Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Omien koirien kesäkuulumiset

Lupailin jo jokunen postaus sitten kirjoittaa omien koirien kesäkuulumisista. Aika pitkälti meidän kaikkien kesään kuului pentuprojektia, mutta onneksi on ehditty pentujen kasvattamisen ohella myös vähän treenata!

Kaikki ihanat paimennuskuvat on ottanut PM Lehikoinen! ❤

Saran kanssa on treenailtu agilityä ja paimennusta ja ihan vähän rallytokoa. Seuraaminen sillä on tosi kivalla mallilla, minkä innoittamana tekisi mieli selailla vähän kisakalenteria, mutta koitan malttaa vielä vähän. Agilityssä on menty harppauksin eteenpäin – aiemmin timakasti kädessä kiinni oleva merlepantteri on saatu irtoamaan! Saan edelleen olla tarkka käsieni kanssa, etten heiluttele niitä tarpeettomasti ja väärään aikaan, Saralle toimii parhaiten, kun se saa itse bongata esteen ja käsiohjaus tulee vasta sen jälkeen ”pukkauksena” perään. Tykkään kovasti Saran tyylistä tehdä, vaikka olenkin jo aika usein pulassa sen vauhdin kanssa. Joitakin treenipätkiä on tullut videolle, tässä kooste kolmelta eri treenikerralta.

Paimennuksessa Sara on mennyt myös tosi paljon eteenpäin! Tauon jälkeinen epävarmuus on kadonnut, ja Sara on esitellyt todella kivannäköistä työskentelyä. Viimeksi kuljetettiin lampaita isolla pellolla, harjoiteltiin pujottelua ja kujaa, siltaa sekä porttityöskentelyä, ja kaikki meni tosi kivasti! Sara tekee parhaimmillaan tosi upeita flänkkejä, pitää kivasti etäisyyttä lampaisiin ja huolehtii hyvin koko lammaslauman kuljetuksesta. Saralle pitää olla lempeä ja kannustava, sauvalla ei parane huitoa liian isosti.

Pentuprojektin myötä tuntui, että Sara kasvoi henkisesti aika paljon. Se on edelleen meidän perheen nuorin pieni lellikkilapsi, ja se otti mieluusti takaisin paikkansa pentujen lähdettyä. Moni ehdotti, että olisin pitänyt pennuista yhden, kun Sara on jo niin osaava ja fiksu, mutta luulen, että Saralle tekee henkisesti hyvää olla porukan nuorin vielä jonkin aikaa.

Sara kävi Katriinan hoidettavana heinäkuussa samalla, kun pennut hoidettiin. Saralla oli pientä hoidettavaa niskassa ja lantiossa, muuten sillä menee lujaa. Ja on mennyt lujaa hoidon jälkeen 😀 Kesän aikana Sara on innostunut kovasti uimisesta ja kaikenmaailman puroissa ja ojissa lutraamisesta ylipäätään. Sarppa on mainio, tykkään siitä ihan laittoman paljon ❤

Lempin kesäkuulumisiin kuuluu myös agility-, paimennus ja vähän rallytokotreenejäkin! Agilityssä on tehnyt välillä haastavia ja välillä suoraviivaisempia vauhtiratoja, pääsääntöisesti kulkee aika kivasti. Päänsärkyä on tuottanut projekti kepit – kolmanneksi viimeisessä välissä iskee jumi, sen lisäksi Lempi ei halua bongata keppejä. Tehtiin ryhmässä analyysiä ja todettiin, että ollaan jääty liian pitkäksi aikaa kiinni apuihin. Lähdettiin ratkomaan tilannetta nyt niin, että Lempi teki alkuun vain puolikkaita keppejä ohjureilla tarjoamisen kautta. Parin treenin jälkeen koiran ilme kepeille mennessä alkoi muuttua, ja se halusi tarjota keppejä muulloinkin. Nyt ollaan vaiheessa, että Lempi tekee puolikkaita keppejä ilman ohjureita tarjoamisen kautta. Näyttää ihan hyvältä. Eilen hallilla tehtiin eläinkoe, lähetin putken kautta kokonaisille kepeille, ja pujotteli loppuun asti! Lähdettiin aika isoilla bileillä pois hallista! Harjoitukset jatkuvat.

Paimennuksessa mun ja Lempin välinen yhteistyö on parantunut. Olin aika epätoivoinen keväällä, kun koiran työskentely oli tosi huonoa ja paineistunutta. Nyt Lempi on rennompi ja ottaa ohjeita vastaan paremmin. Edellisissä treeneissä harjoiteltiin porttityöskentelyä vähän tahmeilla lampailla. Taatelin muisto eli Lempin mielessä vahvasti, joten se oli vähän paineistuneen oloinen, mutta pystyi kuitenkin työskentelemään ja sai laumaa liikutettua. Lopuksi treenattiin flänkkejä, joihin Lempi tarvitsee lisää treeniä, se lähtee oikaisemaan lampaita kohti kesken kaaren. Mutta eiköhän siitä hyvä tule, kun nyt ollaan saatu yhteistyö pelittämään paremmin ja koira työskentelemään enemmän ohjaajalle kuin itselleen.

Lempi ei päässyt osteopaatille heinäkuussa, sillä juoksu oli vielä päällä. Pentuprojektin aikana hieronnat jäivät olemattomiin, kun tunnit ei vaan vuorokaudessa riittäneet. Yritetään pärjäillä hieronnalla seuraavaan hoitopäivään asti, ja jos ei hyvältä näytä, niin sitten yritetään saada Lempin aikaa aikaistettua.

Rallytokossa ollaan hiottu avoimen ja voittajaluokan tehtäviä. Lauantaina oltiin piirinmestaruuskisoissa korkkaamassa viimein avoin luokka, vähän jännitti pitkän kisatauon jälkeen, kuinka meidän käy. Hyvin meni, tuloksena 100p ja 2. sija! Toivottavasti typerä korona ei aiheuta uusia kilpailutaukoja, kisoja olisi nimittäin kiikarissa! Alla video meidän kisaradasta.

Rinille kuuluu sekä huonoa että hyvää. Alkukesästä kiinnitin huomiota, että se kipuili jonkin verran, mutta yksittäisillä kipulääkkeillä ja omahoidolla selvittiin. Juhannuksen aikoihin Rinillä oli huonompi jakso, silloin syötin sille useamman päivän kipulääkettä. Heinäkuun alussa kipuilu palasi taas, kotona olleet kipulääkkeet oli syöty ja oli pakko hakeutua eläinlääkärin puheille. Pelotti ihan suunnattomasti, että en tule koiran kanssa keikalta enää takaisin.

(c) Hanna Lehmusvuori

Rinin selkä kuvattiin klinikalla. Lähes 14-vuotiaan koiran seläksi se näytti ihmeen hyvältä – yksi spondyloosimuutos L7-S1 välissä, eli kipuilun syy löytyi sieltä, mistä arvelinkin sen löytyvän. Toivoin, että olisin saanut Rinille pitkäkestoisemman kipulääkkeen, jota ei tarvitsisi syöttää kuin kerran kuukaudessa. Riniltä kontrolloitiin verikoearvot, leukosyytit olivat hieman matalat ja maksa-arvot ihan taivaissa. Kurkistettiin ultralla vatsan aluetta, muuten sisäelimet näyttivät olevan ihan kunnossa, mutta maksassa oikealla puolella havaittiin massamuutosta. Eläinlääkäri suositteli tähystystä ja koepalojen ottamista, ja mietinkin sitä ensin ihan vakavasti, kun koira muuten on hyväkuntoinen ja pirteä.

Jyväskylässä olisi mahdollisuus tähystykseen, mutta tähystys olisi pitänyt tehdä pian, sillä eläinlääkäri oli juuri jäämässä kesälomalle. Mulla taas kesäloma oli juuri loppumaisillaan, mikä hankaloitti ajoitusta melkoisesti, sillä en halua jättää kipeää ja juuri leikattua koiraa heti yksin. Mietin tosi paljon myös ihan koiran rauhoittamiseen liittyviä riskejä, Rinillä on kuitenkin ikää. Päätin ottaa aikalisän – katsoa, millainen vaikutus ruoan vaihtamisella ja maksan toimintaa tukevalla lisäravinteella on koiran vointiin. Jos vointi menee huonommaksi, se on merkki jostain – ja jos vointi kohenee, niin sekin on merkki jostain. Ajan kuluessa pohdin sitäkin, että mitä teen sillä tiedolla, onko massamuutos hyvä- vai huonolaatuista. Rinille ei lähdetä enää tekemään mitään isoja leikkauksia, on selvää, että tässä vaiheessa koiran elämää leikkauksella ei saada enää vuosia lisää yhteistä hyvää elämää.

Nyt on menty kuukausi eteenpäin erikoisruoalla ja lisäravinteella, Rini sai myös Carthropen-kuurin. Mietin ensin, että onkohan kaikki mun toiveajattelua, mutta useampi ystäväkin on sanonut Rinin piristyneen. Se on saanut rantahepuleita, selän näkyvä kipuilu on loppunut ja silmissä on kirkkaampi katse. Niin iloinen kuin hyvästä muutoksesta olenkin, suru kaivertaa kurkkua. Jatkoajalla mennään. Yritetään tehdä siitä Rinille mahdollisimman hyvää ❤

Rini kävi Katriinan hoidettavana maksalöydösten jälkeen. Keho tuntui kuulemma ihan erilaiselta edelliskertaan verrattuna. Oikea kylki oli maksan kohdalta kova, sitä saatiin hoidolla vähän helpotettua. Selän spondyloosi vaikuttaa vasemman takajalan toimintaan, huomasin itsekin hoitoa edeltäneenä päivänä, että vasemman takajalan asentotunto ei ole ihan normaali. Hoidosta tuntui kuitenkin olevan apua. Varasin Rinille ajan lokakuulle samaan syssyyn muiden kanssa, toivottavasti se silloin vielä on täällä. Haen Rinille seuraavan Carthropenin elokuun lopussa, suunnitelmissa on silloin viimeistään kontrolloida maksa-arvot ja katsoa, onko niissä tapahtunut muutosta.

Rakkain Rini ❤


Jätä kommentti

Paimennustaipumustesti Kerimäellä 26.7.2020

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna meillä oli S-pentueen pentuetreffit jännän äärellä – pohjoisessa asuvaa Vipsiä lukuun ottamatta oltiin koko porukan kanssa Kerimäellä testaamassa pentueen paimennustaipumuksia! Viiden S-pennun lisäksi mukana oli adoptiopoika Sokka. Testin tuomaroi Mari Morko.

Olimme koko porukalla lueskelleet ahkerasti kisasääntöjä ja -ohjeita taipumustestistä, mutta kenelläkään meistä ei ollut entuudestaan kokemusta, mitä testissä oikein tapahtuu. Testi oli kokonaisuudessaan mukavan rento tapahtuma – tuomari ohjeisti koko ajan, miten ohjaajan pitää toimia. Testi jakautui kahteen osioon: sosiaalisuus- ja hallittavuusosioon sekä itse paimennustaipumuksen testausosioon.

Sosiaalisuusosiossa kaikki aamupäivän ryhmän koirat (juoksuisia lukuun ottamatta) kokoontuivat ohjaajineen rinkiin. Tuomari kutsui jokaisen yksitellen suoritusjärjestyksessä luokseen, jolloin koira halutessaan sai tervehtiä tuomaria. Sen jälkeen ohjaaja luki sirulukijalla koiran sirunumeron, jonka jälkeen palattiin takaisin omalle paikalle.

Hallittavuusosiossa tuomari ohjeisti reitin, jota pitkin ohjaajan piti koiran kanssa kävellä. Ensimmäisellä suoralla avustaja paukautti kepillä ison metallisäiliön kylkeen. Ääni ei ollut kova, eikä meidän porukasta kukaan reagoinut ääneen. Tämän jälkeen avustaja otti kytketyn koiran pideltäväkseen siksi aikaa, että ohjaaja käveli vähän matkan päässä olevan rakennuksen kulmalle ja kutsui koiraa. Kun koira tuli luokse, se päästettiin irti ja käveltiin lyhyt kieppi rakennuksen ympäri ja noustiin kivistä rinnettä ylös. Osa koirista irtosi vapaana ollessaan ohjaajasta enemmänkin, mutta kaikki olivat hyvin hallittavissa. Kierroksen jälkeen palattiin lähtöpisteelle, jossa koira kytkettiin kiinni, ja osio oli siinä. Kaikki pääsivät paimennusosioon.

Paimennusosioon koirat menivät luonnollisesti yksitellen. Ensin koira oli hihnassa, ja sen kanssa kierrettiin ison pyöröaitauksen ympäri – lampaat olivat pyörössä. Kierroksen jälkeen käveltiin aitauksen ohi alamäkeen n. 50m, päästettiin vähäeleisesti koira irti ja palattiin kiertämään pyöröä. Tässä kohtaa meidänkin porukassa alkoi näkyä eroja: osa ei vielä näyttänyt isommin kiinnittävän huomiota pyörössä oleviin lampaisiin. Sara alkoi käyttää silmää aika varhain, ja vapaana ollessaan se pyrki juoksemaan aitauksen toiselle puolelle tasapainottamaan. Fila esitteli itsenäisintä työskentelyä juoksemalla isoa pyöröä ympäri.

Itse pyörön sisällä kaikki osoittivat taipumuksia paimentamiseen. Maaru, Sara ja Puhti työskentelivät tosi upeasti tuomarin kanssa ja ottivat vastaan ohjausta. Haba oli hieman epävarma uusilla lampailla ja kun ohjaajalta ei tullutkaan koko ajan selkeitä ohjeita. Se esitteli hyviä pätkiä, muttei parasta osaamistaan. Filassa eli vahvasti Neve-mummun henki – sillä riitti vauhtia vaikka muille jakaa, ja se sai vähän noottia siitä, että se ei ottanut tuomarilta ohjausta vastaan juurikaan 😀 Porukan nuorimmainen Sokka kyseli paljon vahvistusta ja apuja ohjaajalta, mutta osoitti omaavansa paimennustaipumuksia.

Paimennustaipumustesti sujui kaikilla hienosti, olen valtavan ylpeä koko porukasta! ❤ Kaikki läpäisivät testin!

  • Maaru (E. Shaula) PAIM-T ERI
  • Sara (E. Soraya) PAIM-T ERI
  • Puhti (E. Sirius) PAIM-T ERI
  • Haba (E. Saros) PAIM-T H
  • Fila (E. Sinope) PAIM-T H
  • Sokka (Tillyhills Svart På Vitt) PAIM-T H
Meidän ihana porukka! Vasemmalta Fila, Sara, Maaru, Puhti, Haba ja Sokka ❤

Tästä on hyvä jatkaa paimennustreenejä! Oli ihana nähdä sisaruksia näinkin monta yhdessä, tämä oli kovasti kaivattua vastapainoa karsealle viime vuodelle! Nuka ja Nemi kulkivat ajatuksissa mukana koko päivän, tuntuu yhä niin väärältä ja epäreilulta, että kumpikaan ei ole enää täällä…

Perinteisiin kuuluu, että otetaan posetuskuvia aina tapaamisissa, niin otettiin tälläkin kertaa! Sara jäi kuvaamatta, mutta se on kyllä tällä hetkellä niin kalju karvanlähdön ansiosta, ettei se ole kuvissa oikein edukseen.

Maaru 1,5v
Puhti 1,5v
Haba 1,5v
Fila 1,5v
Keksi-mama (E. Naroona) 5,5v
Sokka 11kk


Jätä kommentti

Pennut lähtivät maailmalle

Viime viikolla oli aika luovuttaa pennut uusiin koteihinsa. Tämä on jotenkin aina tosi haikea ja vähän surullinenkin vaihe, mutta niin ihanat kodit pennut saivat, että se helpotti paljon luopumisen tuskaa. Uusia kuvia en ehtinyt enää viikolla ottaa, joten hyödynnän vielä kerran näitä aivan ihania Hannan ottamia kuvia pennuista ❤

Viime viikon keskiviikkona ensimmäisenä lähti Molly. Ei onneksi kovin kauas, sillä Molly muutti Hannan perheeseen Laukaaseen! Kaverina kotona on 10-vuotias Noomi-aussie. Mollyn uusi nimi on Nelli ❤

Keskiviikkona uutta kotia kohti lähti myös Maisa. Maisa muutti Lempäälään toisen Hannan perheeseen, kotona on seurana Mauno-kissan lisäksi 9-vuotias Milda-aussie. Maisa tunnetaan jatkossa nimellä Mera ❤

Torstaina maailmalle suuntasi ensimmäisenä Mega. Megasta tuli Ohmi, ja se jäi Jyväskylään Hannen ja Henkan aussielauman vahvistukseksi! ❤ Ohmilla on kotona esikuvina 10-vuotias Nokso ja 4-vuotias Tesla.

Metkulla oli edessä pitkä kotimatka, joten lähdin välissä lenkittämään aikuisia koiria ja otin pennut mukaan. Aika hurahti niin nopeasti, että tuli kiire kotiin. Tässä pieni videoåätkä, jonka otin meidän ulkoilulta.

Metku muutti Parkanoon Katjan ja Askon luo, kotona isojen koirien tavoille pentua kaitsii 8-vuotias Zorro-aussie. Metkusta tuli Zeke ❤

Torstai-ilta vietettiin laatuaikaa Mahti-pennun kanssa. Mahti oli vähän ihmeissään, kun kaikki leikkikaverit olivat tiessään, mutta aikuiset koirat pitivät sille ihailtavan kärsivällisesti seuraa. Se pääsi ensimmäiselle hihnaulkoilulle, käytiin vähän autoilemassa ja illalla oli edessä normaalit lähtöpäivää edeltävät rutiinit pesuineen. Mahti pääsi yöksi yläkertaan nukkumaan meidän kanssa, en raaskinut jättää sitä yksin alakertaan. Kertaalleen heräsin yöllä käyttämään pennun ulkona, muuten nukuttiin aamuun asti. Aamulla käväistiin taas aamukävelyllä hihnassa, mulla oli siitä videokin, mutta se jäi puhelimen vaihdon myötä.

Perjantai toi tullessaan viimeisen pennun luovutuksen. Mahti muutti Viivin luo Tampereelle ja tottelee jatkossa toivottavasti nimeä Kromi ❤ Kromilla on myös kotona seuranaan vanhempi aussieuros Kapu.

Onnea ja kaikkea parasta yhteiseen matkaan kaikille! ❤ Kaikilla pennuilla on lähtenyt hyvin elämä alkuun uusissa kodeissaan, ovat olleet reippaita eikä kukaan tainnut pahemmin itkeskellä synnyinkodin perään. Ihania kuulumisia olen saanut lukea meidän ryhmästä sekä katsella kuvia ja videoita, jotka helpottavat hieman pentuikävää!

Koti on tuntunut kovin tyhjältä ja hyvin hiljaiselta pentujen lähdettyä, mutta tässä vaiheessa osaa arvostaa etenkin ehjiä yöunia 😀 On ollut myös ihana päästä treenaamaan kunnolla omien koirien kanssa, ne ansaitsevat rutkasti laatuaikaa tämän rutistuksen jälkeen ❤ Kirjoittelen omien koirien kesäkuulumiset omaan postaukseensa, kunhan tässä ennätän.


Jätä kommentti

Pennut 7,5vkoa ja maailmalle suuntaamassa

Yhteinen aika pentujen kanssa alkaa olla loppusuoralla. Edellisestä postauksesta puuttui jokuset videot, jotka olin pentujen touhuista kuvannut. Aloitellaan kuulumisten kertomiset niistä.

Hellepäivän pihaleikkejä
Lenkkivideot samalta iltaulkoilulta, josta jaoin yhden videon jo edellisessä postauksessa.

Viime viikon ohjelma meni tiistain halliseikkailun jälkeen siinä mielessä uusiksi, että jäin sairaslomalle selän kiukuttelun vuoksi. En ollut sopinut vierailuja enkä muitakaan menoja, kun olin varautunut olemaan töissä, joten pari ensimmäistä päivää meni lähinnä ihmetellessä, että eikö tänne tosiaan ole tulossa ketään ja eikö mun todella tarvitse olla säntäämässä minnekään. Taisi tulla tarpeeseen. Otettiin niin pentujen kuin aikuisten kanssa rennosti, nukuttiin päiväunia ja nautittiin yhdessäolosta.

Pallomeri on pentujen mielestä superkiva!

Perjantaiaamuna oli aikainen herätys, sillä klo 10 aamulla piti olla Tampereella Hakametsän klinikalla pentutarkastuksen ja silmäpeilausten merkeissä. Olen aika ylpeä tupseista – pari piippausta kotoa lähtiessä ja muuten sikeää unta Tampereelle saakka! Tampereen päässä Hanna tuli avukseni klinikalle, mikä helpotti kovasti pentujen siirtelyä. Koottiin pennuille tutkimushuoneeseen pentuaitaus, siellä pennut tovin valvoivat ja ihmettelivät klinikan äänimaailmaa, mutta pian yksi toisensa jälkeen rauhoittuivat jatkamaan unia.

Hirveän stressaavaa olla uudessa paikassa! 😀

Eläinlääkärin tarkastuksessa koko porukka todettiin kaikin puolin terveiksi ja kaikilla oli myös moitteettoman kirkkaat silmät 🙂 Mahti ja Maisa pistivät vähän hanttiin silmäpeilauksen aikana, muuten saatiin kaikki tutkittua ongelmitta. Pentujen painot olivat 4,5-5,6kg välillä, pienin oli Molly ja suurin (ei yllätä ketään) Metku. Nada kävi samalla reissulla rokotuksilla.

Klinikkareissun jälkeen ajettiin Hannan kanssa läheisen puiston reunalle, laitettiin pentuaitaus pystyyn ja pennut pääsivät vähän jaloittelemaan ulos. Pennut leikkivät hetken, mutta alkoivat hyytyä melko nopeasti, joten nosteltiin pennut takaisin kyytiin ja suunnattiin kotimatkalle. Pennut eivät inahtaneetkaan koko kotimatkan aikana. Kotona pönttöenergiaa sitten odotetusti riitti 😀 Videon kuvaushetkellä meno oli jo rauhallisempaan suuntaan päin.

Mega käväisi perjantaina vielä iltalomalla tulevassa kodissaan. Autoilu ei ollut pop, mutta muuten oli kuulemma ollut oikein reippaana uudessa paikassa 🙂

Lauantaiaamuna herättiin taas aikaisin, sillä mulla oli tiedossa pieni reissu ja pennut menivät Lindan ja perheen luo hoitoon yhdeksi yöksi. Pennut olivat esitelleet vauhdikasta ja äänekästä puoltaan, olleet pihalla hyvin itsenäisiä ja irtoavaisia, eivätkä mokomat olleet antaneet Lindan juuri yöllä nukkuakaan. Pennuilla oli käynyt paljon vieraita, ja ne olivat saaneet olla paljon ulkona. Kävin hakemassa pennut myöhään sunnuntai-iltana, ja ne nukahtivat sikeään uneen lähes heti, kun autoon niitä nosteltiin.

Nada jäi samalta reissulta jo omaan kotiin, vaikka se kyllä hyppäsi kertaalleen mun auton kyytiin ehkä vanhasta tottumuksesta 😀 Niin ihana, kun olisikin ollut sitä vielä meillä pitää, olen varma, että Nadan kotijoukot eivät olisi olleet valmiita olemaan siitä erossa enää päivääkään! Ihana koira ❤ Samalta reissulta luovutin maailmalle ensimmäisen pennun! Meemistä tuli Bree, ja niinhän siinä kävi, että se jäi Lindan perheeseen ❤ Kaikkea hyvää yhteiseen elämään ja lämmin kiitos loistavasti sujuneesta yhteistyöstä tähän saakka – ihana, kun yhteistyö jatkuu tulevaisuudessakin! ❤

Ihana Bree ❤ (c) Hanna Perämäki

Metkun mokoma valvotti sunnuntain ja maanantain välisenä yönä huutamalla, kiljumalla ja ulvomalla parin tunnin välein. Onneksi oli mahdollisuus nukkua päiväunet, muuten ei päivästä ehkä olisi selvinnyt. Molly kävi maanantaina päivälomalla tulevassa kodissaan. Autoilu ei ollut senkään mielestä ollut oikein mieleistä, mutta muuten oli ollut oikein reipas. Pennut olivat varmaan viikonlopun riennoista väsyneitä, ne nukkuivat maanantaina paljon. Luulisi, ettei yhden pennun puuttuminen porukasta näkyisi juurikaan, mutta kyllä meteliä ja siivoamista on vähemmän.

Tänään tiistaina käväistiin pentujen kanssa Saijan pihalla. Vauhtia oli aika paljon enemmän kuin viimeksi, pennut leikkivät keskenään ja olivat reippaasti aikuisten koirien kanssa. Keli ei oikein suosinut, tihkusade muuttui retken loppua kohti kaatosateeksi. Joitakin kuvia sain otettua ennen pahinta sadetta, kaatosateen alta lähdettiin kyllä liukkaasti kotia kohti. Työkaverini kävi pentuja katsomassa siskonsa kanssa iltapäivällä, pennut olivat melko väsyneitä, joten eivät olleet onneksi ihan kauheita riiviöitä.

Loppuviikko meneekin sitten pentuja maailmalle luovuttaessa. Huomenna (eli tänään) lähtee kaksi pentua, torstaina kaksi ja perjantaina viimeinen. Nopeasti aika on mennyt, mutta pennut ovat kyllä viime päivinä osoittaneet olevansa valmiita suuren maailman haasteisiin. Illasta pakkailin vielä pentureput valmiiksi ja pesin huomisen lähtijät. Toisaalta on haikea ja vähän surullinenkin mieli, mutta toisaalta olen niin innoissani pentujen tulevista kodeista. Ihana päästä seuraamaan, mitä näistä kultakimpaleista kasvaa ❤


4 kommenttia

Pennut melkein 7 vkoa ja viralliset nimet

Vauhtia piisaa ja pentujen menohalut vaan lisääntyvät. Viikonloppu oli kasvikselle aika raastava, sillä se vedettiin todella vähäisillä unilla – yöt töissä ja päivät hyvin heikosti ja katkonaisesti nukkuen. Linda oli valtavan suuri apu, kun kävi vielä molempina iltoina mun lähdettyä töihin hoitamassa sekä pennut että aikuisten lauman.

Ihana mamakoira Nada ❤

Perjantaina ennen ensimmäistä yövuoroa pennut pääsivät valokuvaukseen! Olin tilannut Perämäen Hannalta kuvaussession jo heti pentujen synnyttyä, sillä ihastuin aivan valtavasti hänen ottamiinsa ”harjoituskuviin” Ainon ja mun koirista. Kaikki postauksen ihanat kuvat ovat Hannan ottamia ❤ Kävimme kuvattavana Lindan pihalla, niin saatiin apukäsiä ja pennut pääsivät jälleen uudelle automatkalle.

Mahti

Viikonloppuna oli kauhean kuuma, pennut leikkivät vähän, mutta ulkona ollessaan hakeutuivat varjoon lepäämään. Aikuisten kanssa käytiin pieniä kävelyitä ja illalla uimassa. Sunnuntai oli varsinainen koomapäivä, mutta illalla oli meidän toko/rallyryhmän treenit, jonne en ole päässyt tällä treenikaudella vielä kertaakaan. Hallilla olevien kisojen takia treenit pidettiin Killerin parkkipaikalla, ja sainpa idean, että otan pennut mukaan katsomaan treenejä ja taas harjoittelemaan autoilua. Illasta oli jo viileämpää, mutta virittelin pennuille aitauksen varjoon. Sitä en pentuja mukaan ottaessani tullut miettineeksi, että pennut tietysti houkuttelivat paikalle ulkopuolisia ihailijoita, joten omiin treeneihin keskittyminen oli vähän haastavaa. Pennut olivat onnessaan saamastaan huomiosta, ja ne tekivät reippaasti tuttavuutta treenikavereiden koiriin. Aino ja Linda tulivat myös käymään, joten pennuilla riitti rapsuttelijoita. Hyvä kokemus pennuille! Treenien jälkeen käväisin Ainon ja aikuisten koirien kanssa uimassa, ja sen jälkeen käytiin vielä pienellä iltalenkillä Vesalan hiekkakuopilla koko lauman kanssa. Sieltä otin videokuvaa:

Tytöt Meemi, Molly ja Maisa

Maanantaina pentujen isän toinen omistaja Terhi kävi katsomassa pentuja. Käväistiin myös porukalla hiekkakuopilla jaloittelemassa, pennut tutustuivat samalla puoliveljeensä Tahtiin 🙂 Ulkoilun jälkeen vein pennut kotiin ja suuntasin agilitytreeneihin. Nada pääsi mukaan ottamaan vähän huilia pennuista.

Tänään tiistaina oli vuorossa treenihallin esittely pennuille. Olin varannut Haukkuvaaran pikkukentän meidän käyttöön vähän myöhäisessä vaiheessa, joten vähän jännitti, saadaanko muita pentujen sosiaalistajia paikalle. Ihanat kasvatinomistajat vastasivat avunpyyntöön, ja paikalle saatiin pennuille tuttuja ihmisiä, vähemmän tuttuja ja pari vierasta. Pennut käytettiin ensin yksitellen hallissa ihmettelemässä menoa, lopuksi pennut pääsivät vielä porukalla halliin leikkimään. Pennut olivat yksin hallissa ollessaan reippaita ja sosiaalisia, kaikki ottivat ihanasti kontaktia ihmisiin ja tutkivat reippaasti ympäristöä. Tässä alla pari videota pentujen yhteisleikeistä hallilla:

Halliseikkailu oli hauska ja tärkeä kokemus pienille ❤ Pennuilla oli riittänyt reissussa ihmeteltävää, sillä ne ovat nukkuneet valtaosan loppupäivästä. Iltapäivällä pakkasin pennut toisen kerran autoon pentujen sirutusreissua varten. Nämä veijarit yllättivät – vaikka nämä ovat tuntuneet hieman äänekkäiltä ja osaavat vaatia kovalla äänellä yhtä sun toista, kukaan ei inahtanutkaan, kun sirua laitettiin. Reippaat tupsit!

Pojat Mega, Metku ja Mahti

Virallisten nimien teeman mietintä on aina haastavaa – pidän tosi tärkeänä, että nimi sopii kantajalleen. Pentujen nimiä pohdittiin porukalla, mutta eräs teema nousi aika pian esille. Olin ihan alunperin haaveillut tätä nimiteemaa edesmenneen aussieni Hildan (E. Hazelheart) pennuille. Hilda ei pentuja kuitenkaan koskaan saanut, nykyään Hildaakaan ei enää ole. Sydän tuntui kuitenkin valmiilta antamaan tämän teeman eteenpäin – osuvasti, sillä tästä pentueesta tuli Empathica’s Hearts-pentue! ❤

Meemistä tuli Empathica’s Sweetheart ❤ Olin miettinyt Meemille vähän toisentyyppistä nimeä, sillä se on luonteeltaan todella vahva ja topakka, mutta Linda halusi Meemille tämän nimen. Onhan se suloinen kuin karamelli – ainakin kuvissa 😀
Mahtista tuli Empathica’s Fireheart ❤ Tässä pojassa on ollut alusta asti tulta ja tappuraa, halusin virallisen nimen myös kuvastavan pennun temperamenttia. Mahtista löytyy myös hyvin hellyttävä puoli heiluvine töpöhäntineen.
Maisan nimeksi tuli Empathica’s Moonheart ❤ Inspiraationlähteenä oli Maisan väritys ja kuun pinta – molemmissa on tummia läiskiä vaalealla pohjalla. Nimi tuntui sopivalta Maisalle myös sen ansiosta, että se kunnolla mielensä pahoitettuaan alkaa ulvoa – kuka tietää, vaikka se ulvoisi kuuta!
Mollysta tuli Empathica’s Ravenheart ❤ Väri toimi jälleen inspiraationa, onhan Molly upean korpinmusta. Se on myös ollut pentueen musta lammas siinä mielessä, että se viihtyy paljon itsekseen, mutta nauttii kyllä suunnattomasti huomiosta. Siltä löytyy luonnetta, mutta se harvoin lähtee kahinoimaan pentueen kiihkeimpien kanssa.
Mega sai nimekseen Empathica’s Lionheart ❤ Tuntuu, että tämä pieni ukko selvittää tiensä kaikista tilanteista läpi lempeydellään ja sosiaalisuudellaan. Jos ne eivät riitä, niin sitten pistetään kova kovaa vastaan. Mega on meidän lauhkea leijona ❤
Metku sai nimekseen Empathica’s Braveheart ❤ Kun tämä nimi tuli nimiriihessä esille, tiesin heti, että se kuuluu Metkulle. Se on tasaisen varma puksuttaja, reipas ja rohkea.

Pentujen tulevat kodit ovat selvillä. Vaikka tiesin vanhempien luonteiden pohjalta odottaa, että pennuista tuskin tulee mitään tossukoita, niin kyllä nämä vähän pääsivät luonteidensa puolesta kuitenkin yllättämään. Tarjolla oli paljon valtavan hyviä ja harrastavia koteja, mutta luonne-erojen tultua selkeämmin esiin jouduin toteamaan, etten näistä uskalla yhtään antaa ensimmäiseksi koiraksi. Pentuja odottaa kokeneet kodit – ja mikä parasta, kaikissa kodeissa on entuudestaan kokemusta aussien omistamisesta!

Empathica’s Hearts-pentue ja emänsä Nada ❤

Yhteinen aika pentujen kanssa lähenee loppuaan. Nautimme jäljellä olevasta yhteisestä ajasta täysillä ja jatkamme harjoituksia, jotka valmentavat pentuja uusia koteja varten. Perjantaina on vielä edessä eläinlääkärin tarkastus ja silmäpeilaus, joten päästään harjoittelemaan uudestaan pitkän matkan ajoa.


Jätä kommentti

Päiväretkiä kesäpentujen kanssa

Rini ei pahemmin pentujen seurasta välitä, mutta siitä huolimatta kävi näin ❤

Kuten päivitysviiveestä voi päätellä, on pitänyt pentujen kanssa aikalailla kiirettä. Viime viikon sunnuntaina vietettiin vapaapäivää tekemällä pentujen kanssa perinteinen päiväretki Saijan luo – tämä on ollut perinne jo monen pentueen kanssa 🙂 Automatka Saijan luo meni äänekkäissä merkeissä, mutta matka ei onneksi ollut tuhottoman pitkä. Saijan luona pennut saivat uusia koirakontakteja appenzellipappa Edin, Ruutin (H. Yoiku Yemma) sekä pieni amerikanpaimenkoira Unskin kanssa. Unski oli pennuista aivan ihastuksissaan, ja pennut tekivät reippaasti tuttavuutta uusiin koiriin.

Uusissa paikoissa pennuilta tulee piippausta jonkin verran, osalla vähän enemmän kuin toisilla. Aika mukavasti nämä kuitenkin rohkaistuvat tutkimaan uutta paikkaa, kun niitä ei jää surkuttelemaan. Saijan pihaa tutkiessa pennut löysivät reitin pihan perukoilla olevaan metsikköön, ja sinne kerran eksyttyään meillä olikin Saijan kanssa tekemistä pitää pennut sieltä pois! Kivien lomassa saatiin kuitenkin otettua pennuista aika kivat yksittäisotokset, näissä pennuilla on ikää 5,5vkoa.

Saija oli ottanut pari ihanaa videota pennuista Unskin kanssa (itse olin täysin työllistetty järkkärin kanssa), laitan nekin tähän näytille:

Aino liittyi seuraan vielä pentuja moikkaamaan, pennut tapasivat myös Keksin (E. Naroona) ja Maarun (E. Shaula). Tässä vaiheessa vierailua pennut olivat jo aika unisia.

Ihana, kun lähipiirissä on näin monta pentujen kanssa luotettavaa aikuista koiraa! Kotimatka pentujen kanssa sujui hiljaisissa merkeissä.

Maanantaina oli pennuille luvassa pitkän matkan ajoa, kun suunnattiin Tampereelle Terveysklinikka Rytmiin Katriina Slotten vastaanotolle! Olen monen edellisen pentueen aikana haaveillut, että haluaisin käyttää koko pentueen osteopaatin hoidettavana jo ennen kuin pennut lähtevät maailmalle, mutta aina ajan varaaminen on jäänyt liian myöhäiseksi. No tällä kertaa olin ajoissa. Aamusta otin pentujen väsytystaktiikan käyttöön – ne riekkuivat pihalla koko aamun ennen autoon lastaamista. Pienten alkupiippausten jälkeen oli hiljaista, kunnes Jämsän liikenneympyrässä ensimmäiset heräilivät ja meteliä riitti. Pysähdyin kerran matkalla pysähdyspaikalle, pystytin pentuaitauksen nurmikolle ja nostelin pennut sinne pienelle jaloittelutauolle. Pennut ihmettelivät hetken vieressä olevan moottoritien melua, mutta pian ne totesivat äänet harmittomiksi ja alkoivat leikkiä keskenään. Tiukahko aikataulu pakotti pian jatkamaan matkaa, alkuun pennut taas vähän huusivat takapenkillä, mutta nukahtivat onneksi uudelleen.

Aikuiset koirat pääsivät hoitoon ensin, niistä lisää toiseen postaukseen. Pennuilla oli virtaa, kun ne lopulta pääsivät Katriinan hoidettaviksi, kaikki tutustuivat reippaasti uuteen tilaan. Lotta oli apuna pentuja viihdyttämässä sillä aikaa, kun joku pennuista oli hoidettavana. Kenessäkään ei ollut isompaa hoidettavaa, Meemillä eniten päässä – sehän oli ensimmäisenä syntyneenä tien avaaja muille. Pojilta löytyi pallit, Mahtilla ne olivat vähän piilossa ylempänä verrattuna muihin poikiin, mutta tuntuivat kuitenkin. Maisa, Molly, Mega ja Metku rentoutuivat hoidettavina ollessaan – tytöt makoilivat tyytyväisinä kyljellään ja pojat nukkuivat. Meemillä oli vauhtia, se ei olisi jaksanut olla juurikaan paikallaan, ja Mahtillakin oli vähän meno päällä. Kaikki saatiin kuitenkin hoidettua, mikä on tärkeintä 🙂

Katriinan luota suuntasimme vielä Nokialle Rinin kasvattajan Minnan mökille käymään näytillä. Pennut juoksivat pihalla itsensä väsyksiin välipalan syötyään, isolla pihalla riitti pennuilla tutkittavaa. Pennut kohtasivat myös Fanni-mummonsa ❤ Parin tunnin keikan jälkeen pakattiin pennut autoon ja lähdettiin kotimatkalle, pennut nukkuivat sikeästi koko matkan kotiin. Kuski oli myös aikalailla kaikkensa antanut aktiiviloman jälkeen. Tiistaina vietettiin ansaittu lepopäivä, ulkoiltiin vain omalla takapihalla ja nukuttiin pitkät päiväunet koko poppoo.

Keskiviikkona oli aika palata töihin, ja heti karusti aamuvuoroon. Oli aika haastava miettiä, kuinka paljon aamutoimiin täytyy varata aikaa ennen töihinmenoa, mutta töihin kuitenkin selvittiin. Odotin vähän kauhunsekaisin tuntein, kuinka paljon on siivottavaa kotiin tullessa, mutta ei ollut siivottavana kuin pissaa! Luulen, että Nada vielä vähän osallistuu siivoustöihin. Töiden jälkeen pennut pääsivät ulos, käytin aikuiset koirat lenkillä ja illemmalla pennuilla kävi vieraita. Videot otin ennen vieraiden tuloa, pennut olivat hyvin levänneet sunnuntain ja maanantain retkistä, joten leikeissä alkoi näkyä vauhtia ja luonnetta 😀

Keskiviikkona postin setä kävi toimittamassa muutaman kilon koiranruokaa saatesanoilla ”luulisi koirien näillä hetken selviävän” 😀

Keskiviikon ja torstain välinen yö pentujen kanssa oli karmea – ne kitisivät ja välillä ulvoivat alakerrassa, ja yö ”nukuttiin” maksimissaan 45min pätkissä. Aamulla oli aikainen herätys muutenkin, sillä olin varannut Saralle paimennustreenin. Aamuruoan jälkeen hetken pihalla leikittyään pennut alkoivat nuupahtaa, joten ”kostoksi” leikkasin niiltä kynnet. Mahti pisti eniten kampoihin, siltä leikkasin kynnet kahdessa setissä, muuten sujui melko mukavasti.

Hyvin koomaisen iltavuoron päälle halusin maksimoida todennäköisyyden, että saan nukkua seuraavan yön, joten pakkasin koko lauman autoon ja lähdettiin vielä illalla autoajelulle Vesalan hiekkakuopille iltakävelylle. Alkuun pennut protestoivat autolla ajelua, mutta äänenkäyttö oli aika laimea esitys aiempiin suorituksiin verrattuna. Videot kuvasin lenkin alkupuoliskolta.

Pennut kulkivat tosi reippaasti mukana, nämä seuraavat ihmistä ja muita koiria aika luontevasti. Tuntuu aika terapeuttiselta, kun kaikki eivät lähde eri suuntiin! Maisa juoksi valtaosan lenkistä Nadan perässä, Molly käveli rauhalliseen tahtiin meidän koko joukon viimeisenä ja muut viipottivat siinä välillä. Mulla oli kamerakin mukana, tässä alla joitakin onnistuneimpia otoksia retkeltä.

Iltaretki kannatti – heräsin ensimmäisen kerran aamulla kuudelta, kun joku pennuista kitisi. Käänsin kylkeä, nukahdin uudestaan ja heräsin vähän ennen yhdeksää! Eilen perjantaina harjoiteltiin taas autoilua, sillä olimme varanneet hurjan ihania kuvia ottavalta Hanna Perämäeltä pentujen valokuvauksen Lindan pihalle! Odotan malttamattomana, miten ihania kuvia pennuista saatiin, laitan niitä tännekin näytille, kunhan kuvat ovat saatavilla! Niitä odotellessa pari videota Lindan pihalta. Meemi oli kuvauksissa juuri samaan aikaan, niin sitä ei näy näillä videoilla.

Pennut väsähtivät kahden tunnin kuvaussessiosta niin, että eivät pahemmin kotimatkalla huudelleet. Eiköhän näistä vielä ihan kelpoja autoilijoita saada leivottua!

Viikonloppu pentujen kanssa sujunee rauhallisissa merkeissä yövuorojen takia. Ensi viikolla saadaan pennuille ainakin muutamia vieraita, käväistään sirutusreissulla ja loppuviikosta on myös pentujen eläinlääkärin tarkastus. Eron hetki lähenee uhkaavasti, mutta nautitaan jokaisesta yhteisestä hetkestä vielä nyt, kun voidaan!

Ylemmässä kuvassa Nada Fanni-emon kyljessä, alhaalla Meemi Nadan vieressä ❤ Alemman kuvan otti Lindan sisko Sonja.


Jätä kommentti

5 viikkoa!

FB1167C9-3E42-4B8D-949F-467D4512D097

Pennut täyttivät torstaina jo viisi viikkoa. Muutto alakertaan on tehty, ja pennut ovat viihtyneet isommissa tiloissa oikein hyvin. Ulkoilua harjoitellaan monta kertaa päivässä, ja välillä pennut osaavat pyytääkin ulos. Ihmeellisiä pentuja, en muista aiempien pentueideni osanneen vielä tässä vaiheessa ulos kysellä. Toki tässä on helpottanut, kun on ollut kotona, niin on ollut mahdollisuus pentuja päästää säännöllisin väliajoin pihalle. Kasvis on myös ollut kiitollinen parista edellisyöstä, kun on saatu jopa 8h yöunet! Jossain kohtaa yötä alhaalta on kuulunut, että joku pennuista on hereillä, mutta hyvin ne ovat malttaneet jatkaa unia aloittamatta riehumista.

D3C0FEBB-551F-45D5-B95F-586E74A6AD62Tämä kuvaa ainakin kasvattajan vireystilaa aika osuvasti 😀

Keskiviikkona käväistiin pentujen kanssa päiväretkellä Lindan perheen kotona. Menomatka oli hyvin äänekäs, etenkin Maisa rääkyi korvan juuressa niin kovaa, että korviin sattui. Sää oli aluksi mukavan aurinkoinen, ja Linda otti pennuista aivan ihania kuvia pihalla. Kaikki postauksen kuvat ovat Lindan ottamia. Pennut kohtasivat samalla uusia koiria – Lindan bortsut Rolfin ja Filon sekä Lindan siskon 4kk ikäisen saksanseisojapennun Heddan. Pennut tekivät rauhallisesti tuttavuutta. Sade pääsi sitten kesken kaiken yllättämään, joten siirryttiin pentujen kanssa sisälle. Pennut olivat tosi reippaita uudessa paikassa, kaikki lähtivät ulkona heti tutustumaan uuteen ympäristöön ja ihmisiin, sama juttu sisällä. Sen verran uudessa kokemuksessa riitti pennuilla kuitenkin ihmeteltävää, että ne nukkuivat loppuillan hyvin tyytyväisinä. Jopa automatka kotiin sujui täydessä hiljaisuudessa, mistä kuski oli erittäin kiitollinen 😀 Pennut nukkuivat eilenkin valtaosan päivästä, illasta pennuilla kävi vieraita, silloin oltiin onneksi virkeitä.

Pienet poseerasivat hienosti ❤

Pennuille on nyt varattu eläinlääkärin tarkastukseen ja silmäpeilaukseen aika. Ei muuten ollut ihan helppo homma saada aikaa, kun näin kesällä kaikki ovat lomalla tai juuri jäämässä lomalle. Tällä kertaa suunnataan pentujen kanssa Tampereelle eläinlääkärin tapaamiseen, siellä ei olla vielä käytykään 😀

Nada edelleen imettää pentuja, vaikka niiden hampaat tuntuvat varmasti jo aika ikäviltä. Pennut ovat jonkin verran alkaneet maistella vieraitakin, sormissa ja varpaissa on nopeasti jo pieni piraija kiinni 😀 Pikkuhiljaa täytyy alkaa kertoa pennuille, että ihmisen puremista ei tarvitse harrastaa. Toisiaan ne leikkien lomassa purevat kyllä, sillä seurauksella, että aina jollakin on leikin päätteeksi itku.

Pennuista on tullut jokusessa päivässä melkoisia pärrääjiä, välillä meno kuulostaa ihan oikealta tappelulta, johon tulee jo vähän halu mennä väliinkin. Aika hurjia pieniä. Seurataan, onko tämä joku kehitysvaihe vai ovatko pennut oikeasti näin täpäköitä ja vahvoja persoonia. Nyt tuntuu, että pennut ovat vähän sellaisessa iässä, etteivät ne pelkää oikein mitään.

Nämä omat aikuiset koirat ovat olleet paljon pentujen kanssa tekemisissä. Sara hoitaa pääasiassa pentujen leikityksen, Lempi viihtyy pentujen kanssa lähinnä siinä vaiheessa, kun pennut alkavat asettua unille. Nada lähinnä seurailee pentujen touhuja, se menee pentujen leikkien väliin, jos meteli käy hurjaksi tai vauhti kiihtyy liikaa. Rini pitää pennuille kuria ja järjestystä – ainakin jos ne yrittävät tulla haastamaan tai kävelemään Rinin yli. Rini on hyvä opettaja pennuille, se antaa palautteen, mutta sillä on hyvä tilannetaju ja se on reilu. Hyvä, kun pennut oppivat jo täällä meillä vähän koiranlukutaitoa. Nyt pari päivää enemmän Rinin kanssa tekemisissä oltuaan pennut osaavat jo aika hyvin sitä varoa, ja jos Rini irvistää varoituksena, pennut useimmiten jo ymmärtävät väistää. Välillä ne vielä kokeilevat onneaan yleensä huonolla menestyksellä.

106923972_291341408677756_5348149627753079469_nMummukoira ei pahemmin pentujen seuraa tai läheisyyttä arvosta, ja sitten kuitenkin… ❤

Viikon kääntyessä kohti loppua tein sellaisen havainnon, että loma on kohta ohi. Jos tässä pentuarjessa jotain positiivista on, niin ei ole ainakaan ollut pahemmin aikaa miettiä työasioita. Laskeskelin eilen iltalenkillä, että tässä kahden lomaviikon aikana pennuilla on ollut noin 60 vierasta – jos ei muuta, niin ainakin ihmiskontakteja pennut ovat tässä saaneet! Huomenna sunnuntaina meinasin pitää vapaapäivän viimeisen lomapäivän kunniaksi 😀 Joskopa keksittäisiin pentujen kanssa joku kiva päiväretkikohde.

974790FF-E8CA-4DC8-BE2A-FCD288CD5896Ihana perhepotretti ❤


1 kommentti

Pennut melkein 5vkoa

Aika rientää ja vuorokaudesta loppuu tunnit! Päivät ovat olleet ihan täynnä ohjelmaa, ei tässä ehdi kuin miettiä, missähän välissä ehtisi bloggaamaan.

Pennuilla on käynyt vieraita tasaiseen tahtiin. Perjantaina kävi kasvatinomistajia, Tiina ja Vips (E. Salacia) saatiin viikonlopuksi yökylään. Vips oli tosi kivasti pentujen kanssa, paljon oli samoja elkeitä kuin Saralla. Lauantaina pennut saivat olla pitkälle päivään ihan rauhakseen, kun me ihmiset jännitimme FF-pentueen luonnetestejä (siitä enemmän edellisessä postauksessa). Illalla pennut saivat huomiota runsain määrin, kun ystäviä (pääasiassa kasvatinomistajia) tuli meille pentuja katsomaan. Menin jossain kohtaa laskuissa sekaisin, mutta laskeskelin, että yli kymmenen ihmistä meillä kävi illan aikana. Tosi kiva ilta, juttua olisi riittänyt kaikkien kanssa enemmänkin 🙂

Sunnuntaina pennuilla kävi kahdet vieraat ja Linda, kyllä nää aika kovia ovat jo seurustelemaan ihmisten kanssa. Tällä viikollakin vieraita tulee vielä, mutta vähän viime viikkoa maltillisemmin.

4,5-viikkoisotokset

Pentujen kanssa on ulkoiltu takapihalla useita kertoja päivässä, ja aika hyvin tarpeetkin ovat tulleet sinne. Kolme ensimmäistä päivää pennut lähinnä kiljuivat ulkona ja pyrkivät sisälle, mutta nyt ulkoilu sujuu jo mukavammin. Pissoja tulee sisälle väkisinkin, pitäisi olla haukkana kyttäämässä, jos joku pennuista herää. Maisa oli tänään ihana – se pyysi päästä ulos ja meni suorinta tietä nurmikolle tarpeilleen! Ihan uskomatonta, miten nopeasti nämä oppivat, kun oppimiselle antaa mahdollisuuden. Keskenään pennut eivät ulkona ainakaan vielä juuri viihdy, ihmisen pitää olla seuraneitinä. Alla jokuset videot ensimmäisiltä ulkoiluilta. Viime päivinä olen ollut liian koomassa ottaakseni videokuvaa, mutta yritän ryhdistäytyä!

Pentujen kehitys on mennyt ison harppauksen taas eteenpäin, mutta se on valitettavasti tietänyt myös loppua pitkille yöunille. Selviän iltatouhuilta nukkumaan yleensä puolenyön aikaan, ja pennut ovat perjantaista alkaen herättäneet viimeistään kuudelta. Huomenna yritän saada pennut muutettua alakertaan – päivät ne ovat alhaalla jo viettäneet, mutta yöksi olen kantanut ne vielä yläkertaan.

Eilen pennuilla oli ensimmäinen kunnollinen automatka, sillä meidät kutsuttiin Tianan mökille Lievestuoreelle! Valtaosa pennuista kiljui vain alkumatkan – Maisa ulvoi melkein perille asti. Perillä viriteltiin pennuille aitaus pihalle, reippaasti kaikki lähtivät tutkimaan uutta ympäristöä ja seurustelemaan ihmisten kanssa. Kamera oli matkassa, mutta kuvattua tuli vähän vähemmän, tässä alla reissun onnistuneimpia otoksia. Paluumatka sujui vähän hiljaisemmissa merkeissä, Maisa ulvoi edelleen, mutta uuvahti n. 10min huudettuaan.

Hiljalleen olisi tarkoitus aloitella autoilun ja ulkoilun harjoittelua myös muualla enemmänkin. Huomiselle on suunnitteilla päiväretki Lindan ja perheen luo, suunnitelmissa on käyttää pennut myös ainakin yhdessä treenihallissa. Katsotaan, mitä kaikkea muuta kivaa keksitään ja ehditään 🙂 Eläinlääkärin tarkastukseenkin täytyy vielä varata aika – saa nähdä, minne sen saa varattua, kun tuntuu, että kaikki ovat lomalla. Terveystarkastuksen pystyy tekemään melkeinpä missä vaan, mutta toivoisin silmäpeilauksen järjestyvän samalle keikalle.

Meemi melkein 5vkoa. Meemi on kovin leikkisä, sosiaalinen ja reipas pentu. Siitä löytyi yllättävän äänekäs puoli, kun pennut ulkoilivat ensimmäisiä kertoja – tuntui, että huusi ulkoilujen alusta loppuun asti ihan tauotta. Se käyttää kehoaan aika tehokkaan näköisesti ulkona. Esittelin tänään pennuille imurin, Meemi oli ainoa, joka ei paennut nojatuolin taakse vaan jäi lähettyville seuraamaan tilannetta.

Mahti melkein 5vkoa. Kiroileva siili on pysynyt kiroilevana siilinä – on se täpäkkä! Se pärrää kauhean tosissaan (ainakin omasta mielestään), kun aikuiset lempeästi ohjaavat sitä tai leikkivät sen kanssa. Mahti antaa itsestään itsenäisimmän vaikutelman. Sisaruksiensa kanssa leikkiessään leikeistä ei yleensä puutu ääntä. Mahti rauhoittuu aika kivasti, se taitaa edelleen nukkua pennuista eniten. Se harvemmin protestoi äänellään mitään, vaikka ei kyllä ole jäänyt epäselväksi, etteikö ääntä tarvittaessa löytyisi.

Maisa melkein 5vkoa. Ehdin jo melkein huolestua, kun Maisa ei ole erottunut joukosta enää äänekkäimpänä, että mitä sille oikein on tapahtunut. No onneksi se autoilureissu paljasti huolen olleen turha 😀 Maisa tutkiskelee ulkona aika reippaasti uusia paikkoja, tarttuu leikeissä pitkähäntäisiä sisaruksiaan hännästä ja viihtyy ihmisten sylissä. Maisa on ensimmäisten joukossa aina lähdössä ulos, ja yleensä viimeinen, joka täytyy käydä ihan hakemassa sisälle.

Molly melkein 5vkoa. Molly jää pennuista helposti ehkä jopa huomaamatta – se ei ole kauhean äänekäs, kauhean vauhdikas. Mollylla on paljon omia bisneksiä, joiden parissa se viihtyy, vaikka tykkää kyllä myös leikkiä sisarusten kanssa. Se on pennuista ehkä rauhallisin. Minusta sen kehitys tulee vähän omalla kaarellaan hieman muita jäljessä. Molly on tytöistä yleensä ensimmäinen, joka rauhoittuu nukkumaan, se saattaa myös makoilla ja seurata rauhassa muiden puuhia. Hyvin varhaiskypsän oloinen pentu tavallaan!

Mega melkein 5vkoa. Jos joku katsoo syvälle silmiin ja näkee sydämeen asti, niin se on tämä! Megan häntä on yleensä asennossa, jonka voitte havaita alimmasta kuvasta – ihan samalla tavalla Nada kantoi häntäänsä pienenä 😀 Megassa on paljon äitiään! Se on pennuista kontaktinhaluisin, kutsuttaessa se on yleensä ensimmäisenä ihmisen luona ja se myös hyvin viihtyy ihmisen läheisyydessä. Se on ollut pennuista Mollyn kanssa tasaisimman oloinen.

Metku melkein 5vkoa. Metkusta on tullut nimensä veroinen – viikonloppuna tuli testattua, että sen sitkeys kantaa aika pitkälle – se huusi liki pari tuntia, kun se olisi halunnut seuraa yläkertaan muista kuin sisaruksistaan. Ei ole kovin nöyrän tai herkän oloinen tämä äijä, mutta on se aika symppis tyyppi iloisen ja heiluvan häntänsä kanssa silloin, kun se ei huuda 😀 Leikeissään se on metkuilija, aina se saa napattua jotakuta kiinni niin, että toiselle tulee huutoitku. Tämän tyypin touhujen perään pitää siis vähän katsella, nuoriherra on ehtinyt maistaa johtoa ja nahkaista nojatuoliakin. Rysän päältä kiinni jäädessään se katsoo viattoman näköisenä silmiin: ”olen melko varma, että se en ollut minä!”

Hauska on seurata, miten pennuista alkaa hiljalleen erottua omia persoonia! On nää aika ihania tyyppejä!

Tulosuutisissa kerrottakoon, että Nuppu (Titangus Daracha) ja Mari kisasivat viime viikonloppuna paimennuksessa! Lauantaina Nuppu tienasi itselleen esikokeesta 88 pistettä ja hienon tittelin PAIM-E! Sunnuntaina parivaljakko jatkoi kisaamista 1-luokassa, sieltä tuloksena 94p ERI ja toinen titteli PAIM1, sijoitus 1. Ihan mielettömän hienoa, paljon onnea taitaville paimentajille! ❤


Jätä kommentti

FF-pentueen luonnetestit 4.7.2020

Keväällä otin puheeksi FF-pentueen omistajien kanssa, että olisipa kiva saada porukka samaan luonnetestiin. Suhteellisen nuoriahan nämä vielä ovat, mutta ajatus sai heti kannatusta ja testiä alettiin katsella kesälle. Sopivasti Korpilahdelle oli tulossa suuressa arvossa pitämäni, todella kokenut ja entuudestaan hyväksi havaittu tuomarikaksikko Jorma Kerkkä & Reijo Hynynen yhtenä viikonloppuna joka kuukausi keväästä syksyyn saakka. Heille tiesin heti haluavani tämän pentueen viedä. Vielä parempi – kasvattajat saivat etukäteen varata paikkoja kasvateilleen! Aika pitkälle saatiin kuitenkin jännittää, saadaanko pitää meille varatut testipaikat, kevään testit kun jouduttiin perumaan koronan takia, ja järjestäjillä oli varmasti iso työ sijoitella kevään testeihin ilmoittautuneet koirat uudelleen. Vielä sen jälkeen jännitettiin, pääseekö testejä katsomaan.

Eilen sitten jännitettiin – luonnetestien lisäksi Leon kotiin unohtuneita rekisteri- ja rokotustodistuksia. Ihanat järjestäjät joustivat sen verran, että aamupäivän koirat järjesteltiin uudelleen, ja Leo pääsi testattavaksi, kun Tianan veli ja puoliso toivat paperit Tampereelta testipaikalle. Onneksi näin, kiitos tätäkin kautta kaikille ❤

Ensimmäisenä testiin pääsi Vilppu (Empathica’s You Are Not Alone):

  • Toimintakyky +1b kohtuullisen pieni
  • Terävyys +1 pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  • Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
  • Taisteluhalu +2 kohtuullinen
  • Hermorakenne +1a hieman rauhaton
  • Temperamentti +3 vilkas
  • Kovuus +1 hieman pehmeä
  • Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
  • Laukausvarma

Tuloksena +157 pistettä! Videot testistä alla:

Loppuarviossa pisteet ovat laskuvirheen vuoksi väärin, tämä oikaistiin toimistossa heti virheen havaitsemisen jälkeen 🙂

Vilpun jälkeen testattavaksi meni Taika (Empathica’s Eyes On Me):

  • Toimintakyky -1 pieni
  • Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  • Puolustushalu ++3 kohtuullinen, hillitty
  • Taisteluhalu -1 pieni
  • Hermorakenne +1b hermostunein pyrkimyksin
  • Temperamentti +3 vilkas
  • Kovuus +1 hieman pehmeä
  • Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
  • Laukauskokematon

Taikan tuloksena +99 pistettä! Taikalla loppui ihan hiljattain juoksu, mahdotonta sanoa, vaikuttiko se koiran toimintaan testissä. Kotona ja treeneissä Taika tykkää leikkiä leluilla, testissä se ei innostunut leikkimään ollenkaan. Onneksi tämä on kuitenkin vain yhden päivän ja hetken arvio, tämäkään ei kerro koirasta koko totuutta. Videot Taikan testistä alla:

Kolmantena testattavaksi pääsi Freya (Empathica’s Listen To My Story):

  • Toimintakyky +1 kohtuullinen
  • Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  • Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
  • Taisteluhalu  +2 kohtuullinen
  • Hermorakenne +1a hieman rauhaton
  • Temperamentti +3 vilkas
  • Kovuus +1 hieman pehmeä
  • Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
  • Laukausvarma

Tuloksena +174 pistettä! Videot Freyan testistä:

Porukasta viimeisenä testiin pääsi lopulta Leo (Empathica’s Maybe I’m a Lion):

  • Toimintakyky +1 kohtuullinen
  • Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  • Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
  • Taisteluhalu +2 kohtuullinen
  • Hermorakenne +1a hieman rauhaton
  • Temperamentti +3 vilkas
  • Kovuus +1 hieman pehmeä
  • Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
  • Laukausvarma

Myös Leolle +174 pistettä! Vaikka pisteet ja profiili ovat identtiset Freyan kanssa, niin koirien olemukset ja käytös ovat hyvinkin erilaiset, kuten videoilta voi havaita:

Lämmin kiitos ja valtavasti onnea Venlalle, Stiinalle, Tianalle ja Marja-Leenalle! ❤ Oli ihan mielettömän hienoa saada koko pentue samaan testiin! Rotujärjestön aloitteesta testejä ei enää arvioida hyväksytyksi tai hylätyksi, mutta jos vanhoilla säännöillä vielä mentäisiin, niin olisi neljä hyväksytysti luonnetestattua aussieta omissa kasvateissa lisää 🙂


Jätä kommentti

Pennut 4 viikkoa!

Pennut täyttivät tänään jo 4 viikkoa, ollaan yhteiselon puolivälissä! Pienet muistuttavat päivä päivältä yhä enemmän koiria. Ketteryys on lisääntynyt, pennut kulkevat jo aika sujuvasti muillakin pinnoilla kuin maton päällä. Täällä on siirrytty jo vähän vauhdikkaampien liikkumismuotojen harjoitteluun – pennut ottavat välillä spurtteja ja kiipeilevät mielellään. Pennut leikkivät jo paljonkin keskenään sekä Nadan että Saran kanssa, haastavat leikkiin myös Riniä ja Lempiä vaihtelevalla menestyksellä. Pennut ovat kovia käyttämään tassujaan.

Kaikki pennut mahtuvat periaatteessa vielä riviin maitobaariin 😀 Tunnelma on tiivis.

Tämän viikon teemana on ollut sosiaalistaminen ihmisiin, ja sitä on kyllä riittänyt. Maanantaina kävi kahdet vieraat, tiistaina yhdet, eilen keskiviikkona kolmet, tänään kävi mun omaa perhettä Joensuusta ja illemmalla tulee vieraita lisää, huomenna tulee kahdet vieraat, lauantaina on talo täynnä mun aiempien kasvattien omistajia ja sunnuntaina tulee vieraita lisää. Tässä alkaa itsellä pää olla melkoisen pyörällä 😀 Vieraiden avustuksella ollaan tosin saatu paljon aikaiseksi – pennut ovat ”avautuneet” vieraille ihanasti, hakeutuvat kaikki vuorollaan syliin, hännät heiluvat ja pennut välillä oikein kilpailevat, kenen vuoro on seurustella ihmisten kanssa. Vieraita on tavattu vuoroin yläkerran pentuhuoneessa ja välillä olen ottanut pennut alakertaan.

Sara tykkää pennuista ihan superpaljon! Vaikka kuvissa meno näyttää aika hurjalta, niin todellisuudessa Sara on tosi varovainen ja hellä pentujen kanssa toimiessaan.

Tänään kävin aamulla laittamassa takapihan aidan kuntoon, sillä loppuviikon aikana olisi kelien salliessa tarkoitus viedä pentuja jo vähän ulos. Ensi viikon alussa on suunnitelmissa muuttaa pennut yläkerrasta alas ihan pysyvästi, tästä on helpompi harjoitella sisäsiisteyden alkeita. Nada on alkanut ilmoitella, että siivouksen päävastuu voisi siirtyä minulle, yleensähän se näihin aikoihin tapahtuukin, kun pennut alkavat syödä myös kiinteää ruokaa. Viikonloppuna meille tulee vielä yövieraita – aikuisten koirien kannalta on helpompi, että pennut ovat sen ajan vielä yläkerrassa, muuten ne olisivat voineet muuttaa alas jo aiemminkin.

Pentujen kuvaaminen yksin alkaa olla sen verran haastavaa, että nyt ei otettu virallisia posekuvia vaan kuvasin tässä alhaalla pentujen touhuja. Jahka saan apukäsiä kuvaamiseen, niin sitten taas virallisempia potretteja – ensimmäiset seisomakuvatkin olisi pennuista kiva saada!

DSC_0104Meemi 4vkoa. Meemi on ollut kovasti edukseen vieraiden käydessä – se on yleensä ensimmäisenä tai ainakin ensimmäisten joukossa syliin kiipeämässä ja pusuttelemassa. Se ei ole kovin äänekäs. Meemi ottaa kivasti kontaktia myös muihin aikuisiin koiriin, Saran olen bongannut aika usein Meemiä leikittämästä. Meemi malttaa ihanasti makoilla sylissä, kun sen syliin ottaa, se on aika ihana rentoregina!

DSC_0101Mahti 4vkoa. Mahtissa aiemmin aika voimakkaasti näkynyt temperamentti on tasoittunut aika mukavasti. Se on leikkiessään edelleen aika topakka, leikeissä varsinkin siitä lähtee ääntä, muuten se on aika hiljainen. Mahtin kanssa ei ole tarvinnut vääntää hoitotoimenpiteistä, se on mukavasti suhtautunut niihin, ja malttaa useimmiten myös makoilla kiltisti sylissä.

DSC_0054Maisa 4vkoa. Maisa vaikutti vielä viikko sitten liian kiireiseltä seurustelemaan ihmisten kanssa, mutta nyt se on ollut aika kova kilpakumppani Meemille ensimmäisen syliinkiipeäjän tittelistä. Meemiin verrattuna Maisa on temperamentiltaan hieman vilkkaamman oloinen, se ainakin liikkuu tosi paljon ja vikkelästi siinä missä Meemi on liikkeissään aika paljon rauhallisempi. Maisa harrastaa kirputtamista, se saattaa ihan varoittamatta alkaa kirputtaa kädestä (kerran pääsi kirputtamaan mua myös kyljestä, auts!) tai kintereestä. Maisa pennuista kitisee eniten milloin mitäkin, volyymi ei onneksi ainakaan vielä ole kovasti lisääntynyt.

DSC_0017Molly 4vkoa. Molly on tytöistä ja ehkä koko pentueesta rauhallisin, se ei turhia hötkyile. Sillä ei ole kiire sylistä pois. Vierailujen alkaessa kiinnitin huomiota, ettei se vaikuttanut kovin kiinnostuneelta ihmisistä, mutta viikon aikana se on ihanasti alkanut ottaa kontaktia ihmisiin. Mollysta olen lähtötilanteeseen nähden kuullut vähän enemmän ääntä, mutta se lukeutuu edelleen pentueen hiljaisimpiin. Sen kehitys tuntuu menevän vähän eri tahdissa muiden kanssa, Molly nukkuu aika paljon.

DSC_0037Mega 4vkoa. Megasta en saanut tältä kuvaussetiltä enempää kuvia, se vetäytyi nojatuolin taakse nukkumaan jo alkutekijöissä. Mega on jatkanut kehitystään lupaavaan suuntaan, se on tosi seurallinen ja hakeutuu ihanasti ihmisten luo. Pojista Mega ja Mahti taitavat nukkua eniten, Mega tosin välillä on valveilla pitkiäkin aikoja muiden nukkuessa. Mega tassuttelee ympäriinsä reippaasti, asennehäntä tötteröllä 😀

DSC_0057Keisari Metku 4vkoa. Metku on ottanut ison harppauksen eteenpäin ihan viime päivinä – se spurttailee hillitöntä kyytiä (etenkin kokoonsa nähden), heiluttelee häntäänsä ja tekee kaikkensa ollakseen valloittava. Jossain vaiheessa se vaikutti aika itsenäiseltä, ja on edelleen sitä muihin verrattuna, muttei niin voimakkaasti korostuen. Metku yllätti edellisellä kynsienleikkuusessiolla, kun sille ei tällainen juttu enää passannutkaan. Kynnet saatiin leikattua, mutta poitsun oma mielipide vahvisti aavistustani, että tällä pojalla on omaa tahtoa melkoisesti.

Videokuvaa on tullut otettua viime päivinä vähän laiskasti, sen verran on väsyttänyt päivän vierailuiden päätyttyä. Tässä alla jokunen video kuitenkin:

Pennut ovat antaneet öisin nukkua – toisaalta kyllä tuntuu, että olen ollut niin väsynyt päivän tohinoiden jälkeen, etten heräisi, vaikka pommi räjähtäisi vieressä. Ja onhan tässä vierailijoiden tulvassa ollut varmasti pennuillakin ihmeteltävää 🙂 Kiva, kun päästään pian kunnolla ulkoilemaan ja avartamaan pentujen maailmaa ihan urakalla!