Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Emppujen paimennuspäivä ja muut loppu- ja alkuvuoden kuulumiset

Hyvää uutta vuotta blogin seuraajille! Me vietettiin koirien kanssa joulua vähän perinteisesti jälkijunassa kotiseudulla Itä-Suomessa, olipa ihanan rentouttava viisi päivää! Mitään lenkkeilyä ja rentoutumista kovin paljon kummempaa ei tehty, paitsi että Ellin kanssa käytiin Kontioniemen hallilla koiria treenaamassa yhtenä päivänä. Kiva oli päästä uuteen halliin puuhastelemaan, ja treenit sujuivat hyvin. Kotiin suunnattiin uudenvuoden aattona alkuillasta, saatiin matkaseuraksi Elli ja Mauri. Joensuussa rakettien räiske alkoi jo ennen kotimatkalle lähtöä, mutta kaikki koirat vetelivät kuorsaten sikeitä paukkeesta huolimatta. Lempi käväisi samalla yhden yön pikatreenilomalla Ellin luona, oli kyllä outoa olla kotona vain kahden koiran kanssa.

Ei niin perinteinen tammikuun sää! Kuvassa S-pennuista Haba, Maaru ja Puhti Emppujen paimennuspäivässä, siitä lisää alempana! Kaikki tekstin kuvat ovat paimennuspäivän satoa.

Uusi vuosi on alkanut varsin rennosti, ollaan lenkkeilty ja treenailtu. Viime viikolla alkoivat agitreenit taas pyöriä, mutta mun työvuorot ovat toistaiseksi osallistumiset vielä estäneet, mutta piakkoin mekin päästään mukaan. Kotona ollaan kyllä treenattu sitten senkin edestä ja pari kertaa käyty hallilla itsekseen.

Lempin kanssa treenien pääpaino on ollut rallytokossa, alempia luokkia ajatellen muuten alkaa tehtävät olla kasassa, mutta seisominen on vaatinut vähän enemmän työtä. Luotamme kuitenkin siihen, että laadukas tehotreeni tuottaa tulosta 🙂 Olen kyllä hyvilläni, etten ole kiirehtinyt kisoihin, nyt tuntuu, että Lempi kestää henkisesti paremmin korjaamista ja myös virheiden tekemistä. Agitreeneissä Lempin kanssa käytiin itsenäisesti tekemässä kontakteja ja keppejä, kepeillä on nyt jäljellä kolme ohjuria ja pujottelu on parempaa, kun vaan itse rohkeasti annan koiran jäädä itsenäisesti työskentelemään enkä jää epävarmana varmistelemaan. Keinusta Aino antoi jo viimeksi palautetta, että alkaa olla kisakuntoinen, ja myös puomi vaikuttaa jo aika hyvältä. A:ta täytyy vielä vähän treenailla. Agilityssä olisi tarkoitus päästä tänä vuonna kisaamaan tässä kevään mittaan, katsellaan, miten tavoite pitää 🙂

Maaru paimentaa

Sara on treenaillut tokon ja rallyn pohjia ja voi elämä, miten tykkään treenata sen kanssa! Kehitystahti on huikea. Ollaan treenailtu maahanmenoja, seuraamista ja perusasentoa sekä oikealla että vasemmalla, takapään käyttöä, metallikapulan pitoa, eteenlähetystä, luopumista, leikkiä… Asenne on Sarpalla kohdallaan, se muistuttaa niin paljon Riniä ja toisaalta Keksiäkin – ehkä sen treenaaminen tuntuu osittain siitäkin syystä niin kivalta, kun on päässyt takaisin omille mukavuusalueilleen. Hauska nyt aksatreenien alkaessa nähdä, mihin suuntaan Sara siellä kehittyy, sillä on nyt niin vahvat pohjat tokoon ja kontakti ohjaajaan sen mukainen 😀 Toisaalta agin aloitus tulee siinä mielessä tosi hyvään saumaan.

Leo oli ensimmäistä kertaa lampailla, osoitti kiinnostusta ja hyviä ominaisuuksia paimennukseen!

DSC_0361

Rinin kanssa ollaan puuhasteltu mielenvirkistykseksi. Mummu totesi edellisissä hallitreeneissä kesken seuraamisen, että meneekin Ellin luokse namuja kerjäämään, eikä korvaansa lotkauttanut (tai kuullut), kun kyselin sitä hommia jatkamaan 😀 Puuhasteluiden pääpaino on hauskanpidossa ja hyvässä mielessä, joten mummu saa kehitellä omia kuvioitaan ihan vapaasti vailla ohjaajan niuhotuksia! Kuulo on kyllä huonontunut muutenkin, pari kertaa olen joutunut mummun herättelemään aamu- tai iltalenkille, kun se ei enää välttämättä herää siihen, että nousen itse ylös. Lenkillä Rini on edelleen varsin pirteä ja vetreä, pitemmätkin lenkit menevät vielä hyvin, kunhan niitä ei ole kovin monta peräkkäisinä päivinä.

Puhti töissä

Viime sunnuntaille järjestin Emppujen paimennuspäivän PUM-lammaspaimennukseen Mirvan oppiin – samaan paikkaan, missä nyt ollaan käytykin joitakin kertoja aiemmin. Paikalla oli mun S-pentueesta Haba, Puhti, Maaru ja Sara, FF-pennuista Leo, yhteisomistustytteli Nuppu sekä Eve Sokan ja Marjut Kirin kanssa. Tiana ja Leo tulivat meille jo perjantaina ja Eve ja Sokka lauantaina, joten viikonloppuna hulinaa riitti! Ajomatka paimennuspaikalle oli hermoja raastavan pelottava, sillä yön aikana keli kääntyi taas plussan puolelle, minkä seurauksena ajotiet olivat peilijäässä. Heti aamupuheiden lopuksi totesinkin, että katsellaanpa seuraavaa kimppapaimennuspäivää sitten keväällä jäiden sulamisen jälkeen… 😀

Nuppu hommissa, yhdessä vähän katseiden vaihtoa Taatelin kanssa 😀

Paimennuspäivä oli tosi antoisa – hirmuisen taitavien nuorten koirien työskentelyä oli kiva seurata! Sokka ja Leo olivat ensikertalaisia, mutta molemmat lähtivät tosi kivasti työskentelemään ja osoittivat taipumuksia paimennushommiin. Erityismaininnan ansaitsee Maaru, jolla kouluttaja kehui olevan kaikki palikat työkoirana työskentelyyn, Maarulta puuttuu esikoettakin ajatellen vain lampaiden eteen kiertäminen ja pysäyttäminen. Maaru teki kyllä tosi makeasti töitä, sen työskentely on tosi hienoa katsottavaa!

Haba töissä

Sara oli ensimmäistä kertaa lampailla irti, ja mua pitkähkön tauon jälkeen vähän jännitti, mitä tapahtuu, mutta hyvin meni! Sara on väläytellyt samoja taitoja kuin Maarukin, mutta sillä treenikertoja on muutama vähemmän, joten odotan malttamattomana, miten itsevarmuus kehittyy. Saran kanssa tehtiin lopuksi poispäinajoa liinassa, ja se sai hienosti ja jämäkästi myös hanttiin pistäneen Taatelin liikkeelle, vaikka se vähän testasi pienen koiran kanttia. Illalla oli väsynyt pieni koira ❤

Mun pieni timantti ❤

Lempin kanssa käytiin vielä samana iltana JAT:n omatoimirallytreeneissä tekemässä rataa. Suunnittelin ottavani yhden tai kaksi välipalkkaa radan aikana motivaation ylläpitämiseksi. Lempi otti yllättävän paljon häiriötä viereisellä kentällä tekevästä agikoirasta ja eritoten sen haukkumisesta, mikä aiheutti hieman haahuilua, mutta itse kylttitehtävät se teki hyvin. Ensimmäinen välipalkka tuli hyvään saumaan, ja loppurata tehtiin saukkikoiran hyvässä vireessä eikä häiriökään haitannut enää. Hyvä treeni, parempi mieli!

Vielä muutamat valitut palat

562cd92a-a608-4f02-8d7c-9dbc76a4d51112.1. oli myös FF-pentueen 3-vuotissynttärit – onnea Vilppu, Freya, Leo ja Taika! ❤ Leolla oli aktiivisynttärit meidän kanssa, muut juhlivat kotiväkensä voimin 🙂 Tämän ihanan pentukuvan FF-pentueesta voi jakaa joka vuosi ❤

Moira (Color Runs Ready for Success) pääsi avaamaan Emppujengin tulosvuoden tälle vuotta korkkaamalla tokokisauransa komeasti 1-tuloksella: 183,5/200p ja luokkavoitolla! Paljon onnea Saila!


Jätä kommentti

Emppujen pikkujoulut

Hyvää joulua! Perinteitä kunnioittaen joulu sujuu kirjurilla jälleen työmaalla, tänä vuonna yövuoroissa. Joskopa tässä olisi sen verran rauhallista, että ehtisi joulukuun kuulumiset päivitellä töiden lomassa.

Maaru-tonttu (Empathica’s Shaula)

Joulukuu on ollut todella kiireinen. Tuntuu, että olen asunut töissä, ja silloin, kun en ole täällä ollut, olen ollut joko koirien kanssa lenkillä, sauhuttanut sukkapuikoilla, treenaamassa koirien kanssa, leipomassa tai sitten maannut tajuttomana joko sohvalla tai sängyssä. Vetäisin tuossa myös kevyen 9 päivän työputken yhdellä vapaalla vuorotellen iltaa ja aamua, joten 9. työpäivän aamuna oli jo sellainen olo, että muistutan enemmän zombieta kuin ihmistä. Koirat selvisivät kartturin kestokoomasta varsin hyvin.

Lempin tämän vuoden agitreenit on nyt taputeltu. Kauden viimeisissä treeneissä koutsi järjesti meille yllätys-möllikisat, joissa tarjolla oli nolla, glooriaa ja tähtiä. Koutsi ei kertonut, mistä tähtiä oli mahdollista saada, mutta antoi vinkiksi, että ohjauksiin ovat liitoksissa. Rata tuntui tutustumisvaiheessa aika vaikealta. Yllättävän pitkälle me kuitenkin selvittiin ennen hyllytystä, Lempi hyppäsi puomin jälkeisen hypyn väärään suuntaan. Hyllyä ei möllikisoista kuitenkaan jaettu vaan siitä napsahti 10vp.

Me saatiin radalta 3/5 tähteä, yhdellä tähdellä sai hyvitettyä 5vp eli meille jäi ratavirheiden jälkeen plakkariin yksi tähti 😀 Lempi sijoittui kolmanneksi, olikohan osallistujia yhteensä viisi. Saukko tuntuu kulkevan koko ajan paremmin, joten hyvillä fiiliksillä jatketaan saman koutsin ohjauksessa ensi kaudellakin! Sain treenipaikan myös Saralle penturyhmään ja itsenäiseen toko/rallyryhmään, jossa vuoroviikoin treenataan molempia lajeja. Toko/rallyryhmässä ajattelin vuorotella Saran ja Lempin kanssa.

Siinä 9 päivän työputken keskellä olevalla ainoalla vapaalla vietettiin Emppujen pikkujouluja, joten laakereilla ei maattu silloinkaan 😀 Perjantai-illalle Aino oli järjestänyt meille ryhmäuinnin Aquabarksille. Ryhmäuinnille osallistuivat Haba (E. Saros), Maaru (E. Shaula), Sara (E. Soraya), Lempi (Two Coasts’ Rala), Rini (Hazelmoor Natty Napkin), Eve Sokan kanssa, Saija Unskin kanssa, Ainolta mukana Maarun lisäksi myös Seela ja Arilta ja Sirpalta myös Jeti-vesikoira pääsi polskimaan. Uinnit sujuivat ripeästi ja mukavasti, pennutkin uivat reippaasti hallilla, vaikka olivatkin uimalassa ensikertalaisia.

Lauantaina vietettiin varsinaisia pikkujouluja. Aamupäivällä lähdettiin porukalla Vesalaan lampilenkille, jonka varrella käytiin lammen rannalla paistamassa makkaraa. Porukassa oli mukana Aino neljän koiran kanssa, Eve Sokan kanssa, Helianna ja Nekku (E. Hazelnuts), Mari Nupun (Titangus Daracha), Noan (E. Norris) ja Nemo-shiban kanssa ja minä kolmen koiran kera eli koiria oli matkassa yhteensä tusinan verran. Vauhtia koirilla riitti, niitä vain vilisi silmissä 😀 Kolme tuntia meni lenkillä makkaranpaiston kera, joten enimmät virrat oli ainakin nuorisosta hyvin purettu siihen mennessä, kun siirryttiin Vaajakoskelle Laukan hallille kolmeksi tunniksi treenaamaan! Hallin treeniporukkaan liittyivät mukaan vielä aamupäivän paimentamassa olleet veljekset Haba ja Puhti (E. Sirius).

Hallilla jokainen treenaili vuorollaan ja osittain yhtä aikaakin, siinä sivussa sitten höpöteltiin ja syötiin. Saran kanssa oltiin vieraassa hallissa, joten ajattelin kokeilla, miten seuraaminen toimii. Sarppa esitteli aika makeaa työskentelyä! En ihan hirveästi ole sen kanssa treenaillut, mutta olen pyrkinyt siihen, että mitä tehdäänkin, tehdään laadukkaasti. Saralle esittelin myös metallikapulaa hallilla, ja eihän se montaa toistoa vaatinut, kun penska oli jo sitä mieltä, ettei palauta kapulaa mulle ollenkaan 😀 Tykkään ihan mielettömästi Saran asenteesta treenatessa ❤ Sara teki myös liikkeestä maahanmenoja, luoksetuloa ja vähän rallyn alkeita. Yritin vähän leikittääkin sitä vieraassa paikassa, mutta leikissä näkyi, että päivällä alkoi olla mittaa.

Lempin kanssa keskityttiin rallyjuttuihin. Saukko teki myös vieraassa hallissa tosi hyvin töitä, vire oli hyvä ja tekniikkakin kohdallaan. Eiköhän me ensi vuonna päästä jo ihan oikeisiin kisoihinkin 🙂

Omien treenien ohessa seurasin muiden treenejä ja yritin ottaa vähän kuvia. Valaistus oli hallissa vähän kehno, joten liikekuvat eivät oikein onnistuneet, mutta joitakin kuvamuistoja kuitenkin saatiin. Ylpeänä katselin kaikkien työskentelyä, niin hienosti ovat kaikki vieneet koiriaan eteenpäin ❤

DSC_0476Perhepotretissa Haba, Sara, Keksi-mama, Maaru ja Puhti ❤

Puhti (E. Sirius)

Haba (E. Saros)

Maaru (E. Shaula)

Even ihana Sokka (Tillyhills Svart på Vitt)

Ihan lopuksi jaettiin pienet joululahjat. Rini sai toimia joulumuorina ja pakettien jakajana, joskin paketit tuppasivat päätymään saajilleen enemmän tai vähemmän kärsineessä kunnossa…

DSC_0504Höpsö Tonttumuori ❤

Viime viikolla käväistiin koirien kanssa paimentamassa viimeistä kertaa tälle vuodelle. Paimennettiin tällä kertaa isompaa laumaa, jossa oli 9 lammasta, Lempin kanssa oli tarkoitus harjoitella lampaiden kuljetusta itsenäisesti kujan läpi. Toinen treenin teema oli kokeilla, herättelisikö lauman seassa oleva vähän haasteellisempi lammas Lempiä ajattelemaan ja säätelemään etäisyyttä sekä paineen poistamista lampaiden lähdettyä liikkeelle.

No siitä tulikin sitten melkoinen treeni. Lampaiden joukossa oli kova muija nimeltä Taateli, joka siis koiran tullessa liian lähelle kääntyi ympäri ja pisti kampoihin. Lempi pisti treenin alussa kovan kovaa vastaan ja sanoi pari kertaa ihan asiallisesti takaisin. Se kuitenkin kuljetuksissa edelleen ajautui liian lähelle lampaita, ja tilanne Taatelin kanssa toistui ja toistui, ja lopulta kävi niin, että Lempiltä petti pokka. Taateli ei tarvinnut monta toistoa, kun se huomasi, että Lempi on ihan vedätettävissä, ja lopulta Lempi väisti koko lammasta ja sai sen pari kertaa vähän ikävän näköisesti niskaansa. Se romutti pienen saukon itsetunnon, ja lopulta oli pakko ottaa Taateli ja pari muuta lammasta pois, että saatiin Lempi uudelleen työskentelemään. Loppuun saatiin ihan hyvää pätkää, jännä nähdä, miten ensi kerralla työskennellään.

80700644_1269465313261526_1972139434887348224_n

Sara oli paimentamassa myös, toista kertaa tässä paikassa. Edellinen kerta meni sinkoillessa ja haukkuessa pääasiassa vailla tolkun hiventä, joten olin vähän epäileväinen, mitä tuleman pitää. Aluksi Sara meinasi aloittaa sähläyksen, mitä se tekee kyllä arjessakin sellaisissa tilanteissa, joissa se ei tiedä, miten sen pitäisi toimia. Kerrottiin heti alussa lempeästi mutta selkeästi, että sählääminen ei nyt vetele. Mun leuka loksahti aika pian sen jälkeen auki, kun katselin mun pienen kirpun tekevän töitä! Ei sähläämistä tai haukkumista, vaan Sara teki tosi itsenäisesti ja rauhassa hommia todella kivassa mielentilassa. Mirva sanoi, että jos ensi kerralla menee yhtä hyvin, niin Sara saa tehdä töitä ilman liinaa. Mun pieni ❤ Ensimmäisellä kierroksella laumassa oli Taatelikin, joka kokeili onneaan myös Saran kanssa, mutta Sara ilmoitti hyvin topakasti, että sen kanssa ei kannata kokeilla temppuilla, takaisin tulee samalla mitalla 😀

Ei paras pätkä, mutta kyllä tästä jotain näkee 😀

Ainokin oli Maarun kanssa paimentamassa meidän kanssa. Aino kertoi Maarun olevan joka kerralla erilainen, mikä tuo varmaan vähän jännitystä elämään 😀 Maaru esitteli hienoja pätkiä, hyvällä kiihtyvyydellä varustettu luonne paimennuksessa välillä näkyy, mistä palautetta annettaessa itsevarmuus vähän kärsii. Maaru ottaa hyvin palautetta vastaan ja työskentelyhalu säilyy, joten kun vaan saadaan pelisäännöt selviksi, niin hyvä tulee. Mirva kehui kyllä Ainolle, että Maarusta tulee aika kiva peli, kunhan saadaan säädöt tehtyä, ja olen samaa mieltä!

DSC_0520Emppupoppoo toivottaa kaikille lukijoille iloista ja rauhallista joulunaikaa! Kuvassa äiti ja poika – Rini 13v ja Nekku kohta 8v ❤


1 kommentti

Talvea odotellessa

Marraskuu on taputeltu, ja pian alkaa joulun odotus. Oltiin koirien kanssa viime viikolla Joensuussa lusimassa lomaviikon viimeisiä päiviä, lunta oli kymmenisen senttiä ja nollakeli. Märkää siis. Lomaviikolle ei ollut monia tavoitteita, mutta yksi niistä on blogin päivitys. No ei sekään onnistunut, kun nyt ollaan taas töissä valvomassa, mutta päivitystä pukkaa siitä huolimatta.

DSC_0015Keksi (E. Naroona) lokakuussa

Meillä on eletty ”peruskaura-arkea” jonkin aikaa. Kesällä pahimman painajaisen aikaan ajattelin, että jos joskus vielä saan kokea tylsää perusarkea, en aio valittaa. Enkä valita – tämä on tuntunut ihan sopivan leppoisalta. Vähän tässä edelleen on varuillaan ja kauhunsekaisin tuntein odottaa, vedetäänkö matto vielä jalkojen alta, mutta yritetään hengittää ja nauttia tästä näennäisestä rauhasta niin kauan, kun sitä riittää. Sitä ei riitä loputtomiin, se on selvää.

australianpaimenkoira_40Lokakuun alussa käytiin Aino Pikkusaaren kuvattavana pääkaupunkiseudulla oman lauman kanssa! Näistä kuvista tuli niin ihanat ❤

Omalle laumalle kuuluu ihan hyvää. Rini on ollut terve ja aika pirteä veteraani. Nuorta siitä luonnollisesti ei enää tule – uni on syvää ja mummu nukkuu melko ison osan päivästä, mutta innoissaan se on lähdössä aina mukaan lenkille ja kaikkeen muuhunkin. Kuulo ei kyllä enää ole huipussaan – jos mummu jää lenkillä kauemmas taakse hajuja haistelemaan, sitä saa ihan tosissaan huutaa, että se kuulee. Harvemmin Rini tosin onneksi kovin kauas jaloista lähtee, kai sitä on itsekin joutunut opettelemaan sen kanssa uudenlaista arkea. Eilen olin lämmittelylenkillä ennen Lempin agilitytreenejä pimeässä metsässä, ja Rini jäi sen verran jälkeen, että se eksyi polulta ja oli hetken kateissa. Vaikka ajallisesti se ei ollut kuin ehkä 20 sekuntia, niin se tuntui tunneilta, ehdin jo miettiä kaikki kauhuskenaariot. Rini taisi vähän säikähtää itsekin, sillä sen jälkeen se on kulkenut visusti meidän mukana, ja itsekin on tietysti ollut entistä tarkempi, ettei mummu jää liikaa jälkeen.

Rakas Rini 13v ❤ (c) Aino Pikkusaari

Lempillä oli marraskuussa juoksu, edellisestä ehti kulua aikaa 10kk. Aika ennen juoksun alkua oli Lempin kanssa hieman työläs – piti vähän kerrata, kuinka kauas lenkillä on omistajasta suotavaa irrota, muistutella, että ohitettavista koirista ei tarvitse kiihtyä ja jos omistajalta tulee sanomista, sitä ei tarvitse muistella kohtuuttoman pitkään. On se vähän meidän perheen Miss Herkkis 🙂 Marraskuun puolella ei olla päästy juurikaan aksailemaan, ensin kartturi sairasteli ja työvuorot haittasivat harrastuksia. Sen verran kuitenkin, että käytiin oman seuran JAT:n järjestämässä Marianne Asikaisen hyppytekniikkakoulutuksessa marraskuun puolivälissä. Kurssi oli tosi hyvä! Lempillä rytmitys, etäisyyden arviointi ja kokoaminen toimii, mutta painonsiirroissa olisi hieman treenattavaa. Saatiin kotiläksyksi treenata setpointtia ja jumpata. Sain kurssilta näiden meidän kotiläksyjen pohjalta vähän uutta näkökulmaa, miksi Lempin takapää on aiemmin mennyt jumiin, joten olen toiveikas, että kotiläksyjä tekemällä saataisiin koirakin pysymään paremmin kunnossa. Aika näyttää.

Lempi Suklaasaukko ❤ (c) Aino Pikkusaari

Eilen oltiin pitkästä aikaa agitreeneissä, ja vaikeista ohjaajalle uusista ohjauskuvioista huolimatta saatiin aika kivoja pätkiä. Saksalainen taipui aika luontevasti ja hyvin saksalaiseen, Ainolta tuli kehuja, että keinu on mennyt eteenpäin (sen eteen ei kyllä olla tehty mitään). Ehkä esteiden hakeminenkin oli aavistuksen parempaa kuin aiemmin. Agi Lempin kanssa on ollut kyllä hauskaa! Kausi loppuu parin viikon päästä, mutta eiköhän me alkuvuodesta taas jatketa.

Pikkuinen Sara on jo 10kk ikäinen! Voi Kirppu ❤ Painoa edelleen n. 15kg, ja Sarppa on meidän perheen knääpiö. Meillä alkoi loppuvuoden kestävä puolikas tokovalmennus tässä kuussa, joskin kahdesta kerrasta yksi vain tokoon, toisen tunnin vaihdoin rallyyn. Sara on innokas tekemään ja ketjuttaa juttuja tosi nopeasti, joten ohjaaja saa olla aika skarppina. Pari kertaa on käyty aksahallillakin tekemässä putkea, irtoamista, siivekkeen kiertoja ja ihan leikkimistä. Sen kanssa on tosi hauska treenata, kyllä löytyy potkua ja pippuria ihan riittävästi mun tarpeisiin 😀 Arjessa Sara on vähän vallaton porsas, tämän viikon ansiona mm. pellillä jäähtyneiden pikkuleipien syöminen sillä aikaa, kun omistaja oli yläkerrassa. Myös Lempi saa kyytiä, vaikka menen väliin – Sara härkkii, että saisi sen leikkimään, mutta otteet on turhan rajut. Vauhtia siis riittää. Sara on herkässä iässä ottamaan vaikutteita muilta koirilta, siitä oikein näkee, kuinka se epäselvässä tilanteessa kääntyy katsomaan, miten Rini ja Lempi reagoivat, ja toimii niiden perässä. Hirmuisen sosiaalinen Sara on edelleen ihmisille kuin koirillekin, mikä helpottaa kummasti arkea. Tekemistä tässä meidän arjessa vielä on, että saadaan siitä kaikille sujuvaa ja miellyttävää. Toisaalta Sara on laumaviettisin koira, joka mulla on ollut – se yleensä käy Rininkin hakemassa, jos mummu jää liikaa jälkeen. Saralle on tärkeää, että lauma on koossa.

Sara-timantti ❤ (c) Aino Pikkusaari

Muiden treenien ohella ollaan päästy käymään pari kertaa paimentamassa! Tässä meidän lähellä aloitti uusi paimennuskouluttaja pitämään koulutuksia, ja olen tykännyt tosi paljon! Haaveissa olisi päästä treenaamaan suht säännöllisesti tässä talven yli, josko niitä kokeitakin uskaltaisi Lempin kanssa katsella keväälle/kesälle vähän varmemmin mielin. Lempin kanssa ollaan päästy treenaamaan meidän haastekohtia: käskytystä, luopumista, paineen käyttöä lampailla. Lempin kanssa käydään tahtojen taisto -keskustelua – se ei saa tehdä niin kuin se haluaa, vaan sen pitää oikeasti kuunnella ja tehdä, mitä käsketään. Kuulostaa simppeliltä, mutta yllättävän haastavaa on pysyä itse sinnikkäänä ja jämäkkänä. Lempillä on myös haasteita ymmärtää, että se voisi höllätä antamaansa painetta lampailla, kun se saa lampaat liikkeelle. Mutta sitten, kun tulee hyviä pätkiä, niin Lempi tekee kyllä hyvin töitä! Tänään treeneissä tehtiin Lempin kanssa häkitystreeniä, ja se sujui tosi hyvin 🙂

DSC_0018Vaanima

Viime viikolla meillä oli päiväreissu Janakkalaan Maaria Kaiperlan osteopatiahoitoihin. Auto oli lastattu taas täyteen koiria – Tiina tuli Vipsin (E. Salacia) kanssa Oulusta, mun koirien lisäksi kyydissä oli myös Puhti (E. Sirius) ja Haba (E. Saros). Lempin juoksu oli loppumaisillaan, joten mietitytti vähän etukäteen, kuinka reissu oikein menee, mutta hyvin sujui. Lempi matkusti takapenkillä Saran ja Vipsin kanssa, ja Rini sai nauttia nuorten poikien seurasta takatilassa.

Hoidot aloitettiin nuorilla pojilla, ettei pojilla olisi ainakaan Lempin hajuja häiritsemässä hoitoon keskittymistä. Haballa operaatiosta toipuminen on sujunut hyvin, on päässyt liikkumaan vapaana lenkillä ja aloittelemaan harrastuksia. Haballa oli takapäässä pientä puolieroa – terve jalka hieman operoitua kuormittuneempi ja tiukempi, mutta Maaren mukaan yllättävän vähän olosuhteisiin nähden. Haba on lihaksistoltaan tosi timmissä kunnossa. Poitsu oli hienosti hoidettavana, vaikka kotijoukot eivät päässeetkään henkiseksi tueksi mukaan, ja sai paljon kehuja hienosta luonteestaan.

DSC_0108Siskokset Vips ja Sara

Puhtilla oli pari viikkoa ennen hoitoa lyhyt parin päivän ontumajakso. Terhi käytti Puhtin eläinlääkärin tutkittavana ja polvista otettiin välikuvat, kuvat näyttivät hyvältä ja kipukohta paikallistui ylemmäs reiteen. Ontuminen jäi pois kylmähoitojen, laserin ja levon avustuksella. Heti Maaren luona hoidon alkaessa Puhti ilmoitti, että takapäässä ei tunnu hyvältä – se rauhoittuu yleensä ihan heti hoidettavaksi, mutta nyt se piippasi koskettaessa onnuttuun jalkaan eikä halunnut käydä kyljelleen. Maare oli sitä mieltä, että takapäähän on tullut törmäys. Vaikka Puhti ei fyysisesti ole kasvanut hetkeen, sillä on kuitenkin voimakas kasvun vaihe menossa – keho on hyvin keskeneräinen ja löysä. Tarvitaan siis aikaa, että poitsu kasvaa mittoihinsa, ja keho kiinteytyy. Hoidosta oli selkeästi hyötyä.

Vipsillä hoidettiin takapäätä, joka oli päässyt menemään pahemman kerran jumiin. Vauhdikkailla leikeillä ja ralleilla on hintansa… Hoidon myötä lantion asento muuttui parempaan, takaliike näytti rennommalta ja varmaan vauhtia taas piisaa. Maare tiesi myös kertoa, että Vips tekee juoksua.

Vipsusta otettiin uudet edustuskuvat kyläreissulla, ikää näissä 9,5kk

Saran liike on näyttänyt arjessa tosi hyvältä, ja se on venytellytkin sekä etu- että takapäätä, joten olin toiveikas, ettei siinä olisi mitään isoa hoidettavaa. Ainut, mihin olin kiinnittänyt huomiota, niin syönnin jälkeen Sara oli parin viikon ajan ollut satunnaisesti hieman huonovointisen oloinen, ja autossa se ei mielellään käynyt enää makuulle, vaikka aiemmin se kävi nukkumaan lyhyilläkin ajomatkoilla. Hoidin Saran itse kolmisen viikkoa aiemmin, ja pallea oli silloin aika tiukka, joten arvelin syyn löytyvän sieltä. No olihan sitä hoidettavaa. Niskassa oli jotain toiminnallista probleemaa, ja ilmeisen ikävältä sen hoitaminen tuntui, sillä Sara ei olisi millään malttanut olla paikallaan, kun niskaa hoidettiin. Pallea oli myös ihan pinteessä, niin kuin olin epäillytkin. Aiemmasta poiketen hoidettavat jutut olivat enemmän toiminnallisen anatomian puolelta kuin ihan fyysisiä. Hoidon jälkeen huonovointisuus syönnin jälkeen on kadonnut lähes kokonaan, vielä satunnaisesti olen jotain lieviä merkkejä näkevinäni.

australianpaimenkoira_31Vauhdikas meno voi jatkua! (c) Aino Pikkusaari

Rinillä oli lenkillä takapään liike vaikuttanut jo jonkin aikaa hieman voimattomalta, joten arvelin, että takapäästä löytyy hoidettavaa. Lantio oli syystä tai toisesta lähtenyt laskemaan, mikä aiheutti lanneselkään verenkiertohäiriötä – kudokset ja nivelet olivat aika kuivat. Hoidosta oli apua – lantio oli ihan omalla silmälläkin katsottuna paremmassa asennossa, ja mummu on esitellyt taas varsin näyttäviä liikkeitä ainakin kotiolosuhteissa.

australianpaimenkoira_13Mummu ❤ (c) Aino Pikkusaari

Reissuunlähtijöiden kokoonpanossa ja aikataulussa sattuneiden säätöjen vuoksi Lempi käväisi vain näytillä, sitä ei ehditty hoitaa. Maaren mukaan ei pitäisi olla mitään isommin pielessä, toivotaan niin.

Kasvattien kuulumisia jos vielä loppuun kertoisi:

  • Moira (Color Runs Ready for Success) tienasi itselleen uuden tittelin BH! Moira korkkasi myös rallytokon kuninkuusluokan komeasti 94 pisteellä!
  • Messi (E. Naldo) on kisannut agissa muutaman nollan ja rallytokossa hienoja ratoja mm. pistein MES90 ja MES99 🙂
  • Helmi (E. Neytiri) on myös tehnyt hienoja agiratoja, pari nollaakin joukossa 2-luokasta

S-pentueen pojilla kuntoutuminen on lähtenyt hyvin, Haballa ei ontumisjaksoja ja Puhtillakaan ei tuota edellä mainittua lukuun ottamatta muuten ongelmia. Molemmat ovat päässeet normiarkeen kiinni pitkine lenkkeineen ja harrastuksineen. Puhti on aloittanut koulutuksen kouluavusteiseen työhön, ja kovasti Terhi on poitsun luonnetta ja taipumuksia kehunut työhön sopivaksi 🙂 Jäljellä olevilla tytöillä ei ole ollut OCD:hen viittaavia oireita. Fyysinen kasvu on ainakin hidastunut, jos ei loppunut kokonaan, joten sydämestäni toivon, ettei tulisi enää mitään ikäviä yllätyksiä. Maaru on käynyt Ainon kanssa agilityeskaria ja väläytellyt hienoja agikoiran ominaisuuksia. Fila (E. Sinope) on myös Marian kanssa aloitellut agilityn treenaamista. Tiina on käynyt Vipsin kanssa paimennuskurssilla, tokoryhmässä ja vaikka missä, mielenkiinnolla seuraan, mihin kaikkeen tämä kaksikko ehtiikään 🙂

S-pennut ovat käyneet kaikki ainakin kerran kokeilemassa paimennusta, ja kaikki ovat osoittaneet kiinnostusta ja taipumuksia. Hyvin erilaisia paimenia ovat kaikki, joten hauska nähdä, miten porukka kehittyy! Tosi ihana on ollut, kun omistajat ovat kiinnostuneita rodun alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ja ovat olleet kiinnostuneita kokeilemaan!

(c) Aino Pikkusaari


Jätä kommentti

Kasvattien kisakuulumiset ja syksyn Empputreffit

Kisatulosten päivittely on jäänyt aika vähille, mutta yritän tässä muistella, mitä meidän poppoo on puuhastellut kesän aikana! Kuten tuloksistakin näkyy, Emppupoppoota on purrut agikärpänen 🙂

  • Rufus (E. Wishmaster) on käynyt Reijan kanssa parit agikisat ja vepen alokasluokassa hakemassa hyvää treeniä
  • Messi (E. Naldo) on myös kisannut agilityä, tulosten sekaan on mahtunut jokuset nollatkin 3-luokasta. Kesäkuun alun rallytokokisoista Messille MES87 ja MES95!
  • Noa (E. Norris) osallistui rallytokon sm-kisoihin syyskuun alussa, sieltä tuloksena VOI84! Syyskuun lopussa Noalle rallykisoista myös VOI84 pistettä ja koulari RTK3! Noa kisasi myös Asca-agilityä syyskuun viimeisenä viikonloppuna Vantaalla, novice hyppyradoilta tuloksena kaksi Q:ta ja titteli JS-N!
  • Helmi (E. Neytiri) ja Pipsa ovat jatkaneet agilityn kisaamista 2-luokassa, vaikka tällä kaksikolla olisi oikeus kisata kuninkuusluokassakin 🙂 Tuloksena useampi nolla ja hienoja ratoja!
  • Nada (Hazelmoor Empress Empathica) on myös kisannut agia, 1-luokasta tuli jo toinen LUVA-nolla, joten yhtä uupuu menolippu kakkosiin! Nada kisasi myös koiratanssikisoissa Akaassa elokuun lopulla, sieltä pisteitä 161,67.
  • Moira (Color Runs Ready for Success) on jatkanut kilpailemista agilityssä, useita nollia myös Moiralle 2-luokasta!
  • Nuppu (Titangus Daracha) kisasi myös Asca-agia syyskuun lopussa hyppyradoilla! Nuppu esitteli meille hienoja pätkiä ja upeaa asennetta ❤

Näyttelyissäkin on Emppuja nähty! Tuurin näyttelyssä 8.6. debytoi Helmi, joka sai Paavo Mattilalta hienon arvostelun ja EH:n!

”Hyvärakenteinen narttu. Kuono voisi olla hieman täyteläisempi ja otsapenger aavistuksen selkeämpi. Kaunis kaula. Hyvä runko. Sopivasti kulmautuneet raajat. Hyvä selkälinja. Hyvälaatuinen karva, liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös.”

Minä käytin puolestani Moiran Pihtiputaan ryhmiksessä heinäkuun lopussa, siellä tuomaroi romanialainen Anca Giura. Moikku esiintyi hienosti, tuloksena AVO-H, mikä oli reissun tavoitteenakin 🙂

”Very feminine. Not so typical for the breedstandard. Correct size, beautiful dark eyes. Still light in head and also in substance of body. Good topline. Could have better proportions between height/length. Good movements.”

Helsingissä oli ryhmänäyttely 17.8. jossa tuomaroi Päivi Eerola, siellä kehässä nähtiin Keksi (E. Naroona). Pennut oli siirretty Gladic Goranille, joka arvosteli puolestaan Maarun (E. Shaula).

Maarun arvostelu, tuloksena PEK2 ja KP!

”6,5 months. Correct type, typical head, good pigment. Correct eyes, bite, good size, proportions, substance. Excellent loin, strong back. Correct angulation and movement. Well presented, very promising.”

Keksin arvostelu, tuloksena AVO-H.

”Vankkaluustoinen, tasapainoisesti rakentunut. Tehokkaasti liikkuva narttu. Hyvä raajakorkeus. Reilu lanneosan pituus. Voimakas polvi- ja kinnerkulmaus, hieman kapea rintakehä. Täyteläinen pää. Korvat pystyssä. Hieman kookkaat, keskiruskeat silmät. Mallikelpoinen esiintyminen. Viihtyy kehässä.”

Nuppu kävi Aino Pikkusaaren kuvattavana, tässä muutama maistiainen aivan ihanista kuvista!

Neven ensimmäiset, Hazelmoor Y-pentueen poppoosta on ollut muutama kesän aikana esillä ❤ Nämäkin pennut täyttivät 11.9. jo seitsemän vuotta!

Ruuti (H. Yoiku Yemma) korkkasi hienosti rallytokon mestariluokan piirinmestaruuskisoissa tuloksella MES93! On tainnut myös jäädä päivittämättä, että toukokuussa Ruuti käväisi myös Keuruun ryhmänäyttelyssä israelilaisen Janiki Steinbockin kehässä hakemassa AVO-EH:n:

”Hyvä koko nartulle, sopivat mittasuhteet, melko hento pää. Korvien asento oikea muttei symmetrinen. Hyvä kaula, ylälinja, hännän asento ja takakulmat. Löysät olkapäät liikkeessä.” 

Jogi (H. Yogibear) on kisannut rallytokoa, tuloksina MES80, MES91, MES83 ja MES81, ja käynyt useammassa näyttelyssä kesän aikana.

  • Oulun näyttelyistä 13.7. Marja Talvitieltä AVO-EH:

”Keskikokoa kookkaampi, vahvarunkoinen ja -luustoinen. Takaa kovin voimakkaasti kulmautunut uros. Kuonontyvi saisi olla täyteläisempi. Lentävät korvat. Kovin löysät kyynärpäät, niukat kulmaukset, hieman liian löysät ranteet. Erinomainen karvanlaatu. Liikkuu löysästi edestä, hieman ahtaasti takaa. Ylhäällä kannettu häntä.”

  • Oulun näyttelystä 14.7. Arvid Göranssonilta AVO-ER:

”Utmärkt helhet. Huvud med rätta proportioner och fint uttryck. Bra hals. Lång i länd. Bra kors. Ger stark front. Goda vinklar från skuldra. God steglängd. God vinklar låns. Bra tassar och ben.”

  • Kajaanin ryhmiksestä 17.8. Helin Tensonilta AVO-ERI, SA, PU2 ja toinen SERT!

”Erinomaiset mittasuhteet ja vahva luusto. Oikeanmallinen pää, hieman vaaleat silmät. Rodunomaiset korvat. Erinomainen ylä- ja alalinja, häntä ja kulmaukset. Oikean laatuinen turkki, maatavoittavat liikkeet.”

Jogi

Loppukesän ”main event” on tietysti perinteiset Empputreffit! Aiempina vuosina on treffit ovat olleet aikataulultaan tosi tiiviit – tänä vuonna raskaan kesän jälkeen päätettiin, että nyt otetaan rennosti, treenataan rauhassa ja nautitaan toistemme seurasta. Lauantaina aamu aloitettiin perinteisellä brunssitokolla/-rallytokolla/-tottiksella Köhniön kentällä. Treffeillä oli kivasti porukkaa, mun lauman lisäksi Aino koirineen, Mari Nupun ja Noan kanssa, Venla ja Vilppu & Hulda-cirneco, Saija Ruutin ja Unskin kanssa, Lotta & Yola ja Maria & Fila. Tässä alla muutamat kuvakollaasit:

Treenien päätteeksi otettiin perinteiset posetuspönötykset.

Hazelmoor Yade Yolanda ”Yola” melkein 7v

Hazelmoor Yoiku Yemma ”Ruuti” melkein 7v

Empathica’s You Are Not Alone ”Vilppu” 2,5v

Titangus Daracha ”Nuppu” bikineissään melkein 1,5v

Empathica’s Norris ”Noa” 4,5v

Empathica’s Naroona ”Keksi” 4,5v

Empathica’s Shaula ”Maaru” 7kk

Empathica’s Sinope ”Fila” 7kk

Empathica’s Soraya ”Sara” 7kk

Two Coasts’ Rala ”Lempi” 2,5v

Hazelmoor Natty Napkin ”Rini” melkein 13v

Nuppu & Yola, Nuppu & Noa, Rini & Yola

DSC_0561Keku-mama ja merle-tyttärensä ❤ Kuvan ottaminen ei ollut ihan helppoa, koska…

DSC_0539…kolmiosainen merlepallo 😀

DSC_0602Vilppu, Keksi, Ruuti, Nuppu, Rini, Lempi, Noa ja Yola

Poseerauskuvien jälkeen käytiin pienellä kimppalenkillä, jonka jälkeen vietiin koirat kotiin ja lähdettiin porukalla syömään. Helianna, Simo ja Nekku (Empathica’s Hazelnuts) tulivat myös kylään, Nekusta ei ennätetty ottaa uusia kuvia.

Sunnuntaiaamuksi oli varattu Haukkuvaarasta iso kenttä agilitytreenejä varten. Ensin pentujen ja aloittelevien treeniä tekevien kanssa aloiteltiin, edistyneemmille oli sitten ihan ratatreenin tynkää luvassa. Sirpa, Ari ja Haba (Empathica’s Saros) sekä Pipsa ja Helmi (Empathica’s Neytiri) osallistuivat lauantain poppoon lisäksi agiin, mutta viralliset poset jäivät heistäkin ottamatta. Myös Eve jaksoi tulla viettämään päivää meidän kanssa, vaikka suru oli vielä niin lähellä ❤

S-pentujen treeneistä Aino oli tehnyt ihanan koontivideon:

Venla ja Mari taisivat pääasiassa vastata kuvien ottamisesta isojen koirien treeneistä, kiitos!

DSC_0643Helmi

DSC_0682Yola

DSC_0729Lempi

DSC_0747Vilppu

DSC_0787Nuppu

Treenien päätteeksi lähdettiin vielä hieman pienemmällä porukalla uittamaan koiria ja käymään pienellä lenkillä, osa lähti ajoissa kotimatkalle.

Mukavasti saatiin viikonloppu vietettyä, vaikkei niin hirveästi treeniohjelmanumeroita ollutkaan. Oli ihana ja voimauttava tapaaminen – paljon tuli naurettua, vaikkei ihan ilman itkuakaan viikonlopusta selvitty! Seuraavia treffejä odotellessa!

DSC_0683


1 kommentti

Rakas Nemi

Sydän on ihan rikki, vieläkin. Me hävisimme toisen taistelun.

DSC_0113Empathica’s Sedna ”Nemi” 30.1.2019-20.8.2019

”Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys,
lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä,
jossa kuljimme yhdessä ja
etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua,
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi.
Ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi,
aina sinussa.”

Nemi oli Keksin pennuista meidän pieni prinsessa alusta asti. Niin kaunis sekä päällepäin että sisältä, kauniit silmät huokuivat hyväntahtoisuutta ja lempeyttä – jotain sisäistä viisautta. Nemi oli pentulaatikossa ensimmäisiä, joiden häntä alkoi heilua. Aika nopeasti näin Nemissä paljon Nessu-mummua – sama lempeä ja hyväntahtoinen katse. Ja mitä pitempään Nemiä katselin, sen enemmän se Neveä muistutti.

Nämä pennut olivat niin hartaasti odotetut ja rakastetut. Se ei kuitenkaan riittänyt varjelemaan näitä pieniä kultakimpaleita maailman pahuudelta. Nemi oli pennuista ensimmäinen, jolla OCD todettiin. Sillä tulehdusmuutokset olivat päässeet pahimmaksi. Polven leikkaus kuitenkin onnistui hyvin, ennuste oli varovaisen toiveikas. Kuntoutus alkoi hyvin. Sitten yhtäkkiä jalka oli pois pelistä. Antibiootti- ja kipulääkekuuri annettiin ja rukoiltiin, että kyse on niveltulehduksesta. Oireet kuitenkin palasivat pian lääkekuurien loputtua.

Nemi kävi ct-kuvassa. Kintereet olivat täysin siistit, mutta leikatussa polvessa oli uusia irtopaloja, joiden hoito olisi vaatinut uuden leikkauksen, uuden kuntoutuksen, viikkoja lisää rajoitettua elämää epävarmalla ennusteella. Se ei olisi ollut Nemin arvoista.

Lämmin osanottoni Eveliinalle ja Eemelille valtavaan suruun 💔 Kiitos parhaasta ja ihanimmasta kodista Nemille ja kaikesta, mitä Nemin hyväksi teitte. Olen niin pahoillani, että tässä kävi näin.

Tässä muutamia Even ottamia kuvia Nemistä. Vieläkin tulee itku näitä katsellessa. Niin rakas pieni mustikki, joka oltaisiin niin kovasti haluttu vielä pitää. Miten epäreilua ja väärin, ettei niin voinut olla…


2 kommenttia

Synkissä vesissä

Meille ei kuulu hyvää.

Jokaiseen pentueeseen liittyy riskejä, koska täydellisiä koiria ei ole – tämän ajatuksen tiedostin hyvin jo kauan ennen kuin aloin edes haaveilla koirien kasvattamisesta. Riskien minimoimiseksi olen yrittänyt kartoittaa suunnittelemieni pentueiden vanhempien takaa tulevat riskit mahdollisimman tarkkaan eri keinoin: hyödyntämällä sukutauluanalyysiä, tutkimalla KoiraNettiä, kyselemällä kasvattajilta ja harrastajilta, teettämällä terveystutkimuksia, näkemällä jalostukseen käytettäviä koiria ja niiden sukulaisia mahdollisimman useissa eri tilanteissa… listaa voisi jatkaa loputtomiin. Lopulta muodostuu lista sairauksista ja ominaisuuksista, joiden suhteen pentuetta suunnitellessa ja toteuttaessa ottaa tiedostetun riskin. Tiedostettujen riskien suhteen jännittää enemmän ja vähemmän koko koirien eliniän, olivatko riskit ottamisen arvoisia.

Mutta miten varaudut riskeihin, joita et osannut odottaa?

DSC_0807

Huolet ja murheet alkoivat oikeastaan jo toukokuun alussa, Emppuleirillä. Kiinnitin sunnuntaiaamuna huomiota aamukiepillä, kun meidän mukana ollut Nuka (Empathica’s Scorpius) liikkui epäpuhtaasti. Mainitsin Heliannalle ja ohjeistin seuraamaan ja hakeutumaan herkästi eläinlääkäriin, jos pitkittyy. Nykyään suosittelen vielä herkemmin hakeutumaan myös osteopaatille, joka pystyy hoitamaan kehoon kivun seurauksena aiheutuneita kompensaatioita niiden varsinaisten kipua aiheuttavien syiden lisäksi. Nuka kävi seuraavalla viikolla eläinlääkärissä, jossa se kuvattiin. Todettiin kuormitusta olissa, mutta ei oikein mitään muuta. Kipulääkkeet matkaan, osteopaattikin pennun hoiti ja kehotti jatkossa välttelemään törmäilyjä.

Siitä vähän aikaa eteenpäin Nukan sisko Nemi (Empathica’s Sedna) liukastui lenkillä ja alkoi ontua oikeaa takajalkaa. Kipulääkkeillä ja levolla ontuminen helpotti, kunnes päivänä eräänä Nemi pääsi livahtamaan irti pannasta ja vetämään pienet hepulit. Ontuminen pahentui sen seurauksena. Ennen eläinlääkärikäyntiä liike ehti hieman parantua. Eläinlääkäri havaitsi tutkimuksissa, että toinen polvi on löysempi kuin toinen, oireet viittasivat ristisidevammaan. Jatkotutkimukset veivät ortopedille, röntgenkuvissa ei näkynyt murtumaa (toisin kuin Keksillä aikanaan), polvessa oli hieman turvotusta, mikä myös tuki ristisidevamman diagnoosia. Sen verran ortopedi tiesi kertoa, että niin pienelle pennulle TTA- ja TPLO-leikkaukset olisivat poissuljettuja, koska kasvu on vielä kesken. Pelättiin pahinta, koska ei ole reilua omistajille eikä pennullekaan rajoittaa pennun elämää kuukausiksi ennen mahdollista leikkausta, siitä seuraavaa toipumista ja kuntoutusta…

Sitten ortopedi oli soittanut Evelle uudelleen perään. Klinikalla ortopedit olivat keskustelleet keskenään, että jos ristisideleikkaus olisi Nemille tarpeellinen, siihen voisi soveltua CBLO-tekniikka, jossa kasvuruston alueeseen ei kajota. Uskalsimme vähän alkaa toivoa, Nemille varattiin aika polven tähystykseen, jossa todettaisiin ensin vammat ja tehtäisiin tarvittavat toimenpiteet.

Nemin polvi tähystettiin heinäkuun alussa. Yllätys oli melkoinen, kun kävi ilmi, että ristiside oli täysin ehjä, mutta polvessa olikin irtopala. Irtopala oli hangannut ristisidettä ja aiheuttanut ärsytystä nivelessä, minkä vuoksi sinne oli ehtinyt tulla tulehdusmuutoksia – siitä syystä ristisidekin oli löystynyt. Ristisidevammasta diagnoosi vaihtuikin osteokondroosiin eli OCD:hen. Tähystyksessä irtopala poistettiin, nivelpintaa siistittiin ja Nemille annettiin PRP-hoito. Ennuste toipumisesta on varovaisen toiveikas, sillä irtopala ei ollut nivelen kantavalla pinnalla, mutta ristisiteen löysyys lisää ristisidevamman riskiä, kunnes polven ympärillä olevat tukilihakset saadaan kasvamaan ja kehittymään polven tueksi.

Yhden viikonlopun ajan ehdittiin hieman huokaista ja toivoa, että pahin olisi takanapäin.

DSC_0770

Maanantaina olin treeneissä, kun Heliannalta tuli viesti, että Nuka on menossa ct-kuvaukseen. Ontuminen ei ollut loppunut. Pahimmat pelkoni kävivät toteen, ct-kuvien tulokset olivat murskaavat – OCD-muutoksia molemmissa kyynärissä ja toisessa olassa alkavia muutoksia, kyynäriin oli lisäksi ehtinyt kehittyä nivelrikko. Radiologin lausunnossa olan muutokset katsottiin vielä olevan normaalin rajoissa, mutta kyynärien tilanne oli huono. Todella huono.

Tässä vaiheessa ajattelin, että vaikka Nemi ja Nuka molemmat olivat selkeästi oireilleet jo jonkin aikaa, niin oman ja muiden pentujenomistajien mielenrauhan vuoksi olisi hyvä tietää, miltä muiden pentujen luustot näyttävät. Muilla pennuilla ei ontumista ollut, mutta oltiin omistajien kanssa yhtä mieltä, että on parempi tietää mahdollisimman hyvissä ajoin, jos pommeja on muhimassa lisää. Jyväskylän porukalle järjestin joukkokuvauksen, aika saatiin seuraavalle viikolle.

DSC_0853

Klinikalla oli aika synkkä tunnelma jo ennen kuin yhtään pentua oli kuvattu. Vaikka pennut eivät ole tämän vanhempia, meistä on tullut sen verran tiivis porukka, että myötäeletään mukana muiden iloissa ja suruissa. Ensimmäisenä kuvattavana oli Haba (Empathica’s Saros). Olin toiveikas Haban suhteen, sen liikkeet olivat näyttäneet niin hyvältä aina, kun sitä olin nähnyt. Vasemmassa olassa näkyi pientä röpelöisyyttä. Oikeassa polvessa näkyi OCD:lle tyypillinen kolo.

Sitten tuli Puhtin (Empathica’s Sirius) vuoro. Puhtin kuvat näyttivät hyvältä siihen saakka, kunnes polvikuvat olivat syynättävänä. Muutos ei ollut niin selkeä kuin Haballa, mutta sielläkin näkyi poikkeavuutta, joka voi viitata OCD:hen.

Maarun (Empathica’s Shaula) kuvia katsoessa tuntui, ettei henki enää kulje. Maarun kuvat näyttivät kuitenkin hyvältä, niissä ei ollut havaittavissa poikkeavuutta. Myös Sara (Empathica’s Soraya) on tämänhetkisten kuvien valossa terve. Nemi kävi klinikalla kuvauttamassa etupään, sillä sitä ei ollut tähystyksen yhteydessä kuvattu. Nemillä ei etupäässä ollut muutoksia.

Yksi taistelu me kuitenkin hävittiin.

DSC_0190Empathica’s Scorpius ”Nuka” 30.1.2019-18.7.2019

”On kolme ääretöntä asiaa: taivas tähtineen, meri pisaroineen ja sydän kyynelineen.”

Muistan pentulaatikosta ensimmäisenä syntyneen kauniin mustan pojan, jonka hieno valkoinen kaulus ulottui korviin asti. Pennun työnimeksi tuli Vohveli, meidän Don Vohvelino, kaikkien nälkäisten esikuva. Vohveli oli erityisen tunnettu huudosta, joka pentulaatikosta kaikui, kun maitobaaria ei löytynyt – joskus muutaman sentin päästäkään. Myöhemmin huuto kaikui myös mielipahasta, jos jäi pentuaitauksen väärälle puolelle, tai jos nyt muuten vaan oli liian hiljaista.

Vohveli oli lähempänä luovutusikää, kun sille esiteltiin sohva. Hepulista, joka sohvalle pääsystä seurasi, ei voinut olla liikuttumatta. Se sukelsi sohvatyynyjen ja peiton alle, hepuloi sohvan päädystä toiseen sukeltaakseen taas tyynyjen alle. Silloin tiesin, että tässä pojassa on jotain sellaista huumorintajua ja pilkettä silmäkulmassa, mistä Helianna tykkää. Ja mitä pitempään tätä parivaljakkoa seurasin, sen varmemmaksi tulin, että nämä kaksi oli tarkoitettu toisilleen.

Kukaan ei kuitenkaan voinut varjella Nukaa siltä, minkä geenilotto meille arpoi. Meidän rakkaan Sohvakirpun hyväksi ei ollut tehtävissä mitään. Kyynärät olisi voitu operoida, mutta Nukan elämästä ei olisi saatu kivutonta, nivelrikko oli päässyt niin pahaksi. Nuka matkasi tähtien taa ennen kuin sen elämä ehti edes kunnolla alkaa, ja meille jäi vain tukehduttava, murskaava ikävä, vaikka tiedetään, että tämä oli ainoa oikea ratkaisu Nukan kannalta. Lämmin kiitos Heliannalle ja Simolle parhaasta, rakastavasta kodista rakkaalle Nuketille ja valtavasti voimia suruun ❤

DSC_0180Rakas pieni Nuka ❤

Saman viikon lopulla kuvattavana kävi Vips (Empathica’s Salacia) ja seuraavan viikon alussa pentueen viimeisenä Fila (Empathica’s Sinope). Vipsun olissa näkyi pientä röpelöisyyttä, mitä jäätiin seuraamaan. Filan kuvissa ei näkynyt OCD:hen viittaavia muutoksia.

Haba pääsi pojista välikuvausten jälkeisellä viikolla tähystykseen, samalla olat kuvattiin uudelleen. Olat olivat uusintakuvissa siistit, joten niille ei lähdetty tekemään mitään, ortopedin mukaan niihin voi suhtautua varovaisen huolettomasti. Polven tähystyksessä ei hurjalta näyttäneestä röntgenkuvasta huolimatta onneksi löytynyt irtopalaa, mutta kasvuruston pintaa siistittiin. Nivelessä oli lievää tulehduksen alkua.

Viime viikolla operoitiin Puhti, samana päivänä, kun pennut täyttivät puoli vuotta. Kuvissa pahemmalta näyttäneessä polvessa ei ollut irtopalaa, siellä muutokset hyvin samankaltaiset kuin Haballa. Ruston pintaa siistittiin, nivelessä oli lievää tulehduksen alkua niin kuin Haballakin. Ortopedi jätti Terhin päätettäväksi, tähystetäänkö toinenkin polvi. Terhi halusi, että sekin tähystetään, ja hyvä niin – toisesta polvesta löytyi irtopala. Irtopala ei ollut nivelen kantavalla pinnalla eikä ihan yhtä iso kuin Nemillä, mutta iso kuitenkin. Irtopala poistettiin, kasvurusto siistittiin. Nivelessä oli tulehduksen alkua. Ortopedin epäily oli, että Puhti ei ole oireillut, koska muutosta on ollut molemmissa polvissa.

DSC_0022

Taas muutaman päivän ajan huokaistiin ja toivottiin, että pahin olisi ohi. Sitten Eve soitti viikko sitten, että Nemin leikattu jalka on ihan kokonaan pois pelistä. Aiemmin päivällä jalka oli ollut kunnossa, oireet alkoivat yllättäen. Jalassa oli turvotusta, Nemi ei varannut jalalle painoa. Pelättiin uutta irtopalaa tai että nyt ristiside on rikki. Nemillä oli tulossa ortopedille kontrolliaika seuraavalla viikolla, joten eipä paljon muuta ollut tehtävissä kuin aloittaa kipulääkekuuri ja odottaa keskiviikkoa.

Lähdin ortopedin käynnille mukaan tueksi, sillä pelko oli, että reissu on Nemin viimeinen. Finnoon Evidensialle kaikki kiitokset, että saivat järjestettyä Nemille lyhyellä varoitusajalla puoli tuntia lisää aikaa, että ehdittiin muutakin kuin päivittää tilanne. Eläinlääkärin tutkimuksissa polvi ei oireillut niinkään, mutta Nemi aristi leikatun jalan kinnertä. Diagnoosin selvittämiseksi oli tarpeen ottaa uusia röntgenkuvia, joten Nemi rauhoitettiin uusien kuvien ottamista varten.

Diagnoosi jäi vielä vähän epäselväksi röntgenkuvista huolimatta. Molemmissa kinnernivelissä oli havaittavissa lievää turvotusta, etenkin verrattuna aiemmin otettuihin kuviin. Oireiden äkillisyys viittaisi turvotusten kanssa kinnernivelen tulehdukseen. Ortopedin mukaan se on pennuilla suhteellisen yleinen (etenkin kintereissä), ja bakteeri on voinut päästä verenkiertoon aiemman tulehdustilan seurauksena. Nemin polvessa ollut irtopala oli ehtinyt aiheuttaa polveen ärhäkän tulehdusreaktion, joten on mahdollista, että kintereiden tulehdustila on peräisin siitä. Röntgenkuvien perusteella ei kuitenkaan voitu poissulkea, ettei kintereissä ole irtopalaa. Nemi lähti klinikalta vielä mukaan 10pv antibiootti- ja kipulääkekuurin kanssa. Jos oireet poistuvat ja pysyvät kuurin loputtua poissa, kyse on todennäköisesti ollut kinnerniveltulehduksesta. Jos oireet palaavat, kyse todennäköisesti on kinnernivelen OCD:sta, jonka ennuste on niin huono, ettei jäljelle jää kuin yksi vaihtoehto.

DSC_0110

Haban ja Puhtin toipuminen on toistaiseksi sujunut hyvin. Toivon, että poikien ennustetta parantaisi varhainen puuttuminen ennen oireiden alkua. Nemin kannalta toivon, että takapakki johtuisi tulehduksesta eikä uudesta irtopalasta, ja että se voisi jatkaa hyvin alkanutta kuntoutumistaan lääkekuurien jälkeen. Muuta en voi – vain toivoa.

Vipsun olat kuvattiin tällä viikolla uudestaan, ja uudet kuvat näyttivät hyvältä, Vipsukin voi jatkaa aktiivista elämää varovaisen huolettomasti.

Kaikkein pahinta tässä kaikessa on epätietoisuus. Emme voi olla varmoja mistään. Tässä roikutaan hitaassa hirressä, toivoen parasta ja peläten pahinta. Niin monet itkut on itketty, tuskaiset hetket sinnitelty, ja silti ei tiedetä, onko pahin takanapäin vai tuoko tulevaisuus lisää vastoinkäymisiä eteen. Ei uskalla toivoa eikä oikein odottaa mitään, pystytään vain sinnittelemään päivästä toiseen ja toivomaan, että yhdessä me ollaan riittävän vahvoja selviämään tästä.

OCD on minun käsitykseni mukaan aussieilla harvinainen. Tiesin muutaman sairastuneen koiran ennen tilannetta, jossa omassa pentueessani sairaita on neljä. Sairauden alkuperä on vain spekulaation varassa, kummankaan vanhemman suvussa ei tiettävästi OCD:ta ole. Väistämättä mielessä on käynyt, että onko Keksin polven taustalla kuitenkin ollut OCD, mutta tähän ei varmaa vastausta ole eikä saada.

En ole kovin usein aiemmin tuntenut itseäni ja oloani näin voimattomaksi. Pahinta syyllisyydentuntoa on vain hieman hellittänyt tieto, etten ikinä osannut kuvitellakaan tällaista riskiä tässä pentueessa, saati, että se osuisi kohdalle näin monta kertaa. Sydän on ihan kappaleina surusta ja tuskasta, joka tästä on aiheutunut pentujen omistajille ja myös minulle itselleni. Tällaista en halunnut enkä toivonut kenellekään. Miten paljon toivoinkaan näille ihanille pennuille ja ihanille ihmisilleen kaikkea hyvää, iloisia seikkailuja ja mukavia kokemuksia tämän painajaisen sijaan.


Jätä kommentti

”Missähän mun (asia X) on?” eli Emppuleiri Ähtärissä!

Hulinaviikot ovat meneillään – viime viikon alussa vapaapäivät menivät keittiössä leipoessa pikkusiskon tuleviin ylioppilasjuhliin, Lempin agilitytreenit alkoivat, käytin Saran toisilla rokotuksilla (paino oli 9,7kg), keskiviikkona aloitin yövuorot, perjantaina loppui valvomiset, kävin hierontakeikalla, kävin Saran kanssa ensimmäisissä pentutreeneissä, juhlittiin Ainon synttäreitä, leivoin viikonloppua varten, lauantaiaamuna aikaisin soi kello, lastasin auton ääriään myöten tavaraa ja auton nokka suuntasi Ähtäriin vuoden ekalle Emppuleirille! Tämä viikonloppu tuli niin tarpeeseen!

Terhi oli varannut meille Ähtäristä metsästysmajan loistavien maastojen ääreltä. Paikka oli kirjaimellisesti keskellä ei mitään – sähköjä ei ollut, majoitusrakennuksena toimiva vanha riihi lämpesi avotakalla, juoksevaa vettä ei tullut. Vaan mitäpä muuta yllytyshullut koiraharrastajat kaipaisivat, kun vaan on luonnon rauhaa, hyvää seuraa, koirat ja loistavat puitteet treenailuun! Tämä leiri meni pk-teemalla.

Lauantaina kokoonnuttiin ensin paikalle, puoleenpäivään mennessä valtaosa oli löytänyt perille ja iltaan mennessä joukko oli kasassa. Leirille osallistui mun lauman lisäksi Aino & Keksi, Maaru ja karjikset, Mari & Noa ja Nuppu, Eve & Nemi, Terhi & Puhti, Poju ja Ili, Helianna & Nuka, Venla & Vilppu, Stiina & Freya sekä Marjut S-pentujen isän Pubin sekä Kirin kanssa. Jos oikein laskettiin, niin koiria oli 18. Valtaosa leiriläisistä oli S-pentuja omistajineen, joten aika paljon treenattiin alkeita, mutta kaikille koirille saatiin kivat tasonsa mukaiset treenit aikaiseksi! Lauantaina satoi vettä iltapäivään saakka, joten kuvaaminen jäi vähemmälle, mutta sunnuntaina saatiin onneksi vähän kuviakin.

Jäähdyttelylenkillä lauantain treenien jälkeen oli mukana 14 koiraa! Koirat vaan vilisivät silmissä, en ole ihan varma, näkyvätkö tässä videolla kaikki.

Lauantaina aloiteltiin jälkihommilla, tallasin jäljet Noalle (huonolla menestyksellä) ja Lempille, jonka kanssa aloitettiin jäljestys oikeastaan vasta leiriä edeltäneenä viikonloppuna. Lempi ajoi jäljen aika vauhdikkaasti, ja yhdessä vaiheessa se selkeästi jäi katselemaan, että eikö metsässä tosiaan ole maalimiehiä nostettavaksi. Pitää muistaa palkkausten jälkeen selkeästi ohjata kädellä alaspäin. Kepit olivat palkkarasioiden päällä, rasiat kiinnostivat enemmän kuin kepit. Rini ajoi jälkensä kuin vanha tekijä, sen kanssa on kyllä kiva tehdä näitä hommia.

Hakutreenien kuvat otti Marjut

Jälkitreenejä lopetellessa muut olivat jo menossa tekemään hakua, joten sinne tietenkin mukaan! Pentujen kanssa tehtiin ensin makkararinkiä, ja kun pennut hiffasivat, että metsässä olevilla ihmisillä on paljon ruokaa, niin laitettiin kolme maalimiestä toiselle puolelle aluetta piiloihin ja käytiin partioiden etsimässä. Pennut pääsivät aika hyvin jyvälle touhusta, osa esitteli jo aika vakuuttavaa nenänkäyttöäkin!

Kuten videoltakin näkyy, Saran mielestä ihmiset ovat kaikin puolin vastenmielisiä!

Partiointitreeni a´la Sara

Isommille koirille tehtiin ihan kunnon treeniä, Lempikin pääsi hakumetsään ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Lempi on sitä parempi, mitä vähemmän sitä treenaa 😀 Pistot olivat aika hyvät, kertaalleen Lempi meni alueesta aika pitkälle ylikin, ja sieltä palatessa työsti aluetta vähän taaksepäin, mikä ei ihan kuulunut asiaan. Mutta hyvät treenit kuitenkin. Vilppu esitteli varsin pätevää toimintaa hakumetsässä, ja Keksikin pääsi etsimään ukkoja.

Marjutin ottamat ihanat naamakuvat

Hakutreenien jälkeen kello olikin jo niin paljon, että suunnattiin Terhin mökille saunomaan, uimaan ja paljuilemaan! Vesi oli varsin kylmää, mutta talviturkit heitettiin yhteisön painostuksella, ja kylmästä järvestä oli ihana mennä lämmittelemään paljuun. Kylpemisen jälkeen päästiin grilli-iltapalalle ja maailmaa parantamaan. Pitkin päivää ihmisillä oli hukassa milloin mikäkin tavara (useimmiten puhelin), joten iltaa kohti siitä alkoi kehkeytyä jo varsinainen vitsi 😀 Koirat puuhastelivat pihalla pitkään väsymättä, vasta vähän ennen metsästysmajalle lähtöä pennuista alkoi viimein loppua virta. Majalla lämmitettiin takkaa yötä varten, ruokittiin koirat ja laittauduttiin yöpuulle. Koirillakin oli ollut sen verran ohjelmaa päivän aikana, että hiiskaustakaan ei yön aikana kuultu.

Emppuleiri-81Sinisilmäsamikset Sara ja Pubi-isä

Sunnuntaina aamupalan ja aamukahvin hartaan pitkän odotuksen jälkeen todettiin sään sopivan valokuvaukseen, samalla päätettiin jatkaa treenejä. Pennuille tehtiin toisinto hakutreeneistä, paljon muuta puuhaa ei leikkien lisäksi pennuille ollutkaan tarjolla, sillä ne olivat lauantain ohjelmasta ja leireilystä varsin väsyneitä. Vilppu ja Pubi tekivät hakutreenin, muut aikuiset pääsivät rallattamaan viestitreeneissä. Ensimmäisessä viestiryhmässä juoksivat Noa, Nuppu ja Freya, toisessa Keksi, Lempi ja Kiri. Koirilla oli selkeästi lystiä, kun ne saivat painattaa lujaa pitkin harjua!

Viestikuvat ovat Marjutin ottamia

Lempille olin tallannut toisen jäljen, mutta sen ajaminen meni vähän plörinäksi – ensin pennut riensivät paikalle sekoittamaan jäljen alun, ja siinähän se jälki sitten pääsi hukkumaan. Saatiin nostettua jälki uudelleen, kun ensimmäinen palkkarasia vaan löytyi. Olin tälle jäljelle jättänyt koemielessä kaksi keppiä ilman palkkarasiaa, ensimmäiseen Lempi teki hyvän reaktion, toisesta se meni heittämällä yli. Harjoitukset siis jatkuvat. Rinille olin suunnitellut ottavani nosework-treenin, mutta en sitten ehtinyt mitenkään, kun extempore-viestitreeneissä menikin aikaa.

Treffien perinteisiä posetuskuvia otettiin siinä pitkin päivää, niitä tässä alla.

Empathica’s Sirius ”Puhti” 16vkoa

Empathica’s Sedna ”Nemi” 16vkoa

Empathica’s Scorpius ”Nuka” 16vkoa

Empathica’s Shaula ”Maaru” 16vkoa

Empathica’s Soraya ”Sara” 16vkoa

Empathica’s Listen To My Story ”Freya” 2v4kk

Empathica’s You Are Not Alone ”Vilppu” 2v4kk

Empathica’s Naroona ”Keksi” 4v3kk kauneimmillaan 😀

Empathica’s Norris ”Noa” 4v3kk

Titangus Daracha ”Nuppu” 1v2kk

DSC_0688S-pentujen hieno isi Ardiente Cinco Jotas ”Pubi” 10v

S-pentueen perhekuva on Marjutin kameralta ❤

Siivouksen jälkeen oli aika hiljalleen valua kotimatkalle, viimeisten autojen poistuessa majalta alkoi sopivasti sataa taas vettä. Oli kyllä niin ihana ja rentouttava irtiotto arjesta, työasiat unohtuivat lennossa, ja sunnuntaina oli jo sellainen olo kuin olisi ollut poissa sivistyksen parista pitempäänkin. Sen verran tuli samanlaista palautetta muiltakin, että päätettiin yksissä tuumin ottaa syksymmällä sama kattaus uusiksi! Tuskin maltan odottaa! 😀

DSC_0832Emppujengi ❤

Emppuleiri-85Saralla leiriväsymys jo vähän painaa! Kuvan otti Marjut.

Meidän matka ei leiriltä jatkunutkaan kotiin vaan Espooseen Lotan ja Yolan luo, sillä punaisella duolla oli luvassa ihan uusia koetuksia! Siitä lisää seuraavassa postauksessa…