Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Arki koittaa, oletko valmis

Kasvatit ovat omistajineen tehneet hienoja tuloksia:

  • E. Hazelnuts ”Nekku” rallykisoista 25.3. 99p avoimesta luokasta
  • E. Wishmaster ”Rufus” agikisoista 22.4. lainaohjaajan kanssa pari hienoa hyllyä
  • E. Naldo ”Messi” rallykisoista 9.4. 95p avoimesta luokasta
  • E. Norris ”Noa” rallykisoista 1.4. 86p avoimesta luokasta

Lisäksi FF-pentueen isä Vega (Ghosteye’s Elboron Eternal) tekaisi itselleen RTK3-koularin. Upeeta ja mahtavaa, onnea kaikille tuloksia tahkonneille!

Keksi, Messi ja Nada ovat harjoitelleet vetohommia. Noa on käynyt pari kertaa paimentamassa ja näyttänyt omaavan ainakin innostusta, kiinnostusta ja kuumenemista. Äitinsä poika. Morris on käynyt kaverikoirailemassa kehitysvammaisten palvelukodissa, Keksi taas Neven kanssa mielenterveyskuntoutujien palveluasumisyksikössä. Yola kävi möllitokossa tarkistamassa osaamistasoa kisakenttiä ajatellen, kaukokäskyjen nollaa lukuun ottamatta rivissä oli hienoja pisteitä.

Taika (E. Eyes On Me) 13,5vkoa

FF-pennut ovat hakeneet ekat rokotukset, painon ja omistajilta saatujen kuulumisten perusteella tasaista sakkia ovat edelleen. Ihania pentusia ovat, ja olen ollut niin onnellinen valitsemistani kodeista, jotka ovat olleet näille pennuille juuri ne parhaat mahdolliset. Vilppu ja Freya ovat aloitelleet pentukurssit tokossa ja päässeet hakumetsään ukkoja etsimään, molemmilla tuntuu ainakin intoa olevan. Leo on valloittanut pääkaupunkiseutua, Taika aloittelee piakkoin myös pentukoulua.

DSC_0472

Leo (E. Maybe I’m A Lion) käväisi Lyyli-mamman kanssa jo hoidossakin. Pidettiin pentutreffitkin samalla, meno ei ollut viikkojen varrella juurikaan muuttunut.

Vilppu (E. You Are Not Alone) 10,5 vkoa

Freya (E. Listen To My Story) 10,5vkoa

Leo (E. Maybe I’m A Lion) 10,5vkoa

Sisaruskuvat ❤

Samaan aikaan Nada (Hazelmoor Empress Empathica) oli juoksuhoidossa meillä. Vilinää riitti. Nada ja Leo löysivät toisensa, pari videopätkää sain leikeistä:


Voiko olla ihanampaa kuin pentuhepuli?

Lenkkitunnelmia:

18051966_10155156807412808_15248260_n

Sellaista pientä kokovertailua tuli Nadan meillä ollessa tehtyä. Mummukoirat näyttivät aika pieniltä.

18073580_10155156807467808_553386855_n

Juoksuisten palattua koteihinsa hoitoon tuli ystävän aussieuros Ruby (Peak River Black Ruby). Hoitolaisia on siis riittänyt. Aika hiljaista ja seesteistä on arki kahden mummukoiran kanssa, vaikkei kovin pitkiä aikoja olla ihan kolmestaan oltu. Hildan ikävä vaan pahenee, jos se on mahdollistakaan.

Mummot osaavat ottaa rennosti.

Pääsiäisenä oltiin Joensuussa, kun ei töitä pyhille sattunut. Käytiin mökillä porukoiden ja Ainon lauman kanssa, Joensuussa kevät ei ole niin pitkällä kuin Jyväskylässä, päästiin vielä jäälle lenkillekin. Alla videopätkää koirista tienaamassa eväsnakkeja.

Yhdistys muisti minua pronssisella ansiomerkillä kiitoksena yhdistyksen ja rodun eteen tehdystä työstä. Iloinen yllätys piristi hieman muuten niin raskaalta tuntuvaa arkea.

18073358_10155156807447808_898920808_n

Mari lähetti Noasta ihania kuvia, kuvaajana Laura Pyykkö.

Nämä upeat kuvat Noasta on ottanut Mira Sinisalo.


Jätä kommentti

Osteopaatilla ja kisahuumaa

17392920_10155045356697808_1855581945_nViikolla lenkkeiltiin Saijan ja Ruutin kanssa. Perhepotretti oli pakollinen. Myös Rossu oli mukana.

Perjantaina suunnattiin taas Tampereelle koiria hoidattamaan Katriina Slotten vastaanotolle.

Ensimmäisenä hoidettavana oli Keksi. Edellisestä hoidosta on aikaa melko tarkalleen 3kk, tuossa välissä Keksi on pari kertaa hierottu. Leikatun jalan reisi- ja sääriluu sekä lantio olivat pysyneet suorassa, jes! Keksi oli porukasta parhaassa kunnossa, vatsan puolella oli ihan pientä kireyttä jossain syvemmällä, mutta se todennäköisesti oli enemmänkin liukkaista keleistä johtuvaa. Keksi pärjäilee jalkansa kanssa varsin hyvin, parhaita mahdollisia uutisia siis taas kerran ❤

17351371_10155045356647808_832452984_n

Lyylistä tiesin hoidettavaa löytyvän enemmänkin, sen takaliike on ollut melkoista siksakkia ja selästä puuttui jousto. Lantionpohjasta löytyi hoidettavaa ja lantio oli vinossa, mutta Lyylin keho lähti hienosti heti korjaamaan tilannetta hoidon myötä. Liike näytti heti hoidon jälkeen tosi paljon paremmalta. Lyyli on palautunut synnytyksen ja pentujen jäljiltä hyvin. Se oli tuossa pentujen aikaan aika kuivassakin kunnossa, mutta muutaman ruokakokeilun jälkeen sopiva ruoka löytyi ja saatiin tilannetta korjattua. Vieläkin Lyyli on vähän hoikka, mutta tilanne ajan kanssa varmasti korjaantuu.

17392681_10155045356587808_1288041577_nLyyli pääsi kylpyyn vielä ennen kotiutumista. Korvakarvojakin vähän siistittiin.

Rinillä oli lantiossa ja lanneselässä kipeät kohdat, mutta se selvästi nautti hoidettavaksi pääsemisestä, ja vaste oli taas tosi hyvä. Se on ollut aiempaakin riemuisampi hoidon jälkeen, olo ilmeisesti tuntuu aiempaa paremmalta, kun saatiin kipukohdat hoidettua. Toivottavasti liukkaat kelit muuttuisivat pian parempaan, tää talvi on ollut ihan kamala.

17360743_10155045356422808_296522695_nMummukoirat ovat arvostaneet pentujen jäljiltä siivottua ja laitettua olohuonetta, onhan siellä paljon viihtyisämpää! Niin ihanaa, kun pentuja olikin kasvattaa, oli myös ihana saada verhot takaisin ikkunoihin, pahvit pois lattialta ja matot tilalle.

Neve olisi luultavasti (osteopaatinkin mielestä) ollut hyvässä kunnossa, jos se ei olisi liukastunut pahasti pari viikkoa sitten. ”Tiskirättiliukastumisen” takia selkärangan nikamissa oli veikkausrivi vetämässä, lapa väärässä asennossa, kylki ja lanneranka kipeä. Liukastuminen näytti tosi pahalta omaankin silmään, ja vähän jännitin, miten se liikkuu sen jälkeen, mutta arjessa en ole huomannut sen olevan kipeän oloinen. Hoidettaessa se oli sitä kuitenkin selvästi, Neve rauhoittuu yleensä hoidettavaksi hyvin, mutta nyt se pyrki hanakasti pois ja yritti suojella kipeää kylkeään käymällä makuulle aina sille puolelle. Onni onnettomuudessa, että liukastumisesta oli niin vähän aikaa, joten se ei ollut aiheuttanut vielä vahinkoa pehmytkudostasolle. Hoidolla oli hyvä vaste. Nevellä oli myös niskassa ilmeisesti stressin seurauksena jokin hoidettava alue. Neve reagoi tosi voimakkaasti Hildan kuolemaan ja mun olotilaan, joten en ihmettele, että se oli kerännyt stressiä kehoonsa.

Seuraavan kerran mennään hoidettaviksi heinäkuun puolivälin tuntumassa, silloin on jo kesä.

Lyyli jäi tosiaan samalla reissulla omaan kotiin, joten lauma pieneni entisestään. Keksi on ollut meillä viikonlopun hoidossa tuomassa vähän nuoren koiran energiaa kuvioihin. Kyllä koti tuntuu hiljaiselta, kun jäädään mummukoirien kanssa kolmestaan.

17409643_10155045356477808_1540835638_nKeksi toimi loppuviikosta virallisena pikkuleivänpaistovahtina. Se toimi myös makutuomarina, joskin vain omasta tahdostaan. Se osaa olla melkoinen sika ja varas, mutta eihän sille pitkään voi varkauksista murjottaa. Pilalle lellitty kakara!

Viikonloppuna saatiin iloisia kisatuloksiakin, sillä Messi (Empathica’s Naldo) tekaisi Ainon kanssa ensimmäisen LUVA-nollan Kuopiossa ja komeasti vielä luokkavoiton kera! Paljon onnea Aino, Saila ja Messi, tällaisia uutisia on niin ihana saada 🙂 Saila oli niittänyt menestystä kisoissa enemmänkin Mimmi-karjiksen kanssa, tosi mahtavaa!

Rallytokossa kisauransa korkkasi viikonloppuna Morris (Empathica’s Neville). Tulosta ei tällä kertaa tullut, mutta arvokasta kokemusta senkin edestä. Onnea Neea ja Morris kisauran korkkauksesta ja parasta mahdollista tsemppiä jatkoon, onnistuminen oli niin pienestä hienosäädöstä kiinni!

Sunnuntaina näyttelyuransa aloitti puolestaan 10kk ikään ehtinyt Nada (Hazelmoor Empress Empathica) Seinäjoen ryhmiksessä, jossa tuomaroi Marjatta Pylvänäinen-Suorsa. Arvostelusta kuultaa läpi keskeneräisyys. Nada oli esiintynyt hienosti ja oli tosi lunkisti näyttelypaikalla, se on tärkeintä 🙂 Tuloksena JUN-H.

”Kookas, riittäväluustoinen narttu. Riittävät mittasuhteet. Hyvä vahva kallo. Hieman kevyt kuono. Korkealle kiinnittyneet korvat. Hyvä kaula ja selkä, pitkä lantio. Runko vielä kevyt ja matala. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu takaa kovin kapeasti, liikkeessä takakorkea. Turhan korkea-asentoinen häntä. Hyvä karvanlaatu. Tehokas pitkä sivuaskel.”

Tuomarit saavat olla mitä mieltä haluavat, mutta minusta Nada on hurjan kaunis ❤ Kuvat ovat tammikuun lopulta, Linda kuvasi 🙂


Jätä kommentti

Pennut lensivät pesästä

Niin hujahti 8 viikkoa, ja pentujen luovutus uusiin koteihin oli edessä. Viime viikon torstaina tulin aamulla yövuorosta kotiin, päästin pennut ja aikuiset pihalle, siivosin pentuhuoneen, käytin aikuiset aamulenkillä, ruokin koko köörin ja pesin kaksi pentua. Välissä nukuin pari tuntia, jonka jälkeen touhua taas riitti, kunnes iltapäivän puolella tulevat pennunomistajat saapuivat omiaan hakemaan.

Musta-Pekasta tuli Vilppu, ja Vilppu jäi tähän Jyväskylään Venlan ja tolleri Lennin kaveriksi. Vilpun tulevaisuuden varalle on suunniteltu agilityä, tokoa ja rallytokoa.

Minnistä tuli Freya, ja Freya lähti Äänekoskelle Stiinan harrastuskaveriksi. Freya saa nauttia Stiinan täydestä huomiosta talouden ainoana koirana, ja sen kanssa puuhastellaan ja kokeillaan varmaan paljon kaikenlaista.

Perjantaina yövuoron ja vähän useamman nukutun tunnin jälkeen lähdettiin Ainon, aikuisten koirien ja jäljelläolevien kahden pennun kanssa meidän lähimetsään lenkille. Sekä Leo (Hessu) että Iines olivat tosi reippaita, ne olivat niin tohkeissaan, kun pääsivät isojen koirien kanssa lenkille. Lenkin jälkeen oli aika taas yhden pennun lentää pesästä. Leo muutti Tiian ja Lyyli-mamman kaveriksi, kotipaikkakunta vaihtelee vielä Tampereen ja Helsingin välillä. Leon varalle on kaavailtu ainakin rallytokoa, mahdollisesti myös agilityä ja tokoa.

Lyyli jäi vielä pennunhakureissun yhteydessä meille. Tiia saa rauhassa tehdä tuttavuutta Leon kanssa, ja Lyylillä ehtii maidontuotanto loppua ennen kuin kolmikon yhteiselo kunnolla alkaa. Lyyli palautui kotiin tämän viikon perjantaina, kun vein koiralauman osteopaatille hoidettavaksi, siitä lisää toisessa postauksessa.

Iines oli vähän ihmeissään, kun kaikki leikkikaverit poistuivat talosta. Viime viikon lauantaina pidettiin pentujen ensimmäiset leikkitreffit, niin pennut pääsivät vielä leikkimään yhdessä. Tämän kirjoituksen kuvamateriaali on kaikki pentutreffeiltä peräisin, ihana, kun sääkin oli treffeille suosiollinen! Kuten kuvista näkyy, lenkillä oli mukana myös liuta aikuisia koiria, joskin pentujen leikit taisivat olla kuvissa reilusti enemmän edustettuna.

Sunnuntaina oli aika luopua viimeisestä pennusta, kun Iinestä tultiin hakemaan. Iineksestä tuli Taika, ja Taika muutti Ouluun Marja-Leenan tulevaisuuden harrastustoivoksi. Taikalla on kotona kaverina ja esikuvana Mindy-täti 🙂

Lopuksi on kiitosten aika, sillä tämän pentueen toteutuminen oli monessa kohtaa aivan muiden ihmisten kuin minun käsissä. Ensiksi lämmin kiitos Minnalle ja Tiialle, että sain mahdollisuuden saada Lyyliä jalostuslainaan! Tämä on ollut huikea mahdollisuus, ja näitä tuskin ihan heti tulee uudestaan – jos koskaan. Tiialle vielä erityiskiitokset todella saumattomasta yhteistyöstä kuluneiden kuukausien aikana! Suuret ja lämpimät kiitokset Tiinalle ja myös Marjolle, että sain käyttää Vegaa Lyylille!

Sitten vaan mielenkiinnolla seuraamaan, mitä näistä pennuista oikein kasvaakaan 🙂 Kaikkea hyvää pikku-tupseille uusine omistajineen yhteiseen elämään! ❤ Pentujen kuulumisia ollaan saatu runsaasti, ja kaikilla on lähtenyt uusissa kodeissa elämä hyvin rullaamaan, reippaita pentuja ovat olleet.

Monet ovat kysyneet, miksei pentua jäänyt meille. Tottahan se on, että pennun paikka olisi auki, mutta oma sydän ei ollut pennulle vielä valmis. Suru ja ikävä ovat vahvasti läsnä jokaisessa päivässä ja hetkessä. Ikävoin rakasta töpöhäntäistä tulisieluani niin valtavasti. En halua ottaa pentua, kun koen olevani niin rikki. En tiedä, helpottaako ikävä koskaan tai olenko koskaan ehjempi, mutta ainakin nyt tuntuu, että tähän tilanteeseen olisi epäreilua ottaa pentu kasvamaan.

Hildasta teetetty taulu. Sain ihanilta kasvatinomistajiltani lahjakortin kehystysliikkeeseen, kuvan on piirtänyt pikkusiskoni Elisa. Kiitos ihanat!

Pyysin pentujen isän omistajaa jo aikoja sitten lähettämään Vegasta kuvia, ja Tiina niitä runsain määrin on lähettänytkin – niiden julkaiseminen vain on pahasti viivästynyt! Tässä näitä kuvia nyt viimein tulee 🙂

Pikku-Vega, (c) Hanna Keskitalo

Junnu-Vega, (c) Hanna Keskitalo

Vegan kesäharrastukset

Vega in action!

Vega ja kotona asustava kaverinsa Mörkö (Ghosteye’s Ice Spook) pentuna

IMG_1452_m


Jätä kommentti

Viimeiset päivät pentujen kanssa

Alkuviikkoa ollaan vietetty toipuen viikonlopun riennoista. Pennuilla vauhti vaan kiihtyy, ja olen ollut lukemattomia kertoja onnellinen takapihasta, jonne pennut voi tyrkätä riehumaan siinä vaiheessa, kun pelkää, että seinät kohta kaatuvat niiden leikkien tieltä. Eteisen käytävä ja olohuone mahdollistaa pitkän juoksusuoran, jota peräkanaa juostaan – lujaa. Viime päivinä on todella saanut huomata, että 8 viikon ikä alkaa olla mittarissa, ja touhut ja meno sen mukaisia.

Nämä kuvat antavat kovin ruusuisen kuvan pentujen touhuista, mutta kyllä ne onneksi välillä vielä nukkuvatkin!

Sunnuntaina aloitin pennuille viimeisen matokuurin, ja voi riemua, kun tuotoksissa ei ole näkynyt madoista merkkiäkään! Tämä taisi olla järjestyksessään jo pentujen 6. matokuuri, joten se oli ihan toivottavaakin. Pennut alkavat olla varsin tottuneita matolääkkeen syöjiä. Pentujen lääkitseminen on tosin ollut jo vähän haastavampaa, kun yhdelle lääkettä antaessa kolme muuta loikkivat lääkittävän naamalle tarkistamaan, mitä hyvää kaveri oikein saa 😀 Kiinnostus ei suinkaan lopahda siihen, kun omaan suuhun on oman annoksen saanut, sillä on ihan todennäköistä, että kaveri saa jotain parempaa!

Sunnuntaina myös lenkkeiltiin porukalla!

Maanantaina kirjuri vaihtoi ikää uudelle vuosikymmenelle, ja saatiin vieraita kotipuolesta. Pennut olivat tietenkin riemuissaan. Kotipuolen vieraiden sekä Reijan ja Rufuksen suunnattua kotimatkalle me vetäydyttiin aikuisten koirien kanssa sohvalle loppuillaksi. Tiistaina kaverit veivät minut ja aikuiset koirat Vesankajärven jäälle ja laavulle piknikille synttäreitä pienimuotoisesti juhlistaen. Sen verran viime vuoden loppu ja alkuvuosi on voimia syönyt, ettei tämän suureellisempaan juhlistamiseen olisi ollut jaksamista. Sää oli ihanan aurinkoinen, seura loistavaa ja eväät hyviä, kiitos kaikille!

Tiistaina pennut saivat illasta koirakaverivieraan, kun saikkarikouluaikainen opiskelukaverini tuli pentuja katsomaan 1,5-vuotiaan Louhi-sheltin kanssa. Pennut näyttivät ensin tyrmistyneiltä samankokoisen kaverin ilmaantumisesta – oliko meitä sittenkin 5? Tytöt lähtivät reippaasti tutustumaan uuteen koirakaveriin, pojat miettivät vähän pitempään.

Tiistai-illasta pistettiin Ellin kanssa vielä pantapaja pystyyn, jotta saadaan pennuille uusiin koteihin pannat matkaan. Pääsin samalla testaamaan viime vuoden lopulla ostamani ompelukoneen, joka on tähän saakka lähinnä kerännyt pölyä kaapissa. Hyvin pelitti, ja kahdella koneella pannat valmistuivat joutuisasti, vaikka etenkin kirjurin vireystila oli jo siihen aikaan vähän kyseenalainen. Eniten aikaa vei nauhojen valinta, sillä vähän niin kuin pentujen nimiäkin valitessa – myös pantaan tulevan koristenauhan täytyy sopia pennulle.

FullSizeRenderYlimpänä kuvassa oleva panta menee Minnille, seuraava Hessulle, Batman-panta Musta-Pekalle ja alin panta Iinekselle. Näistä tuli ihanat!

Keskiviikkoaamuna ajeltiin pentujen ja aikuisten kanssa Vesankaan, sillä Saija oli kutsunut meidät kylään. Pennut vähän kitisivät automatkan alussa, mutta matka sujui muuten oikein mukavasti, tästä on hyvä uusien omistajien jatkaa. Saijan luona pennut riemastuivat pihan suuruudesta ja lähtivät kaikki tosi reippaasti tutustumaan uuteen paikkaan. Leikille ei hetkeen tullut loppua. Keli ei tänään ihan suosinut, mutta sain jotain otoksia pentujen leikeistä.

Äiti opettaa – jos saa kiinni!

Pennut riehuivat pihalla tunnin, jonka jälkeen niillä viimein alkoi mopo vähän hyytyä. Pistettiin pennut unille kevythäkkiin kodinhoitohuoneeseen ja lähdettiin Saijan ja koirien kanssa pienelle lenkille. Lenkin jälkeen urakoitiin pennuista viimeiset posetuskuvat ennen maailmalle lentämistä.

Musta-Pekka päivää vaille 8 viikkoa. ”Peksu” tunnetaan tulevaisuudessa nimellä Vilppu 🙂

Iines päivää vaille 8 viikkoa. Iineksen tuleva nimi on vielä mietinnässä.

Minni päivää vaille 8 viikkoa. Minnistä tulee Freya 🙂

Hessu päivää vaille 8 viikkoa. Hessusta tulee Leo, ja on jo saanut lempinimet Leonardo ja Leopold 🙂

Kuten kuvistakin näkee, pentujen korvat ja etenkin niiden asennot ovat alkaneet elää. Saa nähdä, mihin asentoon ne asettuvat pentujen kasvaessa.

Otin ulkoilun lopuksi vähän videokuvaakin pentujen leikeistä. Videokuvaa ottaessa pahin puhti oli jo riehuttu, mutta kaikki jaksoivat vielä puuhastella. Meillä olikin Saijan kanssa kova työ kalastaa pennut autoon takaisin, ne eivät olisi millään malttaneet lähteä kotiin!

Kotona oli iltapäivän ja illan ajan varsin rauhallista sakkia. Vuorotyöläinen arvosti sitä kovasti, sillä iltapäivä kului päiväunien merkeissä yövuoroon valmistautuen. Huomenna porukan ensimmäiset lähtevät uusiin koteihinsa. Valloittava nelikko, kyllä kirpaisee!


Jätä kommentti

Viimeistä viikkoa viedään

Pennut täyttivät viime torstaina 7 viikkoa, ja samalla käynnistyi viimeinen yhteinen viikko. Kodit on pennuille valittu, kaksi pennuista jää tähän lähelle ja kaksi lähtee kauemmas. Kovin haikealta tuntuu ajatus eroamisesta, vaikka se tiedossa on ollut alusta saakka. Ei tähän varmaan koskaan totu.

Joensuun reissun jälkeen majailtiin kotosalla peräti päivän ajan, viime viikon tiistaina käväistiin Tampereella Minnan luona näytillä. Pennut olivat reippaita matkaajia, autoilun alussa esiintyvä protestointi vaimenee ja vähenee joka kerralla. Minna teki pennuille pentutestit, joista sain lähinnä vahvistusta niille ajatuksille ja havainnoille, joita minulla pennuista ennestään oli. Kaikki lähtivät leikkimään lelulla, mutta eivät ole mitään himotaistelijoita. Pennut eivät pahemmin testistä kuormittuneet, ääntely ei lisääntynyt (yksittäisiä kitinöitä lukuun ottamatta kaikki olivat aika hiljaisia). Jopa Hessusta kuoriutui pentutestissä ihan oikea koira, muihin verrattuna se on vähän hitaampi.

Torstaina Reija ja Rufus (Empathica’s Wishmaster) tulivat meille viikonloppuvierailulle. Perjantaina aloiteltiin vähän jälkijunassa N-pentueen 2-vuotissynttäreitten juhlistamista, silloin ohjelmassa oli ryhmäuinti AquaBarksissa. Itse en töiltäni ennättänyt uintia seuraamaan, mutta Reija, Aino ja Elli hoitivat myös meidän mummukoirien uittamisen. Lyylillekin uinti olisi varmasti tehnyt hyvää, mutta se edelleen imettää pentuja, joten se ei voinut uintiin osallistua.

Reija oli kuvannut uintia, tässä muutama otos Keksistä

Rinille ja Nevelle uiminen on tuttua puuhaa

dsc_0041Rufus näyttää järkyttyneeltä, kun ei päässytkään yksin altaaseen

Lauantaille oli varattu Laukan hallista 3 tuntia treenaamista, pentujen sosiaalistamista, tulevien pennunomistajien tutustuttamista, hengailua ja syömistä varten. Paikalla olivat Aino kera Keksin ja karjisten, Saila, Messi ja Mimmi, Reija ja Rufus, Heli, Jouni ja Armas, osa tulevista pennunomistajista ja minä mummujen, Lyylin ja pentujen kanssa. Aika hallilla kului nopeasti treenaten tokoa ja rallya, pentujen namiringin ja Reijan suunnitteleman houkutusten highwayn merkeissä. Namirinki toi selkeästi esille Musta-Pekan, Minnin ja Iineksen sosiaalisuuden ja Hessussa piilevän pidättyväisyyden. Jännä nähdä, mihin suuntaan Hessun sosiaalisuus ajan kanssa menee. Pennut olivat hallilla reippaita, kivasti lähtivät tutustumaan uuteen ympäristöön ja rauhoittuivat unille.

Treenien jälkeen vietiin koirat kotiin ja lähdettiin porukalla syömään. Meillä oli tosi kiva ilta, kiitos kaikille osallistujille! Alla Helin ja Jounin ottamaa kuvasatoa, kiitos paljon kuvista! 🙂

Eilen sunnuntaina pennuilla kävi taas liuta vieraita, ja päivä kului kirjurilla lähinnä kahvipöydässä istuen. Mukava on kyllä, kun pennut saavat paljon kontaktia erilaisten ihmisten kanssa ennen omiin koteihinsa muuttamista.

Perjantaina saatiin loistavia uutisia, sillä pentujen geenitestitulokset saapuivat. Pennuilta testattiin MDR1-geenivirhe (ivermektiiniyliherkkyys), sillä sekä Lyyli että Vega kantavat geenivirhettä. Perinnöllisyystieteen mukaan molempien vanhempien ollessa kantajia 25% pennuista olisi terveitä, 50% kantajia ja 25% sairaita. Tällä kertaa riskinotto kannatti, sillä Musta-Pekka, Minni ja Iines ovat geenivirheen osalta terveitä ja Hessukin vain kantaja 🙂

Keksistä ja Rufuksesta otettiin eilen uudet viralliset kuvat:

Keksi (Empathica’s Naroona) 2v

Rufus (Empathica’s Wishmaster) 3v

Viimeiset päivät pentujen kanssa alkavat olla käsillä. Tähän lähelle jäävät pennut pääsevät vierailemaan uusissa kodeissaan päivälomilla vielä ennen luovutusta, yksi ennätti päivälomalla jo käydäkin, ja hienosti oli mennyt. Pentujen kanssa harjoitellaan vielä sisäsiisteyden alkeita, mikä on jo aika hyvällä mallilla – useampi pennuista osaa jo pyytää ulos takapihan ovea raaputtamalla, kun sinne on asiaa 🙂


Jätä kommentti

Pennut 6 viikkoa

Torstaina oli jännittävä päivä – nimittäin pentujen terveystarkastus Kuopiossa. Aamusta herättiin varhain, jotta pennut ehtivät purkaa energiaa ennen pitkää automatkaa. Säännöllisen epäsäännöllisesti takapenkiltä kuului ääntä, muttei onneksi mitään vinkumista pahempaa. Käytännössä pennut nukkuivat valtaosan matkasta ilman sen suurempia mutinoita.

fullsizerender-7Parkkipaikalla pistettiin pystyyn pentuaitaus (jonka hienouden olen tämän reissun yhteydessä viimeistään omakohtaisesti havainnut!) ja pennut pääsivät vähän jaloittelemaan. Vaikka aitaus ei ole iso, niin pennut saivat siinä hyvät rallit aikaiseksi. Ei paljon uusi ympäristö ihmetyttänyt.

Klinikalle ilmoittautuessa tuli ikävä yllätys – meitä ei odotettukaan sinne tänään! Olin ajan varannut jo pari viikkoa sitten, mutta puhelun vastaanottanut työntekijä oli merkinnyt ajan vasta kuukauden päähän. Mietin jo mielessäni, että kivat, mitähän sitten tehdään. Onneksi klinikalla lupasivat ottaa meidät kuitenkin vastaan muiden asiakkaiden lomassa, mutta varoittelivat, että aikaa tässä menee vähän enemmän. Meillä ei ollut kiire onneksi minnekään, sillä olen selän takia ollut tämän viikon sairaslomalla. Meidän käyttöön annettiin yksi tutkimushuone, joten pistin sinne pentuaitauksen taas pystyyn ja toin pennut sekä Lyylin sinne odottelemaan. Pentujen ajattelin pitävän vähemmän meteliä, kun äiti on siinä lähettyvillä, Lyylillä itsellään ei ollut lääkäriin onneksi asiaa.

fullsizerender-8Kuten kuvasta näkyy, pennut ottivat eläinlääkärikeikan varsin lunkisti! Eivät ne ihan koko aikaa nukkuneet sentään, mutta mitään kiljukaulakuoron kokoontumistakaan ei kuultu. Pennut olivat aika reippaita. Ensin niille tehtiin eläinlääkärin tarkastus, jossa todettiin kaikki moitteettomiksi. Silmäpeilauksessa pentujen silmät todettiin terveiksi ennen ja jälkeen tippojen. Lopuksi pennuilta otettiin poskisoluista näytteet MDR1-geenitestiä varten. En aiemmilta pentueiltani ole ottanut geenitestejä, mutta nyt, kun molemmat vanhemmat ovat MDR1:sen osalta kantajia, pidin testien ottamista aiheellisena ja tarpeellisena. Tulokset saadaan toivottavasti vielä ennen pentujen luovutusta. Painot olivat 3,7-4,2kg välillä, pienin oli edelleen Minni ja suurin Musta-Pekka. Iines taisi painaa 3,8kg ja Hessu muistaakseni tasan 4kg. Tasakokoinen pentue, totesi eläinlääkärikin. Ja Lyyli sai valtavasti kehuja klinikan työntekijöiltä, se oli kyllä niin rauhallinen ja ystävällinen kaikille 🙂

Klinikalta suunnattiin Joensuuhun kotiväkeä tervehtimään muutaman päivän reissulle. Pennut nukkuivat taas lähes koko automatkan Kuopiosta Joensuuhun. Pennut olivat uudessa paikassa heti kuin kotonaan, ja uusiin ihmisiin tutustuttiin reippaasti. Hessu oli uusien tuttavuuksien suhteen hieman hitaampi lämpenemään, mutta kävi kuitenkin tervehtimässä kotiväen. Sen verran ohjelmaa oli selvästi päivän aikana ollut, että pennut lähinnä nukkuivat koko loppupäivän.

Joensuussa pennut ovat saaneet ulkoilla paljon, joskin kylmä tuuli saa pikkupakkasen tuntumaan tosi paljon kylmemmältä, joten ollaan vierailtu pihalla lyhyitä aikoja kerrallaan. Kameraa olen yrittänyt ulkoiluttaa ahkerasti.

Eilen sain kameralla lähinnä naamakuvia, lumipyryn takia valoa ei kuvaamiseen ollut juurikaan.

dsc_0049Äippä kannustaa syömään lautasen tyhjäksi

Joitakin leikkikuvia

dsc_0132Minni saa äidiltä koulutusta käytöstavoista

Pennut kunnioittavat Riniä – ainakin yleensä…

Tänään käytiin pentujen kanssa mummon luona. Lyhyt autoajelu sujui hiljaisuudessa, jouduin ne herättelemään perillä. Mummon luona pennut olivat alkuun vähän unisen oloisia, mutta reipastuivat nopeasti ja lähtivät rohkeasti tutustumaan taas uuteen ympäristöön. Pennut saivat vierailulla kuunnella vähän uudenlaisia ääniäkin, sillä mummon naapurissa tehtiin putkiremonttia. Äänet eivät pentuja ihmetyttäneet lainkaan.

Pennut jaksoivat jonkin aikaa leikkiä ja seurustella vieraissa, mutta pian väsy iski ja sitten vedeltiinkin sikeitä loppuvierailun ajan.

Kotiin päästessä paistoi vielä aurinko. Sain kuvausapua pikkusiskostani Elisasta, joten otettiin pennuista uusia seisomakuvia sekä kauan haaveilemani pentuekuvat!

Empathica’s Final Fantasy -pentue 6 viikkoa ❤

dsc_0252Tytöt, vasemmalla Iines ja oikealla Minni

dsc_0266Pojat, vasemmalla Hessu ja oikealla Musta-Pekka

Empathica’s You Are Not Alone ”Musta-Pekka” 6vkoa

Empathica’s Eyes On Me ”Iines” 6vkoa

Empathica’s Listen To My Story ”Minni” 6vkoa

Empathica’s Maybe I’m A Lion ”Hessu” 6vkoa

Pentujen rekisteröintikin on hoidettu kuntoon, nyt vaan odotellaan papereita postissa saapuviksi.

Vieraammassa ympäristössä pentujen luonteista tehdyt havainnot vain vahvistuvat. Tytöt ovat poikiin verrattuna reippaampia etenkin tekemään tuttavuutta uusien ihmisten kanssa. Pojista Musta-Pekka on sosiaalisempi, se tulee yleensä jo tyttöjen mukana ihmisten luo. Hessu on ihmisten suhteen valikoivampi: joidenkin luo se tulee heti, ja toisten kanssa se taas ei juttusille hakeudu. Tytöt ovat ihan mahdottomia tuttavuuden tekemisessä ja sossupossuilussa muutenkin. Olin mummon luona tänään lepertelemässä Hessulle lattialla, kun Iines juoksi paikalle kauempaa ja hyppäsi mun päätä vasten – huomaa minut! Minnikin on viime päivinä loikkinut syliin useita kertoja, ja se tuolla pihallakin menee eteenpäin mieluummin hyppien kuin juosten. Pentujen meno alkaa välillä olla jo todella vauhdikasta. Niiden leikkejä on ihana katsella, etenkin, kun tässä jo väistämättä joutuu ajattelemaan, että yhteiset päivät alkavat käydä vähiin…

dsc_0655


Jätä kommentti

Pennut 5,5vkoa

Perjantaina käväistiin ensimmäisellä autoajelulla. Reissun alku meni huutaessa, mutta siruttajalle saapuessa kaikki vetelivät jo sikeitä. Pennuista vain Minni kiljaisi sirua laitettaessa, muut eivät inahtaneetkaan. Paluumatka meni hiljaisuuden vallitessa, automatkassa taisi olla ihmeteltävää kerrakseen.

img_1337

Viikonlopun olin vapaalla hoitotyöstä, mutta päivät ovat menneet vieraita kestitessä. Tytöt ja Musta-Pekka ovat aika reippaita ja tuttavallisia, mutta Hessu on selkeästi eri sarjaa, se selvästi harkitsee pitemmän aikaa ennen kuin menee tekemään tuttavuutta. Tiia tuli meille lauantaina illasta, ja liekö siinä ollut taikaa vai mitä, mutta Hessustakin kehkeytyi ihan oikea koira Tiian tulon myötä. Se on riehunut pihalla muiden kanssa, leikkinyt sisälläkin – ja tietenkin ottanut lukemattomat unet Tiian sylissä. Kovin liikuttava ja herttainen pieni, vaikka onkin vähän omalaatuinen.

Tänään oli edessä iso ja kauan suunniteltu projekti – olohuoneen ja käytävän lattioiden suojaaminen. Päällystin pentuhuoneen lattian yksin jokin aika sitten, ja se projekti oli jo itsessään sen verran työläs, että tähän en viitsinyt enää ryhtyä omin päin. Tiian ja Laurin avustuksella tämä kävi melkein käden käänteessä, vaikka urakkaa oli kyllä ihan riittämiin. Nyt on pennuilla tilaa leikkiä ja sisäsiisteyden alkeita päästään helpommin opettelemaan, sillä pennut saivat muuttaa viimein alakertaan! Iltapuhteena purin pentulaatikon, pesin sen ja kannoin varastoon odottamaan, josko sille joskus vielä olisi käyttöä, ja siivosin pentuhuoneen vieraskäyttöön.

Kun sirutus nyt on ohi, lienee aika paljastaa pentujen viralliset nimet, samalla näytillä on pennuista ekat seisomakuvat, jotka urakoitiin tänään myös Tiian kanssa. Nimien teemaksi suunnittelin alun perin jotain ihan muuta. Yritin vanhasta teemasta pitää kiinni, koska ei oikein tuntunut olevan voimia miettiä mitään uutta, mutta miettimäni nimet eivät vain jotenkin näille istuneet mitenkään. Onneksi kaveripiiristä on aiemminkin löytynyt apua nimien pohdintaan, joten nämä(kin) nimet valikoituivat Ainon avustuksella.

Jotkut blogin seuraajat ja lukijat ovat ehkä kuulleet Final Fantasy -roolipelisarjasta. Tarina kertoo, että pelisarjan kehittäjä Squaresoft oli suuressa taloudellisessa ahdingossa, ja tämä peli päätettiin puskea markkinoille yhtiön viimeisenä oljenkortena ennen konkurssia. Kuinka ollakaan, peli menestyi, siihen tuli myöhemmin useita osia lisää, ja nykyään se on yksi maailman tunnetuimmista roolipelisarjoista. Itse löysin pelisarjan joskus angstisina teinivuosina ja rakastuin ikihyviksi. Miten lukemattomat tunnit olenkaan viettänyt näiden pelien äärellä. Silloin, kun elämä on tuntunut elämisen arvoiselta ja silloin, kun on tuntunut, ettei elämä kanna enää mihinkään.

Jotenkin teema tuntui tälle pentueelle sopivalta. Hildan menetettyäni tuntuu niin vahvasti, että menetin sen jonkin, minkä vuoksi tähän viisi vuotta sitten ryhdyin. Pohdin kovasti, onko minusta jatkamaan kasvattamista. Kasvattamisen lopettaminen tuskin säästäisi minua elämän mukanaan tuomilta iskuilta, ja ilman koiria en varmaan osaisi enää elää, mutta tällä hetkellä mietin, miten paljon kolhuja olen valmis vielä kestämään. Kasvattaminen tuo tullessaan paljon iloakin, mutta vielä enemmän se tuo tullessaan vastuuta. Tai ainakin minä koen niin. Lyylin kantoajan loppuvaihe ja alkuvaiheet pentujen kanssa olivat yhtä tunteiden vuoristorataa, kun pitkän aikaa toivoin, ettei mitään pentuja olisi tulossakaan. Vielä silloinkin, kun niitä synnyteltiin ja kun ne ensimmäisinä päivinä tuhisivat pentulaatikossa. Vaikka pentujen kanssa oleminen on nyt jo helpompaa, ja ne ovat minulle vähintään yhtä tärkeitä ja rakkaita kuin muutkin kasvattini, minusta tuntui (ja tuntuu varmaan vähän edelleen), etten ole ansainnut yhtään iloa tai mitään hyvää, ja että kuka tahansa muu olisi parempi ja pätevämpi pitämään pennuista huolta.

Pelisarjasta mieleen on jäänyt monia lukemattomia hahmoja, juonenkäänteitä, mutta ennen kaikkea musiikki. Niinpä pennut saivat nimensä muutamien pelisarjasta tuttujen biisien mukaan. Tässä esittelyssä siis Empathica’s Final Fantasy -pentue, olkaapa hyvä!

Musta-Pekasta tuli Empathica’s You Are Not Alone. FF9:n päähenkilö Zidane saa tietää itsestään jotain järkyttävää, käskee ystäviään jättämään hänet rauhaan, kun hän käy taisteluun pahoja hirviöitä vastaan. Ystävät eivät hylkää Zidanea vaan pysyvät tukena, osoittaakseen, ettei Zidane ole yksin. Tämä nimi tuntui Peksulle sopivalta, se on lukemattomat kerrat kiivennyt syliini ja ollut kyynelkasteessa, kun Hildan ikävä on tuntunut sietämättömältä. Biisin voi kuunnella täältä: https://www.youtube.com/watch?v=Sx_Qqzs4cfk

Hessusta tuli Empathica’s Maybe I’m A Lion. Tämä soi taustalla FF8:n loppuvastuksen yhdessä osassa. Olen ihastuneempi biisin nimeen enemmän kuin itse biisiin. Se tuntuu kuitenkin sopivalta meidän lauhkealle leijonalle. https://www.youtube.com/watch?v=uYDT_Y6Jj5c

Minnistä tuli Empathica’s Listen To My Story. FF10:n aloitussanat: ”Listen to my story. This may be our last chance.” Tuntui tähän elämäntilanteeseen sopivilta sanoilta. Ja onhan tämä ihan Minnin biisi, sillä kun tuntuu asiaa olevan riittämiin. https://www.youtube.com/watch?v=r9scIyiDoNI

Iineksen nimeä mietin pitkään ja hartaasti. Mikään ei tuntunut tälle tytölle istuvan, vaikka plarasin biisien nimiä lukemattomia kertoja ja kuuntelin yövuoroissa soundtrackit läpi. Sitten se napsahti kuin itsestään. Valitsin Iineksen nimeksi FF8:sta laulun, joka kertoo rakkaudesta. ”I kind of liked it your way, how you shyly placed your eyes on me. Did you ever know that I had mine on you?” Niin me ollaan Iineksen kanssa viikkojen varrella loputtomiin tehty – vuorotellen silmäilty ja katseltu toisiamme. Niinpä Iineksestä tuli Empathica’s Eyes on Me. https://www.youtube.com/watch?v=4qcW0oiLKHg