Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Joululahjat tilauksessa!

Blogikirjoitukset laahaavat ihan auttamatta jäljessä, pahoittelut siitä! Yritän repiä jostain aikaa naputella kaikki rästiin jääneet kirjoitukset, mutta tärkeimmät ensin – meille odotellaan pentuja vielä jouluviikon vaihteessa! Kaikki postauksen ihanat kuvat on ottanut Maija Rýd ❤

Taika, Empathica’s Eyes On Me

Olin jo keväällä suunnitellut, että jos juoksut ajoittuvat yhtään järkevästi, niin pentuja voisi olla suunnitteilla molemmille FF-pentueen tytöille. Freyan pentue jäi odotettua paljon pienemmäksi, mikä antoi vielä vähän lisäpontta Taikan suunnitelmille. Taikan juoksua odoteltiin jonnekin loppusyksylle, itse olin henkisesti varautunut siihen, että ennätän hetken huokaista edellisen projektin jälkeen ja päästään omien tyttöjen kanssa harjoittelemaan arkea ihan omalla porukalla harrastuksineen ja menoineen. Pari päivää ennen kuin Odin lähti maailmalle Marja-Leenalta tuli viesti, että Taikan juoksu on alkanut. Siis mitä – nyt jo! Niinpä vain jokunen päivä Odinin lähdettyä suunnattiin tyttöjen kanssa Ouluun hakemaan Taikaa meille.

Ollaan pidetty Marja-Leenan kanssa yhteyttä välillä tiiviistikin, mutta pakko myöntää, että välimatkan vuoksi Taika on jäänyt mulle koirana vähän vieraammaksi. Siksi oli tosi kiva päästä tutustumaan mustikkiin oman arjen kautta edes vähän ennen kuin oli aika suunnata sulhon luokse. Taika oli ensimmäisen vuorokauden vähän ihmeissään, että mihin se nyt oikein on joutunut, mutta asettui nopeasti kuitenkin taloksi ja sujahti tähän mun laumaan hyvin kivuttomasti. Treenailtiin vähän sen kanssa, lenkkeiltiin paljon ja elettiin sellaista meille aika tyypillistä varsin liikkuvaa elämää. Taika lähti treeneissä tosi kivasti tekemään mun kanssa hommia eikä se ollut millänsäkään, vaikka ajeltiin parin viikon aikana Suomea ristiin ja rastiin. Taika pääsi kertaalleen käymään lampaillakin ja esitteli aika kivoja ajatuksia! Kaikkinensa oli kiva huomata, että Taika oli aikalailla sellainen kuin olin ajatellutkin sen olevan.

Meno, Wirneen Melkoinen Menijä

Maijaa ja Menomiestä kävin tapaamassa jo alkuvuodesta ollessani Etelä-Suomessa reissussa. Olin alunperin ajatellut Menoa Freyalle, mutta livenä sen nähtyäni totesin, että se on vähän turhan vauhdikas valinta Freyalle, jolta ei siltäkään puutu vauhtia. Kävipä sitten mielessäni, että Taika on siskoaan rauhallisempi ja harkitsevampi, joten Meno voisi olla sille passelimpi valinta. Onneksi Maijakin lämpesi ajatukselle! Taika on ihmisiä kohtaan hieman pidättyväinen, joten Menon maailmaasyleilevä avoimuus tuntui siihen tosi hyvältä kombolta. Menolla on myös ihan mielettömän hyvä moottori harrastuksissa, kun taas Taikaan kaipaisin hieman lisää moottoria ja draivia. Rakenteellisesti Meno ja Taika täydentävät mielestäni toisiaan varsin hyvin.

Niinpä lokakuussa oltiin Lemmenlaakson nurkilla jännän äärellä, kun oli aika esitellä pariskunta toisilleen. Molemmilla oli heti ihastusta ilmassa eikä aikaakaan, kun oltiin tositoimien äärellä. Saatiin reissulla kaksi tosi helppoa ja onnistunutta astutusta aikaiseksi, joten sitten jäätiin vaan odottelemaan, kantaako reissu hedelmää. Taikan ultra oli aiemmin tällä viikolla, ja ultra paljasti iloisia uutisia – pentuja on tulossa! ❤

Molemmat vanhemmat ovat luustoltaan terveiksi tutkittuja, perusterveitä sekä luonnetestattuja. Molemmilla vanhemmilla on arjessa ja harrastuksissa toimiva on/off-kytkin, osaavat siis ottaa lunkisti, kun töitä ei ole tarjolla, mutta antavat kaikkensa, kun ollaan hommissa. Menon kanssa on harrastettu ja kisattu agilityä ja tokoa, Taikan kanssa on harrastettu tokoa ja noseworkkia, Taikalla on yksi 1-tulos tokon alokasluokasta. Pentueesta odotetaan terveitä, hyväluonteisia, aktiivisia ja sosiaalisia pentuja, jotka soveltuvat monipuolisesti erilaisiin harrastuksiin. Vauhtia on varmasti luvassa, joten näille pennuille etsitään ehdottomasti aktiivisesta ja tavoitteellisesta harrastamisesta kiinnostuneita koteja. Etenkin narttupennuista on kyselyitä jo ihan riittävästi, mutta jos olet kiinnostunut urospennusta, niin laita sähköpostia ja kerro, millaista koiraa olet etsimässä ja millainen koti sinulla olisi tarjota. Lisätietoja yhdistelmästä voi myös kysellä sähköpostilla.


Jätä kommentti

Odinin viimeiset viikot meillä

Kiireiset viikot ovat jatkuneet, kuten päivitysviiveestäkin voi päätellä. Yritän taas muistella, mitä kaikkea meidän lokakuuhun on mahtunut. Ainakin paljon lenkkeilyä ja söpöjä pentukuvia! Tässä alla pari valittua palaa vielä Odinin ja Unskin leikeistä syyskuun lopulta, ennätin nämä käydä läpi vasta ihan hiljattain.

Lokakuun alkupuoli elettiin kiireistä pentuarkea. Odin kulki meidän mukana kaikkialla – lenkillä, hallilla, treeneissä. Lenkit metsässä auttoivat hyvin purkamaan pienen pennun menohaluja, vaikka kotonakin aina riitti virtaa leikkiä Saran ja Lempin kanssa. Hihnakävely alkoi sujua jo aika mallikkaasti, kun sitä päivittäin treenailtiin.

Otettiin Odinin kanssa myös laatuaikaa Saijan ja appenzellipappa Edin kanssa kaupunkikävelyn merkeissä. Ei olisi kyllä uskonut, että pentu oli ensimmäistä kertaa kunnolla ihmisten ilmoilla, niin rauhallisesti se katseli ja seurasi ohi ajavia autoja, pyöräilijöitä ja ihmisiä. Suurin ihmetys taisi olla, mikseivät kaikki pysähtyneet pientä poikaa ihastelemaan ja rapsuttelemaan. Alla muutamia videoita kaupunkikävelyltä.

Kaupunkikävelyn loppuhuipennus oli käynti koirakahvila Wuffelissa, jossa herkuteltiin Saijan kanssa kuplavohveleilla, koiratkin saivat herkut. Odin söi rauhallisesti possun nenua kahvilan näyteikkunassa sillä aikaa, kun me Saijan kanssa nautiskeltiin meidän herkuista ja vaihdettiin kuulumisia.

Kaupunkikävelyn lopuksi käytiin vielä postissa hakemassa yksi paketti. Kotimatkalla poikkesin vielä Mustissa ja Mirrissä, mutta Odin oli jo niin väsynyt, että jätin sen suosiolla autoon nukkumaan. Pennusta kehkeytyi muuten todella pätevä automatkustaja, se asettui unille heti autoon nostettaessa. Fiksu poika!

Päästiin lokakuun alkupuoliskolla käymään paimentamassakin Ainon varjolla Saran kanssa. Saralla riitti kaasua lampailla kiitos pitkähkön treenitauon, taisi myös olla hieman erilaista paimentaa pimenevänä iltana, vaikka lammasaitauksessa oli valo. Saran kanssa etsittiin rauhaa kuljetukseen, treenattiin siltaa ja pysäytyksiä sekä lampaiden tuijottamista. Oli tosi hyvä treeni Saralle! Sain nyt viimein hankittua itselleni taas paimennussarjakortin, joten jatkossa on näitä treenejä luvassa taas jokunen. Ensi viikolla mulla on treenit varattu sekä Saralle että Lempille.

Saran paimennustreenien päätteeksi myös Odin pääsi tutustumaan lampaisiin. Se hengaili paimennustreenien ajan ulkona vuorotellen minun ja Ainon kanssa, lisäksi sillä oli seurana Mirvan porokoira Mörri, joka rakastaa pentuja. Odin pääsi liinassa tekemään pari työntöä lampaille, se oli niin reipas ja pätevä pieni! Häntä tötteröllä se meni lampaiden luo ja oli niin tärkeänä, kun sai lampaat liikkeelle. Treenien päätteeksi Odin pääsi käymään vielä lampolassa katsomassa lampaiden asuintiloja.

Treenien päälle maistui uni molemmille ❤

En epäile hetkeäkään, etteikö Odin olisi tähän omaan laumaan sujahtanut ja löytänyt paikkansa meiltä. Oma sydän ei kuitenkaan ihan näin pian Rinin kuoleman jälkeen ollut valmis pennulle, ja toisaalta sekalauma ei ole ihan käytännöllisin vaihtoehto. Lisäksi Odinille tarjottiin niin ihanaa ja kokenutta kotia, että ei jäänyt paljon jossittelun varaa. Niinpä Odin muutti Ouluun Hannan ja Riston perheeseen, jossa on lasten lisäksi Odinille seurana vanhempi aussieuros, ja pennulle on luvassa aktiivisen harrastuskoiran ura ainakin jälkihommissa ja rallytokossa, ehkä vähän agilityssäkin! Odinilla on lähtenyt hienosti elämä alkuun uudessa kodissaan, se on ollut tosi reipas ja ehtinyt sulattaa perheensä sydämet. Kaikkea hyvää elämääsi, pieni kultapoika, toivottavasti nähdään usein! ❤


Jätä kommentti

Odin kohta 8vkoa

Päivät ovat menneet ihan hujauksessa viimeisen parin viikon aikana. Piti ihan edellisestä postauksesta käydä katsomassa, mihin olen viimeksi jäänyt, että osaan jatkaa pennun kuulumisten ja kehityksen kerronnassa.

Viikko sitten sunnuntaina pennulla kävi paljon vieraita, kasvatinomistajia, rotuun tutustujia ja mun entinen työkaveri. Odin oli reipas seuramies, häntä heiluen se tervehti kaikki. Illalla kasvatinomistajien vierailun aikaan pentu alkoi olla jo sen verran väsynyt, ettei pitkään jaksanut seurustella ennen kuin uni vei voiton. Teki varmasti hyvää tavata paljon ihmisiä, sen verran lunkimmin on nyt otettu pentuvieraiden kanssa aiempiin pentueisiin verrattuna. Se ei onneksi ole näkynyt pennun suhtautumisessa muihin ihmisiin.

Viime viikolle otettiin ohjelmistoon parin uuden asian treenaaminen: matkustaminen yksin autohäkissä, kaulapannan pitäminen ja hihnassa käveleminen. Sen lisäksi viikon teemaksi nousi sosiaalistamisessa vierailu hallilla, Odin pääsikin käymään Jattilassa useamman kerran. Ensimmäisillä automatkoilla pentu aluksi vinkui ja kitisi häkissä yksinään, autolla ollaan ajeltu ihan päivittäin. Nyt on useampana päivänä menty automatkat hiljaisuuden vallitessa ihan alusta asti – olen aika ylpeä pienestä pojasta!

Kaulapantaa olen yrittänyt muistaa pennulla pitää kaikilla ulkoiluilla. Välillä mennään pitkäkin pätkä ilman, että pentu edes muistaa koko pantaa, mutta välillä se kutittaa kaulassa niin vietävästi. Hihnassa pentu alkuun kitisi ja tempoi, kun hihna ei antanutkaan loputtomasti periksi. Hihnakäytöksessä on vielä paljonkin työstettävää, mutta välillä menee siinäkin pitkähköjä pätkiä tosi hienosti. Täytyisi vielä käydä pennun kanssa ihan kahdestaan hihnakävelyllä, tähän saakka sillä on ollut aina aikuiset mukana tukena.

Agihallilla pentu on tosiaan käynyt pariin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla pentua vähän jännitti ison hallin äänimaailma ja muiden koirien haukkuminen, toisella kertaa se oli jo tosi paljon rennompi. Pentu on ollut hauska seuralainen hallilla, se on ollut sylissä ihan kaikessa rauhassa katselemassa muiden koirien touhuja. Joka kerralla pentu on päässyt myös jaloittelemaan hallin kivituhkapohjalla, kun on ollut rauhallinen hetki siihen. Hallikokemuksia keretään varmasti useammat vielä pennulle hankkia täällä meillä ollessa. Tässä viikolla pentu pääsi hallilla tekemään putkea, se olikin Odinin mielestä tosi siisti juttu!

Viime viikon perjantaina oli reissupäivä – ensin suunnattiin Tampereelle Slotten Katriinan vastaanotolle, hoidettavina oli tällä kertaa Keksi (E. Naroona), Freya-mamma (E. Listen To My Story) ja Odin. Keksi oli parempi kuin viimeksi, mutta edelleen toispuoleinen. Se on saanut hyvin massaa takaisin, kipukohtauksia ei ole ollut ja liikekin on parempi. Freya oli palautunut synnytyksestä tosi hyvin, lantiossa oli pientä epätasapainoa ja niskassa pieni jumi, mutta muuten ei mitään ihmeempää. Pennun hoitoa jännitin aika paljon etukäteen, kun oli Katriinan kanssa puhuttu, että se saattaa tarvita useamman hoidon uimaripentutaustan ja pitkän synnytyksen vuoksi. Pentu ei onneksi ollut niin pahassa kunnossa kuin etukäteen pelkäsin, se oli yllättävän hyvä taustatilanteeseen nähden. Lapojen välistä hoidettiin joku pieni jumi pois. Toista takajalkaa pentu vähän jökitti, samaa jalkaa olen katsonut pennun liikkeessä, että liike on vähän jäykän näköinen. Yhden hoidon perusteella on vaikea sanoa, mikä taustalla on, mutta eiköhän se seurannassa ja jatkohoidossa selviä ennemmin tai myöhemmin. Odin oli tosi hienosti hoidettavana, sen luontainen temperamentti on loistava, mukavan rauhallinen. Liikekin on hoidon jälkeen näyttänyt paremmalta.

Perjantai-illaksi mentiin istumaan iltaa Ainon luo. Pentu oli tosi reipas uudessa paikassa ja sujahti isomman koiralauman sekaan kuin vanha tekijä. Ainon takapihalla pennulla oli niin lystiä, ettei se meinannut malttaa tulla sieltä sisälle ollenkaan. Kun riehumiset oli riehuttu, pentu nukkui hyvät unet.

Tämän viikon maanantaina Odin täytti 7vkoa. Tiistaina otettiin iso askel kohti ison koiran elämää, kun mamakoira Freya lähti Stiinan mukana takaisin omaan kotiin. Ajoitus tuntui aika sopivalta, Freya alkoi parina viime päivänä pennulle viimein jo vähän kertoa, että maitobaarin tarjoilut alkavat olla ohi. Vähän haikein, mutta kuitenkin hyvin mielin annoin Freyan Stiinan matkaan. Pääsin kuluneiden viikkojen aikana tutustumaan Freyaan ihan eri tavalla oman arjen kautta, ja se on kyllä tosi ihana ja kiva koira ❤ Odin ei ole isommin itkeskellyt mamman perään, onneksi sillä kuitenkin on kaksi seuraneitiä täällä kotona.

Keskiviikkona oli edessä eläinlääkärin tarkastus, silmäpeilaus ja sirutus. Jouduttiin odottelemaan klinikalla aika pitkään, mutta pentu oli tosi lunkisti – se katseli rauhallisesti klinikan menoa ja otti odotellessa pienet unet. Klinikan väki ja aika moni asiakkaista kävi pentua ihastelemassa ja hämmästeli sen rauhallista käytöstä. Olin pikkupojasta aika ylpeä ❤ Painoa oli 4,9kg – ihan sopuisa paino! Eläinlääkärin tarkastuksessa oli kaikki kunnossa, silmät olivat terveet ja pallitkin paikallaan. Sirutusta pentu ei juurikaan huomannut.

Sirutuksen myötä saatiin rekisteröintikin vireille ja hoidettua. Virallisen nimen tiesin heti, kun mun pentujen nimigeneraattori Aino niitä mulle listaili, mutta piti ennen sen lukkoon lyömistä tietysti ensin katsoa, sopiiko se pennulle yhtään. No miksei olisi sopinut, kun se on yksi viikinkijumala Odinin nimi – halusin viittauksen viralliseen nimeen siltä varalta, ettei pennun kutsumanimeksi jää Odin.

Empathica’s Grimnir ”Odin” 7vkoa ❤

Olen tosi tyytyväinen tähän pentuun, ihan kokonaisuudessaan. Luonne vaikuttaa tosi kivalta ja sopeutuvaiselta. Rakennekin on harrastuskoiralle hyvä, täytyy vielä apukäsien kanssa jossain välissä ottaa pennusta seisomakuva.

Kynsien leikkaamistakin on harjoiteltu, samalla myös oikeanlaisen mielentilan treenaamista hoitotoimenpidetilanteeseen. Odinin luontaisesti rauhallinen temperamentti helpottaa tätä treeniä kovasti, pääsi vähän oikomaan tässä harjoituksessa. Videon ottamisen aikaan kynnet oli jo leikattu, mutta harjoiteltiin rauhassa selällään sylissä olemista.

Torstaina käväistiin Odinin kanssa kahdestaan perinteisellä luokkaretkellä Saijan luona, jossa pampai Unski oli heti valmiina pentua leikittämään. Odinia alkuun vähän jännitti, kun appenzellipappa Edi haukkui ja Unskin leikkiinkutsut olivat aika vauhdikkaat. Kokeiltiin sitten Odinia ja Unskia tutustuttaa toisiinsa kahdestaan, hetken tuumailtuaan pentu reipastuikin leikkimään Unskin kanssa. Tämä reissu teki tosi hyvää pennulle!

Kotona leikit meidän tyttöjen kanssa muuttuu koko ajan äänekkäämmiksi ja rajummiksi, välillä metelin määrästä voisi erehtyä luulemaan, että meillä asuu koiria enemmänkin. Pääosin Sara on pennun leikittäjä edelleen, mutta Lempikin välillä intoutuu leikkimään pennulla. Satunnaisesti myös kaikki kolme ovat saman lelun kimpussa.


Jätä kommentti

Vajaa 6-viikkoisen Odinin seikkailuja

Lomaviikko alkaa olla ohi, ja nopeasti se on mennytkin. Tiistaina meillä kävi rotuuntutustujia vierailulla, Odin otti vieraat reippaasti vastaan. Keskiviikkona oli aika pakata ja suunnata Joensuuhun pariksi päiväksi lomailemaan. Tässä lähellä ei ollut kätevästi oikein sellaista paikkaa, mihin uskaltaisin hyvillä mielin lähteä pentua ulkoiluttamaan sen väsyttämiseksi pitkää ajomatkaa varten. Sattui sitten mieleen, että Pieksämäellä on ihan kiva pieni metsä, missä olen aiemminkin Joensuun reissuilla käynyt pentujen kanssa. Odin oli tosi kiltti matkalainen, ihan muutama piippaus kotoa lähtiessä, muuten se lähinnä nukkui Pieksämäelle saakka. Otin kameran matkaan uusien kuvien toivossa, kaikki postauksen kuvat on otettu pikkulenkin varrelta.

Uudessa paikassa Odinilla riitti tutkittavaa, mutta tosi reippaasti se kulki taas porukan mukana. Muutaman kerran pentu erkaantui vähän kauemmas, mutta kutsusta tuli heti kiltisti luokse – ja luoksetuloista palkitsen pennun joka kerta. Odin seurasi kiinnostuneena aikuisten tekemisiä, sain pari hauskaa kuvaa, kun aikuiset söivät mustikoita varvuista, ja pentu meni tutkimaan, että mikä juttu tää oikein on.

Vajaan tunnin ulkoilu riitti väsyttämään pennun tehokkaasti, joten loppumatka Joensuuhun sujui hyvin rauhallisissa merkeissä. Joensuussa pentu sai ulkoilla pihalla useita kertoja päivässä, tarpeetkin tulivat aika hyvin sinne joitakin pissoja lukuun ottamatta. Yöt nukuttiin aika hyvin, ensimmäisenä yönä pentu vähän välillä kitisi, kun Freya ei halunnut mennä sen kanssa pentuaitauksella rajattuun tilaan nukkumaan. Kun Freya nukkui sen kanssa, Odinillakin riitti unta hyvin – mikäs siinä on nukkuessa, kun ruokatarjoilu on lähellä nälän yllättäessä.

Joensuun reissun aikana pentu sai joitakin uusia ihmiskohtaamisia – nuorin siskoni toi muutamia kavereitaan pentua katsomaan, ja Venlakin (kasvatinomistaja) kävi pentua moikkaamassa meillä. Odin on antanut varsin avoimen vaikutelman, sen häntä on aika liikuttava, kun se alkaa vispata 🙂 Sidostesukalla saatiin myös monet hyvät vetoleikit aikaiseksi. Tänään lähtöpäivänä penneli oli mukana lyhyellä metsälenkillä, reippaasti se kulki taas porukan mukana. Menomatkalla lenkille pentu vinkui autossa ensimmäistä kertaa vähän pitempään, mutta kerkesi rauhoittua ennen kuin oltiin metsässä. Ainoa lenkillä sattunut harmitus oli, että Freya juoksi Odinia päin Saraa jahdatessaan. Pentu taisi lähinnä säikähtää, mutta pysyi tömäyksen jälkeen viisaasti lähellä ihmistä, kun huomasi aikuisten lähtevän juoksuhippaan.

Kotimatka Joensuusta Jyväskylään sujui mukavasti, Odinillä riitti hyvin unta. Kotona se odotetusti oli täynnä virtaa, täällä oli melkoiset painit ja vetoleikit käynnissä hyvän aikaa.

Varasin Odinille ajan pentutarkastukseen, sirutukseen ja silmäpeilaukseen, ja aika viime hetkellä olin asian kanssa liikkeellä – ajat menivät luovutusviikolle. Tai no, pentutarkastukseen ja sirutukseen saisi ajan nopeastikin, mutta se silmäpeilaus on asia erikseen. Vähän taas hätkäytti ajatella luovutusviikkoa – siis sehän on jo ihan kohta.

Joensuun reissulla jo vähän aloittelin pennun viemistä tilanteisiin yksinään ilman aikuisten koirien tukea, sitä on suunnitelmissa jatkaa tässä seuraavien viikkojen aikana. Ihanasti Odin ottaa tukea ihmisestä, ja tykkään tosi paljon sen luottavaisesta suhtautumisesta uusiin asioihin. Pentu ei ole tyhmänrohkea, mutta ihan reipas tekemään tuttavuutta uusiin juttuihin. Saijan kanssa oli myös puhetta jo perinteisestä käynnistä heillä – sieltä saadaan uusia hyviä tuttavuuksia aikuisista koirista. Harmi, kun ei oikein kellään tässä lähipiirissä ole nyt pentua, että saisi Odinille pentuseuraa.

Freya edelleen kärsivällisesti imettää pentua, vaikka hampaiden täytyy tuntua jo varsin ikävältä. Odin on saanut maistella nappuloita ja lihaa, ne ovat maistuneet sille hyvin. Lihasta se innostui niinkin kovasti, että Joensuussa lähti aina toiveikkaana mukaan keittiöön, kun tiesi, että jääkaapissa sitä herkkua on 😀 Nopeasti nämä näköjään oppivat kerjuulle.

Huomenna viimeisen lomapäivän kunniaksi pennulle on tilattu vieraita, joten päivää vietetään seurustelun merkeissä!


Jätä kommentti

Odin 5vkoa

Tupsi, pentu tai tätä nykyä tuttavallisemmin ”Upiti” on hurjassa kehitysvaiheessa, maailma on auennut ihan uudella tasolla. Viime viikko otettiin aika rauhallisesti, sillä mulla oli yövuorot, ja yövuorojen perään palautuminen tuntuu nykyään tosi paljon hitaammalta. Nyt toki vaikuttaa sekin, että Rinin kuoleman jälkeen mun yöunet melko odotetusti ovat olleet ihan olemattomia, joten joudun syömään lääkkeitä, että saan nukuttua edes jotenkuten. Vapaat menivät siis enemmän ja vähemmän kestokoomassa, onneksi tämä viikko on lomaa, joten ehditään pennun kanssa enemmän touhuta.

Noh, viime viikon hiljaisten päivien seurauksena pennusta on kehittynyt varsinainen vintiö. Se on saanut nyt viettää pääasiassa päivät meidän kanssa alakerrassa, yöt pentu nukkuu Freyan kanssa vielä pentuhuoneessa. Alhaalla on enemmän tilaa, joten täällä on hyvä harjoitella juoksuspurtteja, lisäksi saatavilla on jatkuvasti ainakin yksi leikkitäti. Leikkitätien tuomat ilot eivät kuitenkaan pennun toiminnantarmoa ole täysin purkaneet – viime päivinä olen enenevässä määrin saanut irrottaa pentua nilkasta, verhoista, johdoista ja milloin mistäkin pahanteosta. Tänään sitten totesin, että penneli saa lähteä pienelle lenkille mukaan, josko se vaikka vähän rauhoittaisi menoa.

Noin 20min automatka sujui hiljaisissa merkeissä, mitä nyt jouduin komentamaan pentua välillä olemaan hamuamatta häkin kaltereiden välistä aurinkosuojapeittoa naskaleidensa väliin. Perillä päästin ensin aikuiset autosta ja päästin pennun katselemaan, minne on tultu. Paikka oli Odinille ihan uusi, mutta se lähti häntä pystyssä ja tosi reippaasti heti aikuisten perään. Välillä se erkaantui vähän kauemmas, jolloin se saattoi pari kertaa piipata, mutta kun kutsuin sitä luokse, se tuli heti ja matkaa jatkettiin hiljaisissa merkeissä. Ihan uskomattoman reipas pentu!

Luoksetuloa ollaan ”treenattu” tätä aiemmin vähän sisällä, oli kiva nähdä, miten nopeasti pentu asian oivalsi ja tarjosi sitä ulkonakin. Sitä keretään paljon vahvistaa ennen luovutusikää. Käveltiin tosi lyhyt kieppi hyvin rauhalliseen tahtiin. Pohja oli hyvin epätasainen, aluksi Odin muksahteli muutaman kerran nenälleen, mutta tosi nopeasti sopeutui epätasaiseen pohjaan. Tekee hyvää pennun motoriikalle päästä harjoittelemaan kropankäyttöä monipuolisessa maastossa.

Sellainenkin ihmetys kävi, että ulkoilun aikana lentokone lensi aika matalalla meidän yli, ääni oli aika kova. Odin hakeutui jalkoihini, mutta ihan rauhallisena minkäänlaista ääntä pitämättä kuunteli ja ihmetteli, mistä ääni kuului. Se on edelleen minusta varsin hiljainen pentu, ei turhia piippaa tai metelöi. Ainut tilanne, missä sillä lähtee ääntä, on silloin, jos jätän sen pentuaitauksen taakse esim. siksi aikaa, kun käytän aikuiset koirat ulkona. Saan sen jäämään ihan hiljaa, kun heittelen vähän namuja lattialle etsittäväksi, mutta takaisin tullessa Odinin huomatessa, että äiti ja kaverit ovat aitauksen toisella puolella sen saavuttamattomissa, huutokonsertti on melkoinen. Aitauksesta se pääsee vasta rauhoituttuaan ja ollessaan hiljaa, välillä siihen ei mene montaakaan minuuttia ja välillä menee kauemmin. Satunnaisesti on samaa vääntöä käyty pennun kanssa sylissä olemisesta – myös sieltä päästäkseen täytyy rauhoittua. Eilen napsuttelin pennulta kynnet palkkaillen sitä namilla sylissä selällään olemisesta, se vaati hieman aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta sujui kuitenkin varsin hyvin.

Odin on saanut vähän maistella kiinteää ruokaa – nappulaa, lihaa ja nameja, mutta syö edelleen pääasiassa maitobaarin antimia. Se kasvaa minusta ihan hyvin, joten en ole vieläkään kiirettä pitänyt sen siirtämisessä kiinteälle ruoalle. Nyt se on ruumiinrakenteeltaan ihan sopusuhtainen. Jalat ovat aika paksut ja tassut isohkot, joten jännä nähdä, minkä kokoinen pennusta aikuisena tulee. Pentu on nyt somimmillaan, se on niin suloinen pieni nappisilmä.

Pennun luonne vaikuttaa tosi kivalta, tähän mennessä se on antanut hyvin reippaan, sosiaalisen ja toimeliaan vaikutelman. Aika rauhallinen pentu, mitä pidän tosi hyvänä asiana – emänsä kun oli aikamoinen elohopea jo pentuna. Kyllä Odinistakin vauhtia löytyy, mutta kohtuullisemmin. Odin vaikuttaa melko ahneelta, se syö namuja ihan mielellään. Se myös leikkii aika kivasti, ei ole ainakaan vielä mikään peto taisteluleikeissä, mutta sinnikkäästi pitää lelusta kiinni. Tähän mennessä näkemäni perusteella odotukset pennun luonteelle ovat aika korkealla, se vaikuttaa varsin tasapainoiselta ja mukavalta tyypiltä.

Lomaviikolle on suunnitteilla vähän ohjelmaa. Huomenna meille tulee rotuuntutustujia, kiva samalla nähdä, miten pentu suhtautuu ihan vieraisiin ihmisiin. Keskiviikkona suunnataan taas Joensuuhun pariksi päiväksi, joten pennulle on luvassa lisää autoilua ja ulkoilua. Lomaviikon lopulle yritän saada järjestettyä lisää uusia ihmiskontakteja, ensi viikolla voidaan varmasti tehdä lisää tuttavuutta uusiin luotettaviin aikuisiin koiriin. Täytyisi myös alkaa suunnitella pentutarkastuksen ajankohtaa, viikot menevät niin nopeasti.

Yksi lyhyt videoklippi tuli otettua tämän päivän ulkoilultakin, täytyy ensi kerralla videoida vähän enemmän. Nyt ollaan pennun kehityksessä siinä vaiheessa, että pitäisi olla videokuvaus päällä koko ajan – niin hauska seurata sen touhuja silloinkin, kun toinen on vähän tuhma. Tänään ilta on ollut rauhallisempi, pennun ottaminen ulos mukaan siis kannatti! Jos vaan kelit sallivat, niin ulkoilua on luvassa tällä viikolla rutkasti lisää.


Jätä kommentti

Emppujen paimennusviikonloppu 4.-5.9.21

Viime viikonloppuna oli taas luvassa paimennusta Mirvan opissa Petäjävedellä. Itse en tosiaan tällä kertaa päässyt lauantaina osallistumaan mummon syntymäpäiväjuhlien vuoksi, mutta hyvin oli paimennukset porukalla sujuneet kylmästä kelistä huolimatta. Sunnuntaina pääsin itsekin pitkästä aikaa paimentamaan, harmittaa tosi paljon, että tämä kausi on mennyt meiltä ihan kokonaan ohi.

Paimennukset aloitti Rufus (E. Wishmaster), jonka puikkoihin hyppäsikin kouluttajamme Mirva testimielessä, kuulosti vähän siltä, että kisasuunnitelmia on luvassa lainaohjaajajärjestelyillä 🙂 Rufus lähti tekemään kivasti hommia lainaohjaajan kanssa, vähän se alkuun ihmetteli, miksei mamma tullut mukana. Se on kyllä yksi jässikkä – tietää tasan, minkä verran omaa mammaa voi vedättää, mutta lainaohjaajan kanssa sellainen peli ei vetele.

Nupun (Titangus Daracha) kanssa Mari työsti lampaiden rauhallista kääntämistä liinassa, joillekin koirille lampaiden päitä kohti meneminen on vähän paineistava paikka. Nuppu teki hyviä kääntöjä.

Pääsin ensimmäistä kertaa näkemään Kromin (E. Fireheart) paimennushommissa! Viivi on käynyt Kromin kanssa jonkin verran paimentamassa aiemmin, mutta nyt olivat ensimmäistä kertaa vierailla lampailla hommissa. Kromilla oli paljon vauhtia ja kova halu hakeutua joko Viivin luo tai lampaiden eteen, ja pysähtyminen oli sille alkuun suorastaan ennenkuulumaton ajatus. Hyvin alkoi kuitenkin treenien myötä löytyä jarrua ja pysähtymisiä, ja Kromi teki tosi kivasti hommia.

Aino jakoi sunnuntain treeniajan kahdelle koiralle, Karkki kävi vähän esittelemässä meille, miten karjakoirat hoitavat homman.

Mera (E. Moonheart) ja Hanna kävivät myös muistuttelemassa mieleen paimennuksen saloja. Meran treeneistä en nähnyt itse paljoakaan, kun piti olla hakemassa omaa koiraa seuraavaksi suoritusvuoroon, mutta sen perusteella, mitä ennätin nähdä, niin Mera teki kivannäköistä kuljetusta. Lauantaina ensimmäisellä kierroksella Meralla oli kuulemma aluksi ollut vähän vaikeuksia työskennellä kauempana Hannasta, mutta toisella kierroksella se teki hommia jo hyvin, ja sunnuntaina kuin vanha tekijä. Nuoret koirat ovat siitä ihania, että ne ottavat valtavia harppauksia eteenpäin jo yhden treenin aikana!

Sitten olikin Saran vuoro. Pitkän tauon jälkeen päätin tehdä kuljetusta ja jotain pieniä tehtäviä. Saralla oli odotetusti kaasua ja virtaa aika tavalla, vähän piti muistutella sille oikeaa työskentelymoodia ja -etäisyyttä. Tehtiin minusta pääasiassa aika kivaa pätkää, kun saatiin vaan koiralta kierroksia vähän alas – Sara kuljetti hyvin, ja tahmeimmatkaan lampaat eivät paljon vitkastelleet porukan perällä, kun Sara oli hommissa. Tehtiin lyhyt laidunnuskin, Sara rauhoittui siihen hyvin.

Henry ja Tesla (Bywater Thasha) pääsivät lyhyellä varoitusajalla tuuraamaan Hannaa ja Nelliä (E. Ravenheart), jotka joutuivat perumaan. Teslakin näytti työskentelevän kivasti niiden lyhyiden pätkien aikana, joita ehdin nähdä.

No sitten oli Lempin (Two Coasts’ Rala) vuoro. Lempparin kanssa piti käydä keskustelua etäisyydestä lampaisiin, se puski ihan liian lähelle, minkä seurauksena lampaat olivat mulla jaloissa ja tekivät oman liikkumiseni tosi hankalaksi. Lempillä pitemmillä kuljetuspätkillä tuli pieniä herpaantumisia, mutta pääosin se teki töitä ihan hyvin.

Ohmi (E. Lionheart) oli tullut treeneihin huvittavassa leijonanharjassa. Poitsu oli kehittynyt kovasti sitten viime näkemän, tekivät Hannen kanssa jo isojen poikien juttuja kuten laidunnusta! Ohmin kuljetusta oli myös kiva katsella, paimennuksessa poitsusta tulee aika paljon rauhallisempi vaikutelma kuin mitä vaikkapa agilityssä sitä olen nähnyt.

Toisella kierroksella Reija vei Rufusta itse, ja kaksikko esitteli hienoja kuljetuspätkiä. Tässä vielä joitakin valittuja paloja treenin varrelta kuvien muodossa.

Nuppu teki kuljetusta ja kaaria toisella kierroksella, Mari teki myös pienessä tilassa lampaiden nostamista Nupun kanssa.

Kromi jatkoi kuljetusharjoituksia sekä pysähdysten treenaamista, alkoi poitsua jo pitkä viikonloppu painaa, joten kaasujalka ei enää painanut ihan niin kovaa. Kromi väläytteli omaan silmääni tosi kivoja ominaisuuksia, siitä tulee tosi makee, kunhan se vielä vähän kasvaa ja kehittyy ja oppii kanavoimaan vauhtiaan oikeisiin tilanteisiin!

Toisella kierroksella Aino treenasi Maarua (E. Shaula), Maaru teki kivannäköisen treenin kuljetuksineen, laidunnuksineen ja vartiointitehtävineen, jopa ohjaajan kaataessa aitoja 😀 Maaru vähän tsemppasi myös ohjaajaansa loppuhäkityksessä levitoimalla.

Alla Hannan ja Meran toiselta kierrokselta pari onnistunutta kuvaa.

Saran kanssa halusin toisella kierroksella tehdä kujan sekä samaa ahtaasta tilasta lampaiden nostamisen harjoitusta kuin mitä Mari teki Nupun kanssa. Kuja sujui Saran kanssa hyvin, siinä ei ongelmia. Ahtaassa tilassa oli aluksi oltava Saran kanssa tosi tarkka siitä, millä moodilla se tulee lampaille – paineistavassa paikassa tulee helposti tultua liian lujaa ja äänekkäästi. Alkuun autoin sitä kääntämällä etummaisena olevan lampaan päätä poispäin. Kerran oikein tehtyään Sara oivalsi tosi nopeasti, mitä siltä halusin, sen mielentila rauhoittui ja se teki hienoja toistoja, sinne se vaan itsevarmasti sujahti ahtaaseen tilaan lampaiden ja aidan väliin! Treenin lopussa yksi lammas pääsi kiertämään aitauksen reunan kautta karkuun ja ottoaitauksen reunaan, mikä lisäsi muiden lampaiden vetoa ottoaitausta kohti. Mirva kannusti yrittämään koiran lähettämistä eteen jarruksi paluumatkalla, se ei ihan onnistunut Saran kanssa, sillä oli niin kova veto puolestaan lampaiden taakse enkä osannut itse olla tarpeeksi selkeä ohjauksessa. Sara pääsi kuitenkin harjoittelemaan pitkää hakukaarta, kun nostettiin lampaat hankalasta nurkasta loppuhäkitystä varten, sen Sara teki tosi hienosti! Tosi hyvä treeni siis!

Pari kuvaa alla Henryn ja Teslan toisesta kierroksesta. Toisessa kuvassa näkyy meidän treenikatsomokin!

Lempin toinen kierros alkoi keskustelulla etäisyydenpidosta lampaisiin. Lempi seisahtui keskustelun seurauksena sijoilleen, ja sain ihan yksinäni kulkea lampaiden kanssa kujan ja pellolle. Pellolla sain vielä kaikessa rauhassa haliakin lampaiden kanssa ennen kuin Lempi päätti haluta takaisin töihin kanssani. Lempin kanssa tein samaa harjoitusta kuin Saran kanssa. Lempiä ahdas tila vähän ahdisti, sitä en meinannut saada hiljentämään tahtia, vaikka kuinka yritin ennakoida. Siltä lampaita karkasi aitauksen reunalta kaksin kappalein. Lempin sain paremmin lähetettyä lampaiden jarruksi eteen, ja pääsin sen kanssa myös harjoittelemaan isommalla hakukaarella nurkasta kahden lampaan nostamista. Lempi tarvitsi riittävän pitkälle hakukaarelle vähän enemmän ohjauksellista apua, mutta hyvin sekin sai lampaat nostettua.

Ohmi ja Hanne tekivät vielä lopuksi kuljetusta, oli hienoja pätkiä!

Antoisan ja opettavaisen päivän jälkeen oli kotimatkan aika. Itsestä tuntui, että oma viikonloppu jäi treenien osalta vähän lyhyeksi, mutta muut tuntuivat olevan varsin tyytyväisiä viikonlopun antiin! Olipa ihana nähdä kaikkia ja päästä hetkeksi irtautumaan surusumusta, nää meidän tapaamiset antavat aina niin paljon hyvää mieltä ja energiaa. Sitten jäädään taas odottelemaan seuraavaa miittinkiä!


Jätä kommentti

Odin jo melkein 4,5vkoa

Täällä surun keskellä pienestä tassuterapeutista on ollut iso apu. Pennun kehitys on ottanut ison harppauksen eteenpäin parin viikon aikana, joka edellisestä postauksesta on ehtinyt kulua. Kuvia on tullut otettua aika vähän, mutta videoita oli onneksi niidenkin edestä. Näistä näkee aika konkreettisesti pennun kehitystä. Kuvat ovat kaikki viime viikolta, Odin on niissä noin 3,5-viikkoinen.

Elokuun lopussa silmien aukeamisen jälkeen Odin alkoi vähitellen olla hereillä pieniä hetkiä muulloinkin kuin syömisen aikana ja harjoitella kävelemistä. Aluksi se oli tosi kömpelö, ja takapää lipsui alta helposti. Yritin viedä sitä paremmin pitoa tarjoaville alustoille, mutta sama juttu alustasta riippumatta. Kehitystä alkoi kuitenkin tapahtua jo muutamassa päivässä, ja päivä päivältä takapää vahvistui.

Kun pentu alkoi liikkua enemmän, aloin viedä sitä useammin muiden koirien seuraan. Sara on alusta asti ollut mitä liikuttavin hoitotäti, se hoitaa pentua ja leikittää sitä väsymättä. Lempi oli tosi kiinnostunut pennusta pienempänä, tuossa välissä sillä oli vaihe, kun pentu oli ällöttävä, mutta nyt Lempi on taas ollut kiinnostuneempi. Sara pyrkii enemmän sellaiseen keskinäiseen leikkiin siinä missä Lempistä on vaan kiva retuuttaa pentua joko niskasta tai korvasta… Rini pysyi loppuun asti hyvin välinpitämättömänä pentua kohtaan.

Aikuiset koirat, jotka viihtyvät pentujen kanssa, ovat ihan korvaamattomia etenkin näiden ainokaisten kanssa. Ne eivät luonnollisesti korvaa samanikäisiä ja samassa kehitysvaiheessa olevia sisaruksia, mutta opettavat kukin tahollaan tärkeitä sosiaalisia taitoja.

Syyskuun ensimmäisinä päivinä Odin osoitti ensimmäisiä kertoja kiinnostusta leluja kohtaan. Kiinnostus kesti yleensä vain lyhyen hetken niin kuin pennuilla alkuun tavallisesti. Nyt leluja kannetaan jo ponnekkaasti ja häntä tötteröllä.

Viime viikon torstaina oli aika alkaa laajentaa pennun maailmaa ihan urakalla. Mummoni täytti viime viikonloppuna 90v, ja suunnitelmissa oli perheen kesken käydä yhdessä syömässä. Tätä varten auton nokka suuntasi loppuviikosta Joensuuhun, ja Freya ja Odin lähtivät muun lauman mukaan. Oman lauman lisänä mulla oli vielä Keksi, jonka Aino antoi lohtukoiraksi hoitoon ensimmäisiksi päiviksi Rinin poismenon jälkeen. Odin matkusti takapenkillä häkissä Freyan kanssa, ja ensimmäinen automatka oli kevyt 3,5h koettelemus. Odin piippasi muutamia kertoja matkan aikana, mutta matkusti tosi rauhallisesti, kun ”lohtutissi” oli koko ajan vieressä saatavilla.

Joensuussa päästiin vähän harjoittelemaan ulkoilua, joskin aika viileät ja sateiset kelit hieman rajoittivat menoa, pentu on vielä aika kylmänarka. Odin oli pääasiassa ulkona aikuisten koirien kanssa, mutta kertaalleen kävin ottamassa siitä pihalla kuvia ihan yksinään. Ihanasti se reagoi ihmisen ääneen ja hakeutuu luokse, ja oli varsin reipas ulkona, vaikka kaikki oli ihan uutta ja ihmeellistä. Nopeasti kameran kanssa totesin, että helppojen kuvausten ajat ovat ohi, sen verran on pentuun tullut vauhtia lisää. Mun kameran tarkennus on tosi hidas, mikä ei yhtään auta asiaa.

Porukoiden luona majoituttiin aitassa niin kuin aina aiemminkin. Rajasin pentuaitauksella sinne Odinille ja Freyalle yöksi oman tilan, ja parin päivän reissu sujui tosi hyvin. Odin pääsi käymään sisällä talon puolella useamman kerran, perjantaina käytiin mummon luona, samalla tuli lyhyt autoilu. Joensuussa oli sen verran paljon kaikkea uutta, että Odin oli aika väsynyt, kovin pitkiä aikoja se ei ollut kerrallaan hereillä.

Lauantaina ajettiin Joensuusta takaisin Jyväskylään mummon juhlien jälkeen, ja koko automatka meni hiljaisuuden vallitessa. Reija oli tullut Rufuksen (E. Wishmaster) kanssa meille jo perjantaina, sillä viikonloppuna oli myös kasvateilleni järjestämä paimennusviikonloppu. Lauantaina kotiintulon jälkeen ajattelin, että Odin on varmaan tosi väsynyt koko illan, mutta mitä vielä – sehän oli ratketa liitoksistaan, kun tunnisti päässeensä takaisin kotiin! Iltapuhteina laajensin sen oleskelutilaa vierashuoneessa Reijan pitäessä pennulle seuraa.

Viime viikolla Odin sai ensimmäisen matolääkekuurin. En ole kiirehtinyt sen siirtämisessä kiinteälle ruoalle. Rufukselle aikanaan yritin sitkeästi tarjota kiinteää ruokaa heti 3-viikkoisena, ja sehän sylki vain kuppiin (ellei tarjolla ollut lihaa) ja suuntasi takaisin maitobaariin. Odinille ajattelin kokeilla tarjota loppuviikosta kiinteämpää ruokaa.

Kun pennun liikkuminen on kehittynyt ja maailmaa muutenkin alettu avartaa, on sillä käynyt joitakin vieraita. Aino ja Elli kävivät viime viikon alussa, Reija oli meillä tosiaan viikonloppuna, ja sunnuntai-iltana istuttiin iltaa Ainon, Ellin ja Saijan kanssa. Odin ei Joensuussa ollessa vielä ihan hirveästi ottanut oma-aloitteisesti kontaktia vieraisiin ihmisiin, mutta reissun jälkeen siitä on kehkeytynyt oikea seuramies. Se on niin liikuttava heiluvan häntänsä kanssa! Maanantaina mun entinen työkaveri kävi myös meillä pyörähtämässä, Odin kiipesi häntä heiluen heti syliin. Tässä tulevien viikkojen aikana meille on tulossa vieraita enemmänkin, joten saadaan pennulle hyvin tarjottua ihmiskontakteja.

Freya alkaa viihtyä nykyään paremmin jo muualla kuin pentulassa – tai no, viihtyy se siellä, jos siellä on muitakin. Freya on ollut mukana pitkillä lenkeillä muun porukan kanssa, se on kyllä kiva, kun sen voi ottaa lenkeille ongelmitta mukaan, vaikka siellä olisi vieraampiakin koiria mukana. Luulisin, että näillä liikuntamäärillä Freya on palautunut synnytyksestä tosi hyvin. Tiineyden aikana kertyneet ylimääräiset kilotkin on karistettu.

Odinin luonne vaikuttaa tällä hetkellä aika kivalta, se on rauhallinen, mutta leikkisä ja aktiivinen pentu, ei kovin äänekäs. Toistaiseksi se on ollut myös aika reipas uusissa tilanteissa. Luonnetta löytyy tarpeen vaatiessa, viime viikon alussa väännettiin sen kanssa ihan urakalla, kun yritin vanhaan tapaan kääntää sen aina kyljelleen nukkumaan – ja pentu päätti, että se nukkuu juuri siinä asennossa, missä itse haluaa. Pentu ei antanut periksi millään, mutta en kyllä antanut ihan helpolla minäkään. Nyt en ole enää ollut niin tarkka Odinin nukkuma-asennosta, rintakehän muoto on normalisoitunut, kun pentu on enemmän jaloillaan, ja välillä se nukkuu ihan oma-aloitteisesti kyljellään. Sen keho tuntuu tosi paljon paremmalta kuin kolme viikkoa sitten, mielenkiinnolla odottelen, mitä Katriina siitä sanoo, kunhan päästään hoitoon.


Jätä kommentti

Kasvattien tuloskimaraa

Blogipäivitykset ovat laahanneet, aika ja energia ovat menneet Rinin menetyksestä toipumiseen ja pennun kasvattamiseen. Selasin blogia ja havaitsin, että omien koirien kisatuloksia lukuun ottamatta edelliset tulospäivitykset ovat heinäkuun alkupuolelta, joten aloitan päivitykset niistä. Tämä blogipostaus on siis omistettu kasvattien menestykselle.

10.7. oli Oulussa KV-näyttely, jossa esiintyi kasvateistani Bree (E. Sweetheart) junnuluokassa, tuomarina Nina Janger. Breelle hienosti EH2, 13kk ikäinen koira saa ollakin vielä keskeneräinen. Lisään arvostelun jälkikäteen, mulla ei ollutkaan sitä tallessa itselläni.

Leo

11.7. Leo (E. Maybe I’m a Lion) jatkoi rallytokossa kisaamista lainaohjaaja-Hannan kanssa, tuloksena toinen hyväksytty tulos 80 pisteellä! Kova helle oli hieman verottanut parasta terää tekemisessä, mutta hyvä tulos siitä huolimatta!

13.7. Leon velipoika Vilppu (E. You Are Not Alone) ja Venla kisasivat rallytokossa komeasti 100 pisteen suorituksella, sillä irtosi myös luokkavoitto sekä uusi hieno koulari RTK2!

31.7. Sirpa ja Haba (E. Saros) korkkasivat ensimmäisinä Emppuina nosework-kisat eikä paremmin olisi voinut mennä – tuloksena kaikkien etsintälajien kokeesta täydet 100p, kolmas sija ja ensimmäinen luokkanousuun oikeuttava tulos!

31.7. kisattiin myös ASCA-paimennusta Etelä-Suomessa, siellä Emppuperhettä edustivat lammaspaimennuksessa Mari ja Nuppu (Titangus Daracha). Nupulle sieltä 80 pistettä ja ensimmäinen Q koularia varten!

7.8. oli näyttely Kokkolassa, jossa tuomaroi rotutuomari Päivi Eerola. Tiina ja Vips (E. Salacia) suuntasivat sinne hakemaan harrastus-H:ta, mutta saivat kotiintuomisiksi pykälän parempaa eli EH:n! Arvostelu on mukavaa luettavaa:

”Erinomainen sukupuolileima. Saisi olla raajakkaampi pituuteensa nähden. Reilu lanneosan pituus. Hyvin ilmeikäs, narttumainen pää. Lavat voisivat olla taaksepäin asettuneemmat. Sopiva luusto. Tasapainoinen ravi. Erinomaisessa, lihaksikkaassa kunnossa. Esiintyy kauniisti edukseen.”

Vipsin kuvat otti Timo Rautio.

7.8. oli näyttely myös Savitaipaleella, jossa Emppuja edusti veteraanikehissä Nekku (E. Hazelnuts), tuomarina Maja Horvat. Nekulle kotiintuomisina ERI, SA ja toinen SERT, ja Nekku oli vielä VSP ja VSP-veteraani! Arvostelussa luki näin:

”Excellent type, size and proportions. Nice head. Excellent neck, topline and tailset. A little bit open in front. Excellent back angulations. Moves well with good temperament. Excellent coat condition. Excellent presentation.”

ROP/VSP-kuvan on ottanut Juuli Ahonen, Nekun seisomakuvan Pilvi Uotila.

7.8. Leo (E. Maybe I’m a Lion) ja lainaohjaajansa Hanna kisasivat Pohjois-Hämeen piirinmestaruuskisoissa rallytokoa viimeistä kertaa alokasluokassa – tuloksena upeat 96 pistettä, titteli RTK1 ja joukkue voitti piirinmestaruuksissa hopeaa!

15.8. Tiina ja Vips (E. Salacia) kisasivat tokon avoimesta luokasta komean 1-tuloksen 283,5 pisteellä!

21.8. Nekku (E. Hazelnuts) teki Emppuhistoriaa Kouvolan näyttelyssä Saija Juutilaisen kehässä, jossa se sai ERIn, SAn, kolmannen SERTin, oli VSP ja ROP-veteraani – ja viimeisen sertin myötä sai FI MVA-tittelin! Nekku on ensimmäinen (ainoa ja ehkä vielä viimeinenkin?) kasvattamani Suomen muotovalio ❤ Suurensuuret kiitokset Pilville Nekun näyttelyprojektiin tarttumisesta!

”9,5v. Malliltaan hyvä veteraani, jolla sopiva luusto ja käpälät. Hyvä pään sivukuva, purenta ja korvat. Kuono voisi olla täyteläisempi. Hyvä karvanlaatu ja väri. Yhdensuuntaiset liikkeet, sujuva sivuaskel. Varsin mallikas uros hyvällä luonteella.”

22.8. Nekku kävi vielä Heinolan näyttelyssä Tanya Ahlman-Stockmarin kehässä hakemassa ERIn ja oli ROP-veteraani.

”Maskuliininen, hyvänkokoinen uros, jonka toivoisin lyhyemmäksi rungon mittasuhteita. Lanneosa saisi olla lyhyempi, syvä kallo-osa, joka myöskin on turhan pyöreä. Ulkonevat silmät. Turhan paksut huulet, joiden tulisi olla tiiviimmät. Hyvä kaulan pituus. Riittävästi kulmautunut edestä. Kokoon sopiva raajaluusto, mutta pehmeyttä ranteissa. Hyvä takaosa ja karvapeite. Liikkuu yhdensuuntaisesti. Ylälinjan tulisi olla tiiviimpi liikkeessä.”

4.9. Linda ja Bree (E. Sweetheart) kisasivat tokossa avoimessa luokassa, ja sieltä napsahti heti 1-tulos 288 pisteellä!

4.9. Pipsa ja Helmi (E. Neytiri) kisasivat puolestaan agilityssä 3-luokassa kotikisoissa, sieltä kotiintuomisina yksi nollavoitto ja ensimmäinen agilityserti!

5.9. Ari ja Haba (E. Saros) kisasivat kotikisoissa agilityä 1-luokassa, hyppyradalta tälle kaksikolle ensimmäinen voittonolla ja LUVA!

Lopuksi palaan vielä epäkronologisesti 21.8. jolloin Kuopiossa Haukkumajalla järjestettiin mh-luonnekuvaus, siellä oli kuvattavana neljä S-pentueesta: Haba (E. Saros), Maaru (E. Shaula), Vips (E. Salacia) sekä Sara (E. Soraya). Kuvaajina toimivat rodun harrastajakonkari Jorma Kerkkä sekä Tiina Rissanen. Päivä oli todella mielenkiintoinen, ja oli ihana, kun näinkin moni samasta pentueesta pääsi samaan kuvaukseen. Sisaruksissa oli paljon samaa, Kerkkäkin sanoi kolmannen kuvauksen jälkeen, että onpa tasaista porukkaa 🙂 Tässä alla yhteen koottuna kaikkien neljän arvioinnit sekä videot kiinnostuneille katsottaviksi. Saran ja Maarun loppupalautteet jäivät kuvaamatta, sen verran jännitti videokameran akkuvirran riittävyys.

1a KONTAKTI, tervehtiminen

1 torjuu kontaktia, murisee tai yrittää purra

2 välttää kontaktia vetämällä hännän koipien väliin

3 hyväksyy käsittelyn

4 ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen VIPS, HABA, MAARU, SARA

5 ylitsepursuava kontaktinotto, hyppii, vinkuu, haukkuu, jne.

1b KONTAKTI, yhteistyö

1 ei lähde vieraan ihmisen mukaan

2 lähtee mukaan haluttomasti

3 lähtee mukaan, mutta ei kiinnostunut testinjohtajasta MAARU

4 lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu testinjohtajasta VIPS, HABA, SARA

5 lähtee mukaan halukkaasti, ylitsepursuavan kiinnostunut testinjohtajasta, vinkuu, hyppii, haukkuu jne.

1c KONTAKTI, käsittely

1 torjuu murisemalla ja/tai yrittää purra

2 välttää, vetää hännän koipien väliin tai hakee tukea ohjaajasta

3 hyväksyy käsittelyn VIPS, MAARU, SARA

4 hyväksyy ja vastaa kontaktilla HABA

5 hyväksyy ja vastaa ylitsepursuavalla kontaktilla

2a LEIKKI 1, leikkihalu

1 ei leiki

2 ei leiki, mutta osoittaa kiinnostusta

3 aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii HABA, MAARU, SARA

4 aloittaa nopeasti, leikkii aktiivisesti VIPS

5 aloittaa hyvin nopeasti, leikkii hyvin aktiivisesti

2b LEIKKI 1, tarttuminen

1 ei tartu

2 ei tartu, nuuskii esinettä

3 tarttuu viiveellä tai etuhampailla VIPS, HABA, MAARU, SARA

4 tarttuu heti koko suulla

5 tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista

2c LEIKKI 1, puruote ja taisteluhalu

1 ei tartu

2 tarttuu viiveellä, päästää irti, pitää, muttei vedä vastaan HABA, SARA

3 tarttuu, vetää vastaan, mutta päästää ja tarttuu uudestaan VIPS

4 tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan, kunnes tj päästää otteensa MAARU

5 tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan, tempoo, ravistaa, myös passiivisen osan ajan

3a TAKAA-AJO

1 ei aloita VIPS 1. HABA 1. HABA 2. MAARU 1. MAARU 2. SARA 1. SARA 2.

2 aloittaa, mutta keskeyttää

3 aloittaa tai juoksee hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan VIPS 2.

4 aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, jarruttaa saaliilla

5 aloittaa heti kovalla vauhdilla, juoksee saaliin ohi, voi kääntyä

3b TARTTUMINEN

1 ei kiinnostu saaliista / ei juokse perään VIPS 1. HABA 1. HABA 2. MAARU 1. MAARU 2. SARA 1. SARA 2.

2 ei tartu, nuuskii saalista VIPS 2.

3 tarttuu epäröiden tai viiveellä

4 tarttuu heti ja päästää

5 tarttuu heti, pitää saalista suussa väh. 3sek

4 AKTIVITEETTITASO

1 tarkkailematon, kiinnostumaton, ei aktiivinen

2 tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata VIPS, MAARU, SARA

3 tarkkailevainen ja pääasiallisesti rauhallinen, yksittäisiä aktiviteetteja

4 tarkkailevainen, aktiviteetti tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen HABA

5 vaihtelee nopeasti aktiviteetteja osion aikana / rauhaton koko ajan

5a ETÄLEIKKI, kiinnostus

1 ei kiinnostu avustajasta

2 kontrolloi, esiintyy taukoja SARA

3 kiinnostunut, seuraa avustajaa ilman taukoja VIPS, HABA, MAARU

4 kiinnostunut, haluaa lähteä perään, yksittäisiä lähtöyrityksiä

5 hyvin kiinnostunut, haluaa lähteä perään, toistuvia lähtöyrityksiä

5b ETÄLEIKKI, puolustus/aggressio

1 ei osoita uhkauselkeitä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä osion 1. osassa

3 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä osion 1. ja 2. osassa

4 osoittaa useampia uhkauselkeitä osion 1. osassa

5 osoittaa useampia uhkauselkeitä osion 1. ja 2. osassa

5c ETÄLEIKKI, uteliaisuus

1 ei saavu avustajan luo MAARU, SARA

2 saapuu avustajan luo, kun hän on aktiivinen ”linjalla”

3 saapuu piilossa olevan puhuvan avustajan luo

4 saapuu avustajan luo matalana ja/tai viiveellä

5 saapuu avustajan luo suoraan ilman apua VIPS, HABA

5d ETÄLEIKKI, leikkihalu

1 ei osoita kiinnostusta MAARU, SARA

2 ei leiki, mutta osoittaa kiinnostusta

3 leikkii, voi tarttua varovaisesti, ei vedä VIPS

4 tarttuu, vetää vastaan, voi irrottaa ja tarttua uudelleen

5 tarttuu, vetää vastaan, ei irrota HABA

5e ETÄLEIKKI, yhteistyö

1 ei osoita kiinnostusta HABA, MAARU, SARA

2 aktivoituu, mutta keskeyttää

3 on aktiivinen aktiivisen avustajan kanssa

4 on aktiivinen avustajan kanssa, osoittaa kiinnostusta myös passiivista avustajaa kohtaan VIPS

5 kehottaa myös passiivista avustajaa leikkiin kanssaan

6a YLLÄTYS, pelko

1 ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti

2 kyykistyy ja pysähtyy SARA

3 tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan VIPS, MAARU

4 pakenee korkeintaan 5m HABA

5 pakenee enemmän kuin 5m

6b YLLÄTYS, puolustus/aggressio

1 ei osoita uhkauselkeitä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä

3 osoittaa useampia uhkauselkeitä pidemmän ajan aikana

4 osoittaa useampia uhkauselkeitä ja joitain hyökkäyksiä

5 osoittaa uhkauselkeitä ja hyökkäyksiä, jotka voivat päättyä puremiseen

6c YLLÄTYS, uteliaisuus

1 menee haalarin luo, kun se on ensin laskettu maahan / ei mene ollenkaan HABA

2 menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa MAARU, SARA

3 menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo vieressä

4 menee haalarin luo, kun ohjaaja on edennyt puolitiehen

5 menee haalarin luo ilman apua VIPS

6d YLLÄTYS, jäljellejäävä pelko

1 ei minkäänlaisia temponvaihteluita tai väistelyä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 pieni niiaus tai temponvaihtelu jollain ohituskerralla

3 niiaus tai temponvaihtelu yhdellä ohituskerralla, joka pienenee toisella ohituskerralla

4 niiaus tai temponvaihtelu, joka pysyy samanlaisena väh. kahdella ohituskerralla

5 osoittaa suurin mitoin pelkoa tai jokaisen ohituskerran myötä kasvavaa pelkoa

6e YLLÄTYS, jäljellejäävä kiinnostus

1 ei osoita kiinnostusta VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla

3 pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria väh. kahdella ohituskerralla

4 puree tai leikkii haalarin kanssa, kiinnostus vähenee vähitellen

5 puree tai leikkii haalarin kanssa väh. kahdella ohituskerralla

7a ÄÄNIHERKKYYS, pelko

1 ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti

2 kyykistyy ja pysähtyy

3 tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan MAARU, SARA

4 pakenee korkeintaan 5m VIPS, HABA

5 pakenee enemmän kuin 5m

7b ÄÄNIHERKKYYS, uteliaisuus

1 ei mene katsomaan

2 menee laitteen luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa HABA, MAARU, SARA

3 menee laitteen luo, kun ohjaaja seisoo vieressä

4 menee laitteen luo, kun ohjaaja on edennyt puolitiehen

5 menee laitteen luo ilman apua VIPS

7c ÄÄNIHERKKYYS, jäljellejäävä pelko

1 ei minkäänlaisia temponvaihteluita tai väistelyä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 pieni niiaus tai temponvaihtelu jollain ohituskerralla

3 niiaus tai temponvaihtelu yhdellä ohituskerralla, joka pienenee toisella ohituskerralla

4 niiaus tai temponvaihtelu, joka pysyy samanlaisena väh. kahdella ohituskerralla

5 osoittaa suurin mitoin pelkoa tai jokaisen ohituskerran myötä kasvavaa pelkoa

7d ÄÄNIHERKKYYS, jäljellejäävä kiinnostus

1 ei osoita kiinnostusta VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohituskerralla

3 pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta väh. kahdella ohituskerralla

4 puree tai leikkii laitteen kanssa, kiinnostus vähenee vähitellen

5 puree tai leikkii laitteen kanssa väh. kahdella ohituskerralla

8a AAVEET, puolustus/aggressio

1 ei osoita uhkauselkeitä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä

3 osoittaa useampia uhkauselkeitä pidemmän ajan aikana

4 osoittaa useampia uhkauselkeitä ja muutamia hyökkäyksiä

5 osoittaa uhkauselkeitä ja useampia hyökkäyksiä

8b AAVEET, kontrolli

1 yksittäisiä vilkaisuja, sen jälkeen ei kiinnostusta / ei kiinnostu lainkaan

2 katselee aaveita silloin tällöin

3 kontrolloi ja/tai käsittelee aaveita, pitkiä taukoja. esim. kumpaakin puolet ajasta tai koko matkan vain toista aavetta HABA, SARA

4 kontrolloi ja/tai käsittelee aaveita, lyhyempiä taukoja VIPS, MAARU

5 kontrolloi ja/tai käsittelee molempia aaveita koko osion ajan

8c AAVEET, pelko

1 pysyttelee ohjaajan edessä tai sivulla MAARU, SARA

2 pysyttelee pääasiassa ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkanottoa HABA

3 pysyttelee pääasiassa ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä VIPS

4 pysyttelee pääasiassa ohjaajan takana, vaihtelee paon ja kontrollin välillä

5 peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta / pakenee

8d AAVEET, uteliaisuus

1 menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois / ei mene ajoissa HABA

2 menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa SARA

3 menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo vieressä VIPS

4 menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puolitiehen MAARU

5 menee katsomaan ilman apua

8e AAVEET, kontaktinotto aavepukuiseen avustajaan

1 torjuu tai välttelee kontaktinoton yrityksiä / ei mene ajoissa

2 hyväksyy avustajan tarjoaman kontaktin, muttei vastaa siihen

3 vastaa avustajan tarjoamaan kontaktiin

4 ottaa itse kontaktia avustajaan VIPS, HABA, MAARU, SARA

5 intentiivista kontaktinottoa avustajaan, voi esim. hyppiä tai vinkua

9a LEIKKI 2, leikkihalu

1 ei leiki

2 ei leiki, mutta osoittaa kiinnostusta HABA

3 aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii VIPS, MAARU, SARA

4 aloittaa nopeasti, leikkii aktiivisesti

5 aloittaa hyvin nopeasti, leikkii hyvin aktiivisesti

9b LEIKKI 2, tarttuminen

1 ei tartu

2 ei tartu, nuuskii esinettä

3 tarttuu viiveellä tai etuhampailla VIPS, MAARU, SARA

4 tarttuu heti koko suulla HABA

5 tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista

10 AMPUMINEN

1 ei osoita häiriintymistä, kontrolloi nopeasti ja on sen jälkeen täysin välinpitämätön MAARU

2 vähenevää kontrollia leikin/passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön SARA

3 kohdistaa kiinnostuksen laukauksia, yleisöä tms. kohden, mutta palaa leikkiin/passiivisuuteen

4 keskeyttää leikin/passiivisuuden, lamautuu laukauksia, yleisöä tms. vasten, ei palaa leikkiin/passiivisuuteen VIPS, HABA

5 häiriintynyt, pelokas / yrittää paeta / ohjaaja luopuu ampumisesta

Summa summarum – keneltäkään tästä nelikosta ei saatu mh:ssa esille aggressiota missään osiossa, kaikki palautuivat hyvin. Itsenäisyydessä jonkin verran on nähtävillä eroja, Vipsistä ja Habasta näkyi, että niiden kanssa on treenattu hakua, Vipsistä mielestäni myös, että sillä on ehkä muihin verrattuna enemmän vahvistettu nimenomaan koiran omaa kykyä ja rohkeutta ratkoa tilanteita. Laukauksissa kukaan ei osoittanut pelkoa, Vips oli ainoa, joka vähän näytti merkkejä, että laukaukset jännittivät, mutta treenillä on paljon tehtävissä. Hauskat ja niin kivat nuoret koirat meillä!

Melkoinen lista tuloksia useasta eri lajista, valtavasti onnea kaikille ja kiitos! ❤

Ihanan perhepotretin otti Marjut Köylijärvi. Kuvassa vasemmalta oikealle Vips, Sara, pentueen emä Keksi (E. Naroona), Maaru ja Haba ❤


Jätä kommentti

Odin 2vkoa ja kuluneen viikon haasteet

Kulunut viikko toi tullessaan taas uudenlaisia kasvatushaasteita. Julkaisin Facebookissa noin viikko sitten kuvan valtavasti kasvaneesta Odinista mielipuuhansa – syömisen – ääressä saatesanoilla, että kohta täytyy hankkia portsari tämän maitobaarin äärelle. Yksi rotua harrastava Facebook-kaveri kävi kommentoimassa ja kertomassa naapurissaan syntyneestä toisenrotuisesta pienehköstä pentueesta, jotka kasvoivat myös ihan silmissä, ja niitä oli pitänyt käännellä kyljelleen, ettei niistä tullut uimaripentuja. Piti ihan laittaa viestiä kaverille perään ja kiittää kommentista – se käynnisti omalla kohdallani sellaisen oivallusten sarjan, jolla toivottavasti ennaltaehkäistiin isompia murheita.

Uimaripentu kehittyy isoilta osin ylensyömisen seurauksena, kun pentu kasvattaa vauhdilla keskivartaloaan, toinen riskitekijä on, jos pentu nukkuu paljon samassa asennossa. Viime viikon loppupuolella muistan elävästi nostaneeni Odinin syliin ja ihmetelleeni, kun sen rintakehä tuntui minusta jotenkin vähän kummallisen malliselta. Sivuutin ajatuksen ja pistin sen piikkiin, että oma mieli meinaa lähteä taas laukalle. Sitten viime viikolla kelasin taaksepäin sen Facebookin kommentin jälkeen, että Odin syö kuin hevonen ja nukkuu pääasiassa vain mahallaan. Nostin pennun syliin ja ahdistuin – rintakehä oli selvästi litistynyt. Jalat myös osoittivat enemmän sivuille (kuin kilpikonnalla) ja liikkumistapa muistutti hylkeen liikkumista.

Viestittelin muutaman kokeneen ihmisen kanssa ja lueskelin koirankasvatusryhmiä saadakseni neuvoja – olin kyllä uimaripennuista ennen kuullut, mutta ei mitään omakohtaista kokemusta niistä. Aloitettiin saman tien kylkimakuuharjoitukset, Odin pisti alkuun hanttiin ihan hirveästi, oli varmasti tosi hankala olla. Aloitin myös kylkien sivelyn useamman kerran päivässä, sivelyiden tarkoitus on auttaa palauttamaan kylkiluut takaisin oikeaan muotoon. Kasvattajakollegan neuvosta aloitettiin myös Odinin jalkojen jumppaaminen. Aina siinä pentua hoitaessa soimasin itseäni, kun en kuunnellut intuitiotani silloin edellisviikon loppuna, olisi päästy tarttumaan tähän aiemmin. Toisaalta kuulosti lohdulliselta niin lukea kuin kuulla, että uimaripentujen toipumisennuste on varsin hyvä.

Nyt on jumpattu ja harjoiteltu kylkimakuuta melkein viikko, ja pakon edessä sen ruokailuja on vähän rajoitettu. Parin päivän jälkeen olin tuntevinani kylkiluissa jo muutosta parempaan, havaintoa tuki myös, että pari kertaa löysin Odinin pentulaatikosta makaamasta kyljellään. Edelleen se makaa paljon mahallaan, joten kääntelyä saa tehdä edelleen, mutta Odin rauhoittuu kyljelleen tosi paljon nopeammin. Nyt, kun olen pentua paljon jumpannut ja muutenkin käsitellyt, olen myös tajunnut, kuinka järkyttävässä jökissä sen keho on. Osa on varmasti tästä uimarioireistosta johtuvaa ja luultavasti iso osa synnytyksessä tullutta. Olen niin kiitollinen, että varasin Katriinan hoitoajan jo ennen Odinin syntymää, se tulee todella tarpeeseen.

Kuluneen viikon aikana Odinista on alkanut löytyä luonnetta – se on välillä pistänyt aika kovasti hanttiin, jos ei ole arvostanut jotain toimenpidettä. Toisaalta on ollut ihana seurata, kuinka se välillä jää ihan kuulostelemaan oloaan, kun olen yrittänyt itse hoitaa sitä ja helpottaa sen oloa. Se maiskuttelee hirveästi, jos jossain on kireää, mutta ei pyri pois kosketuksen alta – on siis tullut tunne, että se nauttii hoidosta. Perjantaina uskaltauduin punnitsemaan Odinin, painoa oli ihan himpun vajaa 1200g – se on siis triplannut syntymäpainonsa 1,5 viikossa. Silmät aukesivat lauantaina.

Tänään oli painajaismainen aamu, meinasi käydä iso vahinko. Tulin aamulla yövuorosta kotiin, ja yläkerrasta kuului pennun avunhuutoja. En vieläkään tajua miten se oli sinne joutunut, mutta Odin oli jotenkin jäänyt jumiin pentulaatikon pohjalla olleen vanhan peiton sisään. Revin äkkiä peittoon reiän, että sain Odinin ulos, se oli ihan kunnossa, mutta todella väsähtänyt. Nostin sen Freyalle hoidettavaksi ja että se pääsee syömään, mutta pentu oli niin uuvuksissa, ettei jaksanut edes imeä. Annoin ensiavuksi ruiskulla Odinille vettä ja kaapista löytyi onneksi hunajaa, niillä sain pennun sen verran virkistymään, että se alkoi syödä. Aamupäivän vuoroin syötyään ja levättyään Odinin vointi onneksi normalisoitui, ja nyt iltapäivällä se on ollut ihan oma itsensä. Onneksi selvittiin säikähdyksellä ❤

Sama peitto on ollut käytössä useammalla pentueella, eikä kertaakaan aiemmin ole käynyt näin. Nyt sai peitto kyytiä.

Mielipide valokuvaamisesta on tuotu julki.

Tänään käytin iltapäivällä Odinin alakerrassa moikkaamassa innokkaita hoitotätejä. Pentu lähti aika kivasti jo harjoittelemaan kävelemistä! Näihin harjoituksiin varmasti menee tovi ennen kuin jalat kunnolla kantavat, mutta tälle projektille on kyllä aikaa! Ehdin vähän jo henkisesti valmistaa itseäni, että Odinilla menee pitempään päästä jaloilleen, mutta ihan se vaikuttaa ikätasonsa mukaan pyrkivän jaloilleen. Täytyy koittaa miettiä pentulaatikkoon joku vielä paremmin pitävä pohja.

Tällä viikolla Odin saa ensimmäiset vieraat, kun kotiväki tulee Joensuusta sitä moikkaamaan. Muuten täällä jatketaan kävely- ja kylkimakuuharjoituksia. BioSensor-ohjelma loppuu huomenna, se sujuu Odinilta jo varsin leppoisasti – se on ihan reporankana kaikissa osioissa.

Toivotaan vähän seesteisempiä tulevia viikkoja…