ja uskoa elämän jatkuvuudesta.

Lyyli voi hyvin, nauttii täysin siemauksin kaikesta saamastaan huomiosta ja lähtee edelleen mielellään lenkille. Ylämäessä vauhti selvästi hidastuu ja alkaa puuskututtaa. Ruokahalu on valtava. Pentuhuone on lattiansuojia ja pentulaatikon kokoamista vaille valmiina, viimeistelen sen huomenna. Lämpöjäkin on mittailtu, tasaisesti on pysytty vielä 37 paremmalla puolella. Toivottavasti Lyyli malttaa odottaa ainakin maanantaihin, jolloin jään viimeisen yövuoron jälkeen pitkille vapaille. Toivotaan vaan, että kaikki menisi hyvin ja ongelmitta, en tiedä, kestääkö oma pää nyt enää yhtään lisää vastoinkäymisiä.

dsc_0469

Tässä vielä seisomakuva eiliseltä, 57vrk menossa.

dsc_0144

Verrokkina seisomakuva lähtötilanteesta.

Messin menestyksekäs viikonloppu jatkui tänään vielä noseworkin parissa Helsingissä, jossa se kävi Sailan kanssa suorittamassa hyväksytysti hajutestin. Haju oli löytynyt 12 laatikon joukosta 11 sekunnissa, joten siinä ei ohjaajaa kauaa pidetty jännityksessä. Onnea Saila!


Jätä kommentti

Ruodot suoriksi!

Tänään vietin päivän Tampereella koirien kanssa osteopaattikeikalla, kun olin varannut koiralaumalle ajat Katriina Slottelta.

Hildalla aloitettiin. Kynsiepisodin alussa näytti siltä, ettei kynnen repeäminen aiheuttanut puolieroa tai toisen takajalan säästelyä. Tällä viikolla aloin lenkillä kiinnittää huomiota, että Hilda vetää toista takajalkaa sisäänpäin, eikä ravi oikein luista. Kynsien leikkaus todisti epäilykseni aiheellisiksi – takajalassa, josta kynsi oli revennyt, oli leikattavaa ainakin kolme kertaa enemmän kuin toisessa takajalassa.

Hildan lantionseutu oli tosi ärtynyt, niin ärtynyt, ettei se meinannut antaa hoitaa sitä. Lanneselässä oli myös lukkoa. Spondyloosin takia aina huolta aiheuttava rintaranka oli onneksi rauhallisessa tilassa, siellä nyt toistaiseksi siis kaikki kunnossa. Niska oli hieman kuormittunut. Hilda reagoi hoitoon nopeasti ja voimakkaasti niin kuin aiemminkin. Katriina katsoi Hildan selkäkuvat, ja niiden puolesta saatiin huonoja uutisia: rintarankaan on todennäköisesti jollain aikavälillä odotettavissa lisää spondyloosimuutoksia. Sen sijaan lannerangan nikamien malli näytti siltä, että se toivon mukaan spondyloosilta säästyy. Aika näyttää.

dsc_0052

Keksistä löytyi viime kerralla hoidettavaa melkoisesti, joten Hildan uutisten jälkeen odotin aika raskain sydämin, mitä Keksistä tällä kertaa sanotaan. Sen liike on lenkillä ja muissa menoissa näyttänyt hyvältä, mutta joku viisas on sanonut, että pessimisti ei pety. Olin valmis purskahtamaan itkuun ilosta ja huojennuksesta, kun Katriina sanoi vain pienen hetken Keksiä kokeiltuaan, että olen tuonut sille ihan eri koiran hoidettavaksi. Leikattuun jalkaan ei ollut tullut 4kk hoitovälillä rotaatiota, lantio oli oikeassa asennossa, niska oli kunnossa… Keksistä ei löytynyt mitään isoa hoidettavaa. Se on saanut itselleen syviä lihaksia, se on timmissä kunnossa, kaikki on tässä vaiheessa niin kuin pitääkin. Voi Keekki, minkä teit ❤

Rinistä Katriina sanoi ensimmäisenä, ettei uskoisi sitä 10-vuotiaaksi, mikä omistajan korvaan kuulosti hyvältä. Rinin lantion alueelta löytyi hoidettavaa, se oli kerännyt syvälle turvotusta, ja nestekierto elimistössä oli huono. Lantion asento saatiin korjattua ja nestekiertoa vilkastutettua. Ei siis Rininkään kohdalla mikään huono tilanne!

Nevestäkin Katriina sanoi heti, että se on kehonsa perusteella 6-vuotias 10-vuotiaan sijaan 🙂 Nevellä oli lannerangassa pieni lukko ja lantiossa myös korjattavaa, mutta hoitovaste oli tälläkin mummulla oikein hyvä. Jalka nousi lenkillä taas reippaasti 🙂

dsc_0054

Reissun odotetuin hetki oli Lyylin näkeminen! Lyyli kävi myös tsekkauksessa, jotta saadaan ennen synnytystä korjattua keho siihen kuntoon, ettei sen vuoksi tulisi ongelmia matkaan. Lyylillä oli lantion alue aavistuksen epätasapainossa, joten hyvä oli, että käytiin. Lyyli nautti huomion keskipisteenä olemisesta täysin siemauksin ja esitteli aavistuksen pyöristynyttä vatsaansa meille hyvin auliisti 🙂 Katriina sanoi Lyylin olevan ”tukevasti tiine”, saa nähdä, millainen komppania sieltä sitten aikanaan tulee…

Kävimme hoitopäivän päälle porukalla lenkillä. Valoa oli vähän niukasti, mutta muutamia räpsyjä sain kuitenkin napattua. Tärkein oli tietenkin saada seisomakuva mahan kasvun vertailua varten!

dsc_0008

Kuvasta vatsan pyöristyminen ei näy niin selkeästi kuin luonnossa, tänään on 36vrk tiineyttä takana ensimmäisestä astutuksesta 🙂

Vaikka mahan kasvu olisikin ihmismielen tuotetta, niin Lyylin valtavasti kasvanut ruokahalu ei ollut 😀 Se käytti huomattavan osan lenkkiä kerjäten namusia, joita sille tietenkin jaettiin reilusti.


Jätä kommentti

Pentuja! <3

Lyyli (Hazelmoor Yelly Bean) kävi tänään ultrassa ja todettiin tiineeksi, ihanaa! 🙂 En uskaltanut olla kovin toiveikas pentujen suhteen, kun mitään selkeitä merkkejä tiineydestä ei ole ollut, eikä painokaan ollut juuri muuttunut lähtötilanteesta. Toki tämä on ollut myös ensimmäinen kerta, kun odottava narttu ei olekaan oma, joten ei ole samalla tavalla voinut seurata alkuvaiheen mahdollisia merkkejä. Lienee sanomattakin selvää, että uutinen ilahdutti ja pelasti tämän viikon! 🙂

dsc_0025

Tulevan Empathica’s-pentueen isä on Vega, FI TVA HK3 BH RTK1 Ghosteye’s Elboron Eternal. Vega on jo 8-vuotias uros, jonka tittelirivikin kertoo, että sen kanssa on harrastettu aktiivisesti. Vegasta tuli tokovalio ihan hiljattain tänä syksynä, sen kanssa on kisattu menestyksekkäästi myös pk-haussa, josta sillä on yksi valionarvoon oikeuttava tulos. Vega on kisannut agilityssä 2-luokassa. Tänä syksynä Vega aloitti kisaamisen vielä rallytokossa, josta sillä on RTK1:sen lisäksi jo kaksi hyväksyttyä tulosta avoimesta luokasta. Vega on suorittanut luonnetestin +208 pisteellä ja on laukausvarma. Näyttelyistä se on hakenut tasaisesti EH:ta.

Lyylillä on yksi hyväksytty tulos rallytokon alokasluokasta, sen lisäksi se on suorittanut luonnetestin +170 pisteellä, mutta testi on laukausalttiuden vuoksi hylätty. Arjessa ääniherkkyyttä ei ole tullut esille omistajansa Tiian eikä minun näkemyksen mukaan, esim. raketinpauke uutenavuotena tai muut kovat äänet eivät ole aiheuttaneet ongelmia, minkä vuoksi en halunnut Lyyliä jättää käyttämättä. Näyttelyistä Lyylillä on kaksi EH:ta ja yksi H. Lyylin kanssa on harrastettu jonkin verran tokoa ja agilityä, mutta näissä lajeissa sen kanssa ei ole ainakaan vielä kisattu.

Molemmilla vanhemmilla on A/A lonkat, 0/0 kyynärät, Lyylin selkä LTV1, SP0 ja VA0, Vegan selkä LTV0, SP0 ja VA0. Molempien silmät on syksyllä peilattu puhtaaksi.

dsc_0020

Vega valikoitui Lyylin sulhoksi, koska halusin Lyylin LTV1:sen takia ehdottomasti sille virallisesti sen osalta terveen uroksen, vaikkei LTV1 nykytiedon mukaan vaikuta koiran elämään mitenkään. Edellisessä pentueessani emällä oli LTV1 ja isä oli epävirallisesti tutkittu terveeksi, mutta tuloksena oli paljon eriasteisia LTV-muutoksia. Onkin mielenkiintoista aikanaan nähdä, mitä tästä pentueesta saadaan, kun varmasti tiedetään, mitä vanhemmat ovat. Vaikka äänet eivät ole Lyylille ongelmallisia olleet, halusin silti sille uroksen, jonka taustalta ei kovin voimakasta ääniherkkyyttä enää tule. Vegan 8 sisaruksesta on testattu 5 muuta, ja kaikki ovat olleet laukausvarmoja. Toivon myös molempien vanhempien periyttävän rauhallista temperamenttiaan ja hyvää hermorakennettaan pennuille.

Pentueesta odotan terveitä, aktiivisia, sosiaalisia ja monipuoliseen harrastamiseen soveltuvia pentuja, jotka ehdottomasti tarvitsevat aktiivisen ja harrastavan kodin. Näyttelytähtiä pennuista tuskin on odotettavissa, mutta jos on enemmän etsimässä itselleen harrastuskoiraa, niin uskoisin tästä pentueesta potentiaalia harrastuskenttien haasteisiin löytyvän. Pentueesta on tullut jo useita kyselyitä, mutta jos olet etsimässä aktiivista harrastuskoiraa ja pentue kiinnostaa, niin viestiä saa toki laittaa.

Sitten vaan odottelemaan Lyylin mahan kasvua ja vuoden vaihtumista…

15419797_10154769298604699_1648600251324214306_o