Pennut 4vkoa!

Äitienpäivä ja sen kunniaksi projektin puolivälissä mennään!

Loppuviikko on sujunut aika rauhallisissa merkeissä. Kävin perjantaina lääkärissä, ja nyt korjailen unia kotioloissa tovin. Luopuisin tästä koomatilasta enemmän kuin mielelläni, mutta koska täytyy jotain positiivista löytää kaikista tilanteista, niin onpahan nyt aikaa olla pentujen kanssa ja seurata niiden kehitystä. Pennut ovat nyt niin hauskassa iässä – ne harjoittelevat kovasti sekä hienomotorisia että sosiaalisia taitoja keskenään. Niistä on tullut ihan uudenlaisia puolia esiin, mutta tässäkään vaiheessa ei tietysti vielä kannata kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä niiden luonteista tehdä.

Pennut ovat jatkaneet kiinteän ruoan syömisharjoituksia kolmesti päivässä. Pöytätavat ovat taas ottaneet kehitysaskelen eteenpäin: nyt pennut pysyvät jo huomattavasti paremmin pois ruokatarjottimelta eivätkä levittele ruokaa pitkin lattioita. Ruokamäärät ovat vielä varsin maltillisia, mutta pikkuhiljaa annosta tietenkin nostellaan. Kohta kulutuskin alkaa olla suurempaa, kun aloitetaan ulkoilujen harjoittelu sekä sosiaalistumisseikkailut.

Mun omat koirat ovat saaneet nyt loppuviikosta olla enemmän mukana pentujen hoidossa. Taisin kehua Nerriä jo edellisessä postauksessa, mutta se on kyllä ollut niin hieno ja ikäisekseen fiksu, että ansaitsee toisenkin maininnan. Se on ollut niin kulta ja varovainen pienten pentujen kanssa, ettei tosikaan. Sara on tietenkin ihan omaa luokkaansa malliesimerkkinä pentujen kanssa toimimisessa, sekin varmasti tässä auttaa. Olen tosi iloinen ja hyvilläni, miten kivoja alkuvaiheen kohtaamisia pennut saavat mun omista tytöistä.

Lempi ei ole omasta tahdostaan kovin paljon ollut pentujen kanssa tekemisissä, ja tietenkin olen sitä halunnut kuunnella ja kunnioittaa. Se käy välillä nopeasti pyörähtämässä pentujen luona, mutta hakeutuu joko minun lähelle tai lähtee pois. Lempi oli viimeksi Saran pentujen hoidossa aika aktiivisesti mukana, mutta selvästi nyt oman lauman ulkopuolisen nartun pennut eivät ole niin pop sen mielestä. Ja voihan se olla, että Lempilläkin on vielä liian tuoreessa muistissa, että viimeksi sen valitessa pennuista suosikin pentu jäikin kotiin, joten nyt voi olla turvallisempaa olla valikoimatta pennuista ketään mieleistä. Mielenkiintoista nähdä, alkaako Lempi suhtautua pentuihin kontaktinhaluisemmin, kunhan pennut muuttavat pentuhuoneesta alakertaan.

Perjantaina käytiin ensimmäisellä pitkällä lenkillä koko lauman kanssa, liki 2h hurahti metsässä rauhallisesti kävellen. Etenkin mun koirat nauttivat tästä kovasti, eikä Breellä näyttänyt myöskään olevan mitään pitemmän kaavan ulkoilua vastaan. Lenkin jälkeen Breellä alkoi ihan yllättäen ripuli, joka onneksi tehokkaalla kotihoidolla saatiin vuorokaudessa hallintaan. En vieläkään käsitä, mistä se oikein johtui, ruokinnassa ei ollut tapahtunut mitään muutoksia eikä muilla ollut mitään oireita. Nyt ripulin jälkeen olen tuntuvasti nostanut Breen ruoka-annoksia, vatsa on kestänyt ne ihan hyvin.

Pennuilla on käynyt viikonloppuna lisää vieraita, eilen pari mun kasvatinomistajaa ja tänään pari uutta ihmistä lisää. Minä olen pennuille niin tuttu, että minun syliin pennut kiipeilevät aikalailla heti mennessäni niiden luo, mutta oli kiva nähdä, että aikalailla samaan tapaan pennut tekevät tuttavuutta reippaasti entuudestaan vieraampiinkin ihmisiin. Aika sosiaalisen oloisia pennut ovat, toivotaan tietysti, että sama trendi jatkuu. Ensi viikolla vierailijoita on tulossa lisää, ja loppuviikosta alkaakin jo vähän tiiviimpi vierailijoiden suma, joka jatkuu seuraavaan viikkoon.

Otin pennuista tänään taas kuvia, mutta nämä jäävät todennäköisesti viimeisiksi potreteiksi, jotka saan omin avuin otettua – sen verran haastavaa alkaa olla itsekseen pentuja kuvailla, ja kuvien lopputuloksetkin ovat sen mukaisia. Ensi viikon sääennuste näytti aika kesäiseltä, joten takapihaan tutustumista voidaan varmasti sään salliessa aloitella – ehkäpä ulkona saattaa onnekasta kuvaajaa lykästää. Jonkun innokkaan pitäisi vielä vilauttaa pihalla vähän haravaa, jostain kumman syystä pihatyöt eivät ole suuremmin kiinnostaneet, jos vaihtoehtona on ollut istua pentujen puuhia katsomassa.

Aprikoosi 4vkoa. Aprikoosissa on aika kivassa suhteessa sekä sosiaalisuutta että itsenäisyyttä – se kiipeilee mielellään sylissä ja seurustelee, mutta lähtee puuhastelemaan välillä myös omiaan. Äänenkäyttö on pysynyt aikalailla ennallaan, se pitää itsestään meteliä harvoin ilman mitään syytä. Se on aika leikkisän oloinen, sen rooli leikeissä vaihtelee altavastaajasta päällepäsmäriin, roolista riippumatta en ole ainakaan toistaiseksi havainnut mitään suurempia kuohahduksia tai tunteenpurkauksia. Aprikoosi osaa myös suuttua, mutta näitä tilanteita on ollut olemattoman vähän. Temperamentti asettuu muuhun porukkaan verrattuna aika rauhallisena, sellainen sopivan puuhakas pentu. Aprikoosi jäi mieleen, kun paukuttelin yhtenä päivänä pentujen tyhjiä metallisia ruokatarjottimia yhteen – se tuli häntä tötteröllä ensimmäisenä katsomaan, mistä moinen meteli.

Kastanja 4vkoa. Kastanjan puuhakkuus on noussut vähän esiin tällä viikolla, siitä on kehkeytynyt aikamoinen menijä. Se on tytöistä ehkä itsenäisimmästä päästä tässä vaiheessa, se hakeutuu kyllä seurustelemaankin, mutta tykkää puuhastella myös omiaan. Se on tosi hiljainen, ei pahemmin ääntä kuulu. Kastanja on myös aika leikkisän oloinen, useammin olen havainnut sen päällepäsmärin roolissa kuin altavastaajana, mutta ei siitä ole sellaista tuntua ainakaan vielä tullut, että päsmäröinti olisi ongelma. Kastanja on leikeissäänkin aika hiljainen, en muista kuulleeni kertaakaan ääntä niidenkään aikana. Temperamentti on minusta aika samankaltainen Aprikoosin kanssa, sopivassa suhteessa puuhakkuutta ja rauhallisuutta. Ruokatarjottimen paukuttelua Kastanja vähän alkuun ihmetteli, mutta sekin tuli häntä tötteröllä pian tutkimaan tarkemmin, mistä on kysymys.

Taateli 4vkoa. Taateli on viikon yllättäjä – niin suloinen rauhallinen silmiin tapittaja, mutta auta armias, kun kun joku (yleensä Mango tai Ananas) tulee yrittämään sen kurmuuttamista, niin kyllä ärräpäät lentelee! Näin muuten Taateli on kyllä hyvin sopuisa ja kiltti pieni poika, mutta huumori loppuu äkkiä, jos joku meinaa leikkiä Taatelilla eikä Taatelin kanssa. Taatelissa on hauska yhdistelmä kontaktinhaluisuutta ja itsenäisyyttä, sekin puuhastelee aika paljon omiaan, mutta saattaa itsepintaisen kiltisti tuijottaa kauempana silmiin niin kauan, että se huomataan ja otetaan syliin. Temperamentti on aika rauhallinen. Taatelillakaan ei tullut isompia reaktioita ruokatarjottimia paukutellessani, häntä tötteröllä vaan katsomaan, mikä tämmöistä ääntä aiheuttaa.

Kiivi 4vkoa. Jos pennuista joku on enemmän ihmisen seuraan hakeutuva kuin itsenäinen, niin se on Kiivi. Se osaa olla todella päättäväinen sille päälle sattuessaan esimerkiksi syliin kiipeämisen suhteen, ja vaikka sen ottaisi syliin seurustelemaan ja laskisi sen jälkeen takaisin lattialle, Kiivi aika usein pyrkii syliin takaisin. Se on hiljentynyt äänenkäytössään viikon aikana hämmentävän paljon, se on varmaan ollut ennen kiinteän ruoan aloittamista vähän nälkäinen ja kitissyt sen vuoksi. Kiivillä on kyllä pennuista eniten asiaa edelleen, se saattaa piipata syliin kiivetessäänkin, mutta uskoisin, että kun vaan tulevassa kodissa ei vahvisteta sen äänenkäyttöä, niin siitä tulee hyvä. Kiivi leikkii aika sopuisasti (ja hämmentävän hiljaa) muiden kanssa, sen en ole nähnyt olevan leikeissä oikein altavastaajana sen enempää kuin päällepäsmärinäkään, sen leikkityyli on toistaiseksi ollut aika tasapuolinen. Aika rauhallisen oloinen temperamentti on myös Kiivillä tässä vaiheessa.

Mango 4vkoa. Mangosta on tullut oikea pentueen jekkupetteri, se patukkatöpö heiluen käy vähän härkkimässä ja kiusaamassa muita ja on sitten ihan ihmeissään, kun muilla menee siihen hermo. Mango on todella leikkisä, niin sisarustensa kanssa kuin lelujenkin. Itsenäisyyden vastapainona se on myös aika seurallinen, kiipeilee syliin tai jos ei muuten saa huomiota, niin aina voi vähän purra ihmistä varpaasta tai reteästi nilkasta. Mangon leikkityylissä on vähän päällepäsmärin vikaa, mutta se ei ole toistaiseksi vastannut, jos toisella osapuolella menee tunteisiin – lähinnä se näyttää vaan hämmästyneeltä ja jatkaa sitten jonkun muun puuhan parissa. Mango vaikuttaa aika huumorintajuiselta tyypiltä. Mangoa vähän jännitti ruokatarjottimien paukuttelu ensimmäisellä kerralla, toisella kerralla reaktio oli jo huomattavasti pienempi, joten harjoitukset jatkuvat.

Omppu 4vkoa. Omppu on ehkä itsenäisin koko porukasta, se viipottaa aina porukasta kauimpana, puuhastelee tai leikkii itsekseen. Toisaalta se hakeutuu hirmuisen terhakkaasti luokse heti, kun kutsun pentuja. Ompussa näen vähän sellaisia piirteitä, että jos se jatkaa kehitystä tähän suuntaan, niin siitä voisi tulla vieraita ihmisiä kohtaan sosiaalinen, mutta välinpitämätön, se ei samalla tavalla itsepintaisesti hae kontaktia ihmiseen muihin sisaruksiinsa verrattuna. Omppu on tytöistä leikkisin. Sen murina on loppunut ihan kokonaan! Joskus leikin yhteydessä saattaa tulla tomeraa pärinää, mutta aika harvoin, tosi hiljaisen oloinen pentu. Temperamentti on aika rauhallinen, mutta hauskalla tavalla puuhakas myös. Omppua ei ruokatarjotinten kolina pahemmin kiinnostanut.

Ananas 4vkoa. Niin kiltin ja viattoman näköinen kuvissa, mutta ulkonäkö pettää – tässä on porukan toinen jekkupetteri, mutta vähän laiskanpulskeampi sellainen! Ananas vaanii viattomia uhrejaan hyvin vaatimattomasti, ja kun uhri vähiten osaa sitä odottaa, Ananas käy kimppuun! Se on useimmiten paineissa päällimmäisenä, mutta kellistyksen sattuessa omalle kohdalle se heittäytyy uuteen rooliinsa sujuvasti. Ananas on minusta porukan rauhallisin, sen asenteessa on jotain todella mutkatonta ja lunkia. Se on edelleen ruoka-aikaan ensimmäisenä paikalla. Ruokatarjottimen paukuttelu ei aiheuttanut Ananaksessa suurempia reaktioita.

Pennut 3,5vkoa

Koomalasta iltaa! Eilen olisi tavallaan ollut blogin päivityspäivä, mutta eilisen ohjelmanumeroiden jälkeen mun takki oli niin tyhjä, etten saanut naputettua koneella sanaakaan. Mun yöunissa on ollut toivomisen varaa jo toista viikkoa (tarkennuksena mainittakoon, että pennut eivät liity tähän mitenkään), ja se alkaa vähän painaa ajatuksenjuoksussa ja jaksamisessa. Huomenna suuntaan lääkäriin.

Mun unihaasteet eivät tietenkään lukijoita kiinnosta vaan pentujen kuulumiset, joten siirrytään tärkeämpiin! Viime lauantain reissupäivän jälkeen pennuista on kehkeytynyt ihan oikeita pieniä koiria, ja nyt eletään aika ihanaa aikaa, kun pennut jaksavat jo vähän puuhastella, mutta eivät ole vielä kauheita riiviöitä. Valtaosa päivästä sujuu edelleen nukkuen, mutta pennut ovat kovin seurallisia aina pentuhuoneeseen mentäessä. Kaikki kiipeilevät kovasti syliin ja haluavat oman osuutensa huomiosta.

Alkuviikkoa on vietetty aika rauhallisissa merkeissä ihan kotosalla, aikuisten koirien kanssa on tehty lenkkejä vähän mun jaksamisen mukaan. Alkuviikon aikana mun omat koirat ovat päässeet vähän enemmän kontaktiin pentujen kanssa, etenkin Sara ja Nerri ovat hyvin innokkaina aina lähdössä pentujen luo. Lempikin tulee joukon jatkona, mutta sillä ei ole ihan samanlaista paloa pentujen keskelle pääsemiseen. Bree on suhtautunut mun koiriin pentujensa luona pääosin ihan mukavasti, Nerrin tekemisiin se välillä haluaisi vähän puuttua, jos Nerri on sen mielestä liian raju pentujen kanssa. Itse olen todella hämmästynyt, miten rauhallisesti ja järkevästi Nerri on ollut pentujen kanssa, tähän mennessä ei ole tarvinnut puuttua sen käytökseen tai olemiseen oikeastaan millään tavalla – ja se ei ole mikään itsestäänselvyys himpun alle 10kk ikäisen nuorikon kanssa.

Pennut ovat alkuviikon harjoitelleet kiinteän ruoan syömistä kolmesti päivässä, pöytätavoissa on edelleen hiottavaa, mutta pikkuhiljaa kehitystä tapahtuu. Pennut ovat tähän mennessä syöneet turvotettua nappulaa, raejuustoa ja lihaa, ja hyvin heille maistuu. Ajatuksena mulla tosiaan on ruokkia pennut pääasiassa raakaruoalla, mutta päätin nyt aloittaa ensin nappulalla, koska edellinen pentue opetti, että täysin raakaruoalla ruokituille pennuille nappularuoan esittely ei ollutkaan ihan läpihuutojuttu. Todennäköisesti pentujen mahat eivät niin voimakkaasti reagoi, jos ruokinta on aloitettu nappulalla ja alan myöhemmin säätää ruokavaliota lihapitoisemmaksi.

Pennut ovat päivä päivältä leikkisämpiä, ne harjoittelevat keskenään leikkimistä ja myös lelut ovat alkaneet jo kiinnostaa ensimmäisiä. Pentujen keskinäiset leikit ovat vielä varsin lyhytkestoisia ja harvoin kovin vastavuoroisia, mutta luulen, että viikon päästä täällä on jo ihan erilainen meno käynnissä! Viikonloppuna tai viimeistään ensi viikon alussa pennuilla on edessä muutto yläkerran pentuhuoneesta alakertaan, ja vähitellen päästään aloittelemaan ulkoiluja takapihalle. Kovasti aiemmilta kasvatinomistajilta on tullut myös jo kutsuja käymään pentujen kanssa, joten luokkaretkikohteitakin on tiedossa useampi, kunhan niiden aika koittaa. Tuntuu ihan uskomattomalta, että kohta pentujen sosiaalistamisvaihe polkaistaan kunnolla käyntiin – projektin puoliväli häämöttää ihan muutaman päivän päässä! Pentupakkauksetkin tilasin valmiiksi, tästä pisteestä se on yksi hujaus vaan, ja ollaan luovutusiän kynnyksellä.

Aino kävi meillä maanantaina pentuja katsomassa, ja siinä samalla pistettiin aivoriihi pyörimään pentujen virallisten nimien suhteen. Mulla oli ajatus pentueen nimien teemasta jo etukäteen, ja ainakin toistaiseksi vaikuttaa siltä, että kyseinen teema sopii pennuille toivomallani tavalla. Nimien makustelu ja ideointi vielä jatkuu, haluan nähdä vielä, miten pentujen luonteet kehittyvät, ennen kuin nimien lopullinen valinta tapahtuu. Mutta jos nyt tällä ideoidulla teemalla mennään, niin nimistä tulee aika ihania 🙂

Vieraita meillä on käynyt vielä harvakseltaan, mutta sekin muuttuu pian – kalenteri on täyttynyt ihan hurjaa kyytiä, kun on sovittu pennuista kiinnostuneiden kanssa vierailuja. Joensuun reissuakin on suunniteltu, se ajoittuu tällä kertaa vasta pentujen luovutusviikolle, sillä sain eläinlääkärin tarkastukseen ja silmäpeilauksiin ajan vasta 4.6. Toisaalta tuo on toivottavasti kelien puolesta jo kivaa aikaa olla mökillä, ja siellä pennuilla on ainakin tilaa juosta ja temmeltää!

Eilen urakoin illasta pennuista poskisolunäytteet geenitestejä varten. En ole aiemmin näin pienistä pennuista näytteitä ottanut, ja se olikin yhdenlainen operaatio – pentujen mielestä näytteiden otto oli nimittäin ihan pylleröisestä! Oikeastaan pojat ja Omppu olivat ainoat, joista sain näytteet suht helposti ilman isompaa vääntöä otettua; Aprikoosi, Kastanja ja Kiivi sen sijaan pistivät hanttiin enemmän (ja Kiivi käytti ääntään niin dramaattisesti, että jopa Bree huolestui). Aina mua jännittää näytteenoton onnistuminen, mutta toivotaan nyt, etteivät pennut kärsineet turhaan 😀 Käytiin isojen koirien kanssa iltalenkillä viemässä näytteet jo postilaatikkoonkin, että ne lähtisivät tänään eteenpäin – ja vasta kotona muistin, että tänään on pyhäpäivä, joten posti tuskin liikahtaa minnekään. Mutta pääasia lienee, että näytteet on nyt mun osalta saateltu matkaan, ja toivottavasti tulokset ennättäisivät tulla jo ennen pentujen luovutusta.

Tänään otin pennuista uudet kuvat, ihanan imelän Candyn Kimallekaupasta tilatun karva-alustan kanssa. Pentujen kuvaus sujui nyt vielä melko kivuttomasti omin avuin, mutta veikkaan, että pentujen menohalujen kasvaessa tämä muuttuu kohta haastavaksi. Kameraan pitäisi myös saada uusi putki liikekuvausta varten, nykyisellä kuvaa potretteja kyllä, mutta liikekuvaus ei luonnistu niinkään.

Aprikoosi 3,5vkoa

Kastanja 3,5vkoa

Taateli 3,5vkoa

Kiivi 3,5vkoa

Mango 3,5vkoa

Omppu 3,5vkoa

Ananas 3,5vkoa

Breen kuulumisia en olekaan tainnut hetkeen kirjoitella, mutta ihan hyvää sillekin kuuluu! Bree hoitaa pennut edelleen aika tunnollisesti, mieluiten tietysti seuraneidin läsnäollessa, mutta käy kyllä pentujen luona ilman minuakin. Bree lenkkeilee muun porukan kanssa kaikki ulkoilut. Ruokamäärää on lisätty, vaihdoin sen jo mammanappulalta Acanan Sport & Agilitylle ja nostin myös lihan määrää, että saataisiin Bree pysymään jonkinlaisessa lihassa. Se on nyt vähän kuivassa kunnossa, niin kuin emät usein pentuprojektin aikana ovat valtavista ruokamääristä huolimatta, mutta yritän säätää ruokamäärää ja sen laatua niin, ettei Bree ainakaan kuihtuisi enää tästä enempää. Imetyksen roolikin tässä tietysti pikkuhiljaa pienenee, kun pennut syövät jo kiinteää ruokaa, mikä toivottavasti myös auttaa.

Pennut 3vkoa

3vkoa on eloa takana ja pentujen kehitysharppaukset jatkuvat! Pentulaatikko purettiin perjantaina ja pentujen oleskelualue laajeni huomattavasti. Laajennos tulikin jo tarpeeseen, sillä pennut harjoittelevat kovasti kävelemistä ja spurtteja hereillä ollessaan, joten baanaa on oltava. Edelleen vaan hämmästelen, miten ketterästi pennut pysyvät pystyssä, taapertavat menemään ja kiipeilevät syliin.

Pennut nukkuvat edelleen paljon, mutta pikkuhiljaa hereilläoloaika pitenee. Vielä tuossa viikolla pennut jaksoivat seurustella joitakin minuutteja syömisen päälle, mutta nyt hereilläoloaika on pidentynyt suunnilleen 10-15min paikkeille. Tämä on hyvinkin pentukohtaista, osa väsähtää muita nopeammin. Pentujen touhuja on ihana seurata nyt, kun vähitellen alkaa olla jotain nähtävääkin – vaikka nukkuvia pentujakin jaksaa katsella ihan loputtomiin.

Loppuviikko oli aika kiireinen ja on tuntunut pitkältä, varmaan osittain useamman huonosti nukutun yön jäljiltä. Töiden jälkeen on ollut kiire aikuisten kanssa lenkille. Torstaina meillä ei ollut agilitytreenejä ulkopuolisen kouluttajan pitämän koulutuksen vuoksi, joten nappasin Nerrille paimennustreenin, kun Mirva oli kouluttamassa Muuramessa. Perjantaina lenkitin koirat töiden jälkeen, sitten siivosin ja samalla siivouksen yhteydessä laajensin pentujen oleskelutilan. Illasta Oona tuli Nokon (E. Boogie-Woogie of Cookiemonster) kanssa meille yökylään, ja meillä meni tietenkin yömyöhälle, kun ensin lenkitettiin koirat, istuttiin pentujen kanssa, syötiin iltapalaa ja höpötettiin.

Lauantaiaamuna herätys oli viideltä, ja aamutohinoiden jälkeen auton nokka suuntasi Lopelle Emppujen ASCA-paimennuspäivää varten. Kyttäsin koko alkuviikon lauantain sääennustetta, joka onneksi lupasi aika hyvää ja lämmintä säätä. Lämpimän sään ennuste mahdollisti sen, että mulla lähti koko tivoli mukaan – omat koirat, Bree ja pennut. Pennut taisivatkin olla koko tapahtuman odotetuimmat osallistujat 😀 Toyon tilavuus joutui taas koetukselle niin koirien kuin suuren tavaramäärän mahduttamisen kanssa, mutta hyvin siitä selvittiin! Ajomatka sujui väsymystilaan nähden yllättävän mukavasti. Pennuista joku vähän kitisi matkan alkuvaiheessa, mutta pääosin oli ihan hiljaista. Bree toki matkusti pentujen kanssa samassa tilassa, niin eihän pennuilla ollut hätäpäivää, kun maitobaariin oli koko ajan esteetön pääsy.

Kirjoittelen itse paimennuksista oman postauksen myöhemmin, keskityn tässä postauksessa nyt pääasiassa pentuihin. Lopelle päästyämme taivas oli pilvinen ja pellolla tuuli jonkin verran, joten jätin pennut vielä Breen kanssa autoon. Muutamassa tunnissa auringon tultua esiin keli lämpeni huomattavasti, joten kannettiin innokkaiden kasvatinomistajien kanssa pennuille ja Breelle pentuaitaus ja häkki ison pellolla olevan paviljongin alle. Olin ottanut mukaan myös ison pentulaatikon alusen siltä varalta, että maa on kylmä, ja se osoittautuikin hyväksi.

Koko loppupäivän ajan pentuaitauksessa taisi koko ajan olla vähintään yksi ihminen Breen ja pentujen kanssa. Breetä eivät vieraat ihmiset haitanneet, mutta tarkasti se valvoi, ettei kukaan paimennusvuoroa odottavista koirista tullut liian lähelle pentuja. Pennuille tässä päivässä oli paljon uutta – ensimmäiset pitkät automatkat, paljon uusia ihmisiä, ensimmäinen ulkoilu. Pennut nukkuivat paljon, milloin läjässä takin alla suojassa tuulenvireeltä tai jonkun sylissä. Bree nautti rapsutuksista ja seurustelusta ja seurasi kiinnostuneen oloisena muiden paimennustreenejä.

Koska olin ennakoinut, että kolmea omaa koiraa treenatessa en luultavasti juurikaan ennättäisi kuvata, olin pyytänyt meidän kennelporukan hovikuvaaja Miljalottaa nappaamaan kameran matkaan. Tuli sitten mieleen siinä treenien lomassa, että pennuistahan voisi ottaa 3-viikkoiskuvat vähän etuajassa ulkona. Se kannatti, näistä kuvista tuli minusta aivan ihanat ja kesäiset! Nämä alla olevat kuvat ovat siis kaikki Miljalotan ottamia.

Aprikoosi 3vkoa. Aprikoosi on edelleen melko keskiverto porukassa niin äänenkäytössä kuin rauhallisuudessa, se ei hötkyile turhia. Se on ensimmäisten joukossa kiipeämässä syliin, kun menen pentujen luo. Se ei ole vielä kovin ahkerasti hakeutunut leikkimään sisarustensa kanssa, ja jos se joutuu jonkun muun leikkiyritysten keskiöön, se jää vähän altavastaajaksi. Tulee tunne, että Aprikoosi on vähän eri tahdissa muiden kanssa kehityksessä. Pentujen oleskelutilojen laajentuessa Aprikoosi vähän yllätti olemalla ensimmäisten joukossa tutkimassa uutta tilaa. Hoitotoimenpiteet sujuvat hienosti.

Kastanja 3vkoa. Kastanja on ottanut harppauksen sosiaalisessa kehityksessä, siitä on tullut parissa päivässä oikea seurapiirineiti! Se yrittää ponnekkaasti kiivetä syliin, haluaa kovasti pusutella. Sen temperamentti vaikuttaa aika rauhalliselta, en ole juurikaan kuullut sen käyttävän ääntä. Kastanja on vähän jo viritellyt leikintynkää muiden sisarustensa kanssa. Hoitotoimenpiteet sujuvat hienosti.

Taateli 3vkoa. Taateli on varsin tyynen ja rauhallisen oloinen edelleen, kuluneen viikon aikana se on minusta hieman avautunut sosiaalisesti – sekin hakee aktiivisemmin kontaktia ihmiseen päin ja kiipeää syliin. Sylissä se kiipeää mielellään olkapäälle. Pentujen oleskelutilaa laajentaessani Taateli oli viimeinen, joka lähti tutkimaan uutta tilaa, mutta se saattoi olla viretilastakin johtuvaa – pienten unien jälkeen se tutki uutta tilaa siinä missä muutkin. Taatelikin on aika hiljainen, korkeintaan pieniä narinoita tai yninöitä (niin kuin pennuilla yleensä), jotka eivät varsinaisesti liity mihinkään tiettyyn tilanteeseen. Aika kiva fiilis tulee tästä poitsusta! Hoitotoimenpiteet sujuvat hienosti.

Kiivi 3vkoa. Kiivin menojalka on löytynyt, se on aika kova vipeltämään paikasta toiseen. Äänenkäytössä ei ole tapahtunut kuluneen viikon aikana muutosta – pahimmat huutokonsertit ovat pysyneet poissa, mutta Kiivin ääni on melko tunnistettava pentuhuoneen äänimaailmassa. Kiivi on seurapiirineiti, kova kiipeilemään syliin ja pusuttelemaan, se ottaa kovasti katsekontaktia ihmiseen päin. Mulla tulee Kiivistä kovasti sellainen tunne, että siinä on paljon samaa kuin mitä emässään ja sisaruksissaan. Hoitotoimenpiteet ovat sujuneet hienosti.

Mango 3vkoa. Tämä poitsu on saanut jalat alleen eikä epäröi käyttää niitä! Menojalka vipattaa milloin minnekin, ja Mango onkin porukasta yleensä viimeisenä hereillä. Se hakeutuu välillä syliin, jos muilta kiireiltään ennättää. Mango on kova poika leikkimään, se on jo yrittänyt hamuta muiden häntiä tai jalkoja suuhunsa – ennustan, että tästä pojasta voi tulla vähän tuhma 😀 Mielentilaan edellisviikon kynsienleikkuussa kannatti panostaa, sillä tällä viikolla kynsien napsuttelu sujui alusta loppuun ongelmitta!

Omppu 3vkoa. Omppunen on koko porukan pikkusähikäinen, sillä on myös aikamoinen meno päällä. Pentulaatikossa on kaksi pentua, joiden äänen tunnistan – Kiivin narinat ja Ompun murinat 😀 Omppu on kova tyttö leikkimään, se haastaa muita leikkiin, mutta pienen kokonsa vuoksi harvemmin saa ketään kellistettyä kumoon. Omppu oli ensimmäisten joukossa tutkimassa uutta tilaa pentujen oleskelutilan laajennettua. Leikeistä ja menohaluista huolimatta Ompulla on aina aikaa myös seurusteluun ja pusutteluun, tää pikkutyttö on kertaheitolla vienyt mun sydämen! Hoitotoimenpiteet ovat sujuneet hienosti.

Ananas 3vkoa. Ananas on pysynyt seesteisen ja rauhallisen oloisena ja varsin tasaisena, mutta jonkinlaisia menohaluja sillekin on ilmaantunut. Se on tutkinut varsin reippaasti uusia ympäristöjä, ja ulkona pennuista kuvia ottaessa se oli ainoa, joka otti jalat alle ja oli lähdössä tutkimaan, mitä kaikkea pellolta voisi löytyä. Muihin pentuihin verrattuna Ananas ehkä vähän vähemmän hakeutuu ihmisen luo, vaikka viihtyykin edelleen sylissä. Hoitotoimenpiteet sujuvat mukavasti.

Kotimatka sujui hiljaisissa merkeissä, auton takapenkiltä sen koommin kuin takatilastakaan ei kuulunut ääniä. Käytiin kotimatkalla vielä syömässä Marin ja Oonan kanssa, syönnin päälle iski niin jäätävä kooma, että mietin kauhulla, miten kolmetuntisesta kotimatkasta selvitään. Energiajuoman juominen alkuillasta ei ollut järkevää, mutta välttämätöntä. Kotiin päästyään pennut tuntuivat olevan hyvillään päästessään tuttuihin hajuihin ja maisemiin, mutta sen verran rankka reissu oli, että uni maistui. Reissu tuntui tehneen kuitenkin hyvää, sillä tänään heillä on ollut enemmän leikkiä ja menoa ilmassa! Ihan kuin reissun myötä heistä olisi tullut oikeita koiria.

Pennut saivat 3-viikkoissynttäreiden kunniaksi nautiskella ensimmäisen ateriansa kiinteää ruokaa – kalkkunan jauhelihaa. Tästä ei tällä kertaa ole videomateriaalia, mutta koitan huomenna napata jonkun videopätkän. Vähemmän sotkun toivossa annostelin lihan kahdelle nuolumatolle, rauhallisemmat pennut malttoivat aika hyvin keskittyä nuoleskeluun, mutta vähän hätäisemmillä aika meni töhöttäessä, ehkä he jotkut maistiaiset kuitenkin ennättivät saada. Huomenna harjoitukset jatkuvat, taidan suosiolla tarjoilla tarjottimelta, kun sotkun määrä näyttää olevan vakio 😀

Tänään myös mun omat koirat ovat saaneet vapaammin osallistua pentujen kanssa olemiseen. Bree suhtautuu mun koiriin jo rennommin pentujen kanssa, Saran ja Lempin tekemisiin se selvästi luottaa vähän enemmän kuin Nerrin. Nerrin puolustukseksi on kyllä sanottava, että olen tosi ylpeä, miten rauhallisesti ja nätisti se on ainakin tähän saakka osannut olla pentujen kanssa. Lempillä oli selvästi hyvin vaikeaa valikoida, ketkä Breen katraasta ovat kelvollisia sen saukkiarmeijan jäseniksi. Imetystilanteissa Bree ei halua mun koiria ihan liki, mutta ei sen tarvitse halutakaan, niissä annetaan tilaa ja olen tarvittaessa käskyttänyt omia koiria odottamaan vähän kauempana.

Pennut 2,5vkoa

Töihin palaaminen on sotkenut mun elämän ihan täysin! Missä. Ihmeen. Välissä. Mun. Pitäisi. Ehtiä. Istua. Ajan. Kanssa. Pentulaatikossa. Kysynpähän vaan! Työpäivät kuluvat tuskastuttavan hitaasti pentuviekkareissa, tänään tokaisin puolenpäivän jälkeen työkavereille, että Jeesuksen toinen tuleminenkin tapahtuu ennen kuin tämä työpäivä päättyy.

Töiden keskellä ennätän istua pentulaatikossa siis ihan liian vähän. Ennätän käväistä siellä pikaisesti aamulla ennen kuin lähden isojen koirien kanssa aamulenkille. Töiden jälkeen on suunnattava isojen koirien kanssa taas lenkille. Iltapäivä on siis suomeksi jo aika pitkällä ennen kuin ennätän pentujen kanssa seurustelemaan. Nyt, kun on olosuhteiden pakosta joutunut olemaan pennuista erossa enemmän kuin haluaisin, huomaan ihan eri tavalla pentujen kasvun – nehän kasvavat työpäivien aikana ihan hirmuisesti! En ole useampaan päivään punninnut pentuja, kun kaikki ovat syöneet hyvin ja kasvun ihan konkreettisesti näkee paljain silminkin.

Tässä on yön jäljiltä vielä sotkuinen alunen pennuilla, mutta heillä oli niin touhukas hetki menossa, että oli pakko ikuistaa!

Pentujen kehitys on muutenkin harpannut taas ison loikan eteenpäin. Kaikilla on silmät auki, osalla vielä osittain. Tänään pennuista kuvia ottaessani huomasin, että ne reagoivat jo ääneenkin, mikä helpottaa melkoisesti kuvaamista. En vieläkään meinaa uskoa niiden liikkumista katsoessa, että ne ovat vasta vähän päälle 2-viikkoisia – minusta ne kävelevät ällistyttävän hyvin ikäänsä nähden. Niin, ja herättivät Omppu ja Mango minut tiistaiaamuna neljältä, kun olivat mokomat karanneet pentulaatikosta! Laatikon reunaa piti väliaikaisesti korottaa, mietin vielä, missä vaiheessa puran pentulaatikon. Tila ei vielä ole tuntunut käyvän liian ahtaaksi, mutta suurin syy lienee siinä, että olen nostellut pentuja aika paljon laatikon ulkopuolelle syömään ja seurustelemaan, ja nostelen ne takaisin pentulaatikkoon nukkumaan. Pennut eivät vielä kovin pitkiä aikoja ole hereillä kerrallaan, mutta päivä päivältä valvomisaika hieman pitenee.

Mun omat tytöt ovat päässeet muutamia kertoja käväisemään pentuja moikkaamassa alkuviikon aikana silloin, kun Bree ei ole ollut pentujen luona. Sara ei meinannut pysyä pöksyissään pentujen kanssa, ja sen vierailun jälkeen olen saanut muistuttaa sille aika monta kertaa, että yksittäisvierailu ei tarkoita vielä vapaata pääsyä pentujen sekaan. Nerri on ollut tosi fiksusti pentujen kanssa, ensimmäisellä kerralla se tyytyi lähinnä katselemaan ja varovasti haistelemaan niitä, toisella kerralla se meni jo rohkeammin pentulaatikkoon pentujen kanssa. Lempi on myös ollut kiinnostunut pennuista ja nuuskutellut niitä, en ole vielä huomannut sen valitsevan omaa suosikkiaan, mutta siihen ei varmaan kauaa mene. Odottelen vielä vähän pentujen kasvavan lisää, että kokeilisin oman koiran vierailua pentujen luona niin, että Bree on myös paikalla. Yritän toimia kaikkien kannalta reilusti ja välttää skenaarion, jossa Bree kokisi tarpeelliseksi puolustaa pentujaan mun koirilta. Pennut ovat vielä aika pieniä, joten ei tässä ole kiire laumauttaa koko porukkaa yhteen.

Pentujen ensimmäinen matolääkekuuri on nautiskeltu, tosin pentujen mielestä siitä oli nautinto kaukana. Biosensor-ohjelmakin loppui tiistaina. Olen antanut pentujen masujen palautua rauhassa matokuurin jälkeen, mutta suunnittelin, että josko huomenna tai viimeistään perjantaina pennut saisivat ensimmäiset maistiaiset jauhelihaa!

Kaikenlaisia hauskoja hetkiä on viime päiviin mahtunut. Pennut ovat alkaneet vähän ottaa kontaktia toisiinsa ja sellaisia hyvin orastavia leikin esiasteita on ollut havaittavissa. Erilaisia ääniä harjoitellaan ahkerasti, Omppu on edelleen porukan katu-uskottavin murisija 😀 Kiivi oli niin liikuttava tänään, kun pennut jäivät nukkumaan karvapetiin ja minä siirryin vaihtamaan pentulaatikkoon puhdasta alusta. Kiivipä ei nukkunutkaan vaan piipaten kipitti pedistä mun perään ja yritti epätoivoisesti kiivetä pentulaatikkoon. Nostin sen syliin, se rauhoittui heti ja alkoi kauheasti nuolla mun naamaa. Ehkä Kiivilläkin oli ollut vähän ikävä ❤ Hyvä tovi siinä pusuteltiin, laskin sen takaisin petiin muiden pentujen kanssa, ja sitten se kävi rauhassa unille. Pieni kulta!

Kiivillä oli myös suuret luulot, että 2,5vkon ikäisenä yltää hyvin ruokailemaan isojen koirien tapaan.

Tänään muistin alkuillasta, että hitsi, sehän on blogin päivityspäivä ja täytyy ottaa uudet kuvat pennuista! Paras valo oli tietenkin jo mennyt auringonpaisteesta huolimatta, mutta nämä saavat nyt kelvata, kunnes sunnuntaina pentujen 3-viikkoissynttärikuvia ennätän ottaa (luultavasti nekin yhtä huonossa valossa, koska sunnuntainakin on töitä).

Aprikoosi 2,5vkoa. Sen naama on ihan märkä, kun otin sen kuvattavaksi suoraan maitobaarista.

Kastanja 2,5vkoa. Siitä tulee ihan hurjan kaunis!

Taateli 2,5vkoa. Hurmuri pienessä paketissa! Taateli on siro poika kahteen veljeensä verrattuna.

Kiivi 2,5vkoa. Hoksasin tänään, että Kiivissä on itse asiassa aika paljon Breen näköä! Sille varmaan tulee aika samankaltaiset kasvonpiirteet, kuono on vähän kapeamman mallinen kuin muilla.

Mango 2,5vkoa. Tässä toinen hurmuripoika! Mangolla on pojista vahvin luusto tällä hetkellä, se on Ananakseen verrattuna myös aika paljon kompaktimman tuntuinen.

Omppu 2,5vkoa. Tää pikkutyty on ihan vienyt mun sydämen! Hän sanoi mulle ”MURRRR” kesken kuvausten 😀 Asennetta ei ainakaan puutu!

Ananas 2,5vkoa. Ananas on pitkä siinä missä Mango on paksu. Ruoka on elämässä ykkösprioriteetti, piste.

Nukkuvien pentujen kuvaaminen on laitonta! t: Mango

Pennut 2vkoa!

Kriittiset ensimmäiset viikot ovat takanapäin ja koko poppoolle kuuluu hyvää! Pennut kasvavat ihan silmissä, ruoka maittaa ja kehitys on kovaa. Pennut alkoivat loppuviikosta harjoitella kävelemistä ihan urakalla ja kävelevät jo ihmeen ketterästi ikäänsä nähden. Eilen ensimmäisillä pennuilla alkoi olla silmät viirullaan, tänään ainoastaan Kiivillä silmät ovat edelleen ummessa, mutta muilla enemmän ja vähemmän raollaan. Kiivinkin silmäluomet näyttävät siltä, että varmasti lähipäivinä alkaa tapahtua.

Liikkumisharjoitusten lisäksi pennut ovat alkaneet kasvattaa äänirepertuaariaan. Välillä mietin, että uskaltaako pentulaatikkoon enää mennä, kun sieltä kuuluu hurjaa murinaa 😀 Eilen aloitin pennuille ensimmäisen matolääkekuurin, sen annon yhteydessä sain kuunnella sellaista säksätystä, ettei jäänyt pentujen mielipide moisista maistiaisista epäselväksi! Lupasin pennuille pyhästi, että matolääkekuurin jälkeen tarjoilen heille jotain paljon parempaa – ensi viikolla pennuille on nimittäin luvassa ensimmäiset maistiaiset kiinteää ruokaa eli jauhelihaa!

Masuvaivaisten pentujen vatsatkin asettuivat, kun sopiva rytmi ruokailuihin löytyi. Bree on paremmin viihtynyt itsekseen pentuja hoitamassa mun ollessa kotonakin, ehkä se vähän tukeutui pentujen hoidossa enemmän minuun, kun aisti, että pennuilla ei ole ihan hyvä olla. Bree itse on voinut hyvin, se söisi mielellään enemmänkin kuin mitä tarjolla on, mutta olen koittanut vähän maltillisesti tehdä muutoksia sen ruokintamääriin, ettei kohta pennuilla ole taas masuvaivoja. Kunhan kiinteän ruoan syömisen harjoittelu aloitetaan, niin saadaan vähän helpotettua Breen ruokintataakkaa. Bree syö tällä hetkellä mammaruokaa n. 6dl sekä lihaa ja märkäruokaa yhteensä n. 400g päivässä kolmeen ateriaan jaettuna. Olen antanut Breelle myös maitohappobakteeria, pennutkin hyötyvät siitä.

Eilen napsuttelin pennuilta taas kynnet, se sujui aika paljon joutuisammin ensimmäiseen kertaan verrattuna. Pennut olivat sopivasti syöneet juuri aiemmin, joten eivät ruokakoomaltaan pahemmin jaksaneet välittää tassujen hipsuttelusta. Yritin samaa taktiikkaa tänään pentujen valokuvauksen kanssa, mutta valtaosalla menojalka vipatti siitä huolimatta. Saapa nähdä, millaisia menohaluja heillä on, kunhan saavat jalat kunnolla alle!

Aprikoosi 2vkoa. Aprikoosi on kuluneen viikon aikana jatkanut kehitystään aikalailla samansuuntaisesti kuin aiemminkin. Se ei ole erityisen äänekäs, muttei täysin hiljainenkaan. On aika rento sylissä ja käsittelyissä, hakee jo vähän kontaktia minuun, jos menen istumaan pentulaatikkoon. Antaa edelleen aika rauhallisen vaikutelman, ei ole porukan kovin menijä pentulaatikossa ainakaan vielä.

Kastanja 2vkoa. Kastanjasta huokuu rauhallisuus ja tyyneys, sillä ei ole kiire mihinkään (paitsi korkeintaan maitobaariin). Se on tosi hiljainen ainakin tässä vaiheessa. Ottaa kontaktia mennessäni pentulaatikkoon istumaan, on tosi rento sylissä ja käsittelyissä. Tuo kovasti mieleen kasvattini Pepin (E. Phoenix) pentuna, ehkä samankaltaisen kasvojen värityksen vuoksi.

Taateli 2vkoa. Taateli on myös tosi tasaisen, rauhallisen ja seesteisen oloinen edelleen, se ei hermostu oikein mistään, ottaa rennosti sylissä ja kaikissa käsittelyissä ja on hurjan kiltti pikkupoika! Se on liikkeissään aika rauhallinen eikä hötkyile mihinkään, on monessa suhteessa edelleen samankaltainen siskonsa Kastanjan kanssa. Ääntä ei pahemmin tästä pikkupojasta ole ainakaan vielä kuulunut.

Kiivi 2vkoa. Kiivi on kehittynyt viikossa aika kivaan suuntaan – se ei ole enää ihan niin äänekäs kuin ensimmäisen viikon aikana. Tunnistan kyllä sen vaativan mäkätyksen vaikka toisesta huoneesta, mutta ihan samankaltaisia kiukkupuuskia siltä ei ole enää tullut. Se on rentoutunut kovasti sylissä, uskon saaneeni jotain kireyttä sen kehosta auki, vaikken paljon sitä ole hoitanut. Kiivi on rentoutunut myös vieraammilla alustoilla olemisessa, nyt ei tule ääntä niin kovasti, mutta jalat vievät ponnekkaammin eteenpäin.

Mango 2vkoa. Mango ei ole nyt kiinnittänyt niin huomiotani äänenkäytöllään, joten uskoisin sen myös vähän tasaantuneen viikon takaisesta. Kynsienleikkuukin sujui jo melkein kuin vanhalla tekijällä – sain etujalkojen kynnet leikattua varsin sujuvasti, mutta välissä loppui maltti ja Mango pyrki ponnekkaasti pois. Totesin, ettei lähdetä tekemään kynsienleikkuuseen vääränlaista tunnetilaa heti alkutekijöissään, joten annoin sen mennä ja hetken päästä sain napsutella takajalkojen kynnet ihan ongelmitta. Temperamenttia Mangolla tuntuu olevan kahteen muuhun poitsuun verrattuna vähän enemmän. Ja jalat vievät ihmeen hyvin ja nopeasti paikasta toiseen.

Omppu 2vkoa. Pikku-Omppu on ihan mahdoton pusutyttö ja hurjan hauska tyyppi, pentulaatikon kovin murisija! Se liikkuu hyvin ketterästi porukan pienimpänä, mutta kokoero muihin on sen verran tasoittunut, ettei ole enää kovin helppo bongata sitä sisarustensa joukosta. Omppu on liikkuvainen sylissä, mutta viihtyy käsittelyissä ja sylissä kuitenkin hyvin. Tässä vaiheessa tuntuu, että tässä tytössä on myös temperamenttia, vaikkei se nyt vielä tule niin selkeästi esiin. Ompussa on minusta kovasti isänsä Liekin näköä.

Ananas 2vkoa. Jos maitoa on tarjolla, Ananas on ensimmäisenä paikalla – jos en omin silmin näkisi, niin en uskoisi ikinä noin ison pullukan liikkuvan niin ketterästi mahansa kanssa 😀 Ananas on aika hiljainen, hyvin seesteinen ja rauhallinen, sekään ei turhia kiirehdi. Se viihtyy sylissä ja käsittelyissä hyvin, ei pistä vastaan vaan lähinnä heittäytyy mahdollisimman rennoksi. Hauska nähdä tulevina viikkoina, tuleeko tähän poitsuun lisää särmää vai pysyykö näin rennonletkeänä.

Mun omat tytöt ovat saaneet pari kertaa portin takaa haistella jotakuta pennuista, Sara ei meinaa ihastukseltaan pysyä pöksyissään, Lempi on myös innoissaan, Nerri ihmettelee kovasti pennuista lähteviä ääniä, mutta on myös hyvin kiinnostunut. Saran päästin tänä aamuna nopeasti käymään pentulaatikossa, kun Bree suuntasi heti pentuhuoneesta alakertaan. Sara oli onnesta soikeana ja nuuskutteli kaikki pennut moneen kertaan läpi häntä heiluen. Luulen, että tässä tulevan viikon aikana aletaan pikkuhiljaa testata, mitä Bree tuumaisi hoitoapulaisista. Ihmisvieraisiin se on suhtautunut hyvin lunkisti, Aino kävi pentuja katsomassa eilen ja Linda piipahti tänään.

Ensi viikolla on edessä karu paluu takaisin arkeen ja töihin, onneksi saan huomisen vielä lorvia täällä pentukuplassa! Ensi viikolla pennuilla käy ainakin pari kasvatinomistajaa vieraina. On ollut kyllä ihana lomailla pentujen aikaan, kun ei ole tarvinnut pahemmin kelloa kytätä tai miettiä, minne kaikkialle pitää ehtiä. Ensi viikolla mun omilla koirilla onkin tylsä viikko treenien puolesta, kun tokovalkuissa on väliviikko ja torstaina on ulkopuolinen kouluttaja pitämässä agikoulutusta, joten ei ole kuin Lempin nosework-valmennus huomenna maanantaina. Yritys on kova jatkaa pienien treenien tekemistä kotona, ettei hulluus lenkillä vapaana juostessa kovin tuosta enää yltyisi.

Pennut 1,5vkoa!

Pikainen päivitys pentulaatikon ääreltä – pikainen siksi, että armas Nerri-pentuseni pisteli taas läppärin johdon useampaan osaan, uusi piuha on edelleen jossain matkalla ja läppärin akku tuskin kestää loputtomiin. Elin sellaisessa toiveikkaassa illuusiossa, että eihän Nerri mun kotona ollessa tee pahojaan, etenkään, kun on käyty edeltävästi ihan kelvollisella lenkillä ja aamuruoat syöty. Mutta tilaisuus tekee näköjään varkaan siinä missä johtosilppurinkin 😀 Tämähän vain osoitti, että jälleen kerran ihminen on hitaampi oppimaan erheistään.

Pennut ovat kehittyneet puolessa viikossa hurjasti eteenpäin siitäkin huolimatta, että sunnuntai-iltana muutamalla pennulla alkoi olla masuvaivoja. Hetken aikaa ennätin ihmetellä, että mistäs nämä nyt ovat peräisin, mutta sitten keksin palata pentujen painotaulukon äärelle. Masu oli löysällä niillä kahdella pennulla (Ananas ja Mango), jotka olivat juuri paria päivää edeltävästi alkaneet kerryttää painoa ihan urakalla – melko varmasti voi siis todeta, että syynä on melko varmasti ylensyönti. Koko alkuviikon on koetettu hakea sopivaa rytmiä pentujen syöttämisille niin, ettei tahti olisi liian harva niille, joiden painokehitys on ollut ihan sopiva, muttei liian tiivis niille, jotka sikailevat buffettipöydässä liian yltäkylläisesti. Nyt painokehitys on alkanut asettua Ananaalla ja Mangolla takaisin sopiviin uomiin, muilla se on ollut vähän aiempaa niukempaa, mutta nousujohteinen kuitenkin. Eiköhän tämä siis tästä!

Masuvaivoista huolimatta pennut ovat olleet varsin hyvinvoivia, pirteitä ja eloisia, vaikka tietysti tarkkailin pentujen vointia vähän normaalia tarkemmin. Joskus aiemmin on ollut niitäkin pentuja, jotka ovat lopulta menneet ihan ruokahaluttomiksi ja niitä on pitänyt nesteyttää, ja tämän skenaarion tietysti halusin mahdollisuuksien mukaan välttää. Onneksi lomaviikko on mahdollistanut pentujen kanssa olemisen ja tarkemman seurannan.

Bree on päässyt tällä viikolla mukaan n. tunnin lenkeille päivittäin, ja se on kovasti nauttinut päästessään jaloittelemaan ja saadessaan vähän varttuneempaa seuraa. Pennut se hoitaa edelleen hyvin, ja yksinoloaikoina olen kamerasta seurannut, että se käy pentulaatikossa usein pentuja pesemässä ja tarkistamassa, jos ne pitävät ääntä, muttei enää reagoi ihan jokaiseen inahdukseen. Selvästi kokemus on tuonut varmuutta, mitkä äänet ovat tarkistamisen arvoisia ja milloin pennut kitisevät ihan muuten vaan. Mun ollessa kotona Bree viihtyy jo hyvin paljon meidän kanssa, lähtee kyllä pentuja hoitamaan mun kanssa, mutta aika hanakasti pyrkii lähtemään mun perään, jos lähden kesken pentujen hoidon pois. Välillä jätän sen yläkertaan pentujen kanssa, vaikka olisin itse kotona, sillä on kuitenkin koko yläkerta käytettävissään, jos haluaa olla pois pentujen luota sekä pääsy takaisin pentujen luo.

Maanantaina kävin omien koirien kanssa pitemmällä lenkillä, jolla Bree ei ollut mukana. Vauhtia riitti…

Tiistaina pennuilla ja Breellä kävi ensimmäinen vieras (kasvatinomistaja). Bree otti vierailijan lunkisti vastaan, nautti rapsutuksista ja huomiosta täysin rinnoin. Pennut pääsivät samalla oleskelemaan vähän pitemmän tovin pentulaatikon ulkopuolella, tähän mennessä ovat viettäneet aikaa lähinnä koiranpedissä sen aikaa, kun vaihdan pentulaatikkoon aluset. Pennut ovat sen verran pieniä vielä, että otan vierailijoita vähän harkitusti vastaan tässä vaiheessa, mutta yksittäisillä tutuilla kävijöillä on helppo aloitella ja vähän tarkastella, mitä mamakoira tuumaa. Nyt mennään taas useampi päivä ihan omalla porukalla.

Pennut harjoittelevat kovasti jo jaloilleen nousemista ja välillä sokkona kävelevätkin joitakin horjuvia askeleita – kunnes mätkähtävät kyljelleen nurin. Silmäluomet alkavat olla aika kehittyneen näköisiä useammalla pennulla ja ajoittain huomaa jo pientä räpäytysliikettä, joten luulisin, että loppuviikosta täällä jo siristellään silmiä! Myös pentujen äänimaailma laajenee koko ajan, masuvaivojen vuoksi jouduin alkuviikosta vähän pesemään pentuja, ja Omppu murisi mulle hurjana kesken kuivauksen 😀 Pentujen ensimmäisellä automatkalla kuului myös varsin mielenkiintoisia ääniä vikinöistä surumieliseen ujellukseen.

Kuvanäyte Ompun kävelystä

Keskiviikkona käväistiin tosiaan eläinlääkärissä pentujen kanssa töpötodistuksen merkeissä, samalla oli ohjelmistossa pentujen ensimmäinen automatka. Pennut luulivat pääsevänsä syömään, kun aloin pakata niitä koriin, joten lähtö sujui hieman äänekkäissä merkeissä, aika nopeasti ne kuitenkin rauhoittuivat jatkamaan unia. Automatkalla Kiivi ja Ananas pitivät eniten ääntä, mutta molemmat rauhoittuivat heti, kun laitoin käden pentukoppaan ja vähän silittelin niitä. Autossa oli tietenkin vähän viileämpi kuin pentulaatikossa ja varmaan tärinä ajaessa tuntui vähän oudolta.

Klinikalla pennut olivat reippaita ja aika rauhallisia, vaikka jouduttiin eläinlääkärin kanssa käyttämään aikaa häntien ihmettelyyn. Päädyttiin lopulta häntien pituuksia aikamme pohdittuamme, että pentueesta neljällä on pitkät hännät ja kolmella töpöt. Pitkät hännät ovat Aprikoosilla, Kastanjalla, Ompulla ja Ananaalla, töpöt Taatelilla, Kiivillä ja Mangolla. Eläinlääkärikin tosin totesi, että melkein geenitesti olisi teetettävä pitkähäntäisistä kaikista muista paitsi Ananaasta, jos haluaisi olla ihan varma, ja ihan samaa olin itsekin pohtinut, kun häntien pituuksia itse pähkäilin. Täytyy tosin vielä odotella pentujen kasvua ennen kuin poskisolunäytteitä pääsee ottamaan.

Tänään otin pennuista uudet kuvat, tällä kertaa homma oli aika paljon nopeampi kuin kahdella edellisellä kerralla. En tiedä, alkaako konsepti tulla pennuille tutummaksi vai oliko hetki nyt vaan oikea – aiemminkin tosin olen yrittänyt kuvia ottaa vasta pentujen syötyä juuri itsensä kylläisiksi. Biosensorissakin on itse asiassa näkynyt aika iso muutos pentujen olemuksessa ja käytöksessä nyt viime päivinä: pennut ovat käsitellessä rauhallisempia, eivät pistä hanttiin ja useammat ovat tosi rennosti asennosta riippumatta. Jopa Kiivi, jolla oli alkuun tästä(kin) suuria mielipiteitä 😀

Aprikoosi 1,5vkoa, painoa 720g

Kastanja 1,5vkoa, paino 640g

Taateli 1,5vkoa, paino 700g

Kiivi 1,5vkoa, 690g

Mango 1,5vkoa, 800g

Omppu 1,5vkoa, 660g

Ananas 1,5vkoa, 825g

Toivotaan, että uusi läppärin virtajohto tulisi piakkoin postissa, ettei blogipäivityksiin tulisi viivettä!

1-viikkoiset punanutut!

Hiphei, ensimmäinen elinviikko on takanapäin! Viikko on sujunut kokonaisuutena varsin mukavasti, Bree on lähtenyt toipumaan synnytyksen jäljiltä hyvin ja hoitaa pentuja tunnollisesti. Loppuviikkoa kohti mamakoira on viihtynyt jo enemmän myös pentulaatikon ulkopuolella, lähtee mielellään ulos, mutta jää hyvin meille kotiin hoitamaan pentuja mun lähtiessä oman lauman kanssa pitemmälle lenkille tai töihin. Nyt onkin ollut kätevä seurata pentuhuoneen tapahtumia kameran kautta vaikka lenkiltä tai töistä, se on kovasti antanut mielenrauhaa, jos on pitänyt poistua useammaksi tunniksi.

Keskiviikkona aloitin pennuille Biosensor-ohjelman, jonka aika moni aiempikin pentue on aikanaan läpikäynyt. Ensimmäisenä iltana kaikki pennut olivat ihan reporankoja ja vähän ihmettelin, että voiko olla näin lauhkea porukka jo mukamas tässä vaiheessa. No sen ensimmäisen illan jälkeen heistä on löytynyt kyllä luonnetta ja mielipiteitä, joten katsotaan, mitä tässä ohjelman edetessä tapahtuu 😀

Pennut nukkuvat aika paljon, useamman tunninkin ruokailujen välissä. Maitoa tuntuu nyt tulevan hyvin ainakin painoista ja kasvutahdista päätellen, pennut kasvavat ihan silmissä. Olen jo luopunut kahdesta punnituksesta päivässä, osittain aikataulullisistakin syistä, kun olin eilen aamuvuorossa töissä ja tänään talkoilemassa seuran agilitykisoista, joten en ennättänyt ennen lähtöä punnita pentuja. Ja toisaalta kun pennut kasvavat tasaisesti, niin ihan hyvin riittää se yksikin punnitseminen päivään, sitä voi aina tiivistää tarpeen vaatiessa.

Mun omat tytöt kuuntelevat kiinnostuneina pentuhuoneesta kuuluvia ääniä, ja etenkin Sara yrittää kaikissa mahdollisissa käänteissä pyrkiytyä mukaan pentuja hoitamaan. Vielä täytyy kuitenkin malttaa. Luulen, että kunhan pentujen silmät ovat auki ja ne alkavat liikkua enemmän, niin Bree saattaa jopa olla ihan hyvillään hoitoavusta, mutta nyt annetaan vielä mamakoiralle rauha keskittyä pentujensa hoitamiseen.

Tässä viikonloppuna leikkasin pennuilta ensimmäistä kertaa kynnet, eilen urakoin neljän pennun kanssa kynsienleikkuun ja samalla vähän fiilistelin, miltä niiden kehot tuntuvat omiin näppeihin ja hoidin niitä. Tänään sitten napsuttelin kynnet lopuilta kolmelta, isojen koirien kynnet odottavat vielä leikkaajaansa. Nythän tämä käy ihan urakkatyöstä, kun on yhteensä 198 leikattavaa kynttä kaikkien pentujen ja aikuisten kynnet yhteen laskettuna 😀

Pennut ovat olleet aika tyytyväisen oloisia – ainakin hiljaisuudesta päätellen. Välillä joku unissaan saattaa hetken kitistä, ja joku päivä tuossa viikolla pahoitin useamman pennun mielen Biosensor-ohjelmalla, silloin kyllä pidettiin kuorossa huolta, ettei suuri mielipaha jäänyt kasvattajalta kuulematta. Silloin Breekin tuomitsi minut ainakin katseensa perusteella, ”kiitti hei tosi paljon tästä”. Onneksi en ihan aina ole pentujen mielestä pahanilmanlintu, omasta mielestäni aika paljon useammin sylittelen, pusuttelen ja lepertelen heille.

Tänään 1-viikkoissynttäreiden kunniaksi piti tietenkin päivittää pentujen kuvat! Aamulla ennen talkoilemaan lähtöä paistoi aurinko, ja toivoin, että se paistaisi vielä iltapäivälläkin, kun pääsisin pentujen luo ja kameran ääreen. No kävi silleen perinteisesti, että aurinko ei paistanut kotiin tullessa, mutta paistoi lenkillä. Kun menin pentuja kuvaamaan, taivas oli ihan harmaa. Heti, kun lopetin kuvaamisen, paistoi taas aurinko. Säästän toiveeni auringonpaisteesta sitten siihen, kun pennut ovat isompia ja ollaan ulkoilemassa!

Aprikoosi 1vkoa. Aprikoosi on aika keskiverto monessa suhteessa tässä porukassa – se ei ole kovin äänekäs, se viihtyy sylissä ja antaa aika rauhallisen vaikutelman. Hän oli yksi helpoimpia kynsienleikkuussa, kun pysytteli paljolti paikallaan ja lähinnä nukkui. Jos Aprikoosista jossain tilanteessa lähtee ääntä, se on aika maltillista.

Kastanja 1vkoa. Suosikkejahan ei kasvattajalla ikinä ole, mutta tää pentu on aika makeen oloinen ainakin tällä hetkellä! Jos nostelen pentuja yksitellen vähän vieraan hajuiselle alustalle, tää neiti on heti siinä tosi coolisti, ei ala pitää ääntä eikä ponnekkaasti pyri pois. Kastanjalle kaikki on ollut tähän mennessä ok, tyytyy asiantilaan aika nopeasti. Rauhallisen oloinen pentu, viihtyy sylissä ja on aika helppo hoitotoimenpiteissä.

Taateli 1vkoa. Taateli on myös aika lunkin oloinen pikku-ukko, ei ole kovin äänekäs ja sen liikkeet ovat aika rauhallisia ja seesteisiä. Viihtyy sylissä, oli pojista helpoin hoitotoimenpiteissä, antaa jo pusuja kasvattajalle (mistä tietysti iso erityisplussa!) ja on hurjan soma kuten sisaruksensa! Taateli on myös aika coolisti vieraanhajuisilla alustoilla, aika samantyyppinen kuin Kastanja.

Kiivi 1vkoa. Kiivi rakastaa omaa ääntään vähän liiaksi, se on tässä vaiheessa porukan äänekkäin pentu. Kiivi on pennuista ainoa, joka on saanut toistaiseksi kiukkupuuskia (joita se siis osoittaa nimenomaan painokkaasti äänellään), syitä näille ovat olleet mm. 1) maitoa ei tule maitobaarista tarpeeksi, 2) maitoa ei tule maitobaarista nopeasti, 3) maitobaari on hukassa, 4) ei tarttee auttaa matkalla maitobaariin. Sen verran monissa tilanteissa ponnekasta äänenkäyttöä on tullut, että puntarille nostaessa tai Biosensorin tekemistä aloittaessa huomaan ajattelevani Kiiviä nostaessa, että kohta tulee raivari – ja sitten yllätyn, kun sitä ei tulekaan. Ei Kiivi siis suinkaan toivoton tapaus ole 😀 Vieraanhajuisilla alustoilla Kiiviltä tulee herkästi ääntä, muttei mitenkään kohtuuttomasti. Temperamenttia tuntuu löytyvän, mutta kroppa on myös sen tuntuinen, että se tarvitsee Katriinan taikanäppejä.

Mango 1vkoa. Tässä on porukan toinen totinen torvensoittaja, joka ei pidä ääntään vakan alla. Sanoisin, että Mango on Kiiviin verrattuna piirun verran hiljaisempi, mutta tällä pennulla äänenkäyttö kestää vähän kauemmin. Vieraanhajuisilla alustoilla Mango pitää vähän ääntä ja ponnekkaasti ottaa jo jalkoja alle. Tämän kanssa sain vähän käydä väsytystaistelua kynsienleikkuun kanssa, kun mikään asento ei ollut pikku-ukon mielestä siihen hyvä, ja oikeastaan koko kynsienleikkuukonseptikin oli tyhmä. Sitä onneksi vielä harjoitellaan paljon 😀 Mango on kuitenkin tosi söpö, ilman tuollaista temperamenttia saattaisi jäädä muiden altavastaajaksi, ja näin isossa porukassa se ei tietenkään käy.

Omppu 1vkoa. Omppu on porukan pienin, mutta liukasliikkeisin, se on aika ketterän oloinen. Kuuluu ehdottomasti porukan hiljaisempaan kastiin, en ole kuullut sen käyttävän ääntään juurikaan. Vieraanhajuisilla alustoilla Omppu on hiljainen, mutta jalat vievät. Omppu oli kaikista helpoin kynsienleikkuussa, köllötteli tyytyväisenä selällään, kun napsuttelin. Viihtyy sylissä ja oikeastaan ihan kaikkialla, on pääosin tyytyväinen asiantilaan, oli se mikä hyvänsä. Tämä pikkukirppu on aika valloittava persoona ❤

Ananas 1vkoa. Herra Ananaa, kaikkien janoisten ja nälkäisten sankari, joka kasvaa ihan omilla kasvukäyrillään – painoa on liki 700g! Ananas liikkuu kokoonsa nähden ihmeen ketterästi – ainakin, jos suunta vie kohti maitobaaria. Aika hiljainen pentu, tänään kuvatessa vieraanhajuisella alustalla siitä lähti vähän ääntä. Äänenkäyttö jatkui vielä pentulaatikossakin, mietin, että olisiko voinut olla vähän vatsanpuruja – tuohon kasvutahtiin pitää nimittäin maitoa vetää vähän muidenkin edestä. Ananas on aika lunkin oloinen poitsu, pojista ehkä rauhallisin.

Nopeasti on ensimmäinen viikko pentujen kanssa hurahtanut, ja tästähän se tahti vaan kiihtyy viikko viikolta. Ensi viikolla käydään käydään keskiviikkona eläinlääkärissä töpötodistuksen merkeissä ja varmaan jokunen kasvatinomistaja käy pentuja jo vähän moikkaamassa.

Ystävänpäivän yllätykset ovat täällä!

Viime viikko olikin jännittävää aikaa. Maanantaina mulle iski joku flunssantynkä, ja esihenkilö ilmoitti, ettei tarttee tukkoisena tulla töihin kumpanakaan päivänä. Päästiin siis laskeutumaan synnärivapaille vähän etuajassa, tosin maanantai meni ihan toipuessa. Tiistaina olo oli siinä määrin kelvollinen, että päästiin jopa lenkille, käväisin Breen kanssa klinikalla tiineysröntgenissä ja sieltä pienen lenkin jälkeen vielä tokovalkkuun Saran ja Nerrin kanssa.

Bree oli klinikalla helppo hanskattava ja kuva saatiin otettua ongelmitta. Painoa oli 24,8kg, tiineysultrassa se oli ollut 19,8kg eli siihen nähden painoa oli tullut melkoisesti lisää. Oltiin lekurin kanssa yksimielisiä ruotojen määrästä, joten jäätiin odottelemaan loppuviikkoa.

Saran ja Nerrin tokoista kirjoittelen itselle taas muistiin, että molemmilla oli sama teema – ohjattu nouto ja tunnari. Nerri ei ole tehnyt vielä mitään ohjattua ajatellen, joten sen kanssa harjoiteltiin vaan suuntia. Nerrin tunnari oli kypsynyt pentukoiran mielessä, ja se teki hyvää nuuskuttelutyötä rompetorin keskellä omaa kapulaa etsien. Nerrin treenin lopussa oltiin vielä ringissä koko ryhmän kesken ja harjoiteltiin paikkista varten käskytyksiä ja omalla vuorolla vuoroin maahanmenoa ja istumaan nousemista. Nerri tarvitsee vielä käsiavut, mutta sen kanssa ei ainakaan vielä ole ongelmaa, että se poimisi muiden käskytyksistä liikevaihtoja. Paino sanalla vielä 😀

Saran ohjattu meni silleen hyvin, että vasemmanpuoleisen kapulan se haki suoraan oikein, tällä kertaa oikeanpuoleinen ei meinannut suuntana vetää. Saatiin korjattua tätä ja loppuun tuli ihan oikeaoppinen suorituskin, eli vaihteeksi rutiinia vaan lisää. Tunnarissa oli jo nähtävillä, että nosework-treenit ovat tehneet mielentilalle tosi hyvää, Sara teki ehkä parhaat tunnaritoistot tähän mennessä, joten tästä on hyvä taas jatkaa! Lopuksi tehtiin kentällä muiden kanssa yhtä aikaa seuraamista ja jääviä, muut vaihdot sujui hyvin, mutta istuminen ei meinannut onnistua millään. Syykin löytyi – Elli neuvoi hidastamaan kävelytahtia, sanomaan käskyn ”iiiiistu” ja koiran istumisen jälkeen jatkamaan matkaa normaalisti. No Sara istui tälleen kyllä, mutta sitkeästi hilasi takapuoltaan istuen eteenpäin, kun ei halunnut irrota minusta 😀 Jaksan aina vaan hämmästellä, miten Keksin kloonaus on ollut näin onnistunut, tämä(kin) on hyvin tuttuja Kekun juttuja. Mutta nyt tiedetään, mistä kiikastaa, joten on helpompi korjata!

Keskiviikkona oltiin jo odottavaisissa tunnelmissa, sillä olin henkisesti varautunut, että jos Bree tekisi Sarat, niin nyt olisin valmistautunut! Mittailin lämpöjä vähän tiiviimmin päivän aikana, mutta ne pysyivät sitkeästi 37-38 asteen välillä. Käytiin lenkillä ihan normaalisti. Torstaina olin taas toiveikkaana mittarin kanssa pitkin päivää liikkeellä, mutta sama homma kuin edellispäivänä, joten käytiin normaalisti lenkillä ja lähdettiin illasta Saran agitreeneihin, joiden päätteeksi Keksi tuli meille jälleen viikonlopun viettoon. Perjantaina tuli täyteen 60vrk, joka yleensä on ollut näissä hommissa suurien toiveiden vuorokausi, mittari näytti aamulla 37,3, joka oli siihen mennessä matalin luku, mitä olin saanut. Taas lenkkeiltiin ihan normaalisti eikä Breen voinnissa näkynyt mitään muutosta, myöhemmin päivällä lämpökin pomppasi takaisin 38 tuntumaan. Koska ihminen ei voi jännityksissään olla tekemättä mitään tai syömättä ahdistukseensa, jouduin uhrautumaan.

Sitten tuli ilta. Iltaruoan jälkeen kiinnitin huomiota Breen silmiin, sen katse kertoi, että olo oli epämukava. Se oli illan mittaan läähätellyt, joskaan ei minusta mitenkään merkittävästi aiempia päiviä enemmän. Tässä kohtaa päässäni kuitenkin välähti ajatus, että mitä jos ne lämmöt ovatkin käyneet alhaalla joskus aamuyöllä. Hoidettiin iltahommat normaalisti loppuun ja päätin varmuuden vuoksi asemoitua pentuhuoneeseen Breen kanssa yötä viettämään, jos yön aikana alkaisikin tapahtua. Bree läähätteli ja oli hetkittäin vähän levoton, petasikin välillä, mutta asettui nukkumaan. Itse en nukkunut yön aikana paljoakaan, aamuyöstä ehkä muutaman tunnin. Aamuun mennessä ei ollut tapahtunut mitään, käytin koirat pienellä aamukiepillä kuuden jälkeen ja ruokin. Sitten mittasin Breen lämmön – nyt se oli 36,9 – eli saisin valvoa vielä yhden yön lisää.

Suunnattiin koirien kanssa kauheasta koomasta huolimatta nauttimaan auringosta kunnon lenkille, hiljakseen kävellen jaksettiin kaikki. Nerri jaksoi kyllä juosta Keksin ja Saran kanssa, ne juoksivat varmaan meitä muita kolme kertaa pitemmän lenkin. Ja Lempin suureksi riemuksi kaiken maailman lutrauslutakoita on taas kaikkialla! Aika raukeaa oli meno loppupäivän, minäkin nukuin päikkärit, että jaksaisi yöllä. Illasta hoidettiin iltatoimet hyvissä ajoin ja asetuttiin yöpuulle sen toivossa, että ennättäisi vähän vielä nukkua ennen kuin toiminta alkaa.

Yö oli pitkä ja vähäuninen, torkuin korkeintaan pieniä pätkiä. Bree oli edellisyöhön verrattuna levottomampi, läähätteli enemmän, petaaminen muuttui vasta aamuyön puolella raivokkaammaksi. Bree alkoi itse hakeutua välillä pentulaatikkoon, kävin sen kanssa yöllä istumassa siellä pariin otteeseen odottavaisena, että josko kohta, mutta ei. Havahduin unenhorteesta joskus klo 5 jälkeen aamulla, lähdin aikani kuluksi koirien kanssa pienelle kiepille ja haaveilin unien jatkamisesta. Ulkona pistin merkille, että Bree kyykkäsi normaalia useammin, mikä viestitti, että aletaan olla lähellä. Melko tarkalleen klo 6 Breellä tuli viimein vedet ja siirryttiin laatikon puolelle. Siitähän se show piakkoin käynnistyikin!

Klo 6.16 syntyi pitkän ponnistelun tuloksena ensimmäinen pentu, sievä red merle narttu, jolla on hyvin pieniä läiskiä ympäri kehoa, oikea pantteri! Syntymäpaino 355g.

Klo 6.33 punainen tyttö, jolla on valkea masu. Paino 355g.

Klo 6.41 punainen poika, jolla on valkea masu. Paino 365g.

Klo 6.57 toinen red merle tyttö, jolla on kehossa isoja läiskiä. Paino 385g.

Klo 7.25 toinen punainen poika, tällä on masussa punainen läiskä. Paino 405g. Syntyi perätilassa, jouduin vähän auttamaan ulos, mutta tuli ihan ongelmitta.

Klo 7.32 toinen punainen tyttö, masussa on sydänkuvio eli on todellinen rakkauspentu! Paino 325g. Tämäkin syntyi perätilassa.

Röntgenkuvan perusteella tiesin tässä vaiheessa, että yksi pentu on vielä tulossa. Meni puolisen tuntia ennen kuin näin Breen ensimmäisen kerran ponnistavan. Pari ponnistusta, sen jälkeen hyvä tovi ilman mitään. Sitten taas jokunen ponnistus, ja uudelleen taukoa. Noin tunti edellisen pennun syntymän jälkeen Bree ponnisteli vähän enemmän, mutta ei näkynyt pentua eikä tuntunut pentua kanavassa. Olin tässä vaiheessa aika varma, että viimeinenkin pentu on tulossa perätilassa. Bree yritti taas välillä ponnistaa, mutta ei näy eikä tunnu mitään. Yritettiin ensin asentohoidolla saada painovoimaa avuksi pennun auttamiseksi ulos, se alkuun tehostikin ponnistuksia, mutta ei tuottanut toivottua tulosta.

Käytiin välissä ulkona vähän kävelemässä, että saataisiin supistuksia provosoitua, ja ulkona Bree taas ponnistelikin tiiviimmin, mutta edelleen ei näy pentua. Tultiin välissä sisälle, annoin Breelle voimajuomaa ja jatkettiin asentohoidolla. Pennun suhteen ei vielä ollut hätä, mutta vähän alkoi mulla puskea hikeä – Breellä oli jo alla kaksi rankkaa yötä ja synnytys, kuinka kauan se jaksaa vielä yrittää ponnistaa ennen kuin voimat loppuvat? Mietin, että kuinka kauan voin vielä odottaa ja yrittää ennen kuin pitää todeta, että tarvitaan eläinlääkärin apua. Palasin muistoissani FF-pentueen synnytykseen ja muistin, että silloin sisuuntumalla tuli lopulta hyvä. Päätin siis antaa vielä mahdollisuuden kokeilla avustaa ja jos se vetäisi vesiperän, sitten soittaisin klinikalle.

Odotin Breeltä seuraavan ponnistussarjan, vieläkään ei tullut pentua näkyville eikä tuntunut kanavassa päältä palpoimalla. Eikun hanskaa käteen ja sormet synnytyskanavaan. Seuraavalla ponnistuksella tunsin sikiöpussin hipaisevan sormia vasten, mutta ponnistuksen loppuessa se vetäytyi taas kauemmas. Seuraavalla ponnistuksella sain sikiöpussin sormien väliin ja se puhkesi. Nesteet tulivat ulos ja minä mietin, että nyt kello tikittää sen pennun kanssa. Taas Bree ponnisti, olin tuntevinani jotain ihan sormien ulottuvilla, mutta se oli liian kaukana, että saisin siitä otetta. Kaksi ponnistusta myöhemmin sain jotain sormien väliin, alan varovasti vetää. Saan sen näkyviin ja tajuan sen olevan häntä. Pentu on sen verran iso, etten saa kanavassa otettua muualta otetta, ja sen verran kovana tuntuu imu takaisin, etten uskalla päästää irti. Pakko siis jatkaa varovasti vetämistä. Pahaa teki, mutta ei ollut vaihtoehtoja ennen kuin sain autettua pennun lantiota myöten ulos, sen jälkeen oli enemmän tarttumapintaa.

Klo 10.05 saatiin viimein maailmaan huojennuksen kyyneleet ja pentueen kuopus, red merle poika! Tämä poitsu rääkäisi mulle ensimmäisenä äänekkään mielipiteensä tällaisesta kohtelusta, kyllä kohdussa oli niin paljon mukavampaa 😀

Bree hoiti oman tonttinsa valtavan hienosti! Ensimmäisen pennun synnyttyä mun piti avustaa pennun saamisessa ulos sikiöpussissa, Bree kokeili vain nuoleskella sitä. Pennun pitämille äänille se lähinnä kallisteli päätään ja oli kysyvän näköinen, lähti kuitenkin hyvin hoitamaan pentua. Siitä jokainen pentu eteenpäin Bree toimi koko ajan itsevarmemmin ja viimeisten pentujen kanssa mun ei tarvinnut auttaa ollenkaan – muuten kuin näiden kahden pojan kanssa, joiden ulostulossa piti enemmän ja vähemmän avustaa.

Pentujen elämän ensimmäiset päivät ovat sujuneet varsin mukavasti, kaikki ovat elinvoimaisen ja pirteän oloisia. Painotkin olivat ensimmäisen päivän aikana jo vähän nousseet, toki voi olla myös vähän mittausvirheitä syntymäpainoissa, kun silmät ristissä pentujen syntymäpainoja punnitsin ja mun luottovaaka 10 vuoden takaa viimein päätti irtisanoa työsopimuksensa. Eilen painot junnasivat pääasiassa paikallaan, pieniä vaihteluita osalla pennuista ylöspäin ja osalla alaspäin. Käyn tänään hakemassa pennuille vähän Nutriplussaa ja joudun ehkä investoimaan vielä toiseen uuteen vaakaan, tuohon nykyiseen en luota yhtään.

Sunnuntai otettiin tosi iisisti, Bree asettui hoitamaan pentuja ja lepäilemään synnytyksen jälkeen. Omasta väsymystilasta kertonee jotain, että nukahdin iltapäivällä sohvalle, en edes muista, mihin heräsin, mutta meni aika pitkään ympärilleen katsellessa ennen kuin tajusin, missä olen 😀 Linda piipahti Breetä ja pentuja katsomassa, alkuillasta kävin muun lauman kanssa pienellä lenkillä. Breellä oli pentujen hoito niin hyvällä mallilla, että päätin nukkua yön omassa sängyssä. Heräsin pentujen ääniin välillä, useimmiten ne loppuivat nopeasti parin inahduksen jälkeen. Yhden kerran jouduin käymään yöllä ihan pentuhuoneessa, kun pennut pitivät kamalaa mekkalaa. No ihmekös tuo – Bree nukkui pentulaatikossa selällään ketarat ojossa, eivätkä pennut päässeet maitobaariin! Näihin pentujen pitämiin ääniin toisessa huoneessa heräsin siis useamman kerran yön aikana. Sen sijaan en ollut herännyt siihen, että joku koirista (veikkaisin Nerriä) oli kaatanut makkarin ovessa olevan portin ja käynyt alakerrassa jättämässä löysät terveiset, ilmeisesti eilispäivän puruluut olivat käyneet vähän masun päälle…

Eilen ja viime yönä pennut kitisivät vähän enemmän, Bree on juonut vähän huonosti, joten maitoa ei taida vielä näin isolle porukalle tulla riittävästi. Olen muutaman välijuoton antanut Breelle ruokailujen lisäksi, joten eiköhän maitoa kohta ala tulla. Pennut hakeutuvat hyvin maitobaariin aina tilaisuuden tullen, yritän porukan pienimpiä vähän nostella parhaille paikoille. Nutriplus on toiminut ainakin aiemmin tosi hyvin lisäboostina painon nostamiseksi, joten eiköhän tälläkin kertaa.

Tänään päätin kokeilla ottaa pennuista paremmalla kameralla kuvat harmaasta säästä huolimatta. Laadullisesti nämä eivät ole mitään huippuotoksia todellakaan, mutta josko ne nyt tässä vaiheessa ajaisivat asiansa. Samalla esittelen teille meidän Rakkaushedelmät syntymäjärjestyksessä!

Aprikoosi 2pv, red merle tyttö

Kastanja 2pv, punainen tyttö

Taateli 2pv, punainen poika

Kiivi 2pv, red merle tyttö

Mango 2pv, punainen poika

Omppu 2pv, punainen tyttö

Ananas 2pv, red merle poika

Näin kahden päivän perusteella tällä hetkellä äänekkäimmät ja temperamenttisimmat ovat Kiivi ja Mango, etenkin Kiivistä lähtee ikäisekseen järkyttävä meteli, kun joku ei mene mielen mukaan. Toki jos koko ajan on vähän nälkä, niin ketäpä se ei kiukuttaisi! Kastanja ja Taateli ovat olleet tosi lunkin oloisia, ne eivät äänellään suuremmin ole kommentoineet ja tyytyvät asioiden tilaan mukisematta. Omppu on liukas liikkeissään, se toki on myös porukan pienin. Ananas ja Aprikoosi ovat sellaista väliinputoajien sakkia, välillä saattavat tyytymättömyyttään inahtaa, mutta pääosin aika rauhallisen ja tyytyväisen oloisia.

Pentujen häntien pituuksia on tässä ihmetelty niin koomaisin kuin vähän virkeämminkin silmin. Toistaiseksi Ananas on ainoa, jonka hännän pituudesta olen ihan 100% varma – se on pitkä 😀 Muiden hännät ovat pitkähköjä, mutta vähän herää epäilys, että ovat todennäköisesti 3/4 töpöjä, Mangolla on luultavasti puolikas häntä. Geenitestipaketit tilasin jo, ne ovat tarpeen ihan näitä hännänpituuksiakin ihmetellessä. On tää genetiikka ihmeellistä – lyhyet töpöt olisi helppo tunnistaa, mutta nää pitemmän malliset on haastavampia. Monilla pitkähäntäisillä hännänpää on valkoinen, mutta tähänkään ei voi aukottomasti luottaa, sillä mulla on aiemmissakin pentueissa pitkähäntäisiä pentuja, joiden hännänpäässä ei ole yhtään valkoista.

Töpöhäntäiset pennut pitäisi käyttää eläinlääkärin tarkastuksessa 10vrk ikään mennessä töpötodistusta varten, mutta vähän nyt mietin, että kannattaako sinne eläinlääkärin ihmeteltäväksi lähteä, kun en itsekään ole häntien pituuksista ihan varma. Rekisteröinti saattaa venyä, jos jäädään odottelemaan geenitestien tuloksia, mutta toisaalta geenitestitulokset olisivat ainakin luotettavat. Täytyy ehkä vielä jututtaa kasvattajakollegaa, että mikä tässä olisi viisautta.

Mun koirat ovat tarkkaan kuunnelleet pentuhuoneesta kuuluvia ääniä ja joudun tarkkaan nuuskuttelutarkastukseen aina pentuhuoneesta tullessani, Nerri etenkin on hyvin kiinnostunut. Toistaiseksi pentuarki on lähtenyt tässä rullaamaan ihan mukavasti, Bree on jäänyt ihan rauhallisesti hoitamaan pentuja, kun lähden muun porukan kanssa lenkille. Olen tässä kotona ollessakin yrittänyt antaa Breelle aika paljon omaa tilaa ja rauhaa hoitaa pentuja, ettei sitten tule yllätyksenä mun työpäivinä, kun en olekaan koko ajan seuraneitinä pentulaatikossa. Ostin nyt varmuuden vuoksi kuitenkin kameran pentuhuoneeseen, että pystyn sitten töissäkin vähän seuraamaan, mitä kotona tapahtuu – kamera täytyy vaan virittää vielä paikalleen.

Lomamuistelmia, kiireisiä viikkoja ja pentukuplaan laskeutumista

Loma tuli taas lusittua ja pari viikkoa on ennätetty raataa jälleen sorvin ääressä. Mulla oli kaunis ajatus kirjoitella blogipostaus heti loman jälkeen kaikista loman tapahtumista, mutta sen onnistumisen voitte lukea tästä. Loma vietettiin ihan kotikulmilla panostaen pitkiin lenkkeihin, koirien kanssa treenaamiseen ja voimien keräämiseen tulevaa pentuprojektia varten. Kaksi reissupäivää mahtui lomapätkälle kuitenkin, niistä lisää alempana!

Treeniä tuli koirille 1,5vkon aikana varsin aktiivisesti – Lempille nosevalkku, Saralle ja Nerrille kahdet tokovalkut sekä nosework-yksäri, Saralle agia, siihen päälle vielä parit itsenäiset treenit. Koirauimalassakin käytiin. Jossain kohtaa lomaa alkoi jo vähän tuntua, että treenaaminen menee suorittamisen puolelle, loman loppua kohti vähän himmattiinkin jo tahtia. Naputtelen alle vähän treenikoostetta koirakohtaisesti itselle muistiin.

Lempin nosework-koetta edeltävä kenraalitreeni oli vallan loistava, se teki itsevarmasti hyviä löytöjä ja jaksoi työstää hyvin. Lomalla käytiin tekemässä luokkaretki Mikkeliin 1-luokan sisäetsintäkokeeseen, koe oli Mikkelin lentokentällä. Nukuin koetta edeltävän yön ihan älyttömän huonosti, joten ajomatka oli aika tuskainen enkä ollut kokeessa ihan parhaimmillani.

Kokeessa oli tosi paljon hyvää ja kokonaisuutena jäi plussan puolelle, vaikka täydellinen onnistuminen se ei ollut. Ensimmäisen kierroksen kaksi aluetta sujuivat pääosin hyvin: ensimmäisellä alueella jouduttiin työstämään pitkään, mutta lopulta tuli onnistunut löytö. Toinen alue oli meidän paras kisasuoritus tähän mennessä – lähetyksestä reilu 7s työskentelyä ja löytö! Alue oli malliltaan melko haastava: pieni tila, jonka keskellä oli matkalaukkujen läpivalaisulaite. Mutta tästä alueesta jäi niin hyvä mieli, Lempi työskenteli itsevarmasti ja esitteli oikeasti parastaan. Välissä oli pitkä tauko, joten käytiin koirien kanssa kävelemässä lenkintynkä. Autollakin ennätettiin vielä huilailla ennen seuraavaa kierrosta ja kahta viimeistä aluetta.

Toisella kierroksella turnauskestävyys alkoi olla koetuksella. Kolmas alue oli pieni toimistohuone, jossa kätkö oli aika haastavassa paikassa pöytälevyn reunassa. Lempi teki hyvin töitä, mutta haju ilmeisesti levisi aika huonosti, kun työstäminen vei aikaa. Tällä alueella Lempi kiinnitti ensimmäistä kertaa ihan asiakseen huomiota miestuomariin. Se oli menossa kesken etsinnän ihan hyväntuulisena moikkaamaan, mutta tuomari ei tietenkään vastannut kontaktiin, ja minä patistelin koiran takaisin töihin. Löytö tuli lopulta, joten viimeiselle alueelle lähdettiin odottavaisin mielin.

Viimeinen alue oli ainoa, jonka sai tehdä vapaana, ja tietysti hyödynsin tilaisuuden. Lempi löysi nopeasti vitriinikaapin muodostaman nurkkauksen, jossa selvästi alkoi polttaa, ja se työsti sitä tosi pitkään, mutta löytöä ei vaan tullut. Käytiin hakemassa vähän vauhtia muualla alueella, mutta palattiin takaisin nurkkaukseen, Lempi teki yhden kokeilunomaisen ilmaisun, josta näin heti, ettei se ollut oikeasti kätköllä. Väsy alkoi painaa, mutta kehotuksesta jatkoi hommia kuitenkin. Jossain kohtaa Lempi teki ilmaisunkaltaisen tökkäyksen nurkkauksen vieressä olleen taulun kulmaan, mutta se ei merkittävästi näyttänyt varmemmalta kuin hetki aiemmin tehty toiveikas yritys. Käytiin välissä pyörähtämässä muualla alueella. Lempi noteerasi taas tuomarin, joka Lempin mielestä vähän epämääräisesti hiipparoi meidän perässä, ja huomasin, että se otti painetta. Tässä kohtaa totesin, että tämä peli taitaa olla menetetty, mutta yritän nyt vaan saada koiran takaisin työskentelemään, jotta voidaan lopettaa etsintä siihen. Lempi alkoi työstää taas vitriinin nurkkaa, ilmoitin löydön sinne. Kätkö oli ollut siinä Lempin kerran epävarmasti ilmaisemassa taulun kulmassa.

Tulkaa itse tekemään, t: Lempi

Tuomari pahoitteli kovasti, ettei voinut tehdä itsestään näkymätöntä. Tuomarin käytös ei jäänyt harmittamaan ja kokeesta jäi kuitenkin ihan positiivinen mieli, vaikka vähän yllätyin, miten paljon Lempi loppujen lopuksi otti häiriötä miestuomarista. Luokkanousutulos jäi saamatta, tuloksena siis 75/2. Meillä molemmilla on vielä aika vähän kilometrejä alla tämän lajin parissa, joten saatiin arvokasta kokemusta lisää. Treenitilanteessakin on näkynyt, että Lempi ottaa aika raskaasti, jos en usko sitä sen ollessa oikeasti kätköllä, mutta ajattelen, että treenitilanteessakin Lempi olisi sitkeästi yrittänyt ilmaista kätköä uudelleen.

Kokeen jälkeen käytiin kahvittelemassa Even ja Eemelin luona ja käytiin pienellä lenkillä porukalla ennen kotimatkalle suuntaamista.

Kokeen jälkeen meillä oli nosevalkku, joka tulikin tarpeeseen ja oli paras mahdollinen palauttelu koekokemuksen jäljiltä. Lempi lähti ensimmäiseen etsintään vähän epävarmasti ja vaisusti, mutta kun se tekikin haastavan löydön ja pääsin palkkaamaan, sen itsevarmuus taas nousi ja sen jälkeen työskentely oli taas tuttua Saukin näköistä menoa! Nyt haetaan taas vähän aikaa lisää varmuutta etsintään ja ilmaisuun treeneissä, täytyy tiirailla kisakalenteria, kunhan pentukiireet helpottavat.

Teemaan sopiva kuva Emppujen treenipäivästä, kuvan otti Miljalotta.

Saran tokovalkuissa projekti voittajaluokan liikkeet joskus kasaan jatkuu. Voittajaluokan paikkis sujuu hyvin, varmaan lähimpänä kisavalmiutta olevat liikkeet sen lisäksi ovat ruutu ja ohjattu nouto. Hässäkkä, tunnari, kaukot ja luoksetulon pysäytys ovat olleet tehotreenissä viime viikkoina, niissä riittää tekemistä vielä hyväksi aikaa, mutta hyvää treeniä on tullut ja pitäisi vaan saada toistoja, toistoja, toistoja. Hässäkässä Saralla on aivojumi kierron jälkeisen hypyn ohjauksessa ja sen toteuttamisessa, mun silmään sen käytös näyttää epävarmuudelta, johon varmasti ainoa lääke on ne äsken mainitut toistot. Meillä ei ole kiire.

Noseworkkia ajattelin Saralle tähän väliin vähän tunnarinkin vuoksi – se voisi hyötyä intensiivisemmästä nenätyöskentelyjaksosta. Ekalla yksärillä tutustuttiin etsintäkonseptiin etsimällä ruokaa erilaisista huoneista, toisella kierroksella aloitettiin ilmaisun alkeet hajupurkille. Oli aika iso yllätys, että Sara selkeästi muisti edelliskevään nosework-koulutuksen tehoalkeista asioita, vaikkei niitä ole millään tavalla ylläpidetty tässä välissä. Lähdettiin opettamaan sille maahanmeno/istumisilmaisua, tuumattiin Ellin kanssa, että voidaan jättää koiran päätettäväksi, kummalla tavalla se haluaa kätkön ilmaista.

Viime viikolla toisella yksärillä muistuteltiin ilmaisua erikseen ja lähdettiin sen jälkeen vähän yhdistämään sitä etsintään. Saralla selvästi iso ratas pyöri, se alkoi tarjota käytöksiä heti hajupilveen päästessään malttamatta välillä kohdentaa, käytökset vaihtelivat maahanmenosta ja istumisesta peruuttamiseen. Välillä tuli suoraan tosi hieno kohdennus ja ilmaisu, tämä vaatii siis myös vaan toistoja, että ketju tulee tutuksi. Elli kuitenkin jo lohkaisi, että mun täytyy kiireesti nostaa Lempi nosessa 2-luokkaan, ettei mun tarvitse kohta arvalla heittää, kenen koiran kanssa kisaan 1-luokassa.

Agissa meillä oli pari taukoviikkoa – ensin hallilla tehtiin valaistusremppaa ja pääsiäisenä oli tarjolla ison kentän treenit, jolloin normaalit viikkotreenit eivät pyörineet. Ennen taukoa edeltäneissä treeneissä Saralla oli korvat vaan koristeena, se ei kuunnellut yhtään, minne sitä ohjasin, teki monta juttua ihan oman pään mukaan. Onnistuneitakin pätkiä oli, mm. kepit ihan superhienot! Pitäisi joku kerta uskaltaa pyytää jotakuta ottamaan videota.

Nerrin tokotreeneissä on treenailtu kaukokäskyjen vaihtoja, maahanmenoa, noutoa, ruutua, kiertoa, hyppyä, luoksetuloa, tunnaria… vähän kaikenlaista! Treeni treeniltä tuntuu vähän selkenevän, miten Nerriä ohjata ja viedä eteenpäin, sillä on kyllä mainio moottori ja into tekemiseen! Kaukokäskyihin haetaan vasta liikerataa, joten se on ihan alkeisasteella. Maahanmenoissa pyritään saamaan siitä mieluinen tehtävä, jonka Nerri haluaa suorittaa salamannopeasti, se näyttää jo tosi kivalta. Noudossa Nerri juoksee kapulalle hurjan lujaa, nyt pitäisi loksauttaa kohdalleen seuraava palanen eli että se lähtisi tuomaan kapulaa minulle yhtä lujaa. Ruudussa on haettu lähinnä paikkaa ja sen tarjoamista. Kierrossa yritän vähitellen saada välimatkaa pidennettyä. Nerri on tehnyt yhden alokasluokan hypyn kokonaisena liikkeenä ilman liikkuria – täydellisesti tietenkin (perusasentoon avustettuna). Luoksetulo on vauhdikas, loppuasentoon hakeutumista täytyy vielä treenata. Tunnari esiteltiin Nerrille viime valkussa, Nerri etsi tosi hienosti – raasu ei vaan ymmärtänyt, että mitä!

Nerrin tokokuvat ovat Miljalotan ottamia, nämäkin Emppujen treenipäivältä!

Noseyksärin ensimmäisellä kerralla Nerrille esiteltiin ruoan etsimistä. Sen ajatus vähän herpaantui, jos huoneessa oli useampia rasioita, joten saatiin kotiläksyksi tehdä pelkkää yhden ruokarasian etsintää. Yksärien välissä Nerri oli pohdiskellut asiaa – aloitettiin toisella kerralla yhden rasian etsinnällä, ja Nerri jatkoi alueen työstämistä ihan itsenäisesti eteenpäin rasian löydettyään ja palkan syötyään eli selvästi kaipasi enemmän työstettävää. Erillisenä tehtiin myös kohdehajun opettamista molemmilla kerroilla. Ensimmäisellä kerralla Nerri yritti nuoleskella hajupurkkia, joten palkka tuli aina kauemmas hajupurkista, toisella kerralla jatkettiin samaa, ja kieli saatiin kuriin. Nerri etsi myös hajupurkkia erikseen, lamppu ei ihan vielä syttynyt, mutta hyvin se jaksoi työstää! Nerrille rakennellaan luultavasti samanlainen ilmaisu kuin Saralle.

Lomapätkän aktiviteettien tarkoituksena oli katsoa, onko sillä vaikutusta Nerrin ylitsepursuavaan aktiivisuuteen. Tekemisen into siitä ei odotetusti kadonnut, mutta aika tyytyväisen oloinen se oli aina pitkien lenkkien ja treenien päätteeksi. Loman lopussa väännettiin sen kanssa yhdestä jos toisestakin asiasta, liekö ollut jo väsymystä ilmassa loman annista. Loman jälkeen Nerri on ollut enimmäkseen kuin ihmisen mieli – mitä nyt välillä roikkuu (kuitenkin jo huomattavasti aiempaa vähemmän) rumasti Saran niskassa, mutta irrottaa sentään kiltisti, kun käsken. Odotan vähän kauhunsekaisin tuntein, miten pentuprojekti ja tällainen alle vuosikas lohikäärme sovitetaan yhteen, kokemuksesta kun tietää, että omien koirien aktiviteetit ovat yleensä pentujen aikaan vähemmällä.

Loman toinen päiväreissu suuntautui tietenkin Tampereelle Katriinan hoitopäivää varten! Tanasen tilaihme pakattiin taas täyteen koiria – mukaan lähtivät omien koirien lisäksi Ainon Tipu (E. Shaula) sekä Marin Emi (E. Queen of Peace) ja Noa (E. Norris). Taidan kohta tarvita bussin, että saan kuskattua Katriinan hoitoihin kaikki tyrkyllä olevat koirat, Toyon neliöt eivät veny loputtomiin 😀

Aloitettiin hoidot Noasta ja Emistä. Noahan on maailman helpoin hoidettava – näytettiin sille hoitoalustalla paikka, johon käydä kyljelleen, ja tyyppi makoili autuaan tyytyväisenä täydessä unessa koko hoitonsa ajan. Noalla ei ollut isompia löydöksiä, niskassa ja selässä pientä hoidettavaa, mutta aukesivat hyvin. Emi ujopiimällä on ollut ilmeisesti ongelmia asettua hoidettavaksi aiemmin, se yritti monta kertaa Noan hoidon aikana tulla häsläämään vuoroin minun ja Katriinan naamalle helpottaakseen omaa jännittynyttä oloaan. Minä kerroin sille lempeän jämäkästi, että minun kanssa hoidossa ollessa ei häsätä kenenkään naamalla vaan odotellaan omaa vuoroa kiltisti rauhassa. Tässä lopputulos.

Emi tuli omalla hoitovuorollaan itse hoitoalustalle ja tarjosi toisen kyljen hoidettavaksi. Se oli takapäästä ihan superjumissa, johon varmaan tulollaan oleva juoksu vielä teki oman lisänsä. Emi sai saikkua treeneistä ja tuli kehotus hieroa se n. parin viikon päästä, hieronta oli viime viikolla, ja Emi oli jo tosi paljon parempi.

Tipu Tippaleivällä on mennyt lujaa – niin elämässä kuin agilityssäkin. Se tuntui kropassa mm. niin, että peräpää kuului eri koiralle kuin muu kroppa. Tipu vastasi hoitoon hyvin eikä vauhti elämässä ole ainakaan vähentynyt. Mutta hei – silleen pääsee agilityn halli-sm-karkeloissa nollalla finaaliradalle! Aino ja Tipu tekivät aika sairaan hienon radan!

Omista koiristani en tiennyt, kenen kropan tilaa jännitin eniten. Ajattelin omien hoitojen pohjalta Nerrin olevan tosi jumissa, mutta sillä pahin jumialue oli niska, joka oli syypää lopun kropan jumittamiseen. Silläkään ei ole vauhtia puuttunut elämästä taas Katriinan hoidon jälkeen… Saralla jännitin, miten agilityn aloittaminen näkyy sen kehossa ja onko kuormitusta ollut liiaksi. Sara oli parhaassa kunnossa pitkään aikaan, ihan pientä lanneselässä yhdessä nikamavälissä sekä niskassa – kuvittelisin siis meidän tehneen agitreeneissä kaiken suunnilleen oikein! Saatiin lupa lähteä nostamaan rimoja.

Lempillä oli edellisestä hoidosta aikaa 6kk, joten senkään hoidosta en selvinnyt jännittämättä. Hoitovälin pituuteen nähden Lempillä pyyhkii oikein hyvin – niskassa ja vasemmassa etujalassa eli Lempin tavallisilla kuormitusalueilla oli hoidettavaa, pientä selässä. Siltä tietysti puuttuu fyysisesti kovat ja kuormittavat lajit, mikä varmasti auttaa kehon pysymisessä balanssissa. Mutta hyvä näin! Ei ole kyllä silti tarkoitus ottaa näin pitkää hoitoväliä tavaksi.

Viimeisenä hoidettiin kartturi, jolla myös oli edellisestä hoidosta 6kk – enkä saanut yhtä hyviä uutisia kuin Lempi, merkillistä 😀 Pari viikkoa lähes päivittäin jatkunut päänsärky sekä oikean käden jomottelu ja puutuminen kyllä helpottivat kummasti hoidon myötä.

Katriinan hoitojen jälkeen otettiin aika iisisti loppuviikko ja palauduttiin rauhassa. Töihin palaamisen jälkeen arki on rullannut tässä omalla painollaan, mutta kiirettä on pitänyt eikä vapaapäivinä ole ollut ohjelman puutetta. Keksi oli meillä 1,5vkoa hoidossa, ja se tulee tässä tulevina viikkoinakin viihtymään meillä tasaiseen tahtiin. Ensimmäisellä ykkösvapaallani kävin kahdella pitkällä lenkillä koirien kanssa ja hoidin yhden hieronta-asiakkaan. Seuraavat vapaat osuivat pitkäperjantaille ja lankalauantaille. Kotiväki Joensuusta tuli meille yökylään jo aamusta perjantaina, joten päivä sujui koiria lenkittäessä ja porukoita kestitessä.

Minkä tämä hävisi ulkonäössä, se voitti makuelämyksessä! Toimittajan huomio.

Lauantaina meillä oli varattu Motivaation halli Emppuporukan yhteistreenejä sekä Lempin valiojuhlia varten viideksi tunniksi, neljää koiraa treenatessa aika ei käynyt pitkäksi – hyvä, kun ennätti syödä välillä! Alla joitakin ihania Miljalotan ja Maijan ottamia treenikuvia! Menossa olivat mukana Maija & Härnä, Miljalotta & Vilho, Saana & Koda, Mari laumansa Nupun, Emin ja Noan kera, Eve & Lohtu, Hanna & Mera ja Elisa & Luke meidän lisäksi. Ihan kaikki osallistujat eivät tainneet osua kameran eteen kriittisellä hetkellä.

Treenattiin kahdella isolla kentällä – toiselle rakennettiin rallyrata ja toiselle ensin agirata ja sen jälkeen hoopers-rata. Saran kanssa treenasin kaikkia neljää lajia, Lempin ja Nerrin kanssa kaikkea muuta paitsi agia (paitsi Nerri kävi tekemässä muutamaa putkea), Keksi sai tehdä rallya ja vähän hoopersia. Olisi ollut ihana seurata enemmänkin kasvattien treenejä, mutta kivasti näytti kaikilla sujuvan ja oli hauskaa! Kun hallipäivän päälle vielä kahviteltiin pennunkyselijä-pariskunnan kanssa meillä, voin sanoa, että kotiin koirien kanssa keskenään jäätyäni takki oli aika tyhjä. Ja siitä seuraavana päivänä takaisin töihin, tietenkin.

Joitakin valittuja paloja Härnän (E. Siren) menosta hallilla!

Velipoika Kodalla (E. Gilgamesh) oli myös vauhdikasta menoa!

Mitä vauhtiin tulee, edellisten veli Vilho (E. Fenrir) ei myöskään jäänyt huonommaksi 😀

Hanna ja Mera (E. Moonheart) ennättivät myös treenata monipuolisesti.

Noa (E. Norris) osoitti, että setämiehetkin voivat treenata hoopersia!

Siskonsa Keksi (E. Naroona) teki hoopersia myös sen verran, että saatiin jokuset somat kuvat muistoksi ❤

Emi (E. Queen of Peace) viihtyy vauhtilajien parissa.

Lohtu (E. Madame of Magic) keskittyi rallyilemaan!

Lempi ihmeissään – mikä on tämä outo agilityä muistuttava laji, jossa esteet ovat ihan väärät?!

Jottei vierivä kivi sammaloituisi, kolme päivää töitä tehtyäni viime viikon tiistaina aamuvuoron jälkeen suuntasin koirien kanssa pienelle kiepille, tavaroita pakkaamaan ja auton nokka kohti Oulua. Perillä oltiin illalla, yritettiin mennä Tiinan kanssa jäälle juoksuttamaan koiria, mutta jäällä oli niin liukasta, ettei siellä voinut koiria irti päästää. Nukuttiin yö, aamulla herättiin varhain ja suunnattiin aamupalan jälkeen koiralauman kanssa 2,5h metsälenkille nauttimaan auringosta ja hankikannosta! Koko reissun kohokohta!

Lempi, Sara, Nerri, Piisku (E. Polka of Pixies), Vips (E. Salacia) ja Mörkö (Ghosteye’s Ice Spook).

Lenkin päälle hieroin kolme koiraa, syötiin ja suuntasin Lindalle hakemaan tulevan mamakoira-Breen (E. Sweetheart) meille. Ja siitä ajeltiin kotiin, jossa oltiin taas iltamyöhällä. Voin sanoa, että olin aika rikki 😀

Breen vatsa oli muhkeampi kuin etukäteen odotin, jännä nähdä, mitä röntgen paljastaa pentujen määräksi. Bree asteli taloon sisään, meni olkkariin ja valtasi sohvan – prioriteetit olivat ainakin kunnossa! Vatsan kanssa alkaa selvästi olla vähän tukalaa ja välillä pentujen mylläys vatsassa kutkuttaa. Sellaiset 6-7km lenkit menevät hyvin, ollaan yleensä käyty aamusta päivän pisin lenkki ja loppupäivästä pari lyhyempää vähän mun työvuorojen mukaan. Bree viihtyy lenkillä pääasiassa mun selän takana, mikä on ollut ihan hyväkin – suurempi todennäköisyys, että se pysyy vatsansa kanssa turvassa mun koirien hullutuksilta. Keksi tuli joukon jatkoksi taas perjantaina ja palailee kotiin huomenna, joten vauhtia on riittänyt – Nerri ja Keksi kun ovat löytäneet toisensa, niin spurttisuorilla kuin kuin täällä kotioloissakin.

Mummi hoitaa

Olen elellyt vielä pääsiäisenä ja osittain Breen meille tultuakin jossain kuvitelmassa, että vapaata ja aktiivista elämää jatkuu vielä vaikka kuinka kauan, mutta totuushan on, että tässä aletaan ihan näillä näppäimillä laskeutua pentukuplaan! Lämpöjen mittailua on aloiteltu ja aloitin Breelle eilen viimeisen matolääkekuurin. Pentuhuoneen urakoin valmiiksi tänään, vielä pitäisi hakea synnärieväät kaappiin odottamaan. Vaikka ”muhkea mama” oli varsinainen pullukka jo meille tullessaan, se näyttää paisuvan päivä päivältä vielä lisää. Murjaisinpa Breelle tuossa pari iltaa sitten vitsikkäästi, että toivottavasti masussa on jotain muutakin kuin ilmaa.

Blogiaktiivisuuteni tuntien seuraava päivitys ilmaantunee vasta, kun pennut ovat maailmassa, mutta sen jälkeen koitan taas aktivoitua ja vähän ahkerammin kirjoitella tänne pentujen ja muun lauman kuulumiset. Pian elellään jänniä aikoja! Onneksi sain järjesteltyä itselleni yli viikon synnärivapaan, teen sen jälkeen kolme päivää töitä ja sitten alkaa sopivasti taas lomapätkä. Pitäisi siis olla hyvin aikaa istua pentulaatikossa ja myös viihdyttää muut koirat! Ja ehkä kirjoitella blogipostauksia.

Kevätpentuja!

Tämän päivityksen naputtelu on kestänyt, ensin oli vähän muita murheita ja sitten Nerri tuossa taannoin oli mun työpäivän aikana löytänyt läppärin virtajohdon – voittekin arvata, missä kunnossa johto oli tämän kohtaamisen jälkeen. Mutta pitemmittä puheitta tärkeämpiin eli pentu-uutisiin!

Ystävänpäivän tietämillä oltiin loven äärellä, kun sijoitusnarttuni Bree (E. Sweetheart) astutettiin kaksi kertaa onnistuneesti Liekillä (Luotsiniemen Kippari)! Pariskunta tykästyi toisiinsa selvästi ensinäkemältä. Astutuksen jälkeen jäätiin malttamattomina odottamaan varhaisia tiineyden merkkejä, ja varovaisen toiveikkaita oltiin jo ennen ultraa, mutta tänään ultra viimein varmisti iloisen uutisen. Kevätpentujen odotus siis jatkuu!

Kaikki Breen kuvat on ottanut Linda Siekkinen.

Yhdistelmän perustiedot ovat jo jonkin aikaa löytyneet kotisivuilta, mutta kirjoittelen lyhyesti tännekin. Bree on sijoitusnarttuni Hearts-pentueesta, se on kesällä 4 vuotta täyttävä töpöhäntäinen narttu. Bree asuu sijoituskodissa Oulussa. Bree on tutkittu terveydeltään kattavasti terveeksi: sillä on A/A lonkat, 0/0 kyynärät, selkä LTV0 ja VA0, olat todettu terveiksi OCD-muutoksista, silmät peilattu terveiksi loppuvuodesta 2023, polvet terveet ja virallinen sydänkuuntelu myös ok ja koira oireeton. Breestä on teetetty MyDogDNA-geenitestipaketti, se on MDR1- ja prcd-PRA-kantaja, mutta muilta osin terve kaikkien pakettiin kuuluvien sairauksien osalta. Bree on ollut koko ikänsä perusterve, sillä ei ole allergioita eikä se ole vaivannut eläinlääkäriä kuin rokotusten ja virallisten terveystutkimusten vuoksi.

Bree on todistanut monipuolisuutensa harrastuskentillä: se on Suomen toko- ja rallytokovalio, sillä on kaksi 1-tulosta tokon EVL:sta, sillä on kilpailuoikeus pk-jäljellä ylimpään luokkaan, se on paimennustaipumustestattu arviolla erinomainen, se on kilpaillut myös koiratanssissa (HTM ja freestyle), vetohiihdossa ja agilityssa. Se on luonnetestattu pistein +207 ja on laukausvarma, erityismainintana hermorakenteesta arvio +2 tasapainoinen, joka ei rodussa ole ihan tavallinen. Näyttelyistä sillä on ERI avoimesta luokasta ja EH junnuluokasta.

Bree on arjessa varsin mutkaton ja tasapainoinen koira. Se on temperamentiltaan rauhallinen, joskin innostuessaan hieman äänekäs. Äänekkyys on jonkin verran näkynyt harrastuksissakin, mutta on ollut siinä mielessä koulutettavissa, ettei ole esim. kisatilanteissa ollut haitaksi. Meillä ollessaan Bree on sujahtanut laumaan varsin kivuttomasti ja tullut hyvin toimeen omien koirieni kanssa, myös kotonaan se on hyväksynyt ongelmitta hoitokoirat joukon jatkoksi. Ihmisiä kohtaan Bree on sosiaalinen ja avoin, nauttii rapsutuksista ja saamastaan huomiosta. Se palkkautuu sekä nameilla että leluilla, mutta namipalkka on mieluisampi. Harrastuksissa Bree on aika tasainen suorittaja, joka jaksaa työskennellä pitkäkestoisesti. Breellä ei ole aiempia pentueita.

Liekin seisomakuva on mun kameralta, mutta muut kuvat on ottanut Liekin omistaja Tanja Lepo.

Liekki on kesällä 8 vuotta täyttävä pitkähäntäinen uros. Myös Liekki on kattavasti terveydeltään tutkittu: sillä on B/B lonkat, 0/0 kyynärät, selkä LTV0, SP0, VA0, olat todettu terveiksi OCD-muutoksista, silmät peilattu terveiksi syksyllä 2023 ja virallinen sydänkuuntelu ok ja koira oireeton. Liekistä on teetetty MyDogDNA-geenitestipaketti, se on HUU-kantaja, mutta muiden pakettiin kuuluvien sairauksien osalta geneettisesti terve. Myös Liekki on ollut koko elämänsä perusterve eikä ole rokotuksia ja virallisia terveystutkimuksia lukuun ottamatta eläinlääkäriä pahemmin vaivannut.

Liekin kanssa on harrastettu tottelevaisuuslajeja, pk-jälkeä ja vähän paimennusta, sillä on JK3-koulutustunnus pk-jäljen ylimmästä luokasta, lisäksi se on kisannut pari starttia rallytokon alokasluokassa hyväksytyin tuloksin ja sillä on yksi 1-tulos tokon alokasluokasta. Näyttelyistä Liekillä on H avoimesta luokasta. Liekki on suorittanut MH-luonnekuvauksen, laukauksista 1 (ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön).

Liekki on arjessa tasapainoinen ja varsin mutkaton koira. Se on hiljainen, aika itsenäinen ja temperamentiltaan rauhallinen. Liekki suhtautuu avoimen ystävällisesti ihmisiin, mutta on tutustumisen jälkeen melko välinpitämätön vieraita kohtaan. Harrastuksissa se on miellyttämishaluinen, tasavarma puksuttaja, joka jaksaa työskennellä pitkäkestoisesti. Liekillä on hyvä taistelutahto, se palkkautuu hyvin sekä nameilla että lelulla. Liekillä on ennestään yksi pentue, kotona asustelee seurana tästä pentueesta poika Polte.

Kasvatustyöni peruslähtökohta on suunnitella pentueita, joista olisin itse valmis ottamaan pennun. Tästä pentueesta odotan terveitä, hyväluonteisia, aktiivisia ja monipuoliseen harrastamiseen soveltuvia pentuja, joille etsin yhteistyökykyisiä ja aktiivisesta, tavoitteellisesta harrastamisesta kiinnostuneita koteja. Yhdistelmää suunnitellessa on pyritty tasapainottamaan vanhempien heikkouksia ja entisestään vahvistamaan niiden vahvuuksia mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Odotukset tälle pentueelle ovat kovat!

Pentuja odotellaan syntyviksi vkon 15/16 vaihteessa. Kyselyitä pentueesta on jo tullut mukavasti, mutta jos yhdistelmä puhuttelee ja sinulla olisi tarjota kiva, aktiivinen koti pennulle, niin laita viestiä!