Empathica's Blogi


Jätä kommentti

”Missähän mun (asia X) on?” eli Emppuleiri Ähtärissä!

Hulinaviikot ovat meneillään – viime viikon alussa vapaapäivät menivät keittiössä leipoessa pikkusiskon tuleviin ylioppilasjuhliin, Lempin agilitytreenit alkoivat, käytin Saran toisilla rokotuksilla (paino oli 9,7kg), keskiviikkona aloitin yövuorot, perjantaina loppui valvomiset, kävin hierontakeikalla, kävin Saran kanssa ensimmäisissä pentutreeneissä, juhlittiin Ainon synttäreitä, leivoin viikonloppua varten, lauantaiaamuna aikaisin soi kello, lastasin auton ääriään myöten tavaraa ja auton nokka suuntasi Ähtäriin vuoden ekalle Emppuleirille! Tämä viikonloppu tuli niin tarpeeseen!

Terhi oli varannut meille Ähtäristä metsästysmajan loistavien maastojen ääreltä. Paikka oli kirjaimellisesti keskellä ei mitään – sähköjä ei ollut, majoitusrakennuksena toimiva vanha riihi lämpesi avotakalla, juoksevaa vettä ei tullut. Vaan mitäpä muuta yllytyshullut koiraharrastajat kaipaisivat, kun vaan on luonnon rauhaa, hyvää seuraa, koirat ja loistavat puitteet treenailuun! Tämä leiri meni pk-teemalla.

Lauantaina kokoonnuttiin ensin paikalle, puoleenpäivään mennessä valtaosa oli löytänyt perille ja iltaan mennessä joukko oli kasassa. Leirille osallistui mun lauman lisäksi Aino & Keksi, Maaru ja karjikset, Mari & Noa ja Nuppu, Eve & Nemi, Terhi & Puhti, Poju ja Ili, Helianna & Nuka, Venla & Vilppu, Stiina & Freya sekä Marjut S-pentujen isän Pubin sekä Kirin kanssa. Jos oikein laskettiin, niin koiria oli 18. Valtaosa leiriläisistä oli S-pentuja omistajineen, joten aika paljon treenattiin alkeita, mutta kaikille koirille saatiin kivat tasonsa mukaiset treenit aikaiseksi! Lauantaina satoi vettä iltapäivään saakka, joten kuvaaminen jäi vähemmälle, mutta sunnuntaina saatiin onneksi vähän kuviakin.

Jäähdyttelylenkillä lauantain treenien jälkeen oli mukana 14 koiraa! Koirat vaan vilisivät silmissä, en ole ihan varma, näkyvätkö tässä videolla kaikki.

Lauantaina aloiteltiin jälkihommilla, tallasin jäljet Noalle (huonolla menestyksellä) ja Lempille, jonka kanssa aloitettiin jäljestys oikeastaan vasta leiriä edeltäneenä viikonloppuna. Lempi ajoi jäljen aika vauhdikkaasti, ja yhdessä vaiheessa se selkeästi jäi katselemaan, että eikö metsässä tosiaan ole maalimiehiä nostettavaksi. Pitää muistaa palkkausten jälkeen selkeästi ohjata kädellä alaspäin. Kepit olivat palkkarasioiden päällä, rasiat kiinnostivat enemmän kuin kepit. Rini ajoi jälkensä kuin vanha tekijä, sen kanssa on kyllä kiva tehdä näitä hommia.

Hakutreenien kuvat otti Marjut

Jälkitreenejä lopetellessa muut olivat jo menossa tekemään hakua, joten sinne tietenkin mukaan! Pentujen kanssa tehtiin ensin makkararinkiä, ja kun pennut hiffasivat, että metsässä olevilla ihmisillä on paljon ruokaa, niin laitettiin kolme maalimiestä toiselle puolelle aluetta piiloihin ja käytiin partioiden etsimässä. Pennut pääsivät aika hyvin jyvälle touhusta, osa esitteli jo aika vakuuttavaa nenänkäyttöäkin!

Kuten videoltakin näkyy, Saran mielestä ihmiset ovat kaikin puolin vastenmielisiä!

Partiointitreeni a´la Sara

Isommille koirille tehtiin ihan kunnon treeniä, Lempikin pääsi hakumetsään ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Lempi on sitä parempi, mitä vähemmän sitä treenaa 😀 Pistot olivat aika hyvät, kertaalleen Lempi meni alueesta aika pitkälle ylikin, ja sieltä palatessa työsti aluetta vähän taaksepäin, mikä ei ihan kuulunut asiaan. Mutta hyvät treenit kuitenkin. Vilppu esitteli varsin pätevää toimintaa hakumetsässä, ja Keksikin pääsi etsimään ukkoja.

Marjutin ottamat ihanat naamakuvat

Hakutreenien jälkeen kello olikin jo niin paljon, että suunnattiin Terhin mökille saunomaan, uimaan ja paljuilemaan! Vesi oli varsin kylmää, mutta talviturkit heitettiin yhteisön painostuksella, ja kylmästä järvestä oli ihana mennä lämmittelemään paljuun. Kylpemisen jälkeen päästiin grilli-iltapalalle ja maailmaa parantamaan. Pitkin päivää ihmisillä oli hukassa milloin mikäkin tavara (useimmiten puhelin), joten iltaa kohti siitä alkoi kehkeytyä jo varsinainen vitsi 😀 Koirat puuhastelivat pihalla pitkään väsymättä, vasta vähän ennen metsästysmajalle lähtöä pennuista alkoi viimein loppua virta. Majalla lämmitettiin takkaa yötä varten, ruokittiin koirat ja laittauduttiin yöpuulle. Koirillakin oli ollut sen verran ohjelmaa päivän aikana, että hiiskaustakaan ei yön aikana kuultu.

Emppuleiri-81Sinisilmäsamikset Sara ja Pubi-isä

Sunnuntaina aamupalan ja aamukahvin hartaan pitkän odotuksen jälkeen todettiin sään sopivan valokuvaukseen, samalla päätettiin jatkaa treenejä. Pennuille tehtiin toisinto hakutreeneistä, paljon muuta puuhaa ei leikkien lisäksi pennuille ollutkaan tarjolla, sillä ne olivat lauantain ohjelmasta ja leireilystä varsin väsyneitä. Vilppu ja Pubi tekivät hakutreenin, muut aikuiset pääsivät rallattamaan viestitreeneissä. Ensimmäisessä viestiryhmässä juoksivat Noa, Nuppu ja Freya, toisessa Keksi, Lempi ja Kiri. Koirilla oli selkeästi lystiä, kun ne saivat painattaa lujaa pitkin harjua!

Viestikuvat ovat Marjutin ottamia

Lempille olin tallannut toisen jäljen, mutta sen ajaminen meni vähän plörinäksi – ensin pennut riensivät paikalle sekoittamaan jäljen alun, ja siinähän se jälki sitten pääsi hukkumaan. Saatiin nostettua jälki uudelleen, kun ensimmäinen palkkarasia vaan löytyi. Olin tälle jäljelle jättänyt koemielessä kaksi keppiä ilman palkkarasiaa, ensimmäiseen Lempi teki hyvän reaktion, toisesta se meni heittämällä yli. Harjoitukset siis jatkuvat. Rinille olin suunnitellut ottavani nosework-treenin, mutta en sitten ehtinyt mitenkään, kun extempore-viestitreeneissä menikin aikaa.

Treffien perinteisiä posetuskuvia otettiin siinä pitkin päivää, niitä tässä alla.

Empathica’s Sirius ”Puhti” 16vkoa

Empathica’s Sedna ”Nemi” 16vkoa

Empathica’s Scorpius ”Nuka” 16vkoa

Empathica’s Shaula ”Maaru” 16vkoa

Empathica’s Soraya ”Sara” 16vkoa

Empathica’s Listen To My Story ”Freya” 2v4kk

Empathica’s You Are Not Alone ”Vilppu” 2v4kk

Empathica’s Naroona ”Keksi” 4v3kk kauneimmillaan 😀

Empathica’s Norris ”Noa” 4v3kk

Titangus Daracha ”Nuppu” 1v2kk

DSC_0688S-pentujen hieno isi Ardiente Cinco Jotas ”Pubi” 10v

S-pentueen perhekuva on Marjutin kameralta ❤

Siivouksen jälkeen oli aika hiljalleen valua kotimatkalle, viimeisten autojen poistuessa majalta alkoi sopivasti sataa taas vettä. Oli kyllä niin ihana ja rentouttava irtiotto arjesta, työasiat unohtuivat lennossa, ja sunnuntaina oli jo sellainen olo kuin olisi ollut poissa sivistyksen parista pitempäänkin. Sen verran tuli samanlaista palautetta muiltakin, että päätettiin yksissä tuumin ottaa syksymmällä sama kattaus uusiksi! Tuskin maltan odottaa! 😀

DSC_0832Emppujengi ❤

Emppuleiri-85Saralla leiriväsymys jo vähän painaa! Kuvan otti Marjut.

Meidän matka ei leiriltä jatkunutkaan kotiin vaan Espooseen Lotan ja Yolan luo, sillä punaisella duolla oli luvassa ihan uusia koetuksia! Siitä lisää seuraavassa postauksessa…

Mainokset


Jätä kommentti

Kasvattien alkuvuoden kuulumiset

Vuosi on jo pitkällä, mutta pentuprojektin kiireistä johtuen muiden kasvattien kuulumisten päivittely on jäänyt vähemmälle. Osa tuloksista saattaa blogissa olla aiemmin ohimennen mainittuna, mutta kokoan näitä tähän nyt koosteeksi tuplakirjaamisenkin uhalla.

Emppujen alkuvuosi on lähtenyt käyntiin aika rauhallisesti, mutta mukavasti tuloksia on tahkottu!

n-01276Messi (E. Naldo) on agilityssä tehnyt tässä kevään mittaan hyllyjen sekaan tuloksia 3-luokasta, myös pari nollaa on mahtunut joukkoon. Sertikin on käväissyt lähellä tyrkyllä 🙂 Messi on käynyt pätemässä myös rallytokossa, plakkarissa on tälle keväälle Jyväskylän helmikuun kisoista MES97, Oulun tuplakisoista maaliskuulta MES92 ja MES95, nyt toukokuussa Muuramen kisoista MES78.

52885530_1518693074932937_7718858719781453824_oMoiran kuva (c) Heli Tuominen

Moira (Color Runs Ready for Success) on myös kisannut rallya, helmikuun kotikisoissa tuloksena AVO99 pistettä ja koulari RTK2! Voittajaluokkakin on jo yhtä tulosta vaille viimeistelty, Tampereella huhtikuussa Moira korkkasi komeasti tuloksella VOI95, ja nyt toukokuussa Muuramen kisoista tuloksena VOI93. Moira on aloitellut myös agilitykisauraansa tässä kevään mittaan – ensin se mitattiin maaliskuussa mediksi, ja nyt musta pikkusalama on ehtinyt jo nousta kakkosiin!

f94db0d4-6a8b-4819-b923-37c793993517Nada (Hazelmoor Empress Empathica) korkkasi rallytokossa avoimen luokan Muuramessa nyt toukokuussa hienolla AVO98 tuloksella! Viime viikonloppuna Nada korkkasi puolestaan tokokisat hienosti 172 pisteellä eli 1-tuloksella! Agilitykisoissakin Nada on ehtinyt kevään mittaan käydä, muutamia tuloksia on tullut, mutta puhtaat radat antavat vielä odottaa itseään. Nadalla on luvassa vielä lisää koitoksia tässä lähiviikkoina, joten pysykääs kuulolla 🙂

49948357_282777809075693_4187471892443037696_n

Rufus (E. Wishmaster) on kisannut muutamat agikisat, tammikuussa lainaohjaajan kanssa tuplanolla, toiselta voitto 3-luokassa ja eka valionarvokiinnitys! WAU! Jyväskylässä Reija vieraili laumoineen maaliskuussa, silloinkin kisoista pari tulosta.

DSC_0093Nekku (E. Hazelnuts) käväisi maaliskuussa Joensuun näyttelyissä hakemassa molempina päivinä ERI1:n ilman SA:ta.

2.3. tuomarina Åke Cronander, Ruotsi:

”Bra helhet. Maskulin. Bra huvud form. Fint uttryck. Mycket bra hals & förbröst. Mycket välkroppad. Bra proportioner, fin överlinje. Bra vinklar. Bra päls, ben & tassar. Rör sig med bra steg.”

3.3. tuomarina Loes Mouchart-Kleingeld, Hollanti:

”7 years, excellent type. Very masculine. Good head properties but little steep /pronounced stop. Good bite, good ears. Nice expression. Very good quarters. Beautiful moderate bone. Good body, good colour, red merle. Movement ok, little loose in front.”

DSC_0335Sijoitustyttö Helmistä (E. Neytiri) tuli Pipsan oma mustikki, kun tultiin siihen lopputulokseen, etten Helmiä tule käyttämään jalostukseen. Lämmin kiitos Pipsalle sujuvasta ja saumattomasta yhteistyöstä! ❤

Tiia pyörähti meillä Leon (E. Maybe I’m a Lion) kanssa alkuvuodesta vierailulla, samalla otettiin Leosta uudet posetuskuvat. Leo oli kovasti aikuistunut sitten viime näkemän ja on kovin vauhdikas ja herttainen poika 🙂

Leon velipoika Vilppu (E. You Are Not Alone) pääsi myös kameran eteen poseeraamaan, kun käytiin porukalla treenailemassa Joensuun reissulla.

Oman lauman kanssa ei pentuprojektista johtuen olla paljon riennoissa juostu, mutta huhtikuun lopussa käväistiin Lempin (Two Coasts’ Rala) kanssa Outokummun näyttelyssä Päivi Eerolan arvioitavana. Lempi käyttäytyi hienosti ensimmäisessä isossa koiratapahtumassaan ja osasi esiintyäkin ihan kelvosti siihen nähden, että taidettiin harjoitella näitä karkeloita varten peräti edellisenä päivänä 😀

”Turhan ilmavan kokonaisvaikutelman antava lanneosaltaan pitkä narttu. Selvä sukupuolileima. Melko pitkä kapea pää, kuononselkä saisi olla suorempi. Kaula saisi olla kauniimmin kiinni viistompiin lapoihin. Erinomainen syvä punainen väri. Kuivassa ja kiinteässä kunnossa. Kevyet liikkeet, kapeat takaliikkeet. Askelpituus jää lyhyeksi. Kauniisti esitetty.”

Tuloksena AVO-H, mikä oli reissun tavoitteenakin, eli oltiin erittäin tyytyväisiä! Lempi heitti tuloksen kunniaksi kaikki karvansa, joten näyttely oli ajoitettu ihan oikein 😀

Samalla näyttelyreissulla meidän kanssa oli Lotta kera Yola-Nessuntytön (Hazelmoor Yade Yolanda). Yolalle hienosti AVO-ERI1, SA ja PN4-sijoitus!

”Erittäin tasapainoinen narttu, erinomaisessa kunnossa. Kaunisilmeinen pää, sopiva luusto. Hyvä ryhti, vakaa ylälinja, reilu lanneosa pituus. Tasapainoinen rakenne ja liikunta. Kaunis väri, hyvä karvanlaatu, erinomainen temperamentti. Kestävä vaivaton liikunta, kauniisti esitetty.”

56965411_10213570339589263_427635857709596672_n

Myös Ruuti-Nessuntytöllä (Hazelmoor Yoiku Yemma) menee Saijan kanssa lujaa – huhtikuun piirinmestaruusagilitykisoista tuloksena roppakaupalla hunajaa pikkumaksien piirinmestaruuskullan ja ensimmäisen SERT-H:n muodossa! Ruutillakin valiokello tikittää!

54515855_10156355739787061_1349877490641797120_oJesse Nessunpoika (Hazelmoor Yerry Yammer) käväisi maaliskuussa pitkän kisatauon jälkeen korkkaamassa rallytokon voittajaluokan VOI89 tuloksella!

Neven poika Jogi (Hazelmoor Yedi Yogibear) käväisi alkuvuodesta uusintaluustokuvissa lonkkien osalta hyvin tuloksin – aiemmin C/B lausutut lonkat ovat nykyään B/B 🙂

Paljon onnea sylin täydeltä kaikille! ❤ Ihanaa, kun saa tällaisia uutisia päivittää, vaikka kirjuri tuleekin aina vähän jälkijunassa!


Jätä kommentti

Pitkittynyt pentuprojekti ja päivitysvaikeudet

Vinkki viitonen kaikille bloggaajille – päivittäminen ei helpotu eikä asian määrä ainakaan vähene mitä pitemmälle urakkaa siirtää (ihan kaverin puolesta vaan kerron) 😀 Kootut selitykset ovat a) pentujen muutto omiin koteihinsa, b) siitä seurannut valtava väsymys, c) pennut pistivät viime töikseen kameran muistikortin päreiksi (ei saa uusia kuvia = ei voi päivittää), d) pennut pistivät päreiksi myös tietokoneen laturin johdon ja e) laiskuus. Useampi on ehtinyt jo kysellä blogipäivityksen perään, joten yritän nyt vihdoin ja viimein taistella tämän julkaisukuntoon. Parissa yövuorossa olen yrittänyt luonnostella tätä, mutta itseä tökkii rikkonainen kirjoitusasu, joten aloitetaan alusta.

Ulkoilukuvia maaliskuun lopulta

Edellisen postauksen aikoihin pentujen muutto omiin koteihinsa oli alkamaisillaan, joten aloitetaan kronologisesti siitä.

DSC_0479Ensimmäisenä meiltä maailmalle lähti Marsipaani, joka lähti Ainon, Keksi-maman ja karjislauman jatkeeksi. Marsipaanista tuli Maaru, pennusta olisi toiveissa saada harrastuskoira moneen menoon ❤ Lämpimät kiitokset Ainolle valtavan suuresta avusta pentuprojektin kanssa! On ihana saada luovuttaa pentu kotiin, jossa jo ennestään on oma kasvatti.

DSC_0356Seuraavaksi maailmalle kirmasi Lettu, josta tuli Nemi ❤ Nemi asustaa nykyään Mikkelissä Even, Eemelin ja Riimi-porokoiran kaverina, tulevaisuudessa Nemistä olisi toiveissa harrastuskaveri agiin, tokoon ja rallyyn.

DSC_0156Meidän Don Vohvelinosta tuli Hämeenlinnan asukki, ja myös tämä pentu minulla oli ilo luovuttaa ennestään jo hyvin tuttuun kotiin! Vohvelista tuli Nuka, ja Nuketista tuli Heliannan, Simon ja kasvattini Nekun (E. Hazelnuts) lauman tuorein vahvistus ❤ Nukan varalle on suunniteltu vetolajeja, agilityä ja rallytokoa.

DSC_0251Pannarista tuli Puhti, ja Puhti muutti tähän Jyväskylään Terhin perheen ja kahden muun koiran kaveriksi. Puhtista olisi toiveissa saada koira tärkeään työhön kouluavustuskoiraksi, mutta eiköhän Puhtia nähdä useiden eri harrastustenkin parissa ❤

DSC_0152Hattara jäi myös Jyväskylän vahvistukseksi, se muutti Sirpan ja Arin sekä kahden perropojan kaveriksi. Hattarasta tuli Haba ❤ Haballa on myös luvassa aktiivinen tulevaisuus erilaisten harrastusten parissa!

DSC_0063No sitten elettiinkin suunnitelmista poiketen tovi kolmen pennun kanssa. Marengin luovutus oli sovittu samaan syssyyn kuin viiden muunkin, mutta se loukkasi toisen takajalkansa loppuviikosta. En nähnyt, mitä tilanteessa tapahtui, kun olin toisessa huoneessa, mutta tulin paikalle, kun kuulin pennun huutavan. Tapahtumailtana näytti, että säikähdyksellä selvittiin, ja seuraava päivä oltiin rauhallisesti kotona. Seuraavana päivänä lähdin aikuisten ja pentujen kanssa lenkille, ja siellä huomasin, että nyt ei pennun liikkeet ole kunnossa. Marenki varasi jalalle kyllä eikä varsinaisesti ontunut, kevensi jalkaa ja etenkin ojennus jäi vajaaksi. Oli selvää, etten pentua luovuttaisi uuteen kotiin näillä oireilla, joten jäätiin seurantalinjalle.

DSC_0073Olin varautunut, että jos pennun liike ei pian normalisoidu, niin sitten lähdetään eläinlääkäriin tutkimuksiin. Viikonloppu otettiin rauhallisesti ja yritin järjestellä pennulle hoitoaikaa osteopaatille, koska arvelin, että se olisi tarpeen joka tapauksessa. Maanantaina pennun liike näytti jo tosi paljon paremmalta, joten alettiin pikkuhiljaa lisätä rasitusta, että nähdään, miten se vaikuttaa. Rasituksen lisäämisellä ei ollut vaikutusta jalan käyttöön, joten suunniteltiin uudelleen pennun luovutusta. Sitten kuitenkin todettiin, että ehkä pentu on hyvä varmuuden vuoksi käyttää eläinlääkärin tarkastuksessa. Eläinlääkärin aika meni seuraavalle viikolle.

DSC_0050Tässä välissä Puhti oli tullut meille vajaaksi viikoksi hoitoon Terhin lomareissun ajaksi, ja Maarukin kävi yön yli kyläilemässä. Kummasti viisi liki 10-viikkoista pentua pistää enemmän ranttaliksi kuin kolme 😀 Käytiin aika paljon lenkillä Vesalassa, missä pentuja pystyi pitämään vapaana vailla huolta autoista tai muista koirista. Saija oli laumansa kanssa aika usein mukana, koiria vaan vilisi silmissä, mutta hyvin selvittiin ja auringonpaisteessa keväisessä säässä oli mukava ulkoilla. Pennut olivat illan huomattavasti rauhallisempia, kun pääsivät heti aamusta purkamaan energiansa ulos.

Lotta ja Yola (Hazelmoor Yade Yolanda) olivat meillä huhtikuun ekana viikonloppuna myös kylässä. Yola oli pennuista hieman ihmeissään, pennut sen sijaan tekivät reippaasti tuttavuutta uuteen koiraystävään.

Tässä joitakin ulkoiluvideoita huhtikuun alusta, kun päästiin hankiaisille kävelemään. Saijan lauma on näissä mukana.

Pari metsärallivideota myös huhtikuun alusta, varsinkin Lempparilla oli kivaa!

Sitten löytyi puhelimen kätköistä ulkoiluvideo 8.4. Vauhtia pennuilla riittää!

8.4. käytiin Marengin kanssa eläinlääkärissä. Eläinlääkäri tutki pennun ja jalkoja ojennellessa se loukkaantunut jalka ei sitten ojentunutkaan yhtä pitkälle kuin terve jalka. Saatiin ohjeeksi hakeutua ortopedille. Mun hermorakenteesta ei ollut tässä kohtaa jäljellä enää paljoakaan. Ortopedin aika saatiin loppuviikolle ja osteopaatin aika siitä seuraavalle päivälle.

Ortopedin käynnillä eläinlääkäri tutki jalkaa vähän perusteellisemmin. Ojennuksissa ei ollut enää poikkeavuutta, ja jalkaa pyöritellessä ortopedi kertoi, ettei siellä tunnu tai kuulu mitään rohinoita, mitkä voisivat viitata murtumaan tai muihin vammoihin. Ortopedi ei olisi pitänyt kuvaamista välttämättömänä, mutta päätettiin kuitenkin pentu kuvata, että ollaan sitten ihan varmoja. Röntgenkuvat olivat puhtaat.

Seuraavana päivänä käytiin sitten päiväreissulla Janakkalassa Maaria Kaiperlan luota. Video on otettu ennen reissuun lähtöä, kun käytiin pienellä lenkillä. Sattui meidän kannalta niin onnekkaasti, että ajanvarauksissa oli tullut peruutusta, joten saatiin samalla keikalla hoidettua kaikki kolme pentua sekä Rini. Marengilta oikaistiin ihan kieroon kääntynyt lantio, mikä todennäköisesti oli koko episodin aiheuttanutkin. Korpulla oli myös lantio ihan aavistuksen vinossa, Rinkelillä ei ollut mitään isompia huolia. Maaria kehui vuolaasti pentujen hermorakennetta, Korppu sai myös erityismaininnan vahvasta takapäästä, jota se osaa jo hienosti käyttääkin. Rini oli hyvässä kunnossa siihen nähden, että edellisestä hoidosta oli paljon aikaa. Rinillä hoidettiin palleaa ja lantiota, vanhalla daamilla on kuulemma vielä paljon elinvoimaa ja keho tuntuu nuoremmalta kuin 12,5-vuotiaan keho. Hyviä uutisia siis!

DSC_0098Kun jalan tilanne oli selvitetty ja osteopaatti pennun hoitanut, oli Marengin viimein aika muuttaa omaan kotiin. Marengista tuli Fila, ja Fila asustelee nykyään Espoossa Marian ja Antin kaverina. Filasta on toiveissa Marialle harrastuskaveri agilityyn ja varmaan muihinkin lajeihin sekä Antille seuraneiti mm. kalastusreissuille.

Filan lähdettyä jäätiin neljän koiran talouteen joksikin aikaa ja jatkettiin sosiaalistamista. Samana iltana käytiin pentujen ensimmäisellä hihnalenkkipätkällä, joka ei sujunut läheskään koko matkasta ihan näin sujuvasti 😀

Vapaana ollessaan Lempi käytti tilaisuuden heti hyväkseen ja leikitti pentuja.

Seuraavalla viikolla käytiin pentujen kanssa kaupunkikävelyllä. Elli tuli apuun ja otti Korpun haltuun, niin minä pystyin panostamaan toiseen pentuun, Saijakin oli Unskin kanssa mukana. Käytiin pentujen kanssa ensin Matkakeskuksella ihmettelemässä ihmisvilinää, ritilälattiaa, hissiä ja ihan vaan rauhoittumassa, sieltä matka jatkui keskustaan kävelykadulle, jossa pennuilta ei ihasteluita ja rapsutuksia puuttunut. Pennut eivät luonnollisesti pistäneet yhtään pahakseen huomion keskipisteenä olemista, mutta vähän meinasi olla haasteita päästä kävelemään eteenpäin, kun ihmisiä parveili ympärillä.

Muutamia kuvia kaupunkikävelyltä sekä mun että Saijan puhelimelta. Pentujen kanssa käytiin kaupunkikävelyn päätteeksi vielä Mustissa ja Mirrissä ostoksilla sekä puntarilla. Korppu painoi 7,1kg ja Rinkeli 6,9kg.

Huhtikuun lopun ajan pennut olivat käytännössä mukana ihan kaikkialla ulkoiluista lähtien. Lenkkien pituuksia vähän vaihdeltiin, keskimäärin 3-5km oli päivän pisin lenkki, siihen lisäksi lyhyemmät ulkoilut. Joka päivä tuli hihnalenkkiharjoittelua muutamia toistoja, ja päivä päivältä hihnalenkityspätkätkin alkoivat sujua jo varsin mukavasti. Siinä ohessa treenattiin nimeen reagoimista, luoksetuloa, kontaktia, istumista, odottamista ja lisäksi muita arjen taitoja. Vaikka aina voisi tehdä pentujen kanssa vieläkin enemmän, niin tuntui, että kyllä näiden kanssa aika paljon tuli tehtyä pohjia yhteen jos toiseenkin asiaan.

Rinikin alkoi etenkin loppuajasta vähän lämmetä pennuille. Korppu oli aika taitava lukemaan koiraa ja pehmittelemään vanhempaa rouvakoiraa, joka ei niin hirveästi pennuista ja niiden touhuista enää välitä.

23.4. käytiin pentujen kanssa rokotuksilla. Mentiin kävellen klinikalle, kun siihen ei tästä meiltä kovin pitkä matka ole, ja samalla pennut saivat vähän lisää harjoitusta hihnakävelyyn. Klinikalla pennut hurmasivat työntekijät reippaalla ja rohkealla käytöksellään ja sosiaalisella luonteellaan. Korppu ei tainnut edes huomata rokotuksen laittoa, Rinkeli vähän kääntyi ihmettelemään, että mitä tässä tapahtuu. Rokotusreissulla Korppu painoi 7,7kg ja Rinkeli 7,4kg.

Kevät tuli hujauksessa, oli lämmintä ja pian pääsi lenkille tutuille ulkoilureiteille, jotka talven ajan ovat latuina. Sain videokuvaa Korpun hiekkahepulista. Lempiä pitää vähän toppuutella yhdellä jos toisellakin hepulihetkellä, sillä menee joskus vähän lujaa ja unohtuu, että leikkikaverit ovat aika paljon pienempiä.

Viikko sitten oltiin viikonloppu Joensuussa Lotan ja Yolan kanssa. Pennut ovat jo tottuneita matkailijoita, joten automatka sujui mukavasti. Käytiin perjantaina ja lauantaina pieniä lenkkejä, lauantaina alkuillasta myös kentällä vähän treenaamassa Venlan ja Vilpun (E. You Are Not Alone) kanssa. Pennuista yritettiin ottaa seisomakuvia, mutta se ei oikein ottanut onnistuakseen. Joitakin kuvia saatiin onneksi.

Vappuna pidettiin S-pentujen pentutreffit täällä Jyväskylässä, 6/8 pentua oli paikalla! Pennuilla oli keskenään ratkiriemukasta ja ihmisillä riitti jutusteltavaa. Kiitos kaikille tosi mukavasta treffipäivästä! Tässä joitakin valittuja paloja kuvatulvasta:

Vapun myötä oli viimein aika saatella myös pentuprojekti päätökseen ja luovuttaa viimeinen pentu maailmalle. Vappupäivän jälkeisenä aamuna käytiin vielä aamulenkillä porukalla ja Ainon kanssa napsittiin seisomakuvat 13-viikkoisista pennuista.

59931565_379784822626528_2276900070714507264_n.jpgMaaru (Empathica’s Shaula)

59498883_1001235536753778_4346216636777234432_nKorppu (Empathica’s Salacia)

59414331_445095422724326_1604308136326332416_nRinkeli (Empathica’s Soraya)

59342854_1032605273594653_6514967356509257728_nTyttötrio ❤

DSC_0733Korpusta tuli Vips tai Vipsu, uusi koti on Raahessa/Oulussa Tiinan ja kahden aussiepojan (joista toinen on FF-pentueeni isä Vega, Ghosteye’s Elboron Eternal) kaverina. Vipsu tulee valloittamaan useamman harrastuslajin kenttiä, mielenkiinnolla seurataan, mihin kaikkeen Tiina tämän tyttösen kanssa ehtiikään ❤

DSC_0530Mitä tapahtui Rinkelille? Rinkelistä tuli Sara, ja Sara jää meille kotiin ❤

Kaikilla pennuilla on lähtenyt elämä alkuun mukavasti uusissa kodeissa, paljon on tullut palautetta reippaista ja sosiaalisista pennuista. Muutamalla pennulla tuli vähän takapakkia autoilun kanssa muuton myötä, mikä vähän yllätti, mutta hyvään suuntaan ovat osaavissa käsissä menossa. Ihana, kun on tullut paljon kuvia, videoita ja kertomuksia pentujen seikkailuista, se helpottaa ihan hurjasti ikävää!

59594412_323920541626758_5151551158287859712_n

Koti tuntuu varsin hiljaiselta ja tyhjältä vain yhden pennun kanssa, mutta toisaalta kiva päästä nyt viimein panostamaan omiin koiriin ja harrastuksiin. Lempin kanssa palaillaan takaisin agilityn pariin, Saran kanssa aloitellaan pentutreenejä, Rinin kanssa tehdään mielenvirkistystreenejä. Toivottavasti kesän myötä päästäisiin taas vähän paimentamaan ja treenaamaan pk-puoltakin.


Jätä kommentti

S-pentue kohta 8 viikkoa

Voi itku, mihin tämä aika oikein meni! Tekisi mieli pakata pennut autoon ja karauttaa auringonlaskuun jonnekin kauas, ettei tarvitsisi vielä antaa näitä mihinkään! Pentuja odottaa ihanat kodit, mikä hieman helpottaa luopumisen tuskaa, mutta luulenpa, etten loppuviikosta selviä kuivin silmin – niin ihania nämä pennut ovat olleet!

Marsipaani ja Pannari pusuttelemassa

Viime viikon tapahtumat odottavat yhä kirjuriaan. Tiistaina aamuvillitysten jälkeen pakkauduttiin pentujen ja aikuisten koirien kanssa autoon ja ajeltiin pikareissulle Joensuuhun. Pieksämäellä pennut alkoivat ilmoitella, että ulos olisi asiaa, joten tehtiin pikapysähdys rauhallisessa paikassa kauempana liikenteen melusta. Ulkoilu jäi todella lyhyeksi, sillä heti näkyi vastaantuleva koira, joten automatka jatkui. Seuraavan kerran pennut ilmoittivat olevansa hereillä vasta Joensuun liepeillä.

Lettu ja Pannari leikkimässä

Joensuussa olikin vastassa uudenlaisia haasteita. Meidän majoitusaitan katolla oli varmaan puolisen metriä lunta, joka plussakelien ansiosta oli hiljakseen valumassa alas. Äiti lähti ostamaan verkkoa, jotta saataisiin takapihalle rajattua pennuille turvallinen ulkoilualue. No kuinka ollakaan – kaupasta oli tarttunut matkaan niin heppoinen kanaverkko, että pennuthan pitivät sitä vain hauskana esteratana ja loikkivat sen yli mennen tullen. Pennut pitivät myös kasviksensa mielen virkeänä karkailemalla lumivallin kautta naapurin tontin puolelle, ihan sama juttu oli aikanaan Keksin ja sisarusten kanssa. Rämmin ensimmäisen päivän aikana aika monta kertaa reisiä myöten umpihangessa pentujen perässä…

Marsipaanilla, Korpulla ja Rinkelillä riittää vauhtia

Meidän aitta ei ole koolla pilattu, ja vähän etukäteen jännitin, että mitenhän kahdeksan pentua ja kolme aikuista koiraa (joista yksi on Rini, joka arvostaa omaa rauhaa ja henkilökohtaista tilaa) sinne mahtuu. Pennut saivat parin päivän aikana opetella, miten Rinin lähettyvillä kannattaa toimia, ja aika nopeasti ne pääsivät siitä jyvälle. Pentujen mielestä oli tosin selkeästi hyvin epäloogista, miksi mummukoira pitää heistä ulkona muttei sisällä 😀 Ehkä vähän jännitin sitäkin, miten saan nukuttua samassa tilassa pentujen kanssa. Joka yö tuli herätys 3.30-4.00 välillä pihalle, jota seurasi noin tunnin leikkisessio, seuraava herätys 05.30-6.30 välillä, jota seurasi noin tunnin leikkisessio.

Villasukka on parasta viihdettä

Keskiviikkona taas pari pentua umpihangesta haettuani purin onnettoman verkkoviritelmän ja virittelin sen kinosten reunalle estämään karkureissut. Se toimi yllättävän hyvin, vaikka toki Pannari ja Hattara kertaalleen löysivät aidasta porsaanreiän. Pennut intoutuivat autokatoksesta, siellä olevasta halkopinosta ja muista tavaroista, ne ahtautuivat vaikka miten ahtaisiin rakoihin ja paikkoihin hyvin ennakkoluulottomasti. Päivällä käväistiin mummon luona pentujen kanssa ihmettelemässä kerrostaloelämää, ja iltapäivästä pentujen isän kasvattaja kävi katsomassa pentuja, ja pennut esittelivät vauhdikasta menoaan.

Torstaina eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen otin pennuista kuvia pihalla Ainon kanssa, iltapäivästä käväistiin Ainon äidin luona moikkaamassa Tove-gööttiä ja käväistiin sisällä tutustumassa uuteen paikkaan. Ei näitä tunnu uudet paikat paljon hätkäyttävän, tosi reippaita pentuja ovat tutkimaan. Tovesta kuoriutui ihana leikkitäti pennuille, vaikka se sisällä olikin vähän huolissaan, mitä sen leluista on jäljellä pentujen käsittelyn jälkeen. Varsinaisesti mentiin sisälle, jotta pennut saisivat tehdä tuttavuutta koiriin tottuneisiin kissoihin, mutta pennuilla oli niin villi meno päällä, että ne eivät kyllä tainneet kissoja edes huomata.

Leikkiä Toven kanssa

Perjantaiaamuna Venla tuli meille moikkaamaan pentuja heti aamusta, pennut olivat tunnin ulkoilun päälle sen verran uneliaita, että vietiin pennut sisälle pienille torkuille siksi aikaa, että kävin äidin ja nuoremman siskon kanssa kaupungilla pyörähtämässä. Kaupunkireissun päälle otin pennut vielä ulos purkamaan energiaa ennen kotimatkaa, mutta sen verran reissuelämä väsytti, että ulkoilu ei enää oikein meinannut maistua. Eikun lastaamaan porukkaa autoon ja auton nokka kohti kotia. Hieman ennen Karviota jouduttiin jo pysähtymään pissatustauolle, toinen pysähdys tehtiin taas Pieksämäellä. Ajettiin Ainon kanssa peräkanaa, joten Pieksämäellä käytiin vähän pitemmällä ulkoilulla, siitä tuli otettua videon muodossa todistusaineistoakin.

Lauantaina pidettiin ansaittua lepopäivää pentujen kanssa, paitsi Hattara, Marsipaani ja Pannari käväisivät päivälomalla tulevissa kodeissaan tutustumassa, myös Keksi kävi pitkästä aikaa kotona pyörähtämässä. Kaikki kolme pentua olivat olleet tosi reippaita, mikä on aina ilahduttavaa kuulla – tietää, että sosiaalistamisen eteen nähty vaiva on ollut sen arvoista! Kotona oli kyllä ihmeen hiljaista, vaikka vähimmillään siellä oli kuusi pentua paikalla. Me kotihiiret nautiskelimme mm. sellaisesta harvinaisesta herkusta kuin päiväunet – tuli ainakin kirjurille enemmän kuin tarpeeseen 😀 Iltapäivästä Aino ja Elli tulivat käymään, Ellin kanssa pidettiin perinteisesti pantapajaa, joskin Elli taisi tehdä noin 99% kaikesta työstä… Iltapäivän hauskin ohjelmanumero oli pentujen pääsy pallomereen!

Sunnuntaina oli taas reissaamista tiedossa, tällä kertaa Tampereelle Minnan luo näytille. Pennut nukkuivat koko matkan Tampereelle – hienot pupsit! Minnan pihalla pennut tutustuivat reippaasti uusiin ulkoilumahdollisuuksiin, ja löysipä pari pentua taas aidasta porsaanreiän, jonka kautta karata. Lotta, Ilkka ja Kati kävivät pentuja myös moikkaamassa, pennut tekivät aika ennakkoluulottomasti tuttavuutta uusiin ihmisiin ja esittelivät mm. hampaidenkäyttötaitojaan uusiin ihmisiin varsin auliisti. Siinä päivän mittaan useampi Minnan koiristakin kävi pentuja moikkaamassa, pennut suhtautuivat aika kivasti vieraisiin aikuisiin.

DSC_0192Rini ja Rinkeli

Tampereen keikan isoin ohjelmanumero oli pentutesti. Pentutestin osalta isoin kämmi kävi ajoituksen kanssa – se olisi tietysti kannattanut tehdä heti alussa pentujen ollessa virkeimmillään. Me alettiin testata pentuja vasta myöhään iltapäivällä, ja etenkin viimeisten pentujen suorituksissa näkyi jo tosi selkeästi, että päivällä alkoi olla mittaa. Hattara oli niin väsynyt testissä, ettei sitä huvittanut oikein mikään, sille tehtiin testi vähän pehmennetysti. Näin kaikkinensa yhteenvetona kaikki kahdeksan olivat ihan normaaleja ja sosiaalisia pentuja, pieniä eroja leikissä ja siinä, miten nopeasti lähtevät katsomaan yllättäviä ja pelottavia asioita. Kaikki olivat kiinnostuneita ihmisestä ja uuden paikan tutkimisesta, eikä kenellekään tuntunut jäävän traumoja kokemuksesta, vaikka kaikki osiot eivät niin mieluisia olleetkaan.

Pentutestin jälkeen annettiin pentujen nukkua hetki, käväistiin nopeasti pihalla ja alkuyöstä ajeltiin takaisin kotiin. Ei tiennyt pentuja olevan kyydissä, niin hiljaista oli 😀 Kotona pennut saivat energiabuustin ja leikkivät tovin, mutta sen verran päivän rasitukset väsyttivät, että päästiin aika nopeasti nukkumaan. Aamulla heräsin kuudelta päästämään pennut pihalle ja luuttuamaan lattian, mutta sen jälkeen sain nukkua vielä muutaman tunnin ennen herätystä.

Tämä video on kuulemma somessa herättänyt hilpeyttä ja hyvää mieltä katsojille

Pallomeressä on hirmumyrsky 😀

Kauhea viikko on käsillä – pentuja pitäisi ryhtyä loppuviikosta luovuttamaan maailmalle! On nämä niin huikeita tyyppejä, että toisaalta on ihana heidät antaa uusille ihmisilleen ja jäädä seuraamaan, mitä heistä kasvaa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita alkaa olla jo siinä määrin, että pennut tuntuvat olevan hiljalleen valmiita kohti uusia haasteita. Onneksi tähän lähelle jää monta pentua, niin pääsee näkemään usein. Elättelen myös toiveita, että saan hiljalleen nukkua hieman pitempiä öitä, ja näin liki 8 viikon ajan kaikki vapaat illat ja päivät pennunkatsojille uhranneena osaan taatusti arvostaa omaa vapaa-aikaa ;D Ihana myös päästä taas kunnon lenkille päivittäin, antaa aikaa hieman paitsioon jääneille aikuisille koirille ja päästä treenaamaan!

DSC_0650


3 kommenttia

Pennut eläinlääkärin tarkastuksessa ja viralliset nimet

Pikainen päivitys reissun päältä, kirjoittelen reissusta ajan kanssa kotoa käsin, jahka huomenna ensin kotiudumme.

Tänään käväistiin pentujen kanssa eläinlääkärin tarkastuksessa ja silmäpeilauksessa. Kaikilla pennuilla on kirkkaat silmät eikä eläinlääkärin tarkastuksessa tullut kenestäkään ilmi mitään moitittavaa tai huomautettavaa, eli koko porukka on tervettä sakkia! Pennut olivat eläinlääkärissä reippaita, virtaa olisi riittänyt aamun ulkoilutuokiosta huolimatta. Onneksi Aino ja äiti olivat klinikalla apukäsinä, olisi ollut aika haastava rasti lähteä näiden kanssa yksin klinikalle.

Eläinlääkärin tarkastuksen yhteydessä pennut saivat sirut niskaansa, ja rekisteröintikin on jo hoidettu kuntoon. Tällä kertaa pentueen virallisten nimien teemaksi valikoitui S-kirjain sekä avaruus, tässä alla pennut virallisine nimineen esittelyssä kera tuoreiden 7-viikkoisseisomakuvien:

DSC_0304Empathica’s Saros ”Hattara” 7vkoa

Saros-jakso on 18vuotta, 11vrk ja 8h kestävä jakso, jonka kuluttua auringon- ja kuunpimennykset toistuvat suunnilleen samankaltaisina ja samassa järjestyksessä. Nimi on myös kunnianosoitus tärkeälle ystävälleni ja mentorilleni Minna Sarokselle 

DSC_0346Empathica’s Scorpius ”Vohveli” 7vkoa

Scorpius on eläinradan tähdistö.

DSC_0353Empathica’s Sirius ”Pannari” 7vkoa

Sirius on tähti Ison koiran tähdistössä, maasta katsoen tähtitaivaan kirkkain tähti.

DSC_0398Empathica’s Salacia ”Korppu” 7vkoa

Salacia on mahdollinen kääpiöplaneetta Kuiperin vyöhykkeellä.

DSC_0414Empathica’s Sedna ”Lettu” 7vkoa

Sedna on mahdollinen vuonna 2003 löydetty kääpiöplaneetta.

DSC_0461Empathica’s Shaula ”Marsipaani” 7vkoa

Shaula on Skorpionin tähtikuvion hännässä sijaitseva kirkas kolmoistähti.

DSC_0489Empathica’s Sinope ”Marenki” 7vkoa

Sinope on Jupiterin kuu.

DSC_0546Empathica’s Soraya ”Rinkeli” 7vkoa

Soraya on yksi kuun kraatteri.


1 kommentti

Pentujen sosiaalistumisviikonloppu ja uusi halliseikkailu

Huh huh, mitä menoa meillä täällä on! Tässä on pakostakin havainnollistunut, kuinka vähällä olen päässyt aiempien pentueideni kanssa, meno alkaa olla varsinaista kaaoksenhallintaa 😀 Videot ovat tämänpäiväiseltä hallireissulta, ripottelen niitä tähän tekstin sekaan.

Yövuorojen välissä ei paljon nukuttu. Lauantaiaamuna töiden jälkeen pennut pihalle, luutun varteen, aikuisten kanssa pihalle, pentujen ruokinta, aikuisten ruokinta ja mitähän muuta vielä. Pennut antoivat nukkua noin kolme tuntia, sitten heräsin niiden pitämään älämölöön ja totesin, että nämä unet taisi olla tässä. Vähän ennen kahta pakkasin pennut autoon, haettiin Tiina matkakeskukselta ja ajeltiin hiekkakuopille ulkoilemaan. Pennut irtosivat tutkimusmatkailemaan aika paljon kauemmas kuin ensimmäisellä kerralla, tuli aika vahvasti flashbackit Keksin ja sisarusten pentuaikojen ulkoiluista..

Sunnuntaina muutaman tunnin nukuttuani meillä oli päivä täynnä ohjelmaa. Marjut kävi pentujen Pubi-isän ja 1-vuotiaan Kiri-aussiensa kanssa pentuja tapaamassa, ennätettiin aikuisten koirien kanssa yhdessä lenkkeilemäänkin. Kiri pääsi lenkin lopuksi pentuja moikkaamaan, ja olipa hauska nähdä, miten pennut reagoivat vieraaseen nuoreen urokseen. Lettu ja Vohveli olivat alkuun vähän harkitsevaisempia tekemään tuttavuutta, mutta muut lähtivät todella nopeasti ja reippaasti tekemään tuttavuutta uuteen koirakaveriin, eikä Letulla ja Vohvelillakaan pitkään mennyt, kun olivat jo tutustumassa. Iltapäivästä pennuilla riittikin vieraita, kun Aino, mun työkaveri sekä tuleva pennunomistajapariskunta kävivät vierailulla.

Tänään pennut herättivät aamulla jo heti kuuden aikaan. Villiä menoa riitti 1,5h, Tiina onneksi viihdytti pentuja päästämällä niitä vuoroin pihalle ja sisään, sillä univaje vaivasi kirjuria enemmän kuin kovasti. Pennut ottivat pienet unet automatkalla hallille. Hallin pihalla meitä odotteli pentujen tämän päivän sosiaalistamistiimi, jonka avustuksella ja valvonnassa ensin pissatettiin pennut ja sitten vietiin hallille. Hallilla päästiin tekemään pentujen kanssa ensin yksitellen makkara- / sosiaalistumisrinkiä ja lopuksi otettiin pennut yhtä aikaa kentälle Keksin kanssa. Tälläkin kertaa toisella kentällä oli treenaajia samaan aikaan, mutta häiriö oli aika paljon vähäisempää, eivätkä pennut sitä noteeranneet. Osa pennuista piti herätellä unilta, joten jotkut heräsivät vähän hitaasti sossuilemaan, mutta kokonaisuutena minusta kaikilla meni tosi kivasti ja kaikki saivat kivat hallikokemukset 🙂

Vohveli

Hattara

Korppu

Marenki

Marsipaani

Pannari

Lettu

Rinkeli

Pieniä eroja pennuissa näkyi hallikäyttäytymisessä – osaa ympäristö kiinnosti ihmisiä hieman enemmän, osa söi nakkia hyvinkin ahnaasti siinä missä osa ei ollut nakista niin innoissaan. Makkararingin aikana pennut eivät oikein intoutuneet leikkimään lelulla. Kaikki suhtautuvat kuitenkin mielestäni hyvinkin uteliaasti, luottavaisesti ja positiivisesti niin vieraisiin kuin tuttuihinkin ihmisiin, ringissä olijoista osa oli pennuille entuudestaan tuttuja ja osa täysin vieraita.

Halliseikkailun jälkeen kotona pennut olivat hetken hereillä ja leikkivät keskenään. Lähdin käymään aikuisten kanssa lenkillä, kotiin palatessa vastassa oli aika unisen oloista sakkia. Iltapäivä ja ilta on ollut varsin rauhallista, mitä nyt ruoan päälle pennut jaksoivat riehua pitkälle toista tuntia. Varmaankin leikin kautta on helppo purkaa päivän kokemuksia.

Pentujen kodit alkavat tässä hahmottua, tulevat omistajat on valittu, mutta ihan kaikista pennuista en vielä osaa sanoa, kuka menee ja kenelle. Terveystarkastus antaa varmaan vähän osviittaa, samoin viikonlopun pentutestit. Ihanat kodit on joka tapauksessa kaikkia odottamassa 🙂


Jätä kommentti

Pentuset 6vkoa

Mistähän aloittaisi 😀 On ollut hyvin kiireinen viikko lukuisine menoineen, mutta yritän tiivistää oleellisimmat pähkinänkuoreen.

Rakkailla piiperoilla on ollut oikea sosiaalistamisen aktiiviviikko. Maanantaina oli ensimmäinen autoajelu hallille. Menomatkalla pennut protestoivat autoilua vinkumalla ja osa ulvomalla, mutta kaikkinensa ääntä lähti mielestäni suhteellisen vähän. Hallille suunniteltu sosiaalistamismakkararinki kariutui alkutekijöihinsä, kun paikalle ei tullutkaan mun ja Ainon lisäksi kuin Pipsa. Lennosta sovellettiin sitten niin, että otettiin pennut yksitellen kentälle, joka oli ripoteltu täyteen kaikennäköistä tutkittavaa jakkaroista leluihin, treenivälineisiin, tasapainotyynyihin ja rallytokon kylttitelineeseen.

Pannarin tyylinäyte hallilta

Ensimmäiset pennut, jotka saivat varsin rauhallisen ympäristön kentän tutkimiseen, olivat tosi reippaita ja rohkeita. Harmillisesti meidän tutustumistunti oli varattu juuri ennen valmennusryhmien alkamista, joten viimeisille pennuille häiriönä oli haukkuvia koiria ja viereisen kentän keinunrämäytystreenit, mikä oli sitten uuteen ympäristöön yhdistettynä jo vähän liikaa. Mua harmitti ihan älyttömästi, kun olisi tietysti halunnut kaikille pennuille kivat ensimmäiset kokemukset hallilta. Vohveli ei ennättänyt yksinään kentälle ollenkaan, kun aika loppui kesken. Vietiin pennut lopuksi yläkerran luentotilaan, jossa ne saivat porukalla vähän palautua kenttäkokemuksesta, siellä vauhtia riitti ja kentän tapahtumista hieman säikähtäneet palautuivat nopeasti. Ensi maanantaille varattiin toiseen halliin kenttä, sieltä toivottavasti sitten uutta parempaa kokemusta pennuille hakemaan. Paluumatkan pennut nukkuivat, joten autossa oli hiljaista sakkia. Iltapäivästä meillä kävi vielä pennunkatsojia, joten pennuilla oli melkoisesti ohjelmaa maanantaina.

Pennut luentotilassa

Iltaleikkejä

Marsipaani ja Rini-adoptiomummu

Tiistaina oli ohjelmassa extempore-reissu Tervakoskelle, agendana Marsipaanin käyttö osteopaatti Maaria Kaiperlan vastaanotolla. Sehän on tässä viikkojen varrella ollut aika kova pärisemään muiden pentujen kanssa, lisäksi pistin merkille, että se kirputti välillä toista takajalkaa. Viime viikolla se vähän kevensi toista etujalkaakin. Kävin sitä hyvin varovasti itse läpi, ja paikallistin ongelman oikeaan takajalkaan ja lanneselkään. Kävipä sitten mielessä sekin, että voisiko osa pärisemisestä muille pennuille olla kipukäytöstä. Aika pian asiaa pohdiskeltuani totesin, etten pysty sitä hyvillä mielin luovuttamaan uuteen kotiin, jos ei tilanteeseen saada selkoa, joten otin yhteyttä osteopaattiin, joka onneksi järjesti meille ajan tosi nopeasti.

Joten eikun pennut ja aikuiset koirat autoon ja ajelemaan 3,5 tuntia suuntaansa. Pennut olivat ihan uskomattomia matkalaisia – ei käytännössä mitään ääntä kumpaankaan suuntaan ajettaessa! Jyväskylästä ajettiin yhteen putkeen Tervakoskelle, hieman ennen perillepääsyä pysähdyttiin hetkeksi jaloittelemaan metsäautotielle.

Eniten varmaan pelkäsin, että Marsipaanilla on joku luustotason ongelma. Osteopaatti oli kuitenkin toista mieltä – pennun keho ei ole ehtinyt syöksysynnytykseen mukaan, mikä on jättänyt kehoon jännitystilan. Marsipaani on syliin nostettaessa ollut jännittyneen tuntuinen siinä missä muut ovat ihan rentoja. Pennun etu- ja takapää eivät oikein keskustelleet keskenään, mikä on kyllä näkynyt siinä, ettei pentu ole juurikaan venytellyt, ja se on vältellyt etenkin takajalkojen ojentamista. Marsipaani pisti kovasti hanttiin aluksi, kun hoito alkuun teki olosta varmaan vielä epämukavamman. Hoito kesti noin 15-20min, jonka aikana pentu rauhoittui ihan silminnähden. Syliin nousi rento ja hyvällä tavalla ihan erituntuinen pentu ❤

Hoidon tulos on lyönyt kyllä ihan ällikällä, vaikka tiesin aiemmista kokemuksista Maaren osaavan asiansa. Marsipaanin pärrääminen muiden kanssa on vähentynyt ihan onnettoman pieneen murto-osaan aiemmasta. Sen rintakehä leveni, se nukkuu ihan pitkulana ojentaen takajalat taakse tai kerällä, mitä se aiemmin ei tehnyt. Se on ollut aiemmin myös vähän huono syömään, mutta nyt ruokakin maistuu ihan eri tavalla. Joku voisi ajatella, että 3,5h ajamista 20min hoidon takia on ihan järjetöntä, mutta itse en voisi olla onnellisempi ja huojentuneempi, että tämä reissu tuli tehtyä!

Videokuvaa paluumatkan ulkoilutuokiolta

Kotiin palattuamme pennut saivat ihan käsittämättömän hepulin, ja riemua kesti ainakin tunnin. Jonkin aikaa ennätin jo miettiä, että loppuukohan se koskaan 😀 Pienillä oli ollut pitkä päivä, joten eipä pentuja voinut siitä syyttää, että kotona virtaa sitten riitti.

Keskiviikkona pennut saivat pitää ansaitun lepopäivän ilman erillistä ohjelmaa. Helianna oli meillä päivän pentuja hoitamassa, kun itse olin illan töissä. Torstaina puolestaan Aino huolehti pentujen viihdytyksestä, sillä pennut pääsivät Keksin kanssa Ainon työpaikalle nuorisokodille nuorten ja työntekijöiden päivää ilahduttamaan. Kovasti oli pennuista kuulemma tykätty, ja pennut olivat olleet tosi reippaita ja sosiaalisia.

Tänään (eli eilen) pakkasin pennut taas autoon ja käväistiin tutustumassa Vesalan hiekkakuoppiin, Ainokin oli mukana. Pennut ulkoilivat reippaasti noin tunnin, osa ei olisi malttanut millään lähteä kotimatkalle, kun ulkona oli niin kivaa. Rini-mummukin innostui leikittämään muutamaa pentua, Keksi ja Lempi keskittyivät lähinnä toistensa rääkkäämiseen. Oli kiva huomata, että hiekkakuopille taas pääsee, siellä uskaltaa turvallisin mielin ulkoiluttaa pentulaumaa, kun ei ole vilkkaita teitä lähettyvillä. Ulkoilureissun jälkeen pennut ottivat tunnin verran nokosia, kunnes meille tuli vieraita pentuja katsomaan. Alkava viikonloppukin on täynnä vieraita yövuorojen ohessa, joten koomaista menoa voi ainakin kirjurilla olla luvassa.

Lempi-lastenhoitaja

Vohveli on kivasti reipastunut tässä viikon aikana. Ainolta tuli raporttia nuorisokodin reissulta, että Vohveli oli etunenässä ollut tutustumassa uusiin paikkoihin. Se tykkää edelleen sylitellä, vaikka siitä löytyy itsenäinenkin puoli. Vohvelilla on tämän kahdeksikon kamalin ääni, se oikein vihloo korvia, kun sillä iskee tahtotila päälle. Onneksi se ei anna ääninäytteitä kultakurkustaan kovin usein…

Hattara on pojista tuhmin, se käy surutta nukkuvien sisarusten korviin kiinni ja puistelee menemään! Se on kontaktinhaluinen ihmistä kohtaan ja hakeutuu syliin, muttei viihdy sylissä samalla tavalla kuin vaikkapa Vohveli. Jos joku on villasukassa kiinni, se on aika usein Hattara. Hattara leikkii tosi kivasti, mutta vauhdissa se häviää ketterimmille sisaruksilleen.

Korppu on edelleen eniten Keksin oloinen ainakin luonteeltaan. Se pärisee leikeissä varsin vähän ja saattaa selätettynä vähän irvistellä, mutta sillä ei ole tarvetta antaa samalla mitalla takaisin selättäjilleen. Se on tytöistä pysynyt edelleen tasaisimpana ja rauhallisimpana.

Marenki on todella kivasti liikkuva ja hirmuisen hauska tyttönen! Tällä viikolla se on oppinut vetämään korvat niskaan ihmisen nähdessään – ihmiset ovat niiiiiiin kivoja! Se on todella leikkisä ja iloinen pieni koiran alku ja tutustuu reippaasti uusiin asioihin. Ehdottomasti yksi pentueen ketterimmistä pennuista, se tasapainottelee milloin lelutyynyn ja tasapainotyynyn päällä. Marenki on myös pentueen ansioitunein vesikuppiuimari – viimeksi torstaina lelulaatikkoon piti kiivetä vesikupin kautta.

Kiukkupaani is gone, tässä on Lötköpaani! Ihan mieletön muutos pennun olemuksessa ja käytöksessä osteopaattireissun jälkeen! Marsipaani rakastaa olla ulkona, se saa ulkona juoksemisesta samanlaisen riemukohtauksen kuin Marenki ihmisten näkemisestä. Marsipaani on myös yksi pentueen ketterimpiä liikkujia, se viipottaa menemään ihan hillitöntä kyytiä.

Pannari on coolein äijä, pentueen isoin edelleen. Tahtotilan iskiessä se saattaa haukahtaa kerran hyvin vaativasti, jos on vaikkapa ruokaa luvassa, ja sapuskalautanen ei ilmaannu nenän eteen riittävän nopeasti. Pannari vaikuttaa hyvin tasaisen varmalta puksuttajalta, tulee ihan pentujen Messi-eno mieleen pentuna.

Lettu – innokas pieni sylikoira, käden kirputtaja ja nuorisokodin nuorten pusuttelija! Tosi leikkisä ja hyväntuulinen pentu, mutta tomera, ei kyllä anna muiden kyykyttää itseään. Jokin tämän pennun katseessa sulattaa ainakin minun sydämeni, siinä on jotain niin kaunista ja älykästä. Lettu on Lempin suosikkileikitettävä, heillä selkeästi synkkaa!

Rinkeli Sinisilmä seuraa yhä tarkasti kaikkia tekemisiäni ja kulkee mukana tarkistamassa, että kaikki tulee tehtyä. Yleensä ottaessani kameran esille Rinkeli kääntää linssille takapuolensa. Rinkeli on kova kiipeilemään jakkaralle ja tasapainotyynyille, se tuntuu pitävän fyysisistä haasteista. Aino oli saanut kuvattua hauskan ja ihanan hetken Rinkelistä ja jakkarasta:

Pennut ovat nyt siinä määrin aktivoituneet, että aamuisin saan herätyksen yleensä klo 7-8 välillä, mutta muuten olen saanut nukkua aika eheitä öitä. Vähän jännittää, miten nämä antavat yövuorojen välissä nukkua. Aamupalan ja takapihalla ulkoilun jälkeen leikkeihin riittää virtaa joksikin aikaa. Sisäsiisteysasiat ovat aika hyvällä mallilla, käytännössä luutun varressa ei tarvitse paljon heilua, jos vaan päästää pentuja usein ja joka välissä pihalle. Yöllä en ole viitsinyt herätä pentuja päästämään ulos, joten aamulla siivottavaa toki riittää vähän enemmän. Ensi viikon olen onneksi lomalla, jolloin aikaa on paremmin pentujen viihdyttämiseen ja sosiaalistamiseen.