Empathica's Blogi


1 kommentti

Kesähellettä ja kasvattien tuloskuulumisia

Helteet ja aurinko löysivät odotetusti tiensä Suomeen heti loman loputtua. En pahemmin ole koskaan ollut helteen ystävä, joten en tästä mieltäni pahoittanut. Surkeaa viime kesää muistellen päätin jo varhain, etten valita auringosta ja lämmöstä kestivät ne miten pitkään tahansa. Pitäisi varoa päätöksiään, sillä voi olla kauaskantoisia seurauksia!

Koirien kanssa ei ole tarvinnut harkitakaan lenkkeilyä näillä keleillä. Päivisin käydään lyhyitä kävelyitä, ja päivän varsinainen lenkki on tehty järvessä uiden. Onneksi tämä liikuntamuoto on sopinut koirille vallan mainiosti, ja onhan se itsellekin mukavaa, kun on edes yksi viilentävä ja virkistävä hetki päivässä, jolloin ei tarvitse hikoilla. Mummukoirille piti käydä ostamassa uimaliivit uimisen tueksi, mutta kyllä niiden nyt kelpaa polskutella!

Treenaamiset ovat jääneet helteen vuoksi myös vähemmälle. Tiistaina oltiin pitkästä aikaa Haukkuvaaralla rallyvalmennuksissa. Kesä on ollut kovin kiireinen, joten valmennuksia on jäänyt paljon välistä. Työstämisen alla oli lähtöharjoituksia, sosiaalinen palkka, Keksin kanssa luopumistreeniä, Rinin kanssa ylivaikeaa oikean puolen seuraamista ja Lempi pääsi harjoittelemaan rallyhyppyä. Nosework-treeniä ollaan tehty vähän kotona.

Kesän hoitolaisia

Alkavalle elokuulle on paljon suunnitelmia. Olisi tarkoitus vähän reissata, tietenkin treenata, Lempin kanssa siirrytään toiseen tokovalmennukseen ja toiveissa olisi päästä agilityn alkeiskurssille. Loppukuun huipennuksena pidetään Empputreffit. Paljon kaikkea kivaa luvassa siis!

Tuloskuulumisiakin on taas paljon päivitettävänä!

Nekku (Empathica’s Hazelnuts) on ryhtynyt oikeaksi kehäketuksi, sillä kesän aikana se on ollut Pilvin mukana useammassa näyttelyssä ja varsin mukavin tuloksin! Forssassa 9.6. Nekku oli portugalilaisen Rui Oliveiran kehässä upeasti PU2 kera vara-sertin!

”Good head. Nice shape. Good front and quarters. Would prefer lower tail carriage. Nice topline and front.”

34880768_10213852414837402_8039633540603707392_n

Seuraavana päivänä 10.6. Nekku oli Tuurissa Tarja Löfmanin kehässä, jälleen PU2 kera vara-sertin! Tästä mulla ei ole arvostelua. Heinäkuun puolella Nekku on kerennyt Porvoon näyttelyyn 28.7. Nina Jangerin kehään, josta tuloksena ERI2.

6v, mittasuhteiltaan oikea. Riittävän vahva uroksen pää. Hyvä otsapenger. Hieman ilmavat korvat. Pyöreät silmät. Hyvä ylälinja ja raajaluusto. Hyvä lantio. Hyvin kiinnittynyt häntä. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu riittävällä sivuaskeleella. Hyvä karvapeitteen laatu.

29.7. Nekku oli Mikkelin KV:ssä, jossa aussiet tuomaroi Lena Danker-Höglund, ja yllätti kasvattajan olemalla jälleen PU2 kera vara-sertin ja CACIBin!

6-vuotias uros, jolla hyvät mittasuhteet. Hyvät päänlinjat. Kaunis ilme. Purenta ok. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä eturinta ja rintakehä. Hyvä selkä ja lantio. Sopiva luusto. Hieman painuneet ranteet. Liikkuu hyvällä työnnöllä tasapainoisesti. Miellyttävä luonne.

Tälle kesälle Nekulle on luvassa kuulemma vielä jokunen näyttely lisää, peukut pystyssä, että vara-sertit muuttuisivat jossain kohtaa oikeiksi 🙂 Paljon onnea hienoista tuloksista, Nekku on komea poika ❤

Keksin (Empathica’s Naroona) kanssa on kisattu rallytokoa. Loman lopuksi käytiin Ylöjärven kisoissa 7.7. joissa tuomaroi Tytti Lintenhofer ja tuomariharjoittelijana Maria Riski. Radalle sattui työtapaturmina kaksi -10 virhettä sekä pari pienempää, joten tulos jäi tiukille, mutta jäljelle jäi kuitenkin 76 pistettä, tällä tuloksella sijoituttiin vielä kolmanneksi.

Haettiin Keksin kanssa Pop Dog ry:n piirinmestaruusjoukkueeseen, mutta meitä ei huolittu mukaan. Tästä suivaantuneina (:D) ajelin kotikisojen sijaan 22.7. Orimattilaan (jonka piti olla melkein naapurissa, mutta eihän se ollutkaan), jossa kisoja tuomaroi Pia Heikkinen. Kisapäivälle sattui kova helle, joka joidenkin voittajaluokan koirien suorituksessakin näkyi, mutta Keku pisteli parastaan kuumuudesta huolimatta! Viimein saatiin kisoissa kaunis, ehjä suoritus, ja tuloksena 96 pistettä, luokkavoitto ja koulari RTK3 ❤ Kumpaakaan näistä kisasuorituksista ei ole videolla, mutta Keku teki töitä hyvin 🙂 Jatkossa sitten kuninkuusluokan haasteita kohti, hui!

38177013_10156470835372808_8990664197587075072_nKisamenestyshuuruissa shoppaillessa törmäsin tähän ihanaan pantaan, ja pakkohan se oli Keksille ostaa. Kettutytöllä pitää olla kettupanta 🙂

No niissä piirinmestaruuskisoissa 28.7. Jyväskylässä kisauransa korkkasi komeasti pikkuinen Moira (Color Runs Ready for Success), joka nimensä mukaisesti oli valmis menestymään – tuloksena alokasluokasta täydet 100 pojoa ja sillä sijoitus 2. Wau, paljon onnea Saila! ❤

37790622_10211931778786267_4751442755295641600_nVielä on kesää jäljellä

Mainokset


Jätä kommentti

Hazel-leiri 2018

Viime viikonloppu vietettiin helteisessä Hauhossa, Koiraurheilukeskus Hauhovissa Hazel-leiri 2018 merkeissä! Kenneltreffit ovat olleet kesän mukavimpia tapahtumia, kun saa viettää viikonlopun mukavassa seurassa koirien kanssa puuhastellen.

37565402_10217811447584036_9112863129624117248_oVaihtelevan laskutavan mukaan mukana oli viikonlopun aikana 30 koiraa ja viikonloppuun osallistui 17 ihmistä

Leirinalusviikko alkoi vähän kurjissa merkeissä. Ensin oli edessä paluu takaisin töihin kesäloman jälkeen, joka nyt ei toisaalta tuntunut ihan niin kurjalta kuin yleensä. Loma oli antoisa ja tuntui, että kerkesi ainakin viime kesään verrattuna nollata itsensä huomattavasti paremmin. Maanantaina työillan päätteeksi aloin ihmetellä, kun Neve maiskutteli aika tavalla ja selvästi aristi laittaa leuat yhteen. Suuhun katsoessani havaitsin alahampaan painavan ikävästi yläkulmurin viereen ikeneen. Eikun heti tiistaiaamuna eläinlääkärille soittamaan. Käytiin näytillä, eläinlääkäri suositteli hammasröntgeniä ja sen tuoman tiedon valossa arvioimaan hampaiden poiston tarvetta. Saatiin aika seuraavalle päivälle.

Minnan ottamat kuvat Nevestä

Keskiviikkoaamuna mentiin Neven kanssa klinikalle. Nukutuksen aikana otettiin röntgenkuvat hampaista ja poistettiin kaksi hammasta – ikeneen painanut alahammas, jossa oli paha kiillevaurio, sekä poskihammas, jonka juureen oli ilmaantunut hammasjuuripaise. Eläinlääkäri arveli paiseen aiheuttaneen akuutin kivun, ja näin varmaan olikin, sillä maiskuttelu ja suun aristelu jäivät pois. Mummu oli tarvinnut lääkkeellistä apua nukutuksen aikana sykkeitä nostamaan, sen verran ikä alkaa painaa. Keskiviikosta selvittyämme toipuminen on onneksi lähtenyt hyvin käyntiin, torstaina mummukoira oli jo oma reipas itsensä. Hammasremontille olisi tarvetta vieläkin, mutta ensin pidetään pitempi tauko nukutuksesta, ja syksymmällä arvioidaan, miten edetään. Sykkeiden laskun vuoksi jatkossa riskit nukutusten osalta ovat suuremmat.

37191158_10156427801822808_5019488417243725824_n

Perjantaiaamuna loppuivat yövuorot. Muutaman tunnin yöunilla pakkauduttiin Saijan, neljän koiran ja tavarapaljouden kera mun tilaihmeeseen ja lähdettiin ajelemaan kohti Hauhoa. Kahden yötyöläisen jutut olivat varsin hysteerisiä, joten matka taittui mukavasti ja nopeasti. Perjantaina istuttiin vaan iltaa, naurettiin ja parannettiin maailmaa, Lotta oli meidän lisäksi ainoa, joka tuli yöksi jo perjantaina. Minna kävi illan pitämässä meille seuraa. Sen verran valvotut yöt painoivat, että kovin myöhään ei jaksettu valvoa. Koirat asettuivat leiripaikkaan tosi rennosti – myös Lempi, jolle tämä oli ensimmäinen leirielämys – eivätkä edes vahtineet.

37223564_10156427801937808_4014709289682731008_nLeiriselhvieee!

Lauantaina unta olisi riittänyt vielä herätyskellon soidessa, mutta liikkeelle oli lähdettävä. Leiripaikalle alkoi hiljalleen tulla meille lisää seuraa, syötiin pikainen aamupala (mulla oli järkyttävän huono olo, joten jäi aika onnettomaksi) ja suunnattiin Ellin tokokoulutukseen. Jo aamusta oli tosi lämmin, joten viritettiin nurmikentän reunalle suojelupiiloista vähän varjoa. Lempin kanssa tehtiin tokossa seuraamista. Se on tällä hetkellä tosi hyvällä mallilla, Ellin sanoja lainatakseni nyt pitää vaan varjella, etten mene ja pilaa sitä 😀 Ryhdyttiin työstämään Lempille nopeita perusasentoja, se sujui aika kivasti. Toisella kierroksella tehtiin tunnariin alkeita, se vaikuttaa aika lupaavalta.

Minna kuvasi nämä ihanat hupsuttelukuvat ja meidän perhepotretit

Lounasaikaan mennessä pahin olo oli mennyt jo ohi, joten ruoka maistui. Lounaan jälkeen oli Ellin rallytokokoulutus, jossa treenasin Rinin kanssa rataa. Mummu oli ihan liekeissä, se on raasu jäänyt tässä keväällä vähän paitsioon, kun olen käyttänyt valkkuajat pääasiassa Keksin valmisteluun voittajaluokan kisoja varten. Rata meni tosi hyvin, sieltä ei noussut mitään isompaa yksittäistä työstettävää. Huomio keskittyi lähinnä mun höpöttämiseen koiralle, joten testattiin toisella kierroksella, miten koiran tekemiseen vaikuttaa, jos pidän suun kiinni muulloin paitsi napakoita käskyjä antaessani. Ero ei ollut kovin paljon suuri, mutta ehkä Rini oli hieman skarpimpi.

Iltapäivällä päivällisen jälkeen meillä oli vielä nosework-treenit. Lempi ja Neve tekivät sisäetsintöjä, Lempi alakerran isossa ruokailutilassa, yläkerran aulassa ja yhdessä pienessä majoitushuoneessa; Neve teki yläkerrassa useamman pienen majoitushuone-etsinnän ja toisella kierroksella yläkerran aulan. Molempien treenit menivät huisin hyvin, Neve etenkin oli tosi hyvässä vedossa ja Lempikin teki tosi hienosti töitä! Summa summarum – lauantain treenit menivät tosi kivasti ja yli odotusten. Treenien jälkeen vaan otettiin lunkisti, käytiin kävelemässä, saunottiin, grillattiin ja istuttiin iltaa. Unta ei illalla tarvinnut pitkään odotella.

37361162_10217811441343880_8708538851158654976_oMissä mun pentuni on??? Lempi 1v5kk

Sunnuntaina oli Lotta Vuorelan agilitykoulutus, johon en itse osallistunut, mutta olin rakentamassa rataa ja ottamassa kuvia. Omat koirat huilasivat varjossa, kävin niitä välillä kävelyttämässä ja lounaan jälkeen käytiin vielä vähän poseeraamassa Minnan kameralle. Siivouksien jälkeen olikin aika suunnata jo kotimatkalle. Miten nämä viikonloput hujahtavatkin niin nopeasti!

Rinistä saatiin Minnan sanojen mukaan parhaat seisomakuvat evör. Ei huono kohta 12-vuotiaalta 🙂

Emppuperhettäkin oli leirillä aika mukavasti edustettuna, meidän lisäksi Helianna ja Nekku (Empathica’s Hazelnuts), Mari ja Noa (Empathica’s Norris) sekä Nuppu (Titangus Daracha), Tiia ja Lyyli (Hazelmoor Yelly Bean) sekä Leo (Empathica’s Maybe I’m A Lion). Neven ensimmäisestä pentueesta leirillä oli Lyylin lisäksi Saijan Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma) sekä Lotan Yola (Hazelmoor Yade Yolanda). Ihana oli nähdä teitä kaikkia!

Kiitos kaikille tosi kivasta viikonlopusta! Ensi vuoden leiriä jo kovasti suunnitellaan ja odotellaan 🙂


Jätä kommentti

PAIM-E Two Coasts’ Rala

Huh, ne on ohi – sekä koiran että ohjaajan ihan ensimmäiset paimennuskisat! Huh!

Kisojenalusviikolla nukuin vielä ihan hyvin, mutta vatsassa alkoi muljahdella ikävästi. Koesääntöjen lukeminen sai aikaan ahdistuksen. Kenraalitreenit menivät ihan kivasti, tehtiin peruskuljetusta ja poispäin ajoa. Ne tuntuvat niin pieneltä osalta kokonaisuutta, vaikka toki muodostavat aika olennaisen osan.

Torstaina ajettiin Joensuuhun, jotta saadaan perjantaina vielä rauhoittua (lue: panikoida) rauhassa. Käytiin pitkällä lenkillä ja minä päätin, ettei koesääntöjen lukeminen enää tässä kohtaa vaikuta lopputulokseen. Nukuin kisoja edeltävänä yönä alle 5 tuntia, ja aamulla herätessäni mietin miljoonaa syytä olla menemättä. Kisapaikalla jännitti niin kamalasti, että oksetti. Siitä on aikaa, kun olen viimeksi jännittänyt mitään näin paljon!

Aus2Kumpi lie tiukempana tässä kuvassa – ohjaaja vai koira? (c) Riika Kivirinta

Kisapaikalla arvottiin suoritusjärjestys, ja pelkäsin pettämättömän arpaonneni tekevän mulle tepposet jälleen kerran. No tuli todettua, että ystävälläni Marilla arpaonni on vielä huonompi 😀 Me saimme Lempin kanssa suoritusvuoron 3, mikä oli oikeastaan aika optimaalinen. Rataan tutustuminen helpotti hetkellisesti oloa, mutta jännitti, osataanko me kaikkea samassa maksetussa harjoituksessa. Sain rauhassa katsoa ja kuvata Marin ja Lystin suorituksen, kerkesin seuraavan koiran aikana kävelyttää vielä Lempiä ja valmistautua tulevaan suoritukseen. Se oma vuoro koitti vaan niin kovin pian.

Mietin vielä portilla, jonka avaamisesta suoritus alkaisi ja kello lähtisi käyntiin, että käännynkö takaisin. Olin jännityksestä ihan kipsissä. Avasin portin, mutten osannut päättää, menenkö sisään vai lähdenkö ulos, joten suoritus alkoi vähän kankeasti, kun meinasin jäädä jumiin Lempin haettua lampaat mulle. Lempi oli hyvin innokas, se kokosi lampaat ympärilleni niin tiiviisti, että mun oli tosi vaikea kävellä, ja ensimmäisiin minuutteihin en jännitykseltäni saanut edes käskysanoja suustani.

IMGP4330(c) Merja Tiainen

Selvittiin isolle laitumelle kahden portin ohi, ja aloin hiljalleen päästä irti kipsistä. Siihen mennessä meidän pysäytykset olivat olleet aika huonoja, Lempi tietysti aisti, että ohjaaja ei ole ihan kartalla ja tilanteen tasalla. Lempi on paimennuksessa aika vahva. Radalla tuli vastaan kuvitteellinen tien risteys, ja koiran piti pysäyttää lauma. Sain käskytettyä Lempin lauman eteen ja pysäytettyä sen kerrasta, aloin ilmeisesti löytää taas ääneni. Sen verran aikaisin olin ennakoinut pysäytystä, että tästä meni pistemenetys, mutta Lempi sai pidettyä lampaat paikallaan sillä aikaa, kun kävin katsomassa, ettei ”tiellä” tullut rekkoja, ja matka jatkui. Laidunnuksessa Lempi sai taas pidettyä lampaat, vaikka vähän jännitti, pääsenkö lampailta pois. Näillä lampailla oli voimakas veto ihmiseen, joten niiden luota lähteminen ei ollut ihan helppoa.

Aus3Lempi pitää lampaat paikallaan ohjaajan tarkistaessa, ettei tiellä kulje rekkoja 😀 (c) Riika Kivirinta

Paluumatka sujui vähän jouhevammin, porteilla oli vähän ahdasta paikoitellen, mutta Lempi työskenteli ihan hyvin. Loppujen lopuksi saatiin rata käveltyä loppuun, jätettyä lampaat aitaukseen. Me selvittiin hengissä! Aitaukselta pois kävellessä minusta tuntui, että pyörryn ihan justiinsa, niin huojentuneelta olo tuntui suorituksen jälkeen.

IMGP4323Laidunnus (c) Merja Tiainen

Pistemenetyksiä tuli eniten lampaiden otossa häkistä ja uudelleenhäkityksestä, lisäksi Lempin ”ylityöskentely” ja mun käskytys veivät pisteitä. Pottiin jäi kuitenkin suorituksen jälkeen 79/100 pistettä, se riitti hyvään arvosanaan ja PAIM-E-koulutustunnukseen! Olin tosi ylpeä meistä – meidän ekat kisat ja saatiin kuitenkin tulos! Aina on varaa parantaa, mutta kokonaisuutena näin nuorelta koiralta ja kokemattomalta ohjaajalta ihan kelpo suoritus!

Sunnuntaina kisattiin sitten jo 1-luokassa. Meidän tavoitteet oli oikeastaan jo saavutettu, kun esikoe oli mennyt läpi, joten mua ei jännittänyt läheskään niin paljon. Suoritusvuoroarvonnassa saatiin päivän viimeisen suorittajan osa. Rata oli profiililtaan sama kuin lauantaina muutamaa portin muutosta lukuun ottamatta.

aus4Teinarilla on kuljetuksessa vauhtia (c) Riika Kivirinta

Myös sunnuntaina meidän isoimmat haasteet olivat häkistä otto ja uudelleenhäkitys. Lempi kuljetti paremmin, kun olin itse paremmin tilanteen tasalla ja kartalla. Radan alun ja lopun välissä olevaan työskentelyyn olen tosi tyytyväinen! Tein itse porteilla varmasti aloittelijan virheitä vääränlaisella sijoittumisella enkä saanut koiraa aina ihan sinne, minne itse olin ajatellut. Laidunnuksessa tulin jättäneeksi koiran niin lähelle lampaita, että lampaat valuivat hetken laidunnettuaan koiran ohi luokseni. Kerran Lempi myös lähti vartiointitehtävästä hakemaan lampaat mulle. Loppuhäkityksessä tuli pieni härdelli, kun kolme lammasta karkasi portin välistä porttia sulkiessani. Laidunnuksesta ja tuosta lampaiden karkuuttamisesta tuli meidän isoimmat pistemenetykset.

IMGP4332Kuljetusta (c) Merja Tiainen

Me saatiin 1-luokasta tulos kuitenkin! Pisteitä jäi 45/75, joka riitti hyvään arvosanaan, mutta sillä ei saa koulutustunnusta, eli 1-luokan kisat kutsuvat vielä. Mutta olin taas tosi tyytyväinen Lempiin ja itseeni, treenin ja kokemuksen myötä saadaan varmasti 1-luokka joskus selvitettyä! Tuomarin kommenttina oli, että nuori koira tarvitsee vielä lisää malttia ja keskittymiskykyä, mutta työskentely oli sunnuntaina parempaa kuin lauantaina. Kokeneempi ohjaaja olisi varmaan saanut paremman tuloksenkin, mutta jostain on aloitettava 🙂 Saatiin ainakin roppakaupalla kokemusta, opittiin ihan valtavasti uutta ja treenattavien asioiden lista sai aika paljon lisäystä.

IMGP4331(c) Merja Tiainen

Lempi oli kisojen nuorin osallistuja. Kisoja seuranneella viikolla Facebookin muistot paljastivat meidän olleen ensimmäisissä paimennustreeneissämme vuosi aiemmin. Siihen nähden ollaan edistytty aika huimasti, en vielä vuosi sitten tainnut ihan vakavissani ajatella paimennuksessa kisaamista. Vuosi on ollut antoisa ja opettavainen. Itselle oli tosi opettavaista katsella muiden suorituksia ja toisaalta nähdä myös, että kokeneemmatkaan ohjaajat eivät aina onnistu – ihan sama juttu lajissa kuin lajissa. Koirillakin on erilaisia päiviä, niin hyviä kuin huonoja. Tärkeintä on osallistua, yrittää ja antaa itselleen ja koiralleen mahdollisuus onnistua.

IMGP4335Varmasti jäi töitä tekemättä, tuumaa Lempi. (c) Merja Tiainen


Jätä kommentti

Kesäloman ensimmäinen puolisko

Kesän odotetuin kohokohta – kesäloma – on täällä! Sen pitäisi olla levon, rauhoittumisen ja rentoutumisen aikaa, mutta koiraharrastajan kesäloma täyttyy treeneistä, koulutuksista ja kisoista jo kuukausia ennen loman alkua. Unohda lepo ja pitkät yöunet – on taas se harvinainen aika vuodesta, jolloin työt eivät haittaa harrastuksia!

Kesäloma alkoi Joensuun reissulla ja Australianpaimenkoirat ry:n järjestämässä paimennuskoulutuksessa Kerimäellä. Olipa pitkästä aikaa jännittävää, pelottavaa ja kauhistuttavaa mennä koulutukseen! Vaikka ollaan Lempin kanssa treenattu paimennusta enemmän ja vähemmän säännöllisesti, koen etenkin itse olevani vielä keltanokka tämän lajin parissa. Jennin luona ollaan saatu pääasiassa treenata ihan omalla porukalla, yleisöä harvemmin on ollut paikalla. Nyt sitä yleisöä sitten riitti!

Lempi ja Lysti (Wirneen Lystikäs Lipsuttaja)

Lauantaina jättäydyin kierroksen viimeiseksi treenaajaksi ihan vaan siksi, että ahdisti mennä tötöilemään uusien ihmisten eteen. Valtaosa koulutukseen osallistujista oli ihan vasta-alkajia tai muutamia kertoja treenanneita, minun lisäkseni paikalla oli kaksi enemmän treenannutta. Oli tosi kivaa, mielenkiintoista ja opettavaista nähdä etenkin 2-luokassa kisanneen koiran työskentelyä – oli aika huikeaa katsottavaa!

Kai koulutukseen mennessäni vähän pelkäsin, millainen Lempi minulla tällä kertaa on mukana treenaamassa. Olin henkisesti varautunut pienen ilman jarruja toimivan kahjopään ilmiintymiseen, etenkin, kun omistaja on jännityksestä kipsissä. Turhaan jännitin tai pelkäsin – Lempi oli aivan valtavan hieno ja pätevä pieni paimen ❤ Keskityimme koko viikonlopun ajan ratatreenien tekemiseen, koska siitä ohjaajalla ei kokemusta ole juurikaan, ja treenit sujuivat yli odotusten. Lempi sai valtavasti kehuja työskentelystään. Minäkin sain kehuja (mutta huomattavasti vähemmän kuin Lempi), meidän yhteistyötä kuvattiin helpon ja sujuvan näköiseksi.

Kaksi päivää helteessä, neljä pitkähköä ratatreeniä ja isompien lammaslaumojen paimentaminen veivät mehut niin koirasta kuin ohjaajastakin. Mutta olipa kiva tavata uusia ihmisiä ja koiria ja oppia paimennuksesta paljon lisää! Lämpimät kiitokset Marille ja Merville mun ja Lempin treenien kuvaamisesta!

Mummukoirat viettivät viikonlopun mökillä porukoiden kanssa. Syömistä niillä ainakin oli riittänyt, samoin ulkoilua, joten niillä oli varmasti tosi paljon mukavampaa mökillä kuin könöttää autossa monta tuntia päivässä. Vaan olivat mummut riemuissaan, kun tultiin Lempin kanssa aina päivän päätteeksi kotiin!

Muutamat kännykkäräpsyt mökiltä

Paimennusviikonlopun jälkeen huilattiin eli koirat huilasivat ja omistaja hoiti kahden päivän aikana Joensuun koirahieronta-asiakkaita 😀 Aino oli Joensuussa samaan aikaan koirien kanssa, ja Keksi jäi maanantaina meille pienelle treenilomalle Ainon suunnatessa takaisin Jyväskylään. Keskiviikkona käytiin vielä paimentamassa koko porukan kanssa.

36177210_10156378038682808_4798925890790621184_nJuhannuksen kynnyksellä käväistiin taas mökillä. Koirat nauttivat, kun saivat uida, riekkua ja rellestää ihan ajan kanssa. Erityisesti uiminen oli koirien mielestä pop!

Juhannusaattona ajeltiin koirien kanssa takaisin kotiin, sillä viikonlopulle oli ohjelmaa. Lauantaina käväistiin Marin, Noan (E. Norris) ja Nupun (Titangus Daracha) kanssa lenkillä porukalla. Ison lauman lenkki sujui ongelmitta hyvässä sovussa, ja Nuppu oli kasvanut taas 🙂

Sunnuntaina oltiin tiukan paikan edessä, sillä olin ilmoittanut Keksin ensimmäisiin voittajaluokan rallytokokisoihin Laukaaseen. Keksi hoiti homman kotiin hienosti 85:llä pisteellä ❤ Yksi -10 pisteen menetys peruutuskylttitehtävältä, jossa varmuus ei vielä kisatilanteessa riitä, joten autoin koiraa reilusti, muuten varsin sujuva ja kivannäköinen rata. Tykkään ihan älyttömästi Keksin kanssa treenaamisesta ja kisaamisesta, se on jotenkin niin luotettava.

Myös Linda ja Nada (Hazelmoor Empress Empathica) kisasivat rallytokossa, tällä kertaa viimeistä kertaa alokasluokassa, sillä tuloksena 99 pistettä ja koulari RTK1! Paljon onnea! 🙂

Saila ja Messi (E. Naldo) kisasivat puolestaan juhannusaattona Liedossa agilityä! Hienoja ratoja, joiden joukossa yksi LUVAn arvoinen puhdas 0-rata, paljon onnea! 🙂

Kesälomaa on jäljellä vielä parisen viikkoa ja kaikkea jännittävää on luvassa, siitä lisää sitten myöhemmin!

DSC_0307


Jätä kommentti

On siis kesä!

Emppujen ensimmäisestä paimennusviikonlopusta alkoi kesä – lähes kuukausi putkeen auringonpaistetta ja lämpöä. Luonto heräsi henkiin muutamassa päivässä ja toi tullessaan tie- ja siitepölyn. Nyt pahin on onneksi jo ohi, meinasi olla välillä vähän tukala olo ulkona.

34535227_10156325637512808_1571896762627522560_n

Enpä ihan hetkeen muista, milloin viimeksi olen heittänyt talviturkin jo toukokuussa. Tänä kesänä oli pakko, päivisin on ollut niin lämmintä. Uimassa ollaan käyty useamman kerran viikossa. Lenkkeily on pitänyt koirien kanssa ajoittaa iltaan, kun on viileämpää. Toukokuun alkupuolella pystyi käymään lenkillä päivälläkin, kunhan oli lenkin varrella lutakoita, joihin koirat pääsivät välillä vilvoittelemaan. Nyt lutakot ovat kuivuneet, joten niistäkään ei ole juuri iloa.

Lempi on kesän lapsi, mutta vaikuttaa olevan vähän herkkä helteelle. Se kirjaimellisesti herää henkiin, kun pääsee uimaan. Sain tällaisen hetken vahingossa ihan videolle, enkä voinut olla miettimättä, että onkohan Lempi ollut edellisessä elämässä saukko vai liekö aiempien sukupolvien aikana lipsahtanut väliin jotain muutakin 😀

Lammikossa on hyvä olla!

Hakukausi saatiin avattua toukokuun alussa. Ensimmäiset viikot purettiin talvitauon aikana kertynyttä intoa – oli vähän naurussa pitelemistä, kun Lemppari etsintään lähetettäessä heitti ensin riemurinkiä ennen kuin pystyi keskittymään varsinaiseen työntekoon! Suorat pistot ovat talven aikana vähän unohtuneet, joten niiden kanssa painitaan. Ollaan otettu treeneissä ilmaisua erikseen, ja se on mennyt eteenpäin tosi paljon toukokuun aikana. Ei tunnu enää yhtään epärealistiselta, että saisi ilmaisun vietyä metsään vielä tämän kauden aikana. Lempistä tulee rullakoira.

34482518_10156325638282808_7250533153658372096_nUinnin jälkeen läheisyys lämmittää

Haun lisäksi ollaan hiljalleen tehty paluuta takaisin myös tokon pariin. Tauko on tehnyt hyvää, nyt löytyy taas intoa. Ellin kanssa tehtiin pohdintaa, että Lempi osaa teknisesti seurata hyvin, mutta nyt pitäisi saada peliin lisää fiilistä. Niinpä ollaan työstetty tunnetilaa tekemiseen. Huomaa kyllä, että on koiralle henkisesti raskasta pitää yllä korkeaa virettä. Koirakin on nuori, ja kestävyys varmasti treenin myötä kasvaa, joten en ole tästä huolissani. Tunnistan myös tässä tehneeni koulutusmokan – olen niin paljon vahvistanut rauhaa ja malttia. Katsotaan, miten nopeasti korjaussarja alkaa tuottaa tulosta.

34323987_10156325638492808_7321569932754288640_nLempin uusi ällösöpö panta!

Toukokuussa ollaan myös paimennettu ahkerasti. On se vaan niin koukuttavaa ja kiehtovaa – mutta vastapainona tolkuttoman vaikeaa. Välillä tuntuu, että matka kisakentille on vielä todella pitkä; sitten taas onnistumisten jälkeen tulee hetkellinen kaikkivoipainen olo. Eilisistä treeneistä saatiin videomateriaalia pieni pätkä, kun Mari oli mukana treenaamassa.

Kuten tekstistä huomaa, niin treenit ovat nyt aikalailla painottuneet Lempin työstämiseen. Mummutkin ovat saaneet vähän mielenvirkistykseksi treenata. Neve on tehnyt noseworkissa koko ajan hyvää työtä, pitäisi yrittää katsella sille kisoja ja lähteä vaan rohkeasti kokeilemaan. Rinin kanssa olen rallytokon suhteen edelleen vähän kahden vaiheilla, mennäänkö vielä kisakentille vai keskitytäänkö vaan treenaamisesta nauttimiseen. Rini yllätti minut, kun tein yksi ilta kotona nosework-treenin. Rinin kanssa ei olla pahemmin treenattu miesmuistiin, mutta ajattelin antaa sille mahdollisuuden kokeilla. Muutama palkka lähtöhajulla ja yläkerran vierashuoneeseen eukalyptusta etsimään. Se löysi kaikki hajut ja teki tosi selkeät reaktiot! Pitääpä antaa Rinin etsiä toistekin 🙂

Mari kävi Noan (E. Norris) ja Nupun (Titangus Daracha) kanssa kylässä viime viikonloppuna. Nuppu on kasvanut hirmuisesti, mutta on kyllä ihan syötävän suloinen ja ihanan reipas penneli! Otettiin uusia kuvia, näistä tuli aika ihania 🙂

Nuppu 11vko

DSC_0180Yhteiskuvassa Noan kanssa

34396818_10156325638527808_6709707362757771264_nNuppu on myös ansioitunut nurmikonkasteluapulaisena

Loppuun vielä pari tulospäivitystä. Messi (E. Naldo) ja Saila tekaisivat 12.5. Tamskin agikisoissa voittonollan hyppyradalta ja saivat ensimmäisen LUVAn 2-luokasta! Virallisille agilitykentille saatiin yksi Empputiimiläinen lisää, sillä 19.5. Pipsa ja Helmi (E. Neytiri) korkkasivat kisauransa komeasti: ekalta radalta 15vp ja 3. sija, toiselta radalta 5vp ja 1. sija ja kolmannelta radalta eka LUVA luokkavoiton kera! Paljon onnea molemmille! 🙂

Vasemmalla Messi ja oikealla Helmi


2 kommenttia

Uusi jäsen Emppuperheeseen

Perheenlisäystäkin on saatu tässä välissä, joskin vasta ihan hiljattain! Tässä on Nuppu, Titangus Daracha, joka muutti Marin lauman jatkeeksi Espooseen kasvattini Noan (E. Norris) kaveriksi! Nuppu on Marilla ja mulla yhteisomistuksessa.

Marille ollaan etsitty työlinjaista narttua enemmän ja vähemmän aktiivisesti jo varmaan 1,5 vuoden ajan. Useasta eri yhdistelmästä on kyselty, käyty raastavan pitkä odotusprosessi monesti läpi – ja aika monta karvasta pettymystä on tullut vastaan, kun pentuja ei joko ole tullut tai narttua ei ole riittänyt. Mutta kun tarpeeksi pitkään jaksaa toivoa, odottaa ja uskoa, niin unelmat voivat toteutua 🙂

Nuppu ja kahdeksan sisarusta syntyivät 19.3. Nupun emä on ihana Kio (Copper Beech Kio) ja isä Jamie (Starstuff’s Most Wanted). Molemmat vanhemmat ovat paimennuksessa ansioituneita – Kio toimii kotitilalla työkoirana ja sillä on kisatuloksiakin paimennuksesta, Jamie toimii työkoirana nautatilalla.

29060855_10216030964153981_980925685602663320_oKoko lössi ihan pieninä, Nuppu reunimmaisena vasemmalla. Kuva on Nupun kasvattajan ottama.

Marin kanssa käytiin katsomassa pentuja kolmesti, ensimmäisen kerran pentujen ollessa vähän alle 3-viikkoisia, sitten 5- ja 7-viikkoisina. Blue merle -tyttöjä oli kaksi, ja molemmat pistivät meillä silmään positiivisessa mielessä jo hyvin varhain. Vaikka pentue oli tosi tasainen, niin viikkojen varrella ne blue merlet edelleen sieltä aina meitä miellyttivät eniten. Voi sitä onnen hetkeä, kun saimme kuulla, että toinen muuttaisi Marin luo!

Viime viikolla helatorstaina, mun viimeisen lomapäivän kunniaksi, käytiin aamulla Marin kanssa hakemassa Nuppu maailmaa valloittamaan. Kotimatka sujui muutamaa itkuhetkeä lukuun ottamatta mukavasti. Hienosti pikkuneiti on kotiutunut ja lähtenyt reippaasti tutustumaan uusiin kuvioihin. Nupusta on toiveissa Marille toinen aktiivinen harrastuskaveri, lajivalikoima varmaan tarkentuu ajan kanssa, kun Nuppu ensin vähän kasvaa.

32490981_10156272630647808_5000514011939209216_n

32425919_10156272630757808_7782140050661179392_nMarin ottamia kuvia ensimmäisiltä päiviltä

Lämmin kiitos Tiinalle luottamuksesta, Nuppu-riiwiö on unelmien täyttymys!

Joitakin kuvia pentueesta mun kameralta. Voiko olla mitään ihanampaa kuin lauma koiranpentuja?


Jätä kommentti

Emppujen ensimmäinen paimennusviikonloppu 5.-6.5.2018

Viikko sitten pidettiin laatuaan ensimmäinen Emppujen paimennusviikonloppu Luhangalla, samassa paikassa, jossa olen omien koirieni kanssa käynyt viime kesän lopusta alkaen. Kelit ovat yleensä näitä meidän tapaamisia suosineet, ja niin tälläkin kertaa – lauantaina oli pilvistä mutta lämmin, ja sunnuntaina paistateltiin auringossa. Lauantaina mukana olivat Moira (Color Runs Ready for Success), Vilppu (E. You Are Not Alone), Noa (E. Norris) ja omista koiristani Rini ja Lempi. Sunnuntaina paimennukseen osallistuivat Vilppu, Noa, Nada (Hazelmoor Empress Empathica), Lindan bortsu Rolf ja omista koiristani Neve ja Lempi.

 

Moira on tässä kevään aikana käynyt Sailan kanssa paimentamassa joitakin kertoja, ja olen saanut raporttia, että se on varsin pätevä nuori paimenen alku. Nyt pääsin näkemään Moiran työskentelyä ensimmäisen kerran itse, ja ohjasinkin sitä samalla. Moira on kovin innokas ja keskittynyt, sen ohjaaminen tuntui hyvin luontevalta ja vaivattomalta. Ja miten hienot ja nopeat maahanmenot Saila on Moiralle opettanut!

 

Rinin kanssa saatiin lauantaina tämän kevään parhaat treenit. Mummu teki nätit kuljetukset ja oli hyvin kuulolla, maahanmenoihin saatiin napakkuutta, kun kävin palkkaamassa niistä erikseen. Rini toimii paimenessa hyvin, kun olen vain itse sille selkeä (kummallista!)

 

Huikeimman kehityskaaren viikonlopun aikana esitteli Vilppu, joka oli paimentamassa ensimmäistä kertaa. Murkkuikäisen teinipojan kanssa käytiin läpi monenlaisia asioita alkaen siitä, että lampaita ja avustajakoira Temiä ei saa syödä ja lampaita kohti ei saa sännätä. Kouluttajaakin Vilppu vähän testasi. Aika huikeaa oli nähdä, miten koiran olemus muuttui rauhallisemmaksi, ja miten se sunnuntaina ohitti Temin lähietäisyydeltä edes vilkaisematta ja lähestyi lampaita nätisti. Vilpun treeneissä havainnollistui hyvin, miten nopeasti koira voi kehittyä, kun sitä vaan osataan viedä oikealla tavalla ja reilusti eteenpäin. Vilppu selkeästi hyötyy myös, mitä selkeämmät pelisäännöt ovat.

 

Noalla on takana pitkä paimennustauko, joten intoa siltä ei puuttunut. Noan viikonlopun teemana oli äänenkäytön hillintä paimennuksessa ja rauhan saaminen työskentelyyn. Noakin vastasi treeniin hyvin ja esitteli hienoja paimennuspätkiä.

 

Myös innokkaan Nadan kanssa treeniteemana oli äänenkäytön hillintä ja rauhan etsintä työskentelyyn. Hauska oli nähdä, miten koirista löytyi paljon samankaltaisuutta.

 

Nevellä riitti vauhtia niin kuin aina, mutta myös sen kanssa saatiin tämän kevään paras treeni aikaiseksi. Jos olisin arvannut sunnuntaille sattuvan kevään ensimmäisen hellepäivän, olisin treenannut Neven jo lauantaina ja Rinin sunnuntaina. Nevelle on steriloinnin jälkeen tullut ihan hillittömän paksu turkki, ja välillä kyllä oikeasti mietitytti, että tukehtuuko mummurukka turkkiinsa auringonpaahteessa. Sunnuntaina paimennuspäivän päätteeksi syyllistyin ensimmäistä kertaa koiraharrastushistoriani aikana koiran turkin ajelemiseen. Nevelle jäi turkkiin pituutta 13mm verran. Mummu on ollut pirteämpi lenkillä, vaikka karvaa vaan lyhennettiin, joten taisi tämä olla paikallaan.

Lempparin paimennuksista pyysin ottamaan vain videota siinä toivossa, että videopätkistä saisi koostettua jonkunlaisen näytteen, jonka kehtaisi lähettää Saksaan kasvattajalle nähtäväksi. Lempille pitkähkö tauko paimennuksista ei ollut tehnyt hyvää 😀 Vauhtia oli ihan hirveästi (kuten videon alusta huomaa) ja jouduin toteamaan, että teinari osaa olla paimennuksessa röyhkeä ja omapäinen sika, jos sille ei ole tosi jämäkkä. Se ei ole hyvä yhdistelmä ohjaajan kanssa, joka ei lajista ymmärrä vielä läheskään riittävästi. Lauantaina taisteltiin alkuun vauhdin ja hallinnan kanssa, mutta loppuun saatiin apukoira Temin avustuksella harjoiteltua nostoja, jotka toivat tekemiseen rauhaa ja keskittymistä. Sunnuntainakin vielä vähän taisteltiin hallinnan kanssa, mutta treenit sujuivat jo paremmin ja päästiin tekemään kuljetuspätkiäkin. Haaveilen Lempin kanssa kisaamisesta paimennuksessa, mutta hetkittäin väkisinkin tuntuu, että siihen on vielä matkaa. Onneksi ei ole kiire.

Kiitokset kaikille osallistujille ja erityiskiitos kouluttajallemme Jennille opettavaisesta viikonlopusta! Näitä taitaa olla luvassa jatkossakin 😉