Empathica's Blogi


Jätä kommentti

On siis kesä!

Emppujen ensimmäisestä paimennusviikonlopusta alkoi kesä – lähes kuukausi putkeen auringonpaistetta ja lämpöä. Luonto heräsi henkiin muutamassa päivässä ja toi tullessaan tie- ja siitepölyn. Nyt pahin on onneksi jo ohi, meinasi olla välillä vähän tukala olo ulkona.

34535227_10156325637512808_1571896762627522560_n

Enpä ihan hetkeen muista, milloin viimeksi olen heittänyt talviturkin jo toukokuussa. Tänä kesänä oli pakko, päivisin on ollut niin lämmintä. Uimassa ollaan käyty useamman kerran viikossa. Lenkkeily on pitänyt koirien kanssa ajoittaa iltaan, kun on viileämpää. Toukokuun alkupuolella pystyi käymään lenkillä päivälläkin, kunhan oli lenkin varrella lutakoita, joihin koirat pääsivät välillä vilvoittelemaan. Nyt lutakot ovat kuivuneet, joten niistäkään ei ole juuri iloa.

Lempi on kesän lapsi, mutta vaikuttaa olevan vähän herkkä helteelle. Se kirjaimellisesti herää henkiin, kun pääsee uimaan. Sain tällaisen hetken vahingossa ihan videolle, enkä voinut olla miettimättä, että onkohan Lempi ollut edellisessä elämässä saukko vai liekö aiempien sukupolvien aikana lipsahtanut väliin jotain muutakin 😀

Lammikossa on hyvä olla!

Hakukausi saatiin avattua toukokuun alussa. Ensimmäiset viikot purettiin talvitauon aikana kertynyttä intoa – oli vähän naurussa pitelemistä, kun Lemppari etsintään lähetettäessä heitti ensin riemurinkiä ennen kuin pystyi keskittymään varsinaiseen työntekoon! Suorat pistot ovat talven aikana vähän unohtuneet, joten niiden kanssa painitaan. Ollaan otettu treeneissä ilmaisua erikseen, ja se on mennyt eteenpäin tosi paljon toukokuun aikana. Ei tunnu enää yhtään epärealistiselta, että saisi ilmaisun vietyä metsään vielä tämän kauden aikana. Lempistä tulee rullakoira.

34482518_10156325638282808_7250533153658372096_nUinnin jälkeen läheisyys lämmittää

Haun lisäksi ollaan hiljalleen tehty paluuta takaisin myös tokon pariin. Tauko on tehnyt hyvää, nyt löytyy taas intoa. Ellin kanssa tehtiin pohdintaa, että Lempi osaa teknisesti seurata hyvin, mutta nyt pitäisi saada peliin lisää fiilistä. Niinpä ollaan työstetty tunnetilaa tekemiseen. Huomaa kyllä, että on koiralle henkisesti raskasta pitää yllä korkeaa virettä. Koirakin on nuori, ja kestävyys varmasti treenin myötä kasvaa, joten en ole tästä huolissani. Tunnistan myös tässä tehneeni koulutusmokan – olen niin paljon vahvistanut rauhaa ja malttia. Katsotaan, miten nopeasti korjaussarja alkaa tuottaa tulosta.

34323987_10156325638492808_7321569932754288640_nLempin uusi ällösöpö panta!

Toukokuussa ollaan myös paimennettu ahkerasti. On se vaan niin koukuttavaa ja kiehtovaa – mutta vastapainona tolkuttoman vaikeaa. Välillä tuntuu, että matka kisakentille on vielä todella pitkä; sitten taas onnistumisten jälkeen tulee hetkellinen kaikkivoipainen olo. Eilisistä treeneistä saatiin videomateriaalia pieni pätkä, kun Mari oli mukana treenaamassa.

Kuten tekstistä huomaa, niin treenit ovat nyt aikalailla painottuneet Lempin työstämiseen. Mummutkin ovat saaneet vähän mielenvirkistykseksi treenata. Neve on tehnyt noseworkissa koko ajan hyvää työtä, pitäisi yrittää katsella sille kisoja ja lähteä vaan rohkeasti kokeilemaan. Rinin kanssa olen rallytokon suhteen edelleen vähän kahden vaiheilla, mennäänkö vielä kisakentille vai keskitytäänkö vaan treenaamisesta nauttimiseen. Rini yllätti minut, kun tein yksi ilta kotona nosework-treenin. Rinin kanssa ei olla pahemmin treenattu miesmuistiin, mutta ajattelin antaa sille mahdollisuuden kokeilla. Muutama palkka lähtöhajulla ja yläkerran vierashuoneeseen eukalyptusta etsimään. Se löysi kaikki hajut ja teki tosi selkeät reaktiot! Pitääpä antaa Rinin etsiä toistekin 🙂

Mari kävi Noan (E. Norris) ja Nupun (Titangus Daracha) kanssa kylässä viime viikonloppuna. Nuppu on kasvanut hirmuisesti, mutta on kyllä ihan syötävän suloinen ja ihanan reipas penneli! Otettiin uusia kuvia, näistä tuli aika ihania 🙂

Nuppu 11vko

DSC_0180Yhteiskuvassa Noan kanssa

34396818_10156325638527808_6709707362757771264_nNuppu on myös ansioitunut nurmikonkasteluapulaisena

Loppuun vielä pari tulospäivitystä. Messi (E. Naldo) ja Saila tekaisivat 12.5. Tamskin agikisoissa voittonollan hyppyradalta ja saivat ensimmäisen LUVAn 2-luokasta! Virallisille agilitykentille saatiin yksi Empputiimiläinen lisää, sillä 19.5. Pipsa ja Helmi (E. Neytiri) korkkasivat kisauransa komeasti: ekalta radalta 15vp ja 3. sija, toiselta radalta 5vp ja 1. sija ja kolmannelta radalta eka LUVA luokkavoiton kera! Paljon onnea molemmille! 🙂

Vasemmalla Messi ja oikealla Helmi

Mainokset


2 kommenttia

Uusi jäsen Emppuperheeseen

Perheenlisäystäkin on saatu tässä välissä, joskin vasta ihan hiljattain! Tässä on Nuppu, Titangus Daracha, joka muutti Marin lauman jatkeeksi Espooseen kasvattini Noan (E. Norris) kaveriksi! Nuppu on Marilla ja mulla yhteisomistuksessa.

Marille ollaan etsitty työlinjaista narttua enemmän ja vähemmän aktiivisesti jo varmaan 1,5 vuoden ajan. Useasta eri yhdistelmästä on kyselty, käyty raastavan pitkä odotusprosessi monesti läpi – ja aika monta karvasta pettymystä on tullut vastaan, kun pentuja ei joko ole tullut tai narttua ei ole riittänyt. Mutta kun tarpeeksi pitkään jaksaa toivoa, odottaa ja uskoa, niin unelmat voivat toteutua 🙂

Nuppu ja kahdeksan sisarusta syntyivät 19.3. Nupun emä on ihana Kio (Copper Beech Kio) ja isä Jamie (Starstuff’s Most Wanted). Molemmat vanhemmat ovat paimennuksessa ansioituneita – Kio toimii kotitilalla työkoirana ja sillä on kisatuloksiakin paimennuksesta, Jamie toimii työkoirana nautatilalla.

29060855_10216030964153981_980925685602663320_oKoko lössi ihan pieninä, Nuppu reunimmaisena vasemmalla. Kuva on Nupun kasvattajan ottama.

Marin kanssa käytiin katsomassa pentuja kolmesti, ensimmäisen kerran pentujen ollessa vähän alle 3-viikkoisia, sitten 5- ja 7-viikkoisina. Blue merle -tyttöjä oli kaksi, ja molemmat pistivät meillä silmään positiivisessa mielessä jo hyvin varhain. Vaikka pentue oli tosi tasainen, niin viikkojen varrella ne blue merlet edelleen sieltä aina meitä miellyttivät eniten. Voi sitä onnen hetkeä, kun saimme kuulla, että toinen muuttaisi Marin luo!

Viime viikolla helatorstaina, mun viimeisen lomapäivän kunniaksi, käytiin aamulla Marin kanssa hakemassa Nuppu maailmaa valloittamaan. Kotimatka sujui muutamaa itkuhetkeä lukuun ottamatta mukavasti. Hienosti pikkuneiti on kotiutunut ja lähtenyt reippaasti tutustumaan uusiin kuvioihin. Nupusta on toiveissa Marille toinen aktiivinen harrastuskaveri, lajivalikoima varmaan tarkentuu ajan kanssa, kun Nuppu ensin vähän kasvaa.

32490981_10156272630647808_5000514011939209216_n

32425919_10156272630757808_7782140050661179392_nMarin ottamia kuvia ensimmäisiltä päiviltä

Lämmin kiitos Tiinalle luottamuksesta, Nuppu-riiwiö on unelmien täyttymys!

Joitakin kuvia pentueesta mun kameralta. Voiko olla mitään ihanampaa kuin lauma koiranpentuja?


Jätä kommentti

Emppujen ensimmäinen paimennusviikonloppu 5.-6.5.2018

Viikko sitten pidettiin laatuaan ensimmäinen Emppujen paimennusviikonloppu Luhangalla, samassa paikassa, jossa olen omien koirieni kanssa käynyt viime kesän lopusta alkaen. Kelit ovat yleensä näitä meidän tapaamisia suosineet, ja niin tälläkin kertaa – lauantaina oli pilvistä mutta lämmin, ja sunnuntaina paistateltiin auringossa. Lauantaina mukana olivat Moira (Color Runs Ready for Success), Vilppu (E. You Are Not Alone), Noa (E. Norris) ja omista koiristani Rini ja Lempi. Sunnuntaina paimennukseen osallistuivat Vilppu, Noa, Nada (Hazelmoor Empress Empathica), Lindan bortsu Rolf ja omista koiristani Neve ja Lempi.

 

Moira on tässä kevään aikana käynyt Sailan kanssa paimentamassa joitakin kertoja, ja olen saanut raporttia, että se on varsin pätevä nuori paimenen alku. Nyt pääsin näkemään Moiran työskentelyä ensimmäisen kerran itse, ja ohjasinkin sitä samalla. Moira on kovin innokas ja keskittynyt, sen ohjaaminen tuntui hyvin luontevalta ja vaivattomalta. Ja miten hienot ja nopeat maahanmenot Saila on Moiralle opettanut!

 

Rinin kanssa saatiin lauantaina tämän kevään parhaat treenit. Mummu teki nätit kuljetukset ja oli hyvin kuulolla, maahanmenoihin saatiin napakkuutta, kun kävin palkkaamassa niistä erikseen. Rini toimii paimenessa hyvin, kun olen vain itse sille selkeä (kummallista!)

 

Huikeimman kehityskaaren viikonlopun aikana esitteli Vilppu, joka oli paimentamassa ensimmäistä kertaa. Murkkuikäisen teinipojan kanssa käytiin läpi monenlaisia asioita alkaen siitä, että lampaita ja avustajakoira Temiä ei saa syödä ja lampaita kohti ei saa sännätä. Kouluttajaakin Vilppu vähän testasi. Aika huikeaa oli nähdä, miten koiran olemus muuttui rauhallisemmaksi, ja miten se sunnuntaina ohitti Temin lähietäisyydeltä edes vilkaisematta ja lähestyi lampaita nätisti. Vilpun treeneissä havainnollistui hyvin, miten nopeasti koira voi kehittyä, kun sitä vaan osataan viedä oikealla tavalla ja reilusti eteenpäin. Vilppu selkeästi hyötyy myös, mitä selkeämmät pelisäännöt ovat.

 

Noalla on takana pitkä paimennustauko, joten intoa siltä ei puuttunut. Noan viikonlopun teemana oli äänenkäytön hillintä paimennuksessa ja rauhan saaminen työskentelyyn. Noakin vastasi treeniin hyvin ja esitteli hienoja paimennuspätkiä.

 

Myös innokkaan Nadan kanssa treeniteemana oli äänenkäytön hillintä ja rauhan etsintä työskentelyyn. Hauska oli nähdä, miten koirista löytyi paljon samankaltaisuutta.

 

Nevellä riitti vauhtia niin kuin aina, mutta myös sen kanssa saatiin tämän kevään paras treeni aikaiseksi. Jos olisin arvannut sunnuntaille sattuvan kevään ensimmäisen hellepäivän, olisin treenannut Neven jo lauantaina ja Rinin sunnuntaina. Nevelle on steriloinnin jälkeen tullut ihan hillittömän paksu turkki, ja välillä kyllä oikeasti mietitytti, että tukehtuuko mummurukka turkkiinsa auringonpaahteessa. Sunnuntaina paimennuspäivän päätteeksi syyllistyin ensimmäistä kertaa koiraharrastushistoriani aikana koiran turkin ajelemiseen. Nevelle jäi turkkiin pituutta 13mm verran. Mummu on ollut pirteämpi lenkillä, vaikka karvaa vaan lyhennettiin, joten taisi tämä olla paikallaan.

Lempparin paimennuksista pyysin ottamaan vain videota siinä toivossa, että videopätkistä saisi koostettua jonkunlaisen näytteen, jonka kehtaisi lähettää Saksaan kasvattajalle nähtäväksi. Lempille pitkähkö tauko paimennuksista ei ollut tehnyt hyvää 😀 Vauhtia oli ihan hirveästi (kuten videon alusta huomaa) ja jouduin toteamaan, että teinari osaa olla paimennuksessa röyhkeä ja omapäinen sika, jos sille ei ole tosi jämäkkä. Se ei ole hyvä yhdistelmä ohjaajan kanssa, joka ei lajista ymmärrä vielä läheskään riittävästi. Lauantaina taisteltiin alkuun vauhdin ja hallinnan kanssa, mutta loppuun saatiin apukoira Temin avustuksella harjoiteltua nostoja, jotka toivat tekemiseen rauhaa ja keskittymistä. Sunnuntainakin vielä vähän taisteltiin hallinnan kanssa, mutta treenit sujuivat jo paremmin ja päästiin tekemään kuljetuspätkiäkin. Haaveilen Lempin kanssa kisaamisesta paimennuksessa, mutta hetkittäin väkisinkin tuntuu, että siihen on vielä matkaa. Onneksi ei ole kiire.

Kiitokset kaikille osallistujille ja erityiskiitos kouluttajallemme Jennille opettavaisesta viikonlopusta! Näitä taitaa olla luvassa jatkossakin 😉


Jätä kommentti

Laiskan päivittäjän kärsimykset

Niin on päässyt hurahtamaan melkein 2kk edellisestä päivityksestä. Harkitsin jo edellisissä yövuoroissa päivittämistä, mutta sitten tuntui, ettei ole mitään kirjoitettavaa. Nyt kirjoitettavaa on niin paljon, että täytyy jakaa urakkaa useampaan settiin. Joskopa juuri alkaneet yövuorot helpottaisivat kirjoitustaakkaa, tavoitteena yksi postaus per yövuoro. Katsotaan, miten toteutus onnistuu.

Tässä postausten välissä on tullut kesä! Nämä talviset kuvat ovat maaliskuun lopulta, kun lenkkeiltiin työkaverin staffityttö Sylvin kanssa. Nyt talvi ja lumet ovat muisto vain.

Kevät meni jotenkin väsymyksen ja sumun peitossa. Töissä on ollut tosi kova kiire ja aika raskastakin, joten ei ole ollut ihan hirveästi ylimääräistä energiaa. Koirien kanssa ollaan lenkkeilty, treenaamiset ovat olleet nyt vähän vähemmällä. Yksi syy on, että puolitin valmennuspaikkani – vuorotyö tekee tosi vaikeaksi sitoutua säännölliseen treenaamiseen tiettyinä päivinä tiettyihin kellonaikoihin. Nyt valmennukset ovat joka toinen viikko.

Toinen iso syy treenitaukoon on, että Lempin tokoilut lössähtivät ihan kunnolla hieman tokokurssin päättymisen jälkeen. Se teki kyllä kurssin ajan niin nousujohteista treeniä, että ajattelin jossain vaiheessa takapakin tulevan, mutten odottanut sen tulevan ihan näin kokonaisvaltaisena. Se alkoi jätättää seuraamisessa, ottaa ihmeen paljon häiriötä, kiertää hyppyjä, muuttui epävarmaksi ruudussa, leikki ei kiinnostanut ja nameilla ei saatu parannusta fiilikseen. Oli siis pakko ottaa aikalisä niin koiralle kuin ohjaajallekin. Mielessäni toivoin sen olevan tekemässä juoksua (mitä se mielestäni on tässä tehnyt vuodenvaihteesta lähtien), ja sen antavan selityksen kummalliselle käytökselle.

Ongelmavyyhdin selvittelyn aloitin hieronnalla, ja kyllähän hoidettavaa löytyi. Se tuntui ensimmäisellä hoidolla kuitenkin aukeavan ihan hyvin, joten en pitänyt kovaa kiirettä toisen hieronnan kanssa. Viime viikolla hieroin Lempin uudestaan, ja raasu oli vasemmalta puolelta ihan tukossa. Ehkä ensimmäinen hieronta sai aikaan sen, että syvemmältä nousi esiin lisää hoidettavaa. Mietin jo, että täytyykö kiirehtiä seuraavaa osteopaattiaikaa. Nyt toisen hieronnan jälkeen liike on näyttänyt onneksi paremmalta, joten ehkä pärjätään kesäkuun puolelle, jolloin koko lössillä on seuraavat hoidot.

Tove on edelleen yksi Lempin parhaista ystävistä

Aloitti Lempi sitten huhtikuun lopussa sen kauan odotetun ensimmäisen juoksunkin. Raasu oli kyllä ihan pihalla ja hämmennyksissään hormonaalisesta tilastaan. Juoksut vaikuttavat kyllä tasoittaneen nuorin teinarin mielenmaisemaa – tai oikeastaan se on palautunut sellaiseksi kuin se oli ennen vuodenvaihdetta.

Lemppari on siis pitänyt nyt treenitaukoa, mutta on päässyt aina mukaan katsomaan, kun muut treenaavat. Laumavietin hyödyntäminen on osoittautunut aika hyväksi keinoksi nostattaa teinarin motivaatiota työskentelyyn. Otin tässä viikolla parina iltana testimielessä pienet tokopätkät lenkin varrella Lempparin kanssa, ja olipa se innokas! Seuraamispaikka oli taas löytynyt, kontakti piti ja treenipätkässä oli iloinen ilme. Löysin myös treeninamin, joka saa Lempin menemään ihan sekaisin (ja syömään sormet käsistä) – Naturis-makkara. Joskopa tästä suosta vielä noustaan 🙂

Treenitauon jälkeen käytiin Vaajakosken S-marketin pihassa meidän hakuporukan kanssa tekemässä häiriötreeniä tottikseen. Meni hirmuisen hienosti! Lempillä oli kova työ hillitä itsensä, kun ympärillä oli niin paljon ihania ihmisiä. Kuvat otti Venla.

Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) treenailevat meidän kanssa samassa hakuporukassa, tässä pari kuvaa heidän tottispätkästä.

DSC_0158

Joensuussa ollaan vierailtu tässä kevään mittaan usein

Mummukoirat porskuttelevat menossa mukana reippaasti. Elämä niiden kanssa on jotenkin niin seesteistä ja helppoa – ne toimivat kuin ihmisen mieli. Lempi on kyllä teinikoiraksi myös varsin mutkaton, mummut eivät sen kotkotuksista juurikaan välitä, joten se ei saa laumalta juurikaan vahvistetta höpsötyksiinsä. Tässä kevään mittaan Lempin touhut ja teineilyt ovat tulleet siinä määrin tutuiksi, että sen lukeminen ja ymmärtäminen on helpompaa, joten tilanteiden ennakointi sujuu mukavammin. Alan myös hiljalleen päästä sen mielenmaisemasta jyvälle. Helpottaa kummasti, kun tietää, miten pitää missäkin tilanteessa reagoida, että saa koiran toimimaan toivotulla tavalla.

Mummujen treenikatsauksia sen verran, että Neve on mennyt ihan hurjasti viime talvesta eteenpäin noseworkissä! Etsintöihin on tullut vauhtia ja tehokkuutta lisää, ja vähän laiskaksi jääneistä kotitreeneistä huolimatta Neve on alkanut reagoida myös laakerinlehden ja laventelin hajuihin. Pitäisi katsella kisakalenteria, jos löytyisi jostain kohtuumatkan päästä 1-luokan kisoja.

Rinin kanssa käytiin pääsiäisenä kotikisoissa rallyilemassa. Kisoissa otettiin taas takapakkia. Rini oli hyvässä vireessä kisapaikalla, toimi lämmittelyissä mukavasti, mutta itse kisaradalla se oli tosi levoton, piippasi viimeistä kylttiä lukuun ottamatta koko radan ja teki taas erikoisia sovelluksia kylttitehtävissä. Alan olla aika keinoton meidän kisaamisen kanssa, tuntuu tosi kurjalta viedä koiraa kisatilanteeseen, kun näkee ja kuulee, ettei sillä ole kivaa radalla. Videolla tekeminen ei näytä omaan silmään pahalta, mutta jos ottaisi verrokin treenitilanteesta, niin meininki olisi ihan erilainen. Treeneissä ongelmaa ei ole, Rini on siellä rento, keskittynyt ja innokas.

Täytyy muuten jakaa täällä Lempparin hajuerotteluratavideo! Lempi on tehnyt tässä keväällä aina ohjaajan aktivoituessa vähän noseworkkiä ja edistyy siinä hurjaa kyytiä. Tämä video otettiin maaliskuun lopussa nosework koulutusohjaajakurssia varten. Lemppari on niin pätevä ja hassu 🙂

Lemppari ja Neve ovat ihan erottamattomat. Jos ollaan omalla porukalla lenkillä, niin jossain vaiheessa lenkkiä aina rallitetaan yhdessä. Olen yrittänyt saada leikkiä videolle, mutta mokomat ovat niin viisaita, että näkevät, kun kaivan puhelimen esiin, ja leikki loppuu siihen. Hauska on katsella niiden menoa, kun molemmat selkeästi nauttivat toistensa seurasta.

Ehkä osa kevään raskaudesta on johtunut siitä, että Hilda on ollut paljon mielessäni. Ei vielä ole tullut päivää, etten Hildaa ajattelisi ja ikävöisi, mutta huomaan työstäväni taas uutta vaihetta surutyössä. Jollain tapaa tuntuu, että on vähän helpompi olla itsensä kanssa, ja yritän opetella olemaan syyllistämättä itseäni siitä. Viimekeväinen epävarmuus, onko mulla lupa omistaa pentua kaiken tapahtuneen jälkeen, on muuttunut kiitollisuudeksi, että Lempi on meillä. Se on niin hauska, korvaamaton ja rakas hömelö ❤

Huhtikuussa käytiin moikkaamassa Lempin Sepi-veljeä. Kovasti oli samaa näköä ja olemusta sisaruksissa, joskin Lempi on kaksikon tosikko ja Sepi pelle 😀

Tulosrintamalla Empputiimiläiset ovat tällä kertaa käyneet hakemassa näyttelyarviointeja. 1.5. oli Lahdessa ryhmänäyttely, tuomarina tiukkaa linjaa pitänyt Marianne Holm.

Nekku (Empathica’s Hazelnuts) AVO ERI1

”Urosmainen, hyvässä lihaskunnossa. Tyypillinen, vahva pää. Riittävä kaula. Tilava, tiivis runko. Hyvä raajaluusto. Niukka polvikulma. Askeleen tulisi olla tehokkaampi, takatyönnön voimakkaampi.”

Noa (Empathica’s Norris) AVO-EH4

”Kevyt, litteäluustoinen uros. Kolmiomainen pään profiili. Hyvä kaula. Hyvä rintakehän muoto & tilavuus. Kovin tehoton ravi, löysä & korkea edestä, takaa ponneton.”

Nada (Hazelmoor Empress Empathica) AVO-H

”Kovin niukassa kunnossa esiintyvä kauttaaltaan kapea narttu, jolla kovin luisu lantio. Kapea pää. Riittävä kaula. Puutteellinen eturinta. Sopiva luusto, mutta ulkokierteiset käpälät. Liikkuu ahtain tehottomin askelin.”

Nekku kävi vielä viime viikonloppuna Parikkalassa Maija Mäkisen arvioitavana hakemassa AVO EH1 seuraavalla arviolla:

6v. Maskuliininen uros, joka voisi olla hieman lyhyempi lanneosaltaan. Hyvä pää, hyvin kiinnittyneet korvat, jotka voisivat asettua paremmin. Pyöreät silmät, hyvä purenta. Kaunis kaula. Tasapainoiset kulmaukset. Eturaajat eivät ole aivan suorat. Hyvä runko ja luusto. Hyvä askelpituus. Liikkuu hyvin takaa, löysästi edestä, selkää rullaa hieman liikkeessä. Hyvä turkki, miellyttävä käytös.”

Onnea meidän kehäketuille, kaikilla osallistuneilla on ainakin se pakko-H nyt plakkarissa! Sitten voikin keskittyä muihin karkeloihin 😀


Jätä kommentti

Virallisia terveystuloksia

Viime viikolla seitsemän Empputiimin jäsentä kävi virallisissa luustokuvauksissa järjestämässäni joukkotarkastuksessa. Päivitin torstaiaamuna facebookkiin, että nyt hengittäminen loppuu ja perjantaina joskus iltapäivästä se saattaa alkaa uudestaan – niin paljon kuvaukset jännittivät. Vaikka kuinka yrittää tehdä parhaansa, että kasvatit olisivat terveitä, lopputuloksesta ei ikinä voi olla vuorenvarma.

Kennelliitosta alkoi tulla ensimmäisiä lausuntoja jo viikonloppuna, viimeiset tulokset saatiin viimein tänään. Tulokset lämmittävät mieltä, sydäntä ja sielua, tätä riviä kelpaa katsella!

Empathica’s Hazelnuts ”Nekku” selkä LTV0, SP0, VA0
Empathica’s Naroona ”Keksi” selkä LTV1, SP0, VA0
Empathica’s You Are Not Alone ”Vilppu” lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV1, VA0
Empathica’s Listen To My Story ”Freya” lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0
Empathica’s Maybe I’m a Lion ”Leo” lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0
Hazelmoor Empress Empathica ”Nada” lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0
Two Coast’s Rala ”Lempi” lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0 ja VA0

Paljon onnea kaikille omistajille terveistä koirista! Tämän kunniaksi sihautan tölkillisen (tai pari) Pepsi Maxia ja leijun tovin 


Jätä kommentti

Päivityslaiskuutta

Nyt ei ole blogin päivittely oikein maistunut, missä lie syy. Yritän nyt kuitenkin vähän kirjoitella kuulumisia, näitä on kuitenkin jälkikäteen kiva lueskella ja kuvia katsella.

Helmi- ja maaliskuussa on pitänyt pakkasta. Pakkaset toivat tullessaan ihanan auringonpaisteenkin, joten se ei tuntunut pahalta. Kevätaurinko lämmittää jo mukavasti, ja kumma, miten se piristää mieltä. Välillä käydään viikkotolkulla lenkillä ihan omalla porukalla ja välillä melkein joka päivä jonkun kanssa. Lempi kaipaa selvästi juoksuseuraa, mummut eivät loputtomiin jaksa sen kanssa rellestää.

DSC_0156Mummujen valvonnassa

Mummuset voivat mukavasti. Pohdiskelin edellisessä postauksessa Rinin aistimaailman tilaa, ja nyt, kun arjessa on vähän enemmän asiaan kiinnittänyt huomiota, niin ei Rinin näkö kyllä ihan ennallaan ole. Onnellista toki, että kyllä se paljon vielä näkee, ja treeneissäkin mummu tykittää edelleen kuin nuori tyttönen. Rinin kanssa mennään kotikisoihin rallyilemaan pääsiäisenä, ihan hauskanpidon vuoksi ilman tulostavoitteita. Ainakin treeneissä mummu on tehnyt tosi kivasti hommia. Voi että, kun näiltä saisi muutamia ikävuosia taaksepäin.

DSC_0277Palkkaa tänne ja heti!

Nevenkin olemista olen yrittänyt tässä silmäillä ja tarkkailla, onko sillä havaittavissa aistien heikentymistä. Kyllähän sitä varmaan on, mutta jotenkin se on vaikeampi nähdä. Neven ikääntymisen näkee takapäästä, kyllä se on vähän köpö. Rini sen sijaan liikkuu ikäisekseen mielestäni vielä tosi hyvin. Tosin näistä spekseistä huolimatta Neve riehuu Lempin kanssa lenkillä enemmän. Rinikin innostuu usein, mutta sen leikit ovat niin rajuja, että joudun viheltämään pelin poikki, joskin enemmän Rinin itsensä kuin Lempin takia. Rinin leikkien lomassa herää pelko, että se satuttaa itsensä, kun meno on niin vauhdikasta ja liikeradat aika hurjia.

Lempi Lemppari Wendy Silakka Läpy Läpsykäs täytti vuoden 16.2. Mihin pentuvuosi oikein katosikaan? Kiltin pennun tilalle on tullut hetkittäin rajojaan koetteleva vähän suuruudenkaipuinen teinieinari. Olemme käyneet kehityskeskusteluja mm. koirien ohituksista, käyttäytymisestä vanhempien koirien kanssa, teinieinarin paikasta maailmankaikkeudessa ja siitä, onko nyt vuoden iässä oikeasti se hetki alkaa askarrella kotona. Kuulostaa paljolta ja työläältä, mutta siis pohjimmiltaan Lempi on edelleen se hyvin kiltti ja ihmiselle nöyrä koira, mikä se on ollut tähänkin asti. Ja jos vertaan aiempiin koiriini, niin kyllä sille menee asiat niin paljon helpommin ja nopeammin jakeluun kuin niille 😀

16.2. synttäreitä vietti myös Empathica’s N-pentue, joka täytti 3 vuotta. Paljon onnea näin jälkikäteen Morris, Noa, Messi, Helmi ja Keksi omistajineen! ❤

DSC_0363

Näin kaikkinensa elämä kolmen koiran kanssa menee mukavasti, ikäjakaumasta huolimatta trio pelaa hyvin yhteen. Ja onneksi Lempi kunnioittaa Riniä ja Neveä, se koettelee paikkaansa lähinnä meidän oman lauman ulkopuolisten vanhempien narttujen kanssa.

Paimentamassa ollaan käyty pariin otteeseen tässä päivitysten välissä. Lempi jaksaa tehdä jo aika pitkää treeniä, viime kerralla ihan havahduttiin siihen, että se oli tehnyt töitä jo melkein tunnin putkeen. Väsymyksestä se ei treenin aikana näyttänyt merkkiäkään, toki kotona oli treenien jälkeen tyytyväinen. Rinin ja Neven kanssa aktiivinen treeniaika on vähän vaihdellen n. 15-20min, ja se on ollut mummuille ihan sopiva setti. Treenit ovat olleet tosi hyviä, antoisia ja opettavaisia, aina on kiva mennä uudelleen.

Viime viikolla iso lössi Empputiimin jäseniä kävi joukkoluustokuvauksissa. Kyllä jännitti, vaan kuvat näyttivät onneksi aika hyviltä. Osa tuloksista on jo tullutkin, mutta teen tuloksista oman postauksen sitten, kun kaikki tulokset ovat tulleet Kennelliitosta, niin ovat helpommin löydettävissä.

Joukkokuvaus toi tullessaan meille vieraitakin, pitkästä aikaa. Ihan liian kauan oli kulunut siitä, kun olin viimeksi nähnyt Heliannan ja Nekun (Empathica’s Hazelnuts)! Itkua piti vähän pidätellä, jokin Nekun katseessa muistutti niin kovin paljon Hildaa. Mutta jos Nekku jotakuta muistuttaa, niin Riniä – se on ihan äitinsä poika ❤

Nekku 6v

DSC_0445Poika ja sen äiti ❤

Pitkä aika oli myös Tiian, Lyylin (Hazelmoor Yelly Bean) ja Leon (Empathica’s Maybe I’m a Lion) näkemisestä! Leosta oli kasvanut tässä välissä oikea pojankloppi, kovin iloinen ja herttainen sellainen ❤ Mukava oli nähdä, miten Lyyli oikein sädehti, se niin nauttii elämästä samanhenkisen poikansa kanssa!

Lyyli 5,5v

Leo 1v

Kolme sukupolvea: Neve-mummu 11,5v, Lyyli-mamma 5,5v ja Leo-poika 1v

Lenkin varrelta kuvattua

Empputiimi on tahkonnut tässä välissä tuloksiakin, niitä tähän alle listattuna:

  • Rufus (Empathica’s Wishmaster) ja Morris (Empathica’s Neville) kävivät terveystarkastuksessa: molemmilla puhtaat silmät ja polvet 0/0!
  • Linda ja Nada (Hazelmoor Empress Empathica) kisasivat 10km vetohiihdossa viime kuun lopulla sijoittuen kisassa vain täpärästi toiseksi!
  • Elli kisasi Messin (Empathica’s Naldo) kanssa rallytokossa MES95 Jyväskylässä maaliskuun alussa
  • Reija ja Rufus (Empathica’s Wishmaster) kisasivat myös rallytokossa AVO87 tuloksen ja saivat samalla koularin RTK2
  • Samoissa kisoissa Neea ja Morris (Empathica’s Neville) tekivat kaksi hienoa alokasluokan rataa tuloksin ALO95 ja ALO99! Harmillisesti kaikki tulokset ovat samalta tuomarilta, joten koulari jäi vielä tältä reissulta saamatta, mutta sen saaminen on vain ajan kysymys 🙂
  • Saila on kisannut Messin (Empathica’s Naldo) kanssa agilityssä maaliskuun alussa, ja yhteinen sävel on alkanut löytyä: kaksikko on tekaissut kaksi 0-rataa ja kisaa jatkossa 2-luokassa!

Hillitön tahti tällä porukalla, onnea kaikille miljoonasti! Näitä listauksia on kyllä kiva tehdä 🙂

DSC_0758

Pitkästä aikaa saatiin myös muiden ottamia kuvia, kun käytiin lenkillä eräänä sunnuntaina Ainon lauman ja Helin, Jounin ja Armaksen kanssa. Lempi on vähän kolmannen pyörän oloinen mustatrikkikaksikon leikeissä, mutta ehkäpä se jonakin päivänä saa jonkun ihan oman bestiksen 🙂 Kiitos upeista kuvista Helille ja Jounille!

20180311-DSC_379120180311-DSC_379920180311-DSC_3851

Lempin tokokurssi päättyi viime viikonloppuna. Se on edistynyt ihan huimasti, pitäisi vaan treenata vähän hienosäätöä, palkattomuutta ja virekestoa ja alkaa katsella kisoja. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa…


Jätä kommentti

Pakkastalven viettoa, kenneltreffit ja kisamaisia pohdintoja

Ihana pakkanen, lumikinokset ja jäätyneet järvenjäät ovat palauttaneet uskoni, että talvi voi oikeasti olla siedettävä vuodenaika. Viime talvesta en paljoakaan muista, mutta se jäi mieleen, että joka paikassa oli peilijäätä ja lunta ei juurikaan. Tänä talvena ollaan nautittu jokaisesta pakkasessa tehdystä lenkistä – jopa niistä, joita varten koirille piti pukea takit ja tossut (niitä ei onneksi ollut kovin monta). Löydettiin kodin läheltä uusia lenkkipolkuja, joita kävellessä on todella saanut ihastella Suomen kaunista luontoa.

2.2. vietettiin kenneltapaamista, jossa juhlistettiin vähän jälkikäteen FF-pentueen 1-vuotissynttäreitä sekä Messin valioitumista. Varasin meille ensin ryhmäuinnin Aquabarksille, josta suunnattiin Keski-Suomen kennelkerhon hallille muutamaksi tunniksi treenaamaan. Tämän postauksen kuvasato on kennelpäivän varrelta napsittuja.

Ryhmäuinnilla jokainen koira ui yksinään, vaikka tuon nimen voisi tulkita toisinkin. Kokeneemmat konkarit uivat altaassa yksinään, mutta koulutetun uittajan valvovan silmän alla. Ensikertalaiset ja vähän uineet saavat altaaseen seuraksi koulutetun uittajan. Kenneltreffien nuoriso-osasto oli vähän järkyttynyt tällaisesta aktiviteetista, mutta kaikki uskaltautuivat altaaseen, ja jokainen uintikierros oli vähän edellistä rennompi ja parempi.

Freya näyttää söpöltä myös uidessaan!

Vilppu näytti uidessaan siltä, että olisi uimisen sijaan juhlistanut synttäreitään mieluummin vaikka metsässä tai kotisohvalla 😀

Messi on kokenut uimari, eikä tarvitse uintitilaisuuteen ketään – sehän on sielläkin töissä!

Pikkuinen Moira näyttää sää-lit-tä-väl-tä (sileäkarvaiselta noutajalta) uidessaan

Lempi rakastaa uida, mutta uiminen altaassa on sen mielestä edelleen hieman jännittävää. Se ui ihan käsittämättömän nopeasti ollakseen tuollainen rimpula.

Hallilla treenailtiin kukin vähän omia juttujaan omaan tahtiin hyödyntäen häiriö treeneissä. Otettiin välissä myös muutamia ryhmäliikkeitä, kun meitä oli hyvänkokoinen porukka kerralla paikalla. Venla napsi kuvia hallilta, mulla oli niin kiire treenata omia, etten kerennyt kameran taakse ollenkaan.

Kenneltreffeihin on kuulunut olennaisesti myös virallisten posetuskuvien ottaminen, niin myös tällä kertaa. Messi jäi mulla kokonaan kuvaamatta, minkä tajusin vasta kotona kuvia läpi käydessäni, täytyy tämä erehdys korjata toisella kertaa.

Noa (Empathica’s Norris) melkein 3v

Helmi (Empathica’s Neytiri) melkein 3v

Freya (Empathica’s Listen To My Story) 1v

Vilppu (Empathica’s You Are Not Alone) 1v

Moira (Color Runs Ready for Success) 5kk

Hallilta vietiin koirat kotiin ja lähdettiin kaupunkiin vielä porukalla syömään. Kiitos kaikille osallistuneille kivasta päivästä, olipa mukavaa! 🙂

Kenneltreffejä edeltävänä viikonloppuna tehtiin päiväreissu Vantaalle rallytokon tuplakisojen merkeissä. Koko lössi oli mulla mukana, mutta kisasin vain Rinin kanssa. Ensimmäisen radan tuomaroi Tiia Hämäläinen ja toisen Heikki Palosaari. Mari tuli katsomaan kisoja, joten saatiin radat videollekin. Youtubeen lataaminen tosin sai nämä aika suttuisiksi, joten laadulla ei nyt voi kehuskella.

Kisoissa oli tosi paljon hyvää. Halli oli meille täysin vieras, mutta se ei mummun kisa-asenteessa näkynyt ollenkaan. Isoin plussa siis ehdottomasti siitä, että Rini oli tosi hyvällä ja rennolla fiiliksellä molemmilla radoilla. Plussaa sinänsä sekin, että molemmilta radoilta saatiin hyväksytyt tulokset, vaikka pisteillä ei varsinaisesti juhlittu – ekalta radalta pottiin jäi 71p, isoin yksittäinen pistesyöppö putki ja sen epäonnistunut uusiminen, ja toiselta muistaakseni 84p.

Viimeiseltä kisaradalta tullessani omat fiilikset olivat vähän ristiriitaiset. Olin toki tosi iloinen, että mummu oli niin hyväntuulinen – kisafiilis on siis saatu korjattua. Ilman sitä mikään ei tunnu miltään. Rini ei kuitenkaan ole koskaan aiemmin kieltäytynyt putkesta. Myös toisen radan erikoiset loikat minusta poispäin herättivät kummastusta. Jäin pohtimaan, että voisiko olla, että kultainen mummukoirani ei enää ihan näe ja kuule kunnolla. Näillä ikävuosilla se ei olisi missään nimessä mahdottomuus. Hallissa oli aika hämärä valaistus, ja putki oli musta – ehkä Rini ei putkessa käydessään nähnyt, että valoa kajastaa edessäpäin, joten se kääntyi ympäri. Toisen radan loikkia edelsi, että käveltiin lampun alta, ja mun varjo vilahti maassa nopeasti – mun omaan silmään näytti, että Rini luuli mun heittäneen sille jotain maahan.

28000083_10156011100352808_537643729_oJos kyse on aistimaailman asioista, niin niille ei luonnollisesti voi mitään. Jos nyt vielä halutaan kisata, niin jatkossa täytyy hallikisapaikat kartoittaa niin, että valaistus olisi siellä mahdollisimman hyvä. Treenien osalta ollaan nyt pidetty kisojen jälkeen pientä taukoa. Voisi varmaan sanoa, että meillä on nyt uudelleenjärjestäytymisvaihe menossa – mitä jatkossa tehdään ja miten. En ihan vielä haluaisi laittaa mummua eläkkeelle. Treenaaminen on kivaa, mutta haluaisin myös pitää itselläni yllä jonkinlaista kisarutiinia. Menee vielä pitkä tovi ennen kuin Lempi on kisakuntoinen.