Empathica's Blogi

Pentujen maailma avartuu

Jätä kommentti

Pentujen elämässä on tapahtunut paljon viime päivien aikana! Silmien aukeamisen jälkeen ne ovat alkaneet liikkua selvästi enemmän ja ottaa kontaktia niin toisiinsa, ihmisiin kuin ympäristöönsäkin. Orastavat leikkiyritykset alkoivat yllättävän pian viime viikon 2-viikkoissynttäreiden jälkeen. Olen yrittänyt ottaa enemmän videoita viime päivinä, sillä näitä hetkiä ei vaan mitenkään saa tallennettua kuviin.

Pennut liikkuvat minusta ikäisekseen tosi ketterästi, ilmeisesti pienempi koko vähän helpottaa kävelemisen harjoittelemista. Fuji ylitti kilon rajapyykin viime viikon loppupuolella, ja Rajaa lukuun ottamatta kaikki muut tulevat tiiviisti kannoilla. Rajan paino pyörii tällä hetkellä n. 750g tuntumassa eli ihan hyvin kasvaa onneksi sekin. Pentujen punnitseminen alkaa olla työlästä, pennut eivät oikein malta pysyä paikallaan niin kauaa, että saisi vaa’asta luotettavan lukeman. Olen tässä hiljalleen luopunutkin punnitsemisesta, Rajan painoa yritän vielä vähän seurailla, ettei sen painonkehityksessä pääsisi tapahtumaan mitään takapakkeja.

Loppuviikosta yritettiin ottaa aika rauhassa kiireisen alkuviikon jälkeen. Keksi (E. Naroona) tuli mulle torstaina viikonloppuhoitoon. Nuppu oli viimeksi meillä sisällä Keksiä kohtaan vähän varautunut, se vahti portaiden edustaa ja viestitti elekielellään hyvin selvästi, ettei yläkertaan ole mitään asiaa. Viimeksi pennut olivat toki paljon pienempiä. Nyt Nuppu oli kaikin puolin rentoutuneempi, se lähinnä illalla Keksin ja mun koirien katsellessa kaihoisasti pentuhuoneen suuntaan jaksoi kertaalleen mörähtää, että ei vielä. Mun koirille Nuppu ei ole missään vaiheessa sanonut mitään, joten luulen, että hiljalleen voisi kokeilla, mitä Nuppu tuumaa Sarasta ja Lempistä pentujen kanssa. Sara pääsi tänä aamuna nopeasti moikkaamaan pentuja niin, että Nuppu oli alakerrassa – se ei kyllä taas tiennyt, miten päin sen olisi ollut, kun pennut ovat niin ihania ja niitä on paljon 😀

BioSensor-ohjelma loppui torstaina, mutta pentuja tulee edelleen käsiteltyä ja syliteltyä useamman kerran päivässä. Loihilta piti vähän hoitaa oikeaa kylkeä – se piti perjantaina kauhean huutokonsertin, kun nostin sen syliin, ja se tietysti ihmetytti, kun se on aiemmin ollut sylissä ihan hiljaa. Kyljestä ja vatsan alueelta löytyi kireä kohta, jonka hoitamiseenkin Loihi suhtautui kovin äänekkäästi. En tiedä, mistä kireys oli peräisin, onhan se voinut sillä olla lievempänä jo aiemmin, ja siksi jäädä huomaamatta. Hoito ilmeisesti tuntui kuitenkin auttavan, kylki ja vatsa eivät tunnu enää kireiltä ja nyt Loihi on ollut taas hiljaa syliin nostettaessa ja rauhoittuu paremmin.

Lauantaina mulla oli taas reissupäivä, sillä Lempillä oli toinen hoitoaika Maaria Kaiperlalle. Otin Keksin ja Saran mukaan seuraneideiksi, niin Nuppu sai aamulenkin jälkeen jäädä hoitamaan pentujaan ihan rauhassa. Mari kävi puolisoineen meillä iltapäivällä moikkaamassa pentuja, ulkoiluttamassa ja ruokkimassa Nupun, ja illalla mun tullessa kotiin Nuppu selvästi heräsi unilta. Hyvin täällä siis meni! Itseä harmittaa, kun on ollut nyt viikonloppuisin pakottavia menoja, mutta nekin on vaan hoidettava. Onneksi Mari ei ole ainakaan vielä osoittanut kyllästymistä pentujen vahtikeikkoihin, tämä on korvaamaton apu!

Sunnuntaina oli aika pistää pentujen maailmaa uusiksi monella tapaa: oli aika laajentaa pentujen oleskelutiloja. Pentulaatikosta purettiin kaksi seinää pois, päällystin lattian matoilla ja viriteltiin nurkkaan pörröpeti. Pennut olivat alkuun tilanpaljoudesta ihmeissään, ne vähän piippailivat lähtiessään varovaisesti tutkimaan, mitä huoneesta oikein löytyykään. Kovin kauas ne eivät ehtineet Rajaa lukuun ottamatta ennen kuin uusien asioiden väsyttäminä urvahtivat pienille välitorkuille. Unien ja välitankkauksen jälkeen pennut totesivat laajennuksen jo nähdyksi jutuksi, joten se ei jaksanut enää edes uikututtaa.

Välissä käytiin aikuisten kanssa lenkillä, ja Mari tuli pahojen pentuviekkareiden ajamana lenkin päälle pentuja moikkaamaan. Pennut eivät ihan vielä ota koko tilaa haltuun, ne viihtyvät aikalailla parvekkeenoven puoleisessa nurkassa, mutta sekin varmasti muuttuu, kunhan pennut vielä vähän kasvavat ja alkavat harjoitella vauhtispurtteja. Tuli myös huomattua, että korkeasta reunasta huolimatta pennut osaavat jo kiivetä pörröpetiin – tänä aamuna kaikki kahdeksan löytyivät pedistä sikeästi nukkumasta 😀

Uudet jutut eivät suinkaan siihen loppuneet, vaan iltapäivällä esittelin pennuille uuden konseptin nimeltä jauheliha! Aloiteltiin maistiaiset maltillisella nokareella jauhelihaa, vanhasta kokemuksesta tiedän, että jos lihaa laittaa lautaselle, niin pennut ovat 1) uimassa lihassa, 2) pesun tarpeessa ja 3) suuhun päätyy vain pieni murto-osa. Liha oli pentujen mielestä suurta herkkua, eniten huvitti Kiisu, joka kiroilevan siilin lailla alkoi oikein kiukkukitistä, kun suu oli syöty tyhjäksi, että minne herkut oikein katosivat! Huvitti myös Raja, joka kiipeili mun jalkaa pitkin, se sai varmaan vainun jalan takana olleesta kiposta, jossa jauheliha oli. Lyhyesti ja ytimekkäästi – sain jauhelihan tarjoilun myötä aika nopeasti kahdeksan uutta ystävää 😀 Jauhelihan annostelu ja kuvaaminen eivät olleet yhtä aikaa kovin helppoa, mutta ehkäpä näistä videoista saa jotain kuvaa.

Eilen oli tarkoitus ottaa pennuista myös uudet posekuvat yksitellen, mutta pennuilla oli niin paljon kaikkea uutta, että ne olivat iltapäivästä varsin väsyneitä. En sitten raaskinut herätellä pentuja kuvaustuokiota varten, niin tyydyin kuvaamaan nukkuvia pentuja. Osa pennuista käväisi hereillä, kun kameran naksutus kuului, mutta jatkoivat pian taas unia.

Illalla pennut saivat vielä vieraita, kun istuttiin Ainon ja Ellin kanssa iltaa meillä. Maailman avartuminen saa yleensä pennuissakin aikaan sen, että ne alkavat avautua eri tavalla – oli kiva seurata, miten pennut ottivat kontaktia ihmisiin. Aino on meillä pentujen aikaan käynytkin, mutta Elli oli pennuille ihan uusi tuttavuus. Vierailut aloitettiin kuitenkin Nupulle entuudestaan tutuista ihmisistä, että näkee vähän, miten se suhtautuu vieraisiin. Nuppu oli tosi rennosti, joten luulen, että kun saadaan tutuista ihmisistä hyviä kokemuksia alle, niin ei varmaan vieraammatkaan pahemmin hätkäytä sitten, kun niiden aika on.

Tänään koulusta päästyäni päätin kokeilla, mitä Nuppu tuumaa, jos mun koirat tulevat moikkaamaan pentuja sen ollessa paikalla. Nuppu oli siinäkin rennosti, imetyksen ajaksi käskin omat koirat sohvalle, että Nuppu saa rauhaa pentujen hoitamiseen. Pidettiin ensimmäinen visiitti vielä melko lyhyenä, annetaan mammakoiran rauhassa totutella ajatukseen, että pentujen kanssa voi olla muitakin aikuisia. Onneksi nämä omat ovat pentujen kanssa varsin luotettavia, uskon, että Nuppukin näkee niistä aika nopeasti, etteivät ole pennuille vaaraksi. Pennut suhtautuivat Lempiin ja Saraan kiinnostuneesti, heti mentiin vatsan alle tarkistamaan, olisiko siellä lisää ruokaa pienille pennuille! Raja tosin jo testaili leukojaan Saran takajalan ympärille, ja Hekla yritti kiivetä Saran kylkeä pitkin. Kohta täällä riittää menoa ja meininkiä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s