Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Nuppu luustokuvissa

Marin ja mun yhteisomistustyttö Nuppu (Titangus Daracha) kävi tiistaina läpivalaisussa, ja tänään saatiin viralliset tulokset: lonkat B/B, kyynärät 0/0 ja selkä VA0 ja LTV1! Paljon onnea Marille terveestä harrastuskaverista! ❤️australianpaimenkoira_22Ihanan kuvan Nupusta otti Aino Pikkusaari.


Jätä kommentti

Kasvattien kisakuulumiset ja syksyn Empputreffit

Kisatulosten päivittely on jäänyt aika vähille, mutta yritän tässä muistella, mitä meidän poppoo on puuhastellut kesän aikana! Kuten tuloksistakin näkyy, Emppupoppoota on purrut agikärpänen 🙂

  • Rufus (E. Wishmaster) on käynyt Reijan kanssa parit agikisat ja vepen alokasluokassa hakemassa hyvää treeniä
  • Messi (E. Naldo) on myös kisannut agilityä, tulosten sekaan on mahtunut jokuset nollatkin 3-luokasta. Kesäkuun alun rallytokokisoista Messille MES87 ja MES95!
  • Noa (E. Norris) osallistui rallytokon sm-kisoihin syyskuun alussa, sieltä tuloksena VOI84! Syyskuun lopussa Noalle rallykisoista myös VOI84 pistettä ja koulari RTK3! Noa kisasi myös Asca-agilityä syyskuun viimeisenä viikonloppuna Vantaalla, novice hyppyradoilta tuloksena kaksi Q:ta ja titteli JS-N!
  • Helmi (E. Neytiri) ja Pipsa ovat jatkaneet agilityn kisaamista 2-luokassa, vaikka tällä kaksikolla olisi oikeus kisata kuninkuusluokassakin 🙂 Tuloksena useampi nolla ja hienoja ratoja!
  • Nada (Hazelmoor Empress Empathica) on myös kisannut agia, 1-luokasta tuli jo toinen LUVA-nolla, joten yhtä uupuu menolippu kakkosiin! Nada kisasi myös koiratanssikisoissa Akaassa elokuun lopulla, sieltä pisteitä 161,67.
  • Moira (Color Runs Ready for Success) on jatkanut kilpailemista agilityssä, useita nollia myös Moiralle 2-luokasta!
  • Nuppu (Titangus Daracha) kisasi myös Asca-agia syyskuun lopussa hyppyradoilla! Nuppu esitteli meille hienoja pätkiä ja upeaa asennetta ❤

Näyttelyissäkin on Emppuja nähty! Tuurin näyttelyssä 8.6. debytoi Helmi, joka sai Paavo Mattilalta hienon arvostelun ja EH:n!

”Hyvärakenteinen narttu. Kuono voisi olla hieman täyteläisempi ja otsapenger aavistuksen selkeämpi. Kaunis kaula. Hyvä runko. Sopivasti kulmautuneet raajat. Hyvä selkälinja. Hyvälaatuinen karva, liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös.”

Minä käytin puolestani Moiran Pihtiputaan ryhmiksessä heinäkuun lopussa, siellä tuomaroi romanialainen Anca Giura. Moikku esiintyi hienosti, tuloksena AVO-H, mikä oli reissun tavoitteenakin 🙂

”Very feminine. Not so typical for the breedstandard. Correct size, beautiful dark eyes. Still light in head and also in substance of body. Good topline. Could have better proportions between height/length. Good movements.”

Helsingissä oli ryhmänäyttely 17.8. jossa tuomaroi Päivi Eerola, siellä kehässä nähtiin Keksi (E. Naroona). Pennut oli siirretty Gladic Goranille, joka arvosteli puolestaan Maarun (E. Shaula).

Maarun arvostelu, tuloksena PEK2 ja KP!

”6,5 months. Correct type, typical head, good pigment. Correct eyes, bite, good size, proportions, substance. Excellent loin, strong back. Correct angulation and movement. Well presented, very promising.”

Keksin arvostelu, tuloksena AVO-H.

”Vankkaluustoinen, tasapainoisesti rakentunut. Tehokkaasti liikkuva narttu. Hyvä raajakorkeus. Reilu lanneosan pituus. Voimakas polvi- ja kinnerkulmaus, hieman kapea rintakehä. Täyteläinen pää. Korvat pystyssä. Hieman kookkaat, keskiruskeat silmät. Mallikelpoinen esiintyminen. Viihtyy kehässä.”

Nuppu kävi Aino Pikkusaaren kuvattavana, tässä muutama maistiainen aivan ihanista kuvista!

Neven ensimmäiset, Hazelmoor Y-pentueen poppoosta on ollut muutama kesän aikana esillä ❤ Nämäkin pennut täyttivät 11.9. jo seitsemän vuotta!

Ruuti (H. Yoiku Yemma) korkkasi hienosti rallytokon mestariluokan piirinmestaruuskisoissa tuloksella MES93! On tainnut myös jäädä päivittämättä, että toukokuussa Ruuti käväisi myös Keuruun ryhmänäyttelyssä israelilaisen Janiki Steinbockin kehässä hakemassa AVO-EH:n:

”Hyvä koko nartulle, sopivat mittasuhteet, melko hento pää. Korvien asento oikea muttei symmetrinen. Hyvä kaula, ylälinja, hännän asento ja takakulmat. Löysät olkapäät liikkeessä.” 

Jogi (H. Yogibear) on kisannut rallytokoa, tuloksina MES80, MES91, MES83 ja MES81, ja käynyt useammassa näyttelyssä kesän aikana.

  • Oulun näyttelyistä 13.7. Marja Talvitieltä AVO-EH:

”Keskikokoa kookkaampi, vahvarunkoinen ja -luustoinen. Takaa kovin voimakkaasti kulmautunut uros. Kuonontyvi saisi olla täyteläisempi. Lentävät korvat. Kovin löysät kyynärpäät, niukat kulmaukset, hieman liian löysät ranteet. Erinomainen karvanlaatu. Liikkuu löysästi edestä, hieman ahtaasti takaa. Ylhäällä kannettu häntä.”

  • Oulun näyttelystä 14.7. Arvid Göranssonilta AVO-ER:

”Utmärkt helhet. Huvud med rätta proportioner och fint uttryck. Bra hals. Lång i länd. Bra kors. Ger stark front. Goda vinklar från skuldra. God steglängd. God vinklar låns. Bra tassar och ben.”

  • Kajaanin ryhmiksestä 17.8. Helin Tensonilta AVO-ERI, SA, PU2 ja toinen SERT!

”Erinomaiset mittasuhteet ja vahva luusto. Oikeanmallinen pää, hieman vaaleat silmät. Rodunomaiset korvat. Erinomainen ylä- ja alalinja, häntä ja kulmaukset. Oikean laatuinen turkki, maatavoittavat liikkeet.”

Jogi

Loppukesän ”main event” on tietysti perinteiset Empputreffit! Aiempina vuosina on treffit ovat olleet aikataulultaan tosi tiiviit – tänä vuonna raskaan kesän jälkeen päätettiin, että nyt otetaan rennosti, treenataan rauhassa ja nautitaan toistemme seurasta. Lauantaina aamu aloitettiin perinteisellä brunssitokolla/-rallytokolla/-tottiksella Köhniön kentällä. Treffeillä oli kivasti porukkaa, mun lauman lisäksi Aino koirineen, Mari Nupun ja Noan kanssa, Venla ja Vilppu & Hulda-cirneco, Saija Ruutin ja Unskin kanssa, Lotta & Yola ja Maria & Fila. Tässä alla muutamat kuvakollaasit:

Treenien päätteeksi otettiin perinteiset posetuspönötykset.

Hazelmoor Yade Yolanda ”Yola” melkein 7v

Hazelmoor Yoiku Yemma ”Ruuti” melkein 7v

Empathica’s You Are Not Alone ”Vilppu” 2,5v

Titangus Daracha ”Nuppu” bikineissään melkein 1,5v

Empathica’s Norris ”Noa” 4,5v

Empathica’s Naroona ”Keksi” 4,5v

Empathica’s Shaula ”Maaru” 7kk

Empathica’s Sinope ”Fila” 7kk

Empathica’s Soraya ”Sara” 7kk

Two Coasts’ Rala ”Lempi” 2,5v

Hazelmoor Natty Napkin ”Rini” melkein 13v

Nuppu & Yola, Nuppu & Noa, Rini & Yola

DSC_0561Keku-mama ja merle-tyttärensä ❤ Kuvan ottaminen ei ollut ihan helppoa, koska…

DSC_0539…kolmiosainen merlepallo 😀

DSC_0602Vilppu, Keksi, Ruuti, Nuppu, Rini, Lempi, Noa ja Yola

Poseerauskuvien jälkeen käytiin pienellä kimppalenkillä, jonka jälkeen vietiin koirat kotiin ja lähdettiin porukalla syömään. Helianna, Simo ja Nekku (Empathica’s Hazelnuts) tulivat myös kylään, Nekusta ei ennätetty ottaa uusia kuvia.

Sunnuntaiaamuksi oli varattu Haukkuvaarasta iso kenttä agilitytreenejä varten. Ensin pentujen ja aloittelevien treeniä tekevien kanssa aloiteltiin, edistyneemmille oli sitten ihan ratatreenin tynkää luvassa. Sirpa, Ari ja Haba (Empathica’s Saros) sekä Pipsa ja Helmi (Empathica’s Neytiri) osallistuivat lauantain poppoon lisäksi agiin, mutta viralliset poset jäivät heistäkin ottamatta. Myös Eve jaksoi tulla viettämään päivää meidän kanssa, vaikka suru oli vielä niin lähellä ❤

S-pentujen treeneistä Aino oli tehnyt ihanan koontivideon:

Venla ja Mari taisivat pääasiassa vastata kuvien ottamisesta isojen koirien treeneistä, kiitos!

DSC_0643Helmi

DSC_0682Yola

DSC_0729Lempi

DSC_0747Vilppu

DSC_0787Nuppu

Treenien päätteeksi lähdettiin vielä hieman pienemmällä porukalla uittamaan koiria ja käymään pienellä lenkillä, osa lähti ajoissa kotimatkalle.

Mukavasti saatiin viikonloppu vietettyä, vaikkei niin hirveästi treeniohjelmanumeroita ollutkaan. Oli ihana ja voimauttava tapaaminen – paljon tuli naurettua, vaikkei ihan ilman itkuakaan viikonlopusta selvitty! Seuraavia treffejä odotellessa!

DSC_0683


Jätä kommentti

Pitkä musta kesä

Blogihiljaisuus on ollut koko kesän aika totaalinen, ei vain ole ollut jaksamista kirjoittaa. Tuntuu, että koko kesä on ollut vain yhtä helvetin OCD:tä ja alamäkeä. Ja sitähän se on ollutkin – ei siitä ole päässyt irti. Huoli on läsnä edelleen – niin oireilemattomista kuin leikatuista pennuista ja pentunsa menettäneiden jaksamisesta. Tätä huolta on tiedossa vielä pitkän aikaa – tuskin kukaan meistä hengittää kovin vapautuneesti ennen kuin pentujen kasvu on ohi. Kasvu toki hidastuu koko ajan, minkä pitäisi pienentää sairastumisen riskiä, mutta niin monesti on matto vedetty kesän aikana jalkojen alta, ettei uskalla huokaista.

DSC_0024

Tämän kesän piti olla ihan erilainen kuin millaiseksi se osoittautui. Täynnä seikkailuja, auringonpaistetta ja kaikkea kivaa. Yritän muistella tähän postaukseen nyt muita juttuja kuin pentujen sairauskertomuksia.

DSC_0107DSC_0079DSC_0294

Juhannuksen tietämillä pennut harjoittelivat uimista. Maarusta (E. Shaula) tuli nopeasti Keksi-maman innoittamana vesipeto. Sara (E. Soraya) intoutui vähitellen myös. Haba (E. Saros) oli päässyt vesipelastustreeneihin turisteilemaan, ja siitä kehkeytyi nopeasti taitava uimari. Puhtikin saatiin uimaan siskojen uimakoulussa juhannuksen pyhinä.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla meillä oli ison porukan ajat Maaria Kaiperlan osteopatiahoitoihin, omien lisäksi mukana olivat Keksi (E. Naroona) ja Maaru sekä Vips (E. Salacia) ja Puhti (E. Sirius). Myös Nemi (E. Sedna) tuli Even kanssa Mikkelistä hoidettaviksi. Maaria hoiti Nemin jalkaa sekä käsin että laserilla, liukastumisen seurauksena pohjeluu oli ottanut runtua ja polvi oli varsinainen oireileva alue. Puhtilla oli ongelmia nopean kasvunsa kanssa, mutta Maaria sai onneksi helpotettua Puhtin oloa. Keksi oli toipunut pentujen jäljiltä tosi hyvin, ja ohjeistuksena oli ”jatkaa tiukkaa ajoa” eli palata normiarkeen. Maarulla ja Vipsillä oli molemmilla lantiossa pientä hoidettavaa, mutta tilanne muuten varsin hyvä. Saralla oli myös lantio lähtenyt pois linjasta, sen liikkeessä silmääni oli pistänyt vasemman takajalan erikoinen sivupotku, joka katosi lantion oikaisun myötä. Lempi oli vetänyt takapään jäykäksi, mutta tilanne ei ollut kovin huono. Rinillä oli ikääntymiseen liittyvää hoidettavaa, mutta sai kehuja, että on ikäisekseen hyvässä kunnossa ja kovin elinvoimainen.

DSC_0234Sara, Haba ja Maaru kesäkuun lopussa

Oltiin Ainon kanssa mietitty alkukesästä osallistumista Vantaalla oleviin ASCA-agilitykisoihin heinäkuun alussa. Pentumurheiden alettua musta tuntui, ettei nyt ole voimia eikä tuntuisi sopivaltakaan lähteä. Paluuviestinä sain ilmoituksen, että Aino oli maksanut meidän molempien kisastartit. Niinpä ajeltiin heinäkuun ekana viikonloppuna Helsinkiin kisaamaan.

Lempi oli ilmoitettu kahdelle novice-tason hyppyradalle sekä lauantaille että sunnuntaille. Mulla ei ole entuudestaan kokemusta ASCA-agista, ja edellisistä agilitykisoistanikin on jo vierähtänyt aika monta vuotta. Tiesin, että Lempi ei koulutuksellisesti ihan vielä ole kisakuntoinen monessakaan asiassa. FCI-agiin verrattuna novice-radat olivat kuitenkin ihanan suoraviivaisia ja säännöt hieman helpommat (ei esim. kieltoja). Niinpä lähdettiin kokeilemaan, tavoitteena, ettei tiputeltaisi hirveästi rimoja.

Lauantaina 6.7. kisat menivät aika pitkälti harjoittelun piikkiin. Luotin vähän liiankin itsevarmasti, että Lempi poimii esteet linjalta, mutta eihän se tehnyt niin 😀 Ensimmäinen rata oli puhdas, mutta tuli reippaasti yliaikaa. Toinen rata oli hieman sujuvampi, mutta yksi hyppy mentiin väärään suuntaan esteen ohituksen seurauksena.

Sunnuntaina 7.7. radat olivat lauantaihin verrattuna hieman haastavammat. Ohjasin Lempiä vähän napakammin, ja vaikka tyylipuhtaita nämäkään radat eivät olleet, niin sujuvammilta ne kyllä tuntuivat. Lempin ohjaamisessa tuottaa hieman haasteita videoillakin näkyvä putkihulluus 😀 Mutta ihmeen kaupalla sunnuntain molemmat radat menivät ihanneajan sisään, minkä ansiosta saatiin kaksi Q-tulosta ja titteli JS-N!

Hyvä meidän joukkue!

Kisoja seuraavana maanantaina treenattiin rataa, ja sieltä oli tällainen pätkä tallentunut videollekin. Tässä muuten tehdään ekaa kertaa puomia radalla:

Agility on kyllä muutenkin pitänyt jollain tapaa kesän ajan pinnalla. Lempi on tosi kiva ja palkitseva ohjattava. Kevät ja kesä treenattiin mölliryhmässä, ja nyt syyskuun alusta aloitettiin kisaavien ryhmässä Ainon koutsattavana. Kisaavien ryhmän treenit on meille vielä aika haastavia (tälleen parin treenin kokemuksella), eikä tavoitteena ole tämän vuoden puolella päästä kisaamaan, mutta tehdään töitä esteosaamisen varmistamiseksi ja kisoja kohti pikkuhiljaa. Ensi vuonna olisi tavoitteena päästä virallisille agiradoille kirmaamaan.

Lempin kanssa kokeiltiin alkukesästä myös vetohommia! Lempiltä ei vetäminen tule kovin luonnostaan, mutta näköjään oikein motivoituna tätäkin voi treenailla 🙂 Sainkin Lindalta videosta vielä vinkkejä, että jatkossa kannattaa sijoittua pyörän kanssa suoraan koiran taakse, tuossa ajauduin vähän sivuun.

DSC_0252

Saukon kanssa treenien pääpaino on ollut agilityssä, mutta vähän on treenattu myös tokoa, rallya ja noseworkkia. Paimentamaan päästiin vain kerran, jossa todettiin, että jos aika oli tehnyt hyvää koiralle, niin sitä se ei ollut tehnyt ohjaajalle… Tokossa käytiin kokeilemassa kisaamista Jämsän kisoissa elokuussa Kurtin tuomaroimassa kokeessa. Kokemuksena ihan jees, nyt tiedän, miten Lempiä ei kannata viedä kokeeseen. Saatiin 2-tulos 150 pisteellä, joka oli meille treenimäärään nähden ihan oikeutettu. Ilman hypyn nollaamista olisi ollut tsäänssit ykköseenkin, mutta treenaillaan lisää ja kokeillaan sitten myöhemmin uudestaan.

Lämpimän kesän ansiosta tuli uitettua koiria paljon, ja sehän on kovasti Lempin mieleen. Kameraa tuli ulkoilutettua verrattain vähän, mutta joitakin otoksia kesältä tässä postauksessa on.

Kun vauhtia on enemmän kuin järkeä…

Aina uuden koiran tullessa laumaan väistämättä miettii, miten se vaikuttaa laumadynamiikkaan ja -hierarkiaankin. Sara on sujahtanut laumaan tosi kivasti. Lempin kanssa ne ovat ylimmät ystävykset, ja Riniä kohtaan Sara on varsin kunnioittava – ainakin pääosin. Kovin vakavasti se ei ota, jos aikuinen koira sitä ojentaa, parhaimmillaan saattaa urputtaa vähän takaisin. Lempi, joka ei sano Saralle juuri koskaan mistään mitään, on hyvää vauhtia menettämässä paikkansa lauman keskimmäisenä.

Sara on juuri sellainen pentu, jota Keksistä toivoinkin – reipas, ennakkoluuloton, avoin. Ja aika passelin kokoiseksi pieneksi taskuraketiksi Sara taitaa olla jäämässä – korkeutta on nyt n. 46cm ja painoa viime viikon punnituksessa 14,6kg. Harrastuksiin löytyy potkua. Kesä on puuhasteltu lähinnä tokon ja rallytokon parissa, joskin Hazeltapaamisessa Sara pääsi tekemään alkeita myös noseworkkiin. Siitä löytyy yllättävän totinen puoli, kun päästään töihin, vaikka muuten se on yhdenlainen pelle. Kesäloman loputtua Sara kunnostautui myös askartelijana (hyvästi tietokoneen virtajohto, pleikkarin kapulan latausjohto, lukemattomat kynttilät, matto jne), ja muutaman epäonnistuneen tilanjakoyrityksen jälkeen koirat ovat nykyään viettäneet yksinoloajat yläkerran vierashuoneessa, joka modattiin pentuystävälliseksi. Sen jälkeen yksinolot ovat sujuneet paremmin ainakin tuhojen puolesta. Sara on toistaiseksi vaikuttanut varsin vahvatahtoiselta ja itsepäiseltä – miten alle vuosikas voi olla jo tällainen junttapulla!

Sara pääsi heinäkuun lopussa käväisemään kertaalleen lampaita moikkaamassa. Aluksi se oli aika jännittynyt lampaita kohtaan, mutta melko nopeasti alkoi työstää itseään jännityksen yli. Aitauksessa se oli äänekäs, mutta siihen ei nyt lähdetty puuttumaan – kouluttaja oli sitä mieltä, että Sara haukulla hakee itselleen varmuutta. Aika nopeasti pentu alkoi tehdä lampaiden koontia, ja videolle on tallentunut hetki, kun Sara palauttaa yhden hatkaan yrittävän lampaan takaisin laumaan ❤ Tänä kesänä paimennukset jäivät aika vähälle, mutta yritetään ensi vuonna päästä heti keväästä paimennushommiin!

Rini on voinut pääosin tosi hyvin. Ikä näkyy arjessa sen verran, että mummun päivät menevät mukavasti nukkuen. Se käy edelleen samat lenkit muun porukan kanssa, askel on vähän hidastunut eikä se lähde kovin kauas. Kuulo on selkeästi heikentynyt eikä näkökään ole ennallaan. Siitä olen ollut iloinen, että vaikka käydään välillä pitkiäkin lenkkejä, levon jälkeen ei ole havaittavissa jäykkyyttä tai ontumisia. Rinillä menee ikäisekseen hyvin.

Kuten kuvistakin näkee, mieli on vielä virkeä. Mummu on saanut mielenvirkistykseksi tehdä vähän toko-, nosework- ja rallyjuttuja, mutta sanomattakin lienee selvää, että kovin tavoitteellisesta toiminnasta ei enää puhuta. Aina välillä herkistyn ajatellessani, millainen matka meillä on ollut vuosien aikana tähän hetkeen, mitä kaikkea on yhdessä koettu ja mistä kaikesta on selvitty. Mun sielunpuolikkaani ❤

DSC_0317

Elokuussa käväistiin tälle kesälle toisen kerran Maaria Kaiperlan hoidettavina. Puhti oli hoidettavana ekaa kertaa leikkauksen jälkeen. Se oli kompensoinut jalkoja lantiolla ja selällä, mutta antoi hoitaa hyvin, ja hoidosta oli paljon apua – se tuli hyvään saumaan. Sara oli todennäköisesti lomalta töihin palattuani kiipeillyt yksin ollessaan pöydällä, ja sen tiimellyksessä joko pudonnut tai tullut huonosti alas, se oli tosi kipeä eikä olisi meinannut millään antaa hoitaa kipeämpää puolta lantiostaan. Olin kyllä huomannutkin muutoksen liikkeessä, onneksi osteopaatin hoitoon ei ollut kovin pitkä aika. Heti, kun kipukohta hellitti, koiran ilme muuttui ja Sara nukahti. Hoidon jälkeen on ollut ilo katsella vaivattoman kaunista liikettä.

Lempin olin ajatellut olevan suht ok, olin hoitanut sen itse parisen viikkoa aiemmin, ja tuntui, että se lähti ihan hyvin auki. Takapää oli kuitenkin taas varsin jäykkä, ja Lempilläkin oli vaikeuksia asettua hoidettavaksi. Maarian mukaan Lempin jäykkyys on peräisin kesken olevasta kehityksestä – etu- ja takapää eivät keskustele vielä keskenään. Kysyin jo vähän huolissani, että pitääkö tässä ryhtyä harkitsemaan agilityn harrastamisen järkevyyttä, mutta kuulemma sen pitäisi olla ok, kun vastapainona vaan on myös muunlaista tekemistä.

Rinin tiesin olevan ihan kauheassa kunnossa, ja sitähän se olikin. Rinillä kävi 1,5 viikkoa ennen osteopaattireissua haaveri – se oli luultavasti yövuoroni aikana yrittänyt päästää Saran pentuaitauksesta, ja sitä yrittäessään varvas oli jäänyt pihtiin pentuaitauksen kahden palasen saumaan. Siinä oli mullakin työtä saada varvas irti. Mummu oli ihan voipunut ja kivuissaan, ja pelkäsin, että näinköhän se nyt on menoa. Eläinlääkäri tutki jalan, ja kuin ihmeen kaupalla selvittiin mustelmalla, pienellä haavalla ja varpaan turvotuksella. Onneksi.

70256307_2406222696258156_7020367926439968768_n

Nyt tassu on jo ihan ennallaan – haava on parantunut, turvotus poissa eikä mustelmaakaan enää näy. Mutta kyllä säikäytti! Eipä ollut aiemmin käynyt mielessä, että näinkin voisi käydä. Nyt on pentuaitaukset raivattu varastoon pois silmistä.

Viime viikolla lomailtiin töistä ja reissuttiin koko viikko – ensin Joensuussa jokunen päivä, sitten päivä kotona / Mikkelissä Eveä ja Eemeliä moikkaamassa ja loppuviikko Helsingissä. Joensuussa juhlistettiin Rinin 13-vuotissynttäreitä lenkkeilemällä, herkuilla ja käymällä ajamassa jälkiä koko lössin kanssa, Keksi oli lauman vahvistuksena myös reissussa mukana. Reissu meni mukavasti, ja oikeastaan tuntui, että vaikka ei ollut koko lomalla aikaa oikein istua ja huokaista, niin tämä oli hyvä ja tarpeellinen irtiotto arjesta.

Helsingissä tai oikeammin Vantaalla oli tarjolla viikonlopun verran Asca-agilityä, ja niin kiva tapahtuma se oli jo heinäkuussa, että sinne lähdettiin uudestaan Ainon ja koiralauman kanssa. Olin ilmoittanut Lempin seitsemään starttiin: lauantaina harjoituksen nimissä yhdelle novice gamblers -radalle ja kahdelle open hyppyradalle; sunnuntaina kahdelle novice gamblerssille ja kahdelle novice regular -radalle. Ennen kisoja mietitytti, että ahnehdinko liian ison palan – kontaktit eivät vielä ole valmiit, estevarmuudessa olisi vielä työstämistä, keppejä ei vielä olla tehty ilman ohjureita ja seitsemässä radassa on nuorella koiralla (ja ohjaajallakin) aika paljon tekemistä.

Lauantaina aloiteltiin gamblerssilla. Tehtiin ihan hyvä suunnitelma esteistä, Lempillä oli vähän omia sovelluksia, mutta saatiin kerättyä pisteitä varsin hyvin. Varsinainen gamble-osuus ei onnistunut, ei olla vielä ihan hirveästi tehty rataa niin, että koira suorittaa esteitä kauempana ohjaajasta. Mutta hyvää harjoitusta!

Päivän onnistumiset tulivat hyppyradoilta – Lempi kulki tosi hyvin ja radat olivat profiililtaan meille sopivia. Tässä näkyi, kuinka paljon kehitystä on tapahtunut heinäkuun kisoista. Molemmat radat virheettömästi maaliin, tuloksena Q:t ja Lempille uusi titteli JS-O!

Sunnuntaina sitten jatkettiin novice gamblerssin parissa. Ohjaajalla oli takki jo ihan tyhjä huonosti nukutun pe-la -yön ja lauantain 11-tuntisen kisapäivän jälkeen. Ekalla radalla juoksu ei meinannut millään kulkea, Lempillä oli taas omia ajatuksia radan kulusta, mutta saatiin taisteltua gamble-osio aikarajan puitteissa maaliin, ja tuloksena Q! Kävin välissä ottamassa vähän lepiä autossa, toisella radalla kulki jo vähän paremmin. Myös toinen gamble-Q oli tosi lähellä, aika loppui vähän kesken gamble-osiossa, mutta saatiin tosi hyvä treeni! Sunnuntain gamblers-ratojen videoita mulla ei näköjään puhelimessa ollutkaan, mutta yritän ne lisätä jälkikäteen, kun saan niitä Ainolta.

Iltapäivällä viimeisenä olivat regular-radat. Pitkät kisapäivät alkoivat painaa niin koiraa kuin ohjaajaa. Lempi painoi yhdestä hypystä ohi, ja sitä korjatessani se hyppäsi hypyn väärään suuntaan, mistä hylky. Saatiin sitten rauhassa harjoitella radalla keppien hakemista, mikä olikin ihan tarpeen. Toisella radalla ohjasin taas vähän napakammin, mutta suu aukesi kertaalleen juuri koiran ollessa riman päällä, minkä seurauksena rima tippui. Keppien aloitus oli vähän epävarma, mutta kehulla lähti hyvin pujottelemaan, joten rata oli ihan hyvän fiiliksen lopetus pitkälle kisaviikonlopulle. Olin jotenkin ajatellut, että virheitä tuli enemmän, joten olin ihan äimänkäkenä, kun Aino kävi tulostaululta lukemassa, että saatiin 5 pisteen Q! Tää on Asca-agissa hauskaa, että pikkuvikaisella radallakin voi saada Q:n.

Viikonlopun kisojen tavoitteena oli olla tiputtelematta paljon rimoja, tehdä hyviä kontakteja ja saada kaksi Q:ta. Rimoja tippui tasan yksi (siitäkin saan syyttää itseäni), Lempi teki pääasiassa kontaktit tosi hyvin, keinu onnistui useammalla radalla hyvin, keppien aloitus onnistui kertaalleen hyvin, saatiin 4 Q:ta ja yksi uusi tittelikin! Olen niin ylpeä Saukkokoirasta ❤ Kunhan vähän vielä treenataan esteosaamista lisää, niin vitsi siitä tulee hyvä! Maltan tuskin odottaa ensi vuoden Asca-kisoja, me ollaan niin messissä!

Rini sai viettää lepopäiviä Ainon isän huomassa Seelan kanssa, ei oikein enää mummua raaski istuttaa pitkiä päiviä autossa. Sara oli kisaturistina mukana, se oli odotusaikoina mukana kävelylenkeillä ja kävin sen kanssa molempina päivinä vähän treenaamassa häiriössä vieraassa hallissa. Sara oli tosi lunkisti hälinässä, vaikka agiradalla äänekkäät koirat meinasivat pientä koiraa hieman lietsoa kanssakiljuntaan 😀

Maanantaina pidettiin ansaittu lepopäivä, tiistaina oli edessä paluu arkeen ja sorvin ääreen. Joskopa sitä nyt taas hetken jaksaisi.

72633697_2385991388330220_3166270149971935232_n


Jätä kommentti

Rini 13 vuotta!

DSC_0004Rakas mummukoira, kultainen Rini, täyttää tänään 13 vuotta! ❤ Minun ensimmäiseni, unelmieni täyttymys. Miten ihana ja viisas olitkaan jo meille tullessasi, ja miten ihana ja viisas sinusta on näiden vuosien aikana tullut! Paras Koira ❤

Ikä on kuitenkin tehnyt tehtävänsä – kuulo ja näkö ovat huonontuneet, uni on syvempää ja riehumiset on jätetty jo nuoremmille. Mieli on kuitenkin virkeä, ja silmiin syttyy yhä tuttu ja niin rakas palo, kun mielenvirkistykseksi puuhastellaan. Rini on fyysisesti ikäisekseen hyvässä kunnossa, se kulkee yhä mukana samat pitkät lenkit kuin nuoremmatkin. Edellisellä osteopaatin hoidolla tuli kehuja, että eipä koiran kehosta uskoisi, että ikää on jo niinkin paljon.

DSC_0216Vanhoissa koirissa on jotain ihanaa ja erityistä ❤ Toivon tätä joka vuosi, mutta olisipa näitä yhteisiä aikoja edessä vielä pitkään. Tänään on ollut ensimmäinen kerta, kun toinen plyy ei ole ollut täällä synttärijuhlia juhlistamassa.

DSC_0016Rakkaat mummut vuosi sitten

Lentosuukot rakkaalle Nevelle tähtien taa, mulla on ihan hirveä ikävä 💔


1 kommentti

Rakas Nemi

Sydän on ihan rikki, vieläkin. Me hävisimme toisen taistelun.

DSC_0113Empathica’s Sedna ”Nemi” 30.1.2019-20.8.2019

”Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys,
lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä,
jossa kuljimme yhdessä ja
etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua,
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi.
Ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi,
aina sinussa.”

Nemi oli Keksin pennuista meidän pieni prinsessa alusta asti. Niin kaunis sekä päällepäin että sisältä, kauniit silmät huokuivat hyväntahtoisuutta ja lempeyttä – jotain sisäistä viisautta. Nemi oli pentulaatikossa ensimmäisiä, joiden häntä alkoi heilua. Aika nopeasti näin Nemissä paljon Nessu-mummua – sama lempeä ja hyväntahtoinen katse. Ja mitä pitempään Nemiä katselin, sen enemmän se Neveä muistutti.

Nämä pennut olivat niin hartaasti odotetut ja rakastetut. Se ei kuitenkaan riittänyt varjelemaan näitä pieniä kultakimpaleita maailman pahuudelta. Nemi oli pennuista ensimmäinen, jolla OCD todettiin. Sillä tulehdusmuutokset olivat päässeet pahimmaksi. Polven leikkaus kuitenkin onnistui hyvin, ennuste oli varovaisen toiveikas. Kuntoutus alkoi hyvin. Sitten yhtäkkiä jalka oli pois pelistä. Antibiootti- ja kipulääkekuuri annettiin ja rukoiltiin, että kyse on niveltulehduksesta. Oireet kuitenkin palasivat pian lääkekuurien loputtua.

Nemi kävi ct-kuvassa. Kintereet olivat täysin siistit, mutta leikatussa polvessa oli uusia irtopaloja, joiden hoito olisi vaatinut uuden leikkauksen, uuden kuntoutuksen, viikkoja lisää rajoitettua elämää epävarmalla ennusteella. Se ei olisi ollut Nemin arvoista.

Lämmin osanottoni Eveliinalle ja Eemelille valtavaan suruun 💔 Kiitos parhaasta ja ihanimmasta kodista Nemille ja kaikesta, mitä Nemin hyväksi teitte. Olen niin pahoillani, että tässä kävi näin.

Tässä muutamia Even ottamia kuvia Nemistä. Vieläkin tulee itku näitä katsellessa. Niin rakas pieni mustikki, joka oltaisiin niin kovasti haluttu vielä pitää. Miten epäreilua ja väärin, ettei niin voinut olla…


2 kommenttia

Synkissä vesissä

Meille ei kuulu hyvää.

Jokaiseen pentueeseen liittyy riskejä, koska täydellisiä koiria ei ole – tämän ajatuksen tiedostin hyvin jo kauan ennen kuin aloin edes haaveilla koirien kasvattamisesta. Riskien minimoimiseksi olen yrittänyt kartoittaa suunnittelemieni pentueiden vanhempien takaa tulevat riskit mahdollisimman tarkkaan eri keinoin: hyödyntämällä sukutauluanalyysiä, tutkimalla KoiraNettiä, kyselemällä kasvattajilta ja harrastajilta, teettämällä terveystutkimuksia, näkemällä jalostukseen käytettäviä koiria ja niiden sukulaisia mahdollisimman useissa eri tilanteissa… listaa voisi jatkaa loputtomiin. Lopulta muodostuu lista sairauksista ja ominaisuuksista, joiden suhteen pentuetta suunnitellessa ja toteuttaessa ottaa tiedostetun riskin. Tiedostettujen riskien suhteen jännittää enemmän ja vähemmän koko koirien eliniän, olivatko riskit ottamisen arvoisia.

Mutta miten varaudut riskeihin, joita et osannut odottaa?

DSC_0807

Huolet ja murheet alkoivat oikeastaan jo toukokuun alussa, Emppuleirillä. Kiinnitin sunnuntaiaamuna huomiota aamukiepillä, kun meidän mukana ollut Nuka (Empathica’s Scorpius) liikkui epäpuhtaasti. Mainitsin Heliannalle ja ohjeistin seuraamaan ja hakeutumaan herkästi eläinlääkäriin, jos pitkittyy. Nykyään suosittelen vielä herkemmin hakeutumaan myös osteopaatille, joka pystyy hoitamaan kehoon kivun seurauksena aiheutuneita kompensaatioita niiden varsinaisten kipua aiheuttavien syiden lisäksi. Nuka kävi seuraavalla viikolla eläinlääkärissä, jossa se kuvattiin. Todettiin kuormitusta olissa, mutta ei oikein mitään muuta. Kipulääkkeet matkaan, osteopaattikin pennun hoiti ja kehotti jatkossa välttelemään törmäilyjä.

Siitä vähän aikaa eteenpäin Nukan sisko Nemi (Empathica’s Sedna) liukastui lenkillä ja alkoi ontua oikeaa takajalkaa. Kipulääkkeillä ja levolla ontuminen helpotti, kunnes päivänä eräänä Nemi pääsi livahtamaan irti pannasta ja vetämään pienet hepulit. Ontuminen pahentui sen seurauksena. Ennen eläinlääkärikäyntiä liike ehti hieman parantua. Eläinlääkäri havaitsi tutkimuksissa, että toinen polvi on löysempi kuin toinen, oireet viittasivat ristisidevammaan. Jatkotutkimukset veivät ortopedille, röntgenkuvissa ei näkynyt murtumaa (toisin kuin Keksillä aikanaan), polvessa oli hieman turvotusta, mikä myös tuki ristisidevamman diagnoosia. Sen verran ortopedi tiesi kertoa, että niin pienelle pennulle TTA- ja TPLO-leikkaukset olisivat poissuljettuja, koska kasvu on vielä kesken. Pelättiin pahinta, koska ei ole reilua omistajille eikä pennullekaan rajoittaa pennun elämää kuukausiksi ennen mahdollista leikkausta, siitä seuraavaa toipumista ja kuntoutusta…

Sitten ortopedi oli soittanut Evelle uudelleen perään. Klinikalla ortopedit olivat keskustelleet keskenään, että jos ristisideleikkaus olisi Nemille tarpeellinen, siihen voisi soveltua CBLO-tekniikka, jossa kasvuruston alueeseen ei kajota. Uskalsimme vähän alkaa toivoa, Nemille varattiin aika polven tähystykseen, jossa todettaisiin ensin vammat ja tehtäisiin tarvittavat toimenpiteet.

Nemin polvi tähystettiin heinäkuun alussa. Yllätys oli melkoinen, kun kävi ilmi, että ristiside oli täysin ehjä, mutta polvessa olikin irtopala. Irtopala oli hangannut ristisidettä ja aiheuttanut ärsytystä nivelessä, minkä vuoksi sinne oli ehtinyt tulla tulehdusmuutoksia – siitä syystä ristisidekin oli löystynyt. Ristisidevammasta diagnoosi vaihtuikin osteokondroosiin eli OCD:hen. Tähystyksessä irtopala poistettiin, nivelpintaa siistittiin ja Nemille annettiin PRP-hoito. Ennuste toipumisesta on varovaisen toiveikas, sillä irtopala ei ollut nivelen kantavalla pinnalla, mutta ristisiteen löysyys lisää ristisidevamman riskiä, kunnes polven ympärillä olevat tukilihakset saadaan kasvamaan ja kehittymään polven tueksi.

Yhden viikonlopun ajan ehdittiin hieman huokaista ja toivoa, että pahin olisi takanapäin.

DSC_0770

Maanantaina olin treeneissä, kun Heliannalta tuli viesti, että Nuka on menossa ct-kuvaukseen. Ontuminen ei ollut loppunut. Pahimmat pelkoni kävivät toteen, ct-kuvien tulokset olivat murskaavat – OCD-muutoksia molemmissa kyynärissä ja toisessa olassa alkavia muutoksia, kyynäriin oli lisäksi ehtinyt kehittyä nivelrikko. Radiologin lausunnossa olan muutokset katsottiin vielä olevan normaalin rajoissa, mutta kyynärien tilanne oli huono. Todella huono.

Tässä vaiheessa ajattelin, että vaikka Nemi ja Nuka molemmat olivat selkeästi oireilleet jo jonkin aikaa, niin oman ja muiden pentujenomistajien mielenrauhan vuoksi olisi hyvä tietää, miltä muiden pentujen luustot näyttävät. Muilla pennuilla ei ontumista ollut, mutta oltiin omistajien kanssa yhtä mieltä, että on parempi tietää mahdollisimman hyvissä ajoin, jos pommeja on muhimassa lisää. Jyväskylän porukalle järjestin joukkokuvauksen, aika saatiin seuraavalle viikolle.

DSC_0853

Klinikalla oli aika synkkä tunnelma jo ennen kuin yhtään pentua oli kuvattu. Vaikka pennut eivät ole tämän vanhempia, meistä on tullut sen verran tiivis porukka, että myötäeletään mukana muiden iloissa ja suruissa. Ensimmäisenä kuvattavana oli Haba (Empathica’s Saros). Olin toiveikas Haban suhteen, sen liikkeet olivat näyttäneet niin hyvältä aina, kun sitä olin nähnyt. Vasemmassa olassa näkyi pientä röpelöisyyttä. Oikeassa polvessa näkyi OCD:lle tyypillinen kolo.

Sitten tuli Puhtin (Empathica’s Sirius) vuoro. Puhtin kuvat näyttivät hyvältä siihen saakka, kunnes polvikuvat olivat syynättävänä. Muutos ei ollut niin selkeä kuin Haballa, mutta sielläkin näkyi poikkeavuutta, joka voi viitata OCD:hen.

Maarun (Empathica’s Shaula) kuvia katsoessa tuntui, ettei henki enää kulje. Maarun kuvat näyttivät kuitenkin hyvältä, niissä ei ollut havaittavissa poikkeavuutta. Myös Sara (Empathica’s Soraya) on tämänhetkisten kuvien valossa terve. Nemi kävi klinikalla kuvauttamassa etupään, sillä sitä ei ollut tähystyksen yhteydessä kuvattu. Nemillä ei etupäässä ollut muutoksia.

Yksi taistelu me kuitenkin hävittiin.

DSC_0190Empathica’s Scorpius ”Nuka” 30.1.2019-18.7.2019

”On kolme ääretöntä asiaa: taivas tähtineen, meri pisaroineen ja sydän kyynelineen.”

Muistan pentulaatikosta ensimmäisenä syntyneen kauniin mustan pojan, jonka hieno valkoinen kaulus ulottui korviin asti. Pennun työnimeksi tuli Vohveli, meidän Don Vohvelino, kaikkien nälkäisten esikuva. Vohveli oli erityisen tunnettu huudosta, joka pentulaatikosta kaikui, kun maitobaaria ei löytynyt – joskus muutaman sentin päästäkään. Myöhemmin huuto kaikui myös mielipahasta, jos jäi pentuaitauksen väärälle puolelle, tai jos nyt muuten vaan oli liian hiljaista.

Vohveli oli lähempänä luovutusikää, kun sille esiteltiin sohva. Hepulista, joka sohvalle pääsystä seurasi, ei voinut olla liikuttumatta. Se sukelsi sohvatyynyjen ja peiton alle, hepuloi sohvan päädystä toiseen sukeltaakseen taas tyynyjen alle. Silloin tiesin, että tässä pojassa on jotain sellaista huumorintajua ja pilkettä silmäkulmassa, mistä Helianna tykkää. Ja mitä pitempään tätä parivaljakkoa seurasin, sen varmemmaksi tulin, että nämä kaksi oli tarkoitettu toisilleen.

Kukaan ei kuitenkaan voinut varjella Nukaa siltä, minkä geenilotto meille arpoi. Meidän rakkaan Sohvakirpun hyväksi ei ollut tehtävissä mitään. Kyynärät olisi voitu operoida, mutta Nukan elämästä ei olisi saatu kivutonta, nivelrikko oli päässyt niin pahaksi. Nuka matkasi tähtien taa ennen kuin sen elämä ehti edes kunnolla alkaa, ja meille jäi vain tukehduttava, murskaava ikävä, vaikka tiedetään, että tämä oli ainoa oikea ratkaisu Nukan kannalta. Lämmin kiitos Heliannalle ja Simolle parhaasta, rakastavasta kodista rakkaalle Nuketille ja valtavasti voimia suruun ❤

DSC_0180Rakas pieni Nuka ❤

Saman viikon lopulla kuvattavana kävi Vips (Empathica’s Salacia) ja seuraavan viikon alussa pentueen viimeisenä Fila (Empathica’s Sinope). Vipsun olissa näkyi pientä röpelöisyyttä, mitä jäätiin seuraamaan. Filan kuvissa ei näkynyt OCD:hen viittaavia muutoksia.

Haba pääsi pojista välikuvausten jälkeisellä viikolla tähystykseen, samalla olat kuvattiin uudelleen. Olat olivat uusintakuvissa siistit, joten niille ei lähdetty tekemään mitään, ortopedin mukaan niihin voi suhtautua varovaisen huolettomasti. Polven tähystyksessä ei hurjalta näyttäneestä röntgenkuvasta huolimatta onneksi löytynyt irtopalaa, mutta kasvuruston pintaa siistittiin. Nivelessä oli lievää tulehduksen alkua.

Viime viikolla operoitiin Puhti, samana päivänä, kun pennut täyttivät puoli vuotta. Kuvissa pahemmalta näyttäneessä polvessa ei ollut irtopalaa, siellä muutokset hyvin samankaltaiset kuin Haballa. Ruston pintaa siistittiin, nivelessä oli lievää tulehduksen alkua niin kuin Haballakin. Ortopedi jätti Terhin päätettäväksi, tähystetäänkö toinenkin polvi. Terhi halusi, että sekin tähystetään, ja hyvä niin – toisesta polvesta löytyi irtopala. Irtopala ei ollut nivelen kantavalla pinnalla eikä ihan yhtä iso kuin Nemillä, mutta iso kuitenkin. Irtopala poistettiin, kasvurusto siistittiin. Nivelessä oli tulehduksen alkua. Ortopedin epäily oli, että Puhti ei ole oireillut, koska muutosta on ollut molemmissa polvissa.

DSC_0022

Taas muutaman päivän ajan huokaistiin ja toivottiin, että pahin olisi ohi. Sitten Eve soitti viikko sitten, että Nemin leikattu jalka on ihan kokonaan pois pelistä. Aiemmin päivällä jalka oli ollut kunnossa, oireet alkoivat yllättäen. Jalassa oli turvotusta, Nemi ei varannut jalalle painoa. Pelättiin uutta irtopalaa tai että nyt ristiside on rikki. Nemillä oli tulossa ortopedille kontrolliaika seuraavalla viikolla, joten eipä paljon muuta ollut tehtävissä kuin aloittaa kipulääkekuuri ja odottaa keskiviikkoa.

Lähdin ortopedin käynnille mukaan tueksi, sillä pelko oli, että reissu on Nemin viimeinen. Finnoon Evidensialle kaikki kiitokset, että saivat järjestettyä Nemille lyhyellä varoitusajalla puoli tuntia lisää aikaa, että ehdittiin muutakin kuin päivittää tilanne. Eläinlääkärin tutkimuksissa polvi ei oireillut niinkään, mutta Nemi aristi leikatun jalan kinnertä. Diagnoosin selvittämiseksi oli tarpeen ottaa uusia röntgenkuvia, joten Nemi rauhoitettiin uusien kuvien ottamista varten.

Diagnoosi jäi vielä vähän epäselväksi röntgenkuvista huolimatta. Molemmissa kinnernivelissä oli havaittavissa lievää turvotusta, etenkin verrattuna aiemmin otettuihin kuviin. Oireiden äkillisyys viittaisi turvotusten kanssa kinnernivelen tulehdukseen. Ortopedin mukaan se on pennuilla suhteellisen yleinen (etenkin kintereissä), ja bakteeri on voinut päästä verenkiertoon aiemman tulehdustilan seurauksena. Nemin polvessa ollut irtopala oli ehtinyt aiheuttaa polveen ärhäkän tulehdusreaktion, joten on mahdollista, että kintereiden tulehdustila on peräisin siitä. Röntgenkuvien perusteella ei kuitenkaan voitu poissulkea, ettei kintereissä ole irtopalaa. Nemi lähti klinikalta vielä mukaan 10pv antibiootti- ja kipulääkekuurin kanssa. Jos oireet poistuvat ja pysyvät kuurin loputtua poissa, kyse on todennäköisesti ollut kinnerniveltulehduksesta. Jos oireet palaavat, kyse todennäköisesti on kinnernivelen OCD:sta, jonka ennuste on niin huono, ettei jäljelle jää kuin yksi vaihtoehto.

DSC_0110

Haban ja Puhtin toipuminen on toistaiseksi sujunut hyvin. Toivon, että poikien ennustetta parantaisi varhainen puuttuminen ennen oireiden alkua. Nemin kannalta toivon, että takapakki johtuisi tulehduksesta eikä uudesta irtopalasta, ja että se voisi jatkaa hyvin alkanutta kuntoutumistaan lääkekuurien jälkeen. Muuta en voi – vain toivoa.

Vipsun olat kuvattiin tällä viikolla uudestaan, ja uudet kuvat näyttivät hyvältä, Vipsukin voi jatkaa aktiivista elämää varovaisen huolettomasti.

Kaikkein pahinta tässä kaikessa on epätietoisuus. Emme voi olla varmoja mistään. Tässä roikutaan hitaassa hirressä, toivoen parasta ja peläten pahinta. Niin monet itkut on itketty, tuskaiset hetket sinnitelty, ja silti ei tiedetä, onko pahin takanapäin vai tuoko tulevaisuus lisää vastoinkäymisiä eteen. Ei uskalla toivoa eikä oikein odottaa mitään, pystytään vain sinnittelemään päivästä toiseen ja toivomaan, että yhdessä me ollaan riittävän vahvoja selviämään tästä.

OCD on minun käsitykseni mukaan aussieilla harvinainen. Tiesin muutaman sairastuneen koiran ennen tilannetta, jossa omassa pentueessani sairaita on neljä. Sairauden alkuperä on vain spekulaation varassa, kummankaan vanhemman suvussa ei tiettävästi OCD:ta ole. Väistämättä mielessä on käynyt, että onko Keksin polven taustalla kuitenkin ollut OCD, mutta tähän ei varmaa vastausta ole eikä saada.

En ole kovin usein aiemmin tuntenut itseäni ja oloani näin voimattomaksi. Pahinta syyllisyydentuntoa on vain hieman hellittänyt tieto, etten ikinä osannut kuvitellakaan tällaista riskiä tässä pentueessa, saati, että se osuisi kohdalle näin monta kertaa. Sydän on ihan kappaleina surusta ja tuskasta, joka tästä on aiheutunut pentujen omistajille ja myös minulle itselleni. Tällaista en halunnut enkä toivonut kenellekään. Miten paljon toivoinkaan näille ihanille pennuille ja ihanille ihmisilleen kaikkea hyvää, iloisia seikkailuja ja mukavia kokemuksia tämän painajaisen sijaan.


Jätä kommentti

Nada luonnetestissä ja muitakin tuloksia

Toukokuun lopun ja kesäkuun alun ruuhkaviikot päättyivät varsinaiseen jännitysmomenttiin – sijoitustytteli Nadan (Hazelmoor Empress Empathica) luonnetestiin! Testi oli 2.6. Muuramessa, tuomareina Heli Herranen ja Jorma Kerkkä.

61467250_2424378907613011_5835969882126024704_nKuva lainattu Lindalta 🙂

Osa-alueet:

  • Toimintakyky +1b kohtuullisen pieni
  • Terävyys +1a pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  • Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
  • Taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
  • Hermorakenne +1a hieman rauhaton
  • Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
  • Kovuus +1 hieman pehmeä
  • Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
  • Laukausvarmuus +++ laukausvarma
  • +157 pistettä ja hyväksytty testi!

Haastattelu, kelkka, hyökkäys, haalari ja tynnyri

Pimeä huone (alku)

Terävyys

Laukaukset

Loppupalaute

62539267_2448463065204595_8878094320234659840_nTämäkin kuva on Lindan ottama ❤

Linda ja Nada ovat jatkaneet tulosten tykittämistä: 1.6. agilitykisoista Nadalle eka LUVA-nolla! 13.6. puolestaan tokokisoista toinen hieno ykköstulos 186 pisteen ja kunniapalkinnon kera!

1.6. agilitykisoissa kisasivat myös Pipsa ja Helmi (E. Neytiri), 2-luokasta tuli tulokseksi voittonolla, jolla tuli menolippu kuninkuusluokkaan! 6.6. kotikylän iltakisoissa tämä kaksikko jatkoi kuitenkin harjoituksia vielä 2-luokassa hienoin tuloksin 5vp ja toiselta 0-rata, molemmilta radoilta sijoitus 2. Helmi käväisi kesäkuun alussa myös Tuurissa näytelmissä Paavo Mattilan kehässä hakemassa EH:n hienolla arvostelulla:

”Hyvärakenteinen narttu. Kuono voisi olla hieman täyteläisempi ja otsapenger aavistuksen selkeämpi. Kaunis kaula. Hyvä runko. Sopivasti kulmautuneet raajat. Hyvä selkälinja. Hyvälaatuinen karva, liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös.”

Jyväskylän agilityn iltakisoissa 1.6. Saila ja Moira (Color Runs Ready for Success) tekaisivat 2-luokasta heti kaksi puhdasta rataa, toiselta kylläkin yliaikaa, mutta hyppyradalta tuloksena ensimmäinen LUVA 🙂

Paljon onnea kaikille! ❤