Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Joulua kohti

Joulukuu on kohta puolivälissä. Loppuvuotta kohti kisamenot alkavat pikkuhiljaa hiljentyä, aletaan katsella kulunutta vuotta taaksepäin ja suunnitella tulevaa. Muutamat kisastartit on meidän poppoolla vielä luvassa, ja muutama tulos ehti tulla tässä edellisen postauksen jälkeen:

  • Messillä (Empathica’s Naldo) on kova kisatahti päällä! 2.12. lajina oli agility, josta tuloksena 5vp ja JAT:n 1-luokan seuramestaruus! Paljon onnea Saila! ❤
  • FF-pentueen isä Vega (Ghosteye’s Elboron Eternal) sai 3.12. rallytokon mestariluokasta 98 pistettä ja viimeisteli rallytokovaliotittelinsä! Paljon onnea Tiina ja Vega! ❤

20045646_10215710366978395_1319316495003410436_oVega ja hieno ruusuke ❤

Me käväistiin kuluneella viikolla taas Tampereella Katriinan hoidettavina. Autoon lastattiin kuusi koiraa, omien lisäksi Keksi (E. Naroona), Messi (E. Naldo) ja sijoitustytteli Nada (Hazelmoor Empress Empathica). Koirat mahtuivat mun tilaihmeeseen hyvin.

Katriinalta saatiin aika hyviä uutisia koko lössin osalta. Keksillä oli jumissa niska ja jotain pientä korjattiin takapäästä. Lempi ei ollut kuukauden takaisen hoidon jälkeen kehitellyt itselleen mitään uutiskynnystä ylittävää vaivaa. Riniltä löytyi takapäästä vähän hoidettavaa, mutta mummu porskuttaa hyvin menemään. Ihanimman yllätyksen järjesti Neve, joka ei syyskuisen leikkauksen jäljiltä ollut jumissa kuin niskastaan! Nadalla hoidettiin myös niskaa ja takapäätä. Messistäkään ei isompaa hoidettavaa löytynyt, niskasta ja takapäästä jotain pientä. Kaupan päälle saivat kaikki kehuja luonteestaan 🙂 Helppoja matkakavereita olivat, paluumatkalla pysähdyttiin heittämään pieni lenkki Muuramenharjulla, ja siellä vauhtia riitti.

Keksi on ollut meillä hoidossa tiistaista asti, se menee kyllä niin mutkattomasti tässä lauman mukana. Lempi on ollut onnellinen saatuaan parhaan ystävänsä kylään. Aina välillä mietin näiden kanssa, kumpi näistä onkaan se nuorempi osapuoli – Keksi tuntuu taantuvan ihan Lempin tasolle leikeissä!

25129930_10155836865142808_1270530000_o

Tänään (eli eilen) valmistauduttiin yövuoroa varten hallitreeneillä Helin, Jounin ja Armaksen kanssa. Lempin kanssa tehtiin pentutokojuttuja, Neve sai jatkaa nosework-harjoituksia ja Keksi ja Rini rallyilivat. Keksi alkaa päästä jyvälle oikean puolen seuraamisesta! Rini tekaisi aika haastavan ratapätkän lähes virheettömästi, hyvä mummu! Neve teki tuossa viikolla nosework-valmennuksessa hienot etsinnät, odottelen Elliltä vielä videomateriaalia, jonka toivottavasti saan linkitettyä tännekin 🙂

Puhelinkuvaa muutamista tämän päivän ratahaasteista

Tuossa äsken sain sähköpostilla tiedon, että päästiin Lempin kanssa JAT:n mölli/alo-tason tokokurssille, joka alkaa ensi vuoden alussa! Josko tokokärpänenkin puraisisi vielä, jotenkin sääntömuutosten jälkeen rally on tuntunut niin paljon houkuttelevammalta.

Mainokset


Jätä kommentti

Kiireinen loppuvuosi

Blogin pitäminen ajan tasalla muuttuu aina vaan haasteellisemmaksi. Pitkäänhän sen päivitys on ollut yövuorojen varassa, ja kun tulee pitkiä taukoja yövuorojen välille, päivitysvälitkin kasvaa. Yritän taas tehdä jonkinlaisen koosteen menneistä viikoista.

Tulosuutisia ihan ensimmäisenä:

  • Keksi (E. Naroona) suoritti 8.9. bh-kokeen hyväksytysti: tottiksesta arvosanana erinomainen ja Keksi palkittiin päivän parhaana koirana (jaettu 1. sija). Onnea Aino ja Keku! ❤
  • Messi (E. Naldo) tekaisi toisen valionarvokiinnityksensä rallytokon mestariluokasta 11.11. 97 pisteellä Ellin ohjauksessa! Toiselta radalta samana päivänä 86 pistettä, joten tiukkaa tulosta tulee! Jyväskylässä oli rallytokokisat myös 25.11. Sieltä Messille 85 pistettä. Paljon onnea ja tsemppiä ihan mielettömästi sen viimeisen valionarvokiinnityksen metsästykseen! ❤
  • Myös Rini kisasi pitkän kisatauon jälkeen 25.11. rallytokossa, meillekin mestariluokasta 85 pistettä
  • Ruutille (Hazelmoor Yoiku Yemma) 11.11. rallytokon voittajaluokasta 87 pistettä, 25.11. kisoista 83 pistettä ja uusi titteli RTK3 ❤ Onnea Saija!

Emppuja on mahdollista seurata nyt myös Facebookin välityksellä, sillä tein meille sinne sivun. Sinne päivittelen meidän tulosuutisia ja kuvia vähän reaaliaikaisemmin, lisäksi sieltä löytyy kansio, jonne pikkuhiljaa päivittelen Emppuperheen esittelyjä sitä mukaa, kun omistajat koiristaan sinne kertovat. Tervetuloa seuraamaan! Blogia päivittelen entiseen tapaan aina ehtiessäni.

Tässä syksyn mittaan olen päässyt hiljalleen kiinni myös sivutoimisen yrittäjän elämään. Koirahuolto Aija Tanskanen tarjoaa urheilukoirahierojan palveluita Jyväskylän alueella ja sopimuksen mukaan kauempanakin. Joensuussa on tässä syksyn mittaan ollut hoitopäiviä tarjolla aika säännöllisesti kerran kuukaudessa.

23518895_1781686735457398_6789664955810361397_nLysti-aussie nauttii hoidettavana olosta 🙂

23915788_1787697094856362_4894355338368698099_n

Meille kuuluu muuten ihan hyvää, joskin kiirettä tuntuu tasaisesti pitävän. Ollaan treenailtu aika paljon kaveriporukalla, valmennuksissa ja kotona, pääasiassa lajina ollut rallytoko ja Lempin kanssa on jatkettu pentukoiran rakentamista kohti kisakoiraa. Kaveriporukalla pidettiin treenit pyhäinpäivänä 4.11. sekä 22.11. aamulla. On treenaaminen vaan niin paljon mukavampaa porukassa!

Muutama valittu pala Helin ja Jounin ottamia kuvia pyhäinpäivän treeneistä

24197475_10155811569547808_1551196855_oKeskiviikkoaamun treeneissä käytettiin luovuutta houkutuksessa

Sitten ollaan lenkkeilty, omalla porukalla ja välillä kavereidenkin kanssa, välillä on ollut lunta ja useimmiten ei. Surkea syksy, vesisadetta ja pimeää vaan riittää. Tulisipa pysyvä lumi ja pakkasta!

Marraskuun alussa lomailinkin viikon. Ei se lomalta oikein kerennyt tuntua, oli niin paljon ohjelmaa. Alkuviikosta kävin hieromassa koiria, keskiviikolle olin varannut Nevelle leikkauksen jälkeisen hoitoajan Katriinalle, loppuviikko vietettiin Joensuussa. Neve tosin näyttikin voivan niin hyvin ja Lempi vuorostaan kertaalleen ontui, joten hoidettava vaihtui. Lempissä hoidettiin lähinnä niskaa ja hieman kieroon lähtenyttä lantion aluetta, muuten pentukoira oli hyvässä kunnossa. Ison poppoon hoitopäivä on tulossa ensi viikolla, silloin ajelen Tampereelle kuuden koiran kanssa.

Paimentamassakin käytiin kertaalleen marraskuussa. Mummujen kanssa asetelma on kääntynyt päälaelleen: olen muuttunut Rinin ohjaamisessa jostain syystä kauhean epävarmaksi ja mummu on sen ansiosta alkanut kaasuttelemaan. Mitään tyhmää Rini ei tee, mutta ei se esittele parastaankaan, kun en anna sille riittävän selkeitä ohjeita. Sen sijaan Neven kanssa paimennus sujuu nyt tosi hyvin, kun hyväksyn siltä vähän äänenkäyttöä, ja sen, että me mennään lujaa.

Mutta Lempi ❤ Vaikka paimentaminen on ollut tosi kiehtovaa, mukavaa ja koukuttavaa aiemminkin, en olisi ikinä voinut uskoa, miten mahtavaa se voikaan olla. Kun koira vaan toimii ja se oikeasti tietää, mitä sen kuuluu tehdä. Joku loksahdus tapahtui lokakuun paimennusviikonlopussa, sillä hieno pentukoira lukee ohjausta hirmuisen hienosti, pitää tosi upeasti etäisyyttä lampaisiin ja pysäytyksetkin alkoivat onnistua ihan itsestään. En malta odottaa, että pääsen joulukuun treeneihin jatkamaan!

Ohjasin marraskuun treeneissä myös Keksiä paimenessa. Äänekkyydessä ja sen ilmentämisessä Keksi muistuttaa ihan hirveästi Hildaa (turhautuu, kun ei saa lampaita nopeasti liikkeelle ja pysymään liikkeessä), intensiivisyydessä taas äitiään. Keksille rakennettiin hallintaa ja se pääsi treenin lopussa vapaana paimentamaan lampaita. Tie siihen pisteeseen oli tosin pitkä ja ohjaajalta kärsivällisyyttä vaativa, lähinnä juuri sen äänenkäytön sietämisessä ja toisaalta myös sen hallinnassa. Jännä nähdä, miten tuo treeni näkyy koiran tavassa työskennellä seuraavalla kerralla. Vapaaksi päästyään Keksi teki töitä ihan hiljaa.

23157385_516586592034704_7775332780076215418_oTämäkin kuva on Helin ja Jounin ottama

Neven toipuminen on jatkunut hyvin. Marraskuun alkupuolella käytin koiria jokusen kerran uimassa, ja Neve sai takapäähänsä kadonnutta lihasmassaa takaisin. Se on piristynyt ihan silmissä, ja useimmiten oman porukan lenkeillä leikkii Lempin kanssa. Ihana on ollut katsoa mummun menoa. Huoltakin on ollut, sillä lähes kuukausi sitten löysin Nevestä taas uuden patin. Patti ei kuukaudessa ole kasvanut, joten seurantalinjalla ollaan menty, nauttien jokaisesta yhteisestä päivästä ja hetkestä. Toivon niin kovasti, että mummu saisi olla täällä meidän seurana vielä pitkään ❤

Loppuvuotta kohti menot pikkuhiljaa hiljenee. Yhdet rallykisat on luvassa vielä tälle vuodelle Rinin kanssa, kasvateillakin on muutamia koitoksia suunnitteilla.

Lempi valmistautuu jo jouluun


Jätä kommentti

Emppuperhe kasvaa

DSC_0706

Tämä mustikki on Color Runs Ready for Success, tuttavallisemmin neiti Moira, jonka kävimme Sailan kanssa hakemassa Ruotsista lähes kuukausi sitten.

Heittelin useampiakin verkkoja ulkomaan vesille alkuvuodesta, kun aloin ensimmäisiä kertoja miettiä, että jossain vaiheessa pitäisi varmaan ottaa pentu kotiin kasvamaan. Suomesta ei oikein löytynyt sellaisia pentuesuunnitelmia, jotka olisivat kolahtaneet, ja toisaalta pelkäsin ihan hysteerisesti, että jos ottaisin pennun tutuista suvuista, vertaisin pentua vain Hildaan. Tuntui tietyllä tapaa turvallisemmalta etsiä jotain vähän vieraampaa.

Ruotsissa oli suunnitteilla useampiakin mielenkiintoisia pentueita, mutta valtaosa kyselyistäni veti vesiperän. Joko olin liikkeellä liian myöhään, yhdistelmä ei tarkemman tutustumisen jälkeen tuntunutkaan oikealta tai narttujen jonottajia oli jo niin pitkästi, että todennäköisyys saada pentu oli todella pieni. Jatkoin etsintää ja lopulta päädyin kirjoittelemaan Ronjan kanssa. Ajatusmaailmat ja ihanteet kohtasivat, ja hänen koiransa vaikuttivat ja kuulostivat hyvältä. Kun sitten keväällä Lempi tulikin vähän yllättäen, minua jäi vähän kaivertamaan tieto, että nyt jäisi Ronjalta pentu saamatta. Vai olisiko siihen sittenkin mahdollisuus?

 

Kerroin muuttuneesta tilanteestani Ronjalle, samoin siitä, että intressini pentueeseen eivät olleet kadonneet. Ronja oli avoin myös mahdollisuudelle, että pentu tulisi minulle yhteisomistukseen toisen kanssa. Sitten vaan jännitettiin Ilan juoksun alkamista, astutuksen onnistumista, seuraavaksi tiineysuutisia, lopulta syntyvien pentujen määrää ja sukupuolia. Kun seitsemän pentua – 3 urosta ja 4 narttua – syntyi 15.8. olin melko varma, että jäimme ilman – nartuille oli tästäkin pentueesta kova kysyntä. En meinannut uskoa lukemaani, kun pari päivää myöhemmin sain sähköpostista lukea, että yksi nartuista olisi meille tarjolla!

Sitten odoteltiin kuumeisesti uutisia, millaisia persoonia pienistä tytöistä oikein kasvaisikaan. Jo ensimmäisissä luonnekuvauksissa Moira kuulosti juuri siltä, mitä oltiin etsimässä – reipas, rauhallinen ja sosiaalinen pentu, joka ei vähästä hätkähdä. Pennun valinta on vaikeaa silloinkin, kun niitä pääsee näkemään edes muutaman kerran, mutta nyt vaikeutta aiheutti välimatkakin – pääsimme katsomaan pentuja vasta siinä vaiheessa, kun ne olivat valmiita lähtemään maailmalle.

Ruotsin rinsessan hakumatkalle lähdettiin aikaisin torstaiaamuna 12.10. kellon ollessa 4.15. Vaasasta lähti lautta Uumajaan klo 9, joten satamassa piti olla jo kahdeksalta. Kiitos rakkaan esimiehen, sain torstaille ylimääräisen vapaan pennunhakua varten, sillä muuten olisi perjantaina tehty tapporetki sekuntiaikataululla Ruotsiin ja takaisin. Ajomatka tuntui varsin väsyttävältä, mutta siitä selvittiin sitten kuitenkin. Lautalla varattiin päivähytti, jonne vetäydyimme elävöittäville aamupäiväunille. Nukkumista häiritsi hieman se, että hytti oli tosi kylmä eikä ollut edes peittoja, joiden alle kääriytyä lämpimään.

Uumajassa päästiin satamassa ensimmäisenä tekemisiin ruotsalaisen poliisin kanssa. Puheesta en ymmärtänyt paljoakaan, mutta rekvisiitasta oli pääteltävissä paljon – kaikki lautalta ulos ajavat autoilijat puhallutettiin. Kun ei naukkaile näin normioloissakaan mitään Pepsi Maxia vahvempaa, ei tarvinnut edes jännittää puhallutuksen tuloksia. Matka saattoi siis jatkua. Uumajasta oli Skellefteåhon matkaa n. 140km, tie hyvä ajaa ja keli varsin passeli matkailuun. Parasta oli, kun ei ollut kiire mihinkään. Pysähdyttiin kertaalleen matkalla vähän jaloittelemaan ja ottamaan parit maisemakuvat.

Skellefteåssa suuntasimme ensimmäisenä majapaikkaan lunastamaan meidän vuokramökki ja viemään sinne enimmät tavarat. Vuokramökki oli siisti pieni camping-alueen tönö, meillä oli siellä mukavat oltavat. Hinku pentuja katsomaan oli tässä vaiheessa jo melkoinen, mutta niin oli nälkäkin, joten ensin oli suunnattava syömään. Lähistöltä löytyikin hyviä arvosteluja saanut pizzeria. En vieläkään tajua ruotsalaisten (ja ruotsalaishenkisten) eksoottisia pizzamakuja. Olin etukäteen suunnitellut ottavani kinkku-ananas-aurajuustopizzan, mutta eihän siellä sellaisista ollut kuultukaan. Kinkku-ananas-banaanipizza olisi kyllä löytynyt. Maailmassa on monia ruoka-aineita, joita ei pidä keskenään sekoittaman, ja mielestäni banaani ja pizza toimivat hyvin ilman toisiaan. Falafelit pizzan päällä olivat eksoottisia, mutta ihan toimivia.

Syönnin päälle oli viimein aika suunnata Ronjan luo. Seuraava suuri ihmetyksen aihe oli ruotsalainen tapa talojen numerointiin ja sijoitteluun. Postinjakoajoilta minulle toki oli ihan tuttu systeemi, että toisella puolella katua on parilliset ja toisella parittomat talot, mutta eihän se päde rivi- ja kerrostaloihin? Sailan kanssa seikkailtiin tovi etsien oikeaa ovea, mutta lopulta löydettiin perille.

Pennuista yksi poika oli jo lentänyt maailmalle, mutta kuusi muuta olivat vielä menossa mukana. Pennuilla oli ollut päivä täynnä ohjelmaa, joten ne olivat aika väsyneitä, mutta jaksoivat silti seurustella. Kiva oli tavata myös pentujen emä Ila, siitä jäi minulle tosi avoin ja ystävällinen vaikutelma. Tapasimme illan aikana myös pentujen isän Butzin ja Ilan veljen, jotka molemmat olivat tosi miellyttäviä koiria. Kummastakaan en saanut kuvia, illalla oli jo pilkkopimeää.

Saimme valita oman pentumme kolmen nartun joukosta, mutta päätimme Sailan kanssa nukkua ensin yön yli ja tehdä lopullisen päätöksen vasta perjantaina. Minä iskin silmäni Moiraan heti – jos pennulla on yhtään pusukoneominaisuuksia, niin olen yleensä äkkiä myyty 😀 Merletyttö oli hieman aktiivisemman oloinen, mustat tytöt taas keskenään luonteen puolesta hyvinkin tasaisia. Valinta ei ollut helppo, mutta Moira vei hyvin nukutun yön jälkeen kuitenkin lopulta voiton.

Niinpä kotimatka alkoi Moiran kanssa. Meillä oli reissussa mukana yksi ruhtinaallisen kokoinen lentoboksi, jossa pentu sai matkustaa. Boksi oli yön yli Ronjan luona keräämässä tuttuja hajuja, ja pennut tekivätkin reippaasti tuttavuutta siihen. Automatkalla pentu vähän itkeskeli hetkittäin, mutta rauhoittui hyvin nukkumaan. Uumajassa pysähdyttiin syömään, lisäksi pentua käytettiin pihalla useamman kerran matkan aikana. Paluumatkaankin meillä oli hyvin varattu aikaa, joten ei tarvinnut kiirehtiä.

Lautalla otimme taas päivähytin ja kerättiin alkuillan unilla voimia viimeiselle pitkälle automatkaetapille. Pentu nukkui lähes koko lauttamatkan eikä pissavahinkojakaan sattunut. Vaasassa oltiin 23.30 yöllä, sataman tuntumassa pysähdyttiin hetkeksi pentua ulkoiluttamaan ja sitten paahdettiin kotimatka tankkaustuokiota lukuun ottamatta yhteen putkeen. Olin kotona vasta puoli neljältä ja menin iltavuoroon töihin, joten yöunet eivät olleet ihan niin pitkät kuin toivoin. Onneksi Elli pystyi hoitamaan mun omia koiria lauantai-iltaan saakka, niin sain aamulla nukkua pitempään ja hain koirat kotiin vasta töiden jälkeen. Jälleennäkemisen riemu oli molemminpuolinen, kotona oli melkein pelottavaa olla ihan yksin.

Moira on kotiutunut Sailan luo hienosti. Se on ottanut paikkansa laumassa, ja lauman muut jäsenet ovat ottaneet sen hyvin vastaan. Messi (E. Naldo) ja Mimmi-karjis ovat ihanan pitkämielisiä pennun kanssa, täydellisiä esikuvia pienelle. Moira on reipas tekemään tuttavuutta uusiin ympäristöihin ja oppii nopeasti. Se on hieman välinpitämättömän oloinen vieraita kohtaan, mutta tulee kyllä moikkaamaan ja rakastaa olla paijattavana. Huikeaa nähdä, millainen Moirasta ajan kanssa kasvaa, odotan innolla. Se on vienyt meidän kaikkien sydämen, on se niin hellyttävä, suloinen, kiltti ja herttainen ❤


Jätä kommentti

Vettä, lunta ja loskaa

Otsikossa on vähän negatiivinen tunnelma, ei elämä onneksi ihan noin surkeaa ole viime aikoina ollut. Ainakaan ihan kokonaisvaltaisesti.

Jotta tulosuutiset pysyisivät suunnilleen ajan tasalla, aloitellaan taas kuulumisten päivittely niistä!

22281647_1629834090400834_9207630741231495982_nSijoitustytteli Nada (Hazelmoor Empress Empathica) järjesti varsinaisen yllätyksen 7.10. Patrik osallistui junnujen canicrossin suomenmestaruuskisoihin – menivät sitten Nadan kanssa tempaisemaan sm-kultaa! Aussieita ei näissä karkeloissa kovinkaan usein nähdä, ja kuulemma olivat päihittäneet monta maajoukkuetason urheilijaa ja em/mm-tason konkareita. Eihän tässä voi kuin todeta, että mielettömän upea juttu ja miljoonasti onnea! 🙂 Viikkoa myöhemmin Nada kisasi toiset vetokisansa, sielläkin sijoitus 2. Huikeaa! Kuvan otti Linda.

22339317_10213684263689982_3292976250798125625_oNoa (Empathica’s Norris) tienasi itselleen uuden tittelin rallytokosta, 7.10. avoimesta luokasta tuli toinen hyväksytty tulos 97 pisteellä ja luokkavoiton kera, 14.10. tuli viimeinen hyväksytty tulos 80 pisteellä ja samalla koulari RTK2 🙂 Paljon onnea Mari ja Noa!

Tänään 28.10. oli rallytokokisat Tampereella, siellä Rufus (Empathica’s Wishmaster) tekaisi ekalta radalta toisen hyväksytyn tuloksen avoimesta luokasta 74 pisteellä, toiselta radalta pisteet eivät riittäneet hyväksyttyyn tulokseen. Mestariluokassa Elli kisasi Messillä (Empathica’s Naldo) hienosti 84 pisteen arvoisesti. Paljon onnea kaikille! 🙂

22859831_10155761800817145_4197779032492097189_o

Rufus täytti 27.10. 4 vuotta! Onnittelut miehen ikään ehtineelle äijälle! ❤

Me ollaan koirien kanssa keskitytty lähinnä treenaamiseen. 21.-22.10. osallistuttiin Jennin luona erittäin opettavaiseen paimennusviikonloppuun. Lempillä treenasin molempina päivinä, Nevellä lauantaina ja Rinillä sunnuntaina. Mummujen treeneissä on tilanne kääntynyt ylösalaisin: aiemmin olin Neven kanssa pulassa ja Rinin kanssa treenaaminen oli seesteistä. Nyt Neven kanssa menee mukavasti yksiin ja Riniä en osaa ohjata ollenkaan. Molemmat ovat syttyneet lajiin kovasti ja intoa riittää, kiva työstää molempia ja nähdä, että tässäkin iässä opitaan vielä yhtä sun toista.

23023246_10155722016072808_1764002610_o

Mutta Lempi Lemminkäinen, mun pieni pentunen! Lempi on tehnyt treeneissä hienoja pätkiä, osoittanut intoa, mielenkiintoa ja ihan selkeitä taipumuksia paimennukseen. Paljon on vielä treenattavaa, mutta lyhyessä ajassa se on mennyt huimin harppauksin eteenpäin. Sunnuntain treeneistä sain videokuvaakin, pätkin parhaat palat videoksi. Tämä on nyt onnettoman huonolaatuinen, päivitän parempilaatuisen tilalle, kun pääsen omalle koneelle. Mutta voi että olen ylpeä mun pienestä ❤

Neven toipuminen on jatkunut hyvin. Se on piristynyt ihan huimasti ja on todella hyväntuulinen. Ihana nähdä mummua niin virkeänä ❤ Noseworkissa opeteltiin tällä viikolla uutta hajua – laakerinlehteä – ja Neve oivalsi nopeasti, mistä on kyse. Katselin tuossa jo noseworkin kisatarjontaakin loppuvuodelle, josko ainakin hajutestissä käväistäisiin. Kuntoa on kohotettu Aquabarkissa uimalla, myös Rini ja Lempi ovat päässeet mukaan.

22906464_10155722016122808_1791460149_oLempi oli reipas ensikertalainen altaassa 🙂

Rinin kanssa oli tarkoitus kisata rallytokossa vielä loppuvuodesta, kun kisoja on tässä lähellä. No haaveeksi jäi, sillä kisapaikat tuntuvat olevan kiven alla. Toivottavasti joihinkin kisoihin edes päästään. Tänään oltiin rallytokon valmennusrenkaan koulutuksessa ja saatiin vikalistaa – iloinen yllätys oli, että treeniä tarvitaan pääasiassa hienosäätöön. Rinillä oli tiukka treenisetti, hallilla vierähti 6h, johon sisältyi ratatreeniä ja kahdella muulla pisteellä useita yksittäisiä eri harjoituksia. Tiukka setti oli ohjaajallekin lähteä koulutuspäivään yövuorosta samoilla silmillä, varsinkin, kun tämäkin yö menee töissä valvoessa.

22883865_10155722018092808_1842350156_o

20171028-DSC_0883Kuva (c) Jouni. Miten onnistunkin näyttämään aina niin iloiselta ja onnelliselta näissä treenikuvissa? 😀

Kuluneella viikolla satoi luntakin, nyt se tosin on jo suurimmilta osin sulanut pois. Olipa ihana pimeällä ulkoilla, kun näki ympärilleen! Toivottavasti saataisiin kunnon talvi tänä vuonna.

22780646_10155789296949699_5184756335761441673_nTiia kirjoitteli Leon (E. Maybe I’m A Lion) kuulumisia pitkästä aikaa. Pennusta on kasvanut nuori pojankloppi, jolla riittää vauhtia. Ihana poika ❤

22792221_10212320398383405_2530040809464198055_oLopuksi Freya (E. Listen To My Story) toivottaa kaikille karmaisewaa halloweenia! 😀


Jätä kommentti

Oothan tässä vielä huomenna?

Neve leikattiin ma 25.9. eli aika tarkalleen 1,5vkoa sitten. Hetkeen ei ole mikään pelottanut ja ahdistanut niin paljon kuin mummun operaatio. Olin ihan varma, etten saa sitä enää takaisin kotiin – että tulee jokin komplikaatio, leikkauksessa paljastuu jotain ikävää, se ei herää nukutuksesta. Meillä ei leikkausta edeltävänä yönä nukuttu paljoakaan.

Aamusta käytiin Ainon ja koiralauman kanssa lenkillä ennen klinikalle menoa. Klinikalla olin mukana avustamassa leikkauksen esivalmisteluissa. Oli hyvä, että olin kiirehtinyt leikkausaikaa – pahalaatuiseksi epäilemäni nisäkasvain oli muutamassa päivässä rikkonut ihon ja alkanut erittää. Se voi kertoa kasvaimen aggressiivisuudesta.

Neven leikkaus meni kaikista ennakkoluuloistani huolimatta hyvin. Lohkoja poistettiin yhteensä viisi ja kohtu lähti samalla. Kohtu oli eläinlääkärin mukaan näyttänyt normaalilta. Neven selkää kuvattiin alkuperäisen suunnitelman mukaan samalla reissulla lisää. Rintarangassa oli neljä silottumaa – kaksi pientä, yksi keskikokoinen ja yksi isompi – samat, jotka näkyivät keuhkokuvassakin. Positiivinen yllätys oli, että lanneranka oli edelleen puhdas.

22281468_10155655525062808_295983454_oKotona mummulle laitettiin lattialle peti, että se saisi rauhassa omaan tahtiin heräillä, ja peiteltiin lämpimästi. Leikkauspäivä meni Nevellä hyvin pitkälti nukkuessa, se oli saanut vahvat kipulääkkeet leikkauksen yhteydessä. Pari ensimmäistä päivää vietettiin tiiviisti kotosalla leväten, Neve oli tosi kipeä.

22281054_10155655525617808_635652074_oMe muutettiin koirien kanssa alakertaan, ettei Neven tarvitsisi mahansa kanssa kulkea portaita. Kolmas päivä leikkauksen jälkeen oli jo parempi, Neve oli selkeästi pirteämpi. Siitä päivä päivältä näytti aina vaan paremmalta, ja pikkuhiljaa lisättiin liikuntaa päiviin. Neve ei pahemmin leikkaushaavaan kiinnittänyt huomiota, mutta yksinoloajoiksi jätin sille varmuuden vuoksi kaulurin. Sellainen pieni harmi toipumisessa sattui, että iho reagoi vähän tikkeihin ja mahdollisesti pesuaineeseen, sisäreidet ja niiden väliin jäävä haava-alue alkoi ärtyneesti punottaa loppuviikosta. Rasvasin ihoa aamuin illoin Vetramililla, siitä oli selkeä hyöty, ja punotus katosi muutamassa päivässä.

22251208_10155655527462808_2033305205_oTänään (eli eilen) tuli kuluneeksi 10pv leikkauksesta, ja oli aika poistaa tikit. Olisin ne osannut poistaa itsekin, mutta klinikalla halusivat nähdä Neven ja kuulla toipumisuutiset, joten mentiin sinne tikkien poistoa varten. Leikkaushaava vähän paikoitellen punottaa edelleen tikkien takia, joten jatkan Vetramililla läträämistä vielä jonkin aikaa. Muuten Neve on toipunut koettelemuksestaan oikein hyvin, toivottavasti säästymme muilta takapakeilta.

22290678_10155655527497808_305376164_oToipumisen kunniaksi lähdettiin Neven kanssa nosework-valmennukseen. Sain Nevelle puolikkaan valmennuspaikan Ellin vetämästä valkkuryhmästä. Ensimmäisen valkkukerran ensimmäinen kierros meni muistutellessa mieleen, mistä noseworkissa on oikein kyse, mutta sen jälkeen Neve on tehnyt hienoja harjoituksia. Eilen tehtiin autoetsintää ulkona, Neve löysi neljä autoa kattavalta alueelta kaikki kolme hajua nopeasti.

Viime viikolla jäi valmennukset väliin, kun en halunnut jättää Neveä kotiin itsekseen, mutta tällä viikolla treenattiin myös Keksin ja Rinin kanssa. Mukavaa oli, vaikka koirilla oli treenitauon jälkeen virtaa ja luovia ajatuksia tehtävien suorittamisesta.

22251409_10155655525627808_696350400_oLempi on mutkaton pentu. Se oli kauhean tyytyväinen kainaloinen koko viime viikon, vaikka aktiviteetit olivat aika vähissä. Se on kyllä niin ihana, kaikkinensa. Tällä viikolla liikunnan taas lisäännyttyä vauhtia on sitten piisannut, menee varmaan tovi, että saadaan patoumat purettua.


Jätä kommentti

Syyskuun tuloksia

Muutamat aika tärkeätkin tulokset ovat odottaneet päivittäjäänsä!

Parhaat ensin: Messi (E. Naldo) tekaisi lainaohjaajansa Ellin kanssa rallytokokisoissa Laukaassa 16.9. ensimmäisen valionarvokiinnityksen! ❤ Minna Hillebrandin radalta 95 pistettä, RTK4, tuomarin palkinto ja sijoitus 3. Ihan mieletöntä, olen niin onnellinen, että voisin haljeta! Messi jatkoi hienoa tulosputkea piirinmestaruustokokisoissa 24.9., joista napsahti voittajaluokasta 1-tulos 259p (ohjattu nouto meni nollille, muuten tosi komea pisterivi) ja luokkavoitto! Onnea Saila, Elli ja Messi, olen ihan mielettömän ylpeä teistä! ❤

21743479_494648587561838_957243422665385425_o

Messin kuva (c) Heli & Jouni

Reija ja Rufus (E. Wishmaster) kisasivat myös rallya Raumalla 17.9. josta tuloksena ensimmäinen avoimen luokan hyväksytty rata 77 pisteellä! Neea ja Morris (E. Neville) osallistuivat samoihin skaboihin ja kävivät hakemassa lisää arvokasta kisakokemusta. Onnea molemmille ja tsemppiä jatkoon! ❤

Saijalla ja Ruutilla (Hazelmoor Yoiku Yemma) oli taas jännät paikat Muuramessa 30.9. Ruutin luonnetestin merkeissä. Olin paikan päällä katsomassa testiä ja kuvaamassa, lisään linkit videoihin myöhemmin, kun ennätän purkaa ne koneelle. Ruutin profiili:

  • Toimintakyky +1a kohtuullinen
  • Terävyys +1a pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  • Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
  • Taisteluhalu +2a kohtuullinen
  • Hermorakenne +1a hieman rauhaton
  • Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
  • Kovuus +1 hieman pehmeä
  • Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
  • Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
  • +157 pistettä, hyväksytty

22243840_10155655520317808_617859301_oOnnea Saija ja Ruuti! ❤


Jätä kommentti

Rakkaat 11-vuotiaat mummut!

11 vuotta, ihan uskomatonta! Vastahan kannoin pienen Rini-pentusen kotiin, ihan hetki sitten käytiin hakemassa 2,5-vuotias Neve meille uutta elämää kokeilemaan. Nuoresta kaksikosta kasvoi luotettavat, ihanat ja persoonalliset kaverit harrastuksiin ja arkeen. Vuodet ovat menneet niin nopeasti. Välillä toivon, että voisi palata menneisiin vuosiin, elää ne uudelleen.

21587064_495949904098373_4152027336051418289_oKaikki postauksen kuvat (c) Heli & Jouni, kiitos jälleen kerran ihanista kuvista!

Viime viikonloppuna järjestettiin iltagaala, jossa juhlistettiin mummujen tulevaa juhlapäivää vähän ennakkoon. Iltagaalaan osallistuivat lähes kaikki tässä Jyvässeudulla asuvat laajennetun Emppuperheen jäsenet, se lämmitti mieltä kovasti! Viime vuonna mummujen isot synttärit jäivät juhlimatta, joten tänä vuonna juhliminen tuntui entistäkin tärkeämmältä. Koskaan ei voi tietää, mitkä synttärit jäävät viimeisiksi, sen kulunut vuosi on opettanut.

21753189_495949784098385_6371022570315719988_oJuhlien veteraani-ikäisten edustus

Kaikkiin Empputapaamisiin syöminen on liittynyt vahvasti, niin myös näihin. Syömisen ohessa treenattiin vähän, tehtiin tokoa, rallytokoa ja pennuille agilityn pentualkeita. Mummut tarjosivat synttäreillään myös virallista ohjelmaa omien leikkimielisten nimikkokilpailujensa merkeissä!

Neven nakinsyöntikilpailussa oli jonossa viisi lautasta, joissa jokaisessa oli kolme nakinpalaa. Kilpailun luonne oli hyvin yksinkertainen: kuka syö nakit nopeiten? Kisa oli tiukka ja yllättävän haastava, mutta meillä ja koirilla oli tosi hauskaa! Kisan tulokset tässä alla:

1. Mauri 10,04s
2. Katla 12,65s
3. Messi 14,20s
4. Keksi 14,97s
5. Seela 15,01s
6. Mimmi 16,03s
7. Lempi 16,51s
8. Rini 20,95s
9. Neve 22,21s
10. Armas 22,40s
11. Edi 23,77s
12. Ruuti 25,19s
13. Freya 25,44s
14. Karkki 26,48s
15. Rita 27,80s
16. Vilppu 27,88s
17. Lenni 32,25s
18. Löre 38,01s

Muutamia kuvia nakinsyöntikisasta

Rinin nimikkokilpailuna tehtiin ”hallihakua” eli oltiin piilosilla! Rakennettiin pikkukentälle kolme piiloa, joissa kaikissa oli piilossa ihminen. Ohjaaja seisoi merkityllä alueella ja sai sieltä ohjata ja lähettää koiraa piiloille, 5s aikasakolla sai myös pyytää piilossa olevalta esim. ääniavun koiralle. Tämä oli tosi hauska ohjelmanumero, ja hienosti kaikki koirat löysivät piilossa olevat ihmiset, vaikka hakua eivät olisi koskaan treenanneetkaan!

1. Karkki 39,47s
2. Katla 40,56s
3. Mauri 43,22s
4. Keksi 43,88s
5. Edi 44,88s
6. Lempi 59,58s
7. Rini 59,92s
8. Löre 1min 11,58s
9. Neve 1min 20,19s
10. Ruuti 1min 29,59s
11. Armas 1min 30,72s
12. Vilppu 1min 48,38s
13. Seela 1min 48,55s
14. Freya 2min 02,09s

Kuvia piilosleikistä

Oli kyllä hauska ja ikimuistoinen ilta, lämmin kiitos kaikille osallistuneille! ❤

Mummujen synttäriviikkoa ollaan vietetty vähän ristiriitaisissa tunnelmissa. Neveä käytin tiistaina Tampereella Katriinan hoidettavana. Noin kuukausi sitten huomasin rallytreeneissä, että Neven takapäänkäyttö oikealla puolella oli vieläkin tahmeampaa kuin normaalisti. Kokeilin selkää ja jalkoja syyn löytämiseksi, ja säikähdin ihan huomatessani, että oikeasta takajalasta oli lihasmassaa kadonnut huomattavasti. Aloitin Nevelle saman tien kipulääkekuurin, ja se oli seuraavina päivinä pirteämpi ja liikkui paremmin. Kun akuutti kipu saatiin hoidettua pois, hieroin Neven läpi, mutten lihastasolta löytänyt mitään lihaskadon selittävää. Treenit jätettiin tauolle ja keskityttiin metsälenkkeihin epätasaisella pohjalla.

Neve asettui Katriinan hoitohuoneeseen mennessä itsestään patjalle hoidettavaksi – sitä se ei kahdella edelliskerralla ole tehnyt. Se oli taas kipeä, mutta tilanne ei onneksi ollut päässyt niin pahaksi kuin mitä se heinäkuussa oli. Takajalkojen puoliero oli tasoittunut, mutta nyt huolta aiheuttaa, että Neven kehon koostumus on kauttaaltaan muuttunut lyhyessä ajassa – lihaskatoa on tapahtunut ja rasvakudosta tullut tilalle. Muutos voi olla iästä johtuvaa, kipuilleen selän aiheuttamaa, mutta eipä pysty sanomaan, mikä vaikutus tähän on murheenkryyni nro 2:sella…

Viime viikonloppuna koirilta kynsiä leikatessani löysin Neveltä ärhäkän näköisen nisäkasvaimen, se on ilmaantunut lyhyessä ajassa. Keskiviikkona käytiin näyttämässä sitä eläinlääkärille, ja kuten vähän etukäteen uumoilinkin, eläinlääkäri suositteli sen ja kohdun sekä munasarjojen poistamista leikkauksessa. Olen Neven sterilointia miettinyt jo pitemmän aikaa, mutta se on tässä kaiken muun keskellä vaan lykkääntynyt. Toisaalta myös pelottaa lähteä noin isoa operaatiota tekemään tämänikäiselle koiralle, vaikka Neve ikäisekseen on melko hyvässä kunnossa.

Neveltä kuvattiin käynnin yhteydessä keuhkot operaatiota silmällä pitäen ja samalla varmistettiin, ettei sillä esim. ole kasvainten lähettämiä etäpesäkkeitä keuhkoissa. Keuhkot olivat puhtaat. Sen sijaan rintaranka ei ollut – huonostakin kuvasta oli nähtävillä kolme silottumaa ja yksi muodostumassa oleva spondyloosisilta. Ikääntyvälle koiralle tuskin epätavallisia löydöksiä, ja tämän kevään kipuiluja seuranneena jotenkin osasin vähän tätä epäilläkin, mutta murehtimista tai surua se ei helpota. Selkää kuvataan lisää vielä operaation yhteydessä ensi viikolla.

21752775_495950000765030_623558979675133282_o

Voi rakkaat mummut, niin ihanat ja korvaamattomat ❤ Saisinpa niiden kanssa vielä monenmonta hyvää vuotta lisää, ilman kipuja ja murheita. Nyt yritetään nauttia jokaisesta päivästä ja hetkestä, ja toivotaan, että Neven operaatio sujuu hyvin ja ilman komplikaatioita. Rini on onneksi voinut hyvin, ei tässä sydän tai pää kestäisi murehtia useammasta yhtä aikaa.