Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Oothan tässä vielä huomenna?

Neve leikattiin ma 25.9. eli aika tarkalleen 1,5vkoa sitten. Hetkeen ei ole mikään pelottanut ja ahdistanut niin paljon kuin mummun operaatio. Olin ihan varma, etten saa sitä enää takaisin kotiin – että tulee jokin komplikaatio, leikkauksessa paljastuu jotain ikävää, se ei herää nukutuksesta. Meillä ei leikkausta edeltävänä yönä nukuttu paljoakaan.

Aamusta käytiin Ainon ja koiralauman kanssa lenkillä ennen klinikalle menoa. Klinikalla olin mukana avustamassa leikkauksen esivalmisteluissa. Oli hyvä, että olin kiirehtinyt leikkausaikaa – pahalaatuiseksi epäilemäni nisäkasvain oli muutamassa päivässä rikkonut ihon ja alkanut erittää. Se voi kertoa kasvaimen aggressiivisuudesta.

Neven leikkaus meni kaikista ennakkoluuloistani huolimatta hyvin. Lohkoja poistettiin yhteensä viisi ja kohtu lähti samalla. Kohtu oli eläinlääkärin mukaan näyttänyt normaalilta. Neven selkää kuvattiin alkuperäisen suunnitelman mukaan samalla reissulla lisää. Rintarangassa oli neljä silottumaa – kaksi pientä, yksi keskikokoinen ja yksi isompi – samat, jotka näkyivät keuhkokuvassakin. Positiivinen yllätys oli, että lanneranka oli edelleen puhdas.

22281468_10155655525062808_295983454_oKotona mummulle laitettiin lattialle peti, että se saisi rauhassa omaan tahtiin heräillä, ja peiteltiin lämpimästi. Leikkauspäivä meni Nevellä hyvin pitkälti nukkuessa, se oli saanut vahvat kipulääkkeet leikkauksen yhteydessä. Pari ensimmäistä päivää vietettiin tiiviisti kotosalla leväten, Neve oli tosi kipeä.

22281054_10155655525617808_635652074_oMe muutettiin koirien kanssa alakertaan, ettei Neven tarvitsisi mahansa kanssa kulkea portaita. Kolmas päivä leikkauksen jälkeen oli jo parempi, Neve oli selkeästi pirteämpi. Siitä päivä päivältä näytti aina vaan paremmalta, ja pikkuhiljaa lisättiin liikuntaa päiviin. Neve ei pahemmin leikkaushaavaan kiinnittänyt huomiota, mutta yksinoloajoiksi jätin sille varmuuden vuoksi kaulurin. Sellainen pieni harmi toipumisessa sattui, että iho reagoi vähän tikkeihin ja mahdollisesti pesuaineeseen, sisäreidet ja niiden väliin jäävä haava-alue alkoi ärtyneesti punottaa loppuviikosta. Rasvasin ihoa aamuin illoin Vetramililla, siitä oli selkeä hyöty, ja punotus katosi muutamassa päivässä.

22251208_10155655527462808_2033305205_oTänään (eli eilen) tuli kuluneeksi 10pv leikkauksesta, ja oli aika poistaa tikit. Olisin ne osannut poistaa itsekin, mutta klinikalla halusivat nähdä Neven ja kuulla toipumisuutiset, joten mentiin sinne tikkien poistoa varten. Leikkaushaava vähän paikoitellen punottaa edelleen tikkien takia, joten jatkan Vetramililla läträämistä vielä jonkin aikaa. Muuten Neve on toipunut koettelemuksestaan oikein hyvin, toivottavasti säästymme muilta takapakeilta.

22290678_10155655527497808_305376164_oToipumisen kunniaksi lähdettiin Neven kanssa nosework-valmennukseen. Sain Nevelle puolikkaan valmennuspaikan Ellin vetämästä valkkuryhmästä. Ensimmäisen valkkukerran ensimmäinen kierros meni muistutellessa mieleen, mistä noseworkissa on oikein kyse, mutta sen jälkeen Neve on tehnyt hienoja harjoituksia. Eilen tehtiin autoetsintää ulkona, Neve löysi neljä autoa kattavalta alueelta kaikki kolme hajua nopeasti.

Viime viikolla jäi valmennukset väliin, kun en halunnut jättää Neveä kotiin itsekseen, mutta tällä viikolla treenattiin myös Keksin ja Rinin kanssa. Mukavaa oli, vaikka koirilla oli treenitauon jälkeen virtaa ja luovia ajatuksia tehtävien suorittamisesta.

22251409_10155655525627808_696350400_oLempi on mutkaton pentu. Se oli kauhean tyytyväinen kainaloinen koko viime viikon, vaikka aktiviteetit olivat aika vähissä. Se on kyllä niin ihana, kaikkinensa. Tällä viikolla liikunnan taas lisäännyttyä vauhtia on sitten piisannut, menee varmaan tovi, että saadaan patoumat purettua.

Mainokset


Jätä kommentti

Syyskuun tuloksia

Muutamat aika tärkeätkin tulokset ovat odottaneet päivittäjäänsä!

Parhaat ensin: Messi (E. Naldo) tekaisi lainaohjaajansa Ellin kanssa rallytokokisoissa Laukaassa 16.9. ensimmäisen valionarvokiinnityksen! ❤ Minna Hillebrandin radalta 95 pistettä, RTK4, tuomarin palkinto ja sijoitus 3. Ihan mieletöntä, olen niin onnellinen, että voisin haljeta! Messi jatkoi hienoa tulosputkea piirinmestaruustokokisoissa 24.9., joista napsahti voittajaluokasta 1-tulos 259p (ohjattu nouto meni nollille, muuten tosi komea pisterivi) ja luokkavoitto! Onnea Saila, Elli ja Messi, olen ihan mielettömän ylpeä teistä! ❤

21743479_494648587561838_957243422665385425_o

Messin kuva (c) Heli & Jouni

Reija ja Rufus (E. Wishmaster) kisasivat myös rallya Raumalla 17.9. josta tuloksena ensimmäinen avoimen luokan hyväksytty rata 77 pisteellä! Neea ja Morris (E. Neville) osallistuivat samoihin skaboihin ja kävivät hakemassa lisää arvokasta kisakokemusta. Onnea molemmille ja tsemppiä jatkoon! ❤

Saijalla ja Ruutilla (Hazelmoor Yoiku Yemma) oli taas jännät paikat Muuramessa 30.9. Ruutin luonnetestin merkeissä. Olin paikan päällä katsomassa testiä ja kuvaamassa, lisään linkit videoihin myöhemmin, kun ennätän purkaa ne koneelle. Ruutin profiili:

  • Toimintakyky +1a kohtuullinen
  • Terävyys +1a pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  • Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
  • Taisteluhalu +2a kohtuullinen
  • Hermorakenne +1a hieman rauhaton
  • Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
  • Kovuus +1 hieman pehmeä
  • Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
  • Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
  • +157 pistettä, hyväksytty

22243840_10155655520317808_617859301_oOnnea Saija ja Ruuti! ❤


Jätä kommentti

Rakkaat 11-vuotiaat mummut!

11 vuotta, ihan uskomatonta! Vastahan kannoin pienen Rini-pentusen kotiin, ihan hetki sitten käytiin hakemassa 2,5-vuotias Neve meille uutta elämää kokeilemaan. Nuoresta kaksikosta kasvoi luotettavat, ihanat ja persoonalliset kaverit harrastuksiin ja arkeen. Vuodet ovat menneet niin nopeasti. Välillä toivon, että voisi palata menneisiin vuosiin, elää ne uudelleen.

21587064_495949904098373_4152027336051418289_oKaikki postauksen kuvat (c) Heli & Jouni, kiitos jälleen kerran ihanista kuvista!

Viime viikonloppuna järjestettiin iltagaala, jossa juhlistettiin mummujen tulevaa juhlapäivää vähän ennakkoon. Iltagaalaan osallistuivat lähes kaikki tässä Jyvässeudulla asuvat laajennetun Emppuperheen jäsenet, se lämmitti mieltä kovasti! Viime vuonna mummujen isot synttärit jäivät juhlimatta, joten tänä vuonna juhliminen tuntui entistäkin tärkeämmältä. Koskaan ei voi tietää, mitkä synttärit jäävät viimeisiksi, sen kulunut vuosi on opettanut.

21753189_495949784098385_6371022570315719988_oJuhlien veteraani-ikäisten edustus

Kaikkiin Empputapaamisiin syöminen on liittynyt vahvasti, niin myös näihin. Syömisen ohessa treenattiin vähän, tehtiin tokoa, rallytokoa ja pennuille agilityn pentualkeita. Mummut tarjosivat synttäreillään myös virallista ohjelmaa omien leikkimielisten nimikkokilpailujensa merkeissä!

Neven nakinsyöntikilpailussa oli jonossa viisi lautasta, joissa jokaisessa oli kolme nakinpalaa. Kilpailun luonne oli hyvin yksinkertainen: kuka syö nakit nopeiten? Kisa oli tiukka ja yllättävän haastava, mutta meillä ja koirilla oli tosi hauskaa! Kisan tulokset tässä alla:

1. Mauri 10,04s
2. Katla 12,65s
3. Messi 14,20s
4. Keksi 14,97s
5. Seela 15,01s
6. Mimmi 16,03s
7. Lempi 16,51s
8. Rini 20,95s
9. Neve 22,21s
10. Armas 22,40s
11. Edi 23,77s
12. Ruuti 25,19s
13. Freya 25,44s
14. Karkki 26,48s
15. Rita 27,80s
16. Vilppu 27,88s
17. Lenni 32,25s
18. Löre 38,01s

Muutamia kuvia nakinsyöntikisasta

Rinin nimikkokilpailuna tehtiin ”hallihakua” eli oltiin piilosilla! Rakennettiin pikkukentälle kolme piiloa, joissa kaikissa oli piilossa ihminen. Ohjaaja seisoi merkityllä alueella ja sai sieltä ohjata ja lähettää koiraa piiloille, 5s aikasakolla sai myös pyytää piilossa olevalta esim. ääniavun koiralle. Tämä oli tosi hauska ohjelmanumero, ja hienosti kaikki koirat löysivät piilossa olevat ihmiset, vaikka hakua eivät olisi koskaan treenanneetkaan!

1. Karkki 39,47s
2. Katla 40,56s
3. Mauri 43,22s
4. Keksi 43,88s
5. Edi 44,88s
6. Lempi 59,58s
7. Rini 59,92s
8. Löre 1min 11,58s
9. Neve 1min 20,19s
10. Ruuti 1min 29,59s
11. Armas 1min 30,72s
12. Vilppu 1min 48,38s
13. Seela 1min 48,55s
14. Freya 2min 02,09s

Kuvia piilosleikistä

Oli kyllä hauska ja ikimuistoinen ilta, lämmin kiitos kaikille osallistuneille! ❤

Mummujen synttäriviikkoa ollaan vietetty vähän ristiriitaisissa tunnelmissa. Neveä käytin tiistaina Tampereella Katriinan hoidettavana. Noin kuukausi sitten huomasin rallytreeneissä, että Neven takapäänkäyttö oikealla puolella oli vieläkin tahmeampaa kuin normaalisti. Kokeilin selkää ja jalkoja syyn löytämiseksi, ja säikähdin ihan huomatessani, että oikeasta takajalasta oli lihasmassaa kadonnut huomattavasti. Aloitin Nevelle saman tien kipulääkekuurin, ja se oli seuraavina päivinä pirteämpi ja liikkui paremmin. Kun akuutti kipu saatiin hoidettua pois, hieroin Neven läpi, mutten lihastasolta löytänyt mitään lihaskadon selittävää. Treenit jätettiin tauolle ja keskityttiin metsälenkkeihin epätasaisella pohjalla.

Neve asettui Katriinan hoitohuoneeseen mennessä itsestään patjalle hoidettavaksi – sitä se ei kahdella edelliskerralla ole tehnyt. Se oli taas kipeä, mutta tilanne ei onneksi ollut päässyt niin pahaksi kuin mitä se heinäkuussa oli. Takajalkojen puoliero oli tasoittunut, mutta nyt huolta aiheuttaa, että Neven kehon koostumus on kauttaaltaan muuttunut lyhyessä ajassa – lihaskatoa on tapahtunut ja rasvakudosta tullut tilalle. Muutos voi olla iästä johtuvaa, kipuilleen selän aiheuttamaa, mutta eipä pysty sanomaan, mikä vaikutus tähän on murheenkryyni nro 2:sella…

Viime viikonloppuna koirilta kynsiä leikatessani löysin Neveltä ärhäkän näköisen nisäkasvaimen, se on ilmaantunut lyhyessä ajassa. Keskiviikkona käytiin näyttämässä sitä eläinlääkärille, ja kuten vähän etukäteen uumoilinkin, eläinlääkäri suositteli sen ja kohdun sekä munasarjojen poistamista leikkauksessa. Olen Neven sterilointia miettinyt jo pitemmän aikaa, mutta se on tässä kaiken muun keskellä vaan lykkääntynyt. Toisaalta myös pelottaa lähteä noin isoa operaatiota tekemään tämänikäiselle koiralle, vaikka Neve ikäisekseen on melko hyvässä kunnossa.

Neveltä kuvattiin käynnin yhteydessä keuhkot operaatiota silmällä pitäen ja samalla varmistettiin, ettei sillä esim. ole kasvainten lähettämiä etäpesäkkeitä keuhkoissa. Keuhkot olivat puhtaat. Sen sijaan rintaranka ei ollut – huonostakin kuvasta oli nähtävillä kolme silottumaa ja yksi muodostumassa oleva spondyloosisilta. Ikääntyvälle koiralle tuskin epätavallisia löydöksiä, ja tämän kevään kipuiluja seuranneena jotenkin osasin vähän tätä epäilläkin, mutta murehtimista tai surua se ei helpota. Selkää kuvataan lisää vielä operaation yhteydessä ensi viikolla.

21752775_495950000765030_623558979675133282_o

Voi rakkaat mummut, niin ihanat ja korvaamattomat ❤ Saisinpa niiden kanssa vielä monenmonta hyvää vuotta lisää, ilman kipuja ja murheita. Nyt yritetään nauttia jokaisesta päivästä ja hetkestä, ja toivotaan, että Neven operaatio sujuu hyvin ja ilman komplikaatioita. Rini on onneksi voinut hyvin, ei tässä sydän tai pää kestäisi murehtia useammasta yhtä aikaa.


2 kommenttia

Hoitokoiria, kenneltreffejä ja lomaviikko

Kisojen lomassa elokuu meni aikalailla hoitokoirien parissa – tai siltä se ainakin tuntui. Keksi tuli hoitoon noin viikko ennen sm-kisoja, jotta ehdin tehdä sille vielä viime hetken viimeistelytreeniä ennen kisoja. Vaikka samassa kaupungissa asutaankin, niin on se treenaaminen vaan tosi paljon helpompaa, kun treenattava on kotona.

DSC_0430Kuva on otettu sm-kisojen jälkeisistä treeneistä, mutta ajaa asiansa – tykkään niin Keksin ilmeestä, kun se tekee töitä 🙂 Elli kuvasi.

Treenit ovat jossain määrin elokuuta sävyttäneetkin – pääpaino on ollut rallytokossa. Olen kyllä ihan hurahtanut lajiin, treenaaminen on tosi kivaa (vaikka ohjaajan ilme ei kuvissa ihan sen puolesta puhukaan 😀 )!

Lempin kanssa ei nyt olla pariin viikkoon päästy hakuilemaan ihan ristiin menevien aikataulujen takia, joten ollaan tässä kuussa painotettu treenejä enemmän pentutokojuttuihin. Seuraaminen menee eteenpäin, ohjaajan pitäisi vaan rohkeasti lähteä treeneissä etenemään. Lempin kanssa onkin opetteleminen, miten ohjata pehmeää ja herkkää koiraa. Vaikka aiemmatkin koirani ovat olleet ohjaajapehmeitä, Lempi on sitä ihan eri tasolla – se selvästi muistaa, onko jotain treeniä tehtyä viimeksi positiivisessa mielentilassa vai ei. Lienee onni, ettei Lempi ole ensimmäinen koirani, sen treenaamisessa on ollut iso apu, kun osaa lukea koiraa ja havainnoida siitä asioita, jotka kokemattomammalta koiran ohjaajalta menisivät ohi. Suuri onni on ollut myös päästä Ellin vetämään penturyhmään, kun voi luottaa siihen, että kouluttajalla on älyttömän hyvä silmä erilaisille koirille ja kykyä varioida treenejä kaikkien tasoon sopiviksi.

Mutta takaisin hoitokoiriin. Pari päivää rallytokon sm-kisojen jälkeen Aino lähti Sailan mukaan avustamaan Itävallan reissulla, joten Keksin hoitojakso meillä jatkui. Saman viikon torstaina joukon jatkeeksi liittyi vielä Keksin veli Morris (E. Neville). Morris ei ole meillä aiemmin hoidossa ollutkaan, mutta se sujahti laumaan ihan huomaamatta. Viiden koiran lauman pyörittämistä helpotti merkittävästi, että kaikki koirat olivat meillä kuin kotonaan, lauma pelasi juuri niin hyvin yhteen kuin etukäteen oletinkin ja olin seuraavan viikon lomalla, joten oli aikaa panostaa koirien viihdyttämiseen.

Tänä vuonna kenneltreffien ajankohdan sopiminen oli tosi haastavaa – kaikilla tuntui olevan menoja (vai liekö kyllästyneet kasvattajan lärviin, mutteivät kehdanneet myöntää! 😀 ) Osallistujamäärän maksimoimiseksi tehtiin tänä vuonna niin, että yhden kokonaisen viikonlopun sijaan kenneltreffit oli jaettu kahdelle viikonlopulle – yksi päivä kumpanakin viikonloppuna.

La 26.8. kokoonnuttiin treenaamaan porukalla tokoa/pentutokoa/rallytokoa ulkokentälle. Nyt oli ensimmäinen vuosi, kun sää ei koko treffipäivää suosinut, joten välillä vähän kastuttiin, mutta se ei onneksi tekemisen laatuun tai iloon vaikuttanut kenelläkään. Kenneltreffien ensimmäinen päivä keräsi eniten osallistujia, menossa olivat mukana Venla ja Vilppu, Marja-Leena, Jari ja Taika, Linda ja Nada, Saija, Edi, Rossu ja Ruuti, Pipsa ja Helmi sekä minä viiden koiran lauman kanssa. Treenattiin porukalla paikkamakuuta ja -istumista, sitten jokainen sai hyödyntää häiriötä ja treenailla omaan tahtiin haluamiaan liikkeitä, mä otin välillä vähän kuvia ja ohessa juteltiin, naurettiin ja rapsuteltiin koiria. Treenien päätteeksi käytiin syömässä porukalla. Olin suunnitellut iltapäivälle hakutreenejä, mutta osalla oli iltapäivälle muuta menoa ja pitkänmatkalaiset lähtivät kotimatkalle, niin ei saatu riittävästi porukkaa treenejä varten. Päädyttiin siis käymään välissä lenkillä kukin omalla kokoonpanollaan, illasta pidin vielä meillä kotona pienen lihashuolto-osion.

Paikkamakuutreeniä

Satunnaisia treenikuvia 🙂

Vilppu leikkii 🙂

Perinteisesti kenneltreffeillä on otettu myös rakennekuvat, niin myös tällä kertaa.

Helmi (Empathica’s Neytiri) 2,5v

Kalju Keksi (Empathica’s Naroona) 2,5v

Morris (Empathica’s Neville) 2,5v

N-pentueen edustus kera Nessu-mamman ❤

Piti pitkästä aikaa ottaa yhteispotretti Keksistä ja Nevestä kahdestaan 🙂

Taika (Empathica’s Eyes On Me) 7,5kk

Vilppu (Empathica’s You Are Not Alone) 7,5kk

DSC_0439Final Fantasy -pentueen edustus ❤

Uutta karvaa kasvatteleva Nada (Hazelmoor Empress Empathica) 1v4kk

Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma) muutamaa viikkoa vaille 5v

Myös mummuista otettiin pitkästä aikaa rakennekuvat. Tässä Neve (Hazelmoor Nefertiti Nia) kohta 11v

Rini (Hazelmoor Natty Napkin) kohta 11v

Lempi (Two Coast’s Rala) 6kk. Lempistä ei saatu hyvää seisomakuvaa treffeillä, mutta Elli tuli seuraavana päivänä kuvausavuksi, niin saatiin onnistunut otos 🙂

DSC_0201Empputreffien aussie-edustus vasemmalta oikealle: Vilppu, Ruuti, Lempi, Keksi, Rini, Neve, Morris, Nada ja Taika ❤

Lomaviikko otettiin lunkisti koirien kanssa, mitä nyt käytiin vähän treenaamassa ja tietenkin lenkillä. Keksi palautui kotiin tiistaina meidän rallyvalmennusten jälkeen, joten meidän elo jatkui neljän koiran taloudella. Keskiviikkoaamuna käväistiin lenkillä Saijan, Ruutin ja Rossun kanssa, lenkin jälkeen ajeltiin Joensuuhun pariksi päiväksi sukuloimaan. Kamera oli reissussa mukana, mutta vettä satoi joka päivä niin paljon, että eipä tullut kuvattua. Meidän kotijoukot ihastuivat Morrikseen, ja Morris oli myös reissun päällä oikein mutkaton ja kiva koira. Paljon on poitsussa samaa kuin sisaruksissaan, en kyllä voisi olla tyytyväisempi tähän pentueeseen!

Joensuusta tultiin takaisin kotiin 2.9. lauantaiaamuna kenneltreffien toista osaa varten, jotka olivat samalla ”ottopoikani” Armaksen (Puuttomantorpan Olisinpa Aina Armas) 2-vuotissynttärijuhlat. Enää ei uskallettu luottaa hyvään säähän, joten varattiin Haukkuvaaran pikkukenttä kolmeksi tunniksi treenejä varten. Meidän lisäksi treeneihin ja synttäribileisiin osallistuivat Itävallasta kotiutunut Saila, Mimmi ja Messi sekä Saija koirineen. Kun aikaa oli ruhtinaallisesti, päätettiin rakentaa rallytokon sm-kisojen mestariluokan karsintarata, ja treenata sitä. Olipa kiva rata, jossa oli mukavasti haastetta!

Itse en ehtinyt kameran taakse lainkaan, kun treenasin viittä eri koiraa 😀 Kaikista kuvista suuri kiitos Helille ja Jounille! 🙂

Pääsin pitkästä aikaa testaamaan, miten Mestaria eli Messiä (Empathica’s Naldo) viedään radalla. Olen viimeksi vienyt sitä alokasluokan kisoissa tammikuun alussa, ehkä keväällä treenannut kerran tai korkeintaan kahdesti, ja tässä välissä Messi on noussut jo mestariluokkaan. Messi tiesi heti, mitä hallille oltiin tultu tekemään. Radalla se teki tosi tarkkaa työtä, ainoat virheet tulivat niillä kylttitehtävillä, joilla en osannut sitä rutiinin puutteen vuoksi ohjata. Vähän yhteistä treeniä alle niin josko minäkin Mestaria pääsisin viemään taas joskus kisakentillä 😉

Neven kanssa tehtiin mestariluokan rataa hieman helpotettuna, vaikka sehän osasi yllättävän paljon vaadituista tehtävistä. Nevellä oli treeneissä enemmän intoa kuin järkeä, mutta pääasia, että oli hauskaa 😀

Morriksen kanssa lähinnä vähän testailin, lähteekö se vieraan ohjaajan kanssa tekemään mitään, ja mitä se osaa. Hienosti poitsu lähti hommiin ja teki kyllä hyvin töitä, pieniä herpaantumisia hetkittäin. Kisoissa eteen tulevia haasteita ajatellen Neea on tehnyt tosi hyvät pohjat Morrikselle, sillä on selkeästi ajatus takapään käytöstä ja seuraaminen on iloista 🙂

Lempin kanssa tehtiin pentujuttuja: harjoiteltiin seuraamista, odottamista, jäävien liikkeiden erottelua, luoksetuloa. Havahduin vasta tuon oikeassa ylänurkassa olevan kuvan nähdessäni siihen, että Lempistä on oikeasti kasvanut jo iso tyttö! Vaikka onhan se edelleen pieni 😉

Kun mahdollisuus kerrankin oli, tehtiin Sailan hyvästä ehdotuksesta äijätreeniä eli treenattiin kentällä pelkästään poikien kanssa, yhtäaikaa tietenkin. Aloitettiin rivipaikkamakuulla, jota jokainen teki tasonsa mukaisesti. Morriksen kanssa oltiin paikallaolojuttuja työstetty koko hoitojakson ajan, joten treeni sattui hyvään saumaan. Treenit olivat oikein onnistuneet, saatiin kaikki olla ylpeitä äijäkoirista 🙂

20170902-DSC_0186Iloinen Armas, synttärisankaria naurattaa 🙂

Armaksen kotijoukot olivat suunnitelleet hauskan synttäriohjelmanumeron kaikille osallistujille: kaikki tekivät vuorollaan n. 4 vapaavalintaista kylttitehtävää pitkän rallyharkan, jonka suoritus oli hyvin vapaamuotoinen – sai tehdä temppuja, oikeita rallytehtäviä tai mitä vaan halusi! Koirat omaksuivat iloisen ja hauskan harjoituksen idean supernopeasti, ja palkintona kaikille oli pussillinen koirien namuja, joista koirat olivat aivan innoissaan!

Neve aloitti bilerallyn, ja jos varsinaisella treeniradalla oli ollut enemmän intoa kuin järkeä, niin tässä hupinumerossa se korostui vielä entisestään! Ei mummulle voinut olla nauramatta, se oli ihan mahdoton!

Mutta jos Neve hupaili, niin Rini räjäytti potin. Kun lähdön jälkeen pääsimme ensimmäiselle kylttitelineelle ja pyysin Riniä tekemään meidän temppuvalikoiman valttikortin – pam-tempun – Rini eläytyi tehtäväänsä ihan täysillä. Me ulvottiin naurusta ja meni pitkä tovi, että sain kasattua itseni loppurataa varten 😀 Oli superhauskaa!

Saila ja Saija koirineen esittelivät myös hienoa osaamista ja temppuja 🙂

Morriskin innostui tästä ohjelmanumerosta 🙂

Lempin kanssa tehtiin pennulle passeleita tehtäviä namin avustamana

Lämmin kiitos kaikille osallistuneille, ihana oli nähdä teitä kaikkia ja treenata yhdessä! 🙂 Seuraava bilepäivä on jo suunnitteilla: mummujen 11-vuotissynttäreitä on tarkoitus juhlistaa porukalla!

Tämän viikon tiistaina Morris lähti omaan kotiin, sen riemu oli kyllä käsin kosketeltavissa, kun Neea ja Jyry tulivat sitä hakemaan! Kotona onkin tuntunut varsin hiljaiselta omalla porukalla, ihmeen nopeasti sitä tottuu isoon koiralaumaan.


Jätä kommentti

Arvokisoja ja normikisoja

Elokuun tapahtumat ovat aikalailla jääneet päivittämättä, aloitellaan kisakuulumisilla.

Perjantaina 18.8. Killerillä järjestettiin tukitapahtuma Sailan, Mimmin ja Messin (E. Naldo) kisareissun tukemiseksi – eikä ihan minkä tahansa kisareissun tukemiseksi, vaan kyseessähän olivat para-agilityn mm-kisat Itävallassa! Talkoilun ohessa kävin pitämässä hauskaa mummukoirien kanssa putkirallissa, lisäksi osallistuin neljällä koiralla möllirallyihin: Neven ja Lempin kanssa bilerallyyn, Keksin kanssa tehtiin kenraaliharjoitus ennen sm-kisoja avoimen luokan radalla ja Rinin kanssa käytiin voi/mes-tasoisella radalla. Bilerallyssa oli n. 10 kylttitehtävän mittainen rata, jonka sai tehdä koiran tason mukaisesti vaikka imuttamalla namilla koko rata läpi, viralliset luokat olivat kisamittaiset. Niissäkin sai palkata ilman pistemenetyksiä.

Aloitin putkirallista, jossa rata oli aika haastava – varsinkin, kun on taas mennyt melkein kaksi vuotta edellisistä agilityharjoituksista. Mummujen kanssa mentiin vaan pitämään hauskaa ja verestämään agilitymuistoja, mutta mummuthan kulkivat hienosti! Tässä alla videot putkiralleista, eipä äkkiseltään uskoisi, että molemmat putkimummut täyttävät piakkoin 11 vuotta!

Neven rata. Ensimmäisen putken kieltoa lukuun ottamatta puhdas rata 🙂

Rinin radalla ei tullut virheitä, mummu tykitti täysiä 🙂

Rallyissa Keksin kanssa tehtiin hyvä rata, ja samaa kertoivat pisteetkin – 98 pojoa! Velipoika Noalle hävittiin vain ajassa, Noa voitti avoimen luokan ja Keksin kanssa tultiin toiseksi. Linda kävi myös Nadan kanssa kokeilemassa avointa luokkaa treenimielessä, heidän pisteitä en muista, mutta rata näytti hyvältä 🙂 Alla Jounin ottamia kuvia radoista:

Rinin kanssa tehtiin vähän huolimattomuusvirheitä voi/mes-radalla, mutta pisteiden puolesta saatiin tulos, olisikohan vähän höveli tuomari jättänyt pottiin 82 pistettä. Rinille teki selvästi hyvää päästä ensin purkamaan kierroksia putkiralliin ja keskittyä sen jälkeen tarkempaan työskentelyyn.

Bilerallyssa käytiin Neven kanssa hassuttelemassa, mummu oli ihan täpinöissään! Lempin kanssa mentiin rata läpi namia seuraten, pikkupentu oli oikein pätevä eikä välittänyt ympärillä olevasta hälinästä, se oli pääasia.

Seuraavana päivänä olikin aikainen herätys, sillä rallytokon sm-kisoissa Seinäjoella piti olla jo aamulla kahdeksalta. Mummut jäivät Ainolle hoitoon ja minä lähdin ajelemaan Keksin ja Lempin kanssa kisapaikalle. Sm-kisapaikalla käytiin Keksin kanssa ensin eläinlääkärin tarkassa syynissä. Monet koirat näyttivät kopelointia vähän jännittävän tai reagoivat lähellä oleviin koiriin. Kyllä olin taas ylpeä Keksistä, joka oli todella rento ja luonteva eläinlääkärin kopeloitavana eikä ollut ympärillä olevista koirista millänsäkään – hieman kiinnostunut vain. Kisajännitys löysi minut vasta hieman ennen rataantutustumisen alkua. Avoimen luokan tuomaroi Taru Leskinen. Radan alku oli sm-kisahenkinen eli haastava – lähdön jälkeen hyppy, sitten houkutus (jossa ruokaa ja iso pehmolelu) ja sen jälkeen istu, seiso, kierrä koira. Etukäteen ennakoin houkutuksen ja sitä seuraavan seisomisen olevan meille haastavimmat paikat, ja kisakaveri on selvästi tullut mulle tutuksi, sillä niinhän ne tosiaan olivat.

Mutta siis merkittävimmät virheet radan alussa, loppurata aikalailla virheetöntä työskentelyä. Tuomarin kommenteissa luki ”loppurata oli tosi kaunis”. Arvostelu oli ehkä vähän tiukempi kuin normikisoissa, mutta silti pistepottiin jäi Keksille radan jälkeen 86 pistettä, ja tämä oikeutti uuteen titteliin RTK2 ❤ Pop Dog ry, jota kisoissa edustettiin, sijoittui joukkuekisassa sijalle 9/32.

Tämä on ollut aivan huikea matka Keksin kanssa, ja matka jatkuu edelleen. Vielä kesän alussa haettiin toisiamme, nyt ollaan hitsauduttu yhteen ja radalla tuntuu siltä kuin veisin ihan omaa koiraa – ja koira tekisi töitä kuin omalle omistajalleen. Olen älyttömän kiitollinen Ainolle, että hän on mahdollistanut mulle treenaamisen ja kisaamisen rallyssa Keksin kanssa. Sm-kisat tuntuivat jonkinlaiselta merkkipaalulta, tein pitkin päivää muistelumatkaa parin vuoden takaisiin kisoihin, joissa olin Hildan kanssa.

DSC_0009Ei oltu Keksin kanssa satuttu kenenkään sm-kisoja kuvaavan kameraan, joten Elli otti meistä edustuskuvan valmennusryhmän päätteeksi.

Messi kisasi viime viikonloppuna Sailan kanssa PAWC:ssa kolme rataa, joilta tuli tulokseksi kokemusta eli kolme hyllyä. Paljon hienoja pätkiä 🙂 Kasvattajalle merkittävää eivät ole yksistään tulokset, vaan ihana oli kuulla, että Messi ei ollut millänsäkään lentomatkasta eikä isojen kisojen melskeestä. Ja hienoja uutisia Itävallasta saatiin – Saila sai Mimmin kanssa omasta luokastaan MM-pronssia! Paljon onnea, mielettömän upea saavutus! 🙂

Tällä viikolla Saija tekaisi Ruutin (Hazelmoor Yoiku Yemma) kanssa ensimmäisen hyväksytyn tuloksen rallytokon voittajaluokasta 80 pisteellä 🙂 KoiraNetistä bongasin, että Ulla ja Jesse (Hazelmoor Yerry Yammer) olivat viimeistelleet RTK2-koularin 96 pisteellä kesäkuun alussa. Paljon onnea molemmille! 🙂


Jätä kommentti

Rallytokoa Jyväskylässä ja loppukesän kuvapläjäys

Aloitellaan taas kisauutisilla. JAT järjesti Jyväskylässä 24.7. rallytokon iltakisat, joissa tuomaroi Minna Hillebrand. Linda kisasi Nadan (Hazelmoor Empress Empathica) kanssa toista kertaa alokasluokassa tälläkin kertaa hyväksytyn tuloksen kera: hienot 96 pistettä, onnea Linda! 🙂

Jännitettävää oli myös omasta takaa, sillä Keksi oli ilmoitettu karkeloihin mukaan. Ratapiirros kertoi jo ennen rataantutustumista, että kaikki avoimen luokan riemut oli mukana, ja kirsikkana kakun päällä starttasimme Keksin kanssa luokan. Seisominen oli radalla myös, mikä on tällä hetkellä kylttitehtävistä epävarmin, ja päätin rataan tutustuessa, että jos se ei ekalla yrityksellä onnistu, en jää sitä jankkaamaan. Videolta voittekin ihailla, miten kisajännitys ihmiseen vaikuttaa ja kuinka tämä käytännössä onnistui:

Radassa olin tyytyväinen kaikkeen muuhun paitsi siihen seisomiseen (ja siinäkin lähinnä pettymys omaan ohjaamiseen). Olin itse mielessäni laskenut pisteitä ja todennut, että munasin hyväksytyn tuloksen seisomista jankkaamaan jäädessäni. Matikka ei ollut vahvinta alaani koulussakaan, joten piti kyllä hetki hieroskella silmiä tulostaulun äärellä – 85 pistettä ja samalla siis Keksille toinen hyväksytty tulos!

20632548_10155493535967808_553543595_n

Keksi ansaitsi siis nakkinsa! Nyt seisominen kuntoon ja pientä hienosäätöviilausta ennen sm-kisoja, sinne mennään tavoittelemaan avoimen luokan koularia.

Kesä on jatkunut koiramaisissa merkeissä vaihtelevalla koiramäärällä. Keksi ja Seela olivat yhden viikonlopun hoidossa viime kuun lopussa Ainon ja Saijan agikisareissun ajan. Mukavasti meni viiden koiran lauma niin kuin on mennyt aiemminkin.

Heinäkuun lopussa mekin reissattiin kotipuolessa Joensuussa juhlimassa pikkusiskon rippijuhlia. Koirien kanssa käväistiin Jaamankankaalla lenkkeilemässä, samalla lenkillä ulkoilutin kameraakin. Aika rauhallista on meidän lenkkeily omalla porukalla, Lempi saattaa lyhyeksi hetkeksi saada Rinin ja Neven leikkiin innostumaan, mutta spurtin jälkeen hömpsötellään rauhallisesti. Lempi onneksi keksii tekemistä omastakin takaa, hiekkakuoppien kaivelu, keppien kantelu ja syöminen ovat suuressa suosiossa. Lempi syö ahomansikat ja mustikat suoraan puskasta, raadonsyöjän paheetkaan eivät vielä täysin ole poissa.

Lempin kanssa on jatkettu hakutreenejä, aika hyvin ollaan kerta viikkoon päästy treenaamaan. Kova on motivaatio pienellä koiralla, se on ihan into piukeana lähdössä ukkoja etsimään. Sen sijaan penturyhmä jäi heinäkuussa kyllä pahasti paitsioon työvuorojen takia, joten ollaan treenailtu lähinnä kotona. Nyt elokuun puolella työvuorot näyttävät onneksi vähän paremmilta. Rini ja Neve ovat vähän pitäneet treenitaukoa, mitä nyt Rinin kanssa olen satunnaisesti tehnyt vähän rallya ja Neve pääsi nosework-valmennukseen.

DSC_0075Lempi 24vkoa taitaa jäädä kirpuksi. Tai siis eihän se enää ole kuin joitakin senttejä Riniä ja Neveä matalampi, mutta painoi tällä viikolla puntarilla käyttäessäni vain 12,7kg. Se on hoikka tytteli, muttei mielestäni liian laiha kuitenkaan. Ja onhan niitä tosi pieniä työlinjaisia, mutta kyllä vaan noiden aiempien kasvukäyriä muistellessa Lempi tuntuu ihan auttamatta tosi pieneltä!

Tänään lenkkeiltiin ukkosen jyristessä auringonpaisteessa Saijan lauman kanssa pitkästä aikaa. Vielä on kesää jäljellä!

Tänä kesänä uiminen on jäänyt vähälle, niin koirilla kuin minullakin – en ole vielä heittänyt edes talviturkkia. Lempi on lutrannut kyllä aina, kun on ollut mahdollista, se rakastaa uimista.


1 kommentti

Kesä, vuodenajoista parhain?

Kesä on jo pitkällä. Töihin on loman jäljiltä palattu, ja arki pyörii taas omalla painollaan. Työrintamalla on tosi kiireistä, kuormittavaa ja aika rankkojen tilanteiden keskellä puurretaan. Onni on hyvä työporukka, ei tätä kyllä muuten jaksaisi. Sellainen helpotus yhteen työhön liittyvään ahdistuksenaiheeseen tuossa ennen lomalle jääntiä tuli, että sain toimen samalta osastolta, jossa olen valtaosan urastani tehnytkin. Nyt ei enää tarvitse miettiä, mitä sitten tehdään, jos työt loppuu.

Viimeksi blogia päivittäessäni odoteltiin vielä juhannusta. Juhannuksen vietimme Joensuussa nautiskellen viimeisistä lomapäivistä ja lenkkeillen. Juhannusaattona käväistiin mökillä grillaamassa, koirat nauttivat olostaan täysin siemauksin, kun oli tilaa juosta ja uintimahdollisuus mökkirannassa. Mökiltä ei kuvia tullut otettua, mutta Kaunislahden reissulla oli kamerakin mukana.

Lempi kasvaa kohisten, se on kohta mummukoirien kokoinen. Nyt se on vähän huvittavassa kasvuvaiheessa, kun jalat ja runko ovat pitkät, mutta massaa ei juurikaan ole. Arjessa se on edelleen todella mutkaton pentu, kauhean kiltti ja pennuksi melkoisen rauhallinen. Se rakastaa olla kaikessa toiminnassa mukana vähintäänkin sivusta seuraajana. Pientä mörköiän poikasta sillä on edelleen, mutta ei mitenkään häiritsevissä määrin. Lempi täytti viime viikonloppuna 5kk, hampaita edelleen vaihdetaan (ensimmäinen pentuni, jolta en toistaiseksi ole saanut vielä yhtään talteen!) ja viime viikkoina tukkakin on alkanut kasvaa.

Pentukurssia ollaan jatkettu, juhannuksen jälkeen jouduttiin yksi kerta jättämään väliin, kun Lempi ontui toista takajalkaansa. Tällä viikolla päästiin taas hakuilemaan. Tällä kertaa tehtiin etsintöjä partioiden, ja Lempillä oli hyvä muistikuva, mitä metsässä tehdään, vaikka treenien välissä oli 2 viikon tauko. Olen aika ihastunut sen luontaiseen taipumukseen käyttää nenäänsä silmien sijaan. Toisella kierroksella otettiin jo vähän lähetyksen alkeita, ja ainakin nyt tuntuu, että aika lahjakkaan oloinen pentu on hyppysissä (voin siis vain pilata sen).

1,5 viikkoa sitten käytiin pitkästä aikaa paimentamassa. Mummukoirilla oli sokka irti, mutta aika kivasti ne lähtivät työskentelemään pitkästä tauosta huolimatta. Lempikin oli mukana, se ensimmäisellä kierroksella vähän mietiskeli ja keskittyi lähinnä syömään pihalta löytyneitä porkkanoita, jotka olivat tarkoitettu lampaiden herkuiksi. Toisella kierroksella se lähti jo hienosti työstämään lampaiden kuljettamista ja teki tosi makeita pätkiä. Ensi kerralla täytyy ottaa videomateriaalia. Myös Aino oli Keksin kanssa mukana, Keksi lähti tosi hienosti ensikertalaiseksi hommiin ja esitteli meille aika hienoja hakukaaria ihan luontaisesti. Ensi kertaa odotellaan jo innolla!

Viikko sitten tiistaina oli vuorossa päiväreissu Tampereelle Slotten Katriinan osteopatiahoitoja varten. Pääosin uutiset olivat hyviä. Keksi oli loistokunnossa, operoitu jalka on pysynyt suorassa. Katriina totesikin, että selkeästi Keksin kehon oma korjausmekanismi toimii nyt niin kuin pitääkin – vaikka kolhuja tulee, keho korjaa itse itseään niin kuin pitääkin. Liike on arjessa näyttänytkin hyvältä, vaikka Keksi on kevään ja kesän aikana päässyt tekemään vähän rankempaakin treeniä mm. kickbiken muodossa. Keksi rakastaa vetotreenejä ja vetää ihan helkkarin lujaa 🙂

DSC_0075

Rini oli huomattavasti paremmassa kunnossa kuin viimeksi, edelleen pientä huollettavaa lantion alueella, mutta suuri parannus kuitenkin viime kertaan. Neve-raasu oli taas porukan huonokuntoisin, sen selkä oli tosi kipeä, mitä kyllä vähän osasin etukäteen odottaakin, sillä se ei lenkillä juurikaan ole suostunut ravaamaan ja se on ollut arjessa vähän stressaantuneen oloinen. Katriinan löydökset selästä tukivat ajatustani, että Neveä yhä Hildan poissaolo kalvaa. Hoidon tulokset ovat onneksi lämmittäneet mieltä – Neve ravaa taas lenkillä ja on ollut todella hyväntuulinen. Se on jopa leikkinyt Lempin kanssa, ja yhtenä sateisena aamuna se nuoli Lempin naaman ja pään aamulenkin jälkeen, ihan niin kuin se teki aina Hildallekin.

Lempiltä korjattiin pääasiassa synnytyksen yhteydessä tulleita jumeja niskan ja kallonpohjan alueelta sekä ristiluun pieni virheasento. Juhannuksen jälkeinen ontuminen osoittautui onneksi lihasperäiseksi. Seuraava hoito varattiin joulukuulle.

Linda oli ottanut Nadasta (Hazelmoor Empress Empathica) uusia ihania kuvia. Nadakin täytti jo vuoden keväällä, mihin aika oikein meneekään! Nadasta on kasvanut iloinen, reipas ja vauhdikas nuori, ja käytöksestä ei voi erehtyä – neiti on aitoa hazelhölmö-laatua 😉

Tulosuutisia vielä loppuun, niitä on taas tullut runsaasti!

  • Rufus (E. Wishmaster) suoritti 27.6. vepen soveltuvuuskokeen hyväksytysti pistein 90/100
  • Keksi (E. Naroona) tekaisi kolmannen 1-tuloksen tokokokeessa 2.7. 180½ pisteellä ja KP:n kera, samalla titteli TK1
  • Morris (E. Neville) sai ensimmäisen hyväksytyn tuloksen rallytokon alokasluokasta 8.7. 93 pisteellä
  • Messi (E. Naldo) korkkasi rallytokon kuninkuusluokan Ylöjärven tuplakisoissa 9.7. Molemmista kisoista heti hyväksytyt tulokset, ensimmäiseltä 91p ja 2. sija, toiselta 79p

Onnea paljon kaikille ja jälleen kerran kiitos aktiivisuudesta! Kuriositeettina mainittakoon, että Morriksen myötä kaikilla kisaikäisillä kasvateillani on nyt tuloksia rallytokosta. Sisäpiiriläppänä ollaankin tituleerattu Emppuja nyt myös rallytokolinjaisina australianpaimenkoirina 😀

Loppuun muutama valittu pala Lempistä ja työkaverini staffipentu Sylvistä – kokoerosta huolimatta pennuilla oli niin kivaa keskenään 🙂