Empathica's Blogi


1 kommentti

Pentujen sosiaalistumisviikonloppu ja uusi halliseikkailu

Huh huh, mitä menoa meillä täällä on! Tässä on pakostakin havainnollistunut, kuinka vähällä olen päässyt aiempien pentueideni kanssa, meno alkaa olla varsinaista kaaoksenhallintaa 😀 Videot ovat tämänpäiväiseltä hallireissulta, ripottelen niitä tähän tekstin sekaan.

Yövuorojen välissä ei paljon nukuttu. Lauantaiaamuna töiden jälkeen pennut pihalle, luutun varteen, aikuisten kanssa pihalle, pentujen ruokinta, aikuisten ruokinta ja mitähän muuta vielä. Pennut antoivat nukkua noin kolme tuntia, sitten heräsin niiden pitämään älämölöön ja totesin, että nämä unet taisi olla tässä. Vähän ennen kahta pakkasin pennut autoon, haettiin Tiina matkakeskukselta ja ajeltiin hiekkakuopille ulkoilemaan. Pennut irtosivat tutkimusmatkailemaan aika paljon kauemmas kuin ensimmäisellä kerralla, tuli aika vahvasti flashbackit Keksin ja sisarusten pentuaikojen ulkoiluista..

Sunnuntaina muutaman tunnin nukuttuani meillä oli päivä täynnä ohjelmaa. Marjut kävi pentujen Pubi-isän ja 1-vuotiaan Kiri-aussiensa kanssa pentuja tapaamassa, ennätettiin aikuisten koirien kanssa yhdessä lenkkeilemäänkin. Kiri pääsi lenkin lopuksi pentuja moikkaamaan, ja olipa hauska nähdä, miten pennut reagoivat vieraaseen nuoreen urokseen. Lettu ja Vohveli olivat alkuun vähän harkitsevaisempia tekemään tuttavuutta, mutta muut lähtivät todella nopeasti ja reippaasti tekemään tuttavuutta uuteen koirakaveriin, eikä Letulla ja Vohvelillakaan pitkään mennyt, kun olivat jo tutustumassa. Iltapäivästä pennuilla riittikin vieraita, kun Aino, mun työkaveri sekä tuleva pennunomistajapariskunta kävivät vierailulla.

Tänään pennut herättivät aamulla jo heti kuuden aikaan. Villiä menoa riitti 1,5h, Tiina onneksi viihdytti pentuja päästämällä niitä vuoroin pihalle ja sisään, sillä univaje vaivasi kirjuria enemmän kuin kovasti. Pennut ottivat pienet unet automatkalla hallille. Hallin pihalla meitä odotteli pentujen tämän päivän sosiaalistamistiimi, jonka avustuksella ja valvonnassa ensin pissatettiin pennut ja sitten vietiin hallille. Hallilla päästiin tekemään pentujen kanssa ensin yksitellen makkara- / sosiaalistumisrinkiä ja lopuksi otettiin pennut yhtä aikaa kentälle Keksin kanssa. Tälläkin kertaa toisella kentällä oli treenaajia samaan aikaan, mutta häiriö oli aika paljon vähäisempää, eivätkä pennut sitä noteeranneet. Osa pennuista piti herätellä unilta, joten jotkut heräsivät vähän hitaasti sossuilemaan, mutta kokonaisuutena minusta kaikilla meni tosi kivasti ja kaikki saivat kivat hallikokemukset 🙂

Vohveli

Hattara

Korppu

Marenki

Marsipaani

Pannari

Lettu

Rinkeli

Pieniä eroja pennuissa näkyi hallikäyttäytymisessä – osaa ympäristö kiinnosti ihmisiä hieman enemmän, osa söi nakkia hyvinkin ahnaasti siinä missä osa ei ollut nakista niin innoissaan. Makkararingin aikana pennut eivät oikein intoutuneet leikkimään lelulla. Kaikki suhtautuvat kuitenkin mielestäni hyvinkin uteliaasti, luottavaisesti ja positiivisesti niin vieraisiin kuin tuttuihinkin ihmisiin, ringissä olijoista osa oli pennuille entuudestaan tuttuja ja osa täysin vieraita.

Halliseikkailun jälkeen kotona pennut olivat hetken hereillä ja leikkivät keskenään. Lähdin käymään aikuisten kanssa lenkillä, kotiin palatessa vastassa oli aika unisen oloista sakkia. Iltapäivä ja ilta on ollut varsin rauhallista, mitä nyt ruoan päälle pennut jaksoivat riehua pitkälle toista tuntia. Varmaankin leikin kautta on helppo purkaa päivän kokemuksia.

Pentujen kodit alkavat tässä hahmottua, tulevat omistajat on valittu, mutta ihan kaikista pennuista en vielä osaa sanoa, kuka menee ja kenelle. Terveystarkastus antaa varmaan vähän osviittaa, samoin viikonlopun pentutestit. Ihanat kodit on joka tapauksessa kaikkia odottamassa 🙂

Mainokset


Jätä kommentti

Pentuset 6vkoa

Mistähän aloittaisi 😀 On ollut hyvin kiireinen viikko lukuisine menoineen, mutta yritän tiivistää oleellisimmat pähkinänkuoreen.

Rakkailla piiperoilla on ollut oikea sosiaalistamisen aktiiviviikko. Maanantaina oli ensimmäinen autoajelu hallille. Menomatkalla pennut protestoivat autoilua vinkumalla ja osa ulvomalla, mutta kaikkinensa ääntä lähti mielestäni suhteellisen vähän. Hallille suunniteltu sosiaalistamismakkararinki kariutui alkutekijöihinsä, kun paikalle ei tullutkaan mun ja Ainon lisäksi kuin Pipsa. Lennosta sovellettiin sitten niin, että otettiin pennut yksitellen kentälle, joka oli ripoteltu täyteen kaikennäköistä tutkittavaa jakkaroista leluihin, treenivälineisiin, tasapainotyynyihin ja rallytokon kylttitelineeseen.

Pannarin tyylinäyte hallilta

Ensimmäiset pennut, jotka saivat varsin rauhallisen ympäristön kentän tutkimiseen, olivat tosi reippaita ja rohkeita. Harmillisesti meidän tutustumistunti oli varattu juuri ennen valmennusryhmien alkamista, joten viimeisille pennuille häiriönä oli haukkuvia koiria ja viereisen kentän keinunrämäytystreenit, mikä oli sitten uuteen ympäristöön yhdistettynä jo vähän liikaa. Mua harmitti ihan älyttömästi, kun olisi tietysti halunnut kaikille pennuille kivat ensimmäiset kokemukset hallilta. Vohveli ei ennättänyt yksinään kentälle ollenkaan, kun aika loppui kesken. Vietiin pennut lopuksi yläkerran luentotilaan, jossa ne saivat porukalla vähän palautua kenttäkokemuksesta, siellä vauhtia riitti ja kentän tapahtumista hieman säikähtäneet palautuivat nopeasti. Ensi maanantaille varattiin toiseen halliin kenttä, sieltä toivottavasti sitten uutta parempaa kokemusta pennuille hakemaan. Paluumatkan pennut nukkuivat, joten autossa oli hiljaista sakkia. Iltapäivästä meillä kävi vielä pennunkatsojia, joten pennuilla oli melkoisesti ohjelmaa maanantaina.

Pennut luentotilassa

Iltaleikkejä

Marsipaani ja Rini-adoptiomummu

Tiistaina oli ohjelmassa extempore-reissu Tervakoskelle, agendana Marsipaanin käyttö osteopaatti Maaria Kaiperlan vastaanotolla. Sehän on tässä viikkojen varrella ollut aika kova pärisemään muiden pentujen kanssa, lisäksi pistin merkille, että se kirputti välillä toista takajalkaa. Viime viikolla se vähän kevensi toista etujalkaakin. Kävin sitä hyvin varovasti itse läpi, ja paikallistin ongelman oikeaan takajalkaan ja lanneselkään. Kävipä sitten mielessä sekin, että voisiko osa pärisemisestä muille pennuille olla kipukäytöstä. Aika pian asiaa pohdiskeltuani totesin, etten pysty sitä hyvillä mielin luovuttamaan uuteen kotiin, jos ei tilanteeseen saada selkoa, joten otin yhteyttä osteopaattiin, joka onneksi järjesti meille ajan tosi nopeasti.

Joten eikun pennut ja aikuiset koirat autoon ja ajelemaan 3,5 tuntia suuntaansa. Pennut olivat ihan uskomattomia matkalaisia – ei käytännössä mitään ääntä kumpaankaan suuntaan ajettaessa! Jyväskylästä ajettiin yhteen putkeen Tervakoskelle, hieman ennen perillepääsyä pysähdyttiin hetkeksi jaloittelemaan metsäautotielle.

Eniten varmaan pelkäsin, että Marsipaanilla on joku luustotason ongelma. Osteopaatti oli kuitenkin toista mieltä – pennun keho ei ole ehtinyt syöksysynnytykseen mukaan, mikä on jättänyt kehoon jännitystilan. Marsipaani on syliin nostettaessa ollut jännittyneen tuntuinen siinä missä muut ovat ihan rentoja. Pennun etu- ja takapää eivät oikein keskustelleet keskenään, mikä on kyllä näkynyt siinä, ettei pentu ole juurikaan venytellyt, ja se on vältellyt etenkin takajalkojen ojentamista. Marsipaani pisti kovasti hanttiin aluksi, kun hoito alkuun teki olosta varmaan vielä epämukavamman. Hoito kesti noin 15-20min, jonka aikana pentu rauhoittui ihan silminnähden. Syliin nousi rento ja hyvällä tavalla ihan erituntuinen pentu ❤

Hoidon tulos on lyönyt kyllä ihan ällikällä, vaikka tiesin aiemmista kokemuksista Maaren osaavan asiansa. Marsipaanin pärrääminen muiden kanssa on vähentynyt ihan onnettoman pieneen murto-osaan aiemmasta. Sen rintakehä leveni, se nukkuu ihan pitkulana ojentaen takajalat taakse tai kerällä, mitä se aiemmin ei tehnyt. Se on ollut aiemmin myös vähän huono syömään, mutta nyt ruokakin maistuu ihan eri tavalla. Joku voisi ajatella, että 3,5h ajamista 20min hoidon takia on ihan järjetöntä, mutta itse en voisi olla onnellisempi ja huojentuneempi, että tämä reissu tuli tehtyä!

Videokuvaa paluumatkan ulkoilutuokiolta

Kotiin palattuamme pennut saivat ihan käsittämättömän hepulin, ja riemua kesti ainakin tunnin. Jonkin aikaa ennätin jo miettiä, että loppuukohan se koskaan 😀 Pienillä oli ollut pitkä päivä, joten eipä pentuja voinut siitä syyttää, että kotona virtaa sitten riitti.

Keskiviikkona pennut saivat pitää ansaitun lepopäivän ilman erillistä ohjelmaa. Helianna oli meillä päivän pentuja hoitamassa, kun itse olin illan töissä. Torstaina puolestaan Aino huolehti pentujen viihdytyksestä, sillä pennut pääsivät Keksin kanssa Ainon työpaikalle nuorisokodille nuorten ja työntekijöiden päivää ilahduttamaan. Kovasti oli pennuista kuulemma tykätty, ja pennut olivat olleet tosi reippaita ja sosiaalisia.

Tänään (eli eilen) pakkasin pennut taas autoon ja käväistiin tutustumassa Vesalan hiekkakuoppiin, Ainokin oli mukana. Pennut ulkoilivat reippaasti noin tunnin, osa ei olisi malttanut millään lähteä kotimatkalle, kun ulkona oli niin kivaa. Rini-mummukin innostui leikittämään muutamaa pentua, Keksi ja Lempi keskittyivät lähinnä toistensa rääkkäämiseen. Oli kiva huomata, että hiekkakuopille taas pääsee, siellä uskaltaa turvallisin mielin ulkoiluttaa pentulaumaa, kun ei ole vilkkaita teitä lähettyvillä. Ulkoilureissun jälkeen pennut ottivat tunnin verran nokosia, kunnes meille tuli vieraita pentuja katsomaan. Alkava viikonloppukin on täynnä vieraita yövuorojen ohessa, joten koomaista menoa voi ainakin kirjurilla olla luvassa.

Lempi-lastenhoitaja

Vohveli on kivasti reipastunut tässä viikon aikana. Ainolta tuli raporttia nuorisokodin reissulta, että Vohveli oli etunenässä ollut tutustumassa uusiin paikkoihin. Se tykkää edelleen sylitellä, vaikka siitä löytyy itsenäinenkin puoli. Vohvelilla on tämän kahdeksikon kamalin ääni, se oikein vihloo korvia, kun sillä iskee tahtotila päälle. Onneksi se ei anna ääninäytteitä kultakurkustaan kovin usein…

Hattara on pojista tuhmin, se käy surutta nukkuvien sisarusten korviin kiinni ja puistelee menemään! Se on kontaktinhaluinen ihmistä kohtaan ja hakeutuu syliin, muttei viihdy sylissä samalla tavalla kuin vaikkapa Vohveli. Jos joku on villasukassa kiinni, se on aika usein Hattara. Hattara leikkii tosi kivasti, mutta vauhdissa se häviää ketterimmille sisaruksilleen.

Korppu on edelleen eniten Keksin oloinen ainakin luonteeltaan. Se pärisee leikeissä varsin vähän ja saattaa selätettynä vähän irvistellä, mutta sillä ei ole tarvetta antaa samalla mitalla takaisin selättäjilleen. Se on tytöistä pysynyt edelleen tasaisimpana ja rauhallisimpana.

Marenki on todella kivasti liikkuva ja hirmuisen hauska tyttönen! Tällä viikolla se on oppinut vetämään korvat niskaan ihmisen nähdessään – ihmiset ovat niiiiiiin kivoja! Se on todella leikkisä ja iloinen pieni koiran alku ja tutustuu reippaasti uusiin asioihin. Ehdottomasti yksi pentueen ketterimmistä pennuista, se tasapainottelee milloin lelutyynyn ja tasapainotyynyn päällä. Marenki on myös pentueen ansioitunein vesikuppiuimari – viimeksi torstaina lelulaatikkoon piti kiivetä vesikupin kautta.

Kiukkupaani is gone, tässä on Lötköpaani! Ihan mieletön muutos pennun olemuksessa ja käytöksessä osteopaattireissun jälkeen! Marsipaani rakastaa olla ulkona, se saa ulkona juoksemisesta samanlaisen riemukohtauksen kuin Marenki ihmisten näkemisestä. Marsipaani on myös yksi pentueen ketterimpiä liikkujia, se viipottaa menemään ihan hillitöntä kyytiä.

Pannari on coolein äijä, pentueen isoin edelleen. Tahtotilan iskiessä se saattaa haukahtaa kerran hyvin vaativasti, jos on vaikkapa ruokaa luvassa, ja sapuskalautanen ei ilmaannu nenän eteen riittävän nopeasti. Pannari vaikuttaa hyvin tasaisen varmalta puksuttajalta, tulee ihan pentujen Messi-eno mieleen pentuna.

Lettu – innokas pieni sylikoira, käden kirputtaja ja nuorisokodin nuorten pusuttelija! Tosi leikkisä ja hyväntuulinen pentu, mutta tomera, ei kyllä anna muiden kyykyttää itseään. Jokin tämän pennun katseessa sulattaa ainakin minun sydämeni, siinä on jotain niin kaunista ja älykästä. Lettu on Lempin suosikkileikitettävä, heillä selkeästi synkkaa!

Rinkeli Sinisilmä seuraa yhä tarkasti kaikkia tekemisiäni ja kulkee mukana tarkistamassa, että kaikki tulee tehtyä. Yleensä ottaessani kameran esille Rinkeli kääntää linssille takapuolensa. Rinkeli on kova kiipeilemään jakkaralle ja tasapainotyynyille, se tuntuu pitävän fyysisistä haasteista. Aino oli saanut kuvattua hauskan ja ihanan hetken Rinkelistä ja jakkarasta:

Pennut ovat nyt siinä määrin aktivoituneet, että aamuisin saan herätyksen yleensä klo 7-8 välillä, mutta muuten olen saanut nukkua aika eheitä öitä. Vähän jännittää, miten nämä antavat yövuorojen välissä nukkua. Aamupalan ja takapihalla ulkoilun jälkeen leikkeihin riittää virtaa joksikin aikaa. Sisäsiisteysasiat ovat aika hyvällä mallilla, käytännössä luutun varressa ei tarvitse paljon heilua, jos vaan päästää pentuja usein ja joka välissä pihalle. Yöllä en ole viitsinyt herätä pentuja päästämään ulos, joten aamulla siivottavaa toki riittää vähän enemmän. Ensi viikon olen onneksi lomalla, jolloin aikaa on paremmin pentujen viihdyttämiseen ja sosiaalistamiseen.


1 kommentti

Pennut 5,5vkoa

Saan nykyään niin pian palautetta, jos ei blogia ole päivitetty ajallaan, että täytyy yrittää löytää päivityshommiin aikaa tyhjästä 😀

Olen saattanut kirjoittaa näin ennenkin, mutta pennuilla – vähemmän yllättävästi – vauhti vaan lisääntyy. Ollaan ulkoiltu nyt takapihalla useita kertoja päivässä, ja pentujen mielestä ulkona on aika siistiä! Tuossa viikolla oli yksi plussakelipäivä, jolloin kattorännistä tiputti terassille tiiviiseen tahtiin vettä, ja silloin pentuja ei ulkoilu oikein inspannut, kuten tältä videoltakin käy ilmi:

Jos laumaa vapauttaa vaan riittävän tiiviiseen tahtiin ulos, ei sisällä juurikaan tarvitse luututa – sen verran nopeasti pennut oivalsivat tarpeiden tekemisen pihalle. Muutama pennuista on jopa satunnaisesti käynyt pyytämässä ulos, kun on hätä! Nämä tuntuvat monessa asiassa olevan ihan lapsineroja 🙂 Ulkona ei kolinat ja räminät tunnu haittaavan, pennut kiipeilevät terassilla pallogrillin metallijalustalle ja alati nurin lentävän kompostikehikon päällä hirmuisen reippaasti. Marsipaani on käynyt jo kertaalleen valloittamassa keskellä takapihaa olevan lumivallin, ja muutkin ovat käyneet kiipeilemässä kovasti.

Fyysisesti pennut ovat kehittyneet edelleen hurjaa tahtia. Nämä loikkivat, juoksevat, spurttaavat, pyörivät, kiipeilevät ja tekevät vaikka millaisia suorituksia todella ketterästi. Marsipaani, Marenki ja Rinkeli ovat ehkä ketterimmät kaikista, toki tyttötrio on myös luustoltaan ja rakenteeltaan siroimmasta päästä, mikä vaikuttaa tässä ikävaiheessa liikkumiseen valtavasti. Muutkin liikkuvat kokoonsa nähden todella hyvin ja sujuvasti.

Ruokintahetket ovat liikuttavia, kun kahdeksan pennun lauma tassuttelee tiiviisti perässä ❤ Oli pakko ottaa tästä videokuvaa muistoksi itselle.

Matolääkekuuria varten piti pentuja vähän punnita. Vaikka he ovat ”isoja” niin kuitenkin nämä ovat edelleen ”pienimmät” pentuni tähän mennessä. Vohveli painoi noin 2750g, Hattara 3150g, Korppu 2940g, Marenki 2720g, Marsipaani 2670g, Pannari 3420g, Lettu 2900g ja Rinkeli 2660g. Mulla ei ole aiempien pentueiden painoja ylhäällä tästä ikävaiheesta, mutta olen aika varma, että ovat olleet isompia.

Pentuja on edelleen leikitetty, ja kivasti leikki vahvistuu päivä päivältä. Nyt ei ollut videolle tallentunut kuin Letun leikkiä, siitä videonäyte tässä:

Tänään urakoitiin Ainon kanssa pennuista ekat seisomakuvat! Projekti ei ollut niin haastava kuin alun perin ajattelin, kun pennut saivat jauhelihaa palkaksi. Kuvia ottaessa totesin saman kuin mitä olen ajatellut jo ihan pentuja seuratessa – näin harrastusyhdistelmäksi kaikilla on tosi hyvät ja tasapainoiset rakenteet! Tyypiltään pennuissa on eroja, osa on vahvaluustoisempia ja osa kevyempiä, mutta nämä voivat muuttua vielä aikuisiällä moneen kertaan.

Vohveli 5,5vkoa

Hattara 5,5vkoa

Korppu 5,5vkoa

Marenki 5,5vkoa

Marsipaani 5,5vkoa

Pannari 5,5vkoa

Lettu 5,5vkoa

Rinkeli 5,5vkoa

Huomenna pennuilla on jännä päivä – lähdetään ensimmäiselle autoajelulle, käydään hallilla tekemässä makkararinkiä ja illalla tulee vieraita. Hallilta olisi tarkoitus ottaa videokuvaa pentujen touhuista, niistä tulossa koostetta, kunhan ennätän seuraavan kerran päivitellä.


Jätä kommentti

Pennut 5vkoa!

Piiperot ovat jo 5-viikkoisia hurjia menijöitä! Niiden touhuja on niin kiva katsella ja seurata, että ihan harmittaa, kun pitää välillä käydä töissä. Pentujen kanssa saisi kyllä ajan kulumaan varsin mukavasti.

Pentujen elämässä on tapahtunut taas paljon kaikenlaista, ja huimaa tahtia pennut kehittyvät niin henkisesti kuin fyysisestikin. Luonteet alkavat pennuilla hahmottua, vaikka toki jonkin verran on ihan päiväkohtaisia eroja, miten kukakin johonkin asiaan reagoi. Jaksan yhä hämmästellä, miten tasaista sakkia tämä porukka on. Tytöt ovat selkeästi aika topakoita ja temperamenttisia, poikien kesken on tyttöihin nähden hieman enemmän hajontaa, mutta kokonaisuutena erot ovat ainakin toistaiseksi varsin pieniä.

Mama vastaan pennut ❤

Maanantaina urakoitiin Ainon kanssa ihan kunnolla – ensin takapihalla lunta lapioiden ja pihaa aidaten, sitten vielä suojattiin alakerran parketti, viriteltiin pentuaitaus ja vähän siirreltiin huonekaluja. Olin itse henkisesti varautunut, että urakka täytyy jakaa kahdelle päivälle, mutta tehokaksikkona saatiin yhdessä illassa valmista. Pennut pääsivät samana iltana muuttamaan väljempiin tiloihin alakertaan, ja voi sitä riemua! Pennut juoksivat hepulia edestakaisin riemuissaan ja ottivat kaiken ilon irti – eivät siis todellakaan arastelleet uudessa paikassa olemista 😀

Tämän videon kuvaushetkeen mennessä meno oli jo paljonkin rauhoittunut

Tiistaina pentujen maailmaa avarrettiin lisää ensimmäisen ulkoilun muodossa. Sen verran on ollut pakkasta, ettei olla tehty kuin pieniä pyrähdyksiä takapihalle, mutta pennut ottivat ulkomaailman varsin reippaasti vastaan. Ihan ensimmäisen ulkoilun alusta asti en saanut videokuvaa, mutta tässä alla pari videopätkää.

Pennut ovat pääasiassa viihtyneet ulkona terassilla, tänään Pannari ja Vohveli kävivät nopean reissun ihan pihan perällä. Lumi tuntuu kylmältä ja tuuli on ollut suorastaan hyytävä, täytyy toivoa vähän lämpimämpiä päiviä, että päästäisiin ulkoilemaan ihan kunnolla.

DSC_0002Keksi näyttää tuumaavan, että olisi ollut ihan kiva päästä vähän pitemmälle ovelta 😀

Muutamia kuvia pentujen touhuista ulkona

Pennut ovat esitelleet kiinnostusta leluihin jo aiemmin, mutta viime päivinä entistä enemmän. Vetoleikkejä on vähän esitelty pennuille, ja kaikki ovat leikkiin aika kivasti lähteneet. Osa pennuista käyttää jo nyt koko kehoaan mukavasti leikissä, osalla ote on vielä vähän löperö, mutta eiköhän harjoituksen myötä otekin korjaannu!

Hattara ja Marenki vetoleikissä, hieman myöhästyin kuvaamisessa

Lempi ja Lettu

Marenki taas vauhdissa

Marsipaani hurjana

DSC_0151Vohveli on reipastunut kovasti tällä viikolla, siitäkin löytyy aika hurja puoli, kun se aloittaa sisaruspainin. Äänenkäytössä se ei ole nyt viime päivinä mitenkään erityisemmin korostunut, leikkien lomassa kaikilta muiltakin äänihuulet löytyy. Uusissa tilanteissa Vohveli kulkee hieman matalana hiipien, se tuntuu hurjapäihin verrattuna olevan aavistuksen varovaisempi. Vohveli on alakerrasta valinnut nukkumapaikakseen takapihan oven edustan – se viihtyy ulkona ja haluaa ilmeisesti varmistaa, ettei yksikään ulkoilu jää vahingossakaan väliin!

DSC_0134Hattara on pojista tomerin ja temperamenttisin – myös omapäisin. Omaa tahtoa löytyy ihan jonkin verran 😀 Taisteluleikit ovat Hattaran mielestä tosi siisti juttu! Hattaralle on tullut vauhtia lisää melkoisesti, ja vaikka se on yksi pentueen isokokoisimmista, se liikkuu ja kääntyy varsin ketterästi. Se hakeutuu aika herkästi painimaan Marsipaanin kanssa, jolloin äänimaailma on rumaa… Pojista ehdottomasti ensimmäisenä kiipeämässä syliin, ja pussaillakin voi – hampailla!

DSC_0008Korppu on niin kiva ja tasainen näiden räiskäleiden joukossa 😀 Kyllä siltäkin luonnetta ja tahtotilaa löytyy, mutta vaikuttaisi kokonaisuutena edelleen olevan aika hyvin balanssissa. Korppukin on kehittynyt fyysisesti tosi paljon taitavammaksi, se loikkii vaivattoman näköisesti, kun hakee mamaa tai Lempiä leikkiin. Sillä on lumoava ja pysäyttävä katse ❤

DSC_0166Marenki on niin hyväntuulinen ja iloinen, ettei sitä voi katsoa tulematta hyvälle tuulelle (sama juttu toki muidenkin kanssa!) Sen rytmi on muihin pentuihin nähden erilainen – se yleensä nukkuu, kun muilla on meno päällä, ja hereillä ollessaan tekee pientä jäynää nukkuville sisaruksilleen. Marenki leikkii ja liikkuu tosi kivasti ja vakuuttavasti, en malta odottaa, että näen sen liikkumassa haastavammissa maastoissa.

DSC_0159Olen oppinut erottamaan pienen Kiukkupaanin rätinän muiden pitämän metelin joukosta, sillä on ihan oma soundi 😀 Hän on melkoinen tättärä, oikea tulisielu, mutta uskokaa tai älkää – Marsipaanista löytyy hyvin hellyttävä puoli myös ❤ Se kiipeää ensimmäisten joukossa syliin, joskus oikein loikan kera, ja pusuttelee edelleen (pieni riski saada myös hampaasta). Se on hirmuisen ketterä ja käyttää kehoaan ikäisekseen mielestäni ihan poikkeuksellisen hyvin. Marsipaani syttyi leikkimään tosi nopeasti.

DSC_0157Pannari on esitellyt viime päivinä, että kyllä siitäkin löytyy potkua ja pippuria. Se on yhä rauhallinen ja tasainen, mutta yrittää koollaan jyrätä pienempiä. Jos pienemmillä on vastalauseita esitettävänä, Pannarilla on myös 😀 Pannari lähti ensimmäisten joukossa tutkimaan takapihaa pitemmältäkin, eli rohkeutta tuntuisi löytyvän. Sekin on fyysisesti kehittynyt tällä viikolla huimaa tahtia.

DSC_0142Letusta on tullut tällä viikolla ohjelmanumeroiden järjestäjä – jos jostain tulee pentujen välillä erimielisyyksiä, Lettu on joko ollut järjestämässä tilanteen syntyä tai lietsomassa tilannetta. Viattomalla naamalla pääsee pitkälle 😀 Lettukin on esitellyt, että luonnetta löytyy, se on varsin sinnikäs ja päättäväinen. Intensiivinen katsekontakti ei ole kadonnut, Letulla on edelleen niin lumoava katse. Se on esitellyt aika kivaa asennetta vetoleikeissä. Ulkona menosta ei ainakaan vauhtia puutu!

DSC_0139Rinkeli Sinisilmän silmät eivät pääse oikeuksiinsa tässä kuvassa. Rinkeli on hauska persoona, se seuraa minua pentulassa kaikkialle ja tarkkailee herpaantumatta, mitä teen. Jos kutsun pentuja, se on aina ensimmäisenä paikalla ja loikkaa vasten kuin kertoakseen, että huomaatko – tulin jo! Rinkeli on tytöistä tasaisemmasta päästä, siltä löytyy pippuria, mutta rauhallisuus kantaa aika monen tilanteen yli. Leikkiessä sen ote on vielä aika löperö, mutta täytyy vähän testailla, josko harjoitus tekisi mestarin.

Pennuilla on käynyt edelleen tasaiseen tahtiin vieraita, ja vieraat otetaan kyllä iloisesti vastaan. Varsin vieraskoreita pentuja ovat kyllä – äänekkäimmät ja hurjimmat leikit esitellään edelleen vain tutuimpien ihmisten ollessa paikalla 😀 Kummasti myös vieraiden aikaan pennut tuntuvat väsähtävän varsin nopeasti ja nukkuvat paljon. Tämä on selvästi joku taktiikka esitellä pentujen ruusuisia puolia!

Rini ja Lempi ovat päivittäin päässeet osallisiksi pentujen elämää. Rini pitää tarkkaan pennuista lukua ja saattaa tervehtiä pennut niiden nukkuessa, mutta hereillä ollessaan pennut vaikuttavat koettelevan Rinin huumorintajua aika helposti. Mummu on saanut välillä jäädä rauhassa pentuaitauksen toiselle puolelle tai sitten opastettu suorinta tietä sohvalle, jonne pennut eivät ylety. Lempi viihtyy pentujen kanssa huomattavasti paremmin, ja leikittääkin niitä mielellään sopivan hetken tullen. Lempi on pentujen touhuista hyvin kiinnostunut, se seuraa myös todella tarkkaan, jos Keksi pitää kurinpalautusta pennuille.

DSC_0160Keksi on mitä parhain mama, oikeasti ❤ Se on niin kärsivällinen pentujen kanssa, mutta tarpeen tullen menee erottelemaan pennut toisistaan, palauttelee jotakuta maan pinnalle ja hoitaa pentuja edelleen moitteettomasti. Mama nauttii ekstraherkuista ja lenkeistä metsässä, jolloin voi tuulettua hieman pentulan touhuista. Sen verran rankkaa pentujen hoito näyttää nyt olevan, että uni maittaa aina, kun mahdollista. Mama muistaa myös pitää huolen, että se saa päivässä paljon rapsutuksia, pusuja ja huolenpitoa, jotka se ehdottomasti ansaitsee ❤


1 kommentti

Pienet 4-viikkoiset koirat

Huh, miten aika rientää pentulassa – pennut täyttivät keskiviikkona jo 4 viikkoa! Yhteinen aika on jo puolivälissä, eiiiiiiii! Alan kohta taipua Ainon ehdotukseen, että hän pitää pennuista neljä ja minä loput.. 😀

Pennuilla on ollut fyysisen ja motorisen kehityksen viikko. Vauhtia on tullut huimasti lisää, pennut ovat esitelleet hienoja spurtteja, loikkia, vaanimisia ja mitä erikoisimpia liikeratoja. Pentujen touhujen seuraaminen on kyllä parasta ajanvietettä, telkkari on ihan turha kapistus näiden rinnalla.

DSC_0001Tajusin tänään, että pennuista ei ole tullut otettua kunnon kameralla kuin posetuskuvia, kauhea vääryys! Kovin helppoa näiden kuvaaminen ei enää ole, sisällä valo-olosuhteet tahtovat olla aika huonot pentujen vauhdikkaille leikeille. Muutamia tänään otettuja räpsyjä laittelen tähän postauksen yhteyteen kera tuoreimpien videoiden.

DSC_0004Tällä viikolla Lempi on päässyt useamman kerran päivässä pentulaan. Se tuntuu hiljalleen pääsevän jyvälle pennuista, ja on alkanut hieman leikittääkin niitä. Aika paljon fiksummin se on osannut pienten kanssa käyttäytyä kuin mitä etukäteen arvelin, se on todella varovainen otteissaan. Useammat pennuista ovat varsin ennakkoluulottomasti hakeneet Lempiä leikkiin, mutta Lempi selkeästi nauttii leikkimisestä yhden kanssa kerrallaan.

Myös Keksi on alkanut tällä viikolla leikittää pentulaumaansa. Ihan ensimmäisiä leikkejä en saanut videolle, kun hetket olivat niin nopeita ja lyhyitä, mutta lopulta onneksi sinnikkyys palkittiin! Keksi on leikkinyt parhaimmillaan useamman pennun kanssa yhtä aikaa, mutta yleensä joukosta on löytynyt aina yksi, jota on täytynyt pitää vähän tarkemmin silmällä. Yleensä se joku on ollut yksi tyttöviisikon jäsenistä. Ehkäpä Keksi on tehnyt saman havainnon kuin minäkin, että tytöt ovat tässä pentueessa aika tomeran oloisia.

Pennut tapasivat tällä viikolla myös Ainon karjikset. Pennut olivat jo varsin unisia karjisten tullessa pentulaan, mutta hereille havahtuneet tekivät Karkkiin ja Seelaan reippaasti tuttavuutta ja olivat uteliaan kiinnostuneita uusista hassunnäköisistä koirista.

DSC_0054Oman mainintansa ansaitsevat pentujen hampaat. Niitä on ilmaantunut pennuilla suuhun jo useampia, ja pennut ovat keksineet, että niitä voi käyttää. Ne puraisevat jo varsin ikävästi jalkoihin, käsiin ja varpaisiin, joten piakkoin täytyy kertoa pennuille, että ihan kaikkea ei tarvitse purra. Ainakaan kovaa. Pääasiassa pennut purevat toisiaan, mutta aina välillä lattialla istuvan ihmisen jalka on suorastaan vastustamaton.

Rinkeli tahtoo jo metsään – tai ainakin ulos

Pennut ovat edelleen antaneet öisin nukkua varsin hyvin, tänä aamuna minut ensimmäistä kertaa herätettiin – mutta vasta 15min ennen herätyskellon soittoa. Muutamana viime päivänä on tullut tunne, että pennut alkavat kaivata jo vähän uutta tutkittavaa. Marsipaani karkasi aamulla huomaamattani pentulasta, mutta onneksi Rini oli käytävällä ja piippasi muutaman kerran hieman huolestuneesti, niin sain karkulaisen nopeasti kiinni ennen kuin olisi käynyt hassusti. Pennut tosiaan asuvat vielä yläkerrassa, ja suurin huoli karkaamisessa on, etteivät pennut mene portaisiin.

Kaikki vapaapäivät ovat menneet vieraiden kanssa – ja menee vastaisuudessakin. Pennut ovat tehneet vieraisiin tuttavuutta reippaasti, osa seurustelee pitkäänkin ja toiset viihdyttävät vieraita esitellen leikkejä. Varsin vieraskoreita pennut tuntuvat olevan – äänekkäimmät ja vauhdikkaimmat leikit esitellään iltaisin, kuin korkeintaan Aino ja minä olemme näkemässä. Onneksi on videot, niiden kautta saa tuntumaa pentujen toisenlaiseen puoleenkin.

Pennut ovat edelleen kokonaisuutena tosi hiljaisia. Odottelen vähän kauhunsekaisin tuntein, minkä verran kahdeksasta pennusta voi pahimmillaan lähteä ääntä, mutta luulen, että ennemmin tai myöhemmin saan sen selville.

DSC_0096Pikkuinen Vohveli kävi puntarilla, se painoi hieman alle 1800g. Se on pienin, mutta ehtii moneen paikkaan luultavasti kokonsa ansiosta. Sen häntä heiluu liikuttavan usein. Vohveli on muihin verrattuna hieman herkempi pitämään ääntä, mutta aiempien kiljukaulojeni rinnalla se kalpenee kuitenkin. Vohvelin kuvaaminen on haastavaa, kun se heti kameran nähdessään lähtee tulemaan kohti, se on oikea linssilude.

DSC_0082Hattara on pojista tomerimman oloinen, se hakeutuu herkästi sinne, missä leikki käy kiihkeimmillään ja äänekkäimmin. Se liikkuu yllättävän ketterästi kokoonsa nähden, vaikka joskus hieno loikka saattaakin epäonnistua, kun vatsa ottaa kiinni. Hattara on hieman avautunut tämän viikon aikana, sillä oli välissä vaihe, jolloin se ei juurikaan hakeutunut syliin tai pusuttelemaan. Nyt se ei meinaa irrota sylistä millään, kun se kerran sinne tiensä löytää.

DSC_0083Korppu muistuttaa päivä päivältä enemmän Keksiä samanikäisenä – se on varsin itsenäisen ja omapäisen oloinen. Edelleen siitä huokuu sama lunki asenne kuin ennenkin. Korppu vaikuttaa varsin avoimelta ja iloiselta pieneltä aussien alulta!

DSC_0021Marenki rakastaa olla sylissä ja pusutella, se on sylissä ensimmäisenä ja viimeisenä. Se on kiltin ja lempeän oloinen, vaikka siitä löytyy myös tulta ja tappuraa. Marenki on utelias ja reipas, ja edelleen niin persoonallisen näköinen.

DSC_0089Marsipaani Pusupaani Kiukkupaani on pentueesta se, joka ei jää huomaamatta. Se on motorisesti sisaruksiaan aika paljon edellä, se loikkii ja liikkuu niin ketterästi. Temperamenttia sillä on myös ihan riittämiin, se on aika topakka ja vahvaluonteinen. Sitten taas toisaalta Pusupaani on alkanut viihtyä sylissä ja pitää pusuttelusta ja paijauksista.

DSC_0073Pannari on osoittanut aika huikeita ominaisuuksia tällä viikolla! Se on useamman kerran mennyt Rinkelin ja Marsipaanin rätinäleikin väliin, ja erottanut ne toisistaan! En ole ikinä aiemmin tällaista pennun nähnyt tekevän. Pannari järjesti kyllä yllätyksen myös viimeisimmässä kynsienleikkuussa – se alkoi ulvoa, kun oli sitä mieltä, että nyt ei tämä hoitotoimenpide sovi. Se rauhoittui varsin nopeasti, ja jätinkin kynnet sillä hetkellä leikkaamatta. Hetkeä myöhemmin kokeiltiin uudestaan, ja mieli oli touhusta muuttunut. Pannari on lunkin oloinen edelleen. Pannari on pentueen isoin, se painaa kohta 2300g.

DSC_0075Lettu on osoittautunut todella leikkisäksi ja iloiseksi pieneksi koiraksi. Milloin se roikkuu verhossa, lelulla, kaverin hännässä, haastaa Keksiä tai Lempiä leikkiin… Ehkäpä tästä pennusta ei tarvitse metsästää moottoria tekemiseen (eikä varmaan muistakaan). Letun häntä vispaa kovasti ja päiviin kuuluu monenmonta syli- ja pusutteluhetkeä.

DSC_0069Rinkeli sinisilmä tuntuu olevan pentu, joka ei hätkähdä mitään. Se ottaa kaiken vastaan varsin reippaasti ja avoimesti, ja ehkä meneväisimpiin verrattuna se on rauhallista keskikastia. Rinkeli on myös leikkisän oloinen, kiva päästä näkemään sitä uusissa tilanteissa ja nähdä, onko se todella niin reipas ja rohkea kuin on antanut tähän mennessä ymmärtää.

Ensi viikolla pennut muuttavat alakertaan. Yläkerran pentuhuoneen tila alkaa olla turhan tiivis pentujen vauhdikkaammille leikeille, ja hiljalleen on ajankohtaista aloitella ulkoilut pentujen kanssa – se on helpompaa pentujen muutettua alakertaan. Alkuviikosta urakoidaan Ainon kanssa lattialle vähän suojaa pentupissalta, aidataan takapiha ja muokataan se pennuille sopivaksi (eli luodaan lunta). Toivotaan, ettei enää tule kovia pakkasia, niin päästäisiin pentujen kanssa ulkoilemaan mahdollisimman paljon.


2 kommenttia

Pennut 3,5vkoa

Pitkästä radiohiljaisuudesta huolimatta pentulaan kuuluu hyvää! Ihmisolento joutui tämän viikon maanantaina palaamaan takaisin sorvin ääreen, mikä kyllä kummasti vaikutti vuorokaudessa käytettävissä olevaan vapaa-aikaan. Yövuorojen välissä ei pentuja ehtinyt oikein kuvata, ja nyt vapaille jäämisen myötä päivät ovat kuluneet vieraita kestittäessä.

Pentujen touhuja maanantailta

Viikon aikana on ehtinyt tapahtua paljon! Maanantaina todettiin, että pentulaatikko alkaa olla auttamatta pennuille liian ahdas, kun pennut alkoivat liikkua enemmän. Niinpä ryhdyttiin pentulaatikon purkuhommiin ja pentujen elinolojen laajennokseen. Liukas laminaatti päällystettiin kosteuden pitävällä pahvilla, ja pahvin päälle tuli mattoja ja makuualustoja vähän pitävämmäksi pohjaksi pennuille. Pennut tuntuivat alkuun ihan hämmästyvän, että maailma ei rajoittunutkaan pentulaatikkoon (vaikka olivat käyneetkin pentulaatikon ulkopuolella aiemmin), mutta nopeasti ne ottivat tilan haltuun.

Tilan lisääntyessä pentujen leikit ovat päässeet ihan uusiin ulottuvuuksiin! Kiltit pienet marsukoirat ovat muuttuneet ryhmäksi hurjeloita, jotka vuorotellen pärisevät toisilleen ja ottavat painiotteluita keskenään. Osalla pennuista on selkeästi enemmän temperamenttia muutaman muun ollessa hieman lauhkeampia, mutta kukaan ei ainakaan vielä ole täysin vietävissä ja muiden kyykytettävissä.

Viikon varrella pentujen hienomotoriikka on kehittynyt huimasti ja kehittyy toki edelleen päivittäin. Pennut ovat käyttäneet leikeissä tassujaan paljon enemmän, harjoittelevat vauhtispurtteja, osa kiipeilee kovasti ja kävely on kaikilla nyt jo todella sujuvaa. Lelut ovat alkaneet kiinnostaa pentuja, mutta toistaiseksi vielä ei leikeissä ole sisaruksen voittanutta.

Pennut ovat edelleen hämmästyttävän hiljaisia. Leikkitohinoissa kuuluu toki murinaa ja yksittäisiä haukahduksia, mutta pääasiassa muuten meillä ei vielä(kään) äänimaailman perusteella tiedä pentuja olevankaan. Öisin pentulasta ei kuulu meteliä, Keksi hoitaa pennut todella moitteettomasti. Iltaisin pennuilla on ollut vähän pitempi iltavilli, päivisin nukutaan paljon, vaikka etenkin ruokailujen jälkeen pennuilla tulee energiapurkaus.

Keskiviikkona pennuilla olikin jännä päivä, kun alettiin maistella kiinteää ruokaa emonmaidon lisänä. Luuton kalkkunanjauheliha katosi parempiin suihin (ja lähiympäristöön) hetkessä. Parina ensimmäisenä päivänä ruokailutavoissa oli melkoisesti toivomisen varaa – pennut milloin seisoivat ja makasivat ruoka-astiassa, eksyivät ruoka-astialta (jota seurasi huutokonsertti, koska nälkähätä?) ja milloin mitäkin. Keksillä riitti alkuun työtä ruokailujälkien siivoamisessa, mistä se tosin ei näyttänyt pahastuvan lainkaan. Loppuviikkoa kohti ruokailut ovat sujuneet huomattavasti paremmin, sotkua ei enää juurikaan aiheudu. Pennut ovat lihan lisäksi saaneet Acanan pentunappulaa sekä piimää, raejuustoa tai kermaviiliä. Sen verran reilusti ruokaa on ollut tarjolla, että Keksi usein saa pienen välipalan pentujen ruoantähteistä.

Videokuvaa ensimmäiseltä kiinteän ruoan syöntikerralta

Lelut kiinnostavat

Pennuilla on käynyt vieraita tasaiseen tahtiin, ja vierailujen perusteella melko sosiaalisen oloista porukkaa on. Pennut kiipeävät vieraidenkin syliin, jakelevat pusuja ja viihtyvät rapsuteltavana, jos ei juuri samaan aikaan satu olemaan hyvä leikki kesken tai väsytä. Aika rauhallista puolta pennut ovat itsestään toistaiseksi vieraiden aikaan esitelleet, mutta eiköhän siihenkin viikkojen varrella tule muutosta.

Tänään oli sovittu ystävien kanssa pentujenpallutteluiltama, ja samalla sain Ainosta ja Ellistä avustajat pentujen kuvaamiseen. Sen verran vauhdikkaita nämä pennut ovat, etten enää uskalla yksin yrittää näiden kuvaamista. Tässäpä pennuista tuoreet naamakuvat ja kuvaukset, olkaa hyvä!

DSC_0142Vohvelista on kuoriutunut oikea söpönaama ja varsin hellyttävä persoona! Se on pojista ehkä pienen kokonsakin vuoksi jäänyt vähän varjoon, mutta sillä on sisua kyllä senkin edestä. Vohvelilta onnistuu edelleen eksyä ruoka-astialta, vaikka se olisi ihan nenän edessä 😀 Vohveli kiipeää mieluusti syliin ja pusuttelee naaman märäksi, se on varsin lauhkean ja mukautuvaisen oloinen pikkupoika.

DSC_0054Hattara on pojista itsenäisimmän oloinen tällä hetkellä, se seikkailee ympäriinsä ja sillä on vähän moodista kiinni, malttaako se sylitellä vai onko omat bisnekset mielekkäämpiä. Hattaralla ruokahalu on ennallaan, ja välillä pelottaa, että se syö itsensä ihan halkeamispisteeseen. Hattara on pennuista ehkä tällä hetkellä taipuvaisin piippaamaan, jos joku on sen mielestä pielessä, muttei tässä vaiheessa kuitenkaan vaikuta erityisen äänekkäältä.

DSC_0029Korppu hurmaa sosiaalisella luonteellaan ja lauhkeudellaan, se muistuttaa pennuista eniten Keksi-mammaa samanikäisenä ❤ Se heiluttaa tomerasti häntää ja on yksi tavallisimmista syliin kiipeäjistä. Se on todella rauhallisen ja tasapainoisen oloinen, joskaan ei jää epäselväksi, etteikö sillä luonnetta olisi pinnan alla. Korppu on tytöistä isoin ja yksi pentueen isoimmista pennuista, yleensä koko vaikuttaa pentujen menohaluihin, joten rauhallinen vaikutelma voi johtua siitäkin.

DSC_0091Marenki on pennuista varmaan edelleen vauhdikkaimman oloinen, se ehtii kyllä moneen paikkaan ja tilanteeseen! Se rakastaa olla syliteltävänä ja pusuteltavana, sikäli toki, ettei juuri samaan aikaan ole bisnekset kesken. Marengin turkki on silkkisen pehmeä, sen häntä vispaa iloisesti ja se on usein paikalla, kun jossain tapahtuu.

DSC_0167Marsipaani on saanut tällä viikolla uudet lempinimet Kiukkupulla / Kiukkupaani sekä Kiroileva Siili. Se on suloisesta ulkomuodosta huolimatta hyvin temperamenttisen oloinen, ja omaa tahtoa on melkoisesti. Videoiden taustalla kuuluva pärinä on yleensä peräisin Marsipaanin suusta, se leikkii tomerasti muiden kanssa ja on yleensä päsmärinä päällä. Sopivan hetken tullessa Marsipaani viihtyy sylissä ja saattaa jopa palkita ihmisen muutamalla pusulla. Tänään se nukahti syliin ja nukkui siinä pitkän tovin ❤

DSC_0111Pannari on pojista lauhkein tyyppi, jolla vaikuttaisi olevan aika hupaisa luonne. Se heiluttelee häntää, tekee varsin ennakkoluulottoman oloisesti tuttavuutta uusiin asioihin, viihtyy sylissä ja pusuttelee. Pannari antaa itsestään aika tasapainoisen ja rauhallisen vaikutelman, se on Korpun kanssa hyvin samankaltainen. Pannari on pentueen isoin, silläkin luultavasti suuri koko hieman hidastaa menohaluja.

DSC_0204Lettu on ihana pieni pusukone, joka usein tuijottaa suoraan silmiin katseella, joka sulattaisi jäävuoretkin! Se on voimakkaampien persoonien joukossa ehkä hieman huomaamaton, mutta todella valloittava pieni hännänheiluttaja, joka yleensä on muiden menoissa mukana.

DSC_0083Rinkeli on antanut vaikutelman, että on tasaisen varma ja temperamenttinen, se on toistaiseksi ainoa, joka saattaa päristä Marsipaanille vähän takaisin. Silläkin on kokoonsa nähden melkoisesti sisua ja luonnetta, mutta on hyvin mukautuvainen. Rinkelikin löytää usein tiensä syliin ja pusuttelemaan, mutta silläkin on hetkiä, jolloin se ei ennätä seurustelemaan.

Pennut saivat matolääkekuurin, jota eivät oikeastaan arvostaneet, mutta valtaosa tyytyi kuitenkin kurjaan kohtaloonsa. Marsipaani oli ainoa, joka pisti lääkitsemistoimissa vähän hanttiin. Kuten mainittu – sillä tuntuu olevan luonnetta ja omia mielipiteitä 😀

Leikkivideoita loppuviikolta

Tällä viikolla pennut pääsivät tutustumaan Riniin ja Lempiin. Osa pennuista nukkui, mutta hereillä olleet tekivät varsin reippaasti tuttavuutta uusiin vieraisiin koiriin. Rini kävi haistelemassa pentuja, mutta totesi pian, että pentuhuoneen lelut olivat huomattavasti kiinnostavampia 😀 Lempi sen sijaan oli hyvin kiinnostunut pennuista, joskin se on selkeästi hieman ymmällään, mitä pennut oikein ovat.

Lempi ja Marenki pääsivät tekemään tuttavuutta toisiinsa sohvalle. Marenki valikoitui pennuista lähinnä siksi, että se tuli moikkaamaan vieraita aikuisia koiria ihan etunenässä. Lempi osasi olla hienosti pienen kanssa, joskin se selvästi etsi erilaisia näkökulmia lähestyä tätä kummajaista 😀

Pennuille on varattu eläinlääkärin tarkastus ja alustavasti pentutestipäiväkin on sovittu, molemmat maaliskuun loppupuolella.


1 kommentti

Pennut 18vrk

2,5-viikkoisten pentujen huima kehitys jatkuu! Silmien avautumisen myötä pentujen hereilläoloaika on pikkuhiljaa lisääntynyt, pennut ovat liikkeellä enemmän ja kävely on mielestäni tämänikäisille pennuille varsin sujuvaa! Vähän hitaammin liikkumiseen heränneillä pennuilla kävely on vielä melko huojuvaa, mutta osa pennuista kävelee ihan ihmeen hyvin. Kohta näitä ei pidättele enää mikään!

Tässä parin viime päivän aikana pennut ovat selvästi unissaan harjoitelleet murisemiseen liittyviä ääniä ja eleitä. Useammalta pennulta saattaa unen lomassa ylähuulet vipattaa ja kurkusta kuulua huljan pelottavia ääniä 😀 Leikkiviritelmissäkin satunnaisesti saattaa kuulua erikoisia ja varsin tomeria ääninäytteitä, jota yleensä seuraa leikin keskeytyminen ja suuri hämmennys – mistä tuo ääni oikein tuli! Muuten pennut ovat edelleen aika hiljaista sakkia ruoka-aikoja lukuun ottamatta, tässä alla videonäyte ruoka-ajan suuresta kapinasta ja nälkäkiukusta!

Muutenkin pennut ovat opetelleet viime päivinä isojen koirien elkeitä – pienet hännät ovat varsin liikuttavia heiluessaan ❤ Kovin ovat kontaktinhaluisia pentuja syliin kiipeämisvimmasta päätellen, ja useampi pennuista on esitellyt pienten pusukoneiden alkeita.

Pennut mahtuvat vielä juuri ja juuri maitobaariin yhtä aikaa, mutta tila alkaa olla vähissä:

Tänään otin pennuista nopeasti uudet kuvat. Yksin kuvaaminen alkaa käydä jo työstä – pennuilla on niin kova meno päällä, etteivät ne meinaa malttaa pysyä paikallaan.

DSC_0099Vohveli 18vrk on ehkä tällä hetkellä pennuista äänekkäin, etenkin nälkäkiukun iskiessä. Se on yhä pentueen pienin, mutta sisua sillä tuntuu olevan senkin edestä. Vohveli on ruoka-aikojen ulkopuolella melko rauhallisen oloinen, kiipeää mielellään syliin silloin, kun siellä on tilaa. Hauska pikku-ukko!

DSC_0051Hattara 18vrk on rauhallisen oloinen tyyppi myös, mutta nälän yllättäessä sitä ei pidättele mikään. Se makoilee mielellään ketarat ojossa sylissä vatsan ollessa täynnä ja nauttii muutenkin huomiosta. Hattara on esitellyt sisarustensa kiusaksi jo varsin paljon leikkiyrityksiä, vain huomattavan kokoiseksi kasvanut vatsa hieman hidastaa menoa 😀

DSC_0062Korppu 18vrk on tytöistä tällä hetkellä tasaisimman oloinen ja rauhallinen, se metelöi hyvin harvoin ja on muutenkin aika rauhallinen liikkeissään. Korppu kiipeää hyvin mielellään syliin ja nukahtaa sinne, joskus uni saattaa yllättää kesken kiipeämisenkin! Korppu on esitellyt leikkiyrityksiä pääasiassa vasta selällään maaten, ehkä se jossain kohtaa intoutuu leikkimään jaloillaankin 😀

DSC_0086Tuiman näköinen Marenki 18pv on luonnossa kaikkea muuta kuin tuima – se on varsinainen menijä ja seikkailija! Marenki on yleensä aina siellä, missä tapahtuu, toki ehtiväisen luonteensa ansiosta se ennättää paikalle nopeasti, jos ei itse ole tapahtumien keskiössä. Marenki tykkää myös ottaa rennosti ja pusutella, sisarusten yli kiipeämisen lomassa ehtii vähän kiipeillä syliinkin.

DSC_0127Marsipaanista 18vrk on muutamassa päivässä kuoriutunut oikea hurjimus – se kiipeilee ihan urakalla mitä ihmeellisimmissä paikoissa (yleensä Keksi-maman selässä), säestää leikkejä hurjilla äänillä ja kävelee pennuista tällä hetkellä parhaiten. Tästä tytöstä taitaa olla tulossa varsinainen vauhtimimmi, ja luonnettakin tuntuisi olevan! Tällä hetkellä tuntuu, että Marsipaani on kehityksessä hieman muita sisariaan edellä.

DSC_0132Pannari 18vrk on herännyt liikkumaan ja leikkimään hieman muita sisariaan myöhemmin, mutta tulee kyllä perässä. Se on Korpun tapaan todella rauhallisen ja vakaan oloinen, tästä pennusta huokuu jotain spesiaalia ❤ Pannari on lähtenyt leikkeihin kivasti mukaan, mutta iso koko ja motoriikan kömpelyys hieman vielä rajoittavat menoja. Pannari kiipeää myös mielellään syliin ja nautiskelee rauhallisista unosista.

DSC_0043Lettu 18vrk on edelleen pieni pusukone ja kovasti haastamassa sisaria leikkimään. Lettu on yleensä etunenässä kiipeämässä syliin, mutta sylissä menojalka vipattaa ja sitten onkin jo kiire eteenpäin. Letulle on tulossa hirmuisen valloittavat kasvot ja sydämen sulattava katse (kuten toki kaikille muillekin!) – kuka tätä tyttöä voi vastustaa!

DSC_0020Rinkeli 18vrk näyttää kuvassa myös melko tuimalta, ja luonnetta sillä kyllä tuntuu olevan. Siitä on kehkeytymässä pieni tuhmeliini – se yrittää haukata sisaruksiaan milloin hännästä ja jalasta, ja se on yleensä paikalla aina siellä, missä jotain tapahtuu. Ehtiväinen tyttö! Rinkeli ennättää leikkien lomassa myös kiivetä syliin ja vähän pusutella.

Muutamia leikkivideoita näytille vielä tähän alle:

Pentujen touhuja on hauska seurata – tuntuu, että ne kehittyvät jokaisten unien välissä huimasti. Aika usein tulee tunne, että haluaisi jo tietää, millaisia näistä oikein isompina tulee, vaikka toisaalta toivoo, etteivät nämä söpöläiset koskaan kasvaisi isommiksi. Nämä osaavat kyllä kietoa pienet tassunsa ihmisten sormien ympärille ❤