Pennut 1,5vkoa!

Pikainen päivitys pentulaatikon ääreltä – pikainen siksi, että armas Nerri-pentuseni pisteli taas läppärin johdon useampaan osaan, uusi piuha on edelleen jossain matkalla ja läppärin akku tuskin kestää loputtomiin. Elin sellaisessa toiveikkaassa illuusiossa, että eihän Nerri mun kotona ollessa tee pahojaan, etenkään, kun on käyty edeltävästi ihan kelvollisella lenkillä ja aamuruoat syöty. Mutta tilaisuus tekee näköjään varkaan siinä missä johtosilppurinkin 😀 Tämähän vain osoitti, että jälleen kerran ihminen on hitaampi oppimaan erheistään.

Pennut ovat kehittyneet puolessa viikossa hurjasti eteenpäin siitäkin huolimatta, että sunnuntai-iltana muutamalla pennulla alkoi olla masuvaivoja. Hetken aikaa ennätin ihmetellä, että mistäs nämä nyt ovat peräisin, mutta sitten keksin palata pentujen painotaulukon äärelle. Masu oli löysällä niillä kahdella pennulla (Ananas ja Mango), jotka olivat juuri paria päivää edeltävästi alkaneet kerryttää painoa ihan urakalla – melko varmasti voi siis todeta, että syynä on melko varmasti ylensyönti. Koko alkuviikon on koetettu hakea sopivaa rytmiä pentujen syöttämisille niin, ettei tahti olisi liian harva niille, joiden painokehitys on ollut ihan sopiva, muttei liian tiivis niille, jotka sikailevat buffettipöydässä liian yltäkylläisesti. Nyt painokehitys on alkanut asettua Ananaalla ja Mangolla takaisin sopiviin uomiin, muilla se on ollut vähän aiempaa niukempaa, mutta nousujohteinen kuitenkin. Eiköhän tämä siis tästä!

Masuvaivoista huolimatta pennut ovat olleet varsin hyvinvoivia, pirteitä ja eloisia, vaikka tietysti tarkkailin pentujen vointia vähän normaalia tarkemmin. Joskus aiemmin on ollut niitäkin pentuja, jotka ovat lopulta menneet ihan ruokahaluttomiksi ja niitä on pitänyt nesteyttää, ja tämän skenaarion tietysti halusin mahdollisuuksien mukaan välttää. Onneksi lomaviikko on mahdollistanut pentujen kanssa olemisen ja tarkemman seurannan.

Bree on päässyt tällä viikolla mukaan n. tunnin lenkeille päivittäin, ja se on kovasti nauttinut päästessään jaloittelemaan ja saadessaan vähän varttuneempaa seuraa. Pennut se hoitaa edelleen hyvin, ja yksinoloaikoina olen kamerasta seurannut, että se käy pentulaatikossa usein pentuja pesemässä ja tarkistamassa, jos ne pitävät ääntä, muttei enää reagoi ihan jokaiseen inahdukseen. Selvästi kokemus on tuonut varmuutta, mitkä äänet ovat tarkistamisen arvoisia ja milloin pennut kitisevät ihan muuten vaan. Mun ollessa kotona Bree viihtyy jo hyvin paljon meidän kanssa, lähtee kyllä pentuja hoitamaan mun kanssa, mutta aika hanakasti pyrkii lähtemään mun perään, jos lähden kesken pentujen hoidon pois. Välillä jätän sen yläkertaan pentujen kanssa, vaikka olisin itse kotona, sillä on kuitenkin koko yläkerta käytettävissään, jos haluaa olla pois pentujen luota sekä pääsy takaisin pentujen luo.

Maanantaina kävin omien koirien kanssa pitemmällä lenkillä, jolla Bree ei ollut mukana. Vauhtia riitti…

Tiistaina pennuilla ja Breellä kävi ensimmäinen vieras (kasvatinomistaja). Bree otti vierailijan lunkisti vastaan, nautti rapsutuksista ja huomiosta täysin rinnoin. Pennut pääsivät samalla oleskelemaan vähän pitemmän tovin pentulaatikon ulkopuolella, tähän mennessä ovat viettäneet aikaa lähinnä koiranpedissä sen aikaa, kun vaihdan pentulaatikkoon aluset. Pennut ovat sen verran pieniä vielä, että otan vierailijoita vähän harkitusti vastaan tässä vaiheessa, mutta yksittäisillä tutuilla kävijöillä on helppo aloitella ja vähän tarkastella, mitä mamakoira tuumaa. Nyt mennään taas useampi päivä ihan omalla porukalla.

Pennut harjoittelevat kovasti jo jaloilleen nousemista ja välillä sokkona kävelevätkin joitakin horjuvia askeleita – kunnes mätkähtävät kyljelleen nurin. Silmäluomet alkavat olla aika kehittyneen näköisiä useammalla pennulla ja ajoittain huomaa jo pientä räpäytysliikettä, joten luulisin, että loppuviikosta täällä jo siristellään silmiä! Myös pentujen äänimaailma laajenee koko ajan, masuvaivojen vuoksi jouduin alkuviikosta vähän pesemään pentuja, ja Omppu murisi mulle hurjana kesken kuivauksen 😀 Pentujen ensimmäisellä automatkalla kuului myös varsin mielenkiintoisia ääniä vikinöistä surumieliseen ujellukseen.

Kuvanäyte Ompun kävelystä

Keskiviikkona käväistiin tosiaan eläinlääkärissä pentujen kanssa töpötodistuksen merkeissä, samalla oli ohjelmistossa pentujen ensimmäinen automatka. Pennut luulivat pääsevänsä syömään, kun aloin pakata niitä koriin, joten lähtö sujui hieman äänekkäissä merkeissä, aika nopeasti ne kuitenkin rauhoittuivat jatkamaan unia. Automatkalla Kiivi ja Ananas pitivät eniten ääntä, mutta molemmat rauhoittuivat heti, kun laitoin käden pentukoppaan ja vähän silittelin niitä. Autossa oli tietenkin vähän viileämpi kuin pentulaatikossa ja varmaan tärinä ajaessa tuntui vähän oudolta.

Klinikalla pennut olivat reippaita ja aika rauhallisia, vaikka jouduttiin eläinlääkärin kanssa käyttämään aikaa häntien ihmettelyyn. Päädyttiin lopulta häntien pituuksia aikamme pohdittuamme, että pentueesta neljällä on pitkät hännät ja kolmella töpöt. Pitkät hännät ovat Aprikoosilla, Kastanjalla, Ompulla ja Ananaalla, töpöt Taatelilla, Kiivillä ja Mangolla. Eläinlääkärikin tosin totesi, että melkein geenitesti olisi teetettävä pitkähäntäisistä kaikista muista paitsi Ananaasta, jos haluaisi olla ihan varma, ja ihan samaa olin itsekin pohtinut, kun häntien pituuksia itse pähkäilin. Täytyy tosin vielä odotella pentujen kasvua ennen kuin poskisolunäytteitä pääsee ottamaan.

Tänään otin pennuista uudet kuvat, tällä kertaa homma oli aika paljon nopeampi kuin kahdella edellisellä kerralla. En tiedä, alkaako konsepti tulla pennuille tutummaksi vai oliko hetki nyt vaan oikea – aiemminkin tosin olen yrittänyt kuvia ottaa vasta pentujen syötyä juuri itsensä kylläisiksi. Biosensorissakin on itse asiassa näkynyt aika iso muutos pentujen olemuksessa ja käytöksessä nyt viime päivinä: pennut ovat käsitellessä rauhallisempia, eivät pistä hanttiin ja useammat ovat tosi rennosti asennosta riippumatta. Jopa Kiivi, jolla oli alkuun tästä(kin) suuria mielipiteitä 😀

Aprikoosi 1,5vkoa, painoa 720g

Kastanja 1,5vkoa, paino 640g

Taateli 1,5vkoa, paino 700g

Kiivi 1,5vkoa, 690g

Mango 1,5vkoa, 800g

Omppu 1,5vkoa, 660g

Ananas 1,5vkoa, 825g

Toivotaan, että uusi läppärin virtajohto tulisi piakkoin postissa, ettei blogipäivityksiin tulisi viivettä!

1-viikkoiset punanutut!

Hiphei, ensimmäinen elinviikko on takanapäin! Viikko on sujunut kokonaisuutena varsin mukavasti, Bree on lähtenyt toipumaan synnytyksen jäljiltä hyvin ja hoitaa pentuja tunnollisesti. Loppuviikkoa kohti mamakoira on viihtynyt jo enemmän myös pentulaatikon ulkopuolella, lähtee mielellään ulos, mutta jää hyvin meille kotiin hoitamaan pentuja mun lähtiessä oman lauman kanssa pitemmälle lenkille tai töihin. Nyt onkin ollut kätevä seurata pentuhuoneen tapahtumia kameran kautta vaikka lenkiltä tai töistä, se on kovasti antanut mielenrauhaa, jos on pitänyt poistua useammaksi tunniksi.

Keskiviikkona aloitin pennuille Biosensor-ohjelman, jonka aika moni aiempikin pentue on aikanaan läpikäynyt. Ensimmäisenä iltana kaikki pennut olivat ihan reporankoja ja vähän ihmettelin, että voiko olla näin lauhkea porukka jo mukamas tässä vaiheessa. No sen ensimmäisen illan jälkeen heistä on löytynyt kyllä luonnetta ja mielipiteitä, joten katsotaan, mitä tässä ohjelman edetessä tapahtuu 😀

Pennut nukkuvat aika paljon, useamman tunninkin ruokailujen välissä. Maitoa tuntuu nyt tulevan hyvin ainakin painoista ja kasvutahdista päätellen, pennut kasvavat ihan silmissä. Olen jo luopunut kahdesta punnituksesta päivässä, osittain aikataulullisistakin syistä, kun olin eilen aamuvuorossa töissä ja tänään talkoilemassa seuran agilitykisoista, joten en ennättänyt ennen lähtöä punnita pentuja. Ja toisaalta kun pennut kasvavat tasaisesti, niin ihan hyvin riittää se yksikin punnitseminen päivään, sitä voi aina tiivistää tarpeen vaatiessa.

Mun omat tytöt kuuntelevat kiinnostuneina pentuhuoneesta kuuluvia ääniä, ja etenkin Sara yrittää kaikissa mahdollisissa käänteissä pyrkiytyä mukaan pentuja hoitamaan. Vielä täytyy kuitenkin malttaa. Luulen, että kunhan pentujen silmät ovat auki ja ne alkavat liikkua enemmän, niin Bree saattaa jopa olla ihan hyvillään hoitoavusta, mutta nyt annetaan vielä mamakoiralle rauha keskittyä pentujensa hoitamiseen.

Tässä viikonloppuna leikkasin pennuilta ensimmäistä kertaa kynnet, eilen urakoin neljän pennun kanssa kynsienleikkuun ja samalla vähän fiilistelin, miltä niiden kehot tuntuvat omiin näppeihin ja hoidin niitä. Tänään sitten napsuttelin kynnet lopuilta kolmelta, isojen koirien kynnet odottavat vielä leikkaajaansa. Nythän tämä käy ihan urakkatyöstä, kun on yhteensä 198 leikattavaa kynttä kaikkien pentujen ja aikuisten kynnet yhteen laskettuna 😀

Pennut ovat olleet aika tyytyväisen oloisia – ainakin hiljaisuudesta päätellen. Välillä joku unissaan saattaa hetken kitistä, ja joku päivä tuossa viikolla pahoitin useamman pennun mielen Biosensor-ohjelmalla, silloin kyllä pidettiin kuorossa huolta, ettei suuri mielipaha jäänyt kasvattajalta kuulematta. Silloin Breekin tuomitsi minut ainakin katseensa perusteella, ”kiitti hei tosi paljon tästä”. Onneksi en ihan aina ole pentujen mielestä pahanilmanlintu, omasta mielestäni aika paljon useammin sylittelen, pusuttelen ja lepertelen heille.

Tänään 1-viikkoissynttäreiden kunniaksi piti tietenkin päivittää pentujen kuvat! Aamulla ennen talkoilemaan lähtöä paistoi aurinko, ja toivoin, että se paistaisi vielä iltapäivälläkin, kun pääsisin pentujen luo ja kameran ääreen. No kävi silleen perinteisesti, että aurinko ei paistanut kotiin tullessa, mutta paistoi lenkillä. Kun menin pentuja kuvaamaan, taivas oli ihan harmaa. Heti, kun lopetin kuvaamisen, paistoi taas aurinko. Säästän toiveeni auringonpaisteesta sitten siihen, kun pennut ovat isompia ja ollaan ulkoilemassa!

Aprikoosi 1vkoa. Aprikoosi on aika keskiverto monessa suhteessa tässä porukassa – se ei ole kovin äänekäs, se viihtyy sylissä ja antaa aika rauhallisen vaikutelman. Hän oli yksi helpoimpia kynsienleikkuussa, kun pysytteli paljolti paikallaan ja lähinnä nukkui. Jos Aprikoosista jossain tilanteessa lähtee ääntä, se on aika maltillista.

Kastanja 1vkoa. Suosikkejahan ei kasvattajalla ikinä ole, mutta tää pentu on aika makeen oloinen ainakin tällä hetkellä! Jos nostelen pentuja yksitellen vähän vieraan hajuiselle alustalle, tää neiti on heti siinä tosi coolisti, ei ala pitää ääntä eikä ponnekkaasti pyri pois. Kastanjalle kaikki on ollut tähän mennessä ok, tyytyy asiantilaan aika nopeasti. Rauhallisen oloinen pentu, viihtyy sylissä ja on aika helppo hoitotoimenpiteissä.

Taateli 1vkoa. Taateli on myös aika lunkin oloinen pikku-ukko, ei ole kovin äänekäs ja sen liikkeet ovat aika rauhallisia ja seesteisiä. Viihtyy sylissä, oli pojista helpoin hoitotoimenpiteissä, antaa jo pusuja kasvattajalle (mistä tietysti iso erityisplussa!) ja on hurjan soma kuten sisaruksensa! Taateli on myös aika coolisti vieraanhajuisilla alustoilla, aika samantyyppinen kuin Kastanja.

Kiivi 1vkoa. Kiivi rakastaa omaa ääntään vähän liiaksi, se on tässä vaiheessa porukan äänekkäin pentu. Kiivi on pennuista ainoa, joka on saanut toistaiseksi kiukkupuuskia (joita se siis osoittaa nimenomaan painokkaasti äänellään), syitä näille ovat olleet mm. 1) maitoa ei tule maitobaarista tarpeeksi, 2) maitoa ei tule maitobaarista nopeasti, 3) maitobaari on hukassa, 4) ei tarttee auttaa matkalla maitobaariin. Sen verran monissa tilanteissa ponnekasta äänenkäyttöä on tullut, että puntarille nostaessa tai Biosensorin tekemistä aloittaessa huomaan ajattelevani Kiiviä nostaessa, että kohta tulee raivari – ja sitten yllätyn, kun sitä ei tulekaan. Ei Kiivi siis suinkaan toivoton tapaus ole 😀 Vieraanhajuisilla alustoilla Kiiviltä tulee herkästi ääntä, muttei mitenkään kohtuuttomasti. Temperamenttia tuntuu löytyvän, mutta kroppa on myös sen tuntuinen, että se tarvitsee Katriinan taikanäppejä.

Mango 1vkoa. Tässä on porukan toinen totinen torvensoittaja, joka ei pidä ääntään vakan alla. Sanoisin, että Mango on Kiiviin verrattuna piirun verran hiljaisempi, mutta tällä pennulla äänenkäyttö kestää vähän kauemmin. Vieraanhajuisilla alustoilla Mango pitää vähän ääntä ja ponnekkaasti ottaa jo jalkoja alle. Tämän kanssa sain vähän käydä väsytystaistelua kynsienleikkuun kanssa, kun mikään asento ei ollut pikku-ukon mielestä siihen hyvä, ja oikeastaan koko kynsienleikkuukonseptikin oli tyhmä. Sitä onneksi vielä harjoitellaan paljon 😀 Mango on kuitenkin tosi söpö, ilman tuollaista temperamenttia saattaisi jäädä muiden altavastaajaksi, ja näin isossa porukassa se ei tietenkään käy.

Omppu 1vkoa. Omppu on porukan pienin, mutta liukasliikkeisin, se on aika ketterän oloinen. Kuuluu ehdottomasti porukan hiljaisempaan kastiin, en ole kuullut sen käyttävän ääntään juurikaan. Vieraanhajuisilla alustoilla Omppu on hiljainen, mutta jalat vievät. Omppu oli kaikista helpoin kynsienleikkuussa, köllötteli tyytyväisenä selällään, kun napsuttelin. Viihtyy sylissä ja oikeastaan ihan kaikkialla, on pääosin tyytyväinen asiantilaan, oli se mikä hyvänsä. Tämä pikkukirppu on aika valloittava persoona ❤

Ananas 1vkoa. Herra Ananaa, kaikkien janoisten ja nälkäisten sankari, joka kasvaa ihan omilla kasvukäyrillään – painoa on liki 700g! Ananas liikkuu kokoonsa nähden ihmeen ketterästi – ainakin, jos suunta vie kohti maitobaaria. Aika hiljainen pentu, tänään kuvatessa vieraanhajuisella alustalla siitä lähti vähän ääntä. Äänenkäyttö jatkui vielä pentulaatikossakin, mietin, että olisiko voinut olla vähän vatsanpuruja – tuohon kasvutahtiin pitää nimittäin maitoa vetää vähän muidenkin edestä. Ananas on aika lunkin oloinen poitsu, pojista ehkä rauhallisin.

Nopeasti on ensimmäinen viikko pentujen kanssa hurahtanut, ja tästähän se tahti vaan kiihtyy viikko viikolta. Ensi viikolla käydään käydään keskiviikkona eläinlääkärissä töpötodistuksen merkeissä ja varmaan jokunen kasvatinomistaja käy pentuja jo vähän moikkaamassa.

Ystävänpäivän yllätykset ovat täällä!

Viime viikko olikin jännittävää aikaa. Maanantaina mulle iski joku flunssantynkä, ja esihenkilö ilmoitti, ettei tarttee tukkoisena tulla töihin kumpanakaan päivänä. Päästiin siis laskeutumaan synnärivapaille vähän etuajassa, tosin maanantai meni ihan toipuessa. Tiistaina olo oli siinä määrin kelvollinen, että päästiin jopa lenkille, käväisin Breen kanssa klinikalla tiineysröntgenissä ja sieltä pienen lenkin jälkeen vielä tokovalkkuun Saran ja Nerrin kanssa.

Bree oli klinikalla helppo hanskattava ja kuva saatiin otettua ongelmitta. Painoa oli 24,8kg, tiineysultrassa se oli ollut 19,8kg eli siihen nähden painoa oli tullut melkoisesti lisää. Oltiin lekurin kanssa yksimielisiä ruotojen määrästä, joten jäätiin odottelemaan loppuviikkoa.

Saran ja Nerrin tokoista kirjoittelen itselle taas muistiin, että molemmilla oli sama teema – ohjattu nouto ja tunnari. Nerri ei ole tehnyt vielä mitään ohjattua ajatellen, joten sen kanssa harjoiteltiin vaan suuntia. Nerrin tunnari oli kypsynyt pentukoiran mielessä, ja se teki hyvää nuuskuttelutyötä rompetorin keskellä omaa kapulaa etsien. Nerrin treenin lopussa oltiin vielä ringissä koko ryhmän kesken ja harjoiteltiin paikkista varten käskytyksiä ja omalla vuorolla vuoroin maahanmenoa ja istumaan nousemista. Nerri tarvitsee vielä käsiavut, mutta sen kanssa ei ainakaan vielä ole ongelmaa, että se poimisi muiden käskytyksistä liikevaihtoja. Paino sanalla vielä 😀

Saran ohjattu meni silleen hyvin, että vasemmanpuoleisen kapulan se haki suoraan oikein, tällä kertaa oikeanpuoleinen ei meinannut suuntana vetää. Saatiin korjattua tätä ja loppuun tuli ihan oikeaoppinen suorituskin, eli vaihteeksi rutiinia vaan lisää. Tunnarissa oli jo nähtävillä, että nosework-treenit ovat tehneet mielentilalle tosi hyvää, Sara teki ehkä parhaat tunnaritoistot tähän mennessä, joten tästä on hyvä taas jatkaa! Lopuksi tehtiin kentällä muiden kanssa yhtä aikaa seuraamista ja jääviä, muut vaihdot sujui hyvin, mutta istuminen ei meinannut onnistua millään. Syykin löytyi – Elli neuvoi hidastamaan kävelytahtia, sanomaan käskyn ”iiiiistu” ja koiran istumisen jälkeen jatkamaan matkaa normaalisti. No Sara istui tälleen kyllä, mutta sitkeästi hilasi takapuoltaan istuen eteenpäin, kun ei halunnut irrota minusta 😀 Jaksan aina vaan hämmästellä, miten Keksin kloonaus on ollut näin onnistunut, tämä(kin) on hyvin tuttuja Kekun juttuja. Mutta nyt tiedetään, mistä kiikastaa, joten on helpompi korjata!

Keskiviikkona oltiin jo odottavaisissa tunnelmissa, sillä olin henkisesti varautunut, että jos Bree tekisi Sarat, niin nyt olisin valmistautunut! Mittailin lämpöjä vähän tiiviimmin päivän aikana, mutta ne pysyivät sitkeästi 37-38 asteen välillä. Käytiin lenkillä ihan normaalisti. Torstaina olin taas toiveikkaana mittarin kanssa pitkin päivää liikkeellä, mutta sama homma kuin edellispäivänä, joten käytiin normaalisti lenkillä ja lähdettiin illasta Saran agitreeneihin, joiden päätteeksi Keksi tuli meille jälleen viikonlopun viettoon. Perjantaina tuli täyteen 60vrk, joka yleensä on ollut näissä hommissa suurien toiveiden vuorokausi, mittari näytti aamulla 37,3, joka oli siihen mennessä matalin luku, mitä olin saanut. Taas lenkkeiltiin ihan normaalisti eikä Breen voinnissa näkynyt mitään muutosta, myöhemmin päivällä lämpökin pomppasi takaisin 38 tuntumaan. Koska ihminen ei voi jännityksissään olla tekemättä mitään tai syömättä ahdistukseensa, jouduin uhrautumaan.

Sitten tuli ilta. Iltaruoan jälkeen kiinnitin huomiota Breen silmiin, sen katse kertoi, että olo oli epämukava. Se oli illan mittaan läähätellyt, joskaan ei minusta mitenkään merkittävästi aiempia päiviä enemmän. Tässä kohtaa päässäni kuitenkin välähti ajatus, että mitä jos ne lämmöt ovatkin käyneet alhaalla joskus aamuyöllä. Hoidettiin iltahommat normaalisti loppuun ja päätin varmuuden vuoksi asemoitua pentuhuoneeseen Breen kanssa yötä viettämään, jos yön aikana alkaisikin tapahtua. Bree läähätteli ja oli hetkittäin vähän levoton, petasikin välillä, mutta asettui nukkumaan. Itse en nukkunut yön aikana paljoakaan, aamuyöstä ehkä muutaman tunnin. Aamuun mennessä ei ollut tapahtunut mitään, käytin koirat pienellä aamukiepillä kuuden jälkeen ja ruokin. Sitten mittasin Breen lämmön – nyt se oli 36,9 – eli saisin valvoa vielä yhden yön lisää.

Suunnattiin koirien kanssa kauheasta koomasta huolimatta nauttimaan auringosta kunnon lenkille, hiljakseen kävellen jaksettiin kaikki. Nerri jaksoi kyllä juosta Keksin ja Saran kanssa, ne juoksivat varmaan meitä muita kolme kertaa pitemmän lenkin. Ja Lempin suureksi riemuksi kaiken maailman lutrauslutakoita on taas kaikkialla! Aika raukeaa oli meno loppupäivän, minäkin nukuin päikkärit, että jaksaisi yöllä. Illasta hoidettiin iltatoimet hyvissä ajoin ja asetuttiin yöpuulle sen toivossa, että ennättäisi vähän vielä nukkua ennen kuin toiminta alkaa.

Yö oli pitkä ja vähäuninen, torkuin korkeintaan pieniä pätkiä. Bree oli edellisyöhön verrattuna levottomampi, läähätteli enemmän, petaaminen muuttui vasta aamuyön puolella raivokkaammaksi. Bree alkoi itse hakeutua välillä pentulaatikkoon, kävin sen kanssa yöllä istumassa siellä pariin otteeseen odottavaisena, että josko kohta, mutta ei. Havahduin unenhorteesta joskus klo 5 jälkeen aamulla, lähdin aikani kuluksi koirien kanssa pienelle kiepille ja haaveilin unien jatkamisesta. Ulkona pistin merkille, että Bree kyykkäsi normaalia useammin, mikä viestitti, että aletaan olla lähellä. Melko tarkalleen klo 6 Breellä tuli viimein vedet ja siirryttiin laatikon puolelle. Siitähän se show piakkoin käynnistyikin!

Klo 6.16 syntyi pitkän ponnistelun tuloksena ensimmäinen pentu, sievä red merle narttu, jolla on hyvin pieniä läiskiä ympäri kehoa, oikea pantteri! Syntymäpaino 355g.

Klo 6.33 punainen tyttö, jolla on valkea masu. Paino 355g.

Klo 6.41 punainen poika, jolla on valkea masu. Paino 365g.

Klo 6.57 toinen red merle tyttö, jolla on kehossa isoja läiskiä. Paino 385g.

Klo 7.25 toinen punainen poika, tällä on masussa punainen läiskä. Paino 405g. Syntyi perätilassa, jouduin vähän auttamaan ulos, mutta tuli ihan ongelmitta.

Klo 7.32 toinen punainen tyttö, masussa on sydänkuvio eli on todellinen rakkauspentu! Paino 325g. Tämäkin syntyi perätilassa.

Röntgenkuvan perusteella tiesin tässä vaiheessa, että yksi pentu on vielä tulossa. Meni puolisen tuntia ennen kuin näin Breen ensimmäisen kerran ponnistavan. Pari ponnistusta, sen jälkeen hyvä tovi ilman mitään. Sitten taas jokunen ponnistus, ja uudelleen taukoa. Noin tunti edellisen pennun syntymän jälkeen Bree ponnisteli vähän enemmän, mutta ei näkynyt pentua eikä tuntunut pentua kanavassa. Olin tässä vaiheessa aika varma, että viimeinenkin pentu on tulossa perätilassa. Bree yritti taas välillä ponnistaa, mutta ei näy eikä tunnu mitään. Yritettiin ensin asentohoidolla saada painovoimaa avuksi pennun auttamiseksi ulos, se alkuun tehostikin ponnistuksia, mutta ei tuottanut toivottua tulosta.

Käytiin välissä ulkona vähän kävelemässä, että saataisiin supistuksia provosoitua, ja ulkona Bree taas ponnistelikin tiiviimmin, mutta edelleen ei näy pentua. Tultiin välissä sisälle, annoin Breelle voimajuomaa ja jatkettiin asentohoidolla. Pennun suhteen ei vielä ollut hätä, mutta vähän alkoi mulla puskea hikeä – Breellä oli jo alla kaksi rankkaa yötä ja synnytys, kuinka kauan se jaksaa vielä yrittää ponnistaa ennen kuin voimat loppuvat? Mietin, että kuinka kauan voin vielä odottaa ja yrittää ennen kuin pitää todeta, että tarvitaan eläinlääkärin apua. Palasin muistoissani FF-pentueen synnytykseen ja muistin, että silloin sisuuntumalla tuli lopulta hyvä. Päätin siis antaa vielä mahdollisuuden kokeilla avustaa ja jos se vetäisi vesiperän, sitten soittaisin klinikalle.

Odotin Breeltä seuraavan ponnistussarjan, vieläkään ei tullut pentua näkyville eikä tuntunut kanavassa päältä palpoimalla. Eikun hanskaa käteen ja sormet synnytyskanavaan. Seuraavalla ponnistuksella tunsin sikiöpussin hipaisevan sormia vasten, mutta ponnistuksen loppuessa se vetäytyi taas kauemmas. Seuraavalla ponnistuksella sain sikiöpussin sormien väliin ja se puhkesi. Nesteet tulivat ulos ja minä mietin, että nyt kello tikittää sen pennun kanssa. Taas Bree ponnisti, olin tuntevinani jotain ihan sormien ulottuvilla, mutta se oli liian kaukana, että saisin siitä otetta. Kaksi ponnistusta myöhemmin sain jotain sormien väliin, alan varovasti vetää. Saan sen näkyviin ja tajuan sen olevan häntä. Pentu on sen verran iso, etten saa kanavassa otettua muualta otetta, ja sen verran kovana tuntuu imu takaisin, etten uskalla päästää irti. Pakko siis jatkaa varovasti vetämistä. Pahaa teki, mutta ei ollut vaihtoehtoja ennen kuin sain autettua pennun lantiota myöten ulos, sen jälkeen oli enemmän tarttumapintaa.

Klo 10.05 saatiin viimein maailmaan huojennuksen kyyneleet ja pentueen kuopus, red merle poika! Tämä poitsu rääkäisi mulle ensimmäisenä äänekkään mielipiteensä tällaisesta kohtelusta, kyllä kohdussa oli niin paljon mukavampaa 😀

Bree hoiti oman tonttinsa valtavan hienosti! Ensimmäisen pennun synnyttyä mun piti avustaa pennun saamisessa ulos sikiöpussissa, Bree kokeili vain nuoleskella sitä. Pennun pitämille äänille se lähinnä kallisteli päätään ja oli kysyvän näköinen, lähti kuitenkin hyvin hoitamaan pentua. Siitä jokainen pentu eteenpäin Bree toimi koko ajan itsevarmemmin ja viimeisten pentujen kanssa mun ei tarvinnut auttaa ollenkaan – muuten kuin näiden kahden pojan kanssa, joiden ulostulossa piti enemmän ja vähemmän avustaa.

Pentujen elämän ensimmäiset päivät ovat sujuneet varsin mukavasti, kaikki ovat elinvoimaisen ja pirteän oloisia. Painotkin olivat ensimmäisen päivän aikana jo vähän nousseet, toki voi olla myös vähän mittausvirheitä syntymäpainoissa, kun silmät ristissä pentujen syntymäpainoja punnitsin ja mun luottovaaka 10 vuoden takaa viimein päätti irtisanoa työsopimuksensa. Eilen painot junnasivat pääasiassa paikallaan, pieniä vaihteluita osalla pennuista ylöspäin ja osalla alaspäin. Käyn tänään hakemassa pennuille vähän Nutriplussaa ja joudun ehkä investoimaan vielä toiseen uuteen vaakaan, tuohon nykyiseen en luota yhtään.

Sunnuntai otettiin tosi iisisti, Bree asettui hoitamaan pentuja ja lepäilemään synnytyksen jälkeen. Omasta väsymystilasta kertonee jotain, että nukahdin iltapäivällä sohvalle, en edes muista, mihin heräsin, mutta meni aika pitkään ympärilleen katsellessa ennen kuin tajusin, missä olen 😀 Linda piipahti Breetä ja pentuja katsomassa, alkuillasta kävin muun lauman kanssa pienellä lenkillä. Breellä oli pentujen hoito niin hyvällä mallilla, että päätin nukkua yön omassa sängyssä. Heräsin pentujen ääniin välillä, useimmiten ne loppuivat nopeasti parin inahduksen jälkeen. Yhden kerran jouduin käymään yöllä ihan pentuhuoneessa, kun pennut pitivät kamalaa mekkalaa. No ihmekös tuo – Bree nukkui pentulaatikossa selällään ketarat ojossa, eivätkä pennut päässeet maitobaariin! Näihin pentujen pitämiin ääniin toisessa huoneessa heräsin siis useamman kerran yön aikana. Sen sijaan en ollut herännyt siihen, että joku koirista (veikkaisin Nerriä) oli kaatanut makkarin ovessa olevan portin ja käynyt alakerrassa jättämässä löysät terveiset, ilmeisesti eilispäivän puruluut olivat käyneet vähän masun päälle…

Eilen ja viime yönä pennut kitisivät vähän enemmän, Bree on juonut vähän huonosti, joten maitoa ei taida vielä näin isolle porukalle tulla riittävästi. Olen muutaman välijuoton antanut Breelle ruokailujen lisäksi, joten eiköhän maitoa kohta ala tulla. Pennut hakeutuvat hyvin maitobaariin aina tilaisuuden tullen, yritän porukan pienimpiä vähän nostella parhaille paikoille. Nutriplus on toiminut ainakin aiemmin tosi hyvin lisäboostina painon nostamiseksi, joten eiköhän tälläkin kertaa.

Tänään päätin kokeilla ottaa pennuista paremmalla kameralla kuvat harmaasta säästä huolimatta. Laadullisesti nämä eivät ole mitään huippuotoksia todellakaan, mutta josko ne nyt tässä vaiheessa ajaisivat asiansa. Samalla esittelen teille meidän Rakkaushedelmät syntymäjärjestyksessä!

Aprikoosi 2pv, red merle tyttö

Kastanja 2pv, punainen tyttö

Taateli 2pv, punainen poika

Kiivi 2pv, red merle tyttö

Mango 2pv, punainen poika

Omppu 2pv, punainen tyttö

Ananas 2pv, red merle poika

Näin kahden päivän perusteella tällä hetkellä äänekkäimmät ja temperamenttisimmat ovat Kiivi ja Mango, etenkin Kiivistä lähtee ikäisekseen järkyttävä meteli, kun joku ei mene mielen mukaan. Toki jos koko ajan on vähän nälkä, niin ketäpä se ei kiukuttaisi! Kastanja ja Taateli ovat olleet tosi lunkin oloisia, ne eivät äänellään suuremmin ole kommentoineet ja tyytyvät asioiden tilaan mukisematta. Omppu on liukas liikkeissään, se toki on myös porukan pienin. Ananas ja Aprikoosi ovat sellaista väliinputoajien sakkia, välillä saattavat tyytymättömyyttään inahtaa, mutta pääosin aika rauhallisen ja tyytyväisen oloisia.

Pentujen häntien pituuksia on tässä ihmetelty niin koomaisin kuin vähän virkeämminkin silmin. Toistaiseksi Ananas on ainoa, jonka hännän pituudesta olen ihan 100% varma – se on pitkä 😀 Muiden hännät ovat pitkähköjä, mutta vähän herää epäilys, että ovat todennäköisesti 3/4 töpöjä, Mangolla on luultavasti puolikas häntä. Geenitestipaketit tilasin jo, ne ovat tarpeen ihan näitä hännänpituuksiakin ihmetellessä. On tää genetiikka ihmeellistä – lyhyet töpöt olisi helppo tunnistaa, mutta nää pitemmän malliset on haastavampia. Monilla pitkähäntäisillä hännänpää on valkoinen, mutta tähänkään ei voi aukottomasti luottaa, sillä mulla on aiemmissakin pentueissa pitkähäntäisiä pentuja, joiden hännänpäässä ei ole yhtään valkoista.

Töpöhäntäiset pennut pitäisi käyttää eläinlääkärin tarkastuksessa 10vrk ikään mennessä töpötodistusta varten, mutta vähän nyt mietin, että kannattaako sinne eläinlääkärin ihmeteltäväksi lähteä, kun en itsekään ole häntien pituuksista ihan varma. Rekisteröinti saattaa venyä, jos jäädään odottelemaan geenitestien tuloksia, mutta toisaalta geenitestitulokset olisivat ainakin luotettavat. Täytyy ehkä vielä jututtaa kasvattajakollegaa, että mikä tässä olisi viisautta.

Mun koirat ovat tarkkaan kuunnelleet pentuhuoneesta kuuluvia ääniä ja joudun tarkkaan nuuskuttelutarkastukseen aina pentuhuoneesta tullessani, Nerri etenkin on hyvin kiinnostunut. Toistaiseksi pentuarki on lähtenyt tässä rullaamaan ihan mukavasti, Bree on jäänyt ihan rauhallisesti hoitamaan pentuja, kun lähden muun porukan kanssa lenkille. Olen tässä kotona ollessakin yrittänyt antaa Breelle aika paljon omaa tilaa ja rauhaa hoitaa pentuja, ettei sitten tule yllätyksenä mun työpäivinä, kun en olekaan koko ajan seuraneitinä pentulaatikossa. Ostin nyt varmuuden vuoksi kuitenkin kameran pentuhuoneeseen, että pystyn sitten töissäkin vähän seuraamaan, mitä kotona tapahtuu – kamera täytyy vaan virittää vielä paikalleen.

Lomamuistelmia, kiireisiä viikkoja ja pentukuplaan laskeutumista

Loma tuli taas lusittua ja pari viikkoa on ennätetty raataa jälleen sorvin ääressä. Mulla oli kaunis ajatus kirjoitella blogipostaus heti loman jälkeen kaikista loman tapahtumista, mutta sen onnistumisen voitte lukea tästä. Loma vietettiin ihan kotikulmilla panostaen pitkiin lenkkeihin, koirien kanssa treenaamiseen ja voimien keräämiseen tulevaa pentuprojektia varten. Kaksi reissupäivää mahtui lomapätkälle kuitenkin, niistä lisää alempana!

Treeniä tuli koirille 1,5vkon aikana varsin aktiivisesti – Lempille nosevalkku, Saralle ja Nerrille kahdet tokovalkut sekä nosework-yksäri, Saralle agia, siihen päälle vielä parit itsenäiset treenit. Koirauimalassakin käytiin. Jossain kohtaa lomaa alkoi jo vähän tuntua, että treenaaminen menee suorittamisen puolelle, loman loppua kohti vähän himmattiinkin jo tahtia. Naputtelen alle vähän treenikoostetta koirakohtaisesti itselle muistiin.

Lempin nosework-koetta edeltävä kenraalitreeni oli vallan loistava, se teki itsevarmasti hyviä löytöjä ja jaksoi työstää hyvin. Lomalla käytiin tekemässä luokkaretki Mikkeliin 1-luokan sisäetsintäkokeeseen, koe oli Mikkelin lentokentällä. Nukuin koetta edeltävän yön ihan älyttömän huonosti, joten ajomatka oli aika tuskainen enkä ollut kokeessa ihan parhaimmillani.

Kokeessa oli tosi paljon hyvää ja kokonaisuutena jäi plussan puolelle, vaikka täydellinen onnistuminen se ei ollut. Ensimmäisen kierroksen kaksi aluetta sujuivat pääosin hyvin: ensimmäisellä alueella jouduttiin työstämään pitkään, mutta lopulta tuli onnistunut löytö. Toinen alue oli meidän paras kisasuoritus tähän mennessä – lähetyksestä reilu 7s työskentelyä ja löytö! Alue oli malliltaan melko haastava: pieni tila, jonka keskellä oli matkalaukkujen läpivalaisulaite. Mutta tästä alueesta jäi niin hyvä mieli, Lempi työskenteli itsevarmasti ja esitteli oikeasti parastaan. Välissä oli pitkä tauko, joten käytiin koirien kanssa kävelemässä lenkintynkä. Autollakin ennätettiin vielä huilailla ennen seuraavaa kierrosta ja kahta viimeistä aluetta.

Toisella kierroksella turnauskestävyys alkoi olla koetuksella. Kolmas alue oli pieni toimistohuone, jossa kätkö oli aika haastavassa paikassa pöytälevyn reunassa. Lempi teki hyvin töitä, mutta haju ilmeisesti levisi aika huonosti, kun työstäminen vei aikaa. Tällä alueella Lempi kiinnitti ensimmäistä kertaa ihan asiakseen huomiota miestuomariin. Se oli menossa kesken etsinnän ihan hyväntuulisena moikkaamaan, mutta tuomari ei tietenkään vastannut kontaktiin, ja minä patistelin koiran takaisin töihin. Löytö tuli lopulta, joten viimeiselle alueelle lähdettiin odottavaisin mielin.

Viimeinen alue oli ainoa, jonka sai tehdä vapaana, ja tietysti hyödynsin tilaisuuden. Lempi löysi nopeasti vitriinikaapin muodostaman nurkkauksen, jossa selvästi alkoi polttaa, ja se työsti sitä tosi pitkään, mutta löytöä ei vaan tullut. Käytiin hakemassa vähän vauhtia muualla alueella, mutta palattiin takaisin nurkkaukseen, Lempi teki yhden kokeilunomaisen ilmaisun, josta näin heti, ettei se ollut oikeasti kätköllä. Väsy alkoi painaa, mutta kehotuksesta jatkoi hommia kuitenkin. Jossain kohtaa Lempi teki ilmaisunkaltaisen tökkäyksen nurkkauksen vieressä olleen taulun kulmaan, mutta se ei merkittävästi näyttänyt varmemmalta kuin hetki aiemmin tehty toiveikas yritys. Käytiin välissä pyörähtämässä muualla alueella. Lempi noteerasi taas tuomarin, joka Lempin mielestä vähän epämääräisesti hiipparoi meidän perässä, ja huomasin, että se otti painetta. Tässä kohtaa totesin, että tämä peli taitaa olla menetetty, mutta yritän nyt vaan saada koiran takaisin työskentelemään, jotta voidaan lopettaa etsintä siihen. Lempi alkoi työstää taas vitriinin nurkkaa, ilmoitin löydön sinne. Kätkö oli ollut siinä Lempin kerran epävarmasti ilmaisemassa taulun kulmassa.

Tulkaa itse tekemään, t: Lempi

Tuomari pahoitteli kovasti, ettei voinut tehdä itsestään näkymätöntä. Tuomarin käytös ei jäänyt harmittamaan ja kokeesta jäi kuitenkin ihan positiivinen mieli, vaikka vähän yllätyin, miten paljon Lempi loppujen lopuksi otti häiriötä miestuomarista. Luokkanousutulos jäi saamatta, tuloksena siis 75/2. Meillä molemmilla on vielä aika vähän kilometrejä alla tämän lajin parissa, joten saatiin arvokasta kokemusta lisää. Treenitilanteessakin on näkynyt, että Lempi ottaa aika raskaasti, jos en usko sitä sen ollessa oikeasti kätköllä, mutta ajattelen, että treenitilanteessakin Lempi olisi sitkeästi yrittänyt ilmaista kätköä uudelleen.

Kokeen jälkeen käytiin kahvittelemassa Even ja Eemelin luona ja käytiin pienellä lenkillä porukalla ennen kotimatkalle suuntaamista.

Kokeen jälkeen meillä oli nosevalkku, joka tulikin tarpeeseen ja oli paras mahdollinen palauttelu koekokemuksen jäljiltä. Lempi lähti ensimmäiseen etsintään vähän epävarmasti ja vaisusti, mutta kun se tekikin haastavan löydön ja pääsin palkkaamaan, sen itsevarmuus taas nousi ja sen jälkeen työskentely oli taas tuttua Saukin näköistä menoa! Nyt haetaan taas vähän aikaa lisää varmuutta etsintään ja ilmaisuun treeneissä, täytyy tiirailla kisakalenteria, kunhan pentukiireet helpottavat.

Teemaan sopiva kuva Emppujen treenipäivästä, kuvan otti Miljalotta.

Saran tokovalkuissa projekti voittajaluokan liikkeet joskus kasaan jatkuu. Voittajaluokan paikkis sujuu hyvin, varmaan lähimpänä kisavalmiutta olevat liikkeet sen lisäksi ovat ruutu ja ohjattu nouto. Hässäkkä, tunnari, kaukot ja luoksetulon pysäytys ovat olleet tehotreenissä viime viikkoina, niissä riittää tekemistä vielä hyväksi aikaa, mutta hyvää treeniä on tullut ja pitäisi vaan saada toistoja, toistoja, toistoja. Hässäkässä Saralla on aivojumi kierron jälkeisen hypyn ohjauksessa ja sen toteuttamisessa, mun silmään sen käytös näyttää epävarmuudelta, johon varmasti ainoa lääke on ne äsken mainitut toistot. Meillä ei ole kiire.

Noseworkkia ajattelin Saralle tähän väliin vähän tunnarinkin vuoksi – se voisi hyötyä intensiivisemmästä nenätyöskentelyjaksosta. Ekalla yksärillä tutustuttiin etsintäkonseptiin etsimällä ruokaa erilaisista huoneista, toisella kierroksella aloitettiin ilmaisun alkeet hajupurkille. Oli aika iso yllätys, että Sara selkeästi muisti edelliskevään nosework-koulutuksen tehoalkeista asioita, vaikkei niitä ole millään tavalla ylläpidetty tässä välissä. Lähdettiin opettamaan sille maahanmeno/istumisilmaisua, tuumattiin Ellin kanssa, että voidaan jättää koiran päätettäväksi, kummalla tavalla se haluaa kätkön ilmaista.

Viime viikolla toisella yksärillä muistuteltiin ilmaisua erikseen ja lähdettiin sen jälkeen vähän yhdistämään sitä etsintään. Saralla selvästi iso ratas pyöri, se alkoi tarjota käytöksiä heti hajupilveen päästessään malttamatta välillä kohdentaa, käytökset vaihtelivat maahanmenosta ja istumisesta peruuttamiseen. Välillä tuli suoraan tosi hieno kohdennus ja ilmaisu, tämä vaatii siis myös vaan toistoja, että ketju tulee tutuksi. Elli kuitenkin jo lohkaisi, että mun täytyy kiireesti nostaa Lempi nosessa 2-luokkaan, ettei mun tarvitse kohta arvalla heittää, kenen koiran kanssa kisaan 1-luokassa.

Agissa meillä oli pari taukoviikkoa – ensin hallilla tehtiin valaistusremppaa ja pääsiäisenä oli tarjolla ison kentän treenit, jolloin normaalit viikkotreenit eivät pyörineet. Ennen taukoa edeltäneissä treeneissä Saralla oli korvat vaan koristeena, se ei kuunnellut yhtään, minne sitä ohjasin, teki monta juttua ihan oman pään mukaan. Onnistuneitakin pätkiä oli, mm. kepit ihan superhienot! Pitäisi joku kerta uskaltaa pyytää jotakuta ottamaan videota.

Nerrin tokotreeneissä on treenailtu kaukokäskyjen vaihtoja, maahanmenoa, noutoa, ruutua, kiertoa, hyppyä, luoksetuloa, tunnaria… vähän kaikenlaista! Treeni treeniltä tuntuu vähän selkenevän, miten Nerriä ohjata ja viedä eteenpäin, sillä on kyllä mainio moottori ja into tekemiseen! Kaukokäskyihin haetaan vasta liikerataa, joten se on ihan alkeisasteella. Maahanmenoissa pyritään saamaan siitä mieluinen tehtävä, jonka Nerri haluaa suorittaa salamannopeasti, se näyttää jo tosi kivalta. Noudossa Nerri juoksee kapulalle hurjan lujaa, nyt pitäisi loksauttaa kohdalleen seuraava palanen eli että se lähtisi tuomaan kapulaa minulle yhtä lujaa. Ruudussa on haettu lähinnä paikkaa ja sen tarjoamista. Kierrossa yritän vähitellen saada välimatkaa pidennettyä. Nerri on tehnyt yhden alokasluokan hypyn kokonaisena liikkeenä ilman liikkuria – täydellisesti tietenkin (perusasentoon avustettuna). Luoksetulo on vauhdikas, loppuasentoon hakeutumista täytyy vielä treenata. Tunnari esiteltiin Nerrille viime valkussa, Nerri etsi tosi hienosti – raasu ei vaan ymmärtänyt, että mitä!

Nerrin tokokuvat ovat Miljalotan ottamia, nämäkin Emppujen treenipäivältä!

Noseyksärin ensimmäisellä kerralla Nerrille esiteltiin ruoan etsimistä. Sen ajatus vähän herpaantui, jos huoneessa oli useampia rasioita, joten saatiin kotiläksyksi tehdä pelkkää yhden ruokarasian etsintää. Yksärien välissä Nerri oli pohdiskellut asiaa – aloitettiin toisella kerralla yhden rasian etsinnällä, ja Nerri jatkoi alueen työstämistä ihan itsenäisesti eteenpäin rasian löydettyään ja palkan syötyään eli selvästi kaipasi enemmän työstettävää. Erillisenä tehtiin myös kohdehajun opettamista molemmilla kerroilla. Ensimmäisellä kerralla Nerri yritti nuoleskella hajupurkkia, joten palkka tuli aina kauemmas hajupurkista, toisella kerralla jatkettiin samaa, ja kieli saatiin kuriin. Nerri etsi myös hajupurkkia erikseen, lamppu ei ihan vielä syttynyt, mutta hyvin se jaksoi työstää! Nerrille rakennellaan luultavasti samanlainen ilmaisu kuin Saralle.

Lomapätkän aktiviteettien tarkoituksena oli katsoa, onko sillä vaikutusta Nerrin ylitsepursuavaan aktiivisuuteen. Tekemisen into siitä ei odotetusti kadonnut, mutta aika tyytyväisen oloinen se oli aina pitkien lenkkien ja treenien päätteeksi. Loman lopussa väännettiin sen kanssa yhdestä jos toisestakin asiasta, liekö ollut jo väsymystä ilmassa loman annista. Loman jälkeen Nerri on ollut enimmäkseen kuin ihmisen mieli – mitä nyt välillä roikkuu (kuitenkin jo huomattavasti aiempaa vähemmän) rumasti Saran niskassa, mutta irrottaa sentään kiltisti, kun käsken. Odotan vähän kauhunsekaisin tuntein, miten pentuprojekti ja tällainen alle vuosikas lohikäärme sovitetaan yhteen, kokemuksesta kun tietää, että omien koirien aktiviteetit ovat yleensä pentujen aikaan vähemmällä.

Loman toinen päiväreissu suuntautui tietenkin Tampereelle Katriinan hoitopäivää varten! Tanasen tilaihme pakattiin taas täyteen koiria – mukaan lähtivät omien koirien lisäksi Ainon Tipu (E. Shaula) sekä Marin Emi (E. Queen of Peace) ja Noa (E. Norris). Taidan kohta tarvita bussin, että saan kuskattua Katriinan hoitoihin kaikki tyrkyllä olevat koirat, Toyon neliöt eivät veny loputtomiin 😀

Aloitettiin hoidot Noasta ja Emistä. Noahan on maailman helpoin hoidettava – näytettiin sille hoitoalustalla paikka, johon käydä kyljelleen, ja tyyppi makoili autuaan tyytyväisenä täydessä unessa koko hoitonsa ajan. Noalla ei ollut isompia löydöksiä, niskassa ja selässä pientä hoidettavaa, mutta aukesivat hyvin. Emi ujopiimällä on ollut ilmeisesti ongelmia asettua hoidettavaksi aiemmin, se yritti monta kertaa Noan hoidon aikana tulla häsläämään vuoroin minun ja Katriinan naamalle helpottaakseen omaa jännittynyttä oloaan. Minä kerroin sille lempeän jämäkästi, että minun kanssa hoidossa ollessa ei häsätä kenenkään naamalla vaan odotellaan omaa vuoroa kiltisti rauhassa. Tässä lopputulos.

Emi tuli omalla hoitovuorollaan itse hoitoalustalle ja tarjosi toisen kyljen hoidettavaksi. Se oli takapäästä ihan superjumissa, johon varmaan tulollaan oleva juoksu vielä teki oman lisänsä. Emi sai saikkua treeneistä ja tuli kehotus hieroa se n. parin viikon päästä, hieronta oli viime viikolla, ja Emi oli jo tosi paljon parempi.

Tipu Tippaleivällä on mennyt lujaa – niin elämässä kuin agilityssäkin. Se tuntui kropassa mm. niin, että peräpää kuului eri koiralle kuin muu kroppa. Tipu vastasi hoitoon hyvin eikä vauhti elämässä ole ainakaan vähentynyt. Mutta hei – silleen pääsee agilityn halli-sm-karkeloissa nollalla finaaliradalle! Aino ja Tipu tekivät aika sairaan hienon radan!

Omista koiristani en tiennyt, kenen kropan tilaa jännitin eniten. Ajattelin omien hoitojen pohjalta Nerrin olevan tosi jumissa, mutta sillä pahin jumialue oli niska, joka oli syypää lopun kropan jumittamiseen. Silläkään ei ole vauhtia puuttunut elämästä taas Katriinan hoidon jälkeen… Saralla jännitin, miten agilityn aloittaminen näkyy sen kehossa ja onko kuormitusta ollut liiaksi. Sara oli parhaassa kunnossa pitkään aikaan, ihan pientä lanneselässä yhdessä nikamavälissä sekä niskassa – kuvittelisin siis meidän tehneen agitreeneissä kaiken suunnilleen oikein! Saatiin lupa lähteä nostamaan rimoja.

Lempillä oli edellisestä hoidosta aikaa 6kk, joten senkään hoidosta en selvinnyt jännittämättä. Hoitovälin pituuteen nähden Lempillä pyyhkii oikein hyvin – niskassa ja vasemmassa etujalassa eli Lempin tavallisilla kuormitusalueilla oli hoidettavaa, pientä selässä. Siltä tietysti puuttuu fyysisesti kovat ja kuormittavat lajit, mikä varmasti auttaa kehon pysymisessä balanssissa. Mutta hyvä näin! Ei ole kyllä silti tarkoitus ottaa näin pitkää hoitoväliä tavaksi.

Viimeisenä hoidettiin kartturi, jolla myös oli edellisestä hoidosta 6kk – enkä saanut yhtä hyviä uutisia kuin Lempi, merkillistä 😀 Pari viikkoa lähes päivittäin jatkunut päänsärky sekä oikean käden jomottelu ja puutuminen kyllä helpottivat kummasti hoidon myötä.

Katriinan hoitojen jälkeen otettiin aika iisisti loppuviikko ja palauduttiin rauhassa. Töihin palaamisen jälkeen arki on rullannut tässä omalla painollaan, mutta kiirettä on pitänyt eikä vapaapäivinä ole ollut ohjelman puutetta. Keksi oli meillä 1,5vkoa hoidossa, ja se tulee tässä tulevina viikkoinakin viihtymään meillä tasaiseen tahtiin. Ensimmäisellä ykkösvapaallani kävin kahdella pitkällä lenkillä koirien kanssa ja hoidin yhden hieronta-asiakkaan. Seuraavat vapaat osuivat pitkäperjantaille ja lankalauantaille. Kotiväki Joensuusta tuli meille yökylään jo aamusta perjantaina, joten päivä sujui koiria lenkittäessä ja porukoita kestitessä.

Minkä tämä hävisi ulkonäössä, se voitti makuelämyksessä! Toimittajan huomio.

Lauantaina meillä oli varattu Motivaation halli Emppuporukan yhteistreenejä sekä Lempin valiojuhlia varten viideksi tunniksi, neljää koiraa treenatessa aika ei käynyt pitkäksi – hyvä, kun ennätti syödä välillä! Alla joitakin ihania Miljalotan ja Maijan ottamia treenikuvia! Menossa olivat mukana Maija & Härnä, Miljalotta & Vilho, Saana & Koda, Mari laumansa Nupun, Emin ja Noan kera, Eve & Lohtu, Hanna & Mera ja Elisa & Luke meidän lisäksi. Ihan kaikki osallistujat eivät tainneet osua kameran eteen kriittisellä hetkellä.

Treenattiin kahdella isolla kentällä – toiselle rakennettiin rallyrata ja toiselle ensin agirata ja sen jälkeen hoopers-rata. Saran kanssa treenasin kaikkia neljää lajia, Lempin ja Nerrin kanssa kaikkea muuta paitsi agia (paitsi Nerri kävi tekemässä muutamaa putkea), Keksi sai tehdä rallya ja vähän hoopersia. Olisi ollut ihana seurata enemmänkin kasvattien treenejä, mutta kivasti näytti kaikilla sujuvan ja oli hauskaa! Kun hallipäivän päälle vielä kahviteltiin pennunkyselijä-pariskunnan kanssa meillä, voin sanoa, että kotiin koirien kanssa keskenään jäätyäni takki oli aika tyhjä. Ja siitä seuraavana päivänä takaisin töihin, tietenkin.

Joitakin valittuja paloja Härnän (E. Siren) menosta hallilla!

Velipoika Kodalla (E. Gilgamesh) oli myös vauhdikasta menoa!

Mitä vauhtiin tulee, edellisten veli Vilho (E. Fenrir) ei myöskään jäänyt huonommaksi 😀

Hanna ja Mera (E. Moonheart) ennättivät myös treenata monipuolisesti.

Noa (E. Norris) osoitti, että setämiehetkin voivat treenata hoopersia!

Siskonsa Keksi (E. Naroona) teki hoopersia myös sen verran, että saatiin jokuset somat kuvat muistoksi ❤

Emi (E. Queen of Peace) viihtyy vauhtilajien parissa.

Lohtu (E. Madame of Magic) keskittyi rallyilemaan!

Lempi ihmeissään – mikä on tämä outo agilityä muistuttava laji, jossa esteet ovat ihan väärät?!

Jottei vierivä kivi sammaloituisi, kolme päivää töitä tehtyäni viime viikon tiistaina aamuvuoron jälkeen suuntasin koirien kanssa pienelle kiepille, tavaroita pakkaamaan ja auton nokka kohti Oulua. Perillä oltiin illalla, yritettiin mennä Tiinan kanssa jäälle juoksuttamaan koiria, mutta jäällä oli niin liukasta, ettei siellä voinut koiria irti päästää. Nukuttiin yö, aamulla herättiin varhain ja suunnattiin aamupalan jälkeen koiralauman kanssa 2,5h metsälenkille nauttimaan auringosta ja hankikannosta! Koko reissun kohokohta!

Lempi, Sara, Nerri, Piisku (E. Polka of Pixies), Vips (E. Salacia) ja Mörkö (Ghosteye’s Ice Spook).

Lenkin päälle hieroin kolme koiraa, syötiin ja suuntasin Lindalle hakemaan tulevan mamakoira-Breen (E. Sweetheart) meille. Ja siitä ajeltiin kotiin, jossa oltiin taas iltamyöhällä. Voin sanoa, että olin aika rikki 😀

Breen vatsa oli muhkeampi kuin etukäteen odotin, jännä nähdä, mitä röntgen paljastaa pentujen määräksi. Bree asteli taloon sisään, meni olkkariin ja valtasi sohvan – prioriteetit olivat ainakin kunnossa! Vatsan kanssa alkaa selvästi olla vähän tukalaa ja välillä pentujen mylläys vatsassa kutkuttaa. Sellaiset 6-7km lenkit menevät hyvin, ollaan yleensä käyty aamusta päivän pisin lenkki ja loppupäivästä pari lyhyempää vähän mun työvuorojen mukaan. Bree viihtyy lenkillä pääasiassa mun selän takana, mikä on ollut ihan hyväkin – suurempi todennäköisyys, että se pysyy vatsansa kanssa turvassa mun koirien hullutuksilta. Keksi tuli joukon jatkoksi taas perjantaina ja palailee kotiin huomenna, joten vauhtia on riittänyt – Nerri ja Keksi kun ovat löytäneet toisensa, niin spurttisuorilla kuin kuin täällä kotioloissakin.

Mummi hoitaa

Olen elellyt vielä pääsiäisenä ja osittain Breen meille tultuakin jossain kuvitelmassa, että vapaata ja aktiivista elämää jatkuu vielä vaikka kuinka kauan, mutta totuushan on, että tässä aletaan ihan näillä näppäimillä laskeutua pentukuplaan! Lämpöjen mittailua on aloiteltu ja aloitin Breelle eilen viimeisen matolääkekuurin. Pentuhuoneen urakoin valmiiksi tänään, vielä pitäisi hakea synnärieväät kaappiin odottamaan. Vaikka ”muhkea mama” oli varsinainen pullukka jo meille tullessaan, se näyttää paisuvan päivä päivältä vielä lisää. Murjaisinpa Breelle tuossa pari iltaa sitten vitsikkäästi, että toivottavasti masussa on jotain muutakin kuin ilmaa.

Blogiaktiivisuuteni tuntien seuraava päivitys ilmaantunee vasta, kun pennut ovat maailmassa, mutta sen jälkeen koitan taas aktivoitua ja vähän ahkerammin kirjoitella tänne pentujen ja muun lauman kuulumiset. Pian elellään jänniä aikoja! Onneksi sain järjesteltyä itselleni yli viikon synnärivapaan, teen sen jälkeen kolme päivää töitä ja sitten alkaa sopivasti taas lomapätkä. Pitäisi siis olla hyvin aikaa istua pentulaatikossa ja myös viihdyttää muut koirat! Ja ehkä kirjoitella blogipostauksia.

Kevätpentuja!

Tämän päivityksen naputtelu on kestänyt, ensin oli vähän muita murheita ja sitten Nerri tuossa taannoin oli mun työpäivän aikana löytänyt läppärin virtajohdon – voittekin arvata, missä kunnossa johto oli tämän kohtaamisen jälkeen. Mutta pitemmittä puheitta tärkeämpiin eli pentu-uutisiin!

Ystävänpäivän tietämillä oltiin loven äärellä, kun sijoitusnarttuni Bree (E. Sweetheart) astutettiin kaksi kertaa onnistuneesti Liekillä (Luotsiniemen Kippari)! Pariskunta tykästyi toisiinsa selvästi ensinäkemältä. Astutuksen jälkeen jäätiin malttamattomina odottamaan varhaisia tiineyden merkkejä, ja varovaisen toiveikkaita oltiin jo ennen ultraa, mutta tänään ultra viimein varmisti iloisen uutisen. Kevätpentujen odotus siis jatkuu!

Kaikki Breen kuvat on ottanut Linda Siekkinen.

Yhdistelmän perustiedot ovat jo jonkin aikaa löytyneet kotisivuilta, mutta kirjoittelen lyhyesti tännekin. Bree on sijoitusnarttuni Hearts-pentueesta, se on kesällä 4 vuotta täyttävä töpöhäntäinen narttu. Bree asuu sijoituskodissa Oulussa. Bree on tutkittu terveydeltään kattavasti terveeksi: sillä on A/A lonkat, 0/0 kyynärät, selkä LTV0 ja VA0, olat todettu terveiksi OCD-muutoksista, silmät peilattu terveiksi loppuvuodesta 2023, polvet terveet ja virallinen sydänkuuntelu myös ok ja koira oireeton. Breestä on teetetty MyDogDNA-geenitestipaketti, se on MDR1- ja prcd-PRA-kantaja, mutta muilta osin terve kaikkien pakettiin kuuluvien sairauksien osalta. Bree on ollut koko ikänsä perusterve, sillä ei ole allergioita eikä se ole vaivannut eläinlääkäriä kuin rokotusten ja virallisten terveystutkimusten vuoksi.

Bree on todistanut monipuolisuutensa harrastuskentillä: se on Suomen toko- ja rallytokovalio, sillä on kaksi 1-tulosta tokon EVL:sta, sillä on kilpailuoikeus pk-jäljellä ylimpään luokkaan, se on paimennustaipumustestattu arviolla erinomainen, se on kilpaillut myös koiratanssissa (HTM ja freestyle), vetohiihdossa ja agilityssa. Se on luonnetestattu pistein +207 ja on laukausvarma, erityismainintana hermorakenteesta arvio +2 tasapainoinen, joka ei rodussa ole ihan tavallinen. Näyttelyistä sillä on ERI avoimesta luokasta ja EH junnuluokasta.

Bree on arjessa varsin mutkaton ja tasapainoinen koira. Se on temperamentiltaan rauhallinen, joskin innostuessaan hieman äänekäs. Äänekkyys on jonkin verran näkynyt harrastuksissakin, mutta on ollut siinä mielessä koulutettavissa, ettei ole esim. kisatilanteissa ollut haitaksi. Meillä ollessaan Bree on sujahtanut laumaan varsin kivuttomasti ja tullut hyvin toimeen omien koirieni kanssa, myös kotonaan se on hyväksynyt ongelmitta hoitokoirat joukon jatkoksi. Ihmisiä kohtaan Bree on sosiaalinen ja avoin, nauttii rapsutuksista ja saamastaan huomiosta. Se palkkautuu sekä nameilla että leluilla, mutta namipalkka on mieluisampi. Harrastuksissa Bree on aika tasainen suorittaja, joka jaksaa työskennellä pitkäkestoisesti. Breellä ei ole aiempia pentueita.

Liekin seisomakuva on mun kameralta, mutta muut kuvat on ottanut Liekin omistaja Tanja Lepo.

Liekki on kesällä 8 vuotta täyttävä pitkähäntäinen uros. Myös Liekki on kattavasti terveydeltään tutkittu: sillä on B/B lonkat, 0/0 kyynärät, selkä LTV0, SP0, VA0, olat todettu terveiksi OCD-muutoksista, silmät peilattu terveiksi syksyllä 2023 ja virallinen sydänkuuntelu ok ja koira oireeton. Liekistä on teetetty MyDogDNA-geenitestipaketti, se on HUU-kantaja, mutta muiden pakettiin kuuluvien sairauksien osalta geneettisesti terve. Myös Liekki on ollut koko elämänsä perusterve eikä ole rokotuksia ja virallisia terveystutkimuksia lukuun ottamatta eläinlääkäriä pahemmin vaivannut.

Liekin kanssa on harrastettu tottelevaisuuslajeja, pk-jälkeä ja vähän paimennusta, sillä on JK3-koulutustunnus pk-jäljen ylimmästä luokasta, lisäksi se on kisannut pari starttia rallytokon alokasluokassa hyväksytyin tuloksin ja sillä on yksi 1-tulos tokon alokasluokasta. Näyttelyistä Liekillä on H avoimesta luokasta. Liekki on suorittanut MH-luonnekuvauksen, laukauksista 1 (ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön).

Liekki on arjessa tasapainoinen ja varsin mutkaton koira. Se on hiljainen, aika itsenäinen ja temperamentiltaan rauhallinen. Liekki suhtautuu avoimen ystävällisesti ihmisiin, mutta on tutustumisen jälkeen melko välinpitämätön vieraita kohtaan. Harrastuksissa se on miellyttämishaluinen, tasavarma puksuttaja, joka jaksaa työskennellä pitkäkestoisesti. Liekillä on hyvä taistelutahto, se palkkautuu hyvin sekä nameilla että lelulla. Liekillä on ennestään yksi pentue, kotona asustelee seurana tästä pentueesta poika Polte.

Kasvatustyöni peruslähtökohta on suunnitella pentueita, joista olisin itse valmis ottamaan pennun. Tästä pentueesta odotan terveitä, hyväluonteisia, aktiivisia ja monipuoliseen harrastamiseen soveltuvia pentuja, joille etsin yhteistyökykyisiä ja aktiivisesta, tavoitteellisesta harrastamisesta kiinnostuneita koteja. Yhdistelmää suunnitellessa on pyritty tasapainottamaan vanhempien heikkouksia ja entisestään vahvistamaan niiden vahvuuksia mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Odotukset tälle pentueelle ovat kovat!

Pentuja odotellaan syntyviksi vkon 15/16 vaihteessa. Kyselyitä pentueesta on jo tullut mukavasti, mutta jos yhdistelmä puhuttelee ja sinulla olisi tarjota kiva, aktiivinen koti pennulle, niin laita viestiä!

Taas lomaillaan!

1,5vkoa ihmisen parasta aikaa jälleen edessä, joten ei huono! Tässä kevään mittaan lomapätkiä on luvassa tasaiseen tahtiin, sillä ennätin anoa lomat koulupäiville, jotka eivät sitten toteutuneetkaan. Koulun peruuntuminen harmittaa edelleen, jopa niin paljon, etten ole jaksanut pahemmin miettiä, mitä sitä elämällään seuraavaksi tekisi. Vaikka oikeasti pitäisi. Mutta lomalla on ihmisen hyvä olla, menee se koulussa tai sitten ihan rehellisesti oleskellessa. Tällä kertaa suunnitelmissa on vaan rentoutua, levätä ja viihdyttää koirat hyvin niin pitkien lenkkien kuin treenienkin merkeissä. Mietin vähän Joensuussa käymistäkin, mutta tällä hetkellä tuntuu, että loman vietto ihan kotinurkilla tukisi parhaiten omaa palautumista. On tässä toki aina mahdollisuus hypätä auton rattiin, jos mieli muuttuu.

Koirien kanssa arki rullaa jokseenkin omalla painollaan. Treeneissä kulkee pääosin aika kivasti lajista riippumatta. Viime viikkoina on vähän enemmän lenkkeilty erinäisillä kaverikokoonpanoilla, mikä tekee etenkin Nerrille tässä kohtaa tosi hyvää. Mun omat aikuiset on Nerrille niin kilttejä, että se on saanut vähän ruusuisen kuvan, mikä on korrektia käytöstä aikuisia koiria kohtaan, joten on ihan hyvä, että välillä joku vieraampi aikuinen vähän palauttelee sitä takaisin maan pinnalle. Pari viikkoa sitten mulla oli Ainon koirista Keksi, Tipu ja Karkki hoidossa, joilta kaikilta tuli Nerrille jossain vaiheessa sanomista. Nerri ei voinut käsittää, miksei hänen mahtavuuttaan arvostettu!

Nerri kohta 8kk ❤

Lempin kanssa poden vähän huonoa omatuntoa tällä hetkellä treenimääristä – mulla ei ole sille valkkupaikkaa kuin noseworkkiin, ja sekin on vain puolikas paikka eli treenit on joka toinen viikko. Lempi ei mitenkään oireile tekemisen vähyyttä, mutta harmittelen silti vähän, että parhaassa iässä olevan koiran kanssa ollaan vähän säästöliekillä. Yksi ongelma on tällä hetkellä kyllä myös, etten oikein tiedä, mitä Lempin kanssa seuraavaksi noseworkin lisäksi tavoittelisin. Koiratanssi on alkanut kiinnostella enemmän, mutta siihen tuntuu aika vähän olevan kursseja. Meille tarjottiin kyllä heti valkkupaikkaa, mutta olisi ehkä kivempi aloitella kurssilta ihan perusteista ennen kuin menee häpäisemään itsensä osaavampien sekaan 😀

Lempin noset kulkee kyllä vastapainona tosi kivasti! Se nappasi edellisessä valkussa ihan hurjan hienosti korkean kätkön ja teki superhienon ilmaisun. Pidemmissä etsinnöissä näkee, että kuntoa niihin täytyy vielä vähän kasvattaa, mutta itsevarmuutta alkaa olla. Ohjaajan pitää vielä tehdä töitä itsensä kanssa useamman kätkön etsinnöissä oman ohjaamisen kanssa, mutta ehkä pikkuhiljaa kehitystä tapahtuu. Meillä on yhdet sisäetsintäkokeet tulossa maaliskuussa, aika kivasti kokeita tuntuu kevään korvalla tulevan tarjolle. Toki jos pentuprojekti toteutuu, niin se tulee varmasti vähän rajoittamaan kisaamista.

Saran tokovalkuissa on jatkettu voittajaluokan liikkeiden työstämistä. Tunnarin kanssa elellään välillä veitsenterällä, mutta vaikuttaa varovaisen toiveikkaalta, että läpimurto on tulossa. Kaukokäskyt ovat vielä levällään, mutta seiso-maahan-vaihdossa on tapahtunut jo hyvää etenemistä. Ohjattu nouto ehkä on tällä hetkellä liikkeistä parhaimmalla mallilla. Hässäkkää on treenailtu vielä palasina – kierto erikseen ja paluuhyppy erikseen. Luoksetulon pysäytys on työn alla. Tokossa siis riittää tekemistä vielä hyväksi aikaa, mutta treeneissä ja valkussa on kyllä kivaa! Rallytoko on nyt jäänyt tosi vähälle, mietin, että pitäisikö kalenterista koittaa katsoa joku kisa, johon tavoittelisi mestariluokan korkkausta.

Agissa on ollut Saran kanssa hurjan hauskaa ja kaikki olleet oikein hyvän mielen treenejä, vaikkei aina ole ollut ihan helppoja juttuja eikä aina kaikki tietenkään onnistu. Kepeille on tullut paljon itsevarmuutta ja Sara on tehnyt minusta ihan hurjan haastavia ohjauskuvioitakin, joiden epäonnistumisesta olen ollut ennakkoon ihan varma. Hyppykorkeuksissa ollaan edelleen ennallaan (35cm), meillä on osteopaatin ajat tulossa lomapätkän loppupuolella, joten mielenkiinnolla ja ehkä vähän kauhunsekaisin tuntein odottelen, mitä Katriina Saran kropasta sanoo. S-linja oli Saralle pari viikkoa sitten vähän haastava, hieroin sen välissä, ja seuraavalla viikolla S-linjassa ei ollut treeneissä ongelmia, joten vaikea sanoa, mikä oli jumia ja mihin kroppa vaan tarvitsee vielä lisää treeniä ja palauttelua. Edelleen treeneissä pääpaino on ollut, ettei haeta maksimia ja kroppa ei saisi väsähtää. Hyppytekniikkaa käytiin jokunen viikko sitten tekemässä kasvavan sarjan merkeissä, se meni kivasti.

Nerrin kanssa tokoilu on ollut hauskaa, ja kerta kerralta sen kanssa pääsee aiempaa nopeammin tekemisen meininkiin. Se tuottaa treeneissä tosi kivaa ilmettä, asennetta ja vauhtia, se vaan tarvitsisi toistoja, toistoja ja toistoja. Tällä hetkellä eniten hyvää mieltä tuottaa Nerrin lelupalkkaus – se on hurjan innokas taistelemaan lelusta eikä millään haluaisi päästää lelusta irti, ja sillä voi aika huoletta vaihtaa palkan namista leluun ja toisinpäin. Tämä on ainoa juttu, mitä olen jäänyt kaipaamaan Saraan lisää.

Lomalle ollaan valkkujen lisäksi suunniteltu parit itsenäiset treenit, koirille jokusen viikon tauon jälkeen uinti Jyväskylän koirauimalassa sekä tilattu Elliltä yksäri nosen alkeisiin Marin kanssa, meinasin tähän ottaa sekä Saran että Nerrin. Saralle tekisi nyt hyvää saada joku intensiivi-haistelujuttujen aloitus ihan tunnariakin ajatellen, ja luulen tämän olevan Nerrille hyvä juttu kesän jälkihommeleita silmällä pitäen. Katselin jo vähän jälkikurssia keväälle Nerrille, sen verran on omista aktiiviajoista pk-jäljen parissa aikaa, että haluaisin pelata varman päälle alkeiden opetuksen. Vielä en ole uskaltanut varata paikkaa kurssille, koska noh – kevään pentuprojektin toteutuminen vaikuttaa vähän tähänkin. Ellin kanssa tehtiin kyllä jo kovasti suunnitelmia, että kunhan metsät sulaa, niin suunnataan Ellin mökille ajamaan jälkeä, sinne mahtuu sitten pennutkin mukaan viihtymään, kun vaan ikä antaa myöten.

Paimentamaankin tekisi kovasti mieli, ja hiljalleen päivä alkaa olla selkeästi pitempi ja kelit sellaisia, että Karstulan retkiä voisi suunnitella. Emppuporukalla on tulossa ensimmäinen paimennusviikonloppu jo toukokuun alussa Lopelle, joten olisi kiva päästä ennen sitä käymään pari kertaa lampailla muistuttelemassa jutun juonta – sekä esittelemässä konseptia Nerrille. Kiirettä siis pitää. Muutamaan ASCA-paimennuspäivään ilmoitin jo Saran ja Lempin kesälle, kerrankin ASCA-paimennuskisat osuu mun kesäloman kanssa samaan syssyyn, niin josko tähänkin tapahtumaan pääsisi monen vuoden haaveilun jälkeen viimein osallistumaan!

Ennen yövuoroja käytiin Ellin mökillä päiväretkellä lumikenkäilemässä ja paistamassa makkaraa – koirat olivat aika kuitteja päivän ulkoilun jäljiltä. Innostuin lumikenkäilystä niinkin paljon, että piti tilata myös itselle viimein omat, toivottavasti kelejä vaan riittää.

Tänään yövuorojen loputtua startattiin loma ihanassa auringonpaisteessa 3h lenkillä (jonka aikana kaipasin niitä lumikenkiä aika monta kertaa). Tällaisilla keleillä kelpaa kyllä lomaa vietellä!

Lempiä jo vähän väsytti kuvaa otettaessa.

Juhlahumua, jännitystä ja ihmisen parasta aikaa eli lomatunnelmia

Edellinen postaus päättyi Lempin nosework-kisamenestyksestä kertomiseen, joten tämä lienee sujuva aloittaa myös Lempin kisauutisilla! Viikko 3 oli selvästi Lempin viikko – saman viikon lauantaille oltiin ilmoittauduttu rallytokokisoihin Ylöjärvelle. Onneksi mun flunssa helpotti sen verran, että uskallettiin lähteä reissuun, vaikka ajomatka kisapaikalle tuntui loputtomalta jokusen heikosti nukutun yön jälkeen.

Ylöjärvelle selviydyttiin hyvissä ajoin – onneksi, sillä olin jostain syystä saanut päähäni, että kisat ovat Koirakoutsin hallilla. Hallille oven avatessani katselin ympärilleni ja totesin aika äkkiä, että nyt ei mikään viittaa siihen, että täällä olisi kisat meneillään. Eräs ystävällinen tuli kysymään, olenko menossa luennolle, johon vastasin, että kisoihin pitäisi löytää tiensä. No sitten selvisi se, mitä olin jo arvellut – ei siellä mitään kisoja ollut. Eikun äkkiä puhelinta kaivamaan ja kisakirjettä tavaamaan, että missä ihmeessä ne kisat sitten on. En äkkiseltään olisi osannut ajatella, että kirjaimellisesti kivenheiton päässä voisi olla toinenkin halli, mutta kyllä se löytyi, ja siellä meno näytti heti paljon tutummalta 😀

Lempi oli lähtölistassa alkupäässä, joten rataantutustumisen jälkeen käytiin pikainen pyörähdys ulkona ja suunnattiin halliin. Sisällä oli useampia koiria, joiden näkeminen aiheuttaa Lempissä tunteita, mutta huomio oli aika helposti käännettävissä minuun koirien sijasta, siinä samalla vähän lämmiteltiin muutamia radalla olevia tehtäviä. Lempintyyppisen koiran kanssa haasteena kisapaikalla on arvioida, missä vaiheessa se kannattaa tuoda halliin sisälle. Jos tuo liian aikaisin, koira ennättää henkisesti väsähtää, ja se näkyy keskittymishaasteina ja herpaantumisina kisaradalla. Jos tuo liian myöhään, innokkuus heijastelee tekniikkaan ja tarkkuuteen tai koira on radalla jähmeä, jos se ei ole ennättänyt nollata kisapaikan häiriöitä. Helppoa, eikö totta. Tällä kertaa kävi niin, että otin Lempin halliin pikkuisen liian aikaisin, paras terä ennätti vähän kärsiä ennen kuin tuli meidän vuoro astella radalle.

Lempi skarppasi radan hienosti. Ensimmäisessä pujottelussa se meinasi vähän herpaantua ja sen seurauksena ajelehtia väärälle puolelle, mutta ennätin korjata ennen isoja pistemenetyksiä. Peruutus oikealla puolella seuraten oli niin hyvä, että tuomari oli huomioinut sen palautteessakin. Isoin miinus tuli tuplasaksalaisesta, jossa jälkimmäinen käännös oli eriaikainen – Lempi vähän väsähti radan loppua kohti. Lähdettiin radalta voittajafiiliksillä, vaikka olin ihan varma, että vielä saadaan jatkaa viimeisen valiotuloksen metsästystä – aina radalle sattuu joku sellainen virhe, jota ei itse ole rataa tehdessä tajunnut. Odoteltiin hetki, jos kisapaikan tulospalvelu olisi päivittänyt pisteet tauluun, mutta kun niitä ei alkanut kuulua, päätin lähteä pihalle. Ulkona kurkkasin Virkun tulospalvelun, ja siellähän se oli – MES96! Viidellä mestariluokan kisalla Lempparista tuli Suomen rallytokovalio ja sen myötä mun ensimmäinen harrastusvalio! ❤ Pisteet riittivät myös 3. palkintosijaan. Harmittaa, että rataa ei oo videolla, mutta ei voi mitään.

Viimeinen valiotulos tuntuu yhtä aikaa edelleen ihan huikean mahtavalta ja samalla haikealta. Rallytokoura on nyt taputeltu. En oikein näe Lempiä isojen kisojen koirana, joten sm-kisatulosten metsästäminen tuntuu aika turhalta. Varmasti mielenvirkistyksenä tehdään rallya jatkossakin, mutta ilman tavoitteita. Jatkossa on suunnitelmissa panostaa enemmän noseworkkiin. Myös koiratanssi voisi olla hauskaa, mutta tämä laji on itselle niin vieras etenkin kisamielessä, että pitäisi päästä jollekin kurssille ensin.

Lempin ensimmäiset valiojuhlatkin ehdittiin jo pienellä kaveriporukalla juhlia, Lempi sai lahjaksi ihanan Love-lelun (jonka elinaika jäi odotetun lyhyeksi). Kennelporukan kesken on suunnitelmissa juhlistaa vielä maaliskuun lopussa hallitreenien yhteydessä.

Noseworkissa Lempi on työskennellyt tosi kivasti, koutsi kehotti taas katselemaan kisakalenteria. Tässä lähellä on tiedossa kokeita aika vähän, toki niitä ehkä tulee kevään korvalla lisää. Olen nykyään vähän laiska ajelemaan pitkiä matkoja kisoihin, ja noseworkissa kisapaikat tuntuvat olevan vielä niin kiven alla järjestävien seurojen ulkopuolisille, ettei oikein tunnu maksavan vaivaa. Onneksi meillä ei ole mikään kiire, toki ohjaaja varmaan hyötyisi, jos ei liian pitkäksi aikaa jäätäisi ykkösluokkaan jumittamaan.

Nerri on saavuttanut puolen vuoden raskaan iän – raskaan siksi, että energiaa ja virtaa tuntuu olevan loputtomasti, eikä mikään määrä aktivointia tai lenkkeilyä tunnu riittävän. Tuhoja Nerri ei ole juurikaan tehnyt, mutta kovasti se touhottaa menemään, ja paremman tekemisen puitteissa härnää Saraa ja Lempiä. Onneksi se viihtyy aika hyvin lelujen ja puhkikaluttujen ikivanhojen putkiluiden parissa, puruluita ja aktivointileluja hyödynnetään paljon arjessa. Mun pitäisi vähän reipastua sen kanssa treenaamisessa, aika säästeliäästi on puuhasteltu vielä, kun minusta pennun pitää saada olla pentu. Onneksi meillä alkoi nyt säännöllinen Ellin tokovalkku, haaveilen vielä, jos saataisiin mahdutettua joku nosekurssi tähän keväälle ennen maastokauden alkua.

Raskaasta iästään huolimatta Nerri on edelleen pentu, joka saa hyvälle tuulelle ja mulle hymyn naamalle – ihan vaan häntää heiluttamalla. Nerrillä ei ole ikinä huono päivä. Mulla meinaa välillä mennä tunteisiin, kun se kymmenettä kertaa saman lenkin aikana roikkuu Saran tai Lempin takissa tai karvoissa, loikkii korkeille kiville tai kiihdyttää pukkiloikkaa kohti auringonlaskua. Mutta sitten toisaalta huvittaa ja naurattaa, kun pieni on niin täynnä elämää ja elämäniloa. Kotiolosuhteissa Nerri viihtyy sylissä ja kainalossa rapsuteltavana, tylsistyessään osaa pelata Saran ja Lempin aktivointipeliä juuri oikein saadakseen ne nujuamaan kanssaan.

30.1. oli Saran ja sisarustensa 5-vuotissynttärit! Saralla oli tylsät synttärit, kun valtaosa päivästä meni autoillessa, mutta illasta ennätettiin tokovalkkuun ja kotimatkalla haettiin herkkuja Musti & Mirristä. Maailman paras Sara ❤ Se on niin rakas, niin kulta, mun Kultu Kimallus! En tiedä, miten se voi vuosi vuodelta parantua entisestään, kun se on jo täydellinen.

Kyseisen päivän automatka suuntautui tällä kertaa Kankaanpäähän Ventelän klinikalle – Nerrin välikuviin. Voi vatsahaava! Nerrin liikkeessä tai kasvussa ei ole ollut mitään huolta aiheuttavaa, mutta koska mun tuuri ja pessimisti ei pety, niin ei voinut vaan ajatella parasta. Lekurin kanssa piti vähän käydä neuvottelua kuvattavista nivelistä, mutta päästiin lopulta yhteisymmärrykseen.

Me saatiin onneksi hyviä uutisia – lääkärin sanoja lainatakseni käsissä on priima tyttö ❤ Edeltäneellä viikolla pohjoisen sisarukset Piisku, Nokko ja Uuno välikuvattiin myös terveiksi. Viime viikolla kuvissa kävivät Moona ja Sulo, jotka myös terveitä. Toivottavasti sama meno jatkuu kaikilla kasvussa myös tästä eteenpäin! ❤ Kasvuhäiriöiden suhteen pahin riskikausi alkaa pennuilla olla takanapäin, mutta toki niin kauan, kun pennut kasvavat, on olemassa myös pieni riski muutoksille.

Kankaanpään reissun paremmilla mielin odotettu tapahtuma oli Marjukan ja sijoitustyttö Tyyran (Level Up Play and Go av Aussieboxy) tapaaminen! Tyyrasta on kasvanut hurjan kaunis ja näppärä tyttö, jossa on aika sopivasti vauhtia, itsenäisyyttä ja moottoria. Se on arjessa melko mutkaton ja tasapainoinen tyty, ei reagoi koviin ääniin eikä ole esitellyt minkäänlaista alustaherkkyyttä. Toiveet luonteen puolesta olivat aika korkealla Tyyraa Norjasta hakiessa, tässä vaiheessa se vaikuttaisi mallautuvan aika kivasti niihin toiveisiin. Tyyra on korkannut alkuvuodesta kisauransa agilityssä Marjukan tytön Sanelman kanssa, yksi nollakin on jo plakkarissa hyppyradalta!

Saran treenirintamalla tokossa eletään mielenkiintoisia aikoja, sillä Sara on alkanut ajatella. Kuulostaa äkkiseltään hirveän hyvältä, muttei oikeastaan ole, koska tällä hetkellä se aiheuttaa välillä vähän mielenkiintoisia variaatioita liikkeissä. Esim. merkkiteippi on pitänyt monessa treenissä tarkistaa, ohjatussa noudossa koittaa palauttaa kapula Ellille mun sijaan, käydä moikkaamassa Elli kesken liikkeen jne. Häiriössä työskentely on ollut pitkään Saran vahvuus, mutta se on nyt jostain syystä ottanut vähän takapakkia. Onneksi on osaava koutsi miettimässä ja pohdiskelemassa mun kanssa treenien sisältöä, Elli oli hyvinkin toiveikas, että toistoilla, rutiineilla ja jokusella hyvänmielen huolettomilla treeneillä tästä kyllä selvitään. Enkä siis itsekään ole huolissani, että tästä tulisi jotain ylitsepääsemätöntä, lähinnä vaan hauskuuttaa, kun ei koskaan voi treeneihin mennessä tietää, mitä Sara tällä kertaa keksii!

Sen sijaan agility tuntuu tuovan tällä hetkellä tosi hyvää vastapainoa tokolle – siellä huoletonta hyvänmielen treeniä on kyllä ollut luvassa! Kovat pakkaset ovat vähän verottaneet alkuvuoden treenikertoja, mikä ei toisaalta ole huono asia, kun mammaloman jäljiltä rauhassa palaillaan lajin pariin. Sara on ohjautunut treeneissä ihan älyttömän kivasti, toinen lähipiirin huippukoutsi Aino sanoi, että rimakorkeudet vaan takaisin kisakorkeuksiin ja kisakentät kutsuu.

Päästiin helmikuun alussa myös pitkästä aikaa kaverihommiin, kun Saijan Hyrrä-bortsun saikku alkaa viimein olla siinä pisteessä, että voi nähdä kavereita! Hyrrä on Nerriä pari kuukautta vanhempi, joten oikein hyvää samanikäistä ja -henkistä seuraa. Suunnattiin tyttöjen kanssa Sepän kauppakeskukseen ihmettelemään ihmisvilinää, molemmilla meni tosi kivasti. Vierailtiin eläinkaupassa, käytiin kahvittelemassa, käytiin ennakkoäänestyksessä…

…ja ”eksyttiin” Faunattaren loppuunmyyntiin, jossa mulla saattoi lähteä vähän lapasesta. Mutta en kadu mitään!!! Nyt on kuivalihaa, märkäruokaa ja lenkkinamuja vähäksi aikaa varastossa 😀

Tämmöinen lyhyt videopätkä löytyi puhelimesta sossuilulenkin kahvilaosuudesta

Videolla näkyy vähän huonosti, mutta lunta tuli vaakatasossa

Mulla alkoi 5.2. peräti 2,5vkon talviloma, joka aloitettiin Ainon kanssa aksahallilla hyppytekniikkatreeneillä. Sara on treeneissä hypännyt 35cm rimoja, jotka eivät varsinaisesti vaadi sitä juurikaan hyppäämään, mutta en haluaisi liian kiireellä lähteä niitä nostelemaan. Ainon hyvä ystävä kouluttautui juuri hyppytekniikkakouluttajaksi, joten saatiin aiheeseen perehtyneen (ja toisen pitkän linjan agiharrastajan) näkemystä Saran kuntoutumisprosessille ja apua videoiden analysoimiselle. Kuulemma aikaikkunaan nähden kuntoutusprosessi on menossa oikeassa vaiheessa. Rimakorkeutta ei vielä ole syytä lähteä nostelemaan. Treenien suunnittelusta saatiin palautetta, että ollaan tehty ihan oikeita asioita – tehdään toistoja maltillisesti, vielä ei haeta maksimivauhtia tai -suoritusta, keho ei saisi väsyä treeneissä. Aikaisintaan 3vkon päästä katsotaan uudelleen, missä hyppytekniikan suhteen mennään, jossain kohtaa perussarjan ja setpointin lisäksi treeneihin otetaan kasvava sarja. Kotitehtävänä ja ennen treenejä pitää tehdä takapäätä aktivoivaa jumppaa, jota ollaan jo tehtykin, koska sama harjoitus tukee tällä hetkellä tokon kaukokäskyjä.

Nerrikin teki vähän hyppytekniikkaa, sillä kuulemma perussarja näytti ikään nähden ihan hyvältä. Pidetään se siis välillä ohjelmistossa mukana. Nerri teki hallilla myös putkea, joka oli Nerrin mielestä hurjan siisti juttu! Koirien treenaamisen jälkeen suunnattiin Ainon ja koiralauman kanssa lenkille, jonka piti olla ”ei tehdä mitään 8km lenkkiä” – no ei se sen mittainen ollutkaan, kun siitä kehkeytyi 12km lenkki 😀 Siitä suuntasin jalka suorana Lempin nosework-treeneihin, onneksi pitkän päivän lopputulemana oli tyytyväisiä koiria!

Toisena lomapäivänä suunnattiin ensin Marin lauman kanssa jäälle tunnin lenkille, josta kiiruhdettiin Jyväskylän koirauimalaan Ainon kanssa koiria uittamaan. Nerri sai ensin katsella Keksin uimista, vaikka vaikutti muistavan kupletin juonen hyvin edelliskerrasta. Nerrin uinti meni niinkin hienosti, että se pääsi uimaan ilman uittajaa! Sara oli innoissaan päästessään uimaan pitkän tauon jälkeen, sen kanssa mentiin lujaa. Saukin uinnit sujuivat myös tosi kivasti, joten ei yhtään valittamista! Ja jottei päivä olisi ollut liian pitkäveteinen, alkuillasta oli vielä Nerrin ja Saran tokovalkut.

Nerrin ensimmäisestä tokovalkusta täytyy kirjoitella muistiin sen verran, että sehän oli tietenkin ihan hurjan pätevä! Ensimmäistä kertaa kentällä yhtä aikaa muiden koirien kanssa, alkuhösellyksen jälkeen Nerri keskittyi hommiin tosi hienosti! Se suhtautui muihin kentällä olijoihin tosi positiivisesti, vaikka toinen treenikavereista valkun aikana useampaan otteeseen murisi sille. Nerrin kanssa tehtiin etäpalkkaa, ruudun alkeita, paikkista ja perusasentoa. Paikkis häiriössä sujui hyvin niin kauan, kunnes Elli alkoi leperrellä ”pentupentupentu”, ja Nerri juoksi viivana Ellin luo. Nerrin puolustukseksi sanottakoon, että myös Sara meni omalla vuorollaan Ellin häiriöhalpaan 😀

Kahden koirien aktiivipäivän jälkeen oli luvassa pari reissupäivää. Keskiviikkona herättiin aamulla ajoissa aamulenkille, pakattiin auto ja suunnattiin Raaheen. Raahessa käytiin lenkillä Oonan, Rokka-aussien ja Nerrin Nokko-veljen kanssa. Pennuilla oli hauskaa keskenään! Lenkin jälkeen mulla oli luvassa vähän hierontatöitä, joiden jälkeen suunnattiin hotellille yöksi. Keskellä viikkoa oli tosi rauhallista, ja Nerri suoriutui ensimmäisestä hotelliyöstään varsin esimerkillisesti!

Yö nukuttiin hyvin, aamulenkin ja aamupalan jälkeen käväisin hakemassa Tokmannilta koirille puruluita tarjouksesta ja matka jatkui Ouluun. Omasta aamupalasta mainittakoon, etten tällaiseen ”aamiaispussukkaan” ollut aiemmin törmännyt hotellissa majoittuessani, mutta ei valittamista! Kätevää hakea pussukka huoneeseen ja syödä siellä omassa rauhassa.

Oulun keikauksen tarkoitus oli hakea juoksunsa aloittanut Bree meille miehelän reissulle, samalla sain moikata Lindan hurjan somia 4-viikkoisia pentuja. Kotimatka Oulusta Jyväskylään tuntui loputtoman pitkältä, mutta selvittiin kotiin kuitenkin. Edellinen hoitokeikka oli tehnyt Breelle hyvää, se oli tosi paljon rennompi jo heti meille tullessaan. Illasta pakattiin taas, hyvin nukutun yön jälkeen aamulenkki jäi kovan pakkasen vuoksi vähän suunniteltua lyhyemmäksi. Kävin välissä hieromassa yhden koiran, sitten pakattiin taas auto ja suunnattiin seuraavaksi Joensuuhun lomaa jatkamaan.

Joensuussa otettiin aika iisisti, käytiin lähinnä pitkillä lenkeillä ja nautiskeltiin olosta ja elosta. Viikonloppu hujahti ihan huomaamatta, maanantaille olin varannut Breelle ajan progeen. Progetulos olikin jo odotettua aika paljon korkeampi, joten lähdettiin hyvin livakasti ajelemaan sulhon luo. Koirien käytöksestä ja tapaamisen lopputuloksesta päätellen kuvittelisin meidän kuitenkin olleen ihan oikeaan aikaan liikkeellä, vaikka eläinlääkäri pelotteli, että ollaan karvan verran jo myöhässä. Ultra toki kertoo sitten neljän viikon päästä, miten kävi, mutta tässä vaiheessa en ole isommin huolissani. Kirjoittelen tästä pentusuunnitelmasta lisää seuraavassa(?) blogipostauksessa.

Alkuviikon astutushommien jälkeen jatkettiin hyväksi havaittua rauhallista lomanviettoa pitkien lenkkien ja lepäämisen merkeissä. Äitin kanssa käytiin yhtenä päivänä shoppailemassa, toisena päivänä käytiin koirien kanssa mummon luona kylässä. Koirat olivat tosi rauhallisia ja väsyneitä, vaikkei nyt tosiaan mitään lenkkeilyä ihmeempää harrastettu. Eilen tultiin kotiin, sillä oltiin varattu ohjattu uintiaika vesiagilityyn tutustumiseen Jyväskylän koirauimalalla Keksin ja Lempin synttäripäivän kunniaksi! Koirilla oli kivaa ja huomasihan tuota itsekin, että naama vääntyi hymyyn koirien uimista katsellessa.

Tänään Bree lähtee Lindan vanhemmille odottelemaan kotimatkaa, joten vähän yli viikon laajennetun lauman kanssa eleltyämme palataan hiljalleen kohti arkea. Loman loppukin häämöttää, onneksi töihin tarvitsee mennä ensi viikolla vasta torstaina. Loman aikana tuli ajettua autolla melkein 2000km, joten autossa istumista en kaipaa tällä hetkellä yhtään. Haaveilen suurista urotöistä kodin siivouksen ja etenkin lankavaraston järjestelyn eteen, saa nähdä, miten suuriksi haaveiksi ne jäävät. Suunnitelma, josta en aio luopua, on syödä hyvin 😀 Himoitsen jo uusintaa Joensuussa leipomastani Lempin valio-marjapiirakasta, josta nautiskeltiin porukoiden kanssa. Ja eilen tein kotona kana-halloumitortilloja, jotka eivät olisi kaivanneet edes ranskalaisia kylkeensä.

Meidän lauman loppu- ja alkuvuosi

Viimeksi oman lauman kuulumisia blogiin päivitellessäni valvoin yövuoroissa jouluna, onhan tuosta taas kuukausi melkein kerennyt hujahtaa. Blogin päivittely on ollut yleensä olennainen osa rauhallisten yövuorojen rutiinia, mutta viime viikonloppuna joutui tekemään ihan töitä yöaikaan. Alkuviikon vapaat ovat menneet unirytmiä kääntäessä (lue: koomassa), ja tänä aamuna töiden sijaan kipeä kurkku ja kuumemittari näyttivät olevan aiheellista jäädä kotiin. Josko tässä siis aikansa kuluksi päivittelisi kuulumiset suunnilleen ajan tasalle.

Joulunajan yövuorot loppuivat tapaninpäivän aamuna, ja suunnitelmana oli suunnata viettämään meidän joulua välipäivien ajaksi porukoiden luo Joensuuhun. Meno oli sen verran koomaista tapaninpäivänä, että lähdettiin reissuun vasta seuraavana aamuna. Välipäivät otettiin koirien kanssa tosi iisisti – lenkkeiltiin kauniissa pakkasmaisemissa, syötiin hyvin ja levättiin. Kävin pitkästä aikaa myös elokuvissa äitin ja siskon kanssa 😀 Perinteiseen Joensuun reissuun kuului tietenkin myös mummon luona kyläily. Visiitti kotona sujui koirien kanssa kaikin puolin tosi mukavasti, tällä kertaa vapaat olivat vaan niin lyhyet, että tuntui jopa niiden jääneen vähän kesken.

Vuodenvaihteeksi piti tulla jo takaisin töihin. Aattona olin aamuvuoron töissä, ja heti töistä päästyäni suunnattiin koirien kanssa pitkälle lenkille, jotta ilta sujuisi mahdollisimman mukavasti. Ensimmäinen paukku kuului jo meidän ollessa vielä lenkillä – vähän ennen klo 16 iltapäivällä. Isommat paukuttelut alkoivat onneksi vasta sallittuun aikaan, jolloin oltiin koirien kanssa jo mukavasti sisällä. Soitin illan musiikkia vähän kovemmalla kotiteatterin kautta varmuuden vuoksi, ja koirille olin varannut isot puruluut sekä jäädyttänyt iltaruoan aktivointikuppeihin. Sisällä koirat eivät reagoineet paukkuihin millään tavalla – kun puruluut oli syöty ja aktivointikupit tyhjätty, tytöt joko leikkivät keskenään tai nukkuivat. Alkuyöstä ennen nukkumaanmenoa käytiin nopeasti kadunvarressa, kun pahin pauke hetkeksi taukosi. Nerri reagoi sen verran, että se läheltä kuuluneen ensimmäisen paukun jälkeen nosti vähän päätä, mutta ei vaikuttanut pelkäävän millään tavalla. Sara ei noteerannut paukkua mitenkään. Sen sijaan Lempi oli ensimmäistä kertaa sen oloinen, että se vähän huolestui, ei nyt kuitenkaan varsinaisesti pelännyt eikä pyrkinyt kiireellä takaisin sisälle. Lempillä oli tuossa vuodenvaihteen molemmin puolin vähän normaalia herkempi kausi menossa, joten vaikea sanoa, menikö paukusta seurannut epämukava tunne sen piikkiin vai alkaako se kehittää vanhemmiten jonkinlaista ääniherkkyyttä. Aika näyttää. Pääasia kuitenkin, että sisällä kaikki olivat tosi rennosti, vaikka rakettien pauke aika selvästi kuului.

Vuodenvaihteen perinteisiin kuuluu tehdä tilinpäätös edellisestä vuodesta ja asettaa tavoitteita seuraavalle. Facebookkiin näitä jo kirjoittelin, mutta naputtelen muistiin tännekin.

Lempin kuluneelle vuodelle en uskaltanut asettaa juurikaan tavoitteita, sillä vuoden 2022/2023 vaihteessa sen toipuminen takapään ongelmista oli vielä hyvin kesken ja toipumisen ennuste tuntui ainakin minusta itsestäni tosi epävarmalta. Ainoa tavoite oli mahdollisimman hyvä kuntoutuminen. Tammikuun jäätiköillä haljennut oireettoman takajalan kynsi jouduttiin poistamaan ja monen viikon tossuilla suojaamiset ja säästeliäs liikunta ei auttanut toipumiseen. Alkuvuoden aikana treenit koostuivat hyvin pitkälti pelkästä jumppaamisesta. Sitten onneksi maaliskuun Katriinan hoito oli iso läpimurto Lempin kuntoutumisessa, pikkuhiljaa takapään puoliero alkoi tasoittua. Lempi steriloitiin kesäkuun alussa tähystyksellä, leikkaus sujui hyvin ja toipuminen oli nopeaa. Maaliskuusta eteenpäin Lempin kehonkäyttö on pysynyt tosi hyvässä tasapainossa. Rallyssa etenkin oikealla puolella oikealle tehtävissä käännöksissä puoliero takajalkojen välillä näkyy, muttei mitenkään liiallisesti.

Kisatavoitteita ei viime vuodelle ollut terveyden epävarman tilanteen vuoksi. Mutta kun maaliskuun osteopaatin hoito nytkäytti vointia isosti eteenpäin, aloin maaliskuun loppupuolella leikitellä ajatuksella rallytokon mestariluokan korkkauksesta. Ihan vaan siksi, että päästäisiin vielä yhdessä radalle, tuloksesta viis. Pääsiäisenä kotikisoissa debytoitiin mestariluokassa 96 pisteen veroisesti, Lempi sai samalla ensimmäisen kiinnityksen valionarvoon. Saran pentuprojektin aikana ei kisattu. Marraskuussa käytiin Joensuussa kisaamassa, sieltä toinen valionarvokiinnitys 95 pisteellä, toisena päivänä haastavalta radalta 89 pistettä ja koulari RTK4. Joulukuussa käytiin Tampereella kisaamassa MES92. Syksyllä korkattiin myös meille molemmille uusi kisalaji nosework kaikkien etsintämuotojen kokeessa, josta tuloksena KEK 100/0 ja ensimmäinen luokkanousuun oikeuttava tulos!

Lempin tavoitteista tärkein vuodelle 2024 on pysyä terveenä ja ylläpitää kehon hyvää tilannetta, sillä ilman terveyttä ei ole kyllä muitakaan tavoitteita. Haaveilen Lempille rallytokosta viimeistä valiotulosta sekä valionarvoa. Noseworkkia olisi kiva päästä kisaamaan lisää! Viime vuonna paimennuskisat jäivät taas välistä, joten josko vuosi 2024 olisi meidän vuosi niidenkin osalta!

Saran harrastusvuosi oli aika rikkonainen, sillä pentusuunnitelmat sotkivat vähän pakkaa. Tavoitteena oli terveenä pysymisen lisäksi vuonna 2023 saada tokon avoimesta luokasta 1-tulos, rallytokosta RTK3 ja paimennuksesta PAIM2-koulari. Alkuvuosi treenailtiin ahkerasti tokoa, rallytokoa, agilityä ja paimennusta. Tokossa kisattiin keväällä avoimessa luokassa kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla 2-tuloksella ja toisella kerralla 3-tuloksella. Onnistumiset olivat molemmilla kerroilla tosi pienestä kiinni, avoin luokka on aika armoton liikkeiden nollaamisen kannalta. Keväällä ennätettiin käydä yhdessä 2-luokan paimennuskokeessa, jossa saatiin rata taisteltua loppuun asti, tuloksena 73/H, joka ei riittänyt koulariin. Meillä oli kisailmoittautumiset vetämässä toukokuussa rallytokokisoihin, kun sitten toukokuun alussa havahduin Saran tekevän jo kovasti juoksua – etuajassa.

Oli melkoinen homma järjestellä yksi Ruotsin turnee keskelle koulun viimeistä näyttöä edeltävää hässäkkää, mutta niin se vaan onnistui. Ruotsin tuliaisina saatiin heinäkuussa saatella maailmaan kuusi täydellistä pientä pentua ❤ Sara oli ihan täydellinen emo ja koko pentuprojekti meni kuin suoraan oppikirjasta! Loppuvuosi on rauhassa palauteltu Saraa pentuprojektin jäljiltä. Kerettiin kuitenkin myös jokuset kisat vielä kisata – rallytokosta saatiin kolme hyväksyttyä tulosta ja koulari RTK3! Joulukuussa saatiin hyvin täsmällinen 256 pistettä avoimen luokan tokokokeesta eli se toivottu 1-tulos! Kaikki muut tavoitteet siis saatiin täytettyä paimennuksen 2-luokan koularia lukuun ottamatta.

Saran tavoitteena vuodelle 2024 on pysyä terveenä ja hyvässä kunnossa! Tokon ja rallytokon kisaamiseen en aseta tälle vuodelle tavoitteita, mutta rakennellaan taitoja kohti kisavalmiutta tokon voittajaluokassa sekä rallytokon mestariluokassa. Vuoden 2024 suunnitelmissa on palata takaisin agilityn pariin, ja siellä olisi tavoitteena korkata viimein kisaura hyppyradoilla! Ei sen suurempia tulostavoitteita, koska tiedostan täysin oman rajallisuuteni. Paimennuksessa tavoitteena on saada sujuvuutta ja varmuutta tehtäviin ja ratoihin, kisoista toiveena saada viimein koulari 2-luokasta ja rakentaa taitoja kohti 3-luokan haasteita.

Nerristä ei ollut olemassa kuin haave vielä vuosi sitten. Nerrin ainoa tavoite vuodelle 2024 on kasvaa terveeksi koiraksi! Alkuvuodesta suunnitelmissa käydä välikuvissa ja itseni tuntien viralliset kuvat sitten viimeistään syksyllä 😀 Vuoden aikana on suunnitelmissa myös jatkaa tutustumista eri harrastusten maailmaan – maastokauden alkaessa jälkimetsään ja toivottavasti päästäisiin myös suht säännöllisesti käymään tutustumassa lampaisiin! Lisäksi tietenkin jatketaan jo alkanutta tutustumista tokon / rallytokon / tottiksen maailmaan sekä noseworkkiin.

Vuodenvaihdetta seurasi kovat pakkaset, jotka pistivät huumorintajun koetukselle niin töissä käymisen kuin koirien viihdyttämisen osalta. Listan ainoa vähän tiiviimpi työputki osui tietenkin juuri kovien pakkasten viikolle. Pakkasten hipoessa -30 astetta lenkit olivat aika olemattomia. Koirien energiaa purettiin treenaamalla vähän sisällä, lisäksi virikkeinä tarjoilin ruoat pääasiassa kokonaan erilaisista aktivointikupeista ja -välineistä ja tytöt saivat ajan kuluksi rouskutella paljon puruluita. Nerrin noutoa saatiin kotitreeneillä nytkäytettyä aika kivaan vaiheeseen.

Tuossa pakkasjaksojen välissä ennätettiin käväistä Ainon lauman kanssa kertaalleen Sikosaaressa retki laavulla makkaranpaiston merkeissä. Nerrin ensimmäinen eväsretki! Oli kyllä kivaa, koirat saivat juosta ja leikkiä riittävästi, toki makkaranpaiston aikana leikit olivat vähemmällä – siinä hommassa tarvitaan monta työnjohtajaa 😀 Oli tyytyväisiä koiria kotona retken päälle.

Koirien valkkutreenitkin ovat alkaneet vuodenvaihteen jälkeen taas pyöriä. Lempin nosework-valkussa harjoiteltiin 3-luokan tasoisia etsintöjä, joista kävi ilmi, että vähemmän yllättäen koira on niihin huomattavasti valmiimpi kuin ohjaaja 😀 Lempi oli treeneissä tavallista herkempi – se säikäytteli itseään mm. nousemalla vähän huolimattomasti kaidetta vasten, jolloin kaiteen jatkona oleva kompostikehikon palanen rämähti (erittäin paha tilanne, t: Saukki). Toisella etsintäalueella Lempi meni sen verran vauhdilla nuuskuttamaan alueella ollutta avonaista viulukoteloa, että se rämähti kiinni (hirveä ansa jätetty viattomia ja pahaa aavistamattomia pieniä saukkieläimiä vainoamaan, t: Saukki). Viimeisellä alueella Lempin työskentelystä näki, että se oli kerännyt vähän henkistä kuormaa, työskentely ei ollut ihan vapautunutta. Aina ei voi olla pelkkää nousukiitoa.

Saran tokovalkussa hahmoteltiin tämän vuoden tavoitteita. Meidän tavoitteena on rakennella voittajaluokan liikkeitä valmiiksi, nehän ovat isoilta osin vielä ihan levällään. Valkussa tehtiin ohjattu nouto kokeenomaisena, se meni muuten ihan nappiin, mutta Sara meinasi ensimmäisellä lähetyksellä mennä hakemaan väärän kapulan, korjasi kyllä käskystä oikeaksi. Jälkikäteen mietittiin, että olinko antanut koiralle oikean käskyn, Elliltä saatoin saada vähän sapiskaa! Sitten katsottiin kaukokäskyjen seiso-maahan -vaihtoa, jossa kotiläksyksi saatiin tehdä pelkkää painonsiirtoa, Sara on vähän huolimaton takajalkojen asettelussa, mikä provosoi eteenpäin valumista. Sen sijaan tunnariin Sara orientoitui tosi hyvin ja teki parit aika näppärät toistot siihen.

Viime viikolla koitti myös paluu takaisin agilityn pariin 8kk tauon jälkeen! Sara ei ollut uskoa silmiään, kun kurvattiin hallin pihaan ja se pääsi halliin sisään! Odotin, että ainakin ensimmäinen treeni voi mennä vähän päästellessä hullua päästä pitkän tauon jälkeen, mutta mitä vielä – Sara ohjautui ihan sairaan hyvin ja hienosti ❤ Rimat olivat aika matalalla osittain pakkasen takia ja osittain siksi, että haluan rauhassa palautella, se tietysti hyppytekniikassa näkyy, kun koiran ei varsinaisesti tarvitse keskittyä hyppäämiseen. Saatiin kivoja pätkiä tehtyä ja oli kyllä tosi kivat treenit. Nerri pääsi treenien päätteeksi vielä tekemään vähän tasapainoharjoituksia maassa olevalle puomin alastulokontaktille, jonka päälle Aino oli viritellyt pari erikokoista laatikkoa, putkenpainon ja alusen. Nerri kiipeili laatikoiden päälle hyvin ketterästi ja näytti hallitsevan kehonsa huomattavasti paremmin kuin miltä sen meno välillä arjessa näyttää. Pitäisi kotonakin aktivoitua jumppaamaan koiria enemmän, etenkin Nerri hyötyisi tässä iässä siitä kovasti.

Tämän vuoden kisatkin tuli jo Lempparin kanssa korkattua tällä viikolla. Satuin tammikuun alussa katselemaan nosework-kisoja, ja silmiin osui Muuramessa oleva iltakoe. Iltakokeet ovat aika pieniä, joten ajattelin, että tokkopa meille järjestävien seurojen ulkopuolisena paikkaa liikenee, mutta päästiin varasijalta mukaan! Koepäivä oli tietenkin kylmä, pakkasta yli 20 astetta eikä lämmintä odottelutilaa. Olin ennen kokeeseen lähtöä käynyt koirien kanssa pitkän lenkin, jonne olin pukenut vähän turhan paljon päälle – sehän sitten kostautui vaatteiden vaihtamisesta huolimatta kisapaikalla, siellä tuli kylmä ihan heti. Varpaat olivat ihan jäässä alueisiin tutustuessa ja mielessäni mietin, että seuraavan kerran kisatessani on kesä…

Mutta kannatti palella ilta (vaikka tää tauti varmaan on sen seurausta) – Lemppari oli heti ensimmäiselle kierrokselle lähtiessä tosi hyvässä fiiliksessä. Edellisessä kokeessa se ei ollut työskennellessään ihan vapautunut, joten nyt oli tosi kiva nähdä sen tekevän hommia vapautuneesti ja samassa moodissa, missä se on yleensä treeneissä. Lemppari sitten tykitti jokaiselta alueelta löydön, joten tuloksena sisäetsinnöistä 100/0 pojoa ja luokkanousuun oikeuttava tulos! ❤ Tuomari antoi useamman alueen jälkeen erityiskehuja Lempin tarkasta työskentelystä ja kohdennuksista. Pempu oli niin hieno ❤

Saran ja Opin pennut juhlistavat tänään puolivuotissynttäreitään – onnea siis Sulo, Moona, Piisku, Nokko, Uuno ja ikioma Nerri! ❤ He ovat pitäneet omistajiensa elämän aktiivisena sekä täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta sehän kuuluu asiaan näiden iloisten, vauhdikkaiden ja elämännälkäisten pentujen kanssa! Tämä kuusikko on kyllä luonteiltaan juuri sellaisia, mitä toivoin tätä yhdistelmää suunnitellessani 🙂

FF-pentue vietti myös taannoin jo synttäreitä, heille tuli 12.1. vuosia täyteen jo 7! Ihan uskomatonta, tuntuu, ettei ole kuin hetki tämän pentueen syntymästä. Synttärionnitteluiden jakamisessa olen blogissa aina auttamatta myöhässä, mutta onnea tätäkin kautta Vilppu, Freya, Leo ja Taika! ❤ Ja parin päivän päästä Nekku-pappa, Emppujen ensimmäinen, juhlistaa 12-vuotissynttäreitä! Vielä näin 7 vuoden jälkeenkin mietin, että millaistahan elämä olisi, jos Hilda olisi saanut elää, sitä en osannut koskaan kuvitella vanhana.

Emppujen vuosikatsaus 2023

Päivittelen vielä tännekin helpommin löydettäväksi Emppujen vuosikatsauksen viime vuodelta – en tainnut tänne blogin puolelle päivitellä kasvattien tuloksia edellisvuoden aikana juurikaan…

TERVEYS

E. Listen To My Story: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia

E. Soraya: lievä distichiasis

E. Sweetheart: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia, polvet 0/0, sydänkuuntelu ei sivuääniä, oireeton

E. Gilgamesh: lonkat A/B, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0, olat terve/terve

E. Phoenix: lonkat C/C, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0, olat terve/terve

E. Leviathan: lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0, olat terve/terve

E. Bahamut: lonkat B/B, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0, SP0, olat terve/terve

E. Fenrir: MyDogDNA-testattu

E. Prince of Darkness: lonkat C/C, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0, olat terve/terve

E. Lady of Lightning: lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV1, VA0, olat terve/terve

E. Lord of Dreams: lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0, olat terve/terve, polvet 0/0

E. Madame of Magic: lonkat A/A, kyynärät 1/1 (rtg ja tt), selkä LTV0, VA0, olat terve/terve

E. Queen of Peace: lonkat A/B, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0, olat terve/terve

E. Dame of Danger: lonkat B/B, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0, olat terve/terve, polvet 0/0

E. Breakdance of Beasts: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia, MyDogDNA-testattu

E. Moonwalk of Mermaids: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia, MyDogDNA-testattu

E. Polka of Pixies: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia, MyDogDNA-testattu

E. Boogie-Woogie of Cookiemonster: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia, MyDogDNA-testattu

E. Disco of Demons: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia, MyDogDNA-testattu

E. Dance of Dragons: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia, MyDogDNA-testattu

Titangus Daracha: selkä SP0

Level Up Play and Go av Aussieboxy: lonkat A/A, kyynärät 0/1, selkä LTV1, VA0, olat terve/terve, polvet 0/0

LUONNETESTI

E. Fireheart +140 laukauskokematon

E. Lionheart +174 laukausvarma

E. Sweetheart +207 laukausvarma

E. Moonheart +174 laukausvarma

AGILITY

E. Neytiri: 1×0 AGI3, 2x 0 HYP3, 1x SERT-H

E. Saros: 6×0 + OIVA HYP2 + JATin 2-luokan seuramestaruus, 3×0 HYP3 + 3x SERT-H → FI AVA-H

E. Shaula: 4×0 + OIVA HYP2, 3×0 + OIVA AGI2, 4×0 + SERT-H HYP3, 2×0 + 2x SERT-A AGI3, snooker SM-4

E. Lionheart: 3×0 + OIVA AGI1, 1×0 HYP2

E. Siren: aloittanut kisauran, 1×0 HYP1

Color Runs Ready for Success: medi-3 8×0 AGI3, 2x SERT-A, 3x 0 HYP3

Red’n Ready Make It Double: aloittanut kisauran hyppyradoilla

PAIMENNUS

E. Shaula: PAIM3-T

E. Soraya: PAIM2-H

E. Lionheart: PAIM-E

E. Fenrir: PAIM-T H

Titangus Daracha: PAIM2-H, PAIM2-EH

PK

E. Sweetheart: JK1 278p, JK2 258p

BH-KOE

E. Salacia: PAKK1, BH

E. Moonheart: PAKK1, BH

TOKO:

E. Wishmaster: AVO2, AVO3

E. Salacia: 3x VOI1 → FI TVA

E. Soraya: AVO1

E. Sweetheart: 1x VOI1 → FI TVA, 2x EVL1

E. Leviathan: ALO1, AVO1

Titangus Daracha: 3x AVO2

Red’n Ready Make It Double: 2x ALO1, TK1

RALLYTOKO:

E. Neytiri: MES76, MES74, RTK4, MES89

E. You Are Not Alone: MES100, MES99, MES97 (näyttelytulosta vaille FI RTVA)

E. Soraya: VOI91, VOI83, VOI74, RTK3

E. Braveheart: AVO91, AVO98, AVO97, RTK2, VOI88, VOI89, VOI96, RTK3

E. Fireheart: AVO77, AVO97, AV086, RTK2, VOI83, VOI94, VOI80, RTK3

E. Moonheart: AVO93, AVO99, AVO99, RTK2, VOI75, VOI78, VOI94, RTK3

E. Siren: ALO100, ALO87, ALO94, RTK1, AVO100

E. Fenrir: ALO91

E. Leviathan: ALO98, ALO100, ALO100, RTK1, rallytokon SM-kisojen alokasluokan luokkavoitto

Red’n Ready Make It Double: AVO98, RTK2, VOI88, VOI97, VOI96, RTK3

Two Coasts’ Rala: MES96, MES95, MES92, MES89, RTK4

NOSEWORK:

E. You Are Not Alone: 1x 1lk sisäetsintä 100/0

E. Eyes On Me: 1x 1lk KEK 100/0, 1x 1lk laatikkoetsintä 50/4, 1x 1lk KEK 50/6, 1x 1lk sisäetsintä 50/2

E. Saros: 2x 1lk sisäetsintä 100/0 → nousu 2lk

Two Coasts’ Rala: 1x 1lk KEK 100/0

KOIRATANSSI:

E. Sweetheart: KT-FS AVO-EH, KT-HTM 2x ALO-EH, 1x KM

VALJAKKOHIIHTO

E. Sweetheart: luokka C, pisteet 17,32, rotumestaruuskisan 2.

NÄYTTELYT

E. Hazelnuts: 3x VET-SERT, FI VMVA (vahvistamatta), 1x CACIB-V, BIS-VET-4

E. Shaula: AVO-ERI, AVK1

E. Braveheart: AVO-H

E. Siren: JUN-EH

E. Fenrir: NUO-ERI

Vuoden 2023 aikana tavattiin kennelporukalla useita kertoja erilaisten tapahtumien merkeissä: meillä oli kolme paimennusviikonloppua, kolme tokokoulutuspäivää – joista yhden yhteydessä myös nosework-koulutus – pk-treeniviikonloppu, perinteiset Empputreffit, agilitypäivä ja pikkujoulut.

Emppuperhe kasvoi vuoden aikana yhdellä, mutta minulle supertärkeällä pentueella: oma Sara (E. Soraya) sai kuusi pentua upean Ruotsissa asuvan Opin (Windedos Opi) kanssa! Edellisistä oman kotona asuvan koiran pennuista olikin vierähtänyt tovi – 8,5 vuotta. Nämä(kin) pennut jättivät ison tassunjälkensä sydämeeni, tosi persoonallinen, valloittava ja ihana kuusikko, joille kaikille löytyi jälleen kerran aivan ihanat kodit! Tästä pentueesta kotiin jäi kasvamaan Nerri (E. Dance of Dragons), joka on jo vienyt sydämeni.

Kulunutta vuotta taaksepäin muistellessa alkaa hymyilyttää – monenmonta hauskaa tapaamista ja kohtaamista tällä porukalla, joita voi taas muistella lämmöllä! Olen niin ylpeä ja kiitollinen jokaisesta kasvatinomistajastani, että hiljaiseksi ihan vetää! Kiitos ihan jokaiselle siitä hienosta työstä, jota joka päivä teette koirienne kanssa – sitä on ilo sivusta seurata. Suuret ja lämpimät kiitokset Empuille kuluneesta vuodesta 2023, toivon teille kaikille parasta mahdollista alkavaa uutta vuotta 2024!

Emppujen somejoulukalenteri 2023

Empuilla oli tänä vuonna somejoulukalenteri, jota julkaisin Facebookissa ja Instagramissa. Kiitos kaikille ihanille kasvatinomistajille, jotka lähditte tähän mukaan! Haluan tämän kalenterin talteen vielä tänne blogiinkin, joten tässä vielä joulukuun tunnelmat koottuna!

1.12.

Ensimmäisen päivän luukussa esiintyy Bree (E. Sweetheart)!

Bree on monipuolinen harrastuskaveri ja arjessa helppo, luonnetestinkin mukaan tasapainoinen koira. Bree tykkää läheisyydestä ja on sitä mieltä, että kaikki huomio kuuluisi vain ja ainoastaan hänelle. Sillä on monesti tapana tunkea itsensä väliin, jos esimerkiksi joku muu koirista on sohvalla köllöttelemässä kainalossa.

Harrastuspuolella, meillä on tavoitteena keräillä eri lajeista valiotitteleitä. Tällä hetkellä löytyy jo Suomen toko- ja rallytokovalion -tittelit ja EVL tokovaliosta puuttuu vielä yksi ykkös tulos.

Haaveena olisi saada Breelle vielä ainakin käyttövalion arvo jäljeltä sekä koiratanssivalion arvo. PK-jäljen kisaura aloitettiin viime kesänä ja saatiin JK1 sekä JK2 tulokset. Voittajaluokkaan saa aika paljon vielä treenata esineruutua (Breelle on vaikeaa irrota tarpeeksi kauas minusta), joten saa nähdä milloin lähdetään siinä tuloksia tavoittelemaan. Koiratanssi on tarkoitus ottaa treeniohjelmaan heti kun saadaan tokosta tavoitteet täytettyä 

Oikein mukavaa joulun odotusta teille kaikille!

Linda & Bree 

2.12.

Emppujen somejoulukalenterin toisessa luukussa esiintyvät Helmi (E. Neytiri) ja Oodi (Red’n Ready Make It Double)!

Terveisiä Helmiltä ja Oodilta täältä Leppävedeltä!

Vuosi on mennyt vauhdikkaasti toko-, agility- ja rallytreeneissä, kisaamaankin on silloin tällöin uskallettu mukavin tuloksin ja muutama koulari ansaittu. Jokaisessa lajissa meillä on oma (päättymätön) työsarkamme. Koirilla kummallakin on paljon ylipursuavaa energiaa ja intoa, mutta myös korkea työmoraali. Niiden kanssa on hauska tehdä ja harrastaa.

Toiveissa olisi päästä Oodin kanssa starttaamaan tokon avoimessa ja ansaita rallystä vielä yksi tulos voittajasta ennen kevättä. Helmin kanssa työstetään rauhaa rallyn mes-luokkaan, jotta saataisiin intopiippausta ja puhinaa vähemmälle. Ja jos ei ihan kauheita paukkupakkasia ole kevääseen, polttelisi kummankin koiran kanssa päästä starttaamaan agilitykisoissa, Oodilla on takana vasta yksi hyppyrata ja Helmi metsästää kolmosista nollarataa.

Me lähetetään meidän poppoolta oikein lämpöiset ja iloiset joulunodotukset! 

3.12.

Emppujen somejoulukalenterin kolmannessa luukussa komeilee Puhti (E. Sirius)!

Ihanaa joulun aikaa kaikille Empuille ja Emppujen seuraajille!

Puhti on vuoden mittaan kerryttänyt juoksukilometrejä sekä kokemusta omien lampaiden itsepäisyyden taltuttamisesta. Iloa on tuottanut se, että Puhti on saanut pysyä terveenä. Ja sitä me toivomme kaikille Emppulaisille, niin nelijalkaisille kuin kaksijalkaisille!

4.12.

Emppujen somejoulukalenterin neljännen päivän tähti on Jekku (E. Lord of Dreams)!

Jekun kanssa yhteistä arkea takana reilu vuosi. Jekku on hupsun hassu kultapoika, joka huolehtii päivittäin omistajan naurattamisesta. Jos joku koira on nimensä veroinen niin Jekku sitä on. Harvinaisen huumorintajuinen ja ilmeikäs poika keksii pieniä kepposia omaksi sekä omistajansa iloksi päivittäin. Jekku on myös äärimmäisen kiltti ja rakastaa omia ihmisiään syvästi.Vieraat Jekku käy moikkaamassa, mutta ei ole jokaisen ihmisen rapsuteltava.

Jekun kanssa ollaan treenattu metsäjälkeä, tottista, rally-tokoa sekä nosea. Omistajan tulisi päästä yli kisajännityksestään, mutta tavoitteita on myös kisaamisen puolelle. Jekku tekee mielellään ihan mitä vain yhdessä. Palkkautuu parhaiten lelulla, mutta herkut kelpaavat myös. Osin herkkujen arvon menettämiseen on todennäköisesti vaikuttanut Jekkua vaivaava närästys. Ruokavaliolla ollaan saatu helpotusta, mutta selkeästi ruoka on ajoittain yök.

Ihanaa joulun odotusta kaikille emppulaisille ja Emppujen seuraajille!
Toivoo Jekku ja Noora 

5.12.

Emppujen somejoulukalenterin viidennessä luukussa meitä hauskuuttaa Nokko (E. Boogie-Woogie of Cookiemonster)!

– Hei Rokka.
– Niin Nokko?
– Kun huomenna on se itsenäisyyspäivä, niin mitä se tarkoittaa?
– No. Silloin juhlitaan Suomen itsenäisyyttä ja muistetaan heitä, joiden ansiosta ollaan itsenäisiä.
– Öö, okei. Niinkö miten itsenäisiä?
– No siten, että kukaan muu ei voi määrätä meidän asioista.
– Vaaau, siis mun ei tartte kuunnella mitä Akka määrää!?!
– No ei nyt ihan noi…
– Hei kiitti Rokka! Vitsi kuin siistiä, aloitan kyllä itsenäisyyden kissanruuista, sit lastenhuoneessa on kivoja leluja ja sit…

__________

Suomea palveli talvi- ja jatkosodassa satoja sotakoiria, enemmänkin olisi tarvittu. Koirat toimivat partiointi-, lähetti- ja kuljetustehtävissä tärkeinä tiimikavereina. Sotakoiran tehtäviin kuului myös mm. vainajien ja haavoittuneiden etsintä. Koirat olivat korvaamaton apu ketteryytensä, hajuaistinsa, tarkkaavaisuutensa, nopeutensa ja kokonsa ansiosta. Käytännön työtehtävien lisäksi sotakoirat olivat ohjaajilleen ja muille sotilaille, myös lotille, tärkeitä ystäviä ja sotatovereita. Koira lohdutti, kuunteli ja tarjosi kumppanuutta vaikeana ja vaarallisena aikana. Kiitos Suomen itsenäisyydestä kuuluu siis myös sotakoirille! (Lähteet: https://blogit.utu.fi/…/koirat-sotilaat-ja-sodan…/, https://sotaveteraanit.fi/ihmisen-paras-ystava-rauhassa-ja…/)

Hyvää joulun odotusta ja huomista itsenäisyyspäivää toivottaa Nokko ja kannatusjäsen Rokka ihmisineen 

6.12.

Emppujen somejoulukalenterin 6. päivän luukussa on Nelli (E. Ravenheart) itsenäisyyspäivän tunnelmissa!

Nelli on 3-vuotias superystävällinen ja sosiaalinen koiraneiti. Nelli ei ole päässyt loistamaan kisakentillä, mutta sitä enemmän se on loistanut maailman parhaana perhekoirana  Nelli elää aktiivista perhekoiran elämää osallistuen kaikkiin lasten touhuihin Pikku Kakkosen katsomisesta iltavillissä mukana riehumiseen. Nellin mielestä paras hetki päivässä on, kun lapset tulee kotiin koulusta ja päiväkodista – silloin se hakee omasta pedistään tyynyn ja riepottelee sitä onnellisena pitkin taloa. Nellillä on ollut hankala vuosi iho-oireiden kanssa, mutta se ei Nellin iloista elämänasennetta onneksi ole hetkauttanut 

Nelli toivottaa kaikille hyvää itsenäisyyspäivää ja rentouttavaa joulunaikaa! 

7.12.

Emppujen somejoulukalenteri on edennyt 7. luukkuun! Tämän päivän luukun tonttu on Ohmi (E. Lionheart)!

”Taas pienet tontut liikkuu
ja muistiin merkitsee,
niin joulupukki tietää saa,
kuka lahjat ansaitsee.
Siis: Ei itkeä saa, ei meluta saa,
sopu on paljon mukavampaa.”

Ohmi haluaisi näin joulun alla muistuttaa, että kannattaa olla yhtä kiltti ja sopuisa kuten hänkin on; tontut liikkuu jo ja tarkkailee – ja saattaapa joukossa joskus olla joku valetonttukin 

8.12.

Emppujen somejoulukalenterin 8. luukun sankareina toimivat isikoira Rufus (E. Wishmaster) ja tyttärensä Kiisu (E. Dame of Danger)!

Meidän perheen ylisosiaaliset hönöt. Rufus on paljon nuorempana kisannut eri lajeissa ja menestynyt hyvinkin. Nykyään papparainen kisaa tokoa lainaohjaajalla ja itsellä mietinnässä jos vielä kesällä paimennuksen esikokeen kävisi kokeilemassa. Rallyakin hieman herätellään taas koska sekin on hyvä laji eläkeläiselle.

Kiisu taas on oikea sylikoira ja rakastaa pusutella sekä pestä kissojamme. Kiisu harrastaa agilityä ja tavoitteena onkin ensivuonna korkata kisat. Myös muita lajeja pikku hiljaa testaillaan.

Eurajoen hönöt ihmisineen ja kissoinee toivottaa: Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille

9.12.

Emppujen somejoulukalenterin 9. luukussa on Koda (E. Gilgamesh)!

Moikka, täällä kirjoittelee Koda! Mä oon toiminu ihmistutkijana kohta pari vuotta. Ja jep, ei tsiisus mikä työmaa..  Mut nyt kun on kerrankin asiallinen estradi, niin ajattelin kertoa teille vähän mun havainnoista 

Varsinkin tässä joulukuussa tuntuu, et kaikilla ihmisillä on koko ajan ihan hirvee kiire – eiks ne oikeesti älyä, että elämä jatkuu myös vuodenvaihteen jälkeen? Pitäiskö jonkun kertoa niille? 

Maailmassa on myös paljon tärkeämpiäkin asioita kuin työt ja muut turhat ihmishömpötykset. Nopeesti tulee mieleen esim. jogurtti, nakit ja kissanruoka (ja kyllä, etevät hoomanit osaa ottaa tässä vaiheessa ylös ostoslist.. eikun siis, näitä tärkeitä elämänohjeita) 

Ja miks ihmeessä pitäis yrittää olla joku supertyyppi, jos voi olla vaan sitä mitä on? Mua ei ainakaan oikeestaan ees kiinnosta mennä mihinkään muottiin (kuulostaa btw aika epämukavalta), ja suosittelen kaikille neli- ja vähäjalkaisille samaa 

-K

10.12.

Joulukalenterin 10. luukussa kurkataan Tipun (E. Shaula) kuluneeseen agilityvuoteen, josta ei ole vauhtia puuttunut!

11.12.

Emppujen somejoulukalenterin 11. luukussa on Zeke (E. Braveheart)!

Zeke on perusluonteeltaan kiltti poika, joka tykkää leikkiä vinkuleluilla ja hajottaa niitä. Joulupukilta onkin pyydetty taas uusia leluja.
Zeken kanssa harrastellaan Rally-Tokoa, Tokoa, noseworkia ja erikoisjälkeä. Tällä hetkellä harjoitellaan Rallyn mes-luokan liikkeitä ja Tokon alo-luokka olisi tarkoitus startata. Zeke on maltillinen työskentelijä ja helppo ohjattava. Haasteena on reaktiivisuus toisia koiria kohtaan ja ääniherkkyys.
Zeke on kuitenkin meidän ihana ”pikkunen poika”.
Hyvää Joulunodotusta ja terveyttä kaikille Emppulaisille! 

12.12.

Joulukuun 12. luukussa saamme lukea Kromin (E. Fireheart) mietteistä!

Kromi halusi listata kolme asiaa, mitkä ilahduttavat jokaista päivää:

1. Naapureiden bongaus olohuoneen ikkunasta. Kesällä tarkkailua voi suorittaa parvekkeelta ja se vasta onkin parasta!

2. Lumessa kieriminen niin, että koko naama on valkoinen ja alkaa aivastuttamaan.

3. Harjoitukset namikaapin avaamisesta ajatuksen voimalla. Vielä jonakin päivänä se onnistuu!

Rauhallista joulun odotusta Empuille ja Emppujen seuraajille! 

13.12.

Joulukalenterin 13. luukun söpöläinen on Sulo (E. Breakdance of Beasts)!

Jou-jou-joulua Emput! 

Mä oon koht 5 kuukautta vanha Sulo uusimmast Empathica’s-pentueesta.
Oikealta nimelt mä oon Breakdance of Beasts ja musta tuleekin isona varpisti joku breikkaaja. Tietty nyjjo treenaan kaikenlaisii kieppumisii ja siistei parkour-temppui aina, kun ton Mamin  silmä välttää.
Täs kotikulmilla mua kutsutaan myös nimillä Sulevi ja Söpöläinen, mitkä on salee jotain tosi coolei räppinimii.
Mun skenessä vaikuttaa ton Mamin  lisäks myös yks ihmissisko, jota on kiva välillä myllyttää, ja vaiks ne yrittää saada mut kiinnostuun jostain luusta tjtn.- ni hei, mikä muka voittais aidon nahan järsimisen liikkuvasta handusta?
Ja sit ku mä haluun chillaa, ni meen Mamin  viekkuun sohvalle ja se heiluttaa mulle sellaisii puikkoi ja sit jahtaan sellasta narupalloa ja sit se ärisee mulle lovee ku saan sen narun kii, ihan best. En tajuu, miks se leikki loppuu aina kesken…
Eniveis, täs flexais pidempääki, mut Mami  huuteli messiin skuggeen. Nägyy!

14.12.

14. luukun takana on Luke (E. Prince of Darkness)!

Joulukuun 14. Päivän kunniaksi 14 faktaa Lukesta :

1. Luke asustelee Jyväskylässä rivitalossa

2. Luke aloittaa jokaisen aamunsa hyppäämällä sänkyyn ja nuuhkuttelemalla omistajiensa naamaa

3. Luken mielestä sukat
on kivoja, etsii niitä ja kantaa mielellään omistajillekin pitkin päivää ihailtavaksi 

4. Hiljaisena koirana tunnetun Luken vahtihaukun uskottavuus yllättää 

5. Luken kanssa harrastetaan pk-jälkeä ja -hakua sekä paimennusta

6. Pitkät metsälenkit on arjen parhautta, etenkin jos koirakavereita saa mukaan!

7. Luke on aina ollut hyvä autossa matkustaja, matkalla on hyvä ottaa nokoset 

8. Luke tykkää piilottaa luitansa ja välillä löytyy kunnon kätköjä 

9. Luken positiivinen elämänasenne ja hyväntuulisuus tarttuu 

10. Luke on ahne! Ruoka on best, kukkakaali ainoa joka tähän asti jäänyt syömättä 

11. Luke on aina valmis hommiin ja treenikassin esiin ottaminen saakin aikaan iloisen hyppelehtimisen 

12. Luke on hoitotoimenpiteissä kiltisti ja antaa käsitellä, mutta tassujen rasvaaminen on kyllä hänestä typerää

13. Aina kun saavumme lenkiltä kotipihaan, Luke tulee jalkoihin iloisena häntä heiluen pyörimään ja saa pienen hepulin 

14. Luke on ollut sen verran kiltti tänä vuonna, että varmasti ansainnut joulupukilta herkkuja ja lahjoja 

Hyvää joulunodotusta kaikille!

15.12.

15. luukussa joulupukille kirjoittelee Moona (E. Moonwalk of Mermaids)!

Moi. Mä olen Moona, 5kk, enkä tajua tästä jouluasiasta mitään. Mutta olen huomannut, että nuo tässä talossa asuvat lyhyemmät kaksijalkaiset ovat kirjoittaneet listan toivomistaan asioista jollekin joulupukille, joten tein omani:

*RUOKAA!!! Nämä ihmiset eivät ymmärrä, että en sisaruskatraan pienimpänä saa ikinä sisaruksia kiinni, kun ruuan kanssa pihtaillaan!
*Aikalukko oveen. Esiasetukseksi voisi laittaa vaikka 3 tuntia. Nuo ihmiset palaavat lenkkeilyn jälkeen aivan liian hanakasti sisälle, vaikka ulkona olisi vielä paljon hommia! Lukolla voisi vähän rajoittaa tuota ulko-oven käyttöä.
*Iso kasa keppejä. Hirveä homma itse roudata joka metsäreissulta oksa kerrallaan aarteita kotiin.
*Paljon tyynyjä, peittoja ja pehmeä peti. Tai ehkä oma sohva! Ihmiset valittavat, että vien liikaa tilaa sohvalta (ei voi olla edes mahdollista, kun olen näin pieni vielä) ja häätävät pois.
*Oma tonttu. Täällä meillä kotona seikkailee öisin kaksi tonttua, mutta minä en kuulemma saa niihin koskea. Olen kyllä yrittänyt, mutta siitä tulee vain sanomista. Tarvitsen siis oman tontun, jota voi retuuttaa vapaasti.
*Tallentava kameravalvonta ikkunaan. Ei jaksaisi koko ajan olla itse ikkunassa kyttäämässä, mitä naapurustossa tapahtuu ja kuinka monta autoa ajaa ohi päivän aikana.

Ilmeisesti tässä kohtaa kuuluu vielä vakuutella, että kilttinä on oltu koko vuosi. No ensinnäkin, olen elänyt vasta alle puolet tästä vuodesta ja toiseksi, minä olen kyllä ihan superkiltti. Ikinä en ole tehnyt mitään tuhmaa!!

Moona ja kotiväki toivottavat kaikille ihanaa joulua 

16.12.

Emppujen somejoulukalenteri on edennyt 16. luukkuun, jossa esiintyy Lohtu (E. Madame of Magic)!

Lohtu järkyttyi kuullessaan, että lapset ja pennut saavat usein jouluna enemmän lahjoja kuin aikuiset!  Niinpä Lohtu liitti joulupukille kirjoittamaansa kirjeeseen tämän pentukuvan itsestään siinä toivossa, että lahjoja tulisi yhtä paljon kuin viimekin vuonna, kun Lohtu oli vielä pentu 

Lohtu on kyllä ollut oikein kiltti tyttö koko vuoden, joten eiköhän joulupukki muista Lohtua ainakin herkkujen muodossa jouluaattona ja niitähän pieni ahmatti eniten toivoikin! Lisäksi toivelistalla tulevalle vuodelle oli yhteisiä treenihetkiä ja metsälenkkejä sekä päikkäreitä kainalossa sohvalla.

Rauhallista joulua ja toiveiden täyteistä tulevaa vuotta kaikille! 

17.12.

Joulukalenterin 17. luukusta kurkistelee Miilu (E. Lady of Lightning)!

Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy
Sinne saattaa löytää vaikka paikallansa pysyy.
Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa
Itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa.
Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!

Miilun 3 vinkkiä onnistuneeseen jouluun:
1. Muistuta lempi-ihmistäsi hankkimaan lempiherkkuja
2. Painaudu lempi-ihmistesi kylkeen
3. Leppoisaa ulkoilua ja yhdessä tekemistä

Miilu ja kotiväki toivottavat rauhallista joulun odotusta kaikille.

18.12.

18. joulukalenterin luukussa on synttärisankari Härnä (E. Siren)!

Tänään Härnä ja hänen valloittavat sisarukset täyttävät kaksi kokonaista vuotta! Härnä on mahdottoman ihana ja kiltti koira, joka kantaa kuitenkin kunnioitettavaa lempinimeä. Hän on Dragon, Lohikäärmeen poikanen. Lempinimi juontaa juurensa hänen persoonaansa, joka on tarvittaessa tulta ja tappuraa.

Kahdessa vuodessa Härnä on oppinut paljon erilaisia taitoja etenkin harrasterintamalla. Pyysin kuitenkin vinkkejä neidiltä, miten näin joulun alla voi olla mahdollisimman hyvä Lohikäärme ilman, että tulee sanomista tai vähennyksiä joululahjapinoon.

 Pureminen on tuhmaa! Vahingoille ei kuitenkaan voi mitään: jos leluun iskiessä joutuu vähän ihoa väliin, niin sellaista sattuu. Hyvä hetki antaa palautetta toivottomalle ohjaajalle!
 Pöydältä ei saa varastaa, niin kuin isikoira Meno tekee. On kuitenkin ok antaa muiden hoitaa likainen työ ja pihistää omaisuus: mikä on päätynyt lattialle, on koirille sallittu!
 Jos leikkii liian villisti, on vaarassa päätyä kilttien koirien listalta tuhmien vastaavaan. Leikkikaveri pitää valita oikein. Jätetään omaan arvoonsa helposti suuttuvat ja riehutaan niiden kanssa, jotka ei sano vastaan tai valita!
 Tottelemattomuus mielletään usein tuhmaksi. Jos ei jaksa totella, kannattaa juosta tosi kovaa. Ääni katoaa ilmaan ja jos ei kuule, ei millään voi myöskään toteuttaa. Lisäksi kovaa juokseminen on mahdottoman hauskaa!

Näiden oppien avulla voi kenestä tahansa kasvaa vakuuttava Drääggön. 
Ihanaa joulua ja riemukasta tulevaa vuotta kaikille!

19.12.

Joulukalenterin 19. luukussa ollaan jo vahvasti joulutunnelmissa! Luukussa esiintyvät yhteisomistustyttö Nuppu (Titangus Daracha), Noa (E. Norris) ja Emi (E. Queen of Peace).

Nuppu, Noa ja Emi toivottaa iloista joulun aikaa jouluisen maistelumenun merkeissä. Toivottavasti kuusen alta löytyisi paljon herkkulahjoja!

20.12.

20. luukussa joulutunnelmiin valmistautuu Mera (E. Moonheart)!

Neljä yötä jouluun on…

Ihan kohta koittaa joulu. Tällain juouluihmisen koirana sitä on odotettu jo muutama pitkä kuukausi…

Tämä vuosi on tuonut mukanaan muutoksia ja uusia juttuja. Alkuvuodesta perheen toinen nelijalkainen lähti vihreämmille paimennuslaitumille. Sen jälkeen on ollut aika hiljaista… Jotain on puhuttu myös uudesta kaverista.. mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.
On kisattu rally-tokoa avoimen- ja voittajaluokan verran välillä jopa palkintopallille nousten. Mä tiedän kyllä osaavani, mutta omistaja tekee kisoissa aina jotain ihme tyhmyyksiä ja jännittää kovasti… Ehkä sekin oppii vielä kisaamaan… Pelastuskoirahommia ollaan myös kaiveltu naftaliinista tottiksen myötä. BH-tunnuksenkin kävin tottelemassa kesällä. Nyt treenataankin Etelä- pirkanmaan pelastuskoirien riveissä ihan oikeaksi pelastuskoiraksi.
Marraskuussa oli myös muutto uuteen kotiin. Nyt onkin sitten kaksi kerrosta vahdittavana. Aika rankkaa on, mutta pidän perheeni turvassa parhaani mukaan.

Nyt hiljennytään joulun viettoon.. se tietää herkkuja ja lahjoja. Ja käpertymistä sohvalle omistajan kainaloon. Parasta 

Maukasta ja rauhallista joulua toivottaa
BH, PAIM-T, RTK1, RTK2, RTK3, LTE 174 Empathica’s Moonheart
”Mera” perheineen

21.12.

21. luukkua tähdittää hupiveikko Vilho (E. Fenrir)!

Emäntä hullaantui ihan täysin koiraharrastuksista mun kotiutumisen jälkeen. Ei toisaalta ihme, koska oonhan mä aika maagisen upee! Mun mielestä kaikki on kivaa ja yhdessä tekeminen on parasta, paitsi joskus kun tiiän paremmin mitä teen nii silloin en tarvii muijaa huitomaan jotain ohjeita… 

Ollaan kokeiltu mm. paimennusta, agilitya, tokoa, rally-tokoa, pk-lajeja, noseworkia, canicrossia ja koirapyöräilyä. Muija uhos laittavansa myös sukset tänä talvena jalkaan, mutta katsotaan nyt pysyykö se pystyssä edes ilman mun tarjoamia hurjia vauhteja. Koiratanssiin on myös ilmoittauduttu ensi keväälle, missä ajattelin rokata täysiä! 

Emäntä innostu mun ansiosta 10v. tauon jälkeen taas valokuvauksesta, mutta eihän sitä voi siitä syyttää, koska noh oonhan mä komee! Oon parhaimmillani, kun saan juosta lujaa, mutta oon oppinut myös monta muuta poseerausta. Voitte käydä tsekkaamassa mun malliportfoliota @vilhoaussie jos kiinnostaa 

Hyvää joulua kaikille!
T. Vilho

22.12.

22. luukussa ovat Vilppu (E. You Are Not Alone) ja Tyyne (E. Leviathan)!

Aatonaatonaaton terveiset Vilpulta ja Tyyneltä!

Vilpulla ja Tyynellä on ollut mukavan touhukas vuosi. Vilppu kilpaili rally-tokossa, sai valionarvoon oikeuttavat tulokset kasaan ja pääsi osallistumaan myös SM-kilpailuiden yksilökarsintaan. Tyyne aloitti kisauransa hienoin tuloksin tokossa (ALO1 ja AVO1) ja rally-tokossa (RTK1), kirsikkana kakun päällä oli rallyn SM-kisojen alokasluokan voitto 100 pisteellä. Treenit sujuivat hienosti muissakin lajeissa, ja ensi kautta odotellaan jo innolla. Kiitollisena voin sanoa, että molemmat koirat pysyivät terveenä melkoisen vauhdikkaasta elämäntyylistään huolimatta, ja Tyyne luustokuvattiin terveeksi kesällä. Tavallista arkea treeneineen piristivät myös erinäiset reissut ja seikkailut kauempana kotikulmilta.

Tyyne täytti pari päivää sitten kaksi vuotta, Vilppu tulee tammikuun puolivälissä seitsemän ja allekirjoittaneella on tänään synttärit, joten meidän lähiviikot on täynnä juhlan aihetta! Ihanaa joulunaikaa ja rauhallista uutta vuotta kaikille! 

23.12.

23. päivän eli aatonaaton luukussa teemme pikakatsauksen Haban (E. Saros) harrastusvuoteen!

Haba toivottaa Emppuväelle Rauhallista Joulua ja Aktiivista Uutta Vuotta 2024 harrastusten parissa. Haban mennyt vuosi on jatkunut harjoittelun merkeissä monessa lajissa. Kokeissa ja kilpailuissa on käyty harvakseltaan noseworkissa ja agilityssä. Nosessa Haba nousi YEK sisäetsintä koemuodossa kakkosluokkaan. Vuosi 2023 tarjosi ilon aihetta agilityssä. Ensimmäinen AGI-H serti ansaittiin 26.5 Jyväskylässä Aino Kinnusen tuomaroimilta vauhdikkailta radoilta. Toisen sertin Haba sai tuomari Marjo Lahikaisen radoilta Tampereella 1.7 haastavissa olosuhteissa, kun rataa juostiin 5 cm syvässä vedessä. Kolmas serti haettiin alle kaksi kuukautta ensimmäisestä kisaamalla Ylöjärvellä 21.7 Marko Kivíhalmeen haastavilla radoilla. FI AVA-H kruunasi kautemme 2023.

24.12.

Joulu on täällä! Joulukalenterin 24. luukussa meidän Lempi (Two Coasts’ Rala), Sara (E. Soraya) ja Nerri (E. Dance of Dragons) jakavat viime hetken vinkit onnistuneeseen jouluun!

Ihanaa joulunaikaa kaikille Empuille ja Emppujen seuraajille!

25.12.

25.pv luukussa joulupäivän mietteitä meille kertoilee Pro (E. Bahamut)!

Hou hou hou vaan kaikki, täällä kirjoittelee Pro joka myös kultapoikana ja huumorimiehenä tunnetaan 

Olipa eilen kyllä huikeeta, kun sain viettää koko päivän perheen kesken touhuten kaikenlaista, eikä lähdetykään tuon oman ihmisen kanssa klinikalle töihin, levittämään hyvää mieltä muille ihmisille. Vaikka sekin on kyllä yks mun lempihommista – oikeestaan kaikki, mitä mä teen, niin on mun lempihommaa  Elämä on vaan niin siistiä, eikä sitä piä ottaa niin vakavasti, eikä varsinkaan ottaa ressiä!

Mutta eviveis, eilen sain mm. syödä paaaaljon herkkuja ja repiä ihan sikana papereita! Ja sitte niiden sisältä vielä paljastui mitä siisteimpiä juttuja  Ihmettelenpä vaan, että miksei joka päivä vois olla samanlainen!

p.s. Tää mun kuva on taltioitu klinikalla sen jälkeen, ku mua kuulema kuvattiin jossain rötkenissä vaimikähänseoli. Mulla niistä kuvauksista ei kuitenkaan oo mitään muistikuvaa, miksköhän 

Mutta hyviä joulunpyhiä kaikille ja muistakaa ottaa ilo irti pienistäkin asioista, niin mäkin aina teen 

26.12.

26. luukussa ovat mammakoira Taika (E. Eyes On Me) ja tyttärensä Peppi (E. Phoenix)!

Iloista Tapaninpäivää kaikille joulukalenterin seuraajille! Tapaninpäivän perinteisiin kuuluu tapaninajelu, mieluiten hevosella, vierailuilla käyminen, sekä tapanintanssit. Me ei kyllä välitetä hevosista, eikä tansseistakaan, ja mieluiten ollaan ihan kotosalla oman perheen kanssa. Meistä jouluna ja muina juhlapyhinä mukavinta on samat asiat kuin arkenakin: pitkät kiireettömät lenkit metsässä, leikkiminen kaverin ja ihmisten kanssa, hyvä ruoka ja purtavat sekä pitkät makoisat unet. Ja me odotetaan jo, että se ihan tavallinen arki harrastuksineen ja touhuineen alkaa taas pyöriä. Sillä se on meistä kaikkein parasta! 

27.12.

27. luukussa kurkistetaan sijoitustyttö Tyyran (Level Up Play and Go av Aussieboxy) treeneihin!

Joulu tuli ja meni. Tämä olikin mun toinen jouluni jo, koska täytän kohta 1,5 vuotta, joten ei tässä mitään uutta ja ihmeellistä ollut. Tää on nii nähty jo aiemmin. Perheen nuoriso sanois, et so last season. Ihmiset vaan makaa ja syö ja mää tarvisin vähän äksöniä. On sitä tarjoiltu mulle ihan hyvin kyllä tänä vuonna. Aksa ja tottis (ja muiden korien kiusaaminen) on mun lempijuttuja. Niitä vois tehdä ihan joka päivä!

28.12.

Joulukuun 28. luukussa päivän tähtenä on Ässä (E. Earl of Grey)!

Tässä on Ässä

Ässän joulu meni oikein rattoisasti maalla juosten vapaana, kuin villivarsa. Käytiin myös pulkkamäessä missä Ässän tehtävänä oli pitää vauhtia yllä alamäessä eli alamäkivetoja tehtiin. Hauskaa oli laskijalla ja Ässällä. Parasta kuitenkin Ässän mielestä oli koirakaveri ja lahjaksi saadut lelut, sekä extra herkut mitkä sai joulun kunniaksi.

Nyt aletaan valmistautua uutta vuotta kohti. Suunnitelmana olisi käydä uutena vuotena pitkälenkki noin klo 16 aikoihin ennen raketteja ja valvoa pitkään. Ässä toivottaa onnellista uutta vuotta kaikille karvaisille ja ei niin karvaisille kamuilleen

29.12.

Emppujen joulukalenteri loppuu kohta, mutta vielä muutama luukku on jäljellä! 29. päivän luukussa on Odin (E. Grimnir)!

Odin, meidän pieni suuri mies Joulu oli ja meni, ihmiset hössötti, ja koirat ihmetteli, että mitä tässä hössötetään Päästiin pitkille lenkeille, ja väliin tehtiin tottista, jotta jaksettiin olla vähän paikallaankin. Odinin tapauksessa se on toisinaan vähän haastavaa, kun siinä on virtaa ja heti reilusti Juostessa Odinilla on tasan yksi vaihde, täysillä. Muuten ei voi liikkua. Se ottaa semmoisia sutilähtöjä, ettei siltä tarvi leikata kynsiäkään, kannuskynnet ainoastaan, muut on aina kulumisesta ihan lyhyhet. Ja koska juokseminen on parasta ikinä, niin tämän talven tavoite olisikin opetella vetohiihtoa! Muuten meidän harrastuksiin kuuluu PK tottis ja jälki.

Toinen maailman paras asia on pihan vahtiminen, ja naapureiden haukkuminen Onneksi meillä on vain yksi naapuri, ja heillä oltiin sitä mieltä, että kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu. Ja sitähän Odinista lähtee Se on todella haukkuisa kaveri, ja rakastaa käyttää omaa ääntään.

Kolmas asia, mikä on meidän ihmisten mielestä yksi parhaimpia Odinin ominaisuuksia, on välinpitämättömyys muita ihmisiä ja koiria kohtaan. Siis kun ollaan jossain muualla kuin kotona. Tällä hetkellä ollaan Iso-Syötteellä meidän asuntovaunulla, ja Odin on maailman helpoin matkakaveri. Se ei välitä laskettelijoista, pyöräilijät ja moottorikelkat saa mennä rauhassa ohi. Toiset koirat se noteeraa, mutta ei reagoi niihin oikeastaan mitenkään. Sen kanssa voi mennä ihan mihin vaan levollisin mielin

Toivotamme oikein hyvät joulun jatkot ja uudet vuodet kaikille!

30.12.

Joulukalenterin 30. eli toiseksi viimeisessä luukussa on Freya (E. Listen To My Story)!

Joulu oli ja meni, nyt eletään vuoden 2023 toiseksi viimeistä päivää. Muistetaan vielä tänäänkin ja vuoden jokaisena muunakin päivänä olla toisille kiltti, rakastaa lähimmäisiä ja arvostaa sitä mitä meillä täällä on.
Kauniita pakkaspäiviä, kun aurinko paistaa ja lumi narskuu tassujen alla, pimeyttä, kun tähdet tai jopa revontulet tanssii taivaalla. Jopa sitä tulevaa keväistä loskasäätä milloin kaikki on kurassa, koska se kertoo, että ihan kohta on taas kesä ja kärpäset.

Freya ja perhe toivottaa kaikille ihanaa tulevaa vuotta 2024, toivottavasti se on jokaiselle lempeä ja hauska 

31.12.

Emppujen somejoulukalenterin päättää 31. luukku, jossa pääosassa on Leo (E. Maybe I’m a Lion)!

Hyvää uutta vuotta toivottaa Leo perheineen!

Hau, hau kaikille!

Olen Leo ja kohta seitsemän elinvuoteni aikana olen kuulemma kasvanut mahtavan nimeni mittoihin.

Olen perheen vahti ja aina mukana siellä missä tapahtuu.

Kerrottakoon, että silti viihdyn edelleen ihmisäitini sylissä ja minua kutsutaan halipalleroksi.

Olen ollut karvainen leikkikaveri perheen lapsille jo yli kolme vuotta ja ensi vuosi tuo tullessaan lisää vastuuta, sillä minusta on toiveissa tulla myös isäkoira ♡

Olin kesällä treffeillä morsiameni kanssa ja me viihdyimme hyvin yhdessä!

Hau-hau-hauskaa Uutta Vuotta ja paljon rakkautta kaikille!